Ne teki sen taas! En tiedä enää itkeäkö vaiko nauraa, mutta HMPK eli takso tökki taas. Olin roudauskeikalla ja tilannut noudon klo 15.45 Risman eteen. Odottelin, tietysti etuajassa kuten yleensä, mutta mitään ei tapahtunut. Ei autoa, ei automaattitekstaria, ei ilmoitusta. Klo 16 tienoolla soitin Iisalameen. Poju, joka vastasi, tiesi heti kuka olen ja tiesi minun odottavan Risman edessä. Sanoi, että heidän välitystietojärjestelmänsä ei (taaskaan!) toimi ja kehoitti minua soittamaan itse taksin. Hermostuin taas totaalisesti ja ilmoitin, että heidän velvollisuutenaan ja tehtävänään on hankkia minulle kuljetus ja/tai soittaa taksi. Minä olen ns. maksava asiakas, palvelun on ostanut kaupunki ja minä maksan tästä kaupungille oman osuuteni. Lisäksi, sos.tston ohjeiden mukaan, kortin käyttäjä ei edes saa itse soittaa Helsinki-taksiin ja tilata mitä tahansa vapaana olevaa autoa. Kyllä alkoi taas mättää! No, tiesin Malmin tolpalla olevan vapaita normitaksoja eikä odotus enää kestänyt kuin 5 min. Ja kotona heti laatimaan, vaihteeksi taas, valitusta!
Jäin miettimään paria asiaa: Miksi poju ei ollut jo etukäteen tilannut autoa Helsinki-taksista, koska tunnisti välittömästi minut ja noutopaikan? Miksi hän ei ollut lähettänyt tekstaria asiasta? Onko minut nyt leimattu päävalittajaksi (taidan kyllä ollakin)? Miksi hän vain jäi odottamaan minun soittoani? Miksi hän kaikkien ohjeiden vastaisesti käski minua itse tilaamaan normitakson?
Siinäpä vastattavaa. Suurinpiirtein sama tieto meni sitten suoraan HMPK:n palautteisiin ja sos.tston ystävälliselle virkailijalle, joka pyysi suoraan minua lähettämään kaikki huomautukset sinne, että he voivat seurata keskuksen toimintaa.
Tästä seurauksena, yllätys-yllätys vaan kaikille lokin lukijoille, odotusaikana saadut hemmetinmoiset jalkakrampit ja pirullinen jomottava ja viiltelevä ilta-yö- sekä aamusärky, joka ei häviä millään lääkkeillä. Yhteensä seisovaa odotusta kesti n. 35 min ,>
Se siis taas taksoasioista. Valituksen tehtyäni alkoi jo vähän naurattaa. Alan nyt tosissani suunnitella sitä adressia. Saattaa olla, että otan teihin pariin lukijaani yhteyttä, kun saan sopivan tekstin väsättyä. Ihan vaan siinä mielessä, etten ole turhan yksioikoinen. Että älkää ihmetelkö, jos lähestyn myöhemmin suorameilillä!
Ja sitten Herjaamoon. Jäks! Töitä on niin pleesti, työkaveri on sairiksella ja yritetään pitää kuitenkin hommaa hanskassa. Pari päivää olenkin vääntänyt töitä niin, että kohta riittää. Edes lokeja en ole ehtinyt lukea, en töissä enkä enää ole jaksanut kotona. Ihan tärkeimmät tutut olen katsastanut pika-pikaa. Huomenna tulee tämä perehdytettäväkin, enkä ole sitäkään asiaa ehtinyt sen kummemmin miettiä tai suunnitella. No, materiaali on ja enköhän minä osaa suoraankin puhua. Ja kaikki ollaan kuitenkin samassa rakennuksessa, koska kysyttävää varmasti riittää. Työkaveri tuossa eilen jo sanoikin, että ei pitäisi ottaa näitä hommia niin, että tekee yli rahkeidensa ja saa taas mukavia ylimääräisiä särkyjä! Ei, ei pitäisi. Mutta kun, se on tuo pleen tarvis näyttää (ainakin osittain), että kyllä tässä pärjätään... Ikävintähän on se, ettei ehdi harrastaa mitään työpäivän aikana, siis taukoja, joiden aikana voisi lukaista nettilehtiä, katsastaa pari lokia, jättää pari viestiä. Hitsi, jopa meilit ovat jääneet välillä tarkistamatta! Ei hyvä ,>
Onneksi on jo keksiviikko. Toin töihin keksejä ja aprikoosimarmeladia, lohdukkeeksi itselleni ja muille. Kyllä se perjantaikin vielä tulee ,D
-----------------------------------------
Moi kavrut! Tota mä luulen, ett mä en kauheesti tänää viitti skrivaa. Nimittäin, eilen yks juttu. Mami oli mulle ihan kilti eilen. Laitto uutta puhdasta härkäpataa safkaks ja napikoita ja kaikkee. Mull oli vaa niin levoton olo. Joteski. Ja mä kävinki sitt pummii mamii nukkuun jo sillo, ku se katto uutisii. Mami sano, ett se tulee ihan kohta. Sitt se istu viälä vähän aikaa. Mutt kyll se sitte tuli. Ja tota, mä en tiädä, mitä taas oikee tapahtu. Mä tiedä kehtaansk mä ees kertoo. No, tota, ku mami kääns sitä päiväspeitosta pois ja sitte sitä toista peitosta, mä samperi soikoon hyäkin siältä sängyn alta sen oikeeseen koipeen täpöllä. Purin-raavin-roikuin. Argh! Siis mamin oikeessa jalassa. Ja se oli viälä kipee se sen jalka. Sitt mä tajusin mitä mä olin tehny ja mä painuin baseen ja maukusin mennessä! Mutt en mä voinu mitää. Mamiskall oli semmone vanha yäkkäri päällä, ku on pitkät risaset helmat ja sitt sill oli tossukat. Ja siit välist ku vilahteli sitä risaa helmaa ja paljasta koipee - ei voi mitää. Mun vaistot! Mun luanto! Ja mami ei ees tullut mun peräs eikä läimässy eikä mitää! Se vaan sano /#(#&!&&% ja >#/"=(&%!! ja semmosii rumei sanoi! Sitt meni melkee tunti, mami lukitti jotai kirjaa, nii ni mä tulin takas ihan hiljaa. Menin mamin viakkuu ja sanoin purrrrrrrr. Ni se käänsi mulle selän - hei, se käänsi siis mulle selän ja sano mua tuhmaks! Arvaatteks te, ett nyt mua kyllä hävettää ihan oikeesti! Luuletteks te, ett jos mä oon oikee kilti tänään, nii mami ei oo enää vihane ku se tule himaa? Mä jutskaan täst viälä ton Anskun kaa. Ku se kerta on vähä vanhempi, se voi tiätää vähä paremmi ihmisist. Mutt on vähä nolo olo...
Tämmöne lähikuva Anskust. Ku mä aattelin, ett mami ei tänää laittaiskaa mun kuvaa, niin laitetaan sitt heti Ansku. Mä meen nyt vähä funtsaa tätä jutskaa... se on taas huamisee .... voi hitsi, ett mä oon kaa hölmö...
----------------------------------------------
Vincent, sellaista sattuu! Mutta en minä suuttunut, sattui vaan niin maan prleesti, kun koipia särki jo ennestään ja sitten tulee kissahyökkäys täysillä. Eli hampaat ja kaikki kynnet - ja syvälle. Tossukoissa on verta! Jäks! Kaffetinvastaava kehiin, no nyt ovi kävi, minä tarjoan keksilöt!
Päivän slogan: Menneisyydestä on kirjoitettava totuus - tai sitten ei mitään!
Päivän biisinä jälleen ohjelmaryhmän vihkosesta 70-luvulta tärkeää asiaa. Lukekaa muuten sanat huolella - ne ovat sovellettavissa moneen tilanteeseen ;D
JÄRJESTÄYTYMISKEHOITUS
Kuinka monta meitä tarvitaan,
kuinka monta meitä tarvitaan yhteen?
Kuinka monta olkea tarvitaan,
että niistä saa lyhteen?
Jos heikko ei luota voimiinsa
se ei ole luonnotonta,
mutta heikoilla silti on voimansa,
se on se, että heitä on monta.
Pari, kolme, neljä, viisi, kuusi
ja enemmän tarvitaan.
Ei riitä, jos yksin aukaiset suusi,
kaikkia tarvitaan!
Moni työstä ja kunnon palkasta
on lakannut haaveilemasta.
Ja monilla seinä on edessä,
vaikka tien piti alkaa vasta.
Kuin voin häntä kyllin yllyttää,
hämillistä ja huomaamatonta.
Kaikki yhteen ja järjestäytykää,
teitä on ihan tarpeeksi monta.
Pari, kolme, neljä, viisi kuusi
ja enemmän tarvitaan.
Ei riitä, jos yksin aukaiset suusi,
kaikkia tarvitaan!
Ja luettuakin tuli illan mittaan: Tuula Mai Salmela - Uhrihärkä, uh, geeniteknologiaa, Espanjan suomalaisyhteisöä, jännitystä, kansainvälisyyttä(kö?). No kyllä tämän lukee, jos muuta ei ole tarjolla. Minusta aikaisemmat osat olivat parempia. Tai ei tämä siis varsinainen sarja ole, samat henkilöt vain eri kirjoissa ja kantavana teemana sama päähenkilö ja geenimuunnellut pavut ,> Siinähän se sitten olikin kaikki... Ja vielä Sakari Vainikka - Nodin maa, kirjoittajalla on erikoinen (tai erikoisuutta etsivä) tapa kirjoittaa ja lainata useita historiallisia filosofeja ja ajattelijoita. Kyllä tämänkin lukee, ehkä niukan närppien. Ihan sen takia, että lainausten ja latinan kielisten sanontojen käyttäminen vie suuren osan muutenkin aneemisen oloisen kirjan viehätyksestä. Eli älä tartu tähän, jos haluat nautinnollisen rikoskirjan. Tartu sitten, kun tarvitset unta tai muuta luettavaa ei löydy!
KEKSIPITOISTA KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti