JEE, PERJANTAI, JEE, JEEEEEEEEEEE

Pitkä, särkypitoinen viikko melkein takana - ihme, että jaksuin. Kyllä tuossa puolen viikon tienoilla oli lähellä taas, etten käynyt hakemassa hovilääkäriltä sairaslomaa. Mutta kun, oli tämä perehdytys ja paljon töitä, ajattelin jaksavani. Jaksoin! *ylpeänä nostaa pottunokkaansa* Nyt on vaan etsiytynyt jonkinmoinen keuhkotaudin poikanen tässä parin päivän aikana. Ple. Se johtuu taatusti siitä, että jouduin alkuviikosta odottamaan taksoa ulkona kylmässä viimassa...

Josta mahdottoman hienoa aasinsiltaa eteenpäin. Eilisessä Höskässä mielipidesivuilla oli HMPK:sta erittäin hyvä ja asiantunteva kirjoitus. Juuri näistä samoista asioista, joista olen täällä kertonut. Leidi lisäksi käsittelee mm. sitä, että sosiaalivirasto ei ole ilmoittanut, paljon ns. säästöä (muka) on syntynyt ja paljonko ylimääräistä rahaa menee erillisjärjestelyihin, kun autot eivät kuljekaan aikataulujen mukaan. Ja kuten on todettu, monet kuljetustukeen oikeutetut eivät käytä sitä, koska HMPK ei toimi! Jos ette ole lukeneet, etsikää to HS käsiinne ja lukekaa, mielipidesivuilla, vas. alhaalla. Asiaa, leidi asiaa! Toivottavasti hän on joku tuttu Lokistaniasta, jos ei, toivoisin saavaani häneen yhteyden muulla tavoin. Yhteisrintamaan HMPK:n toimintaa vastaan (no, edes parantamaan) kaikki liikuntaesteiset!

Eilen siis tuli minun perehdytettäväni tutustumaan Herjaamon hommiin. Oikein mukava leidi, meillä on paljon yhteistä kuten kissat, tupakointi jne. ja tulemme hyvin toimeen. Lisäksi hän osaa kysyä oikeita asioita, joka on minulle tietysti ilo, koska en ole hirveästi perehtynyt perehdyttämiseen ,D Pyysinkin häntä pitämään vielä tänään pienen palaverin toisen näytön vastaanottajan kanssa, jotta tulisi siihen näyttöpuoleen myös vähän arviota. Eli sitten sekin on tehty. Tuntuu, että tämä loksahti tällä kertaa molemmin puolin kohdallensa. Kiva! Tosin eilen illalla olinkin sitten aivan rättiväsy, kun piti samalla yrittää tehdä edes tärkeimmät omista töistään...

Ihmiset tuntuvat nyt jo alkavan juhlia sitä Wappua, hirveä kotkotus ja kiire, mitä laittaa tarjolle ja mitä juoda. Hmph. Antaa olla!

Mutta toinenkin aika mukava  (tavallaan) uutinen: Hörhö pääsee kuin pääseekin jatkohoitoon tällä kertaa. Ilmeisesti oli ollut järkevä sos.työntekijä katkolla tällä kertaa ja oli ihan ensitöikseen alkanut järjestää Hörhölle kuntoutus-tyyppistä jatkohoitoa. Toivottavasti asia todella järjestyy. Toivoisin niin kovasti, että Hörhö ja Uusi Hörhötär saisivat asiansa vähän parempaan järjestykseen... Äh, tosi hölmöä minulta, toisaalta. Itselläkin ovat asiat sekaisin näiden sairauksien ym. osalta, mutta pitää vaan kantaa huolta toisista. Mutta ei voi mitään, minulla vain on se tyyli, että huolestun toistenkin puolesta ja yritän avittaa, jos voin.

---------------------------------------------

Purrrrrrrrmenta, kaikki Lokistanian komeet kollit ja upeet leidit! Mä paljon oo ehtinyt käydä lukees tein lokeja, ku mamiska on ollut nii irtopoikki, ett se ei oo jaksanu kauheesti istuu iltasi koneella. Ja mäki oon goisinu, ku meill on Anselmuksen kaa kauheesti puuhaa päivisin! Mä ihan väsyn, ku me painitaa. Ja sitt mull on mun omat juaksut ja pyäryläleikit ja kaikki. Mutt mä yritän taas vaiks viikonloppuna lueskella enemmä sitte.... Mamii eilen taas nauratti, ku mä olin oikee kollituulella. Illalla mä jolisin ihan hulluna ja juoksentelin ympääriinsä. Ja sitt se nauro, ku mä menin pyytää sitä goisii. Se ei kattokaas ensi hiffanu, mitä mä halusin. Vaiks mä ihan selkeesti yritin kertoo, ett sänkyy siitt ja pötköllee kirjan kaa, ett mä haluun paijaust! Kattokaas ku se on sellane jutska, ett mua ei saa ottaa sylii eikä paijattaa vaiks maassa. Kun ensiks orjan tai jonku ihmisen on mentävä pitkälleen, ett mä voin kiipii päälle. Ett mä oon niinku pomo. Nii, ni sitt siinä mua saa paijattaa, rapsua ja silittää vaiks kuin. Mutt hännänjuurta ei, eikä muut ku mami massua! Siit mä voin suuttuu. Nii ett ku mami sitt tuli kirjan kaa, mä hyppäsin heti sen kyljen päälle ja se kilti paijatti, silitti, rapsu mua ja mä purrrrrrrrrrrrasin. Juu ja se rapsu vähä Anselmustaki. Mä odotan taas huamist, ku Poika ja Reppu on vissii taas  tulossa, mmmmmmmm. Ja orja on luvannu ostaa jotai fisuu.... jeeeeeeee!

Täss me goisitaa, tost viärest on mami just lähteny - höh, tommose sotku jättäny *virn*. No nii, nyt näätte, ett ku mami nukku tossa selkä muhun päin, ei meit mahu tähä sänkyy ku just me kolme. Eikä tarttekkaa! Nih! Se on moi taas huamisee - kliffaa viikendii, jos ei lokata muute!

----------------------------------------------

Äkkiä kaffetta, näin pullaa vielä pöydällä, hopiti-hopiti-hop, jee, ovi kävi juuri nyt. Tervetuloa!

Päivän slogan: Minkä kirjoitan, sen kirjoitan, mieluummin kuitenkin Wordilla!

Päivän biisi: Eihän tämän nyt näin pitänyt olla

Luettua: Sven Westerberg - Kouluvuosien varjo, ei niin perinteinen dekkari, koska tässä pyöritellään niin monia teemoja. No, on se, mutta silti. Suositan, erilaisia yhteyksiä, no, terrorismia myös, kyllä. Mutta kokonaisuus toimii ja loppu on ainakin erilainen. Ja sitten Eoin Colfer - Artemis Fowl ja kadonnut siirtokunta, neromme on saavuttanut murrosiän.. krhm... joka liittyy olennaisesti tarinaan. Mukana jälleen keijut, demonit jne. Aivan mieletön ja toimiva sekoitus kaikkiaan. Suosittelen kaikille ikään katsomatta - lukekaa, niin tiedätte mitä maailma on ;D

                                

                          PERUSTEELLISTA PERJANTAITA!

 

TORSTAIHIN ASTI SENTÄÄN ON PÄÄSTY!

Voiton puolella siis tämän viikon taistelut - paitsi taksojen osalta. Tällä kertaa ei ehkä sen enempää kuin isot kiitokset kaikille, jotka ovat kommentoineet ja antaneet vinkkejä - ziitos! Jotakin tulen asialle tekemään, se on aivan varma. Siis ihan heti, kun kiire tässä hiukkasen helpottaa. Palvelu HMPK:ssa tuskin 1 - 2 viikon aikana paranee ,>

Vaihteeksi Welhotarta kyykytettiin opintojen puolelta, ns. kotitehtävänä oli organisaation esittely, toimintamalli jne. - tiedättehän. No, tein pikaesityksen Herjaamosta, en ajatellut edes laittaa koko Tsadia, samanhan voisi tarkistaa suoraan Tsadin kotisivuila. No, pääkouluttaja oli lukenut sen ja kiitti kyllä Herjaamon osuutta, mutta pyysi ns. laajempaa näkemystä eikä siis hyväksynyt tätä osiota sellaisenaan. No juu, arvatkaas kuka taas hermostui ja nokkaantui. Selasin erinäisiä asiakirjoja, leikkasin, liimasin, paskartelin ja kas, minulla olikin upea Tsadin Herjaustoimintoja koskeva esitys valmiina. Postasin sen välittömästi. Mainita täytyy, että aikaa ao. prosessiin meni vajaa tunti. Melkein paluupostissa ao. opettaja kiitteli kovasti ja sanoi tämän olevan juuri sellaista materiaalia, jota näyttökokeessa voipi sitten käyttää! Juu, ziitos vaan. Minusta tuntuu, että se ihminen nyt ei oikein ymmärtänyt, mitä minä halusin alunperin tuoda esille, mutta väliäkö hällä. Pääasia, että kouluttaja on tyytyväinen *katkera virn*, vaikka materiaali on koottu sieltä täältä ja omaa tuotosta on lopulta välissä kovin vähän.

Opintobuumi jatkuu, eli tänään tulee harjoittelija ja tämä olisi sitten perehdytys työhön -osion näyttö. Opiskelija on täällä nämä 2 pvää ja minun siis pitäisi ohjata häntä. Ziis, toivottavasti hän kestää... ja minä. Onneksi hän, kuulemani mukaan, on jo tutustunut Herjaaamoa lähellä olevaan tahoon, joten asia ei liene aivan upouutta! Jään jännittyneenä odottamaan...

Muuten täytyy alkaa jo suunnitella lauantain rientoja eli roudauskeikkaa. Tuo amatöörien Wappu sotkee vähän kuvioitani. Höh - olkaa ja leikkikää. Minä en osallistu. Linnoittaudun residenssiini Vincentin ja Anselmuksen kanssa - luen, nettailen, lötkötän, päikkäröin.

Josta tulikin mieleen, että Hörhö ilmoittautui pitkästä aikaa. Hän oli taas päässyt Hangonkadun katkolle ja yrittää jälleen jatkohoitoon. Mitään lupauksia ei taaskaan ole annettu. Kyse on lähinnä siitä, että hän haluaisi mahd. nop. pois Tsadista, muihin kuvioihin, jotta pystyisi saamaan asiansa kuntoon ja myös itsensä, tietysti. Toivottavasti katkolla on tällä kertaa asiallisempi sos.työntekijä kuin viimeksi, joka oli heti torpannut koko jutun ja oli ollut vielä tietämätön mm. jatkohoitopaikoista, asuntotoimiston toiminnasta jne. Hitsi, paikassa jossa tätä tietoa todella tarvitaan, ei sos.työntekijä ole ajan tasalla! Katsotaanko, että juopot ja moniongelmaiset eivät tarvitse edes kunnon sos.tätsyä - pirulauta. Hehän tarvitsevat lähes parhaan mahdollisen asiantuntijan avustamaan, koska ongelmat ovat pitkäkestoisia ja monimutkaisia, monelle eri alueelle ulottuvia.

------------------------------------

Purve, kaikki kissikavrut! Kyll mun tarttee olla sitä miältä, ett mull on aika kilti mami. Ei se eilen yhtää muistutellu mistää puretuksesta tai muusta. Ja sitt mä sain hei fisuu, sitä jääfisuu ku on melkee parasta heekkuu. Aika vähä sitä vaa oli. Mutt mä sain kolmanneksen ku mamill piti jäädä siit kahtee ruakaa viälä. Ett me niinku jaettii tasan. Mutt taas orja tunki omaasa sitte heekkusiänii, soossii, sipulii, valkosta sipulii, dillii ja haisupurveleit. Sitä se sitt illall söi, potun kans. En tykkäis. Mä haluun fisun raakana ilman purveleit! Ansku oli mun kaa, mutt se ei digannu fisuu. Mä luulen, ett noi lohikärmeet syä aikastas harvon. Mä oo nähny Anskun viälä kertaakaa syävän. Vaiks oon mä kuullu, ett ne isona voi syädä kokonaisen lampaa tai vuahe =O Ansku hei, jos tollee käy, säästä mulle sitt kaa biitti, hei, jookosta. Ai nii - Ansku kiittää Anskua Itteesä ja naureskeli, ett ei se osaa tommosii jutskii, mutt hianoi kuulemma on. Mä tiädä, mä kattonu. Mutt ett tämmöset sinne toisell Anskull - Ansku on hyvä ja kliffa nimi! Nii ja eilen sitt mami jo ihan kunnoll paijatti mua ja mä olin hurrrrrrrrrjan tyytyväinen ja sain nukkuu rauhas mamin viakus, mmmmmm.

Täss fotos mä nyt sitte meditoin! Hei, joku ku kysy sitä, tältä mä näytän sillo. En mä levitoi! Siis se tarkottaa semmost ilmas leijumist. Mä funtsin tässä tosi vakavii ja tärkeit asioi kissin maailmanjärjestykses.... Ja nyt mä meen jatkaa tota *virn*. Tassutellaa taas huamenna!

------------------------------------------

Vincent osoitti eilen taas olevansa Sir Hurmaava ,D Tuokaa minulle kaffetta, minä ryydyn ennen aloittamista!

Päivän slogan: EU ja NATO - Suomen perikato!

Päivän biiseissä seuratkaamme jälleen tovereiden viitoittamaa tietä:

BANDIERA ROSSA – PUNALIPPU

 

Työkansa nouskohon!

Käy taiston tiellä,

kun punalippu jo liehuu siellä.

Työkansa nouskohon!

Käy taiston tiellä,

Vie punalippu jo kunniaan!

Vie punalippu jo kunniaan!

Vie punalippu jo kunniaan!

Vie punalippu jo kunniaan!

Terve sä vapaus ja rauha maan!

Ja lukeakin ehtii: Eva F. Dahlgren - Mihin kadotin itseni? Romaani työuupumuksesta ja suosittelen vilpittömästi kaikille, joilla on pienikin kokemus paniikkihäiriöistä, masennuksesta, työuupumuksesta... näiden alamuodoista. Dahlgren kuvaa kirjassaan päähenkilön henkilökohtaisia kokemuksia ja tunteita niin todenmukaisesti, että alkaa ahdistaa. Kaikki on niin kovin tutun oloista. Mutta myös paraneminen on mahdollista, jos antaa itselleen tilaisuuden. Kannattaa lukea, itsensä ja kaikkien puolesta. Huomasin muuten, että kirja on kirjoitettu ja taitettu siten, että keskittymiskyvyttömänkin on helppo lukea tätä pieniä pätkiä... Lukijaystävällinen kirja tältäkin osin. Hankkikaa käsiinne, jos aihepiiri kiinnostaa! Työkaveri lainasi eilen (valittelin kirjojen puutetta) minulle Eppu Nuotio - Kosto, jota myös suosittelen! Näiden kehnojen kotimaisten opusten jälkeen (kts. ed. päivitykset) tämä oli ilo lukea. Tarina kuljettaa erinomaisesti mukanaan, kieli elää ja muuttuu kertojaminän mukaan, erittäin sujuvaa tekstiä siis. En malttanut oikein laskea käsistäni eli luin iltaa myöten loppuun. Pari asiaa jäi harmittamaan: Se, että viitteitä Mustaan eli edelliseen kirjaan on aika paljon. Myös parin pizzan kohtalo jäi arkarruttamaan... ja henkilöiden toiminta tietyllä aikajanalla. Mutta muuten kotimaisten kirjojen parasta antia! Eikä unohtaa sovi myös blogin ja bloggaajan sekä kommentoijien osuutta tapahtumissa ;D

                               

                      TOUHUPITOISTA TORJANTAITA!

ETTE KYLLÄ, USKO MIKÄ ON PÄIVÄN PÄÄAIHE!

Ne teki sen taas! En tiedä enää itkeäkö vaiko nauraa, mutta HMPK eli takso tökki taas. Olin roudauskeikalla ja tilannut noudon klo 15.45 Risman eteen. Odottelin, tietysti etuajassa kuten yleensä, mutta mitään ei tapahtunut. Ei autoa, ei automaattitekstaria, ei ilmoitusta. Klo 16 tienoolla soitin Iisalameen. Poju, joka vastasi, tiesi heti kuka olen ja tiesi minun odottavan Risman edessä. Sanoi, että heidän välitystietojärjestelmänsä ei (taaskaan!) toimi ja kehoitti minua soittamaan itse taksin. Hermostuin taas totaalisesti ja ilmoitin, että heidän velvollisuutenaan ja tehtävänään on hankkia minulle kuljetus ja/tai soittaa taksi. Minä olen ns. maksava asiakas, palvelun on ostanut kaupunki ja minä maksan tästä kaupungille oman osuuteni. Lisäksi, sos.tston ohjeiden mukaan, kortin käyttäjä ei edes saa itse soittaa Helsinki-taksiin ja tilata mitä tahansa vapaana olevaa autoa. Kyllä alkoi taas mättää! No, tiesin Malmin tolpalla olevan vapaita normitaksoja eikä odotus enää kestänyt kuin 5 min. Ja kotona heti laatimaan, vaihteeksi taas, valitusta!

Jäin miettimään paria asiaa: Miksi poju ei ollut jo etukäteen tilannut autoa Helsinki-taksista, koska tunnisti välittömästi minut ja noutopaikan? Miksi hän ei ollut lähettänyt tekstaria asiasta? Onko minut nyt leimattu päävalittajaksi (taidan kyllä ollakin)? Miksi hän vain jäi odottamaan minun soittoani? Miksi hän kaikkien ohjeiden vastaisesti käski minua itse tilaamaan normitakson?

Siinäpä vastattavaa. Suurinpiirtein sama tieto meni sitten suoraan HMPK:n palautteisiin ja sos.tston ystävälliselle virkailijalle, joka pyysi suoraan minua lähettämään kaikki huomautukset sinne, että he voivat seurata keskuksen toimintaa.

Tästä seurauksena, yllätys-yllätys vaan kaikille lokin lukijoille, odotusaikana saadut hemmetinmoiset jalkakrampit ja pirullinen jomottava ja viiltelevä ilta-yö- sekä aamusärky, joka ei häviä millään lääkkeillä. Yhteensä seisovaa odotusta kesti n. 35 min ,>

Se siis taas taksoasioista. Valituksen tehtyäni alkoi jo vähän naurattaa. Alan nyt tosissani suunnitella sitä adressia. Saattaa olla, että otan teihin pariin lukijaani yhteyttä, kun saan sopivan tekstin väsättyä. Ihan vaan siinä mielessä, etten ole turhan yksioikoinen. Että älkää ihmetelkö, jos lähestyn myöhemmin suorameilillä!

Ja sitten Herjaamoon. Jäks! Töitä on niin pleesti, työkaveri on sairiksella ja yritetään pitää kuitenkin hommaa hanskassa. Pari päivää olenkin vääntänyt töitä niin, että kohta riittää. Edes lokeja en ole ehtinyt lukea, en töissä enkä enää ole jaksanut kotona. Ihan tärkeimmät tutut olen katsastanut pika-pikaa. Huomenna tulee tämä perehdytettäväkin, enkä ole sitäkään asiaa ehtinyt sen kummemmin miettiä tai suunnitella. No, materiaali on ja enköhän minä osaa suoraankin puhua. Ja kaikki ollaan kuitenkin samassa rakennuksessa, koska kysyttävää varmasti riittää. Työkaveri tuossa eilen jo sanoikin, että ei pitäisi ottaa näitä hommia niin, että tekee yli rahkeidensa ja saa taas mukavia ylimääräisiä särkyjä! Ei, ei pitäisi. Mutta kun, se on tuo pleen tarvis näyttää (ainakin osittain), että kyllä tässä pärjätään... Ikävintähän on se, ettei ehdi harrastaa mitään työpäivän aikana, siis taukoja, joiden aikana voisi lukaista nettilehtiä, katsastaa pari lokia, jättää pari viestiä. Hitsi, jopa meilit ovat jääneet välillä tarkistamatta! Ei hyvä ,>

Onneksi on jo keksiviikko. Toin töihin keksejä ja aprikoosimarmeladia, lohdukkeeksi itselleni ja muille. Kyllä se perjantaikin vielä tulee ,D

-----------------------------------------

Moi kavrut! Tota mä luulen, ett mä en kauheesti tänää viitti skrivaa. Nimittäin, eilen yks juttu. Mami oli mulle ihan kilti eilen. Laitto uutta puhdasta härkäpataa safkaks ja napikoita ja kaikkee. Mull oli vaa niin levoton olo. Joteski. Ja mä kävinki sitt pummii mamii nukkuun jo sillo, ku se katto uutisii. Mami sano, ett se tulee ihan kohta. Sitt se istu viälä vähän aikaa. Mutt kyll se sitte tuli. Ja tota, mä en tiädä, mitä taas oikee tapahtu. Mä tiedä kehtaansk mä ees kertoo. No, tota, ku mami kääns sitä päiväspeitosta pois ja sitte sitä toista peitosta, mä samperi soikoon hyäkin siältä sängyn alta sen oikeeseen koipeen täpöllä. Purin-raavin-roikuin. Argh! Siis mamin oikeessa jalassa. Ja se oli viälä kipee se sen jalka. Sitt mä tajusin mitä mä olin tehny ja mä painuin baseen ja maukusin mennessä! Mutt en mä voinu mitää. Mamiskall oli semmone vanha yäkkäri päällä, ku on pitkät risaset helmat ja sitt sill oli tossukat. Ja siit välist ku vilahteli sitä risaa helmaa ja paljasta koipee - ei voi mitää. Mun vaistot! Mun luanto! Ja mami ei ees tullut mun peräs eikä läimässy eikä mitää! Se vaan sano /#(#&!&&% ja >#/"=(&%!! ja semmosii rumei sanoi! Sitt meni melkee tunti, mami lukitti jotai kirjaa, nii ni mä tulin takas ihan hiljaa. Menin mamin viakkuu ja sanoin purrrrrrrr. Ni se käänsi mulle selän - hei, se käänsi siis mulle selän ja sano mua tuhmaks! Arvaatteks te, ett nyt mua kyllä hävettää ihan oikeesti! Luuletteks te, ett jos mä oon oikee kilti tänään, nii mami ei oo enää vihane ku se tule himaa? Mä jutskaan täst viälä ton Anskun kaa. Ku se kerta on vähä vanhempi, se voi tiätää vähä paremmi ihmisist. Mutt on vähä nolo olo...

Tämmöne lähikuva Anskust. Ku mä aattelin, ett mami ei tänää laittaiskaa mun kuvaa, niin laitetaan sitt heti Ansku. Mä meen nyt vähä funtsaa tätä jutskaa... se on taas huamisee .... voi hitsi, ett mä oon kaa hölmö...

----------------------------------------------

Vincent, sellaista sattuu! Mutta en minä suuttunut, sattui vaan niin maan prleesti, kun koipia särki jo ennestään ja sitten tulee kissahyökkäys täysillä. Eli hampaat ja kaikki kynnet - ja syvälle. Tossukoissa on verta! Jäks! Kaffetinvastaava kehiin, no nyt ovi kävi, minä tarjoan keksilöt!

Päivän slogan: Menneisyydestä on kirjoitettava totuus - tai sitten ei mitään!

Päivän biisinä jälleen ohjelmaryhmän vihkosesta 70-luvulta tärkeää asiaa. Lukekaa muuten sanat huolella - ne ovat sovellettavissa moneen tilanteeseen ;D

JÄRJESTÄYTYMISKEHOITUS

 

Kuinka monta meitä tarvitaan,

kuinka monta meitä tarvitaan yhteen?

Kuinka monta olkea tarvitaan,

että niistä saa lyhteen?

Jos heikko ei luota voimiinsa

se ei ole luonnotonta,

mutta heikoilla silti on voimansa,

se on se, että heitä on monta.

Pari, kolme, neljä, viisi, kuusi

ja enemmän tarvitaan.

Ei riitä, jos yksin aukaiset suusi,

kaikkia tarvitaan!

 

Moni työstä ja kunnon palkasta

on lakannut haaveilemasta.

Ja monilla seinä on edessä,

vaikka tien piti alkaa vasta.

Kuin voin häntä kyllin yllyttää,

hämillistä ja huomaamatonta.

Kaikki yhteen ja järjestäytykää,

teitä on ihan tarpeeksi monta.

Pari, kolme, neljä, viisi kuusi

ja enemmän tarvitaan.

Ei riitä, jos yksin aukaiset suusi,

kaikkia tarvitaan!

Ja luettuakin tuli illan mittaan: Tuula Mai Salmela - Uhrihärkä, uh, geeniteknologiaa, Espanjan suomalaisyhteisöä, jännitystä, kansainvälisyyttä(kö?). No kyllä tämän lukee, jos muuta ei ole tarjolla. Minusta aikaisemmat osat olivat parempia. Tai ei tämä siis varsinainen sarja ole, samat henkilöt vain eri kirjoissa ja kantavana teemana sama päähenkilö ja geenimuunnellut pavut ,> Siinähän se sitten olikin kaikki... Ja vielä Sakari Vainikka - Nodin maa, kirjoittajalla on erikoinen (tai erikoisuutta etsivä) tapa kirjoittaa ja lainata useita historiallisia filosofeja ja ajattelijoita. Kyllä tämänkin lukee, ehkä niukan närppien. Ihan sen takia, että lainausten ja latinan kielisten sanontojen käyttäminen vie suuren osan muutenkin aneemisen oloisen kirjan viehätyksestä. Eli älä tartu tähän, jos haluat nautinnollisen rikoskirjan. Tartu sitten, kun tarvitset unta tai muuta luettavaa ei löydy!

                                 

                       KEKSIPITOISTA KESKIVIIKKOA!

 

TIISTAI - TARTTIS TIRVAISTA...

ja ette varmaan arvaa mitä tahoa! Juu, taksi kyllä tulee aamuisin. Tulee kun ehtii, eli nyt kolmena aamuna ollut vain 15 - 20 min. myöhässä. Eihän se mitään, eihän. Minä kun tulen töihin ennen työajan alkua, mutta kun olen laskenut, että tämän tunnin aikana ehdin tehdä yhtä sun toista, mihin ei kukaan voi puuttua, koska en käytä siihen työaikaa. Teen päivityksen, mahd. opiskeluasiat ja tehtävät jne. omat asiani, joita en kotikoneella pysty hoitamaan. Sitäpaitsi, on aika veemäistä odotella ja odotella. Niin, iltapäivällä, lähes joka päivä, odotan tuon saman ajan... siitä tulee päivälle pituutta yht. lähes 10 h kaikkinensa! Yhtä hyvin voisi käydä vaikka jostain Hyvinkäältä Tsadissa töissä. Lisäksi taksot eivät ole tunnustaneet, mutta tiedän heidän etsineen osoitetta. Ai että mistä se näkyy? Hah - mittarista, mittarista... oi kuljettajat, me emme ole tyhmiä, vaikka koivet eivät kunnolla liikkuisikaan.

BTW - sain eilen taas vastauksen valituksestani HMPK:lle tästä oman osoitteeni (sekä työ- että kotiosoite) vääristä välitystiedoista. HMPK sysää koko jutun "erään yhteistyötahon liikennöitsijälle, jonka järjestelmä ei ota vastaan tällaista tietoa, olemme ilmoittaneet heille tästä virheellisyydestä". Eli tällä tarkoitetaan ilm. Helsinki-taksia. Kumma juttu, jos tilaan kaverille normitaksin, kyllä siinä on ollut ihan oikea osoite! Lisäksi kerran tarkistin normitaksilta itse kyytiläisenä, millaisen viestin hän on saanut - oli tiedot, oli!!! Sitäpaitsi, ainakin sos.tstoon HMPK on selkeästi valehdellut! Asia on tarkistettu ensin HMPK:lta ja vein sitten tiedoksi sos.tstoon, jossa kerrottiin, että ei heille mitään tietoa tule. Siis kyse oli asiakaspalautteista... tsori, tulee taas pelkkänä siivoamattona sotkuna tämä päivitys taas tänä aamuna. Että se siitä ilosta ja autuudesta käyttää taksia, jota jotkut minultakin niin kovasti kadehtivat! Pirle, minä maksan siitä käytöstä. Minä odotan, suunnittelen aikataulut, käyn töissä, opiskelen ja yritän vielä hoitaa kaikki velvoitteet asianmukaisesti - ja kaikki tämän toteutuminen riippuu näistä taksoista. Arrrrrrrrrrrrrrgh!

No, tänään mm. heitän ylimääräisen roudauskeikan, vaikkei millään jaksuisi. Pakko. Ei ole kirjoja. Mitä ruuasta, mutta luettavaa on saatava. Ja postissa on käytävä, on Huutis-asioitakin hoidettavana. Eli minulla on iiiiso kassi täpötäynnä kirjoja tuossa odottamassa iltapäivän hupia. Ei siinä muuten mitään, mutta kantaminen tekee kipeää. Kirjastosta ja postista vielä selviää ihan ok. Mutta kun pitää käydä vielä radan toisella puolella Liiterissä, sinne pitää kävellä ja kantaa se kirjakassi, minkä saan haalittua kasaan. Ja taksokin on tilattu Risman eteen. Niin että, illalla olen kipeä ja huomisaamuna olen taas vali-vali-vali. Ei voi mitään, sitä saa mitä tilaa, toivottavasti takson ,D

Olipa jotenkin pitkän oloinen päivä eilen. Töistä tultua ja eväkset tehtyäni istuin koneella vain vajaan tunnin - ennätyslyhyt aika. Sitten koivet tyynylle ja relaa eli lukemista loppuilta. Uutiset ja lisää relaa uneen asti. Pakko, että jaksaisi. Taas on täysi työviikko. Ensi viikolla on sentään Vappu, tuo nykyinen amatöörien ryyppijuhla, jolloin voi viettää koko päivän sängyssä. Meillä lähdettäisiin Vappumarssille, jos oikea sellainen vielä järjestettäisiin. Mutta kun ei, niin pysyttelen kotona, kuuntelen radiota ja lepuutan Työn Juhlan kunniaksi ,>

------------------------------------------

Huaaaaaaamenta, kaiffat! Mitä, mä huomasin, ett te ootte joteski niinku huolissaa must ja Anskust?! No ei tod. tarvii, hei - me ollaa kattokaa FRENDEI, siis ihan kunnon frendei. Me painitaa ja sillee. Ja sitt mä voin loikoo sen kaa, ku mami ei oo himass. Ett täss hei ei oo mitää outoo. Ansku on redi jätkä ja ihan kilti, vaiks voi se oudon mielest näyttää vähä vaaralliselt. Mutt se on vaa hyvä, ei kato kaikki käy heti kämmii muakaa, ku toi on mun kavruna viakussa. Jos se heemostuu, silt kyll tulee kuanost semmost höyryy... Oon mä nähny, kerra yälä. Mä taisin vahingos purettaa sitä, niinku kerran mamiiki. Mutt ei se todellakaa mitää tee. Eilenki ku mä kävin ekaks mamin paijattavana (siis ainakin viisi kertaa iltapaijausta, toim.huom) nii ni sen jälkee  Ansku viälä paijatti mua. Ihan sen takii, ku se on melkeestäs yhtä vanha ainaskii ku mamikii, siis Welhotar-mami! Ett mä oon nuarin täss porukas. Noi lohikärmeet on tosi vanhoi, kerto Ansku. Se kertoo mulle kaa päivisin kaikkii lohikärmestoorei, osan mä oon kyll jo kuullu mamiltki, mutt silti sitä on kliffa kuunnella. Hei, ett iha turha on ottaa mitää pulttei mein yhteiselost - me sovitaa yhtee!

Ähhähähh, pakko laittaa tää foto! Juu, mami kasvattaa kissinruahoo... huamaatteks te, onks yhtää natustettu. Eip! Enkä syä! En! Mulle ja Anskulle pitää olla lihaa tai fisuu. Oikeesti. Orja voi pitää ruahosa! Eiks joku teist haluis tulla hakee kolme tollast purkillist, muute orja vissii oottaa, ett niihi tulee tähkii *virn* >O< Me painutaa nyt goisii Anskun kaa - se on taas huamiseen!

----------------------------------------------------

Kumma kun kissanruoho ei todellakaan kelpaa. Ja sitten yöllä etsitään lattialta kukkien kuivia lehtiä, jos niitä olisi pudonnut ja rouskutellaan niitä. Sen jälkeen sitten oksutaan, nih! Tämä täällä odottaa jälleen kaffettimen päävastaavan tuloa töihin... ziitos!

Päivän slogan: Kun minulla on kunnon humala, sitä ei voi kukaan viedä minulta pois!

Päivän biisi: Midnight Special

Ja luettua: Seppo Heikkinen - Myyty maa, kuva mahdollisesta lähitulevaisuudesta. Maailman omistaa 30 yritystä. Helsingissä ja ympäristössä on tapahtunut erikoisia, mutta ei suinkaan miellyttäviä muutoksia. Elämä on villiä taistelua, tai ei sentään kaikille. Melkoiset ja jopa mahdolliset muutokset... ironiaa, kylmää maailmaa, ripaus hellyyttä. Suosittelen - jos et ole koskaan miettinyt, mitä voisit tehdä, tee se nyt! Ja sitten Vappu Ollonen - Akanvirta, no juu, tuota, niin... Ei millään pahalla. Ay-romaaniksi tästä ei ole, ei myöskään ihmissuhderomaaniksi eikä oikein, niin, miksikään. Vaikka tarinat sinänsä ovatkin ehkä koskettavia, julmia ja todellisen oloisia, ei niistä saa otetta. Liikaa liian pienessä päässä, sanoisin. Aihetta olisi varmasti voinut rajata, kirjoittaa toisen kirjan. Kun olisi ensin kirjoittanut tämän uudelleen. Kirjoittajana olisin pistänyt homman uusiksi, sorry vaan. En suosittele, jollei mitään muuta ole tarjolla.

                                

                               TIUKKAA TIISTAITA!

 

ÄH - TAAS MAANANTAI...

ja jo eilen iski masennus... Pitäisi olla mieluummin kaksi lauantaita peräkkäin. Sunnuntailla ei tee yhtään mitään! Yritin vain nukkua ja lukea. Pakkosiivous, hyvin hyvin hätäisesti. Ruokaa. Ja taas päikkäreille. En minä jaksa tuommoisia päiviä, argh! Ja tietysti sitten aamuherätys, yllättäen ja vaihteeksi tasan klo 3. Mitenkähän minut on ohjelmoitu juuri tuohon aikaan heräämään ja kuka hemmetti senkin on keksinyt. Edes tunti pidempään olisi ihan paikallaan, jopa kaksi. Nyt olen hereillä, kun muut menevät vasta nukkumaan. Ei kiva.

Mutta koivet näyttävät siisteiltä, ainakin tämän päivän. Olkapäät ja käsivarret taas eivät tykänneet pikasiivouksesta, se ees-taas -imurointiliike on tosi pahasta ja sattuu jo etukäteen, jälkikäteen särkee niin pleesti. Tiedän, torstaina viimeistään on hirveä vali-vali-vali päällä. Koivet eivät tykkää tästä työstä yhtään, siinä vika. Ja erehdyin vielä huomenna tilaamaan ylimääräisen kirjastokeikan. Tuli niin vähän kirjoja lauantaina, että pakko käydä korjaamassa tilannetta, prle!

Tälle viikolle olen myös lupautunut ottamaan yhden harjoittelijan ohjattavakseni Herjaamolla... Ihan kiva, saan siitä taas näyttöön pointteja, mutta sekin vie työaikaa. Vieköön, pitäähän ihmistä opastaa ja kun niitä halukkaita tulijoita on aika paljon, ei yksi työntekijä voi omilta töiltään ottaa montaa vastaan kuukauden aikana. No, onneksi tämä leidi tulee vasta loppuviikosta eli to-pe. Ja materiaali yms. on valmiina.

Eli astukaamme arkeen. Ei kyllä yhtään huvittaisi, ei todellakaan. Nyt juuri haluaisin käpertyä takaisin sänkyyn peiton alle tunniksi...

--------------------------------

Huaaaaaaaaaaaahpurmenta kavrut! Mäki oon ihan uni, jäks! Mami herätti MUT, siis yleensä mä herätän sen. No joo, mä vähä leikin tuala yällä, kun mami goisi. Sen punasen mylpyrän kaa, kai te muistatte... Ja sitt pistettiin Anskun kaa vähä painiks ,D Se onki aika hyvä kavru, mä en ihan jaksa retuuttaa sitä kokonaa, mutt voin hyäkkii ja vääntää ja kääntää, eikä se jaksa panna hanttii. Nii ett nyt mä voin harjotella himass kunnon tappelust, vaiks mamiska onki taas duuniss. Hmph. Eilenkää muute tarjottu ku kissinruakaa. Me vaaditaa tänää ett saadaa fisuu ainaski! Nih! Muute me ei aleta, ei sitt kyll yhtää. Mami vaa duunas jotai eväsruakaa uunis, hyvät oli haisut. Mä sain maistaa ja ihan jäks-ruakaa. Jotain janssonia kiusattii siälä. Huh, en tykänny! Nii et me jäädää nyt sitte kaksistaa himaa ja odotetaa vaa, ett mamiska tulee. Onneks mull on nyt vähä seuraa ja puuhaa himass ;D

Täss me ollaa myllätty koko sänky ja otetaa vähä relaa. Tää ei oo hirmu hyvä foto, mutt mä halusin viälä tän tähä. On niit parempii taas tuloss sitt joskus myähemmi. Mutt nyt me mennää ottaa aamutirsat. Se on taas huamisee!

-------------------------------------------

Kohta joku taatusti tulee keittämään kaffet! Ei väsytä, tekee vain mieli toista annosta kaffetta, kun ensimmäiset tuli juotua 3.30 tienoolla ,>

Päivän slogan: Kohtalollekin pitää välillä lyödä luu kurkkuun!

Päivän biisi: Houses Of The Holy

Ja luettua: Erkki Tuomioja - Häivähdys punaista: Hella Wuolijoki ja hänen sisarensa Salme Pekkala vallankumouksen palveluksessa, lähihistorian vielä tuntemattomampia tapahtumia, joista osa jää vieläkin selvittämättä. Kirjan nimi on sikäli harhaanjohtava, että vallankumouksestahan tässä puhutaan kuitenkin kovin vähän. Lähinnä pyritään kuvaan Wuolijokea persoonana, hänen pyrkimyksiään ja taustojaan. Suosittelen vain historiasta kiinnostuneille ja asiaan muutoin vihkiytyneille ,D Ja sitten Max Allan Collins - CSI - Synnin kaupunki, idioottilaatikkosarjadekkari, huh, olipa määritelmä. Eli näitä riittää, mutta ei niin paha kuin voisi olettaa. Tosin tämä oli kovasti ennalta arvattavaa eli ratkaisun tiesi jo kirjan puolivälissä, hmph! Simppeliä välipalaa hakevalle hyvä ratkaisu! Hannele Pokka - Menolippu, Pirkon päiväkirjat 1972 - 1974, heheeh, maalta Tsadiin opiskelemaan tulevan tytön kasvua opiskelijapolitiikkaan, yllättäen, heh, siihen taantumukselliseen puoleen. Vähän vasemmiston mollausta ja seksiä mausteena. No joo, luettavaa ja tarina kulkee, mutta ei näin kyllä todellisuudessa... tai ei ainakaan ihan ;D No, hupaisa vaihtoehto viime aikoina julkaistuille barrikadiromaaneille.

                                 

                          TAKATALVISTA MAANANTAITA!

 

MEILLE ON TULLUT PERHEENLISÄYSTÄ!!!

Vincentin EHDOTTOMASTI näin vaatiessa on pakko tehdä tämä ylimääräinen päivitys ja esitellä uusi perheenjäsenemme!

Hän on Anselmus, kotoisammin Anselmi, Ansku tai Anski. Viettää päivät täällä Vincentin kanssa, ja kuten näkyy, ovat jo tutustuneet toisiinsa varsin hyvin. Anselmushan on walesin vihreä, mikäli rotu kiinnostaa. Emme halunneet mitään ruotsalaista ruttukuonoa!

Eli tässä siis Anselmus ja Anselmus ja Vinski - Welhotar Proudly Presents:

Kivaa sunnuntaita siis vaan kaikille toivoo suurperhe Anselmus, Vincent & Polgara!

                             

                        OLKAAHAN KILTISTI KAIKKI!

SUNNUNTAI-AAMU SAA, MINÄ EN...

mitä hiton vikaa minussa muka on?  Jee, tulipas nukuttua. Miten se menikään.... ensin parin tunnin iltapäikkärit ja sitten 7 tunnin yöunet. Aika hyvä suoritus, korjaa viikon univajetta edes vähän. Jos saisi tänäänkin nukuttua vähän enemmän, tai edes levättyä, voisi leikkiä reippaana lähtevänsä Herjaamoon heti huomisaamuna ennen auringonnousua. Prleenmoinen särky vaan häiritsee, tuli sen verran käveltyä eilen. Vasen jalka ei tunnu mukavalta, ei. Eikä selkä. Eikä niskat ja kyynärpäät. Eikä oikein mikään muukaan paikka. Vali-vali-vali taas. Jätin eilen iltapäivän kipulääkkeet ottamatta, ihan kokeilun vuoksi. Ettei lääkäri pääse sanomaan, että olisin koukussa ,> Ne nimittäin voi kyllä jättää ottamatta, jos vain kestää särkyä. Säryn kestää, jos makoilee ja lueskelee eikä juuri liiku ympäriinsä.

Olipa hyvä kirjastopäivä, ei ehkä määrällisesti, mutta noin  laadun puolesta melkoisen mallikas. Lisäksi  kaupasta löytyi kivaa oranssia, joten viikon ruuat ovat taas kohdallansa. Osa majoittui suoraan pakkaseen. Tein Belgarionille kerma-rosépippurimarinoidusta kananpojan suikaleista ja kunnon wok-vihanneksista (niistä, missä on sieniä, bambua ja vesikastanjaa) thaikanaa. Oli muuten ihan älyttömän hyvä sekoitus, njam! Vincent sai munuaisia, niin paljon, ettei jaksanut kaikkia kerralla edes syödä ,D Olimme siis tyytyväisiä.

Taksokuljetuskin oli siinä mielessä kohdallansa, että olivat kerrankin saaneet kyydit optimaalisesti yhdistettyä. Mentiin kaksistaan, mutta palatessa meitä oli 6 kyydissä. Niin sitä pitää. Vaikka eräs mamma valitti, kun olisi halunnut etupenkille. Sanoin, että taidan jäädä  ensimmäisenä pois, että eiköhän se ole kaikkien etu, etten joudu kompuroimaan muiden kassien yli ja matka jatkuu sutjakammin. Näilläkin pariskunnilla kun oli rollareitten lisäksi pussia ja nyssäkkää enemmän kuin laki sallii. Ja kaikki levällään muovikasseissa. Minä kun en käytä koskaan muovikassia, vaan mukana on reppu ja kaksi isoa markiisikassia + pari kangasapukassia. Eivät levähdä kuin muovikassit ja - ovathan ne nyt ympäristöystävällisempiä kuitenkin. Vaikka en ole mikään hirmu tarkka viherpiipertäjä, on muutamia asioita joita noudatan: En osta muovikasseja, en. Saatan ottaa kassalta isoja muovipusseja, ne käyvät roskikseen ja ainakin meidän kaupassa niitä on myös  tuota biohajoavaa mallia. Yritän lajitella jätteitä edes jotenkin järkevästi. Käytän puupellettejä kissanhiekan tilalla, koska se on kotimaista, ympäristöystävällistä ja tuoksuukin vielä hyvälle. Ja suurimman osan ruuasta teen itse, eli ei eineksiä meille, ziitos. Joskus pakkaseen, jos niitä saa alle puolen hinnan. Että näin meillä. Mitenkäs minä tähän pääsin? Taas päivitys silkkaa tajunnanvirtaa, eli ei mitään järkeä!

Belgarion on tutustunut nyt työntekoon ja tuntuu jopa jollain lailla ns. viihtyvän, niinkuin nyt työssä voi. Kaikki muut ovat kai huomattavasti vanhempia, mutta ei haittaa. Hyvä näin, siitä se lähtee. Juteltiin työnteosta, kun odoteltiin taksoa ja katseltiin kärripoikien hommia. He joutuvat esim. hakemaan ja kantamaan kärrejä parkkihallista ja muualta ympäristöstä paikallensa. Ja saavat varmasti pienempää palkkaa kuin Belgarion. Eli eipä heitä käynyt kateeksi... Belgarion, kun ja jos luet tätä, etsi edes ne pääsykoekirjat esille, esille edes - jooko? Aika kuluu nopeammin kuin luuletkaan! ;D  (Tyypillistä äidin kälätystä, kai...)

------------------------------------------------

Hurpurrrrrrrrrrrrmenta kaiffat taas! Mäki oon goisinu - ainaksi yhtä paljon ku mami.  Vissii enemmänki. Mä sitt sain munuaisii, juma ett ne oliki taas heekkuu. Mutt mä tiän, ett taas niit pidetää vähän aikaa jömmas. Höh. Mutt sitt Poika tuli Repun kaa, ihana Reppu, mmmmmmmmmmmm. Ja sitt sen samat lenkkarit, mmmmmmm. Ja haisulisukat, mmmmm. Ja sitte ne toi mulle puukkiruakaa. Mutt mä näin, ett taas oli jotai fisuu ainaski ja kalkonii, ett on toiveit kunnon muanast ens viikonki aikana. Jepulis, hyvä jutska! Äh  - tiättekste, ei Poika muistanu, vaiks me soitettii viälä illalla, ett se laittais fotot jo tänne! Mami kävi just tsiigaas, ett ei ne oo. Ett mä en voi viäläkää näyttää kuka meill on tullu! Mutt mä voi kertoo, ett seki nukkuu mein kans samas sänkyss. Ja eilen me nukuttii kaikki selät vastakkai, semmosess kolmios. Vinkeetä! No ihan oikeesti, se on ihan hassu jutska, ett älkää ottako pultteja. Jos fotot tulee tän päivän aikana, ni mamiska laittaa siitt sitte ihan oman päivityksen, se lupas. Ku tää on munkí miälest semmone hööööööööö-justka *virn*!

Täss mä taas tsiigaan, ett mitä veetua tuala tapahtuu? Ett kuin joku uskaltaaki häirii mua! No mä painun viälä goisii, mamiskaki vois tulla. Jooko? Kliffaa söndaagii taas kaikille - antakaa te orjien goisii, mä en!

------------------------------------------------

Kyllä, kohta kaivaudun Vincentin ja kaverin viereen lueskelemaan....

Päivän slogan: Kaksi asiaa ovat loputtomia: maailmankaikkeus ja tyhmyys. Vaikka maailmankaikkeuden kohdalla en ole aivan varma!

Päivän biisi: Matkamuistoja

Ja luettua: Roman Schatz - Rakasta minut, harvoin olen hekotellut itsekseni näin vilpittömästi. Etelä-Saksassa syntyneen nuoren miehen elämää Suomessa. Sattumuksia, elämää, eikä aina niin hyvällä maulla (ehkä joidenkin mielestä) tarjottuna! Ai että, minä pidin ja suosittelen kaikille tiukkapipoisille suomalaisille...  Kiba Lumberg - Repaleiset siivet, nuoren romanitytön kasvutarina kodista lastikseen ja edelleen Sairilaan. Omaan seksuaalisuuteen tutustuminen sekä sen tajuaminen, että hän pitääkin tytöistä. Vähemmistönä vähemmistössä. Suosittelen kaikille. Tosin jotakin epäuskottavaa löytyy, en heti osaa sanoa, mitä se on. Itse romaneja paljonkin tuntevana, jokin pistää silmään - en vain pysy sanomaan mikä se olisi.

                                  

                                 SIIVOA SUNNUNTAITA!