POLGARA-HÖRHÖT 1 - 0

Näin alkuun on siis palattava eilisiltapäivään. Olin täysin puuduksissa päästyäni lopulta kotiin. Yöunet olivat jääneet 3 tuntiin, särki, vihloi, vidhutti. Ja oli Hörhön rahapäivä, onneksi olin nostanut rahat jo lauantaina (jota Hörhö itse ei onneksi tiennyt). Puhelin soi heti tultuani kotiin, puheesta ei kylläkään juuri saanut selvää. Ainoastaan sen, että Hörhö oli tulossa hakemaan rahansa kohtapian. Muistuttelen teille, että ao. Hörhö ei ole saanut avattua tiliä pankkiin, koska hänellä ei ole voimassa olevaa virallista henkilökorttia, passia tai kuvallista KELA-korttia. Tästä syystä hän on ohjannut työkyvyttömyyseläkkeensä minun tililleni ja minä maksan ne hänelle suoraan maksupäivänä.

Eipä mennyt kuin pari minuuttia, kun alhaalta kuului kähinää, joka leikki olevansa vihellystä. Hörhöhän siellä, ja niin maan pleen etukumarassa kuin olla ja voi. Heitin nyklat ja kaveri kömpi kerroksiin. Olin jo niin raivoissani, että ilmoitin heti ovella, että ota rahat ja juokse, jollet halua satuttaa itseäsi. Mutta kun kaveri ei oikein pysynyt  pystyssä. Annoin kuitenkin hänen istua hetken, annoin vain osan rahoista, koska kunto oli sitä luokkaa, haukuin Hörhön oikein kunnolla. Vidhuilin ja kurmuutin niin, että herkkähermoisempi olisi joko lyönyt tai poistunut paikalta. Ei, vielä piti saada soittaa. Hörhöllä on sama kummallinen tapa, kuin jollain muillakin - kännykkään pitää aina huutaa. Raivostuttavaa. Haukuin Hörhön vielä kertaalleen, otin niska-perse kiinni ja heitti ovi ulos. Jotain urputusta kuului, mutta mitä siitä. Olin niin Lopen uupunut, että heilautin itseni suoraan soffalle kirja kainalossa. Hörhö oli kukistettu, Malmilla kaikki jälleen hyvin.

Eipä mennyt kuin 10 minuuttia, jo Kummisetä riipii itseään sisään kertoen, kuinka on lopettanut juomisen eli tänään vain pari pulloa viiniä ja toinen vielä juomatta. Oli ottanut sen mukaansa ja tullut ilahduttamaan minua. No, suoraan sanoen, en ilahtunut. Kerroin, että en ole hyvää seuraa, nukahdan kohta, olen vidhumaisella tuulella. Tämä ei Kummisetää häirinnyt lainkaan. Hän jorinoi siis koko pullon edestä, mitkä kuitit oli laittamassa anomukseen, mitkä voisi laittaa, mitä pitäisi tähän-ja-tuohon kirjoittaa jne. Lopulta kyllästyin siihenkin ja kerroin, missä on ovi. Olin menossa suoraan nukkumaan jo klo 20 kieppeillä. Kirja valvotti vielä varmaankin 20 min. mutta sitten sammuin suoraan sikiuneen. Kunnes rakas Vincent sai kissahepulit klo 2 tienoilla. Kammottavaa jollotusta, huutoa, juoksua. Kun en reagoinut mitenkään, käväisin vain hereillä, hypättiin sänkyyni, sännättiin tyynylle ja huudettiin suoraan korvaan! Tässä vaiheessa nähtiin lyhyt lentävä kissa -episodi. Sen jälkeen nukuin vielä ihan kellon herättämiseen asti, joka on meillä erittäin harvinaista.  Eli nyt on nukuttu, josko tänään pysyisi hereillä ihan klo 21 asti ;D Tavoite ei ole mahdoton.

---------------------------------------

Purrrrrrrrrr - mä oon nyt kyllä loukkaantunut mamiskalle. Mä en tajuu, miksei se voinu nousta sillon yöllä. Mä olisin tarvinnu leikkikaverii ja heekkuja ja toi orja vaa goisii ja örisee unissaan. Ja sitte ku mä hellästi käyn sängyssä ja hyppään tyynylle, nii mut, siis kuvitelkaa kavrut, mut heitetään alas ja ulos makkarista. Epistä. Kesällä se nousi ja oli ihan kiva ja kiltti. Nyt siittä on tullu tommone rähisijä *paheksuva kissairv*. Ei ton kaa oo enää kiva asuu, jollei se herää kerta yöllä mun kaa olemaa. No, täytyy myöntää, ett mull oli aika kova meno päällä viime yönä. Oli sillee kliffaa juosta, ku oli vilposta ja hiljasta. Ja kaikki varmaan kuuli mun upeen kollijolinan! Mutt orja vaa makaa...eikä eväänsäkään lotkauta. Kissakele! Mun tarttis itte varmaa jotenki yrittää leikkii sen kaa illalla, mutt ku mä tykkään ottaa iltatirsat sen jälkee ku se on tullu himaa ja herätä sitte niihi aikoihi ku se menee goisiin. Tarttee miettii asiaa. Kyll se iltasin leikkis ihan mielellää mun kaa, mutt kun mä en sillon oo vielä oikeen timmissä kunnossa, niin mä en taas jaksa. Ton pitäis alkaa tekee vaiks pelkkää iltavuoroo, niin ois paljon parempi!

Mä alan toivoo, ett mullaki ois leikkikaverei, niinku tollee! Tää oli niin söde kuva kollinkin mielestä, ett oli pakko lainata tätä. Poika ei oo ehtinyt vielä purkaa mun omii kuveja, ett nyt pitää vaan tyytyy taas näihi lainakuveihi! Yes, kalkkunaheekkuja on syöty ja nyt mä lähden goisiin. Jos mä sitten jaksaisi olla mamin kaa illalla ennenku se menee ite nukkuun! Se on sitte purrrrrrrrrrrrrrveiset taas kaikille - goisitaan kunnon päikkärit!

----------------------------------------

Sopii goisia, kiitos! Aion tänäänkin mennä mahdollisimman aikaisin nukkumaan. Vaihdoin taas kipulääkitystä. Tramal ei tehoa lainkaan, ei ainakaan noin pienellä annostuksella. Eli Panacod on jälleen kehissä, joten pientä toivoa lähes-kivuttomuudesta on olemassa. Jospa taas jaksaisi tämän päivän tässä. Mutta silti, ihan tiedoksi vaan, vidhuttaa! Sarjispunktio on to-aamuna jälleen, josko se alkaisi sitten helpottaa...

Päivän slogan: Kauneus on pinnallista, rumuus menee luihin ja ytimiin!

Päivän biisi: Lautalla

Kesken oleva kirja: Dean Koontz: Odd Thomas osa 1 - Hiljaisten kaupunki

UNELIASTA TIISTAITA KOKO LOKISTANIAAN!

MAANANTAIUUPUMUSTA, TYÖHALUTTOMUUTTA JA MUUTA

Työperäiset maanantai-aamut pitäisi kieltää lailla! Nyt on kuitenkin sopiva maantaifiilis - sataa, sataa ropisee. Kunnolla satoi koko yön, tuohon klo 4:ään asti. Heräsin 3:n tienoolla siihen, että polvi oli jotenkin omituisessa asennossa ja vihloi niin pleesti. Meni varmaan 15 min. ennenkuin pääsin ylös ja sain polven suht. kivuttomaksi. Siis lisää kivoja vaivoja, jee! En yrittänytkään sitten enää unta, vaan keittelin kaffet, seurustelin Vincentin kanssa ja lueskelin kaikessa rauhassa. Näkyi sitä muutama muukin valo naapuritaloissa. Eli muuallakin kärsitään joko unettomuudesta tai muuten vain valvotaan. Lohduttavaa.

Työhaluttomuus vaivaa. Tiedän, että kyllä se tästä taas lähtee ja jopa innostun, kun pääsen alkuun. Se alku on vain niin vmäistä. Kaikki on myöhässä, aina. Ja minä ainakin teen voitavani, mutta kun se ei riitä. Ei riitä muillakaan. Tilanne on sama ympäriinsä. Ja tästä huvista sitten maksetaan se naurettava palkka, jolla nippa-nappa saa laskut maksettua ja vielä jää vähän ruokaankin, kunhan ei äidy ostelemaan mitään herkkuja vaan pysyttelee oranssissa tai muutoin halvoissa aineksissa. Ei puhettakaan, että olisi varaa käydä syömässä ns. työpaikkaruokalassa (joka nyt ei kyllä herkkuja tarjoile, onneksi). Eväänä on aina eilisiä tähteitä tai varta vasten laitettua ruokaa. Palkka on laskettu juuri sellaiseksi, että ei ole edellytyksiä saada mitään tukia. Tai asumistukeahan saisin, mutta KELA ei maksa alle 16 euron asumistukea (olikohan se nyt 12 vai 16, en tarkkaan muista enkä nyt jaksa tarkistaa).

Tämä vaivaa ainakin minua nyt, kun Belgarion on täyttänyt 18 v. Hän maksaa itse opintorahastaan koulumatkat, osan nettiyhteydestä sekä Cociksensa ja ylimääräiset pikkumenonsa. Minä olen hankkinut kaikki kirjat ja tarvittaessa luvannut avustaa. Eilen juuri kysyin, tarvitseeko hän nyt juuri jotain. Ei kuulema, mikä tietysti on hyvä. Kaveri ei siis ainakaan ole ihmeemmin rahan perään. Ja onneksi suvun ainoa lapsenlapsi on molempien mummien lemmikki, joten silloin tällöin 20 euroa lapsen kassaan on mukava ylläri. Toisaalta, yrittelin jo pelotella, että vielä tulee sekin päivä, että on hankkiuduttava Töihin. Belgarion ei ottanut asiaa kovin vakavasti; tulemme ilmeisesti saamaan keskuuteemme ikuisen opiskelijan...

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrmenta kaikki! Mä arvasin - toi mami eile sitte hävitti mun karvasoffainstallaation. Mutt mä iskin heti takasin, iltapäivällä kun se goisi jotain päiväunkkoja taas, mä valtasin koko tyynykasan ja tein sinne ihanan pesän ja pyörin siinä oikeen kunnolla.  Mmmmmmmmmmmmukavaa. Niin kauan kun mamiska heräsi ja huomasi. Se huomautti vähä tiukalla äänellä, ett toi ei nyt ihan oo kissinkan paikka, mä sitte poistuin taas loukkaantuneena baseen! Miten nii ei oo, paras ja pehmosin mesta, ja sillee niinku pesä. Jos siihen nyt jää sellanen karvanen kolo, se voi oottaa mua taas seuraavaan kertaan. Mamiska nyt vaan taas venaa jotakuta käymään ja sano, ettei ihan pitäis olla karvoja tai pitää uudestaa siivota, enneku se kaveri tulee. Huoh - no kai siihen sitte vaan täytyy sopeutuu. Mutt en mä silti siittä kolosta luovu. Se on niin magee mesta näin syksyn tullessa. Päivällä mä meen taas partsille päivystään!

Tää hei on sitte lainakuva, mutt nyt mä taidan tajuu, mitä toi mamma oikee tarkotti, kun se puhu lentävistä kissoista! Taitaa olla parasta totella sitä ja sillee, ainaski vähä, joskus. Mä sain kalkkunaheekkuva taas ja sitte jotain uutta lehmäpehmoruokaa, aikastas hyvää seki oli, semmosta möhnästä, ei niinku biittejä soossissa. Mutt mulle kelpaa kyllä tommonenki sösselö, mä en oo mikää turhan kranttu! No nii, se on lähtö partsille sitte, kun mamiskaki lähtee punkee itteesä duunii. Se on purrrrrrrrrrrrrrrrr kaikille kavruille - lokitellaan taas!

-------------------------------------

Vincentiä pitää todella hieman välillä uhkailla, että ihan kaikki ei sentään ole kissoillekaan sallittua tai toivottavaa, pliis. No, minun pitänee lähteä etsimään itselleni kaffitusta ja mahdollista galvanoitunutta seuraa ,D

Kesken oleva kirja: Joanne Harris - Herrasmiehiä ja huijareita (kehno nimi, kirja on parempi kuin nimestä voisi olettaa...)

Päivän helpoin lokitus; mitä syntymäpäiväsi merkitsee. Tässä omani, ihan reilu ja oikea  tulos, joka ei kyllä pidä pätkääkään paikkaansa! Mutta kokeilkaapa itse:

 

Your Birthdate: August 31

You're a pretty traditional person. If it's lasted, it's probably good. You seek stability - both in your career and your romantic relationship. In return, you're very loyal and predictable. Which is usually a good thing. Without a partner, you feel lost. Being with someone is very important to you. Your strength: Your dependability Your weakness: You hate being alone Your power color: Midnight blue Your power symbol: Shell Your power month: April

What Does Your Birth Date Mean?

Argh - itse asiassa tuo tulos alkoi kututtaa. Tykkään olla yksin.  En pidä keväästä noin yleensä, en etenkään huhtikuusta. En kaipaa mitään vakituista suhdetta jne. Silkkaa soopaa, toivottavasti joku saa jotain kivaa kuullakseen ,D

Päivän slogan: Parannuskeino apatiaan ja kututukseen keksitty - mitä väliä sillä on?

Päivän biisi: Foxey Lady

MASENTAVAA MAANANTAITA LOKISTANIAAN!

 

SIPOSIISTIÄ SUNNUNTAITA

Otsikko on valittu täysin sillä perusteella, että minä aina siivoan sunnuntaina. Eli esittelen pölynimurille ainakin keskilattiaa vähän tarkemmin. Meillä on kuitenkin sen verran porukkaa aina tupakeittiössä, että sotkua tulee. Ja minä ja kissa saamme yhdessä aikaan niin paljon karvoja, että imurointi on ihan pakko. Ja sunnuntaina siksi, että juuri kirkonmeininkien aikaan on hyvä aloittaa. Krapulaiset ja muut raskautetut saavat lopultakin herätä Polgaran infernaaliseen siivoushässäkkään. Onneksi se ns. into loppuu aina hyvin nopeasti. Kunhan saa torpan edes vähän siistityn näköiseksi. Ja Vincentin karvasoffainstallaatiolle tulee, ikävä kyllä, lähtö taas tänään!

Olin eilen reipas  *taputtaa itseään päähän*! Sen lisäksi että tuli roudattua kassillinen kirjoja ja kaksi kassillista ruokaa, valmistin kunnon safkat Belgarionille ja Kummisedälle. Palapaistia, perunamuussia, kesäkurmitsalättyjä. Ihan itse omin pikku kätösin alusta loppuun ilman lisäaineita. Näkyi maistuvan - vain muutama lättynen jäi ja ne syödään leivän päällä päivän aikana. Lisäksi innostuin laittamaan ne Papun tuomat kurkut eli tekemäään peräti säilöntähommia. Kurkut oli kyllä selkeästi valittu niin, että Kummisetä sai kaikki epämuodostuneet ja liian suuret yksilöt. Nou hätä, leikkasin niistä päät ja epämuodostumat pois ja sain kaksi isoa purkkia nättejä viipaleita. Epämuodostuneet palat laitoin myllyyn, lisäsin paprikaa ja sipulia ja tein kaksi purkkia pikkelssiä. Eli säilötty on, jos ei nyt ihan talven varalle, mutta kuitenkin. Mikään ei täällä mene hukkaan...

Muutoin tässä on melko inha olo, jätin taas tavan mukaan eilen särkylääkkeet pois. Ple, ei olisi kannattanut. Sain kyllä jotenkin nukuttua, mutta katkonaisesti. Nyt aamulla oli pakko ottaa Tramalia, jospa tästä pääsisi  vähän parempaan tilaan. Särky nimittäin alkaa myös villuttaa ja jos painaa päälle vielä sunnuntai-maanantai -angst, kuten aina tekee, ei ole kivaa, ei mukavaa!

Ensi vkon perstaina olisi työporukan (lísättynä n. 40 muulla samoja hommia tekevällä) "virkistäytymispäivä" Huitsin Nevadassa. En aio osallistua. Sanoin, että mikäli Iso Pomo kyselee, on jonkun kuitenkin pakko päivystää kiireisissä tapauksissa ja olen vapaaehtoinen. En aio lähteä jonnekin metsään taittamaan koipiani vapaaehtoisesti, en edes työaikana. Yhden työkaverin päätös lähteä liittyi siihen, että ruoka siellä on kuulemma hyvää ja talo tarjoaa. Ei olisi muuten lähtenyt! No, syyhän se on tietysti tuokin ,D

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - tänään  toi mamiska sano jo, ett se aikoo taas purkaa mun taideteoksen. No, mä voin hyväksyy sen, oikeestaan sehän vois olla installaation tarkotuskin, ett se aina puretaan ja sitte se tehdään takasi, aina vähän erilaisena, sillee muuntuvana taiteena! Mutt en mä silti diggaa pölkkäristä, en. Mä meen sillon bastuun tai partsille. Kattelen vaan, kun toi mamma huhkii pää märkänä ja sanelee rumia sanoja välillä. En mä tajuu, miks tarvii siivota nii useen. Eihä täällä nyt oo vielä mitää, mihin ees kompastuis. Mitä nyt niit uhvopalleroita, niit on, mä myönnän ja mami kaa! Eilen mami taas ihan hurjana otti musta fotoja. Käveli mun perässä ja lauko sitä kaameraansa. Mä jo meinasin hermostuu. Mutt sitte mä unohdin koko jutskan tossa päivän aikana. Sitte se sano, ett jos ne kuvat onnistuu, siinä on pari vinkeetä jutskaa. Hyvä! Mä haluun musta kunnon kuvia, nyt ei oo, pitää käyttää jotai lainakuvaa jostai. Mä haluisin mun omia kuveja.

HEIHEIHEI, viel löyty yks kuva musta viidakossa. Tää on melkeen samanlainen kun oliki jo viime viikolla, mutt vähä erilaine kuiteski. Mut tää on MUN kuva, eikästäs mikää lainattu, nih. Ett on parempi tällee! Muute, me ollaa täss kolliporukan kaa funtsattu kissabaarin perustamista, idea tuli Leeviltä! Aika hyvä jutska, nyt vaan pitää vähä funtsii jutskaa ekaks. Mä painunki tästä funtsii ja pidän sitte teihi kollikamuihi yhteyttä, mitä mulla ois mielessä! Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr-sunnuntaita kaikille kisseille Lokistanian mahtavassa landiassa!

------------------------------------------------

Jaa, ai kissabaari. Minulle sopii, kunhan se ei sijaitse meidän parvekkeella! Yöllä on satanut, jippii, supparit nouskoot! Minäkin nousen tästä, on mentävä Kummisedälle pyykkäämään heti aamuaikaisin. Sitten ehdin lötköttää ja siivota. Jotain evästäkin pitää taas huomiseksi keksiä. Aamulla kyllä mietin taas sitä sairaslomaoptiota, jos huomenna olen yhtä kipeä, taidan käyttää  sitä hyväkseni!

Päivän lokijuttuna tällä kertaa, millainen kirjoittaja olisit. No, oma vastaukseni on tuossa ja pitääkin paikkansa. Testaa  sinäkin itsesi ,D

 

You Should Be a Science Fiction Writer

Your ideas are very strange, and people often wonder what planet you're from. And while you may have some problems being "normal," you'll have no problems writing sci-fi. Whether it's epic films, important novels, or vivid comics... Your own little universe could leave an important mark on the world!

What Type of Writer Should You Be?

 

Päivän slogan: Kaikki hyvä elämässä on joko laitonta, moraaalitonta tai lihottavaa!

SIISTIÄ SUNNUNTAITA KAIKILLE - OLKAA MYÖS SIISTISTI!

LAUANTAI ON TYÖPÄIVÄ....

Lauantai on siis todellakin työpäivä, mutta ei herjaamolla. Lauantai on se päivä viikosta, jolloin käydään kaupassa hakemassa viikon ruuat, kirjastossa noutamassa varaukset ja viikon kirjat sekä erilaisissa Malmin halpakaupoissa etsimässä mausteet sekä jotain mahdollisesti taloudessa tarvittavaa ihmeellistä pikkutavaraa. Onneksi on Belgarion, joka on taas tänäänkin luvannut tulla auttamaan. Ruokapalkalla. Tosin lupasin hänelle vanhanaikaista palapaistia Oikeasta Lihasta, kesäkurmitsalättyjä ja itse tehtyä perunamuussia. Jos ei sillä lupauksella Poika lähde liikkeelle, jo on ihme. Tosin hän kommentoi itse tuota Oikeaa Lihaa kysyen, onko se totta, siis todella totta, että huushollissamme sellaista taas on edes näkyvissä ja että sitä todella saa myös syödäkseen. Lupasin. Kun Belgarion kävi viikolla päiväsaikaan, olin vielä töissä. Minulle oli jäänyt jemmaan pieni lautasellinen niitä kesäkurmitsalättyjä ja ajattelin vetäistä ne iltapalana. Katsastin kuitenkin jääkaappia - ja kas kummaa, tyhjä lautanen. Poika oli himoissaan vetäissyt ne huiviin tyytyväisenä. Omituinen maku. Nuoreksi siiis. Ovathan ne hyviä, mutta en olisi uskonut, että ihan niin hyviä. Nimittäin oli Belgarionilta suorastaan vaatimus, että sen palapaistin lisäksi hänen on saatava myös kesäkurtpisalättyjä. Toivomus toteutetaan, koska on varsin vaatimaton ja taatusti tämän welhottaren hallittavissa.

Työpaikalla herjaamolla on kesän aikana alkanut esiintyä erilaisia ristiriitoja tavallista enemmän. Tämän 3 v:n aikana porukka on tullut toimeen suht. hyvin toistensa kanssa ja pienemmät riidat on sovittu kahden kesken, jos jotakin on tullut sanottua. Nyt tilanne tuntuu kiristyvän oudolla tavalla. Kaikki kyttäilevät toisiaan. Liekö syynä se, että töitämme alettiin tilastoida erittäin epämääräisellä tavalla alkukesästä, nyt tilastointia pitäisi taas jatkaa syksyllä, mutta eri tavalla. Kumpikaan tapa ei meidän mielestämme ole oikea eikä tuo realistisella tavalla esiin tehtyä työmäärää verrattuna työntekijöihin. Kas kun Iso Pomo ei oikein tiedä, mitä me todella teemme. Ja meidän on näköjään turha tarjota omia esityksiämme tilastointiin. Tosin itse tein itselleni vähän muunnellun tilastopohjan, jonka aion kylmän rauhallisesti ujuttaa  hänelle ajan tullen. Ideana näyttää Päällystöllä olevankin se, että ei lisätä työntekijöitä, vaikka työt ovat hurjasti lisääntyneet näiden 2.5 v:n aikana. Vähennetään sen sijaan teettävän tahon tuomia töitä... Käytännössä tämä on mahdotonta, mutta Iso Pomo ei sitä vielä tiedä, vaikka me maan matoset olemme jo harvinaisen selvillä asioista. Suuri Kokous asiasta käydään ilmeisesti syys-lokakuussa. Silloin loppuu taas minunkin työsopimukseni. Odotamme siis Asioista Huonosti Perillä Olevan Tahon päätöksiä pelvolla.

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - päh tota mamin duunia. Mitä sen tarvii sinne mennä? Ihan hyvi se vois jäädä mun kaa himaa ja pitää kivaa mun kaa. Hoitaa mua vähä paremmi ja leikkii mun kaa enemmän. Pitää musta huolta. Mä oon kuiteski eka ja tärkein. Ai nii - se kyll sano, ett sen takii tarvii mennä duunii, ett mulleki saadaa oikeeta kissinruokaa, heekkuja ja kissipellettejä kakkikseen. Nii. Mutt saisha se jostai jotain rahaa. Se vois itte syödä vähemmä, nii ett mä saisi sitte kuitenki kaikki mun tavarat niinku ennenki. Musta se ois aika hyvä ratkasu! Tuuttitöö epäili eilen, ett toi orja ois oppinu kuvaamaa. Ei pidä kuule paikkaansa. Se vaan laukoo sillä kaameralla ja kävelee mun perässä. Osa fotoist onnistuu, osa ei. Mä valkkailen tänne ne parhaat. No on aika moni nyt viimeks iha onnistunutki, vissii sen kädet ei ehdi darrata kun se vetää lonkkalaukauksill niit fotoi. Mutt sen muit karvotuksii mä en kyllä haluu kattoo. Oon mä nähny sen suihkuss, kun mä aika useen istun sillon sen kaa kylppäris. Suihkus se on vasta hirveen näköne, ihan karmee. Kastella nyt ittes vapaaehtosesti ja sitte vielä pestä ne hivukset - huh. Ei sitä kunnon kissa oikeen kehtaa edes ajatella.  Mulla on taas snadi epäilys, ett mun karvasoffainstallaatio on häviämässä. Jotain toi mutisi eilen, ett sunnuntaina alkaa tapahtua. Se on huono enne, mä pelkään, ett taas se ottaa sen inhopölkkärin esiin. Ja sen mopin, jonka mä tietty tapan heti. HeiHEIHEI - mä sain eilen oikeeta raatelulihaa, kun mamiska alko tehdä jotai soossiii Pojalle. Se pilkko lihaa ja mäki sain sitte biittejä siittä. Ai että se oli heekkuva. Mami sano, ett se on jotain sisäpaistii. Mulle sisäpaistii. Mmmmmmmmmm. Mä voisin varmaa syödä sitä ihan joka päivä. On suikiski hyvää, mutt toi oli vielä parempaa. Ja sitte kun ne biitit voi tappaa. Siis ne pitää heitellä vähän aikaa ympäri, hyökätä ja retuuttaa ja sitte jyrsiä massuun. Maistuu paremmalta ja tulee hyvä olo.

 

Täss mä vaan makoilen partsill ja toi ehti ottaa taas foton. Mua ei muúten näy kunnolla, mutt varmaan huomaatte rentouttavan ja vinkeän asentoni. Tää oli nääs vain lyhyt lepo, jonka jälkeen mä iskin päälle kunnon hepulit ;D Mamiskaa on niin hitsin kiva huijata, se menee vieläki välillä vanhaan kissahalpaan! No, mä sain äsken kalkkunaheekkuva ja mä lähdenki nyt uudestaan goisiin, ku sain ton orjan kunnolla hereille ja mun lokituksen julki. Hirveen kivaa kissiviikonloppua kaikille komeille kolleille ja upeille leideille Lokistaniassa ja muualla, jossa meitä seurataan! Purrrrrrr!

-------------------------------------

Kyllä, Vincent tallusteli jo tyynesti goisimaan. Näin käy aina, kun minut on saatu niin hereille, että valot ovat päällä, radio soi ja  ekat kaffet on juotu. Eli orja pystyyn ja töihin.

Töihinhän sitä on sitten alettava. Eli värkättävä metrin pituista kauppalistaa, tarkistettava Huutis-asioita, mietittävä ensi vkon ns. ruokalistaa ja muuta mukavaa. Ei kiva, ei mukava. Taidan ensin kömpiä vähäksi aikaa vielä peiton alle lukemaan, se on terveellisempää kehittyville aivoille....

Päivän slogan: Nyt aion ottaa vähän rennommin - olen huolissani vain päivän kerrallaan!

Ja sitten, minkäs väriset kalsarit tuovatkaan onnea. Tässä oma vastaukseni, mutta mistä hitsistä saa sinisiä Sloggeja kokoa valtava? ;D Testaa omat onnenkalsarisi myös alla olevasta linkistä!

 

Your Lucky Underwear is Blue

You are caring and extroverted. You've made relationships your number one focus, and your lucky blue underwear can bring some balance to them. You thrive in one-on-one situations. You are a good listener and a natural born therapist. Sometimes you let the concerns of others become too important in your life, leading to stress and worry. If you want more balance, put on your blue underpants. They'll help you take care of yourself first.

What Color Is Your Lucky Underwear?

JA EI KUN LEPPOISAA LAUANTAITA LOKISTANIAAN!

SYYSKUINEN PERSTAI-AAMU

Pari viime aamua ovat jo olleet kiitettävän syksyisen oloisia. Oikein mieluusti lähtee ulos pimeään, raikkaaseen keliin. Lopultakin syksy on tulossa. Vielä sitä pientä kirpakkuutta kiitos ja yösadetta niin mieluisin vuodenaika on käsillä. Ja sieniä tässä odottelen, kiitos vaan, niin että antaa kasvaa nyt, hopiti-hop!

Tein eilen sienisalaattia Kummisedälle ihan vanhan oman reseptini mukaan. Tuli niin hyvää, että itse maistiaisiksi meni pari sienisalaattileipää ihan tuosta vaan. Ja kun Kummisetä sitten sai oman purkkinsa, pyysin häntä vähän maistamaan, onko kelpoista ja yhtä hyvää kuin Papun laittama (joka tunkee sekaan mm. suolakurkkua, smetanaa ja majoneesia...argh....). Kummisetähän meinasi sieppoa koko lastin kerrallaan. Eli vaikka tämä ei edelleenkään ole ruokaloki, laitan tähän maailman helpoimman (ja taatusti myös kevyen sienisalaatin ohjeen).

Polgaran perinteinen sienisalaatti

N. 300 - 500 g suolasieniä

1 pienehkö sipuli

Tuoretta tai kuivattua tilliä

Musta- tai maustepippuria

Kevytkermaviiliä (3 %) HYLA

Huuhtele lävikössä suolasieniä kunnolla kylmässä vedessä ja laita ne sitten likoamaan lävikössä vielä kippoon, jossa on kylmää vettä. Vaihda vesi pari kertaa parin tunnin aikana. Maista, onko liika suola lähtenyt. Jos on, myllytä sienet ja sipuli mahdollisimman pieneksi silpuksi. Lisää joukkoon 1 rkl kuivattua tilliä sekä ihan pieni tupsaus musta- tai maustepippuria - nämä korostavat sienten omaa makua. Sotke sekaan vielä purkillinen tuota kevytkermaviiliä. Maku on parhaimmillaan seuraavana päivänä. Saattaa tulla syötyä välittömästikin.

Lupasin myös rapota elisestä akusta! Jesh - nyt mullakin on oma PF, kuten Elmallakin kesällä.... Eli minulla oli heti ensimmäinen aamuaika. Ja yllätys yllätys, tiedonkulku ei taaskaan ollut pelannut. Minulle soittanut sekretaari selvästi sanoi, että akupunktio klo 8.15. Minut vastaanottanut fyssan täti kuitenkin kertoi heti, että hän ei ole luvannut mitään akupunktiota eikä ainakaan ennen arviota. Eli ei kun arviota tekemään. Taisinpa eka kertaa julkisessa terveydenhuollossa tavata tätsyn, joka jopa kuunteli minua, kun kerroin mihin sattuu ja millä tavalla. Lisäksi hän vielä tarkisti koivet eri liikkeillä, samoin selän liikkuvuuden, arkuudet jne. Ja lopulta hän tulikin sitten siihen tulokseen, että olen esimerkillinen (!) hoitokohde akupunktiokoetukselle. Ei kun pötkölleen kivasti kyljelleen. Kyseli vielä tahdonko toisen tyynyn ja haki neulat. Neuloja tuli nyt eka kerralla tosi vähän eli 1 päähän (olisi nyt vähän syvemmälle kuitenkin, tyyliin naula päässä), 3 - 4 alaselkään tai itseasiassa peffammalle puolelle, 2 oik. reiteen, 2 polvitaipeen ylä- ja alapuolelle sekä 2 nilkkaan päällekkäin. Sitten tuotiin huolekkaasti mukava peitto, joka aseteltiin niin, ettei tuuli käy minun ylitseni. Mukavat 20 min. siinä vietin samalla, kun hän kertoi, että tämä ei kaikille auta lainkaan ja joillekin vasta 3 - 5 kerran jälkeen, toiset taas tulevat huonovointisiksi - eli ei kannata odotella mitään turhaa ihmetoipumista. Sovimme kuitenkin jo 5 seuraavaa hoitokertaa valmiiksi eli nyt on sitten kerran viikossa treffit kunnon PF:n kanssa. Lisäksi sain pari äärimmäisen helppoa ja kevyttä liikeohjetta päivittäin tehtäväksi. Oikein mukava ja selvästi asiansa tunteva leidi. Hän kertoikin itsellään olleen selkäongelmia koko ikänsä ja olleensa jo jäämässä työkyvyttömyyseläkkeelle 4 v. sitten, mutta oli saanut kuntoutettua itsensä vielä kuitenkin tosi täppäseen kuntoon. Neulojen poiston jälkeen olikin sitten melko höpsäkkä olo, kuin olisi vetäissyt tosi nopeasti pari siideriä. Jalat eivät vipattaneet, mutta päässä tuntui hassulta. Ja oikea jalka oli lähes kivuton, samoin selkä. Oikein rätväkkäästi kävelin selkä suorana nokka pystyssä takaisin töihin! Seuraavaksi PF lupasi sitten laittaa enemmän neuloja ja myös nilkkoihin. Odotan innolla seuraavia treffejämme! Väliäkö hällä, onko tämä vähän parempi tunne psykosomaattista vai todella akupunktion aiheuttamaa, pääasia on se, että jotain tapahtuu ja tehdään.

--------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - mähän arvasin, ett kyll teilt gimmoilta sitte alkaa palautetta tulee, kun te hokaatte, ett mull onki ihan hyviiki fotoi jömmassa. Mä taidan vielä pitää pari sillee yllärinä ja laitetaanki tänää ihan tavalline foto *vieno kissavirn*. Mä olen alkanu taas tehdä sitä mun karvasoffainstallaatiota, se on jo aikastas upeen näköne. Koko toinen puoli soffasta on karvastettu, toinen puoli on puhtaan sininen. Siin tulee niinku esille koko pelkistetty kissamaailma. Niinku se karvane puoli, joka on lähempänä jääkkäriä, tiätty. Se karvaton puoli on orjapuoli. Sill ei oo karvoja ku päässä ja neki ihan omituisii ja huisin pitkii. Sitt meill on kyll ton mamiskan kaa yhteinenki rojekti. Kun sen pitkät hivukset ja mun vaaleet masukarvat sekottuu, tulee sellasii pölyhirviökoirii, ett ne tukkii sen inhoimurinki! Mä en tajuu, miten me kimpassa saadaan aikaan semmone määrä karvoja ja palluroita, tai ne siis ei oo mitään palluroita enää, ne on hirmu isoja ja lentäviä liiteleviä uhvoja. Nih! Mutt taiteellisii ne kuiteski on neki.

Täss mä vaanin mamiskaa mun kotiviidakossa makkarissa. Tää on se pienempi viidakko. Tossa isommassa huoneessa on sitten isompi viidakko, mutt se on vähä erilaine. Mutt tähän mä mahdun just vinkeesti sittamaan keskelle ja tsiigaa, mitä toi mamiska aina lokittaa. Ja kattelen sitten teidän kaikkien fotoi tost mamin selän yli...vaiks se on vähä vaikeeta, ku selkä on levee ja kissa nii pieni ,D Kliffaaa viikonloppuu kaikille Lokistanian kisseille - erityisesti teille giltseille, jotka kommenteerasitte mun fotoi *lämpöinen kissanuolaisu*! Enhä mä mikään pahan näköne ollutkaa...

--------------------------------

Jotenkin käy kateeksi tuo kissojen itsetyytyväisyys, itsetunto ja mm. lötkötysmentaliteetti. Ei kiirettä mihinkään, korkeintaan ruokakupille ja välillä leikkimään. Ja sitten kunnon tirsat äärimmäisen mukavan näköisessä rennossa asennossa. Käy kateeksi.

Jaaha - kaffitus alkaa kohta.

Kesken oleva kirja: On sama kuin eilen, mutta Hapulin Selibaattipäiväkirjat oli tullut kirjastoon ja sain sen tilattua eilen. Tuleekin varmaan aika pikaisesti, koska kukaan ei ollut ilmeisesti vielä huomannut sen saapuneen, koska Helmetin uutuusluettelo päivitetään vasta tänään.

Päivän slogan: Se, että olet vainoharhainen, ei tarkoita sitä, etteivät ne kuitenkin olisi perässäsi!

Päivän biisi: Piironkinjalka

SYYSKUISTA PERSTAITA LOKISTANIAAN - PYYTÄKÄÄ SIENIÄ!

 

PUNKTIOTA JA INHOA MALMILLA...

Juuri niin! Tänään on se päivä, jolloin pitäisi kokeilla akutupuhupulupu-punktiota selkään eli toiseen koipeen. Ei ole neulapelkoa eikä se inhota. Lähinnä suhtaudun mielenkiinnolla asiaan, en ole aikaisemmin kokeillutkaan.

Sen sijaan tämä itsensä raijaaminen töihin inhottaa. Herään klo 3 - 3.30 tienoilla, jotta ehtisin keittää kaffet ja syödä jotain mömmöjen kanssa. Olen jäykkä kuin sahapukki. Miehenä olisin onnellisessa asemassa, sillä aamujäykkyyteni kestää ainakin tunnin, usein jopa kaksi. Sitten joudun odottelemaan, että mömmöt alkavat jkv vaikuttaa, että pääsen kähmelöimään pysäkille. Jokainen askel on mietittävä tarkkaan. Jos astuu vähänkin vinoon, ruosteinen kuuma sukkapuikko työnnetään välittömästi nilkan läpi ja kipu iskee kuin jysäri.

Nyt olen siis jälleen päässyt työkoneen ääreen. Mielestäni olen tähän mennessä kuluttanut päivän fyysisestä ja psyykkisestä energiasta jo hurjan määrän. Ainakin neljäsosan. Kun vielä nakuttelen täällä konetta ja raijaan itseni takaisin kotiin, onkin kiintiö täysi. Kuten eilen. Kun eilen pääsin kotiin, painuin suoraan sänkyyn tunniksi urvahtamaan. En varsinaisesti nukkunut, vedin sellaiset kevyttorkut, jolloin on lähes hereillä, mutta ei kuitenkaan. Sen jälkeen äkkiä-nopeaa evästä täksi päiväksi, uutiset, vähän lokitusta ja nukkumaan. Eikä tarvinnut unta odotella! On muuten ihana nukkua, kun on vilpoista ja saa vetää vähän peittoa päällensä. Unta häiritsi ainoastaan jalkojen särky ja vihlonta. Ilmeisesti unissani joskus venyttelen jalkojani ja sitten herään hitonmoiseen kipuun siinäkin vaiheessa. Viime yönä myös Vincent herätti hieman pahennusta, jota hän itse kertokoon.

------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - mä mitään pahennusta tehny! Mutt ku mä en ymmärrä tota mamiskaa. Ku se oli kokonaa himassa, se nousi joskus 2 aikoihin ja sitte meni uudestaa goisii. Ja mä sain leikkii sen kans yöllä. No nyt mulle tuli hirvee yöhepuli ja heittelin mun hiiruloita ja laitoin mattoja kasaan. Sitte mä jolisinki vielä. Mutt mitää ei tapahtunu! Toi yks vaan horisi unissaan ja kyll mä jotain kuulin, ett se sano  mulle ei-ei-ei. Mitä välii, hei. Sitte mä kiipesin tohon toiseen kirjahyllyyn ja siinä mulle sitte kävi vähä hullusti. Kun tolla urpolla on hyllyssä poikittain kaa kirjoja ja jotai lehtiä semmone iso pino, niin mä yritin nätisti hiipii siitä yli niin se himskatin pino putos aika ylhäältä kokonaan lattialle. Ryskis-räiski-pam! Se oli kyllä niitte rojuje vika, ku ne oli niin liukkaita. Tämmöne hyvin tasapainossa pysyvä akrobaattikissa ois kyllä muute selvinny ihan hyvin. Mutt mitäs itte laittaa tommosii ihme esteitä kunnon kissahiivinnän tielle. Mä en tajuu! Ja sitte morkataan mua. Sain mä tietty silti kalkkunaheekkuva ja sillee, ett ei se oikeesti mulle tietty suuttunut. Ei mulle kukaan VOI oikeesti suuttuu, eihän?

Tota, mamiska kyll sano, ett mull ois vähä villumaine ilme täss fotos. Mutt se hääräs sillo just sen kaameran kanssa mun perässä koko ajan. Niin ett oma vika. Mutt mun mielestä mä oon just sen näkönen, ett mulle ei voi eikä kannata olla vihaskana. Eiks vaan? Mä jään nyt tänne soffalle goisiin, kun orja painuu duuniin. Kissinruoka on loppu, hei, hei, hei - muista, hei... Ja torjantaita kaikille Lokistanian lukuisille kattiloille ,D

--------------------------------

No, eipä Vincentille voikaan olla vihainen. Hirveä rymyäminen kyllä alkoi juuri siinä kahden kieppeillä. Kissa-aikaan ilmeisesti. Sama Vincent-aika, sama Vincent-kanava. Pysykää ajan tasalla.

Huh - onneksi toi fyssa on 20 m päässä, joten ei tarvitse raijailla itseään ympäriinsä! Tarvitsen kuitenkin lisää kaffetta ja jotain, ennenkuin häivyn sinne heti eka asiakkaaksi. Pitäkää peukkuja puolestani!

Tänään on 31.8. ei elokuun viimeinen päivä. Tämä on erittäin tärkeä päivä. On tietysti tilipäivä. Tänään on myös Syntynyt Eräs Erittäin Tärkeä Ja Merkittävä Henkilö....tuota...niin...nimittäin Rooman keisari Caligula! Juhlikaamme siis varsinaiseen roomalaiseen tapaan, mutta ehkä kuitenkin vasta huomenna ,D

Päivän slogan: Todellisuus on vain raittiusliikkeen keksimä illuusio!

Kesken oleva kirja: Carlos Eire - Lumen kaipuu (kunnon linkkejä ei löydy...)

SELKEÄÄ TORJANTAITA LOKISTANIAN VÄESTÖLLE!!!

KESKIVIIKKO - ENÄÄ KAKSI TYÖPÄIVÄÄ...

Tässä sen huomaa, mitä loma on tehnyt. Ei yhtään mitään. Keskiviikkona jo toteaa, että enää on pakko lusia ne kaksi pakollista työpäivää ennen viikonloppua. Jotenkin siis päästä töihin. Särkee, yllättäen. Hain eilen ne uudet mömmöt, mutta en uskalla kokeilla niitä ennenkuin viikonloppuna. Jos ne ovat täysin tainnuttavaa lajia, ei niitä voi työpäivinä käyttää. Tai miksei, onhan tässä jonkinlaisessa työkoomassa kuitenkin koko ajan.

Työssä on muutenkin melko mielenkiintoista. Ystävämme Pitsiniska on lomalta paluunsa jälkeen pysytellyt vain huoneessaan. Ei käy kaffella eikä syömässä - ei ainakaan yhdessä muiden kanssa. Emme ole huomanneet hänen käyvän vessassakaan. Hän ei tervehdi ketään, jos hänet näkee tulossa tai lähdössä. Katsoo vain ohitse sen näköisenä kuin kuristaisi toisen välittömästi. Kukaan ei uskalla edes käydä kysymässä, mikä on hätänä vai onko mikään edes hätänä. Onko vain väärä lääkitys tai ei lääkitystä lainkaan? Pelottavaa. Huhut kertovat, että Pitsiniska olisi eräässä aikaisemmassa työpaikassaan saanut jopa ns. fyysiset pultit. Ainakin raivoisia riitoja hän on täälläkin kehittänyt täysin yhdentekevistä asioista. Elämme siis todella mielenkiintoisia aikoja...

Minäkin elän mielenkiintoisia aikoja eli taas on aika miettiä sitä, hakeako kaikkia mahdollisia avoinna olevia työpaikkoja, koska sopimus on katkolla kuukauden päästä. Vai heittäytyisikö työttömäksi ja etsisi jotakin ihan muuta tai alkaisi heittää keikkaa. Vaikea tilanne! En osaa päättää. Toisaalta sen verran luterilaista työmoraalia (se prle vainoaa aina) minulla on, että töitä on saatava jostakin...

Töistä ja työttömyydestä pääseekin taas mukavasti aasinsillalla ruokaan, joka on tärkeä asia kummassakin tapauksessa! Eilen Hörhö kävi kylässä. Oli käynyt tullessaan ns. Malmin Valinnassa ja toi tuliaisiksi Oikeaa Lihaa kasoittain. Eli sikakyljyksiä ja kasslerpiffejä, palapaistia ja jonkun lehmänlihapalan. Ihan vaan, kun minä olen kuulemma autellut häntä niin usein. Kiitollisuudella otettiin tietysti vastaan. Meillä kun tuollaisia ei ole juuri varaa ostella. Kyljykset ja kasslerit menivät Kummisedälle vaihtarina siitä, että saan osan sienistä ja kaikki kesäkurmitsat ja pikkukurkut. Meillä kun tuommoinen liha ei oikein maistu. Palapaisti ja lehmä sijoittuivat pakkakseen odottelemaan, niitä ei oikein viikolla jaksa illalla muhitella. Belgarionille, kiven vartijalle, ruuan rakastajalle on siis tiedossa kunnollista vanhanaikaista palapaistia lauantaina raskaan kirjasto-kauppa-halpikset -rundin jälkeen. Kouluruuan, isänsä ostaman valmisruuan tai tämän tekemien outojen viritysten jälkeen Belgarionille maistuu kummasti omatekemä ruoka. Viimeksi Poika syönnin jälkeen kaatui suorastaan tajuttomana pikkusoffalle ja nukkui lähes 2 h. Kasvava nuori ,D

-----------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - mä en ala. Mä näin kaikki ne upeet lihabiitit, mitä Hörhö toi. Ja mä luulin, ett mami alkaa tekee niistä heti mulle jotai. Mutt ei, se laitto ne sinne kylmempään kaappiin. Ei oo reiluu, ois mulle voinu ottaa välistä biitin! No mä sitte kyllä tein taas mamiskalle iltajekun. Se teki sellasta tonnikalajutskaa ja anto mulle sitte lautasella mun osan siitä donarista, niinku me ollaan sovittu. Mutt sen keitokset oli hellalla ja se donaripurkki työpöydällä. Ja mamiska makkarissa konettamassa. Mä hyppäsin ihan hiljaa sinne tiskille ja käytin tassuja taidokkaasti ja sain hyvät biitit sieltä heitettyy lattialle, josta mä sain ne paremmin syötyy. Mä en halunnu kuonoo kipeeks purkin reunoista. Mutt sitte mamiska tuliki tsiigaa sitä sen keitosta ja huomas, ett mä söin donaria lattialta ja purkista oli vielä hävinny osa. Mä en tosiaan tienny, ett mammaki osaa niinki paljo rumii sanoja, mitä se sano! Ja mulle vielä, ett sill oliki kanttii. Mä sain kyllä taas kuulla lentävistä kissoista ja vaikka mistä, mutt en mä enää välittäny, kun oli masu tosi pullollaan donaria, njamm. Mitäs jätti sen purkin auki, enhän mä muuten...

Hei, kaikki kissigimmat,tässä mä nyt sitte oon parhaimmillani ;D Mamin mielestä tää oli aika hassu foto, mutt ei musta! Kun mä nyt vaan näytän tässä ihan kaikki, mitään salaamatta... Nii, ett nytte voitte ihailla. Mä meen taas goisiin, kun toi mamiskaki lähti. Jotain mä kyllä keksin taas siihen mennessä, kun se tulee takasin duunista! Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrinat kaikille!

------------------------------------------

Vincent on todella harvinaisen näppärätassuinen kissa! Mutta käydä nyt varkaissa MINUN donaripurkillani, oli kyllä aikamoinen saavutus. Ja taisin todellakin käyttää lievästi rumia sanoja ilmoittaessani, että sopimus oli jako puoliksi eikä suinkaan jako puoliksi ja sitten ylimääräiset salaa suihin. Kissat ovat älykkäitä, joka täten taas todistettiin.

Mutta yllättäen, kaffitus iskee päälle aina näihin aikoihin ja asialle on tehtävä jotakin, joten poistunkin tuota pikaa.

Päivän slogan: Aina kun asiat näyttävät menevän paremmin, olet unohtanut jotakin!

Päivän biisi: Go Insane

Päivän tehtävä - mitähän sitä pitäisikään opiskella, testaa ja hämmästy. Läheltä liippaa:

Your Learning Style: Competent and Cooperative

You have a great head for facts and figures. You can remember and use any fact you've read. You Should Study: Dentistry Education Environmental Science Finance Nursing Nutrition Science Medicine Law

What Should You Study?

KOMEAA KESKIVIIKKOA LOKISTANIAAN - OPISKELKAA LISÄÄ!