MIKÄ IHMISIÄ VAIVAA – EIKÖ JOKU YMMÄRRÄ,

 

että en minä huvikseni – ilman syytä siis – käytä rajoitettuja invataksomatkojani? Nimittäin tässä olen sopinut tapaamista (tai pariakin), eivätkä nämä ihmiset suostu itse liikahtamaan kuin tiettyyn suuntaan. Ei, heille ei jostakin syystä vaan sovi esittämäni paikat. Syitä ei tietenkään kerrota. Minä taas yritän saada sovittua tapaamisen niin, että voin käyttää taksoa ja samalla ehkä hoitaa jonkunkin asian. Voi että, miten se on vaikeaa! Luulevatko kaikki, että tämä on minulle jotakin vitun hupia. Säätää joka saatanan vapaa-ajan matkaa ihan helvetikseen kellonaikojen ja muun mukaan? Ei todella ole, ihan vaan tiedoksi. Eikä kukaan tunnu tajuavan, että taksomatkoja todellakin on vain se 9 edestakaista kuukaudessa. Ei, käyttämättä jääneitä ei voi siirtää mihinkään jemmaan. Ei, näillä ei pysty mitenkään enää kikkailemaan – ei ole pystynyt n. 10 vuoteen. Ainakaan tällä normaalilla kortilla, asia erikseen on sitten taksisetelit, joita voi käyttää "hieman toisinkin, ehkä".

Pistää nimittäin oikesti vihaksi (ja lievästi raivostuttaa), että ainakin huominen menee taas hänekseen eli en pysty tekemään mitään. Siksi, että olen sopinut iltapäiväksi yhden menon ja samalla hoidan pari asiaa. Eli siihen valmisteluun saa menemään aamupäivän ja kun palaan, olenkin loppurättipoikki. Siinä meni sekin "lomapäivä" sitten. Jep. Ja toinen menee loppuviikosta, kun on kuitenkin pakko käydä ns. normikaupoilla ja taatusti on silloinkin taas postiasiaa ja muuta mukavaa. Minä tarvitsen kuulkaas jonkinnäköisen henkilökohtaisen apulaisen, joka hoitaisi osan minun hommistani, noista liikkuvista asioista nimittäin! Kaikkea ei voi hoitaa netin kautta, vaikka melkein kaiken pystyy... tavaroita (eikä valitettavasti meikäläistäkään) varten ei ole vielä minkäänlaista teleportaatiota. Se olisi kyllä ehdoton!

Niin, sen verran vielä, että olen kertonut näille ihmisille käyttäväni invataksoa, joten sen ei pitäisi olla vieras asia. Olen kertonut myös tästä rajoituksesta. Mutta silti. Eikö jumankauta kukaan muu käy kaupassa kerran viikossa ja muuallakin? Voisiko jokainen laskea, montako kertaa poistuu kotoaan käydäkseen esim. kävellen tai bussilla jollakin asialla viikon ja / tai kuukauden aikana? Olisi ihan kiva verrata, selviääkö helposti sillä 9 matkalla! Vettutaatana!

Ei minua tässä mikään muu ärsytä kuin se, että jotkut edelleen ja aina vain kuvittelevat meikäläisen soittavan tavallisen taksin ja kulkevan sillä ilmaiseksi niin paljon kuin huvittaa. Voi kun niin olisikin, en valittaisi pätkääkään :D

Onneksi Belga kävi eilen lounaalla eli pääsin pähkimästä pahimpia; söimme hyvin ja reippaasti, yhtään änkyttämättä. Kotitekoista fisuseljankaa lohilisukkeella ja piparjuurisilmällä, njam. Omppupiirasta ja jädelöä kastikkeella ja kaffetta. Lisäksi Belga sai vähän synttäriappeita omaan käyttöönsä ja oli näemmä suht tyytyväinen ja lupasi hoitaa yhden homman sekä kiikutti kissankakkispussitkin mennessään. Minun olisi pitänyt lukea asia-asiaa ja kirjoittaa siitä, mutta en vaan jaksanut huvittua nyt moisesta. Ajatukset ovat vähän muualla, ikävä kyllä. Eli se jäi taas aikomukseksi. Ilmeisesti samaten moni muu asia, joihin meikäläinen saa kulumaan aikaa enemmän kuin laki sallii. Perkele, miksi ihminen on niin kömpelö ja hidas – en minä sille mitään voi, mutta se aiheuttaa erinäisiä ongelmia jokaiseen tekemisen tapaiseenkin, mm. ompelusten esilleottoon ja niiden väkertämiseen. Kokeilkaas piruuttaan, vaikka toinen käsi sidottuna käsivarteen ja koivet nippusiteillä kiinni toisissaan -> vähän esimakua.

Mrhrm. Olen niin vihainen, että riivin kohta kelpoisan kasan mömelöitä ja sen jälkeen aloitan raivokkaan siivoamisen. Ihan vaan vihan ja raivon voimalla; sen voimalla jo eilen imureerasin pohjat! Kettuillessani taidan vaihtaa jopa lakanat... Ehkä tuo tukkeumakin lähtee liikkeelle, olisi ainakin toivottavan nopea lähtö, perkele!

POLKA, JOKA EI NYT YMMÄRRÄ, MIKSI KUKAAN EI YMMÄRRÄ?!

PS: Ja ihan vaan tiedoksi, että tähän mennessä (klo 3.33) en ole VIELÄ nukkunut yhtään. Täysikuu tulossa; karvat ja varpaankynnet alkavat ahdistavasti jöpöttää...

 

MENKÄÄ VAAN POIS, EI MINULLA OLE

 

mitään kerrottavaa! Yhtä tyhjää täynnä, tylsää – nimittäin. Belga tulossa tänään lounaalle, joten apetta on alettava kohta valmistella alkutekijöistään... juu, meillä ei syödä valmisruokia. Edelleenkään. Tosin myönnettävä on, että alkupalan kaalipiirakan on tehnyt virolainen Kuka Ties, mutta hän osaakin sen homman mielettömän hyvin ;D

Lisäksi en aio tehdä tänään mitään muuta merkittävää! Kissa kiukkusi koko yön jotakin omiaan, herätti minut useampaan kertaan. Olisiko jo ns. kevättä sukurauhasissa tai jotakin. Ainakin mölinä ja joilotus oli sitä luokkaa. En siis saanut nukuttua kuin keveitä pätkiä tuolloin tällöin. Jospa tänään saisi otettua edes kunnon päikkärit tms. Olisi niin kiva nukkua kunnolla, edes kerran lomallaan.

Huomenna vuorossa jonkinlaista siivoskelua, on ihan pakko. Täällä on tosi ryöttäisen näköistä, mutta saa ollakin vielä tämän päivän. Huomenna voi samalla pestä myös kylppärin ja pyykätä hiukan lisää. Jotakin hohtoa elämään, siis...

Ei, minä olen todellakin väsynyt ja lievästi kettuutunut, joten toiset aamukaffet eivät tee pahaa.

POLKA – TUO AINAINEN UHRIMIELI!

 

KYLLÄ KAI SE ON MYÖNNETTÄVÄ,

 

että The Ä:n minulle langettama kirous on voimissansa. Ainakin se osa, että joka helkkarin lomalla minä sairastan jotakin. No eilen aloin ihmetellä oudonpuoleista, erilaista kipua oik. koivessa. Tarkistin asian, ja katsos vaan, pinnallinen laskimotukos / ja tai -tulehdus siinä muhi. Ei kun troppia eli Hirudoidia ja Ibumaxia sekä normikipulääkityksen vaihto Tramaliin. Voi huokaus tätäkin taas! Ja ei, en käynyt lekurissa. Ollut kerran ennenkin eikä sitä tuon kummemmin hoidettu. Ei ole edes kovin kuuma tai punainen, arka kyllä jkv. Että semmoista nyt sitten taas.

Sen lisäksi en jostakin syystä saanut viime yönä nukuttua kuin parit torkut, eli taatusti luokkaa vartti – parikymmentä minuuttia. On muuten aika onea olo, sano. Kaffet ja mömelöt on riivottu, mutta ei silti saanut edes uusiounta. Argh, olisiko jo lupa kilahtaa ihan reilusti ja tulla hulluksi.

Eilinen kylilläroilaamisreissu sujui kuten pitikin eli täsmänopeasti. Apteekkiin jouduin luovuttamaan yli 100 monikansallista. On sekin, ettei niitä nyt voinut sitten viime vuonna antaa ulos kaikkia, olisi mennyt yli maksukaton jne. Mutta kun ei niin ei. Minä olen se ainainen häviäjä. Postiin vain vein tavaraa. Kirjastosta vain noudin muutaman suhteellisen yhdentekevän kirjan. Kaupoista vain tarpeellista muonaa, en edes mitään ihmeellistä. Ja odottamaan taksoa, onneksi siis kimppakyyti, joka taas säästi puoli matkaa myöhemmin käytettäväksi. Mutta ajoitus oli sikäli pärsheestä, että olisin halunnut käydä parissa paikassa vielä. En sitten käynyt eli säästin siinäkin. Kiitos HMPK:n, meikäläinen säästää tällä tavalla paljon eikä bruttokansantuote siis ainakaan kohene meikäläisen avustuksella... =(

Pluikasta oli kotopihassa ja äärivaarallista jopa viedä roskat. Taas se alkaa. Eli jos on tosi liukasta, roskat pakastetaan parvekkeelle... ikävä kyllä, niissä on myös kissan jätökset *yäks*. Mutta en uskalla aina lähteä edes tuota lyhyttä matkaa hiihtämään. Vaihteeksi kaikesta tästä saa kehitettyä kivan sretsin itselleen. Kun tähän lisää vielä siivous- ja muut kohdinhoidolliset tarpeet, onkin syyllistänyt itseään oikein kunnolla.

Ei kuulkaas, minä olen taas litattu nainen joka suhteessa. Ei irtoa slogan, ei biisi.

Luettua: Stephen Fry – Virtahepo. Aivan hulvaton ja lievästi sikamainen tarina vanhenevasta rentturunoilijasta, joka etsiytyy erään leidin pyynnöstä Kartanoon selvittämään jotakin ;) Hienoa kielenkäyttöä, kirjeitä, tapahtumia – tykkäsin kovasti ja suositan kaikille, varsin räävittömyydestä, viskistä, tupakasta ja omalaatuisista ihmisistä pitäville. Kääntäjä on tehnyt hyvää työtä, eipä ihme siis. Alberto Angela – Päivä antiikin Roomassa. Todellakin historioitsijan tosiseikkoihin perustuva rekonstruktio siitä, miten päivä Roomassa antiikin aikoina olisi voinut kulua. Ihan kiva lukea, tällaisena lievästi historiafriikkinä! Mika Mölsä – Operaatio Ullakko. No se kidnappaus Turussa, aika asiallisesti ja turhaa revittelemättä kerrottuna eli miten rikos tapahtui, kuinka poliisi toimi jne. Asiaa, eikä ihan hirveästi ylilyöntejäkään. Kiva, ettei tässä mässäilty otsikoilla eikä kuvilla sentään... Maija Haavisto – Marian ilmestyskirja. Linkistä juonta sen verran kuin on tarpeen eli katsokaa sieltä. Hiukan hajanaista kerrontaa, mutta siihenkin löytyy tavallaan syynsä. Nuortenkirjaksi en tätä nimittäisi, kuten joku jossakin teki (sitä linkkiä en nyt löydä, valitan). Asiaa ja varsinkin siitä, miten hankalaan ja outoon, tuntemattomaan sairauteen suhtaudutaan. Miten Maria kuitenkin elää ja kokee asioita, tekee töitä(kin), ketkä hänen elämäänsä vaikuttavat ja millä tavalla. Mitä hän ei halua kertoa juuri kenellekään. Mietin, että onkohan tekijä hionut tätä jo hieman liikaakin ;) Silti, suositan varsinkin meille Omituisten Otusten Kerholaisille, joilla on kummia kipuja ja outoja ajatuksia omasta sairastumisestaan ja lääkityksestä sekä hoidosta, jotka eivät tykkää terpasta ja mielipidelääkkeistä jne. Lukekaas muutkin, se tekee teille vaan hyvää! Marianne Flinckenberg-Luschkoff – Siperian sylissä. Kansantieteilijän matkoja tundralla ja taigalla. Komeaa kuvausta, kästyölokkari voisi löytää kuviovinkkejä kansakäsitöistä. Elämänmuutoksia öljynporauksen tultua vanhoille poromaille ja paljon muuta. Helppolukuista tarinointia(kin) asian lomassa. Vaikuttava kaikin puolin eli tykkäsin. Panu Rajala – Naisten mies ja aatteiden. Tämä siis Juhani Ahon elämäkerta nuoresta radikaalista opiskelijasta vakavampaan kansalliskirjailijaan. Naisjutut ovat juurikin Rajalan heiniä ja voi huokaus, ne olisi voinut poistaakin. Mielenkiintoa riittää muutenkin, sujuvasti kirjoitettu ja toivottavasti houkuttelee Aholle lisälukijoita – tuntuu, että hänet on lähes unohdettu nykymaailmassa. Lauren Oliver - Delirium, rakkaus on harhaa. Dystopia yhteiskunnasta, jossa rakkaus on pandemiaan verrattava sairaus ja nuoret käyvät täysi-ikäisyysriittinä läpi erään vekkulin kirurgisen aivo-operaation. Silti jotkut saavat tartunnan... Yhteiskunta valvoo kaikkea, harrastusta ja koulutusta myöten. Alle 18-v. on voimassa ulkonaliikkumiskielto. 17-v. Lenalla on vajaa 3 kk aikaa tähän siirtymäriittiin; mitä hän miettii ja tekee? Aika hurja opus, suositan... muistuttaa vähän Nälkäpeliä, ei niin väkivaltaista (ainakaan vielä). Trilogian ensimmäinen osa. Tässä taas jokunen luettu, muutama muukin meni – en viitsi laittaa niitä esille. Joku taas luulee, että liioittelen eli siirretään ne seuraavaan lokitukseen.

POLKA, JOKA ON MELKOISEN VETÄMÄTÖN YHDISTELMÄ ITSENSÄ KANSSA!

 

JOS MINÄ SANON, ETTÄ KYLLÄ KIIRUSTA PITÄÄ...

ette te kuitenkaan sitä usko. Vapaalla ja lomalla, just. Totta se nyt vaan on. Heti aamusta pitäisi ensin postiin, kirjastoon, atteekkiin, kaupoille ja hirmuinen lista kaikesta tekemisestä. Siis ostoslistahan ei sinänsä ole pitkä, mutta kun eri paikoista pitää hakea eri taravoita... Miten minä aina sotken itseni kaikkeen tämmöiseen, hmph. Varasin matkat, just. Ajaksi ajattelin reilut 2 h. Tulikin kimppis, ajaksi annettiin 1.40 ja jos keli on kehno, kaikki on myöhässä. Voihan vide sanon minä... siinä sitten taas hemmetin kalliilla soittamaan, että eipäs käy nyt tämä kyyti tai vastaavaa. Prletto!

Eilisillan väänsin kuvia sinne ja tänne. Laitoin pari tekstiä menemään. Tein niitä hemmetin listoja ja tarkistin repsuja. Soitin Belgalle ja onnittelin synttäreistä sekä muistuttelin, että huomenna on varmaankin ruokakauppa sulki. Meitin nörde kun ei aina muista tämmöisiä tyhmänpyhmiä pyhäpäiviä (kuten en muuten minäkään)! Eläisimme kuni pellossa ilman mitään rotia... no, niin me kai elämme nytkin. Synttärilounas tarjoillaan lauvantaina; kaalipiirakkaa, seljankaa ja jälkkäriksi kirsikka- tai omenapiirasta, jädelöä ja kaffetta. Saa olla opiskelija siihen tyytyväinen – no, lupasikin olla ;)

Apuvälineasiakin edistyy, parin viikon päästä tulee terppari kotikäynnille tsekkaamaan tilanteen eli onko tarvis ja mitä. Ei paha, ei ollenkas. Tarvis olis, oikeasti. Yläkaapit ovat täysin käyttämättä, koska en pääse niihin. En pysty enkä uskallakaan kiipeillä missään jne. Muutakin pientä olisi. Siitä sitten lisää, jos jotakin ilmenee.

Työkaveri, joka on myös osa-aikaisena, sai kunnon kilarit samasta aiheesta kuin minäkin. Hänen ollessaan poissa oli kaikki – tasan kaikki – hommat jätetty hoitamatta. On se kiva tulla osa-aikasairikselta töihin ja huomata järjettömät pinot hommia. Joiden tekemättömyydestä tultiin syyttämään häntä suoraan. Leidi oli kiihkona, menossa psykkalle ja aikoo pitää kohtapuoliin pidemmän sairiksen sojona eli pari kuukautta putkeen. Komppasin ja suosittelin lämpimästi. Puhuin toisen osa-aikaeläkeläisen kanssa ja hänellä sama tilanne. Siis meitä on tänä vuonna todella monta osa-aikaista eikä mitään lomitusta tai sijaistusta ole järjestetty kenenkään osalta kunnolla! Asia on otettava puheeksi, viimeistään kehareissa. Myös muiden tahojen kanssa *te, jotka luette tätä, tiedätte mitä tarkoitan*.

No, hetkeksi siis vapaata ja jospa huomenna voisi keskittyä johonkin järkevään. Siivoamisesta lienee pari viikkoa, pyykkiä pitäisi pestä. Jokunen ompelus odottaisi kiihkeästi tekijäänsä ja kirjat lukijaansa, teksti editeeraamista ja lisää kirjoittamista. Just eli se edelleen siitä lomasta ja vapaasta... Minä voisin aivan hyvin viettää päiväni kotona. Ei minulta puuhat kuulkaas loppuisi. Ja sen mitä aikaa jäisi, minä lepertelisin ja sopertelisin joutavia täällä blögissä erinäisten mömelöjen vaikutuksen alaisena, kun yrittäisin saada kivut talttumaan ;)

Ai niin, nakupoikakalenteri Saksanmaalta tuli eilen. On poikia kerrakseen; nuoria ja kommeita, mustavalkoisissa isoissa kuvissa. Kalenteri on hyvin pienellä alareunassa, joten töissä pitää tämmöisen alle laittaa isommalla varsinanen päiväosio. Jos siis vien tämän kustannuspaikalle. Tässä näytiksi Tammikuun Poju. Strategisessa kohdassa on salama...ehehheeh, siinä on kyllä vaan farkkujen etumus ja sekin kiinni, ikävä kyllä. Käyttäkää siis omaa likaista mielikuvitustanne. Koko on A3 eli ei paha ollenkanas, kun hinta kotiin kannettuna oli yht. 4 juuroa. Mieluummin tämä kuin joku luontotipukalenderos. Sorry vaan, tipuihmiset...

Josta tuli taas mieleen sisustusvinksu "Kirjallisuuden Ystäville"... muistaakseni tämän laitoinkin jo kerran kuvana, mutta lukekaa nyt
tuo hiivatin tekstikin samalla :D Ei voisi olla älyttömämpää ideaa *anteeks vaan*!

Tämä älytön lähtee keittelemään toiset aamukaffet ja suuntaa kylille rellestämään ja uhoamaan eikä suostu edes ottamaan turpiin malmilaisittain vaan lyö helposti takaisin – ainakin sanallisesti. Lisää mömelöitä vielä, niin kyllä lähtee!

POLKA – TUO KIIHKEÄ ELUKKA!

 

MITEN IHMINEN VOI UNOHTAA LOMANSA?

Siis oikeasti, minä muistin vasta eilen illalla, että olen jäämässä 1.5 vkoksi lomalle... olenkohan oikeasti sairastumassa? Siis vielä tavallista pahemmalla tavalla. Taidan olla sopinutkin jotakin ensi viikolle. Toivottavasti en, mutta en voi olla täysin varma... Muisti on harvinaisen hatara joissakin asioissa. Ei, en ole. Siis sopinut. Enkä luultavasti sovikaan.

Olisi niiiin paljon muuta tekemistä, kun *manailee samaa* saisi vaan aikaiseksi. Voisiko joku yst. ottaa tehtäväkseen tulla potkimaan minua pärsheelle joissakin asioissa? Minä vaikka korvaisin sen jollakin oudolla, mutta kummallisella tavalla. Minä tiedän, en minä kuitenkaan saa mitään järkevää tehtyä. Haahuilen taas joidenkin pikkuasioiden kanssa ja äkkiä onkin taas Varastopäivä. Käks.

No, selviän ainakin huomenna posti-kirjasto-kauppareissusta himppasen helpommin. Ei tarvitse ostaa kaikkea eväkseksi sopivaa. Sen voi tehdä ensi viikollakin, jonakin hipohiljaisena aamuna. Silloin kun liikkeellä on vain hissukoita, toisiaan pelkääviä ihmisiä ja äkäinen minä, joka tietysti lukeudun kumpaankin kastiin :). Postissa on kuitenkin pakko käydä – lupasinhan minä teille voitokkaille kirjat mahdollisimman pian. Ja minä pidän (tavallisesti) lupaukseni. No, on minulla sinne muutakin asiaa. En kai minä nyt pelkästään teidän vuoksenne *kiero irw*?

Mitäpä muuta? Ei siis yhtään mitään, kurkku on vähän kipeä, vähän yskittää. Sen se kastuminen, odottelu viimassa jne. sai aikaiseksi. Päätinkin illalla tropata lusikallisella jäätelöä. Sehän tunnetusti auttaa kaikkeen, varsinkin latritsikastikkeen kanssa ;) En tiedä auttoiko, mutta tuli ainakin rauhallisempi ja vähemmän nälkäinen olo. Oli heikohkot eväkset sekä ilta-apetarjonta, eilenkin. Vanhoja jämiä vaan, kuten tavallista.

Sitten – voi kauhistus – minulla ei ole kunnollista, isoa seinäkalenteria, joten ostin iiPeistä erinomaisen halvalla nakupoikakalenterin. Ainakin sillä voi aiheuttaa pahennusta kustannuspaikalla, jos kuvat eivät ole miellyttäviä kotoseinällä tai jos Vinski paheksuu sitä. Suosittelisin kyllä kaikille kunnollista Pakanakalenteria, itse en ole vielä tilannut... Asiasta oli eilen aika hyvä juttu raatiossa meinaan.

Juuei, kyllä se on taas vaan lähdettävä ropottamaan. Hirmuisesti on töitä tekeillä, kaikenlaista. Ja yhtä ja toista pitäisi viikon poissaoloa varten muistaa sekä jättää jälkeensä että ottaa kotiin mukaansa. Ai niin, ja postittaa yksi juttu (tämä muistiin työpäivää varten!). Sitten onkin v a p a a ainakin hetkeksi aikaa. Ryyttäämään siis!

POLKA, JOKA AINAKIN AIKOO RYYTÄTÄ JOSSAIN VÄLISSÄ!

 

NYT SE SAAKELIN SADISMI ALKOI TAAS,

tuolta ylhäältä heitellään niskaan vettä, jäätä, lumisohjoa ja muuta. Samalla puhalletaan hyistä viimaa ihmiseen, joka seistä toljottaa perkele keskellä toria odottamassa muuattakin myöhässä olevaa taksoa. Eijjumalauta – tämä EI ole ihmisen elämää! Tämä on Welhottaren systemaattista rääkkäämistä, itku ei kuulkaas ollut kaukana. Mihinkään ei voinut lähteäkään, kun se prleen auton "piti olla juuri tulossa"... Jos minä en tästä tule kipeäksi, jo on ihme.

Ja jos joku sanoo, että keli on pukeutumiskysymys, kehoitan harkitsemaan uudestaan. Minulla oli kaksikerroksinen hame, pitkähihainen, paksu aluspaita ja paita. Niiden päällä paksu liivimekko. Niiden päällä laaja puuvillajakku, joka menee n. 2 x meikäläisen ympäri kiedottuna. Sen päällä erinomaisen paksu kudottu loimi. Ja kaiken kruununa paksu maihari. Jalassa kahdet sukat ja maiharit. Päässä kasihuivi kaksinkerroin käärittynä. Mutta mitä vettua se auttaa tuossa kelissä, olin aivan likomärkä, kun hemmo suvaitsi tulla. Ihmetteli vielä, kun olin lievästi ärtyisä ja kovin kankea. Olin niin jäässä, etten päässyt edes autoon kunnolla. Ei hyvää päivää, sanon minä!

Kotona suoraan kuumaa kasvislientä ja näkkäriä, vaatteet pois ja yökkärissä & kylpytakissa kahden peiton alle. Vähän helpotti, tosin melkein nukahdin. Ei auta. Pois sieltäkin ja tekemään pakollisia hommia. Ai ettei niitä yksinäisellä ole? Jos aikoo syödä ja syöttää & pitää huolta karvamöllistä, niitä taatusti nimittäin on! Ja vielä muutakin, pientä semmoista saakeli soikoon.

Lisäksi ketutti omisarviskin. Valittelin työasioita. Ainoa kommentti viiden päivän töiden kasaamisesta kolmeen oli se, että "elimistösi vain reagoi poikkeuksellisesti noin!" Siis että mitäh? Minun elimistöni reagoi mihinkään muuhun kuin siihen, että olen aivan repopoikki säännöllisesti joka päivä, kun on niin perkeleesti hommia. Kun niitä ei kukaan tee silloin, kun olen poissa! Kuvitteleekohan tuo tätsy, että minä vaan kuvittelen? Olin pahantuulinen ja kerroin taas nukkuneeni vain vajaan tunnin. Eikö mitä, tämä puuhaamaan minua kontrolliverikokeisiin keväällä :O Minä niitä edellisiä sain vinkua kolme vuotta, sama lääkitys päällänsä. Kuvitteleeko se nyt, että minä olen alkanut dokaamaan (no joo, silmäpussit olivat varmaan sitä luokkaa) tai jotakin? Kuvitelkoot mitä vaan, minä kohta kuvittelen itseni jonnekin muualle täältä.

Alan saada tarpeekseni ihan kaikesta. Nyt alkaa katketa se viimeinenkin pinna. Mulle ei vittuilla! Kauaa ei jaksa, ennenkuin teen jotakin harkitsematonta (tai ehkä hyvinkin harkittua).

Ehkä nyt harkitsen kuitenkin kaffetta, jos vielä saan jotakin alas. Kurkku on kipeä ja paleltaa aivan järjettömästi. Naurakaas sille *eeeeehehheeeeeeeeeeeeeeeeeeh*, tekee varmasti hyvää.

POLKA, JOKA ON TÄYSIN TYMPÄÄNTYNYT ELÄMÄÄN!

 

JAHAS, VARASTOPÄIVÄT TAAS...

eli normilla mennään – tai ainakin melkein. Tänään pitäisi poiketa Hakiksessa ihan pikaisesti, on asioita ja asioita. Samalla tietty voipi käydä ViiVoanissa ja hallissa, ei niitä voi jättää väliin. Ei, en tietenkään tuhluuta, tarpeellistahan minä *nolo*.

Muuten eilinen meni aivan hänekseen. En saanut yhtään mitään aikaiseksi. No eväkset kolmeksi päiväksi ja muonaa itselle, mutta en tod. muuta. En jaksanut edes imureerata, piti ottaa kunnon päikkärit (tai oikeastaan horrossellaiset), koska se öinen mekkala oli jotain infernaalista, yöks! Kunnon ihmisen anneta olla rauhassa *moralisoi tarmokkaasti kerrankin*.

Lisäksi pientä meilienvaihtoa aiheutui ja aiheutuu vielä tänääkin sopivien eli haluttavien kirjojen löytymisestä arvonnassa voittaneille! Olisikohan vaan pitänyt lähettää ihan mitä sattuu? Minusta ei, on kamalaa saada jotakin pashaa, millä ei taatusti ole mitään käyttöä (anteeksi nyt vaan). Eli etsikää rauhassa, jos ette vielä ole löytäneet. Ja hei, muitakin löytyy, jos minä etsin.. laittakaa vaan tyylistä viestiä (eli jos vanhempikin käy, kyllä löytyy ja haetaan).

Yö meni taas päin seiniä, kirjaimellisesti. Hemmetin kylmää täällä residenssissä enkä saanut nukuttua kun sen tavanomaiset pari tuntia. Sen jälkeen peittojen lisäystä ja jopa rauhoikkeen lisäystä, mutta ei kunnon unta. Taas silmät puolitangossa ja pottusäkit niiden alla Varastolle. No, he saavat juuri sen, mitä ovat tilanneet. Samaten omisarvis, minulla on aika klo 8.30. Näkeepähän, että on lievä unenpuutos valloillansa! Nih kerta.

Ei, minulla ei ole mitään radikaalia kerrottavaa – minä menen kaffelle ja riivin kapallisen mömelöitä, että pääsen edes taksoon asti!

POLKA, JONKA PINNA ALKAA TAAS HILJALLEEN KIRISTYÄ!