NUKKUMATTOMIA ÖITÄ JA PÄIVIÄ...

eli samoilla silmillä on menty unettamatta taas pari vuorokautta. Ei ole uni tullut, vaikka on vähän ottanut lisälääkitystäkin. Kai se joskus sitten nukuttaakin, pakostikin. Särky & kivut kun eivät vaan ota hävitäkseen "luulosairaan" elämästä – eikö olekin vekkulia? *väninää, marmatusta*

Sentään voi olla iloinen siitä, että Belgalla tosiaan on niin uskomaton tuuri. Hänellä olisi ollut aikaa asua tuossa solukossa vielä vajaa vuosi ja siksi olikin laittanut hakemuksen kaupungille turhia odottamatta. Ja se laukesi eli hän kävi viikolla tekemässä vuokrasopimuksen; Tsadin asunto, kohtuukokoinen yksiö ja erittäin kohtuullinen vuokra. Talo korjattu 2007, pieni lasitettu partsikin on. Kaikki mukavuudet siis, jestas... On se oikeasti hienoa! Kun muistelen, miten itse elelin n. 7 v. alivuokralaisena tai muuttaen kämpästä toiseen, välillä häätö päällä. Ei puhettakaan, että kaupungilta olisi saanut mitään, vaikka oli myös nuori, luottotiedot kunnossa, töitä jne. Olen äärionnellinen asian puolesta. Nyt hän saa rauhassa tehdä opintonsa loppuun, ei niitäkään ihan hirveästi enää ole jäljellä!

Ja jos jollakin lukijalla tässä lähistöllä olisi tarjolla pari tuolia ja pieni pöytä, kirjoitus- tai tietokonepöytää, kirjahyllyä tms. vermettä, kiitollisina ottaisimme vastaan ja mahdollisesti jopa maksaisimme jotakin. Belgalla ei ole kuin patja, PC ja paffilaatikoita sekä vähän astioita ja vaatetta. Nyt olisi toivomus kerrankin, että joku tyhjentäisi roskikseen tavaroitaan. Mutta eipä niitä juuri silloin tietenkään näy, kun tarvittaisiin. Ei – asialla ei ole mikään kiire, tässä on vähän yli kuukausi aikaa muuttaa ja noilla kamppeillahan kaveri on pärjännyt jo yli pari vuotta. Mutta vähitellen voisi asettua jo lattiapintaa ylempiinkin kerroksiin... Juu, laitamme ilmoituksia myös muualle, mutta laitan nyt tähänkin, ihan vaan kyselyn vuoksi. Koskaan ei tiedä jne.

Muuten meikäläinen valmistautuu taas Varastopäiviin eli tämä päivä menee muiden kaltaistensa jatkoksi: kursorista siivousta, pakkoruisku, eväiden laatimista, vaatteiden katsastusta ja muuta perushuoltoa ketutuksen, ahituksen ja väsymyksen painaessa. Huomenna on edessä myös keharit Upon kanssa ja pitäisi asetella sanansa oikein tuosta työtilanteestakin. No, keskustelu on iltapäivällä ja siihen mennessä olen hyvinkin ehtinyt jo saada useammat kilarit =E

Tässä kuva Toverittaren virkkuumasta mummohartiahuivista – nyt EI palele koneella...

Päivän slogan: Itsemurha on lopullinen ratkaisu väliaikaiseen tilanteeseen.

Päivän biisi: Social Drugs

Luettua: Henry Aho – Anu Mäntylä – Kaksoissielut, nettideittailua ja mihin se sitten voikaan johtaa. Miehen ja naisen kokemuksia sekä viestejä muille sekä lopulta toisilleen. Hmph ja tuota, joo ja silleensä. Menee vähän överiksi, tunput käteen kuitenkin siis...Johanna Holmström – Camera Obscura, novelleja, jotka tavallaan liittyvät toisiinsa. Omelalla tavalla vieläpä, pidin ja suositan. Ulla-Maija Paavilainen – Kummitäti. Pidin enemmän edellisestä (Kylmä kamari), vaikka hiukan samoissa piireissä liikutaan. Elina menestyi, Ansa sai jaossa huonommat pelimerkit. Jotenkin ei vakuuta, kuten edellinen romaaninsa. Tom Feiling – Kuinka kokaiini valloitti maailman. Suosittelen kaikille, sisältää historiikin lisäksi paljon faktaa kokaiinista, sen myyntiorganisaatioista, ns. huumesodista sekä Jusalan poikain toimista asiassa. Lisäksi käyttäjien ja poliisien karua kertomaa siitä, mitä käyttö todella on ja paljon liikkuu mm. lahjuksia poliisien joukossa. Hyvä asiaopus! Candace Bushnell – Sinkkuelämää; Ensimmäinen kesä New Yorkissa. Niin hömppää ja sokerista, että ei kestä (mikä ihme minut sai tämän ottamaan hyllystä). Välttäkää tätä, jollette halua sokeriövereitä... Maggie Stiefvater – Ikuisuus, ihmissusitrilogian loppu. Jo tätä hiukka vatvottiinkin ja ensimmäinen osa oli parhain, nämä jatkot ovat tod. taas pidennettyjä jatkoja, ei voi mitään. Heikki Lehikoinen – Katkera Manalan kannu, kuoleman kulttuurihistoria Suomessa. Asiaa siitä, miten vainajia on kohdeltu ja haudattu kautta aikain, teloituksia, epidemioita ja paljon muuta. Lopussa yhteenveto siitä, miten nykyiset hautaamitavatkin liittyvät vanhoihin uskomuksiin. Suositan, pelkistävä, selkeä kertomus kuolemasta ja uskomuksista, erinomaisen mielenkiintoinen opus. J. G. Ballard – Tornitalo. Lontooseen rakennetaan 40 kerroksinen tornitalo, josta tulee omanlaisensa yhteiskunta. Entä kun alkavat sähkökatkot ja käytännön asiat mennä pieleen; mitä tapahtuu näennäiselle sivistykselle ja ihmisyydelle? Vallan ottavat heimot tai klaanit, jotka taistelevat keskenään. Kerrosten välillä on jo aikaisemmin ollut selkeä yhteiskunnallinen jako, joka vaatii nyt tasaamista verisin keinoin. Hurja dystopia siitä, mitä voisi tapahtua – ja mikä ettei voikin, ihminen on omalaatuinen eläin! Suositan! Silja Pitkänen & Ville Juhani Sutinen – Värssyjä sieltä ja täältä; Hiski Salomaan elämä ja laulut. Erinomainen elämäkerta Hiski Salomaasta, hänen lähdöstään USA:n työn perään sekä elämästä siellä. Hiski oli ammattitaitoinen räätäli, joka pisti toimeksi vilkkaan luonteensa mukaisesti. Kirja kertoo hyvin myös suomalaissiirtolaisuudesta noina vuosina eli 1900-luvun alkupuolella, suomalaisten asettumisesta ja asuttumisesta, harrastuksista jne. Hiski oli mukana myös poliittisessa liikkeessä IWW:ssä ja esiintyi näiden tapahtumissa. Erään Niilo Wällärin hän mainitsee asustaneen heillä alivuokralaisena ja olleen hänen opiskelutoverinsa. Ja tottakai kirja kertoo Hiskin tärkeimpien laulujen synnystä ja erittelee niiden sisältöä. Todella hyvin laadittu, hieno opus tästä laulajasta, siirtolaisesta, jota kaikki pitävät vieläkin lähinnä kuplettimaakarina, vaikka takana on paljon muutakin. Lukekaa pois, minä tykkäsin kovastikin! Ja vähän enemmänkin on luettu, tahallani jätän pois parikin tärkeää opusta... Lisää siellä toisaalla myöhemmin ja täälläkin. Ja ei kun lukemaan lisää, kirjoittamaankin ;) Kaikkien kiusaksi, jos ei muuten!

POLKA – TUO ÄRISEVÄ KIUSANHENKI!

 

HEI – LISÄÄ LUNTA!

Pitääkö taas sanoa, että sitä saitte, mitä toivoitte! Te ihmiset nimittäin, jotka lunta haikailitte. Minä ja Varaston kiinteistönhoitaja taputimme ääneen jokaiselle lumettomalle päivälle, vaikka kuinka olisi vettä satanut; tässä sitä nyt taas ollaan!

Eilinen kauppareissu oli jo jkv hankala, lunta oli tulossa koko ajan. Onneksi ehdin pahimman alta pois eli kotoon ennen varsinaisen ravistelun alkua. Käks, tässä nyt saakin miettiä, miten taas maanantaina Varastolle. Tietäen lähistön aurausaikataulut, meidän piha ja parkkipaikat, josta takso meikäläisen noutaa, ovat vuorossa aina viimeisinä. Että ihan kiva, jos ovesta ulos pääsisi. Ihan kiva olisi myös, jos takso pääsisi siihen oven lähettyville.

Sen siitä saitte, jotka lumista talvea toivoitte. Joka paikassa on nyt jo hemmetin pluikasta ja pluikkaampaa vaan tulee. Onko se reilua, kysyn vaan?

En minä mitään tänään jaksa enkä ehri rapottaa, ei oikeastaan olekaan mitään sen kummempaa kerrottavana. Normireissu eilenkin, ei mitään erikoista. Normiehtoo eli lukemista ja lievää vähempää nettailua, koska koivet ja selkä tykkäsivät huonoa istumisesta. Tänään Belga on tulossa lounaalle, tarjolla ciinalaista eli kevätkääriksiä, riisiä ja jotain vihanneshuttua soosseineen. Kyllä siitäkin hyvää tulee. Sen verran voin myös kertoa, että on tuolla Belgalla uskomaton tuuri (jota hän ei siis onneksi ole perinyt minulta): hän on saamassa Tsadin asunnon! Pääsee pois sieltä opiskelijasolukosta. Jeee! (hiljaisia jihhaa-huutoja, hillittyä tuuletusta)

Eli eipä tässä sen enempää. Ehkä reilumpi ja vähisevämpi postaus huomenna, kun lumitilanne, Belgan asiat ym. ovat tarkemmin tiedossa ja varsinkin, jos pääsen kunnolla juoruamaan!

POLKA – HÄN, JOLLA ON KYLLÄ MYÖS TUURIA, MUTTA ENEMPI HUONOA!

 

LISÄÄKÖ? LUNTAKO? EIKÄKAIKO?

Tai ihan miten vaan! Ajattelen tunnetusti vain itseäni eli kunhan pääsen kylille ja takaisin, saa sataa juuri niin paljon kuin on tuloillaan. Mukavan hiljaista ainakin on, kun tuo eristävä kerros on olemassa... Kunhan vaan pääsen postilta kävelemään kirjastoon ja sieltä kaupoille, on Welhottaren taloudenpito jälleen turvattu (toivottavasti) viikoksi.

Kylmyyskin poistui hieman ulkoisin voimin eli Toveritar poikkesi eilen käymään pikaisesti, päivitti ovikranssin sekä toi ihanan, paksun mummohartiahuivin :) Sen kun tässä levittelin hartioille, ei koneellakaan kylmä pahemmin ahdistele. Mmm... ziitosta... tämä tykkää!

Toverittaren vielä ollessa paikalla, säntäsikin tosi reipsuli fysterppa tekemään sitä arviotaan. Aika pitkään siinä keskusteltiin ja käytiin asioita läpi ja hänkin ehdotteli kaikenlaisia lisävermeitä. No, kuitenkin nyt hän tuo parin viikon päästä koekäyttöön matalan apukorokkeen, parit-kolmet erilaiset pihdit / noukkijat / kurkottimet sekä rollerin (no ei näihin kinoksiin, mutta kevättä ajatellen). Ei paha, lisäksi pyysi miettimään vielä lisätarpeita sekä varsinkin pikkusälän tarvista (eli tarkoittaa lähinnä kuorintaveistä jne. kättä vähän pidempiä aseita). Ei minulla sellaisiin oikeastaan ole tarvis, jerkku yms. on ihan itse hommattu, kun on tarvittu. Enkä muuta keksi; paitsi jos olisi olemassa apukäsi, jolla levittää hartioille kosteus- yms. voiteita. Olen kyllä kehittänyt siihenkin konstin, mutta joku hygieenisempi ja helpompikin ratkaisu voisi olla olemassa – nyt nimittäin käytän kangassuikaleita, jotka on riivitty jostain vanhasta vaatteesta (joka on muuten leikattu räteiksi, siitä semmoiset oooikein pitkät ja kapeat suikurat käyvät selän rasvaamiseen selänpesin-tyylillä) ja heitän ne muutaman käytön jälkeen pois. Ei niitä oikein pesemäänkään kehtaa alkaa ja öklön näköisiähän ne ovat, mutta täyttävät tehtävänsä. Mutta tästäkin sitten lisärapoa, kun taravoita alkaa ilmestyä.

Muuten en taaskaan saanut eilen mitään aikaiseksi – ei liene teillekään uutta tietoa ;) Jotenkin vain eksyin roilaamaan netissä puoli iltaa, lueskelemaan ja jopa ottamaan vartin iltapäivätirsat. Nukkuminen on edelleenkin äärikehnoa, selkää ja oikeaa kättä särkee täpöllä eli lisälääkitys on edelleen tänäänkin tarpeen. Ei kiva, se vähän väsyttää, mutta ei kuitenkaan nukuta tarpeeksi. Hmph, mutta auttaa kyllä pahimpaan juilimiseen ja sehän se tässä on tärkeintä...

Jahas, jospa tästä kauppalistoja laatimaan! Matka on pitkä ja pluikas, kannettavaa on jo lähtiessä melkoinen määrä. Kirjalista jääköön suosiolla toiseen päivään... nyt ei pysty kykenemään.

POLKA – HÄN JOKA KOHTA NÄYTTÄÄKIN VAMMAKOLTA!

 

AHA, ETTÄ LUNTA...

ei voisi vähemmän kiinnostaa! Onneksi saa tänään olla kotosalla ja potea. Aivan, siis potea; nyt vaihteeksi oikea olkapää sekä kyynärpää alkoivat kuttuilla illalla ja yöllä niin, että en saanut nukuttua ilman lisänappeja. Hiirikyynärpää... alkuviikko oli nimittäin taas semmoisia hommia, jotka vaativat erinäisiä toimenpiteitä oik. kädellä ja tämän siittä saa! Toisaalta, nythän fysterppatytsä näkee käteni toiminnan juuri silloin kun se onkin pahimmillaan eli tavarat lentelevät ja putoilevat, nostot eivät onnistu jne. Ja todella särkee!

Lumi ei siis tänään kiinnosta yhtään, juuri sen takia. Huomenna asia on taas toisin. On traditionaalinen roudauspäivä ja ihmeellisesti taas asioita hoidettavana. Postiin menee ja tulee yhtä ja toista. Lisäksi kirjastossa on jokunen varaus. Kevätkirjat eivät vielä ole ehtineet esille, mutta jokunen uutuus on jo tullut postissa – oikein mukavaa :) Ja tietysti pitää kaiken muun lisäksi – tai kai tärkeimpänä – hakea muonaa itselle ja karvamöllille viikoksi. Nyt on kehnoin vihannesaika, kaikki on kalpeaa ja vähän mautonta. Kotoperäisistä juureksista ja kaaleista en voi kaikkia syödä, joten ne on poissuletud, hmph ja harmi sinänsä. Tietäisin kyllä, mitä kaikkea hyvää niistä tekisin, mutta en halua kärsiä karmeista vatsakivuista paria päivää kerrallansa. Joten unohdetaan se osuus. Porganat käyvät, sipulit samoin, lanttukin ääri pieninä annoksina sekä onneksi pavut ja herneet, linssit ym. hyvin kypsytettynä ja pieninä määrinä kyllä nekin. Kyllä niillä taas viikon elelee, kun viskaa soijarouhetta kehiin ja ehkä kerran viikossa tarjoaa itselleen tofua.

Eilinen meni edelleen Varastolla samanlaista matalalentoa, ei hetken rauhaa. Sain kuitenkin pinot siistittyä ja pöydän puhtaaksi. Ei se sellaisena taatusti kauaa pysy, maanantaina on taas täysi katastrofi päällä. Työkaveri, tämä osa-aikainen myös, oli ahdistunut samasta asiasta. Sen jälkeen kun rva-eräs-rva tuli osastolle, on homma kussut alleen aina vaan pahemmin. Eli meillä molemmilla puolipäiväisillä on aivan liikaa töitä. Sovimme siinä, että otamme asian esille kehityskeskusteluissa Upon kanssa lähitulevaisuudessa. Pakko siitä on sanoa nyt ja suoraan. Ei ole reilua, että kaikki kärsivät yhden ihmisen jatkuvasta "sairastelusta"... ja minä ainakin aion sanoa myös tästä tasapuolisuudesta! Minulta edellytetään yhtä ja toista, mutta tältä rvalta ei mitään. Siis toki normi lääkärintodistus, jos "sairaspoissaolo" kestää yli 3 pvää Mutta kun hänellä on jatkuvia lyhyitä pätkiä, koska hänellä on The Diagnoosi, josta hän myös jaksaa aina muistuttaa. Meikäläisen diagnoosit ovat sen rinnalla tosiaankin pelkkää paperia. Kaiken huippu on tietysti se, että rva on erittäin pirtsakka, jaksaa juosta ja juoruta, käydä shoppailemassa jne. Mutta tykkää kovasti olla kotona valtavan upean ja lahjakkaan, suorastaan erityisen lapsensa kanssa! (Joo, olen ilkeä ja veemäinen, mutta kun tästä asiasta puhutaan jo aivan julkisestikin!). Jotkut kehtaavat, joillakin on myös The Asema... Nyt alkaa nyppiä, täytynee hakea yksi rauhoike...

Josta tulikin mieleeni, että laitoin eilen viestiä omisarvikselle lähinnä labrasta. Eli kyselin, mitä kokeita olisi tarkoitus ottaa ja miksi. Kun niitä aikaisemmin sain anella pari vuotta, että mistäs nyt tuulee. Lisäksi kirjoitin auki käyttämäni lääkityksen, koska hän selkeästi epäili minun syövän paljonkin enemmän ja sekaisin erilaisia lääkkeitä. En todellakaan tee niin. Vaihdan vain työpäivän lääkityksen vapaapäiviksi toiseen – siis kipulääkityksen. Muuten pysytän kaiken ennallaan. Lisäksi suosittelin leidille erästäkin opusta ja lupasin tarvittaessa lainata sen hänelle tai ainakin ottaa kopioita tärkeimmistä sivuista, siis meikäläistä koskien! Saas nähdä, mitä kommentteja tulee. Nyt muistin, että kiireessä unohdin kysyä yhtä asiaa. Ähh, no ehdin minä sen, ei silläkään kiirus ole. Tavallaan tähän liittyen törmäsin eilen Ehtoo-Pulussa taas artikkeliin, joka sai vähäiset jäljellä olevat karvani nousemaan pystyyn. Argh, jotkut ne sitten jaksavat. Itse jo melkein itkuhuutopotkuraivotti, mutta onneksi laitoin linksun toisaalle, jossa reagoitiinkin paljon asiallisemmin ja maltillisemmin... ;)

No niin, tänään taas lepuuttelua ja lukemista työsession jälkeen sekä fysterpan odottelua. Sain eilen kirjoitettua yhden lyhyen jutun ja ainakin kolme pitäisi vielä ehtiä ja pystyä sekä jaksaa tehdä. Ajatus kyllä kulkee, mutta viitseliäisyyden kanssa on taas vähän niin ja näin. Kaikki muu tuntuu taas kiinnostavan paljonkin enemmän. Ehkä käynkin riipaisemassa toiset aamukaffet – on juuri oikea aika!

POLKA – TUO LUULOSAIRAS MUUNTOKYKYINEN NÄYTTELIJÄ!

 

MITEN JAKSAA V I E L Ä TÄMÄ PÄIVÄ?

Kaksi päivää menty hemmetinmoista matalalentoa töissä, oikeasti. Eilen ehdin evästää tasan 16 minuuttia puolihaaleaa vihannesmättöä, lähes purematta oli pakko niellä – onneksi se siis oli vain ruokaa. Mitään muuta en olisikaan purematta niellyt, sano... Aivan jumaleissönin kiirus, tämä on tahallinen teko! Aivan selvästi töitä painotetaan alkuviikolle ja loppuviikko tehdään jotain joutavaa, jotka saan armon korjata maanantaina. Jep, jep-jep.

Siis näyttää oikeasti siltä, että viiden päivän työt pyritään teettämään kolmessa vajaassa päivässä. Tässä nyt on vaan semmoinen juttu, että meikäläisen fysiikka ei kestä. Eli niin sanotusti paikat eivät kestä. No, se paikka taatusti kestäisi, koska sille ja sillä ei ole mitään käyttöä. Tarkoitin nyt lähinnä lonkkia, selkää ja oikeaa kättä ja olkaa. Eilen oli jo ulahdettava välillä ääneen ja kiroiltava. Ei, kukaan ei edes tullut kysymään, olisiko minulla ehkä jokin hätä. Siis ei mitään väliä, vaikka kuukahtaisin tuskissani oikeasti sinne duunin lattialle. Kuten varmasti jonakin päivänä käy, jos tämä meno jatkuu. Eilen tosiaan kävelin (en voi juosta, muuten olisin jo taatusti ottanut pikaisempiakin askeleita) kuni aropupu (kävelevätkö aropuput?) pitkin kilometrisiä käytäviä, ylös ja alas kerroksia. Argh!

Minut aiotaan kuluttaa loppuun, ennenkuin heitetään menemään. En minä ikinä mihinkään kokopäiväiselle tai edes oikealle eläkkeelle asti ehdi, sitä ennen tulee pii-paa-auto ja hakee pois. Tai eihän todellakaan tarvita edes semmoista autoa, joku hemmetin Jäte-Joonas riittää ihan hyvin. Moolokin kitaan en taida mahtua eikä täällä päin sellaisia vielä onneksi siis ole... tarvittaisiin paloitteluapua ja minussa on hemmetin paljon paloiteltavaa. Tosi jähmeääkin nyt, kun edelleen on susikylmä ja minä viimasta kankea. No, on jollakin bodarilla ainakin hommaa sitten.

Huomenna on fysterppa tulossa arvioimaan apuvälinetarpeita ihan kotoon asti. Mietin, pitäisikö viinipänikkä piilottaa. Se on kököttänyt niin kotoisasti tuossa omalla paikallaan. Hmmm... eikö se olisi normaalimpaa, että se ON esillä. Toisaalta, jos se on piilossa ja terppa katselee kaappeja tms. luulee minua vielä kaappijuopoksi :O Jos minä juon, sen tietää tämän blögin lisäksi puoli Malmia, joten siinä ei siis pitäisi olla mitään salattavaa. Hmph! Eikä ole laskua, jonka voisi "unohtaa" siihen viereen, josta näkisi ostopäivän – siis että se on ollut siinä jo vaikka kuinka pitkään ;) Kälmi minä. Oikeasti, en aikonut tehdä yhtään mitään asian eteen. Eikö koko kotikäynnin idea ole siinä, että hyyppä näkee miten minä normioloissa asun ja tulen toimeen? Eli annetaan kaiken vaan olla. Kissinkakat toki korjataan haisemasta sekä kaihtimet nostetaan eli asialliset hommat hoidetaan kuin Ellun kanat! Saas nähdä, minä tulen toki raporteeraamaan välittömästi tänne asiasta!

Lisäksi mieli tekisi kovasti kommentoida jo erästä opusta, mutta jätän senkin toistaiseksi väliin. Myöhemmin, myöhemmin – kiitoksia vaan sinne Puukenkämaahan :) Tulen käyttämään kirjaa (mahdollisen astalona toimimisen lisäksi) myös henkisenä aseena eräissäkin neuvotteluissa omisarviksen kanssa. On jotakin ns. kättä pidempää mukana, jahka nyt saan oman versioni eräästä asiasta valmiiksi ja postattua hänelle.

Ja ei, edelleenkään minulla ei ole mitään mukavaa kerrottavaa. Minua sattuu, särkee ja juilii ihan hemmetisti. Herään joka yö puoliltaöin enkä sen jälkeen saa kunnolla unta. Olen jumalattoman kipeä ja väsynyt. Mitä enemmän teen töitä, sitä kipeämmäksi tulen. Tästä päivästä tulee suorastaan helvetillinen, tietäkää se.

Siksi menenkin ja riivin nyt kasan nappeja ja kaffetta sekä otan arsenaalin lisätroppeja mukaani. Osan voisinkin vekkulisti sujauttaa Varaston väelle keittämääni aamukahviin, jospa sekin porukka vähän muuttuisi ihmisenä tai ainakin eläimenä, ehkä rauhoittuisikin *ärtsy wirn*.

POLKA – HERÄÄMINEN EI TIEDÄ MITÄÄN HYVÄÄ!

 

ITSESÄÄLIÄHÄN SE VAAN ON,

 

jos itkettää, eikö? Se, että on aamulla jo niin helvetin kylmä, ettei kunnolla saa puettua päällensä. Kuuluisa aamujäykkyys menee jo TOP 5:n kärkeen. Se, että joutuu menemään ulos ja odottamaan jotakuta ihmistä, joka luulee minun olevan aivan muualla (en sentään raaskinut tytölle raivostua, kehoitin vain tarkistamaan viestini). Ja taas palelee! Varastolla on "kylmä-Varasto -linja" eli vain ylläpitolämpö eli sielläkään ei ehdi lämmitä, vaikka tekee töitä niin maan hemmetisti. Niin, että lähtiessä huomaa juuri ehtineensä syödä ja pitää pari pientä taukoa. Se, että joutuu aina jäiseen, suoraan ulkona säilytettyyn taksoon, jossa siis sisälämpötila lienee hiinä-ja-hiinä nollan tienoolla. No, aamulla tuskin sitäkään. Kotona on n. 17 astetta, juu ja hyvin tarkenee. Paleltaa niin, että vaihdan vaatteet ja lisään kerroksia. Kerään päälleni parit housut, kaksi paksua paitaa ja villatakin sekä kömmin kahden peiton alle. Yritän lukea – ei onnistu, kun sormet eivät taivu. Pakko mennä huppuun peittojen alle, vaikka pitäisi tehdä montakin asiaa. Mutta jumalauta kun minä EN VAAN SAATANA PYSTY *ja vänisee taas*.

Minulla ei ole mitään järkevää tekoa täällä. Ei, ei todellakaan. Turhuus jne. En viitsi käyttää kenenkään aikaa latelemalla enempää typeriä lauseita. Ei se auta, koska mikään ei auta. Taas minua paleltaa, väsyttää ja ketuttaa. Kolmena yönä unet ovatkin mukavasti supistuneet pariin tuntiin. Sitä saa olla harvinaisen reipas ihminen – ai, mutta enhän minä toki olekaan ihminen – jos lähtee vielä jonnekin ja kuvittelee tekevänsä jotakin. Nuoleskelee muiden pärshettä, kuten tekee eräskin leidi Varastolla ja on suvereenisti pois – taas. Hänellä kun on The Diagnoosi... ei, ei lääkärintodistusta, mutta ei HÄNELTÄ sitä kukaan kysy kolmen päivän takia. Vaikka niitä kolmea päivää olisi kerran viikossa. Jestas, että pistää vihaksi! Tämä on sitä tasa-arvoa. Se ihminen ei ole oikeasti kipeä ikinä ollutkaan. Sairas kyllä, sen minä tiedän. Mutta nyt puhutaan vähän eri asiasta.

Minä vain odotan, että saan huomisen ehkä vietyä jotenkin loppuun. Sitten minä taidan vetää perskännit ja tempaista kaikkea muutakin mitä torpasta löytyy. Onhan tähän nyt joku roti saatava, saatana. Runosuoli suorastaan ulostaa... minä en, en tarkene mennä kylppäriin!

Perkele, ennemmin olen kuitenkin niinkin kipeä kuin illalla ja vieläkin eli pitää taas hoippua seiniä pitkin särkyjen raadellessa koipia ja selkää. Ennemmin niin kuin se, että olisin keskinkertainen. Kaikki jumalattaret siltä minua varjelkoot! Keskinkertaisuus on perseestä – olkoot vaan vaikka provo, mutta silti. Minä en halua itselleni talvilenkkareita. Minä en halua katsella kuvalaatikkoa kaiket illat ja mättää jotain mielipuolista pashaa suuhuni, mupeltaa ja "kommentoida"... Minä. En. Halua.

Menen sen sijaan riipomaan kaffetta nappien kera ja kiroamaan maailmaa!

POLKA – JOKA ON HARVINAISEN HUONOLLA TUULELLA JA KYLMISSÄÄN!

 

MAAILMA VIHAA MINUA – JA MINÄ MAAILMAA

 

eli meillä on varsin intohimoton suhde toisiimme! En minä haluaisi lähteä mihinkään. En minä halua pitää tätä yhteiskuntaa pystyssä, koska minä en pysty siihen. En minä myöskään halua olla se ratas, joka... no joo, jääköön sanomatta.

Tekisi niin mieli alkaa sabotoida Varastoa. Tehdä jotakin todella epämiellyttävää – mikä ei tosin olisi edes vaikeaa tällä luonteella. Siitä narahtaisi heti kuitenkin ja sitten joutaisikin ulos koko talosta. Lieneekö tuo olisi kovinkaan suuri vahinko kansakunnalle saati sitten minulle? Malmin hörhöt tod.näk. taputtaisivat asialle. Niin varmaan moni tämän blökin lukijakin. Joku Oikea Ihminen saisi töitä eikä tuo nalkuttava ja inhottava ämmä suoltaisi jatkuvasti omaa vastenmielisyyttään täällä.

Ikävä kyllä, vielä joudutte kestämään tätä ainakin jonkin aikaa. Uskallukseni ei taida riittää kovinkaan räväköihin toimenpiteisiin. Toisaalta kyse ei ehkä niinkään ole uskalluksesta vaan yksinkertaisesti siitä, että en pysty erinäisiin fyysisiin aktiviteetteihin, jotka myös liittyisivät ainakin erääseen skenaarioon ;) Voihan vinde, kun voisikin kaiken tehdä - vain tämän ajattelu pitää minut järjissäni työpäivän ajan!

Ehkä minä sitten en ole järjissäni, joka on tietysti täysin mahdollista sekin. Hullu itse sen viimeisenä tajuaa, eikö se niin ole. Olen, olen minä ottanut kaikki lääkkeeni! Ihan varmasti olen! Vähän ylimääräistäkin, varmuuden vuoksi.

Eilinen olikin täynnä varsinaista ketutusta. Ketutuksen voimalla imureerasin, tein muonaa, pesin pyykkiä, kävin pakkoruiskussa. Laadin pari juttua, vein niitä esille hirmuisen vaivan kanssa (ja saan siltä yhdeltä pikkutyperykseltä jonkun typerän kommentin, voihan vee!). Miksi minä edes viitsin? Tämä oli retorinen kysymys, kai te sen tajusitte sentään. Siksi, että minä olen parempi kuin se pieni typerys! Vain ja ainoastaan siksi...

Nyt minua nyppii taas niin lahjakkaasti, että ryntään mömmökaapille sekä keittämään ne varsin tujut aamukaffet. Pirskale, siellä taitaa olla taas kylmä ja pluikas, sekin vielä, hrrhrrh.

POLKA – HÄN JOKA HALUAISI KAATAA ERÄÄNKIN JÄRJESTELMÄN!