että The Ä:n minulle langettama kirous on voimissansa. Ainakin se osa, että joka helkkarin lomalla minä sairastan jotakin. No eilen aloin ihmetellä oudonpuoleista, erilaista kipua oik. koivessa. Tarkistin asian, ja katsos vaan, pinnallinen laskimotukos / ja tai -tulehdus siinä muhi. Ei kun troppia eli Hirudoidia ja Ibumaxia sekä normikipulääkityksen vaihto Tramaliin. Voi huokaus tätäkin taas! Ja ei, en käynyt lekurissa. Ollut kerran ennenkin eikä sitä tuon kummemmin hoidettu. Ei ole edes kovin kuuma tai punainen, arka kyllä jkv. Että semmoista nyt sitten taas.
Sen lisäksi en jostakin syystä saanut viime yönä nukuttua kuin parit torkut, eli taatusti luokkaa vartti – parikymmentä minuuttia. On muuten aika onea olo, sano. Kaffet ja mömelöt on riivottu, mutta ei silti saanut edes uusiounta. Argh, olisiko jo lupa kilahtaa ihan reilusti ja tulla hulluksi.
Eilinen kylilläroilaamisreissu sujui kuten pitikin eli täsmänopeasti. Apteekkiin jouduin luovuttamaan yli 100 monikansallista. On sekin, ettei niitä nyt voinut sitten viime vuonna antaa ulos kaikkia, olisi mennyt yli maksukaton jne. Mutta kun ei niin ei. Minä olen se ainainen häviäjä. Postiin vain vein tavaraa. Kirjastosta vain noudin muutaman suhteellisen yhdentekevän kirjan. Kaupoista vain tarpeellista muonaa, en edes mitään ihmeellistä. Ja odottamaan taksoa, onneksi siis kimppakyyti, joka taas säästi puoli matkaa myöhemmin käytettäväksi. Mutta ajoitus oli sikäli pärsheestä, että olisin halunnut käydä parissa paikassa vielä. En sitten käynyt eli säästin siinäkin. Kiitos HMPK:n, meikäläinen säästää tällä tavalla paljon eikä bruttokansantuote siis ainakaan kohene meikäläisen avustuksella... =(
Pluikasta oli kotopihassa ja äärivaarallista jopa viedä roskat. Taas se alkaa. Eli jos on tosi liukasta, roskat pakastetaan parvekkeelle... ikävä kyllä, niissä on myös kissan jätökset *yäks*. Mutta en uskalla aina lähteä edes tuota lyhyttä matkaa hiihtämään. Vaihteeksi kaikesta tästä saa kehitettyä kivan sretsin itselleen. Kun tähän lisää vielä siivous- ja muut kohdinhoidolliset tarpeet, onkin syyllistänyt itseään oikein kunnolla.
Ei kuulkaas, minä olen taas litattu nainen joka suhteessa. Ei irtoa slogan, ei biisi.
Luettua: Stephen Fry – Virtahepo. Aivan hulvaton ja lievästi sikamainen tarina vanhenevasta rentturunoilijasta, joka etsiytyy erään leidin pyynnöstä Kartanoon selvittämään jotakin ;) Hienoa kielenkäyttöä, kirjeitä, tapahtumia – tykkäsin kovasti ja suositan kaikille, varsin räävittömyydestä, viskistä, tupakasta ja omalaatuisista ihmisistä pitäville. Kääntäjä on tehnyt hyvää työtä, eipä ihme siis. Alberto Angela – Päivä antiikin Roomassa. Todellakin historioitsijan tosiseikkoihin perustuva rekonstruktio siitä, miten päivä Roomassa antiikin aikoina olisi voinut kulua. Ihan kiva lukea, tällaisena lievästi historiafriikkinä! Mika Mölsä – Operaatio Ullakko. No se kidnappaus Turussa, aika asiallisesti ja turhaa revittelemättä kerrottuna eli miten rikos tapahtui, kuinka poliisi toimi jne. Asiaa, eikä ihan hirveästi ylilyöntejäkään. Kiva, ettei tässä mässäilty otsikoilla eikä kuvilla sentään... Maija Haavisto – Marian ilmestyskirja. Linkistä juonta sen verran kuin on tarpeen eli katsokaa sieltä. Hiukan hajanaista kerrontaa, mutta siihenkin löytyy tavallaan syynsä. Nuortenkirjaksi en tätä nimittäisi, kuten joku jossakin teki (sitä linkkiä en nyt löydä, valitan). Asiaa ja varsinkin siitä, miten hankalaan ja outoon, tuntemattomaan sairauteen suhtaudutaan. Miten Maria kuitenkin elää ja kokee asioita, tekee töitä(kin), ketkä hänen elämäänsä vaikuttavat ja millä tavalla. Mitä hän ei halua kertoa juuri kenellekään. Mietin, että onkohan tekijä hionut tätä jo hieman liikaakin ;) Silti, suositan varsinkin meille Omituisten Otusten Kerholaisille, joilla on kummia kipuja ja outoja ajatuksia omasta sairastumisestaan ja lääkityksestä sekä hoidosta, jotka eivät tykkää terpasta ja mielipidelääkkeistä jne. Lukekaas muutkin, se tekee teille vaan hyvää! Marianne Flinckenberg-Luschkoff – Siperian sylissä. Kansantieteilijän matkoja tundralla ja taigalla. Komeaa kuvausta, kästyölokkari voisi löytää kuviovinkkejä kansakäsitöistä. Elämänmuutoksia öljynporauksen tultua vanhoille poromaille ja paljon muuta. Helppolukuista tarinointia(kin) asian lomassa. Vaikuttava kaikin puolin eli tykkäsin. Panu Rajala – Naisten mies ja aatteiden. Tämä siis Juhani Ahon elämäkerta nuoresta radikaalista opiskelijasta vakavampaan kansalliskirjailijaan. Naisjutut ovat juurikin Rajalan heiniä ja voi huokaus, ne olisi voinut poistaakin. Mielenkiintoa riittää muutenkin, sujuvasti kirjoitettu ja toivottavasti houkuttelee Aholle lisälukijoita – tuntuu, että hänet on lähes unohdettu nykymaailmassa. Lauren Oliver - Delirium, rakkaus on harhaa. Dystopia yhteiskunnasta, jossa rakkaus on pandemiaan verrattava sairaus ja nuoret käyvät täysi-ikäisyysriittinä läpi erään vekkulin kirurgisen aivo-operaation. Silti jotkut saavat tartunnan... Yhteiskunta valvoo kaikkea, harrastusta ja koulutusta myöten. Alle 18-v. on voimassa ulkonaliikkumiskielto. 17-v. Lenalla on vajaa 3 kk aikaa tähän siirtymäriittiin; mitä hän miettii ja tekee? Aika hurja opus, suositan... muistuttaa vähän Nälkäpeliä, ei niin väkivaltaista (ainakaan vielä). Trilogian ensimmäinen osa. Tässä taas jokunen luettu, muutama muukin meni – en viitsi laittaa niitä esille. Joku taas luulee, että liioittelen eli siirretään ne seuraavaan lokitukseen.
POLKA, JOKA ON MELKOISEN VETÄMÄTÖN YHDISTELMÄ ITSENSÄ KANSSA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti