eilenkin oli olevinansa jonkinlainen miitti. Njäh, siitä, kuka saa minkin huoneen uusissa tiloissa. Arvatkaas kuka joutuu ainoaan kahden hengen huoneeseen ja saa kaverikseen täysin uppo-oudon lähes-teinarin? No Welhotarpa tietenkin. Ei ollenkaan ajateltu, että meitä kaksi osa-aikaista voisi olla samassa huoneessa. No, ei kai, eihän se vissiin sovi. Jos minä vaikka haisen tai jotakin. Tai puhun rumia. Tuo lähes-teinari siksi, että hän on huomattavasti nuorempi, minua välillä lomittanut leidi, jolla ei valitettavasti ole kykyjä. Upon mukaan "minä siirtäisin hänelle tieto-taitoa". Kissin kellit, jos koko suku on työllistetty jollain kumman tavalla Varastolle ilman mitään pätevyyksiä, mikä minä olen häntä neuvomaan? Hiukan alkoi ketuttaa. Toisaalta, minä voin istua ja tehdä töitäni ihan missä tahansa, ei haittaa! Ja minähän olen vain osa-aikainen, ainakin toistaiseksi. Minä mistään mitään välitä, kunhan on työpöytä, toimiva kone ja tuoli. Sekä jossakin mikrouuni, jossa lämmittää kasvismössönsä ruokatauolla sekä keitellä kaffet parissakin eri välissä. En minä muuta töissä tarvitse – en ainakaan sosiaalista kanssakäymistä, en edes puhelinta! Pirulauta, nih...
Pääsin muuten siinä myös kysymään, miten on ajateltu kulku noin niinkuin hissin ja portaiden yms. puolesta? Entäpä koko apuvälinevalikoimani (tämä oli heille yllätys) säilyttäminen, mahtuuko rolleri ohittamaan toisen, kun väki vanhenee ja kälystelee hiljallensa? Juu, kaikki järjestyy kyllä, luvattiin. Onhan se töihin päästävä! Aivan, onhan se. Onkin sitten eri asia, mitä kautta? Eli pääseekö suurinpiirtein suoraan vai kiertämällä puoli taloa hankea pitkin – tästä lähinnä olin kiinnostunut. Erittäin mielenkiintoisia raportteja tulee sitten taatusti ensi kuun lopussa. Seikkailuja, kiroilua ja taatusti itkua ja väninää. Minä kun en todellakaan enää ihan kaikkea jaksa kestää – en varsinkaan paskamaista suhtautumista toisilta ihmisiltä.
Tämähän jäikin mietityttämään puoliksi päivää. Loppupäivän olinkin sitten huolissani ja ajattelin kahta muuta ihmistä – tosin erillään toisistaan, mutta silti. Vilkutus teille, jos olette kaistoilla! <3
Löysin sentään sen tärkeimmän eli pankkikortin tunnusluvun illalla. Ensin luulin jättäneeni sen töihin hyvään jemmaan, mutta sitten kerran kiukuspäissäni muutin puolet työhuushollista jo kotiin ja toin nekin paperit mukanani. Hyvä niin, pääsen maksamaan ainakin ruokakaupassa muonani huomenna. Pakko mennä kaupoille, ei minulla ole taaskaan kuin salaattia ja purjoa sekä paprikoita. Pari porganaa. Yksi orpo päärynänretale illaksi... Jospa kävisi tänään iltapäivällä milizeilla ja huomenna kaupoilla? Harkintaan ainakin pariksi tunniksi – sitten pitääkin vaihtaa taksomatka tälle päivälle tarpeeksi ajoissa. Nyt voisi käydä jättämässä sen passihakemuksen sopivasti, kun on henki päällänsä.
Mitään muuta henkeä ei oikein olekaan – asiat eivät ole hyvin, mutta joillakin ne ovat kuitenkin vielä huonommin. Kaffetta ja mömelöitä, valvomisen jälkeen on taas toivuttava työkuntoon.
POLKA – HÄN JOKA VALVOO TAHATTOMASTI KAIKET YÖT!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti