SATTUU JA TAPAHTUU - KIRJAIMELLISESTI...

Jospa nyt ensiksi sattumisesta - juu, kyllä sattuu. Mutta, toivottavasti tämä ei siis ole luulemusta, ihan vähän vähemmän, siis pikkisen vähemmän... Ja sain nukuttua klo 4 asti, heräsin välillä vain kerran. Tosin olen ollut aivan kirotun väsynyt joka ilta muutenkin. Toivottavasti siis lääkitys alkaa pelittää, annosnosto vielä viikon päästä. Tässä pitää nyt lainata Salkaa, että voisiko sitä sitten olla kohta jo lääkkeillä-terve, kuitenkaan tuskin terve-terve. Mutta edes pientä helpotusta jos, niin olis kiva, kiitos!

Ja tapahtuukin, empä tiedä mistä aloittaa. Tämä on naurettavaa, sekin kirjaimellisesti. Minulta putosivat eilen housut. Siis trikoot, joita käytän sukkahousujen tilalla. Onneksi olin vielä Herjaamolla ja juuri lähdössä kotiin, kun tunsin oudon tunteen. Housut valahtivat nilkkoihin. Onneksi trikoot ovat mallia jättisuuri ja sain sidottua niihin solmun. Ja sitten kotiin hipi-hiljaisesti. Kotona hädin tuskin sain purettua solmun, oli se sen verran tehokkaasti laadittu vanhan pinskun taidoilla. Ei, minulla ei ollut sitä hakaneulaa, vaikka tavallisesti on. Ja ei, naittari ei liittänyt tarpeeksi vahvasti yhteen. Enkä kehdannut mennä kokeilemaan sähkönaittarilla ,D Tutkin kotona tarkemmin viristystä, kuminauha oli todellakin kumista nauhaa. Siis sellaista, joka katkeaa tosi helposti. Ei tavallista gumminauhaa. Eli ilmeisesti ao. nauha oli hapertunut jo muutaman pesun jälkeen. Tiedossa on siis käsitöitä - kuminauhan vaihto. Miten minä selviän siitä? Tarvitaanko asiantuntija-apua ja kriisiterapiaa? Kuinka voin kulkea enää niissä trikoissa, kun uusittu kuminauha muistuttaa minua häveliäästä tilanteesta?

Muuta naurettavaa: olen syönyt punajuuria melkein kilon parina päivänä. Joku himo niihin on iskenyt. Tänään on eväänäkin vähän punajuurta ja lohkopottuja sekä makrillia. Olisipa jo evästysaika!

Ja vielä eilisestä. Kaikkien muiden koneet toimivat ja aukesivat normaalisti. Minulta vain puuttuu kaikki omat kuvakkeet sekä suosikit. Hmph. Miksi? Valvooko joku juuri minua? Ja miksi juuri minua? Ja minne ne hävisivät - siis jonnekin bittihelvettiin, mutta minkä takia? Itse en ole asiaan syyllinen. En tehnyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa, en, en!

Lisäksi minulla on tunne, että joku työpaikalla lukee salaa tätä lokia. Juu, olen antanut luvan kahdelle kaverilleni lukea tätä ja tiedän, että he eivät ole kertoneet asiaa eteenpäin. Enhän ole skitso, mutta äiti... Nimittäin eilen oli ruokaseuraa suorastaan pilvin pimein. Juuri kun pääsin valittamasta, että minua kartetaan. Hmph. Omituista, ettenkö väittäisi peräti arveluttavaa...

Saanhan siis pysyä epäluuloisena vielä vähän aikaa, saanhan?

--------------------------------------

Purrrmenta, kaikki kattiskat Lokistaniassa! Höh - orja eilenkää laittanu mitää kissille kelpaavaa safkaa. Taas se lappo niit punasii juuri ja sitt leipää. No sain mä kalkonileikettä, mutt ku mä olisin halunnu vaiks jauhist tai jotai. Mamiiiiih - laita ostoslistalle kerranki suikista. Ihan mua varten, jookosta?! Ja maitonappei, ne on melkee loppu! Ja kyll mulle se raejuustoki vähä kelpaa, hei!!! Mun tarttee taas sanoo, ett mä en tiädä mikä muhun meni. Mä oon ollut koko aamun jostai syystä vähä levoton. Mamiska ihmetteli ku mä jolisin ja käkätin ja marisin. Vaiks mä sain kalkonii ja 5 maitonapiskaa aamulla. Ja nappuloit, kissiruokaa ja vettä. En mä tiädä... Mutt kun orja oli sitt jo lähdössä töihin, se muisti yhen asian. Se oli laittanut jo sen ison lainapeitteen päällesä, semmosen mustan, leveen jutskan. Nii ni se kulki siit mun ohi ja katko jotain naruu itellesä töihin (mitä se muute mahtaa sill tehdä, siis siälä duunissa???). Joo, ni se kulki siit ihan mun ohi kaks-kolme kertaa. Ja se kahisi mennessää. Mä sain vähä hepulit, hei! Ku se sitt ihan viimeks ohitti mut ja kahisi, nii mä karjasin ja hyökin sen nilkkoihin purettaa-raapittaa! Ja sitt pakoo.... ;D Kun mä tiesin, ett sen oli pakko mennä! Nii se meniki, eikä ehtinyt olleskaa mollata mua tai haukkuu tai kurmuuttaa. Hah, nyt on päivän kurinpalautus tehty! *ylpeänä katselee ympärilleen* Ja tää koko torppa on MUN ihan koko päivän ja mä saan tehdä ihan mitä MÄ haluun!

Tää oli iha pakko laittaa, ku mäki loikoon useen illalla mein tsögen patterill just tollee - siin on sitt hyvä mesta. Ja lämmin. Mä taidanki mennä kokeilee vähä lisäunkkoi siinä! Hei kavrut - se on taas kliffaa viikendii kaikille!

---------------------------------------------

Huh! Tosiaan Vincent hyökki kimppuuni, kun etsin narua, jolla ripustaa Kollikalenterin seinälle. Aivan yllättäen, ilman varoituksia. Kääk... pelästytti oikein meikäläisen. Ja kyllä, laitetaan taas ostoslistalle. Tällä kertaa muistetaan kaikki.

Toivottavasti joku tulee kohtapian laatimaan kaffetta, minä en mielelläni koske siihen helvetinkoneeseen. Aamukaffet meni vähän pieleen, koska suodatin oli pielessä, kaffesta tuli vain puolivaffaa. Jäks!

Päivän slogan: Syödä vai nukkua - kas siinä pulma!

Päivän biisi: Whiter Shade Of Pale 

Juuri aloitettu opus: Anrei Kurkov - Kuolema ja pingviini

                         

Hmph - ovatko kaikki lukijat ja kommenteeraajat jo vahtimassa sen joulun tuloa? Vaiko missä? Mitä väliiiii....

SE ON PERSTAITA TAAS LOKISTANIAN VAPAAVALTIOON!

JOKU ON KÄYNYT MINUN KONEELLANI, MRRRRRRRRR

tai sitten täällä on taas tehty jotain kivoja huoltohommia, jolloin puolet työpöydästä on hävinnyt huitsin viteliin, samoin omat asetukset jne. Saas nähdä, saanko tämän päivityksen kunnolla loppuun! Pirle! Mitäs ne nyt taas täällä säheltävät... No juu, ja tottakai, työssä tarvittavat ohjelmat näyttivät kyllä avautuvan aivan mainiosti. Kiitosta vaan, pojut =(  Olisin voinut vähän vaikka luppoilla tänään. On sellainen olo...

Eilisilta meni aivan ketuille. Taaskaan yksi ihminen ei pitänyt lupaustaan. Eli leidin piti tulla hakemaan/katsomaan yhtä myymääni juttua. Ei tullut, ei edes soittanut esteestä. Kun yritin myöhemmin soittaa hänelle, ei vastannut. Olisi edes ilmoittanut. Nyt piti sitten olla timminä, ei voinut relata kotirievuissa jne. Lisäksi Kummisetä tuli käymään eli jorisemaan viinipullonsa kera. Ja minä nostin mielipuolilääkitystä. Nämä yhdessä saivat aikaan aivan käsittämättömän unetuksen. Kummisetä tietää kyllä tapani, eli häntä ei häirinnyt minun pilkkimiseni ja kuolavana suupielessä, kun sanoin olevani väsynyt. Totesi vain, että ehkä hän lähtee kotiin. Kun hän puolestaan oli lähdössä, soi puhelin. Toiveikkaana ajattelin tämän leidin soittavan. Ja kilin villu! Hörhöhän se siellä, halusi tulla poikkeamaan - ihan pikaisesti vaan. Kun sanoin, että on vähän myöhäistä, hän puhui alkuillasta. No niin varmaan, jos on heräillyt siihen aikaan, kun meikäläinen heitti hyvästit Herjaamolle. Ärähdin, että voipi tulla, mutta nopsakasti. Eli Hörhö tuli ja meni, visiitti kesti kaksi minuuttia kaikkine puheineen. Meillä ollaan tarpeen tullen nopeita! Ja sitten ihanaan omaan sänkyyn - josta heräsin klo 2....ja klo 3. Sitten pyöriminen taas riittikin.

Herjaamolla riittää töitä, vaikka apuvoimiakin on saatu. Tuntuu, että kaikki haluavat ennen joulua ja lomiaan hommia pois alta. Eli, riittävästi on puuhastelua, kiitos vaan. Tosin jokin koulutus on pelastanut pahimmalta, eli lähes joka päivä osa työtä teettävästä tahosta on ollut poissa. Tämä on sentään tasannut vähän tilannetta. Jonakin päivänä taidan siivota ja vähän mööpelöidä tätä pömpeliä. Ja ripustaa Kollikalenterin seinälle. Ja heittää ison pinon turhaa paperia pois. Yritän muistaa myös tuhota niistä sen minkä pitääkin. *Huoh*, aina jotakin pientä kivaa....

Ai niin, Tsadi on suuressa viisaudessaan luvannut meillekin (!!!) influenssarokotuksen - en voi uskoa tätä todeksi ,D Että saa jotakin ilmaiseksi. Ja joulupuuroa 21.12. ns. ruokalasta, sokerin ja kanelin kanssa. Saakohan maidon tänä vuonna ilmaiseksi - viime vuonna siitä muistaakseni joutui maksamaan. Nämä tarjoukset ovat yhdessä niin ylenpalttiset, että en mene puurolle, säästän nekin rahat Tsadille. Rokotuksen käyn kyllä hakemassa.....

--------------------------------------------

Huopurrrrmenta, kaikki! Häh - mami meinas taas yllättää mut aamulla. Mä en tajuu, miks se käy hereillä nii aikasi. Ja sitt nukkuu muka uudestaa. Pitäis sen tajuu, ett mäki sitt herään. Ei kiva, nuku nyt siinä. Ku mä kuiteski oon niinku torpan vahtikissa, niin pitäähä mun purrata mamiska hereille ja vahtii, ett kaikki on kondiksess ku se lähtee duunii. Ja vähä juosta ja jolista. Ja saada maitonapikoita. Hei, nyt alkaa maitonapit olla tooooosi vähissä. Ei varpisti riitä enää pitkää. Mutt kai toi mami nyt jo kohta on menossa kaupoille. Ei silläkää varmaa oo enää paljo safkaa tuala. Mä en nimittäi eile saanu mitää ihmisruokaa, kissinruokaa vaan. Toi orja mätti taas kissikupillisen sitä omituist hötskää. Ja sano sitte mulle, ett mä voin kyll syädä kanakissinruokaa. Hmph. Mutt ku mä olisin halunnu fisuu, jääfisuu, mutt sitä ei ollu edes siälä kylmemmäs jääkkäris. Oli jauhista ja broiskuu, orja ei vaan viittiny tehdä niist mitää. Aika laiska siis. Ois ees mua varte ottanu niit sulaa. Sitä tarttee taas kouluttaa! Se muute vähä suuttu mulle taas eile. Se ihmetteli, ett mikä muka makkaris dunkkaa, ku se haki siältä jotai. Joo, sitte se hiffas. Mä olin käyny merkkaas jossain väliss sen kaikkein suurimma tyyny. En mä muista millon, eile vissii jossain väliss. Arvatkaas tuliko >%/"=#¤&Y!&". Joo, en mä voinu olla ku iha hiljaa. Kun mä en taaskaa muistanu. Mutt ett oli orja paha suustaan, vähä jo pelotti. Mutt se vaa haistatti mulla ne jutskat ja tunki ne pyykkikorii ja sitt uhkaili. Mutt tuliha sitten taas illall myähemmi paijatusta ja maitonapikoita, ett ei se ikuisesti osaakaa olla vihane. Huh, onneks!

Vähäks tääki kissi on kiinnostunu... mäki yleensä tarkistelen noit mamiskan tekemii kytkentöi ja sillee. Ja hiirestki mä oon aikastas kiinnostunu. Ihan sen takii, ett miten nii hiiri ja miss se oikeesti on?! Mutt nyt mä painun goisii ku aamupuuhastelut on nyt hoidettu. Kliffaa päivää kaikille!

--------------------------------------

Kiitos, Vincent, avuliaisuutesi on huomattu - samoin kuin merkkaustaitosi ,> Asiaan tullaan vielä palaamaan tavalla tai toisella - tämä oli uhkaus, ei lupaus.

Päivän slogan: Onko maapallolla älyllistä elämää? - Ei, olen vain käymässä!

Päivän biisi: Missä viisaaksi tullaan?

Kesken oleva kirja: Jaska Filppula - Kauniita ilmoja (Bel Air, 1967)

                             

TAHMAISTA TORJANTAITA KAIKILLE LOKISTANIAAN!

MEEMIVASTAUS...

Ainakin nyt Susulle, joka oli 1. haastaja: Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista ja tarinan haasteblogista, ottamalla yksi virke kustakin. Haasta ne blogikirjoittajat tekemään oma tarinansa, joilta lainasit virkkeet, paitsi sitä joka sinut haastoi.

Kysymys kuuluu, vieläkö on kesää jäljellä.

Huomiselle olisi ohjelmaa.

Mä haluisin könytä peiton alle... ja nukkua.

Ihme säntäilyä tämä elämä nykyään!

Se on ihan hullua.

Hävettää, tässähän on 4. Eli haastettuja ovat Ammuja, Pahis, Kurre ja Mörkönen.

Sorry Salka, ehkä huomenna toinen erä. Nostin just mielipuolilääkitystä...ei oikeen aivot jaksa, on vähän slomhmussa! ;D

                                   

JOS KERRAN VIIKKO JO LAITETTIIN UUSIKSI...

Eli aikaisemman postauksen mukaan viikossa olisi 2 maanantaita ja 2 perjantaita. Keskiviikko olisi vapaa. Samalla voitaisiin laatia joulu uusiksi. Ne, jotka eivät vietä joulua, saisivat 2 vapaapäivää lisää. Korvaukseksi joulun viettämättömyydestä. Samoin uusi vuosi voitaisiin korvata 2 vapaapäivällä lisää. Sehän on amatöörien juhla. Näin saataisiin meille erinäisiä juhlapyhiä inhoaville  lisää vapaata viettää omia pakanallisia menojamme esim. kirjastossa tai kotona arkipäivänä ja nauttia siitä ;D Hyvä ehdotus, eikö?

Ja taas sää suosii - jesh! Vähäisessä sateessa on oikein kiva kipsuttaa (!) pysäkille. Ja odottaa sitä bussia, taas... Eli lopultakin jälleen Herjaamolla, voi miten hienoa. Kun vaan pääsisi poiskin yhtä kepoisasti. Ikävä kyllä, päivän aikana jäykistyy niin, että kotiinlähtötoimet muistuttavat puuhevosta yläkerran rappusissa. Yksi hyvä asia - työkaveri toi ISON kipollisen karkkia eilen, niitä näytti olevan vieläkin jäljellä. Päivän sokeritasapaino lienee - hmmm, vaihteleva!

En ole paranoidi (enhän?), mutta olen huomannut yhden omituisen asian. Kukaan ei enää ruokaile kanssani samaan aikaan. Tästä voi tietysti syyttää joko eväiden laatua (haiskahtavat aina chilille ja valkosipulille) tai seuran laatua (väninää, valitusta, itsekehua, työnantajan mollausta). Tai sitten ruokailukäyttäytymistäni (lusikalla suoraan eväspurtilosta).  No, joka tapauksessa vietän lyhyen ruokatauon lukien ja syöden, tietysti samanaikaisesti. Ja ennen typerää taukojumppaa. Ei se jumppa sinänsä siis ole typerää. Mutta kun - täällä on käytössä varmaakin 70-luvulta peräisin olevan taukojumppakasetti, jossa soi äärimmäisen ärsyttävä musiikki taustalla ja tekopirteä naisääni:"Ja nyt käääääädet ylöööööös....ja sitten reeeeeeeeeentona alas!". Ai että, minä saan näppylöitä. Venyttelen kyllä itsekin, mutta ihan salaa omassa pömpelissäni ilman tuota kammotusohjausta.

Hmph. Joulusta ei ole muuta kuin harmia. Täytyy tarkistaa kirjaston aukioloajat ja riipoa sieltä riittävästi lukemista mukaansa. Ja kantaa tarpeeksi ruokaa pakkaseen. Käydä ehkä Oklassakin. Ja apteekissa. Ettei mikään vaan lopu kesken ,D No, sitten onkin taas kaksi lyhyempää viikkoa tiedossa, mutta edelleen kirjastopuoli askarruttaa. Onneksi Belgarionilla lienee lomaa. Ei vaan muistanut milloin ja miten. Hänellä on hyvin varhaisessa iässä alkanut valikoitunut dementia sekä selektiivinen kuulo.

----------------------------------

Purrrrrrrrrrmenta, kavrut! Hei, nyt kävi hullusti! Mä heräsin siihe, ett mami jo oli hereillä ja yritti punkee ylös - ja mä goisin vielä! Onneks mä ehdin purrrrrrraamaan sen sänkyn viäree, sen punkemine kestää aina nii kauan. Huh, oiski ollu noloo, jos se ois päässy herättää mut. Mun maineha ois ihan menny. Haaa - orja on oppinu. Eile se teki jauhishässäkää. Joo, oli fiksu ja anto mulle jauhista enneku torppas sen sinne sössön sekaa. Oisin mä kyll taas voinu syädä enemmänki. Vois se kerta vaiks koittaa, uppoisko koko semmone loota. Ei kai ihan, mutt pualet vois hyvin mennä. Tarttee usuttaa sitä kokeilee. Vaiks sillon ku on se joulu. Se on kyll luvannu mulle sillo jotai muita herkkui! Mutt vähä tiättekste epäilyttää. Nääs ku mamin ja mun heekut on vähä eri asia. Ei mami syä vissii raakaa lihaa ja fisuu (toim. huom. kyllä syö!). Ja mä en syä sen haisevii juustoi. Eile se laitto semmosii punasii juurii, hei, mä en tiänny mitä ne oikee on. Mä olin ihan varma, ett ne on jotai lihoja ja yritin pummaa niit. Sitt se antoki biiti. Jäks - se oliki semmost juurest jotai. Ja oudon makust. Ja sitä se sitt tunki viälä siihe sössöö. Ja kaikkee muutaki. Ja syädä mussutti silmät pullollaa vaa,  orja veti safkaa lusikalla kissinkupista. Nii, sill on viälä semmone tapa, ett illall se syä vähä, nii se syä semmosest piänest kupist, viäl piänemmäst ku mun raksukuppi. Ja se sanoo sitä kissinkupiks. Höh. Mua vähä huvitti kyll. Mutt sitt se taas kaatuu rojahti soffall ja mä viakkuu. Ja sain mä taas maitonapiskoita 3.5, siis hei puolikas oli yks. Mä en tiedä, tekiks se sen tahaltee. Se kyll väitti, ett jotenki se on iteksee siälä pussin menny poikki se napikka *mietteliäs kissavirn*. No voihan se ollakki, tai sitt mamiska on menny maistaa sitä. Kammotus, jos seki alkaa syädä niitä? Mitä mulle sitte jää, ei yhtikäs mitää! 

Tai sitt mä rupeen hävittäjäkissalentäjäksi ;D Mutt nyt mä meen goisii. Mä oon löytänyt taas uuden kissajömmanki, siälä ei kyll voi nukkuu... mä kerron vaiks huomenna. Uaaaaaaaaah, mä olen nyt väsy, kun piti toi mami saada tekee kaikki kissiasiat aamull ja valvoo sitä ja pummii nappei ja ruokii ja kaikkee. Se on terpat taas huomisee!

-------------------------------------------

Haa, minä tiedän uusimman kissajömman! Mutta paljastettakoon se sitten vasta huomenna. Nyt minä tarvitsen sitä uutta kahvia. Pari tuntia sitten vedetty kaffe ei enää toimi, lisää kiitos, ja äkkiä....

Päivän slogan: Jos sinulla on hyvä olo, älä ole huolissasi, se menee kyllä pian ohi!

Päivän biisi: Sweet dreams 

Illalla ja yöllä luettua: Claudia Ruch - Stasi tiskipöydän takana, hupaisa ja surkuhupaisa tarina toisinajattelijan lapsen elämästä DDR:ssä juuri ennen muurin murtumista. Helene Tursten - Lasipaholainen, pohjoismaiset dekkarit jatkuvat....

Ja sitten Welhottaren vinkki - tätä saapi toimittaa vaikka meille:

                       

KESTÄKÄÄ NYT VIELÄ TÄMÄ KESKIVIIKKO - NIIN MINÄKIN!

                                  

SANOKAA MITÄ SANOTTE,

keli on mitä parhain! Tuollaisessa kevyessä sateessa hyvin varustettuna on suorastaan ilo lähteä ulos - eipä ole ainakaan liukasta. Ei mitään sateenvarjoja vaan kunnollinen rotsi, joka pitää vettä ja on lämmin. Jaksaa odotella bussia ihan kummasti, ainakin jos se  tulee ajoissa ,D Eli sateista tirstaita vaan sinnekin!

Haa - onnistuin huijaamaan Vincentiä aamulla (tai siis aamuyöstä). Hän halusi ehdottomasti n. klo 2 aikaan, että kakkislaatikko on tyhjättävä sekä aamupala saatava. En laittanut valoja, tyhjäsin laatikon, heitin puoliunissani kalkkunaleikkeen ja pari maitonappia perään enkä puhunut mitään. Menin takaisin sänkyyn. Hetken oli aivan hipohiljaista, sen jälkeen Vincent ilmestyi sängyn viereen kummastuneen näköisenä hiljaa purrristen. Ilmoitin, ettei vielä ole aamu ja kääriydyin peittoon entistä tiiviimmin. Sain vielä nukkuttua klo 4 asti. Jesh! Kissoja voi siis kuitenkin huijata; toivottavasti tämä toimii vastakin.

Mutta olipa tämä täällä eilen tosi väsy, aivan repoväsy. Aioin mennä heti nukkumaan kotiin päästyäni, mutta päätin ensin laittaa jonkinlaista evästä tälle päivälle. No, siinä risottoa laatiessa muistuikin mieleen kilo punajuuria, jotka jo pyytelivät itselleen kutsumanimeä. Päätin keittää nekin siinä sivussa. Ei taas käväissyt väsyneessä mielessä, että niiden kypsyminen kestää hiton kauan eikä silloin ainakaan uskalla mennä edes lyhyeksi aikaa pitkälleen. Aivan väkisin sain valvottua punajuuret loppuun ja katsottua uutiset idioottilaatikosta. Sen jälkeen sänky tuntui aivan ihanalta. Tosin uni oli jälleen erinomaisen pätkikkäistä ja levotonta, mutta jonkunlaista unta kuitenkin. Ja punajuuret on siis keitetty. Tänään niistä tehdään ainakin yksi ruoka.

Tämä tuli ryöstettyä tuolta Salkan kautta, joka oli alunperin kopsinut jutun Hallattarelta, eli mikä on keijukaisnimesi ja -horoskooppisi?!! Minun on näemmä:

Kukkaiskeiju Syntynyt Sateenlaulukuussa eli 16.8.-10.9.

- Kukkaiskeijut ovat helliä ja huolehtivia. Ne ovat kovia tekemään työtä, mutta leikki ja huvittelu sujuvat niiltä yhtä hyvin. Kukkaiskeijut rakastavat valoa ja pelkäävät pimeyttä. Ne elävät päivän kerrallaan. Ne ovat halutessaan hyvin lumoavia ja saavat jokaisen pään pyörälle.
Niiden lempiväri on taivaansininen ja onnenkasvi kissankello.

Eipä oikein mikään osu kohdalleen, paitsi työ ja huvittelu!!! Muu ei ole kyllä minua, ei sitten pätkääkään...,D

-------------------------------------------

Purmenta vaa! Höh, mä ees tiijä, millon mä oon syntynyt, hei, vähäks on tollanen noloo. Ja  mamiki tosiaan huiji mua aamulla. Mutt ei haittaa, mä sain kaikk mitä mä halusinki, mutt vaa tavallist aikaisemmi. Se kyll sano jotain, ett täst ei sitt tuu jokapäiväne juttu. Mutt minkä mä sille voin, ett muaki nukutti eilisiltana ihan hirveesti. Nii, ett ku on goisinu ensin päivän oottaen mamiskaa töistä. Sitt on saanu ruokii, mä sain eilen muuten kalkonia päivälläki ja maitonappei, nii ni alkaa nukuttaa uudestaa. Ja ku mami hössäs jotai taas niitte vihannestesa kaa, nii tiätty mä nukuin kunnolla. Ei sitt mikää ihme, ett mä oon pirtsakkana yällä. Kissat yleensä on yällä pirtsakkana. Nii, ett mitä välii, hei. Mä vaan toteutan itteeni! *ylpeänä nostaa nokkaasa* Mamiskanki ois aika löytää se sisänen kissansa, ett vois elää niinku relammi ja sillee. Ett ei ottais pulttei jostai heräämisest tai nukkumisest. Eihä se nyt oo kauheen tärkeetä. Jäis mun kaa kotii, nii vois ottaa vähä mallii! Siin ois aikastas hyvä ideo. Mutt ku se aina vaa sanoo, ett mein rahat ei riitä, jos se jää himaa. No kyll ne varpisti riittäis mun tarpeisii - tost mamiskasta mä en sitt tiijä. Ei vissii riittäis. Se on nii paljo mua isompi (toim. huom. myös vuokra, laskut jne.!!!!). Tarttee alkaa vakavasti ehottelee sille, ett jäis kotii, jos se vois saada jotain kissatukee tai semmost. Kissinhoitorahaa tai jotai? Mun pitää selvittää...

                                

Täss vois taas olla niinku mä, tais sitt toi Leksa, ainaski melkee ,D Mä ootan ihan hirveesti niit mun kuveja *huoh*. Tulis nyt, ett sais omii kuvei tänne!!! Mamiih - soita, ett Poika tulee käymään, jookosta! Mä meen nyt uudestaan ottaa päikkärit ja sitt mä meen leikkii mun hiiruloilla ja oottaa, ett mamiska tulee. Mä luulen, ett tänään se duunaa jotai jauhiksest - se otti semmose paketin sulamaan aamulla! Njam! Se on sitte taas huamisee!

------------------------------------------

Aivan, Vincent, jauhelihasta tulee jotain - ja punajuurista. Lindströmiä tms. Mihin nyt tahto ja voimat riittävät kotiin tullessa. Hätätilassa se muuttuu punajuuri-jauheliha -kastikkeeksi, joka ei ole pahaa ollenkanas sekään. Odottelen, josko kohta ovi käy ja joku tulee laatimaan kaffetta! Olen sen tarpeessa. Mielipuolimömelöistä jää muuten ärtsyn hirveä maku suuhun aamuksi - jäks! Tarvitaan litra kahvia, kiitos!

Päivän slogan: Onko elämää ennen ensimmäistä kahvikupillista?

Päivän biisi: Acute Schizophrenia Paranoia Blues ,>

Aamulla aloitettua luettavaa: Päivi Alasalmi - Tuo tumma nainen

Ja Pinkkujen ystäville myös jotakin taas tänään:

TURHANPÄIVÄISTÄ TIISTAITA KAIKILLE LOKISTANIAAN!

 

HERJAAMO KUTSUU, WELHOTAR TOTTELEE!

Vaikka uni olikin taas erittäin katkonaista ja lyhyttä, sain itseni ylös ja tänne Herjaamolle. Keli suosii vieläkin minua - itse asiassa tänä aamuna oli oikein raikas ja mukava ilma hiipi-klenkka-kävellä pysäkille ja odotella bussia. Ei sattunutkaan kuin sopivasti ja tarpeeksi, että tietää kävelevänsä ja olevansa hereillä. Sen sijaan lapa ja niska jumittuivat viime vkolla jo oikein kunnolla, eivätkä ole sen jälkeen sitten relanneet. Eli minua puukotetaan ja puikotetaan vas. lavan alle ja kipu leviää sieltä niskaan asti. Grrr. Saa nähdä, miten tämän päivän selviää.

Eilen en mitenkään tahtonut saada itseäni toimimaan. Halutti vain makoilla puolihorroksissa, ei edes unessa, vaan nimenomaan horroksessa. Vällyt niskassa, miettimättä yhtään mitään. Joku ajoi minut sitten lopulta ylös (varmaan naapurin bassojytinä...) tiskaamaan ja siivoamaan. Ja katselemaan parvekkeen tuhoja. Olin nimittäin jättänyt partsin oven raolleen ja tietysti ylifiksu kissani oli kämmennyt oven auki ja viihdyttänyt iseään molemmilla kanervoilla, jotka ovat kissaetäisyydellä lattiasta. Purkit oli kaadettu, kanervoja parturoitu ja kaiken kivan päälle oksettu - ja tietysti keskelle mattoa. Oli siis pakko siivota partsikin ja yrittää siivoilla mattoa. Pakkohan se on pestä, mutta täytyy odottaa Belgarionin paluuta maisemiin, että saan kantoapua.

Kummisedällä on syntymäpäivä huomenna. Hän sai kuitenkin lahjansa jo eilen: Uusvanhan pussilakanan, oikein miehisen, ruskeaa ja valkoista. Sekä Marimekon kauluspaidan. Paidan ihan siksi, että siskonsa ostaa miehelleen aina näitä paitoja ja sitten kehuskelee, paljonko ne maksoivat. Olin ilkeä ihminen ja käytin taas Huutista. Eli em. "lahjat" maksoivat yhteensä reilusti alle 20 juuroa. Ja molemmat olivat siis ihan tarpeeseen. Nyt vaan odottelen rapoa, koska Kummisetä aikoi eilen esiintyä se päällään, kun tapaa siskonsa. *Welhomaista käkätystä* Siskoa taatusti pänni... siinä on ihminen, joka ei koskaan saa tarpeekseen rahasta, sen käytöstä ja näytöstä, kehuskelusta, toisten kadehtimisesta ja mollaamisesta jne. Aika kammo tapaus. Miksiköhän molemmista veljistä tuli sitten kohtuullisen mukavia ihmisiä?

Sen verran asiaa, että nyt olisi tarpeen Mielisen mainitsema perustulo. Koska minusta tuntuu, että joudun aika pian jäämään taas sairaslomalle. 1 - 2 vkon sairaslomalla ehtii juuri ja juuri toipua, mutta ei päästä parempaan kuntoon, joten krempat iskevät uudelleen muutaman vkon työkiireiden jälkeen. Eli tarvitsisin, ainakin omasta mielestäni, pidemmän sairasloman, jonka aikana hoidella itseään kuntoon. Mutta ei, ple. Enkä minä jaksa ravata kerran viikossa lekurissa hakemassa jatkoja. Hermot ne on Welhottarellakin.

------------------------------------

Purrrrrrve ja kliffaa alkuviikkoo kaikille kavruille! On mamiskalla hermot - mä oon kyll tullu sen huamaamaa. Arvatkaas ku se mäkätti taas kanervoista. Höh, mä olin jo unohtanu koko jutskan. Ja niinku muistatte, mä en taas muista koskaa niit kanervokialtoja. Nii ett oma vikasa, mitäs jättää dörtsin raollee ku menee päikkäröimää. Sehän on suorastaa kissin houkuttelemist maistelee vähän kanervoja ja ottaa snadit pakko-oksut siälä. Ja ei siin ehdi  katella mihin oksua. Se oksu nääs vaan tulee... Mutt haa, orja duunas eilen taas broiskuu, semmosist snadeist biiteist. Mäki sain osan, ennen ku se heitti ne sinne sössösä sekaa. Aika karmeen näköstä sen kokkaus taas oli, mutt mun raaka broisku oli kyll herkkuu. Ja sitt se pesi mun ruokamestan ja kaikki kupit taas. Ihme hinku sill on siivoo, ottais siitäki vähä relaa. Vaiks joo, mä toss eksyin sängyn alle ku mä etin mun kolffipallii. Täytyy sanoo, ett kylä siäl oli pölyy ja mun ja mamin kaavoja, semmosii pallukoita niinku. Ja muaki alko aivastuttaa. Ett ehkä mä annan sen kuiteski siivota. Ja siivotess se löytää aina kaikkee. Niinku mun toisen hiirulon ja sen pallinki se löys. Nii ett mä sain sitt illall leikkii ihan rauhas kaikill niil. Mä leikin hiirimurhaa ja tappelusta ja puttailin sillä golffipallilla niinku nurkan kautta koli-koli-töks nurkkaa! Siit lähtee aikastas magee ääni, ku se osuu johki hyvää kohtaa.

Aika monta pikkusta kissinkaa samalla kupilla - toi yks vois olla vaiks mä! ;D Tää on taas niit vriijustkii, kun viäläkää ei oo MUN omii kuveja. Vaiks mami on nytte kyllä kuvannu mua mennen ja tullen ihan hirveesti. Mutt se ei oo vaa tarpeeks nopee *kiero kissavirn*. Eilenki se yritti ottaa kuvan  kun mä metsästän maitonappii, mutt se ehti saada vaan semmosen, miss mä jo nakerran sitä. Ihmiset on sitt kumman hitaita! Mutt nyt mä painun goisii ku mamiki on lähteny ja mä puffasin sen matkaan - nii ett kliffoi päiväunii muilleki, jotka on jääny himaan ku orjat on lähteny duunii tianaa meille naksu- ja heekkurahaa! Se on tere taas huamisee!

-----------------------------------

Hmph - kiva, että edes kissa on meidän huushollissa tyytyväinen ,> Ja parasta olisi, että joku tulisi kohta keittämään aamukaffet. Minä en aio käynnistyä muuten. Nih!

Päivän slogan: Kuvittele, olet hullu, eikä kukaan huomaa sitä!

Päivän biisi: Crawling King Snake

Illalla aloitettu kirja: Persson, Leif G. W.  - Lindamurha: romaani eräästä rikoksesta - hmm, pohjoismainen teema näemmä jatkuu....,>

                                             

KYSEENALAISESTI MAINIOTA MAANANTAITA KAIKILLE!

 

WELHOTARTA KUTUTTAA

Olen lievästi pahalla päällä. Kissa tuli jorisemaan tasan klo 4, vaikka unta olisi tällä kertaa riittänyt. Luin aika myöhään ja sain äkkiä sujautettua itseni uneen. Eikä edes näytetty painijaisia. Pikemminkin sellaisia hölmöjä horrosunia. Kertokaapas, joku tietäjä, miksi aina muutan tai etsin asuntoa unissani, tai yleensäkin uneni liittyvät jotenkin asuntoihin? Lopullinen diagnoosi olisi tarpeen siis. Pirle! No, nousin sitten "hoitamaan kissaraukkaa", joka heti rauhoittui, kun pääsi parvekkeelle, sai maitonapit ja minut kunnolla hereille. Hmph! Tänään on Vincent vapaapäivä, vapaa, siis vapaa! Pitäisiköhän mennä uusioaamupäikkäreille. Vai valvoisiko piruuttaan, että oikein illalla nukuttaisi?

Eilen tuli käytyä ihan yksin (!) Malmilla hoitamassa pakolliset kuviot. Saaliina oli kaikeksi onneksi n. metri kirjoja, mömelöt sekä iso kassillinen erilaista ruokaa ym. tarviketta. Ja taksiherra kuljetti kotio, hinta 5.20. Ei paha. Kantoi vielä kassitkin sisälle, kun huomasi Welhottaren kävely- ja kantovaikeudet. Oikein kohtelias ja kiva poika! On se hyvä, että on takseja olemassa. Eivätkä ne tosiaan narise, kulkee mihin aikaan tahansa mistä ja minne tahansa. Kirjoista vielä: 8 varausta oli tullut, lisäksi tein kaappauksen Best seller -hyllyillä ja Pikalainoissa. Jäin juttelemaan kirjastotädin kanssa. Hän ihmetteli, aionko selvitä viikossa Best Sellereistä. Kun kerroin, että en töiden jälkeen juuri muuta pysty tekemään, jäimmekin puhumaan kirjoista. Hän kertoi olevansa hyvin tyytyväinen aitiopaikkaansa kirjastotyöntekijänä, itsellään oli odottamassa 15 kirjaa kotona. Mukava oli jutella. Hän ei ole näitä Malmin vanhoja tätsyjä vaan ilmeisesti siirtynyt muaalta tämän vuoden aikana. Aina on hyvä pitää suhteita yllä kirjastoon, apteekkiin ja mieluusti myös kalakauppiaaseen ja hallin roiskeiden myyjään ;D Pienetkin suhteet tekevät elämästä helpomman - saa parempaa palvelua ja joskus jotakin ekstraa!

Ei pirulauta, se asia joka tässä oikeasti ketuttaa,  on nämä nilkat! Minen kohta taas jaksa. Niitä on särkenyt eilisaamusta täpöllä, välillä tarjotaan tylsiä veitsiä, välillä kuumia sukkapuikkoja. Mikään ei avita! Hermot alkaa mennä. Soittoaika fyssalle on ke. Lisäksi jalkapöytiä särkee lievää pahemmin, myös sormien keskiniveliä. Näiden lisäksi vas. lavan seutua puukotetaan täysillä ja alueella on kiva tuntopuutos. Kiitti taas tästäkin viikonlopusta, niin! Eilen jotain apetta laadittuani kaaduin sänkyyn ja nukuin. Heräsin välilä lukemaan. En jaksanut edes ajatella minkään järkevän tekemistä. Makasin ja luin. Katselin uutiset. Otin lisää mömelöitä. Luin ja taas nukuin. Ja oli varsin masentunut olo: ei jaksa, ei huvita, ei tahdo, miksi pitäisikään.

Tänään on tehtävä pakolliset, sille ei kyllä voi mitään! Eli käydä Kummisedällä pyykillä, viedä roskat,  esitellä pölkkärille keskilattiaa, hoitaa kukat ja siivoilla kissaosio kylppäristä kunnolla. Muu voikin jäädä, mutta nämä on ihan pakko hoitaa. Sitten teen ruokaa, sellaista ruokaa, jolla ei ole nimeä. Satujatar tuntuu pääsevän hienosti palstoille, joten taidankin postata ohjeen hänelle ,D Jospa Pastanjauhajat olisivat kiinnostuneet esim. lantun yms. juuresten käytöstä uudella tavalla. Ainakin tämä resepti on kaverilta Ruotsista. Hänellä oli tapana tehdä tätä aina näin ennen joulua, kun juureksia ym. oli halvalla kaupoissa... Jännitys siis tihenee. Mitä Welhotar loihtii tänään kotikeittiöstään? Onko se uusi ruoka? Onko se hyvää? Onko siinä hiilihydraatteja (toisessa versiossa ei ole!)? Onko se helppo tehdä (on!)? Jääkäätten odottamaan rapoa... Jännitys Malmin yllä alkaa tihetä puoliltapäivin! Kissaakin jo kiinnostaa...

----------------------------------------

Purrrrrrrrmenta! Jeps, kiinnostaa. Mami jo eile ähräs jonku vihanneksen kaa jotai. Vaiks se laitto kyll sitt semmost liha-juustohössiä. Siis hei juustoo! Mutt hyvää se kuiteski oli (toim.huom. juustotaskut olivat siis kyseessä). Vaiks mä luulin, ett niit ei voi sekottaa. No, en mä paljo tiädäkkää safkan duunaamisest. Siks mä aina seuraanki mamin tsögepuuhii. Mä voin ainaski sitt ehdottaa kissiversioit, eli mulle mieluummin raakana ja ilman maustepurveleita. Eikä ainaskaa sipuleita, ei valkost ollenkaa! Mutt tiätteks te - orja unohti maitonapikat!!! Ziis!!! Hei, se unohti!!! Mutt sitt me tarkistettii tilanne illalla, nii ne riittää vissiin viälä viikoks. Ja jos ei riitä, orja sano, ett vaiks Poika tai Kummisetä voi hakittaa niit siältä kaupasta. Ett sen piti valita, mitä se tua, kun se ei voinu kaikkee kantaa. Mutt ku tommone pussi ei paina mitää! Höh - selkeesti se unohti! *loukkaantunut kissavirn* Mä en sitt kans ala, mä meen nyt baseen aamu-unkoille. Leikkiköö nyt sitte ihan iteksee vaa. Ku kerta haluu - nih! Ja on kunnolla hereillä. Sen mä oon varmistanu kyllä. Eikä taatusti saa heti taas unta. Vähäks mua riso eilen, ku orja otti päikkäreitä! Kroo-kroo-krooh ja sen piti muka lukee. Mäki jo heräsin siihen. No sitt se alko lukee eikä taas tehny mitää muuta ku luki. Omituine ihmine. Ei sitt mitää rajaa noiss touhuis. Ottais relaa, niinku kissatki. Ei kaikkee tarvii tehdä niinku kirja olisi maailman viimene. Lukeeki nii nopeesti, höh! No, tota, täytyy myöntää, ett se kyll leikki mun kaa ja paijatti ja sillee. Mutt silti, nih! Mitäkähä se sanois, jos mäki heittäytyisin tällee:

Toi kissi kyll näyttää vähä tutulta? No, mami anto mulle tossa viälä maitonappei, njam. Taitaa jotai hyvitellä. On syytäki. Mitäs unohti MUN ostoksen. Vaiks kai niit taitaa riittää, se näytti sen pussin. Se vähä huijaa se pussi, ku se sille levenee alaspäi. Ett kyll siälä oikeestaa onki viälä aika paljo nappei! Tsori,  mami, mä en uskonut ekaks! Nyt mä meen nätisti makoilee soffalle enkä ala jolisee. Mami tulee varpisti koht tähä makoilee, nii mä voin snadisti puffaa sitä, joo. Se on purrrrrrrrrrr taas huamisee!

--------------------------------------

Oli ihan pakko näyttää Vincentille, että nappeja on jäljellä. Että ilman niitä ei olla. Varastossa on myös kissanruokaa ja naksuja. Eli ainakin kissalle on viikoksi ihan kaikkea! Itsestä ei oo niin väliä juu...

Päivän slogan: Elämä on palapeli, johon ei löydy kaikkia paloja!

Päivän biisi: Vasara ja nauloja

Luettu illalla ja yöllä: Unni Lindell - Yösisko ja terkkuja vaan Viiville ,D sekä Sieg Larsson - Miehet jotka vihaavat naisia. Viime aikoina on suomennettu paljon hyvää pohjoismaalaista kirjallisuutta eli suosittelen tutustumaan vaikkapa näihin ,D

SE ON SITTEN TAAS RÄHMÄISTÄ SUNNUNTAITA LOKISTANIAAN!