HÄMÄRIÄ AJATUSKEHRÄÄMÖJÄ

 

viime viikon lopulta ja muuten vaan. En nimittäin todellakaan ole ollut maailman parhaassa kunnossa. Hätinään pystynyt tekemään aivan pakolliset kuviot. Ei silti, ei ole hyvä nytkään. Pakko se on kuitenkin jostakin lähteä eli jospa vaikka tästä päivityksestä noin kursorisesti. Viime viikko kun näyttää jotenkin juuri niin harmaalta ja nihkeältä kuin se olikin.

Ensiksi täytyy toki tunnustaa, että kävin tuhluuttamassa. Vaikka en siis mitään tarvitse. Mutta jos Uffaffaalla on 5 juuron päivät, ei sitä kannata halveksua. Ainakaan, jos kotivaatteetkin ovat täynnänsä reikiä tai muuten sopimattomat. Joten ei kun kauppaan ja katselemaan tarjontaa. Hah. Kotiutin sieltä samettijakun ja punaiset silkkihousut, jakku musta hopeakoristeilla. Käyttämätön, liian iso, mutta menee toisen paidan päälle. Housutkin ovat mallia isot ja leveät, onneksi ovat myös mallia kesä eli odotellaan kelejä ja silloinhan ne ovat sopivan vilpoisat :) Lisäksi ostin hurjan urheilulliseksi (!?!) heittäytyneenä hupparin ja collegehousut, ohuet semmoiset. Kotivaatteiksi ne, juuri siksi, että kaikki aikansa elähtäneet ja rikkinäiset (joita ei voi ehjätä) yritän saada kammettua johonkin pois. Huomaan vaan käyttäväni kaikkia vaatteita siihen asti, että jäljellä on yksi iso reikä ja ympärilllä aavistus jostain riekaleesta. Jospa joskus onnistuisi siinä, ettei aina näyttäisi ihan kulahtaneelta kotona(kin)... No, ehkä se on turhaa, mutta ainakin nuo ovat ehjiä ja mukavia vetää päälle pakkoruiskun jälkeen.

Sähköhärpäkkeistäkin piti sananen sanoa eli kameran viritykset sain nyt todennäköisesti kohdallensa, en jaksanut enää eilen lisäsäätää. Sen näkee sitten käytössä paremmin. Lisäksi häsläilin lievästi ämppärin kanssa, joka oli minulle hieman oudompi vekotti. Toimii ja voinkin tunkea sen tänään korviini, etten rasitu SN:n harjoittamasta puhelinterrorista. Valikoima on vielä hieman rajallinen, kun en silläkään jaksanut kovin kauan leikkiä.

Kirjalistausta on turha edes yrittää – suurin osa lukemastani on ollut hirvittävää scheissea, jota en tässä viitsisi edes tuoda julki. Osan taas paremmasta löydätte sieltä toisaalta. En tajua, miten kirjastosta nyt löytyikin noin kehno kertapläjäys, josta ei juuri kerrottavaa ole. Eli ensi kerralla sitten osa niistäkin sitten saakoon sikansa. En suoraan sanoen jaksa etsiä niitä mainitsemisen arvoisia tähän eli se jääköön todella toiseksi kerraksi. Ehkä tajuatte, miten väsynyt olenkaan.

Puhti on kertakaikkiaan poissa – minä tarvitsisin jotakin piristävää! Olen jo tähän mennessä taas käyttänyt ison osan päivän energiaa ja kohta riipaisen vielä mömmöt. Niiden on riitettävä työpäivän yli ja ehtoolla olen taas repopoikki. Enkä vain poikki vaan täysin saamaton, kykenemätön sekä myös haluton. Piste. Haahuilen ja yrittelen tehdä jotain, mutta en saa kiinni mistään. Väsyttää ja on pakko lepuuttaa puolihorteessa, uneen ei uskalla illallakaan tipahtaa. Ähhh...

Mitä tulee juhlapyhiin sun muihin, inhosin eilistä ja inhoan tuota torstaitakin. Jos olisi mahdollista, olisin kaikki sunnuntait ja pyhät töissä ja vapaana arkisin. Se sopisi minulle mitä parhaiten! Tarkoitus ei ole loukata muita, vaan kertoa, että tämä on minun tapani elää ja ajatella. Pyhä tai arki, sillä ei ole meikäläiselle enää mitään merkitystä. Työtunteja on tietty määrä viikossa ja se saa riittää minun ajatustavallani – loppu on omaa aikaani ja teen sillä mitä haluan ja milloin haluan. Kunhan en häiriköi naapureita niin, että milizei olisi kutsuttava paikalle. Ja minähän en häiriköi *muahhaah*, todellakaan ;) Jos joku löytää hiljaisemman naapurin, voisi ilmoittautua vaikka heti!?

 

 

POLKA, ETTE ARVAAKAAN KUINKA HILJAINEN!

 

PS: Arvatkaas, nukuinko viime yönäkään? Hmph....

 

HUONOJA PÄIVIÄ

 

ollut jo tässä lähes koko viikon! Mikään ei ole oikein mennyt niin kuin olisi pitänyt. Tekniset kapineet häröilevät ja pari juttua on hukassa. Argh, harmittaa. Lisäksi olen ollut tavanomaista kipeämpi, oikeastaan kipeämpi kuin pitkään aikaan. Eli olen vain yrittänyt nukkua aina kun mahdollista. Eipä se helpota, mutta silloin ei ainakaan tunne mitään. Yleensä. Herään jatkuvasti vähän väliä johonkin epämääräiseen juilimiseen – ei hyvä.

Tänään pitäisi jaksaa toimeentua normaaleihin söndaagipuuhiin. No, pakkohan nekin on hoitaa pois. Belga kävi eilen pesemässä puolet ikkunoista, loput ensi viikolla. Miehellä on selkeä oma aikataulunsa ;) En puuttunut siihen sen kummemmin, ei silti, kyllähän se minua kiinnostaisi. En vain halua udella, kertokoon sitten kun haluaa...

Tästä myös seurasi se, että yksi härpäke on nyt kunnossa. Toisen härpäkkeen asetukset on vielä itse tarkistettava. Siihen saa kevyesti kulumaan parikin tuntia, testaillen. Lisäksi pitää imureerata, katsastaa jotakin vaatetta Varastolle lähtöä varten, tilata taksot, tekaista kolmen päivän eväkset sekä raahautua pakkoruiskuun. Syödä ehkä itsekin jotakin, hoitaa kissahommat kuntoon ja muuta mukavaa :( Eikö tässä jo olisi ihan riittävästi tekemistä?

Suoraan sanoen, olen edelleen väsynyt ja pahalla tuulella. Tämä ei ole reilua. Mikään ei ole reilua!

Menenkin ottamaan vähän reiluja mömelöitä, jospa se kohentaisi hetkeksi jaksamista.

 

 

POLKA, TUO MITÄÄNSANOMATTOMIEN PÄIVITYSTEN KEKSIJÄ!

 

TURHUUKSIEN TURHUUS

 

ja näin. Ahittaa jo tänään. Ei mitään järkevää tehtynä eikä tekeillä, vaikka pitäisi olla. Ei vaan jaksa. Väsyttää, mutta ei nukuta. Nukuin eilen päivällä pariin otteeseen, kun oli pakko. Siis simahdin suoraan. Särky on harvinaisen jatkuvaa ja riipivän ketuttavaa.

Tämä on tällaista itsensä rääkkäämistä koko olo ja elo, ei tästä kuulkaas mitään tule! Olen edelleen pahalla päällä, en löytänyt etsimääni juttua... Hmph. Ei sitten, ei. Annetaan olla, mitä sillä on välii – ei yhtään mitään.

Paneudun makoilemaan lisää. Edes kunnollisia kirjoja ei tarjottu, jotain hevonhumppaa vaan. Olen pettynyt ja kyllästynyt.

 

 

POLKA, JOKA MENEE SOFFALLE LOTKOTTAMAAN!

 

LYHYTPÄIVITYS TÄNÄÄNKIN JA OMELA KYSSÄVETO...

 

Eli tarjolla ei mitään uutta. Tosin blogitoveritar heitti kysymyspläjäyksellä, jota pitäisi jatkaa ja keksiä itse kysymykset. En jaksa. Eikä mulla ole ketään, kenelle tämän lähettää.

Joten te, jotka tämän luette, olette velvollisia ensin vastaamaan näihin kysymyksiin ja sitten tekemään omanne sekä lähettämään ne eteenpäin 11 – 15 blogiin? Joskohan ymmärsin oikein, jotain semmoista. Kunhan nyt jotakin teette asian eteen! Vastata voi vaikka kommalaatikossa, jollei halua vastata blögissään tai muuten julkisesti.

Eli kysymykset ovat Bateau rougelta:

1. Millainen on ollut mukavin unesi? Wanha Torppa oli vielä pystyssä, W, K ja heidän äiteensä hengissä, istuttiin siellä, juotiin drinksuja ja juoruttiin, naureskeltiin jollekin tosi hölmölle jutulle. Kaikki kissat olivat myös hengissä ja toinen bernhardilainenkin :)

2. Mikä on vanhin arpesi, mistä olet saanut sen ja missä se on? (Ja napaa ei sitten lasketa.) Pohkeen sisäsivulla, repäisty pystyssä olevaan naulaan joskus alle kouluikäisenä. Naula koukkasi palan lihaa ja siitä jäi omalaatuinen arpi.

3. Mikä on vanhin esine jonka omistat? Kolme palaa keramiikkaa kivikaudelta, savipadan kappaleita

4. Millainen oli viimeisin saamasi lahja? Amigurumi



5. Kuinka monta ihmistä olet tavannut tänään? En yhtään!

6. Mitä aiot hankkia seuraavaksi? Ruokaa tänään kaupasta. Ainakin päärynöitä!

7. Mikä on pahin esteesi elää juuri sellaista elämää kuin haluaisit? Fyysiset esteet ja sairaudet.

8. Millaisista elokuvista pidät? Kummallisista ja oudoista ;)

9. Suosikkipiirteesi ihmisessä? Epätavalliset ajatukset, mielikuvitus, lievä hulluus

10. Mitä syöt kun herkuttelet? Katkarapuja, kuhaa tai ahventa...



11. Minkä väriset silmät sinulla on? Siniharmaat, tietääkseni....

Ja tästä pääseekin sitten jo ketterästi valittelemaan, että sataa *eeheeheh*. Helkkarin hyvä, on vähempi ihmisiä liikkeellä. Pääsen kirjastoon ja ruokakaupoille. Ei tarvitse tunkuilla joka paikassa, jep. Siellä on kuitenkin lämmin, mitä välii siis sateellakaan.

En saanut taaskaan nukuttua kuin aamuyöstä ja olisin nukkunut vieläkin, mutta kissiherätys kävi. Oli siis pakko nousta, sitä märinää jaksa kuunnella kukaan. Kun se olisi edes normaalia maukumista, mutta se on todellakin ahdistavaa "mä-olen-yksin-eikä-oo-ruokaa-laatikotkin-on-täynnä" -märinää ja jollotusta. Nyt Vinski on hiljaa ja tyytyväinen, kun olen hereillä ja kirjoitan. Silloin ilmeisesti ovat asiat kohdallansa. Hän on saanut appeensa ja maitonsa, laatikot on putsattu ja asiat tarkistettu. Hjuu, parvekkeellekaan ei voi mennä, kun sataa. Turkki ei tykkää, vaikka on lasitettu partsi. Se on eri asia >o<

No, minä tästä menen. Ei minulla kuitenkaan ole mitään kerrottavaa!

 

 

POLKA, JOKA TAAS ON MENOSSA JOHONKIN!

 

VÄSYPÄIVITYS

Eli vain lyhyesti: väsyttää! Olin jo eilen ehtoolla aivan loppu (siis hei, kolmen työpäivän jälkeen, joista eilinen oli hyvinkin hektinen!) ja kömmin petiin suhteellisen ajoissa. Uniavikkeella tipahdin tunniksi uneen, josta heräsin pirtsakkana. Pirtsakkana, mutta silti väsyneenä. Eli ei unta koko yönä, lievää horrostamista lukuunottamatta. Ennen klo 3:a päätin antaa luvan keitellä aamukaffet ja riipiä kipulääkkeet. Jesh, niiden avulla sain goisittua parit uusiounet eli n. 4.5 h tai jotakin yhteensä.

Ei kiva eikä varsinkaan mukava! Nämä alkuviikot menevät aina unen puutoksessa, en vain saa nukuttua kunnolla. Toisaalta, en edes muista, milloin olisin oikeasti nukkunut hyvin ja heräämättä pidemmän session. Tässä yksi syy, miksi en torstaisin enää lupaa mitään – en itselleni enkä muillekaan. Tiedän, että en saa mitään aikaiseksi. Tiedän myös, että piristyn illan mittaan ja silloin taas löytyisi tekemistä vaikka kuinka.

No, mitäpä minä tässä valitan. Lähden kohta katselemaan vihannestarjontaa ja laadin pariksi päiväksi sopan. Syömisen jälkeen saatan saada otettua jopa pienet tirsat. Ainakin kovasti toivon sitä. Pää ja ajatukset ovat sumuiset ja lievän synkeät. Ähhh, miksei ihmiselle voida kirjoittaa jotakin kunnollista, oikeaa unilääkettä! Tai laittaa kokonaan eläkkeelle, silloin ei olisi niin väliä, mitä teen ja milloin... Nyt tämä on lähinnä naurettavaa; lähteä puoliunessa Varastolle (jossa tekee mokia ja virheitä, koska on niin väsynyt), palata sieltä ja viettää loppuilta puolikoomassa odottaen väsyneenä iltaa. Ja sitten saa 1 -2 h unta jollain perkeleen avituslääkityksellä. Argh. No, ehkä se tästä taas tänään iltaa myöten hieman paranisi. Toivon ainakin.

 

 

POLKA – VÄSYNYT, MUTTA EI ONNELLINEN!

 

PITSINISKOJEN KAFFEEPROBLEEMI ja muita Varaston ihmeellisyyksiä pitkän kaavan mukaan!

Voi Laamasen lehmät ja Äimälän pässit sentään! Olen varmaan ennenkin maininnut, että Varastolla on erilaisia kaffeporukoita yleensä osastoittain. No niin meilläkin, toki. Minua on vähän harmittanut, kun ohjeena on aina ostaa vuorollansa sitä Festis Kaffetta (JM). Minusta se ei nyt vaan maistu oikein miltään, täyttää kaffetarpeen – ei sen kummempaa. Olen silti kiltisti tehnyt työtä käskettynä ja hommannut sitä joka kerta. Paitsi kerran ostin halvempaa, tyhjäsin pönttöön ennen muiden tuloa eikä kukaan huomannut eroa. Että se siitä. No siis asiaan: osaston kaapissa on aina ollut jömmassa pari pakettia tätä em. kaffetta, edellisaamuna ei ollut. Sen sijaan oli ns. hätäjömma, joka on jotakin halpiskaffetta, ihan tavallista kaffetta siis. Keitin siitä koko pannun, join saavillisen ja ihan hyvää oli. No, eilisaamuna menin keittelemään taas aamukaffetta ja tilalle oli tuotu Festistä. Ihmettelin, missä on kaksi pakettia halpiskaffetta? Jossain muualla? Kunnes kaffet tiputeltuani heitin suodatinpussin roskiin. Ai jumankauta, siellä kökötti täysin avaamaton paketti kaffetta päällimmäisenä. Ei siis kelvannut pitsiniskoille, myyntipäiviä oli ensi vuodelle asti. Olin hyvin lähellä kilahdusta. Tyynesti täytin mukini ja otin paketin roskiksesta kainalooni täysin julkisesti näkyviin ja onnuin loppusijoituspaikalleni. Jos joku edes olisi nähnyt! Valitettavasti ei. Ziis, jos kaikki toimivat näin, ei ihme, että ruokaa menee roskiin todellakin paljon.

Olen aika ihmetellyt mihin tuo ruuan laittaminen roskiin perustuu. Meillä kotona kun sitä ei vaan mene roskiin. Joskus ääriharvoin joku pala jostain vihanneksesta on mennyt pilalle, sen voi leikata pois ja muun osan pilppoa pataan. Varastollakin entisessä ruokaporukassa oli tapana, että jos joltakin oli jäämässä esim. puolikas sämpylää, osa tomaattia, pätkä kurkkua tms. sitä tarjottiin ensin kaverille. Aina se jollekin kelpasi, säästi vaikka sitten päiväkaffelle välipalaksi tms. Nimittäin jo aikaisemmin Varastolla törmäsin siihen, että aivan tuoreen näköinen sämpylän puolikas oli heitetty roskiin, ei ilmeisesti ollut jaksettu / haluttu syödä... Mutta ei sitten viitsitty tarjota muillekaan! Jos minulle olisi tarjottu, toki olisin sen kahminut itselleni ;) Selvähän se. Ei vaan, oikesti tämä on minusta äärimmäistä tuhlausta... jos ei sitä salaatin kanssa saatavaa sämpylää halua, siitä VOI kieltäytyä! Tai jättää pöydälle lapun "Ota tästä, jos haluat". Vai onko tässäkin kyse jostakin kateudesta, että jos ei itselle maistu tai mahdu, ei sitten mitään ilmaiseksi muillekaan? Minä kyllä tyyneesti kehtaan dyykata, jos tiedän mistä tavara on kotoisin (tai jos se on pakkauksessa). No en minä vieraan puoliksi rouskuttamaa päärynää mene hamuamaan, mutta kokonaisen varmaan pelastaisin. *saarnaa, eikä ole kateellinen vaan harmistunut*

Jännä juttu vielä, tuolta samasta paikasta. Nyt näkee vielä harvemmin tuttuja ihmisiä kuin ennen. Eilen tapasin yhden niistä leideistä, joiden kanssa on tullut juteltua enemmänkin. Ja kuukausi ollaan jo elelty tuolla, muttei olla törmätty! Tosin hänkin on nyt osa-aikasairiksella, joten päivät eivät aina kohtaa optimaalisesti. Sen verran tuli juteltua myös työkaverin kanssa, että hän valitteli samaa. Mistään ei tiedä mitään, kaikki istuvat kämpissään (vrt. eilinen postaukseni) ja ylin johto vain hehkuttelee miten upeaa täällä torpassa onkaan, miten hienoa kaikki on. Vaikka läheskään kaikki ei teknisesti toimi, tavaroita puuttuu (mm. työtuoleja, valaisimia, aika olennaisia työvarustuksia) ja kaikkien asiasta jotakin sanoneiden mielipide on ollut negatiivinen. Tässä vain yksi kuva. Eikä edes kunnolla julkaisukelpoinen, myöhemmin lisää. Tällainen on siis yleisilme – ei ihme, jos meikäläinenkin alkaa vaikuttaa kulahtaneelta! Niin ja mitään ei ehdottomasti saa laittaa seinille ilman sisustusarkkitehdin virallista lupaa ja hyväksyntää. Paitsi tietysti meikäläinen on jo dekoreerannut huoneensa ihan omien stailauskykyjensä mukaan *eheheeeeeeeeeeh*.

 

Tänään tämän onneksi saa taas jättää hetkeksi taakseen ja jäädä paljon suttuisempaan, mutta huomattavasti mukavampaan kotoon. Ehkä saan jopa nukuttua. Unet ovat olleet kortilla taas kolme yötä. Jokunen tunti tullut horrosteltua ja olo on sen mukainen. Ei näe mitään, ei kuule mitään, suuri osa jutuista menee suoraan ohi korvien, samoin ohjeistuksista tai / ja käskytyksistä... lisäksi näköhäiriöitä alkaa taas ilmestyä. Ihan noin muuten: onko muilla fibroilla kellään omalaatuisia näköhäiriöitä. Siis sellaista sumentumisen tapaista, joka häipyy kyllä nopeasti... meikäläisellä on tällainenkin pieni poikkeama vielä. Se ei sentään koske, mutta on aika inhottava töissä. Pitäisi kirjoittaa ja olla tarkkana ja sitten tulee The Sumu! Mainitaan muuten yhtenä fibron sivuoireena, minulla kun on tätä varsin epätyypillistä puolta enemmänkin siis myös fibrossa ;(

Jahas, tänään postiin ja kauppaan. Heti kotiin keittelemään kaffetta ja sitten viettämään rauhoittava ilta, valvon mahdollisimman pitkään. Jospa ihan oikeasti saisi nukuttua, olisin tosi ilokas! Jos vielä saisi jotakin huomenna tehtyä, se olisi jo melkein pienen lottovoiton vertaista.

Kaffetta ja mömelöitä, jospa nyt saisi edes taksit ajastettuna oikein? Jookosta?

 

POLKA, JONKA TYÖVIIKKO ON LOPUILLANSA!

 

PS: Vuodatus ei anna laittaa kuveja oikein - älkää minua syyttäkö :(

 

ANTISOSIAALISUUDEN MULTIHUIPENTUMA?

Olen alkanut kehittää näitä kykyjäni niin paljon kuin mahdollista. Vastaan toki, jos minua suoraan puhutellaan. Sanon myös oma-aloitteisesti huomenta. Muuta en sitten sanokaan. Syön ja juon itsekseni eri aikaan kuin muut. En osallistu mihinkään ns. yhteisiin rientoihin. En yleensäkään enää osallistu mihinkään. En myöskään mene vapaaehtoisesti mihinkään, jollei ole aivan pakko. Pakon taas päätän minä ihan itse. En myöskään juoruile, puhu hyvää tai pahaa, olen täysin – jopa korostetun asiallinen, mikäli on pakko jotakin kommentoida. En tunkeudu yhteenkään huoneeseen (esim. kaffehuoneeseen, kirjastoon Varastolla), jos siellä on jo joku. Riittääkö? En soita kuin aivan pakolliset puhelut ja nekin mieluusti töistä. Kaupassa ja postissa käyn pari kertaa viikossa, koska on pakko. Kirjastossa kerran viikossa. Voisiko joku antaa vielä lisää vinksuja?

Alkaa nimittäin pikkuhiljaa entistä enemmän kyrsiä tuo Varaston systeemi. Eilen kävi fysterppa tsekkaamassa ns. työympäristön. Aikomukseni oli selvitellä, miten voisi parantaa tiettyjä asioita sairauksien takia. No, selvisi, ettei hän tiennyt minusta mitään. Olin vaan ilmoittautunut porukkaan, joka halusi työpisteensä tarkastuksen :O Just joo, luettelin osan diagnooseista, ilmoitin hissaavani sitten omat apuvälineeni duuniin (jos kerran on pakko) ja alan käyttää myös rollaattoria, jotta vammakkostatukseni todella otettaisiin huomioon! Ilmeisesti lääkäreiden diagnoosit eivät ole riittäviä eikä kivunhuutojani oteta vakavasti. Leidi oli vähän omalaatuisen näköinen, kun tiputtelin diagnooseja ja niiden aiheuttamia haittoja sekä apuvälinetarvetta. Lupasin hänelle, että voi katsoa tietoni ja tarvittaessa ottaa yhteyttä. Tuskin ottaa...

SN touhuaa ns. kaiken kivan merkeissä järjestellen sitä-sun-tätä, kuten minäkin vielä joskus 15 v. sitten. Toki hänelle sen ilon suon, sehän on ihan mukavaa ja järjellistä hommaa. Ainoa vaan, että nyt tuolla tuvassa ramppaa sakkia jatkuvasti. Ja minä yritän niin perkeleesti tehdä kiiruusti hommia, kun kerran olen niin paljon pois! Eijjumalauta, edelleenkään ei tunnu menevän perille, että olen vain kolme vajaata päivää töissä ja minulla on siihen oikeus! Nyt tietyt asiat on siirretty tahallisesti maanantaille, kun ne aikaisemmin hoidettiin tiistaisin. Ihan sen takia, että maanantai-iltapäivisin voidaan koko kuorma runtata meikäläisen niskaan hoidettavaksi keskiviikkoon mennessä... Ei tämä minun mielestäni ollut tarkoitus?! Minusta nimenomaan tarkoitus oli helpottaa työtaakkaa, että pysyisi(n) työkykyisenä edes jonkun aikaa. Ei tämä kyllä sitä edistä. Jollei joku paikka brakaa lisää, brakaa mieli aivan varmasti kohtapian. Sen verran työllistävä ja stressaava vaikutus tällä kaikella on. Lisäksi työkaveri kasaa (no, ehkä tahtomattaan) vielä paineita niskaani, koska hän on joutunut hoitamaan osan hommistani. Porukka ei luota SN:n kykyihin hoitaa niitä siten kuin meillä on ollut ne tapana hoitaa. Nuo pitsiniskat kun tekevät joitakin asioita kovin vanhakantaisesti ja omalaatuisen sekavasti ;) Minäkin paras puhumaan, joo. Mutta totta on, esim. SN ei tee kaikkia niitä hommia alusta loppuun kuin minä. Hän tekee vain osan, joku toinen osan ja kolmas vielä lisää jotakin. Että näin heillä, meillä taas ei. Tästä pitäisi sitten hitsata joku yhteistyössä toimiva kokonaisuus – voi poikaparka, kuten jo totesin! *kylmää hekotusta*.

On vasta tiistai ja minä olen täpötäynnä tätä hommaa. Onneksi luin eilen yhden aivan mielettömän kiinnostavan kirjan, josta lisää myöhemmin. Muutenkin tuli taas asiaa postiin eli lisää kirjoja. Mukavaa! Ilman kirjoja ei ole elämää. Eikä ilman kaffetta. Olen addiktoitunut ja myönnän sen, mutta en halua näistä irtikään ;) Mitäs paheita minulle sitten muka jäisi – hah, minähän olen puhto kuin... no, vain puhto.

Ei voi mitään, taas täytyy saada vaffat kaffet, vitamiinot ja mömelöt sekä lähteä roikuskelemaan taksoa odotellen. On se muuten omalaatuista, nouto-osoitteen vaihtuminen ei mene sitten millään perille. Eilenkin odottelin melkein puoli tuntia, onneksi oli edes suht lämmintä. Hieno palvelu!

 

 

POLKA, JOLLA ON TÄNÄÄN VIIKON KESKIMMÄINEN TYÖPÄIVÄ!