VÄSYMYKSESTÄ SEKOPÄISENÄ...

 

myönnän, että olin eilen taas niin väsynyt päivällä, että todella sekoilin. Lähdin duunista klo 13 jälkeen, vaikka piti klo 14 jälkeen. Oli vaan sopivasti vähän töitä ja äkkiä totesin olevani ulkona odottamassa taksoa ja ihmettelemässä, miten se onkin niin myöhässä. Mmmm, no joo, kohta huomasin ja painuin vähin äänin sisään. Kastuin sopivasti oikein vilakan nihkeäksi ja pian sama uudestaan. Tie vei vaihteeksi toiselle puolelle Pazilaa *ja nyt taputuksia ja rukseja seiniin*. Sain lopulta jätettyä passihakemuksen ja uuden saapi noutaa jo noin viikon päästä. Ai miksi Pazilan milizeille? No, joku käkesi tarkistamaan, että onko Malmilla enää lupapalveluja – eipä ollut, ei todellakaan. Turha reissu olisi tullut tehtyä eli alitajuntani pelasti (olen varmaan jostain sen lukenut, mutten tuolloin sen kummemmin noteerannut). Ei ollut ihmeesti väkeä muuten jonossa!

Ja eipä tietenkään ollut väkeä, oli niin saatanallinen keli kuin olla ja voi. Lunta tuli joka puolelta, varsinkin tuolla kustannuspaikan lähellä, jossa muutenkin tuulee pyörteiden lailla. Ejjumankauta, jos tämä jatkuu, en pääse tänään enää töihin. Pääsy eilen kotoonkin oli jo työn ja tuskan takana. HMPK ei ottanut pikatilauksia lainkaan, taksoa joutui odottamaan 35 min eli käytännössä 45 min ja koska tämä oli kimppis, kaveri odotti siis vielä 10 min tähän päälle. Koko matka milizeilta kotiin kesti tunnin. Häpi-häpi-joi-joi, voihan vee sanon minä! Joko tuo lumentulo loppuu tai minä käytän heti sitä uutta passiani (ketään tämä uhkaus ei kyllä todellakaan hetkauta, sen minä tiedän).

Lisäksi masiinat Varastolla takkusivat ahdasmielisesti, vikaa ei löytynyt yrityksistä huolimatta eli syy ei ollut käyttäjäportaassa vaan muualla. On se mukava, että tunnissa joutuu sulkemaan koneen viisi kertaa sen jumiuduttua tietyssä kohteessa ja sinä aikana saa yhden pikkuhomman valmiiksi. Raivona kävin, ehkä se väsymys tulikin siitä?

Jotta raivoa olisi riittänyt, näin erään erittäin törkeän liikennerikkomuksen odottaessani toisen kerran taksoa. Jospa vain olisin nähnyt myös hemmon rekisterinumeron! Kokoperävaunullinen rekka pysähtyi ruuhkassa ja alamäessä jopa päästämään ison lauman jalankulkijoita suojatietä pitkin aseman suuntaan. Tämän rekan ohitti helvetillistä vauhtia vasemmalta ohi kaahaava nuorempi hemmo, joka puhui tietty kännikkään. Tapahtui niin nopeaan, että tosiaan en nähnyt rekkaria (ja sitä saatanan tahmaakin tippui), mutta siinä oli kyllä vajaat puoli metriä rakoa, ettei olisi tullut rumihia, perkele! Aasikallo idiootti!

Lisäksi raivoan vielä etukäteen sille, että tänään on mentävä The Uudelle Konttoorille. Siitä nyt tehtiin oikein juttu, miten minä sinne pääsenkään ja että on pakko tulla! No, minut viedään ja sillä selvä. Tosin eilenkin aamulla eräs meillä töissä oleva ihmetteli, miten minä taksolla kuljen :O Jo vain perkele, huvikseni tietenkin ja muiden kiusaksi. Että hänelläkin olisi jotakin kysyttävää. Ja viimeistään tuolla uudessa torpassa otan rollerin vittuillessani käyttöön, että loppuvat nuo kyselyt horjumisesta, väsymyksestä ja kosketusarkuudesta (en anna ihmisten halailla!). En mitenkään oikeasti jaksaisi rahdata itseäni portaita ees-taas, mutta se on nyt vaan pakko, koska ilmeisesti hissejä ei ole vielä "avattu normaaliliikenteelle". Voihan perseensuti ja muuta mukavaa...

Piruuttani vielä, että oikein tulisin pahalle tuulelle, varasin labra-ajan ja sainkin sen ylläri-ylläri jo ensi viikon keskiviikko-aamuksi. Eli syömättä taas ja pitkään koska en apehdi klo 17 jälkeen ja aika on klo 7.50. Paskaakos nyt tuosta, on sitä kummempaakin tehty. Joskus oltu pari viikkoakin melkein syömättä, koska hyvä vasikka elää vallan mainiosti juomallakin!

Ja jotta kaikki olisi täydellistä, tänään on taatusti hemmetin pluikasta, kaikki reitit auraamatta enkä saa edes ulko-ovea auki. Jesh, nautittavaa! Lisäksi olen menossa töistä postiin (Roayl Mail toimii, kengät taitavat olla jo odottamassa!) sekä ostamaan päärynöitä. Hmph, nekin ovat loppu *mums-mums-mums*.

Jollei tuo lumentulo kohta lopu niin... sitten se jatkuu. Minä menen laatimaan kaffetta ja riipimään sellaisen lääkityksen, että ketuttaa vielä entistä enemmän tai sitten tajuttomuus iskee jo menomatkalla! Nih kerta.

POLKA, JOLLA ALKAA OLLA VÄHÄN LIIKAA KANNETTAVANA!

 

KAIKENLAISTA, MUTTA EI MITÄÄN HYVÄÄ...

eilenkin oli olevinansa jonkinlainen miitti. Njäh, siitä, kuka saa minkin huoneen uusissa tiloissa. Arvatkaas kuka joutuu ainoaan kahden hengen huoneeseen ja saa kaverikseen täysin uppo-oudon lähes-teinarin? No Welhotarpa tietenkin. Ei ollenkaan ajateltu, että meitä kaksi osa-aikaista voisi olla samassa huoneessa. No, ei kai, eihän se vissiin sovi. Jos minä vaikka haisen tai jotakin. Tai puhun rumia. Tuo lähes-teinari siksi, että hän on huomattavasti nuorempi, minua välillä lomittanut leidi, jolla ei valitettavasti ole kykyjä. Upon mukaan "minä siirtäisin hänelle tieto-taitoa". Kissin kellit, jos koko suku on työllistetty jollain kumman tavalla Varastolle ilman mitään pätevyyksiä, mikä minä olen häntä neuvomaan? Hiukan alkoi ketuttaa. Toisaalta, minä voin istua ja tehdä töitäni ihan missä tahansa, ei haittaa! Ja minähän olen vain osa-aikainen, ainakin toistaiseksi. Minä mistään mitään välitä, kunhan on työpöytä, toimiva kone ja tuoli. Sekä jossakin mikrouuni, jossa lämmittää kasvismössönsä ruokatauolla sekä keitellä kaffet parissakin eri välissä. En minä muuta töissä tarvitse – en ainakaan sosiaalista kanssakäymistä, en edes puhelinta! Pirulauta, nih...

Pääsin muuten siinä myös kysymään, miten on ajateltu kulku noin niinkuin hissin ja portaiden yms. puolesta? Entäpä koko apuvälinevalikoimani (tämä oli heille yllätys) säilyttäminen, mahtuuko rolleri ohittamaan toisen, kun väki vanhenee ja kälystelee hiljallensa? Juu, kaikki järjestyy kyllä, luvattiin. Onhan se töihin päästävä! Aivan, onhan se. Onkin sitten eri asia, mitä kautta? Eli pääseekö suurinpiirtein suoraan vai kiertämällä puoli taloa hankea pitkin – tästä lähinnä olin kiinnostunut. Erittäin mielenkiintoisia raportteja tulee sitten taatusti ensi kuun lopussa. Seikkailuja, kiroilua ja taatusti itkua ja väninää. Minä kun en todellakaan enää ihan kaikkea jaksa kestää – en varsinkaan paskamaista suhtautumista toisilta ihmisiltä.

Tämähän jäikin mietityttämään puoliksi päivää. Loppupäivän olinkin sitten huolissani ja ajattelin kahta muuta ihmistä – tosin erillään toisistaan, mutta silti. Vilkutus teille, jos olette kaistoilla! <3

Löysin sentään sen tärkeimmän eli pankkikortin tunnusluvun illalla. Ensin luulin jättäneeni sen töihin hyvään jemmaan, mutta sitten kerran kiukuspäissäni muutin puolet työhuushollista jo kotiin ja toin nekin paperit mukanani. Hyvä niin, pääsen maksamaan ainakin ruokakaupassa muonani huomenna. Pakko mennä kaupoille, ei minulla ole taaskaan kuin salaattia ja purjoa sekä paprikoita. Pari porganaa. Yksi orpo päärynänretale illaksi... Jospa kävisi tänään iltapäivällä milizeilla ja huomenna kaupoilla? Harkintaan ainakin pariksi tunniksi – sitten pitääkin vaihtaa taksomatka tälle päivälle tarpeeksi ajoissa. Nyt voisi käydä jättämässä sen passihakemuksen sopivasti, kun on henki päällänsä.

Mitään muuta henkeä ei oikein olekaan – asiat eivät ole hyvin, mutta joillakin ne ovat kuitenkin vielä huonommin. Kaffetta ja mömelöitä, valvomisen jälkeen on taas toivuttava työkuntoon.

POLKA – HÄN JOKA VALVOO TAHATTOMASTI KAIKET YÖT!

 

JOTESKI GROTESKI

fiilis taas lähteä masokistinomaisen tahallisesti kiusaamaan itseään kolmeksi päiväksi Varastolle. Juu, edessä on aika karmea viikko. Viime viikko oli nimittäin kohtuurauhallinen, kun lapselliset olivat hiihtolomalla. En ymmärrä miksi? Ei meillä kukaan ollut hiihtolomalla, vaikka minulla oli koulusta lomaa. En minäkään pitänyt hiihtolomaa, kun Belgalla oli ns. hiihtoloma. Täpövarmasti se johtuu siitä, että meistä kumpikaan ei hiihdä. Eikä meillä ole koskaanikinä ollut myöskään varaa matkustaa tuolloin mihinkään. Jotkut kuuluivat nytkin olevan jollain Välimeren risteilyllä :o Ei ihan pientä enää, sano... Eipä käy katteeks muuta kuin hiukan lämpötilan suhteen. Muuten jokainen tehköön juuri niinkuin haluaa. Minä voisin pitää viikon lomaa ja viihtyä täällä kotona. Sulkea kaikki viestimet, ostaa pari korillista viinaa, muutaman laatikon viiniä sekä jokusen kopan lonkeroa. Kyllä se hiihtäminen kävisi sen jälkeen jo ihan luonnostaan. Myös ryömiminen, otsanahkaa rypistelemällä ainakin.

Juuei, en taaskaan saanut eilen tehtyä yhtään mitään järkiperäistä. Paitsi ne normit eli siivous, eväkset, pakkoruisku sekä vaatteet täksi viikoksi lähettyville. Vähän kirjoittamista, hyvin sotkuinen teksti sen tilalle, jonka väitettiin olevan lähes kopieeraamista jostakin. Olen edelleen lievästi loukkaantunut, koska inhoan em. henkilöä lähes rajattomasti... en kai minä menisi semmoista edes piruuttani lainaamaan? Jos jokin mielipide tai sanonta ao. opuksesta on sama, se hyvinkin voipi johtua myös siitä, että on sattunut lukemaan sen ja napannut sieltä parikin makoisaa kohtaa. Ei sen kummempaa. No, antaapas tämänkin taas olla. Raivo kangistaa entisestään eikä tässä muutenkaan ole olossa hurraamista.

En muuten jaksa enää itsekään tajuta, miten minä selviän näin vähillä unilla. Vai olenko minä teidän(kin) mielestänne jotenkin pihalla koko ajan? Tillin-tallin-tulkku, hyvin luistaa suksi! Asialistalla tänään uuden verokortin toimitus eteenpäin ja sitten piti olla myös jotakin, jota nyt en taaskaan muista. Se oli jotakin, jonka suunnittelin kirjoittavani ylös, että nmenomaan muistaisin sen. Nyt en ole siis muistanut kirjoittaa sitä muistiin. Hyvä minä! Ei mikään hatarapää... Haa, tulihan se mieleen. Uusi maksukortti ei jostakin syystä toiminut, herjasi väärää PINniä – ei pidä paikkaansa, sano. Jossakin on jotakin mätää ja se on tarkistettava justkohta.

Jahas, torpasta on tällä viikolla taas lähdössä pieni määrä tavaraa. Erittäinkin hyvä niin. Mitä minä kaikella rojulla teen. Toisaalta, ennen oli tapana sanoa, että olisi huutokaupassakin jotakin myytävää... Minun jälkeeni ei ole tarvis pitää mitään huutokauppaa, minä teen sen itse jo etukäteen! Ja lisäksi saan sen verran rahaa, että maksan pois punaiset maiharit ja pari kertaa käyn taas ruokakaupassa, joka ei ole paha sekään. Kaikki on kotiinpäin, näillä liksoilla ja tuilla nimittäin.

Seuraavat päivät menevätkin normipäivitysten merkeissä, mikäli ei mitään todella erityistä tapahdu. En minä jaksa enää illalla tahi aamulla yhtään mitään. Olen jo nyt kyllääntynyt kaikkeen, sorry vaan te kaikki, jotka innokkaina ja pirtsakkoina pyyhällätte yli lumikenttien työmaillenne. Minä en vaan jaksa!

Nyt on saatava kaffetta ja kunnon mömelöt, vaikka nekään eivät auta. No, on ainakin otettu – ei voida väittää, että vastustaisin hoitoa eli olisin hoitokielteinen! *muahahahaah*. Olen vain sitä mieltä, että minun pitäisi itse saada valita omat lääkkeeni ja hoitoni.

POLKA, JONKA ON TAAS LÄHTEMINEN ROPOTTAMAAN!

 

AAMU SAA, MINÄ EN...

enkä minä nyt oikeastaan haluakaan. Siis yhtään mitään muuta kuin pysytellä neljän seinän sisällä. Ulkona on taas synkkää, lumista ja jäistä, koleaa ainakin, jollei peräti kylmää. Sisällä edelleen helkkarin vilakkaa. Päällä on ympäri vuorokauden useampi kerros vaatetta. Olkoot vaan energiansäästötalo, mutta ei kai sen tarkoitus ole palelluttaa ihmisiä alkukesään asti. Silloin nimittäin aloitetaan taas hidas paahtaminen koko kesän ajaksi. Ei hjuva, ei. Ei kyllä koskaan, kyllähän te meikäläisen tiedätte!

Belga kävi eilen lounaalla. Viihdytimme itseämme epäperinteisesti itse tehtyjen pizzojen (sentään pienien ja terveellisten) ääressä, jälkkärinä jädeä. Jädeähän sopii syödä ympäri vuoden, toki. Se on aina hyvää, ainakin kaffen seuralaisena ja joskus vaihtoehtona parempi kuin pullat ja piiraat. Hyvää oli, kuitenkin. Pähkäiltiin siinä yhtä ja toista, ei mitään tähdellistä kuitenkaan. Asunnossaan hän on viihtynyt sen, minkä on ehtinyt siellä oleskella eli eipä kovinkaan pitkään. Opiskelijan päivät ovat yllättävän pitkiä, jollei iske etäpäivä. Silloin taas päivä koneen ääressä on pitkä. Häiriköitä ei talossa kuuleman mukaan ole, joka on aina tietty iso ilo.

Itse tässä pitäisi toimeentua normaaleihin söndaagin hommeleihin. Harrastaaa kursorista siivoamista eli karvat ja kissanhiekat imurointiin. Pakkoruisku sen todistamiseksi, että pystyy vielä edes menemään itsenäisesti suihkuun ja konttautumaan taksoon, ehkä. Niin tosiaan, taksot on tellittävä ja eräs omalaatuinen reissu ympättävä keskiviikolle. Pirulauta, minulla olisi mitään tekemistä sielläpäin kaupunkia, mutta nyt on pakko. Kehtaa aina Belgaakaan pyytää noutamaan jotakin typerää härpäkettä. No, tuhluutan loppukuun matkani kuun viimeisenä päivänä. Se onkin oikein ja sopivaa. Kun samalla reissulla hoidan vielä jokusenkin posti- ja kauppa-asian, saan matkat hyvinkin kulutettua. Niin tänään vielä, ainakin kolmeksi päiväksi pitäisi evästä laitella eli jotain vihannespataa muhituttaa. Tänäänkin olisi kiva varmaan syödä jotakin, en vaan vielä ole keksinyt, mitä se voisi olla. Kaalipiffejä ja lohkopottuja? Ehkäpä...

Eilisillan sainkin kulumaan lueskellen, kirjoitin ulos pari juttua sekä roilailin netissä loppuehtoon. Ihan asiatonta asiaa, ei siis mitään tärkeää. Kunhan ihmettelin taas kaikenlaista outoa, mitä eteen on tuotu. Ja kaikenlaisia kummallisia ihmisiä(kin). Unesta ei taaskaan tietoa, heräilin tuossa klo 1 tienoolla ja sen jälkeen pyöriskelin peittojen väleissä. Sitten oli pakko nousta, ei vaan jaksanut enää sitäkään. Tämä tietänee taas iltapäivätirsoja, kuten lähes joka päivä tuossa klo 15 – 16 kähmeessä. Tunti tai vähän toistakin, melkoisen sikeää unta, jo jaksaa taas hetken tehdä jotakin "tärkeää".

Sunnuntai-ahi iskee kyllä taas päälle! En minä tahtoisi lähteä taas kiusaamaan itseäni Varastolle, kun tietää hyvin tarkkaan, mitä on tuloksena. Huomenna puoliltapäivin olen jo aivan reporätti ja illalla hyvinkin krantusti puhuteltava ja kipeä. Ja sama jatkuu pari päivää, loppuviikko menee taas toipumiseen jne. Tästä alkaa muodostua myös omanlaisensa kaava. Uudempikaan lääkitys ei pure oikeastaan yhtään. Tekisi mieli alkaa yhdistellä näitä, mutta sisuskaluilla voi olla asiaan jotakin sanottavaa. Paskat minä lekureiden mielipiteistä, mutta maksa ja munuaiset ovat vähän eri asia!

Ei siis mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Ei mitään odotettavaa. Ei mitään kivaa tiedossa. Ei mitään. Ehkäpä ihan hyvä niin, jos selviäisi edes tästä jokapäiväisestä helvetistä.

Päivän slogan: Elämä ei ole kilttiä – miksi minä olisin?!

Päivän biisi: Piss Factory

Luettua: Sari Järn – Hiirestä puumaksi. Ehkä tämä on olevinaan hauska, mutta jokin tässä mättää. Tee se, mitä haluat tehdä -asenne ehkä eli älä valita, vaan tee jotain tai tyydy siihen, mikä olet. Aapinen kirjaimellisesti A:sta Ö:hön, hauska ehkä "tyttöjen illassa" drinksujen välillä luettuna. Korhonen-Salmi – Ratkaisujen Suomi, Unelmista töitä. Kahdeksan itse menestynyttä johtajaa kovasti esittää innovaatioita, jotka minusta eivät toimi. Ei anna aihetta toimenpiteisiin, työttömiä tämä taatusti vain vituttaa (minuakin alkoi reilusti kyrsiä eräät asiat). Glenn Willstedt – Iran.Työtä ja seikkailuja ruusujen ja satakielten maassa. Kaksi vuotta Iranissa 1960-luvun puolivälin tienoolla. Kertomuksia työstä maatalouden parissa alankomaalaisen järjestön työntekijänä. Aika hyvää kuvausta sikäli, että herra vaivautui perehtymään kieleen, paikallisiin olosuhteisiin, historiaan jne. Ajankuvanakin hyvä, eli minä pidin. Teeskentelemätön, vaikka ihan pientä itsekehua on havaittavissa ;) Satu Grönroos – Lumen syli. Lapsen silmin kerrottua elämää Helsingissä, välipaloina elämää opettajan silmin... Ei paha ollenkanas, tästäkin meikäläinen taas piti ajankuvana, köyhän arjen kuvauksena sekä kovin tutunoloisen koulunkäynninkin selvittelynä. Emma Donoghue – Huone. Hurja tarina pojasta, joka eli ensimmäiset vuotensa huoneessa, siepatun äitinsä kanssa. Miten heidät vapautettiin ja mitä siitä seurasi. Tämän luki kyllä hievahtamatta, eläytyen ja – kumma kyllä – ei järkyttyen. Lähinnä ainakin itse elin Pojan ajatuksia ja maailmaa ajatellen. Suositan, todella erilainen erinomainen opus! Merja Mähkä – Ihanasti hukassa ja kuinka sieltä pääsee pois, 543 päivän reppumatka. Tämähän oli se Ehtoopulun blöginpitäjä ja suuri osa tarinasta onkin tuttua. Luin nyt kerralla, kun itse ei enää tällaiselle reissulle pääse. No, ei tässä kyllä oikein ihmeellistä mikään muuten ollut, sorry vaan. Åke Edwardson - Niin korkealla pääskyset, ettei niitä nähdä voi. Taas hieno opus kaverilta. Myrsky tuhoaa perheen metsän ja myöhemmin tavallaan myös perheen, kun poika loukkaantuu metsässä ja joutuu koomaan. Mitä tapahtuu pariskunnan suhteelle, ulkomaailmalle, miten aikakäsitys muuttuu, miten suru koetaan jo etukäteen ja miten etukäteen voidaan valmistautua lähes kaikkeen? Synkähkö, mutta kuitenkin toiveikas kirja, jossa paljon ajateltavaa. Suositan jokaiselle! Liisa Karvinen – Riisiä tiskin alta. Tarinoita nousevan auringon maasta. Onko Japani vain liikemiehiä, kiirettä ja omituisia hahmoja sekä teollisuutta? No ei sentään, tässä aika erilaistakin kuvausta nykypäivän kulttuurista, uskonnoista, juhlista, tavoista, paikoista – mukavasti metroasemia hyväksikäyttäen. Suositan Japani-friikeille, tässä on sitä jotakin! Rosamund Lupton – Sisar. Omelalla tavalla toteutettu dekkari, jossa sisko antaa lausunto asiasta. Tarina alkaa, kun Beatricen äiti soittaa pikkusiskon, Tessin, kadonneen. Ja Beatrice lähtee selvittämään, mistä oikein on kyse. Katoamiseen hän ei usko ja lopulta selviää, mistä on kyse – murhasta, mutta minkälaisesta! Sekin selviää aikanaan. Pidin ja suositan, sen verran oli mallikkaasti toteutettu. Ja tottakai osa näistä tulee esille siellä toisaalla (ja muuten muitakin, pysykää kaikilla sivustoilla siis). Lisäksi tietty jätin osan vielä mainitsematta, ettei kukaan taas väitä minun kehuskelevan jollakin.*härn & wirn*.

POLKA, JOKA ON JO ÄRSYYNTYNYT TÄHÄNKIN PÄIVÄÄN!

 

VÄSYTTÄÄ, ON KYLMÄ, SÄRKEE...

ja siinähän ne tulivatkin taas, ne päivän teemat. Eli ei mitään uutta. Residenssissä on todella viileää ja jotenkin kolean kosteaa – grauh. Tästä kovasti tykkäävät kaikki särytkin. Onneksi on hartiahuivi ;) Se lämmittää tässä istuessa oikein mukavasti. Vahinko vaan, että ihan kaikkea ei se päälläkään pysty sentään tekemään.

Eilisestä ei mitään erikoista, paitsi tietysti se, että residenssissä kävi vieraita *kruksia seinään*. Toveritar & ystävänsä pistäytyivät, mukavaa oli. Enkä minä eilenkään saanut sitten mitään järkevää aikaiseksi, kun sammahdin iltapäivällä kauppareissun jälkeen. Oli pakko ottaa päikkärit. Tai mitenkään pakko, minähän suorastaan kaaduin sänkyyn. Jonka jälkeen ei sitten taas meikäläisestä mitään irronnutkaan. Hmph, saamaton akka, laiskakin vielä!

Eikä tänään ole edessä mitään sen kummempaa odotettavaa. Belga on tulossa syömään ja tuo kissanhiekat tullessaan. Se säkki on liian painava meikäläisen kantaa näillä käsillä – ei vaan onnistu enää. Jotakin syötävää siis pitää väkertää – juu, on tuolla fisua ja jotakin muutakin, että apetta saadaan aikaiseksi. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että minä en saa päivän aikana mitään muuta aikaiseksi, kun aktiivisesti seurustelen Belgan kanssa (-> minä luen ja sanon jokusen sanan, Belga lukee omiaan ja sanoo muutaman sanan). Näin aktiivisia meillä ollaan seuraelämän osalta. Eikö vain olekin jännittävää?

Tekisi mieli kyllä tehdä yhtä jos toistakin, mutta tämä hemmetin kylmyys käy kertakaikkiaan luihin ja ytimiin lihasten lisäksi. Tuntuu, että on vielä tavallista jäykempi. Kipusärkymömelöt eivät auta pätkääkään, prle. Täällä tarvitaan joko kunnon huimeita tai sekokäyttöä. Otin minä eilenkin pari lasillista viiniä *toinen kruksi seinään* sekä yhden lomperon, mutta eihän nekään mitään vielä ehtineet lämmittää, eivät edes naurattaa ;) Olisi nimittäin oikeastikin tehtävää eli ensiksikin kirjoitettavaa ja toiseksi ommeltavaa, siis ompeluskoneella tehtäviä hommia. Tietty lisäksi kaikenmoista kotohommaa. Ja jotakin pitäisi saada Huutikseenkin taas lisämyyntiin... Ehkä tyydyn vain kirjoittamiseen, se on kuitenkin lähes pakollista tointa.

Nyt on pakko mennä kuitenkin keittämään uusiokaffet. Söin kylmää jugurttia ja nyt se on jäisenä möhkäleenä tuolla jossakin. Hrrhrrh!

POLKAN MIELESTÄ KYLMÄKIN KAHVI KAUNISTAA, MUTTA EI TEE IHMEITÄ!

 

PERSTAIN NORMIHOMMIA TAAS TIEDOSSA...

eli tässä aamulla taas posti-kirjasto-kauppareissu. Toivottavasti siellä ei ole ihan niin pluikasta, miltä näyttää. Ei nyt ihan hirveästi tarvitse ulkona käveleskellä, mutta silti... mieluusti en kuitenkaan teloisi itseäni – tai toisaalta, silloin voisi kerrankin saada paremman lääkityksen. Ehkä en pelkästään sen takia lähde kaatuilemaan turvalleni.

Oikein satoisa kirjakevät jälleen tulossa! Miten mukavaa, vaikka en olekaan "akateeminen lukija, joka on lukenut 15-osaisen romaanisarjan 8 osaa". Tämä oli tuolla eräässä kommentissa, jestas. Minä tunnen myötähäpeää tuon ihmisen puolesta, lisäksi myös häpeäisin käyttää tuollaista meiliosoitetta. Mutta kukin taaplaa tyylillään ja minun blögini tämä on edelleenkin. Eli kirjasto tarjoaa kädellisen kirjoja, postissa tuli jo kolme uutuutta ja muutenkin on pino lukematonta materiaalia, joten asiat ovat aivan kohtuullisella mallilla ;) Kun toimeentuisi vielä kirjoittamaan vähäsen  enemmän, olisi vielä parempi. Sain eilen editeerattua kuitenkin kolme versiota framille. Hyvä minä *hakee silitysrautaa silittääkseen itseään päähän*! Kyllä se tästä, kun jaksaisi sinnitellä parin urpotuksen verran...

Mitäpä muuta? Särkee ja väsyttää eli varsin tavanomaista, lisäksi on edelleen aivan saakelin kylmä! Menen kohta keittelemään toiset aamukaffet, muuten tästä ei tule yhtään mitään. Petiin ei uskalla mennä edes lämmittelemään, jos sinne torkahtaa, menee vielä takso nenän edestä. Mömelöt on kiskottu, yhden säästän lähtiäisiksi, että jaksan koko reissun. On siinä taas pähkimistä, miten kantaa kaiken säällisesti kotoon. Ehjänä, itse, siis. Loppupäivä meneekin särkyillessä. Ai niin, Toveritar lupasi poiketa ehtookaffella noutamassa säkillisen potkupukumateriaalia :) Pitäisiköhän tehdä jotakin tipupiirasta tms. apehdittavaa... No, katson vajoanko päikkäreille vai pysynkö hereillä. Onneksi tein eilen vihanneskeittoa ison kattilallisen, joten syötävää on valmiina lounaaksi.

Ei, en pysty kommentoimaan mitään uutisia. Niissä ei ollut mitään kommentoitavaa, ainakaan minun mielestäni. Muut hehkuttakoon erinäisillä asioilla ihan miten huvittaa! Jospa minä hehkuttaisin sillä, että Hörhö soitti anoakseen avaralainaa ja sain kerrassaan raivohepulit. Herrahenkilö sai kuulla yhtä-ja-toista sekä varsinkin erinäisistä töppäilyistään. Ei tullut lainaa eikä edes lupaa poiketa kylässä - ainakaan vähään aikaan. Pirulauta, minulle ei tehdä kakkakepposia eikä vedetä välistä, nih!

Ja ihan piruuttani säästän lukulistani joksikin toiseksi päiväksi. Tänään sitä ei viitsi laittaa framille enkä jaksa näin aamusta etsiä linkkejäkään. Lista onkin jälleen varsin mittava (joitakin sekin jo tuntuu kiukuttavan) – joskaan ei välttämättä laadullisesti :D Vertaan edelleen eiliseen kommenttiin.

No nyt sitä kaffetta! Harmi, ettei kissiä voi opettaa edes pieniin kotitöihin apulaiseksi. Hmmm..

POLKA, JOKA ON JÄLLEEN MENOSSA JA IHAN PIAN TAAS TULOSSA!

 

MITEN KÄYTTÄÄ APUVÄLINEITÄ VÄÄRIN, OIKEIN, NURIN?

Höh, ensin saatte kuitenkin päivittäiset märinät; jos nyt jumalauta sattuisin tapaamaan omisarviksen, minulla olisi paljon ja painavaa sanottavaa. Olen valvonut viime yön uikahdellen (perustermi: uikutus, uikuttaa) vähän väliä. Oikea käsi on niin kipeä, ettei mitään rajaa. Mikään asento ei ole hyvä. Kumma kyllä, kirjoittaminen ei sitä sentään pahenna :o Eli se taas sen leidin tiedoista, osaamisesta yms. Minä vakavasti alan nyt kyllä miettiä sitä omakustanteista yksityistä, asioihin perehtynyttä lekuria! Pirulauta, eihän tuo omisarvis todella viimeksikään kuin hyvin yksisanaisesti "tutki" kättä eli tsekkasi vain liikeradat. Argh – ketuttaa täpöllä. Vetelin nyt vahvempia myrkkyjä, mutta ei auta yhtään...

Niin, näistä apuvälineistä. Ensinnäkään rollerilla ei näillä keleillä kannata edes yrittää ulos. Se on jo itsetuhoista käyttäytymistä ja minä haluan ihan itse päättää omasta itsetuhotavastani. En siis halua lonkkamurtumaa ja sen jälkeistä keuhkokuumetta tms. Vehkeen kääntösädettä, säätöjä ym. olen kyllä kuivatestannut eli hyvä on. Mutta suihkutuoli, se on nannaa. Suosittelen ihan jokaiselle, jos on liukas plaattia tms. Kun tässä mallissa on selkänoja ja käsinojat sekä pärsheelle riittävästi tilaa, on se melkein torpan parhaita istuimia. Kun kuumalla vedellä vielä ensin lämmittää sen ja sitten rötkähtää istumaan, jo vain kelpaa suihkutella... Tykkää! Sitten nämä ottimet ja noukkimet, mitä ikinä ne nyt oikealta nimeltään ovatkaan. Kovin ovat kätevät, kun piti esim. laatikoston takaa (jonne hätinään imuri mahtuu, mutta imuroin vain sunnuntaisin) onkia sinne rapisseita kukan kuivuneita lehtiä. Kuulin, kun Vinski narskutteli niitä... sen jälkeen seuraa säännöllisesti karmeat sikaoksut, joten lehdet pois. Noukkimillahan se kävi tosi näppärästi. Ja sitten niillä voi vielä hyvin hellästi puristaa kissiä takamuksesta ;D Vinski-ressu ei yhtään tajunnut, mitä tapahtui. Ei osannut yhdistää kapistusta takamuksensa puristukseen, katseli vain todella hölmistyneen näköisenä ympärilleen. Oliko se KissaJumalatar, joka muistutti olemassaolostaan? >o< Anteeks, alkoi oikeasti naurattaa... Eli kyllä niille on kaikenlaista käyttöä, vaikka sitten vähän erilaista kuin ehkä olisi tarkoitus. Ylähyllyiltä saa aika näppärästi tavaraa jne. Ai niin, sitten vielä tuo apukoroke, joo. Onhan siitä hyötyä, pääsen jopa toiselle ja kolmannelle hyllylle asettelemaan tavaraa. Saan pesukoneen pistokkeen ihan itse seinään. Ja joka hemmetin välissä onnistun iskemään siihen varpaani, kun se ei ole käytössä ja seisoo tuossa keittiössä. Miten minä aina osunkin sopivasti siihen? Näin siis käytämme apuvälineitä... oikein, nurin ja luovasti.

Jahas, tänään pitäisi toimeentua kirjallisiin tehtäviin sekä suunnitella huominen posti-kirjasto-kauppareissu. Eilen ehdin käväistä postissa ja atteekissa sekä kaupassa sen verran, että hain kaffetta, leipää, näkkäriä – no ja tietysti niitä päärynöitä :D Ehkä huomenna pitäisi jotain oikeaa ruokaakin. Näin unta, että olin hotelliaamupalalla ja siellä oli joku ihmeen makkaratehtailijoiden tms. kokous. Joka pöydässä oli kasoittain rapeita, ruskeaksi paistettuja makkaroita ja jotain lihajuttuja. Siis semmoisia raakamakkaroita, ikäänkuin itsetehtyjä, täytettyjä lihapullia ja muuta. Ja minä unissani hamstrasin niitä laukkuun.... Pitäisiköhän ostaa jotakin – kanaa vaikka – ja kärsätä sitä pannulla. Ilmeisesti on jokin puutos, jos näen jo tuollaisia uniakin ;) No, tuo odotus on kyllä mitä helpoin täyttää, kerrankin! Jos on nimittäin näin vähästä kiinni meikäläisen tyytyväisyys, voin kerrankin tarjota itselleni sen, mitä alitajunta unessani vaati.

On se muuten jännää, miten esim. UK:n Royal Mail toimii – äärinopeasti siis. Kengistä tuli jo ilmoitus, että ovat postissa tulossa eli Royal Mailin hallussa... ja tiedän, että ne tulevat ensi viikon alussa. Siis Enklannista posti kulkee nopeammin kuin kotomaisen postin Italiaano-vastineessa. Ja muuten, Itelliaano onnistui jälleen kerran hukkaamaan minulle tulossa olleen kotimaan lähetyksen. Toisen lähetyksen oli lajittelukone runnellut aivan silpuksi, kuorineen, sisämuoveineen päivineen. Onneksi sisältö oli tallella ja vain vähän pölyinen ja pölykin lähti ravistamalla. Sentään mukana oli kohtelias pahoittelukirje ja koko roskakasa oli survottu postin omaan isoon kirjekuoreen. Mutta näin siis meikäläisellä, joka käyttää postia todella paljon!

Nyt taidan mennä väärinkäyttämään vähän kahvetta, lisää siis!

Hey, let's be careful out there! Pluikasta on, raatiossakin jo varoiteltiin. Älkää myöskään kulkeko räystäitten ali!!!

POLKA, JOTA SÄRKEE *etsii jo lisämömelöitä kaapista*, JUILII JA KETUTTAA!