Kaksi päivää menty hemmetinmoista matalalentoa töissä, oikeasti. Eilen ehdin evästää tasan 16 minuuttia puolihaaleaa vihannesmättöä, lähes purematta oli pakko niellä – onneksi se siis oli vain ruokaa. Mitään muuta en olisikaan purematta niellyt, sano... Aivan jumaleissönin kiirus, tämä on tahallinen teko! Aivan selvästi töitä painotetaan alkuviikolle ja loppuviikko tehdään jotain joutavaa, jotka saan armon korjata maanantaina. Jep, jep-jep.
Siis näyttää oikeasti siltä, että viiden päivän työt pyritään teettämään kolmessa vajaassa päivässä. Tässä nyt on vaan semmoinen juttu, että meikäläisen fysiikka ei kestä. Eli niin sanotusti paikat eivät kestä. No, se paikka taatusti kestäisi, koska sille ja sillä ei ole mitään käyttöä. Tarkoitin nyt lähinnä lonkkia, selkää ja oikeaa kättä ja olkaa. Eilen oli jo ulahdettava välillä ääneen ja kiroiltava. Ei, kukaan ei edes tullut kysymään, olisiko minulla ehkä jokin hätä. Siis ei mitään väliä, vaikka kuukahtaisin tuskissani oikeasti sinne duunin lattialle. Kuten varmasti jonakin päivänä käy, jos tämä meno jatkuu. Eilen tosiaan kävelin (en voi juosta, muuten olisin jo taatusti ottanut pikaisempiakin askeleita) kuni aropupu (kävelevätkö aropuput?) pitkin kilometrisiä käytäviä, ylös ja alas kerroksia. Argh!
Minut aiotaan kuluttaa loppuun, ennenkuin heitetään menemään. En minä ikinä mihinkään kokopäiväiselle tai edes oikealle eläkkeelle asti ehdi, sitä ennen tulee pii-paa-auto ja hakee pois. Tai eihän todellakaan tarvita edes semmoista autoa, joku hemmetin Jäte-Joonas riittää ihan hyvin. Moolokin kitaan en taida mahtua eikä täällä päin sellaisia vielä onneksi siis ole... tarvittaisiin paloitteluapua ja minussa on hemmetin paljon paloiteltavaa. Tosi jähmeääkin nyt, kun edelleen on susikylmä ja minä viimasta kankea. No, on jollakin bodarilla ainakin hommaa sitten.
Huomenna on fysterppa tulossa arvioimaan apuvälinetarpeita ihan kotoon asti. Mietin, pitäisikö viinipänikkä piilottaa. Se on kököttänyt niin kotoisasti tuossa omalla paikallaan. Hmmm... eikö se olisi normaalimpaa, että se ON esillä. Toisaalta, jos se on piilossa ja terppa katselee kaappeja tms. luulee minua vielä kaappijuopoksi :O Jos minä juon, sen tietää tämän blögin lisäksi puoli Malmia, joten siinä ei siis pitäisi olla mitään salattavaa. Hmph! Eikä ole laskua, jonka voisi "unohtaa" siihen viereen, josta näkisi ostopäivän – siis että se on ollut siinä jo vaikka kuinka pitkään ;) Kälmi minä. Oikeasti, en aikonut tehdä yhtään mitään asian eteen. Eikö koko kotikäynnin idea ole siinä, että hyyppä näkee miten minä normioloissa asun ja tulen toimeen? Eli annetaan kaiken vaan olla. Kissinkakat toki korjataan haisemasta sekä kaihtimet nostetaan eli asialliset hommat hoidetaan kuin Ellun kanat! Saas nähdä, minä tulen toki raporteeraamaan välittömästi tänne asiasta!
Lisäksi mieli tekisi kovasti kommentoida jo erästä opusta, mutta jätän senkin toistaiseksi väliin. Myöhemmin, myöhemmin – kiitoksia vaan sinne Puukenkämaahan :) Tulen käyttämään kirjaa (mahdollisen astalona toimimisen lisäksi) myös henkisenä aseena eräissäkin neuvotteluissa omisarviksen kanssa. On jotakin ns. kättä pidempää mukana, jahka nyt saan oman versioni eräästä asiasta valmiiksi ja postattua hänelle.
Ja ei, edelleenkään minulla ei ole mitään mukavaa kerrottavaa. Minua sattuu, särkee ja juilii ihan hemmetisti. Herään joka yö puoliltaöin enkä sen jälkeen saa kunnolla unta. Olen jumalattoman kipeä ja väsynyt. Mitä enemmän teen töitä, sitä kipeämmäksi tulen. Tästä päivästä tulee suorastaan helvetillinen, tietäkää se.
Siksi menenkin ja riivin nyt kasan nappeja ja kaffetta sekä otan arsenaalin lisätroppeja mukaani. Osan voisinkin vekkulisti sujauttaa Varaston väelle keittämääni aamukahviin, jospa sekin porukka vähän muuttuisi ihmisenä tai ainakin eläimenä, ehkä rauhoittuisikin *ärtsy wirn*.
POLKA – HERÄÄMINEN EI TIEDÄ MITÄÄN HYVÄÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti