viime viikon lopulta ja muuten vaan. En nimittäin todellakaan ole ollut maailman parhaassa kunnossa. Hätinään pystynyt tekemään aivan pakolliset kuviot. Ei silti, ei ole hyvä nytkään. Pakko se on kuitenkin jostakin lähteä eli jospa vaikka tästä päivityksestä noin kursorisesti. Viime viikko kun näyttää jotenkin juuri niin harmaalta ja nihkeältä kuin se olikin.
Ensiksi täytyy toki tunnustaa, että kävin tuhluuttamassa. Vaikka en siis mitään tarvitse. Mutta jos Uffaffaalla on 5 juuron päivät, ei sitä kannata halveksua. Ainakaan, jos kotivaatteetkin ovat täynnänsä reikiä tai muuten sopimattomat. Joten ei kun kauppaan ja katselemaan tarjontaa. Hah. Kotiutin sieltä samettijakun ja punaiset silkkihousut, jakku musta hopeakoristeilla. Käyttämätön, liian iso, mutta menee toisen paidan päälle. Housutkin ovat mallia isot ja leveät, onneksi ovat myös mallia kesä eli odotellaan kelejä ja silloinhan ne ovat sopivan vilpoisat :) Lisäksi ostin hurjan urheilulliseksi (!?!) heittäytyneenä hupparin ja collegehousut, ohuet semmoiset. Kotivaatteiksi ne, juuri siksi, että kaikki aikansa elähtäneet ja rikkinäiset (joita ei voi ehjätä) yritän saada kammettua johonkin pois. Huomaan vaan käyttäväni kaikkia vaatteita siihen asti, että jäljellä on yksi iso reikä ja ympärilllä aavistus jostain riekaleesta. Jospa joskus onnistuisi siinä, ettei aina näyttäisi ihan kulahtaneelta kotona(kin)... No, ehkä se on turhaa, mutta ainakin nuo ovat ehjiä ja mukavia vetää päälle pakkoruiskun jälkeen.
Sähköhärpäkkeistäkin piti sananen sanoa eli kameran viritykset sain nyt todennäköisesti kohdallensa, en jaksanut enää eilen lisäsäätää. Sen näkee sitten käytössä paremmin. Lisäksi häsläilin lievästi ämppärin kanssa, joka oli minulle hieman oudompi vekotti. Toimii ja voinkin tunkea sen tänään korviini, etten rasitu SN:n harjoittamasta puhelinterrorista. Valikoima on vielä hieman rajallinen, kun en silläkään jaksanut kovin kauan leikkiä.
Kirjalistausta on turha edes yrittää – suurin osa lukemastani on ollut hirvittävää scheissea, jota en tässä viitsisi edes tuoda julki. Osan taas paremmasta löydätte sieltä toisaalta. En tajua, miten kirjastosta nyt löytyikin noin kehno kertapläjäys, josta ei juuri kerrottavaa ole. Eli ensi kerralla sitten osa niistäkin sitten saakoon sikansa. En suoraan sanoen jaksa etsiä niitä mainitsemisen arvoisia tähän eli se jääköön todella toiseksi kerraksi. Ehkä tajuatte, miten väsynyt olenkaan.
Puhti on kertakaikkiaan poissa – minä tarvitsisin jotakin piristävää! Olen jo tähän mennessä taas käyttänyt ison osan päivän energiaa ja kohta riipaisen vielä mömmöt. Niiden on riitettävä työpäivän yli ja ehtoolla olen taas repopoikki. Enkä vain poikki vaan täysin saamaton, kykenemätön sekä myös haluton. Piste. Haahuilen ja yrittelen tehdä jotain, mutta en saa kiinni mistään. Väsyttää ja on pakko lepuuttaa puolihorteessa, uneen ei uskalla illallakaan tipahtaa. Ähhh...
Mitä tulee juhlapyhiin sun muihin, inhosin eilistä ja inhoan tuota torstaitakin. Jos olisi mahdollista, olisin kaikki sunnuntait ja pyhät töissä ja vapaana arkisin. Se sopisi minulle mitä parhaiten! Tarkoitus ei ole loukata muita, vaan kertoa, että tämä on minun tapani elää ja ajatella. Pyhä tai arki, sillä ei ole meikäläiselle enää mitään merkitystä. Työtunteja on tietty määrä viikossa ja se saa riittää minun ajatustavallani – loppu on omaa aikaani ja teen sillä mitä haluan ja milloin haluan. Kunhan en häiriköi naapureita niin, että milizei olisi kutsuttava paikalle. Ja minähän en häiriköi *muahhaah*, todellakaan ;) Jos joku löytää hiljaisemman naapurin, voisi ilmoittautua vaikka heti!?
POLKA, ETTE ARVAAKAAN KUINKA HILJAINEN!
PS: Arvatkaas, nukuinko viime yönäkään? Hmph....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti