BELGARION ON ILMOITTAUTUNUT - WELHOTAR ILOITSEE!

Ja ihan ensiksi perkelettä kehiin; joku stnan näppäimistöyhdistelmä teki sen taas! Upea, pitkä blogiteksti hävisi bittien taivaaseen (tai ehkä tässä tapauksessa helvettiin). Welhotarta veetuttaa omat liian nopeat sormensa ja tyypillinen kirjoitusasento. Koska kirjoitan kymmensormijärjestelmällä ja näppiskin on herkkä, on hyvä kirjoittaa ja lepuuttaa... kunhan ei lepuuta väärässä paikassa. Argggggggggggh!

Ihan ensiksi, Lokistaniassa käydään vaihteeksi taas keskustelua miten ja mistä lokittaa. Ilmoitan edelleen, että tämä on minun lokini ja minä kirjoitan mitä kirjoitan. Jokainen lukee omalla vastuullaan, huviksi tai muuten vaan. Kommentointia en koskaan pane pahakseni (hiihhhih, pane!). Mutta, minä kirjoitan tätä täysin itseni vuoksi, muistiinpanoja luetuista kirjoista, uni- ja kipurapoa lääkärille vietäväksi, muita kututuksen ja ilon aiheita, kommentteja inva-takson käytöstä. Ei tämä ole edelleenkään mitään kansalaistsuurnalismia - pääasia, että suoli toimii greippaasti!

Belgarion ilmoittautui eilen, 15 min. kuluttua saapumisestaan. Tiesi minun olleen jo hiukan huolissani. Juu, Riksussa on kyllä koneita ja atk-luokkia pilvin pimein, niissä ei vaan ole nettiyhteyttä *ehhh*. WLAN kyllä toimii, mutta Belgarion jätti läppärinsä exän luo lähtiessään komennukselle. Oli niin paljon muutakin vermettä mukana, nääs. Hän oletti, että lomat pyörivät samaan tahtiin kuin Upinniemessä. Varoitin tuolloin, että tuskin. Eli 3 vkoa kului ilman lomia, eikä sanaakaan kuulunut. No, nyt hän lupasi kuskata läppärin mukanaan ja edes rapota pari sanaa silloin tällöin. Äitee-Welhotar kiittää ja iloitsee! Jonka jälkeen kälätin pitkään Black Beautysta, ohjelmista, asennuksista jne. Lopulta Belgarion ymmärsi lupautua hilaamaan itsensä tänne tänään heti herättyään aamiaiselle, seurustelemaan, lounaalle, juttelemaan sekä, hmm, tuota, tarkistamaan pari asiaa koneen tiimoilta. Jeee - kone toimimaan täysillä ja valoa residenssiin! Lisää rapoa huomenna, odotan kovasti...

Kummisedälläkin oli iloisaa kerrottavaa, työpaikka on 90 %:n varma. Nyt paperit ovat jo nimityskierroksella. Pieni mahdollisuus vielä, että joku iskee näppinsä väliin, joten emme hurraa vielä asialle. Vasta sitten, kun työsopimus on allekirjoitettu. Olisi se hyvä, miehen lähes 2.5 v:n työttömyys on selkeästi jättänyt jälkensä, ainakin minä huomaan sen. Selkeää ikärasismia on nähty eli yli 50-vuotias atk-kouluttaja ja mikrotuki sekä suurkonepuolen ammattilainen ei saa töitä! Työpaikkailmoituksissa edellytetään lähes mahdottomia eli asioita, jotka hoitaa yleensä pieni osasto ,> Ehkä joku nuori ne kaikki pystyykin hallitsemaan, tai (mitä minä aapailen) ilmoitukset laatii ihminen, joka ei itse oikein tiedä mitä haetaan ja henkilöltä odotetaan. Ikävämpi asia on sitten se, että fattan laskelmat pitivät paikkansa. Uudet laskelmat oli todella tehty reaalisten maksupäivien mukaisesti, joten ei voi mitään. Tilanne on kehno. Siitäkin syystä työpaikka olisi nyt todella tarpeen. Lupasin ruokkia Sedän aina tarvittaessa sekä lisäksi avaralainaa bussikortin hankintaan sekä evästä mukaan töihin, mikäli hän sen paikan nyt saa. Käytännössähän se tarkoittaa kuitenkin sitä, että palkka tulisi vasta kuukauden päästä! Toivoisin, että muutkin pitävät nyt sormia, varpaita ja häntyleitä pystyssä. Asia on tärkeä meille kaikille, siis ainakin minulle Sedän kaverina.

Kipu- ja unirapoa: Särkee ehkä aivan pikkuisen vähemmän ja tämäkin johtunee siitä, että en leiki töissä ylisuorittajaa. Nukkumisen kanssa on edelleen kehnoa, alle 4 h:n unet joka yö. Hiplaushiiri osoittaa parhautensa siinä, että olkapää ei ota sen käyttöä niin pahakseen - jotakin hyvää siis siinäkin. Ai niin - eilen tuli sitten ensimmäinen kutsu Huussiin, lokakuun alussa pitkä, 2 h:n aika neurologille ensimmäisen haistattelun merkeissä. Jostakinhan sen kuntoutustutkimuksen on siis lähdettävä ja hyvä näin. Pitää kirjata vähän ylös asioita, joista minä haluan keskustella ja jotka haluan nostaa esille. Yleensä intoudun puhumaan paljon ja jotain olennaista jää sitten sanomatta.

-----------------------------------------------

Purrve, kavrut! No niih, orja teki sen taas. Mä en hiffaa, siis ei se nuku yälä. Taas se pyäri ja vinku ja pungersi sitt taas ylös. Onneks se kuiteski goisi eilenki mun kaa aamu- ja päiväpäikkärit niinku kunnon kissi ainaski. Ei täst muute tulis kyll yhtää mitää. Kissikää saa goisii niinku pitäis. Eile Kummisetä oli syämäs ja orja laitto sikapataa, juu, mutt ku se oliki taas semmost valmiiks purveloituu lihaa. Jäks, sain vähä, en tykänny. No sitt tuli kunnon kissinruakaa ja muut normiheekut. Onneks Poika tulee tänää, jeeeh! Mä oon ihan intona. Sill on taatusti mukana sen ihana Reppu ja Stiflat, ett mä saan kunnoll nuuskuttaa. Ja sitt mamiska tekee aina herkumpaa safkaa, ku Poika on täälä ja mäki saan sitt aina jotain ylimääräst. Ja sitt must on tosi kliffaa vähä säikytellä poikaa. Ku se istuu soffall tai lötköttää ja lukittaa, mä otan mun hepulijuaksun ja juaksen tai hyppään sen yli - ai ett se aina säikähtää. Se on niin jotenki kii kirjois, ihan ku mamiki. Ei ne hiffaa sillo mitää, ainaskaa välill. Tiätteks te, mami lukee sillonki, ku se duunaa safkaa. Tai sitt ne nakuttaa ja lukee välill. Ihan omituist sakkii. Mutt tää on mun perhe! Olkoo omituisii, mä diggaan kuiteski. Must pidetää hualta ja tykätää... kylhä te tiädätte. Se on kuiteski tärkeint. Vaiks joskus ei oikee tiädä mitä mamiskallaki on miäless. Hirvee pino kirjoi ja sitt se viälä nakuttelee tässä =O Ihmiset on omituisii otuksii, kyll kissit on fiksumpii ja ainaski filmaattisempii!

Tästki tuli Poika miälee, Stiflat ja kissi. Vaiks toi onki toss ihan pentu viälä. Mutt hei, kliffaa viikendii kaikill Lokistanian upeill leideill ja komeill kolleill - huamisee!

----------------------------------------------

Mekö muka omituisia? No niin, no, ei ehkä aivan normi-ihmisiä, mutta ei ole kyllä kissakaan mikään normikissa ,D

Päivän slogan: Jokainen yö ei välttämättä pääty aamunkoittoon!

Päivän biisi: Meidän rumien rakkauslaulu, Freukkareiden uusin biisi ladattavissa linkistä! Welhotar kiittelee itku silmässä; lopultakin biisi minulle, persjalkaiselle, tihrusilmäiselle... Ja bändin linkkihän löytyy tuosta oikealta sivupalkista, sinne vaan.

Luettua. Roman Schatz - €, minä odotin tämän ilmestymistä, pidin edellisestä kirjasta nimittäin. Tämä on floppi. Idea on hyvä, eli euron kolikon liikkeet eri maissa, mutta toteutus ei toimi. Hämmästyttävää, kerrankin Welhotar on Höskän kanssa samaa mieltä (vrt. linkki), yleensä ei ole. Eli vain tumput kädessä akuuttiin kirjapulaan, en suosittele! Ian Rankin - Riippuva puutarha, komisario Rebus jälleen toiminnassa. Tällä kertaa uhka kohdistuu myös omaan tyttäreen. Mukana kansainvälisiä gangstereita, II maailmansodan jälkinäytöstä ja entisen Jugoslavian tapahtumia. Rebus toimii jälleen omalla erilaisella tavallaan, musiikkia muistellen, takautumia kelaillen, raivoissaan ihmiskunnalle ja osin itseään vihaten. Welhotar pitää kirjailijasta ja Rebuksen hahmosta sekä suosittaa kaikille dekkareista ja epäystävällisestä ympäristöstä pitäville! Tämä ei ole mikään posiitivinen kirja, onneksi. Raadollista ja pahaa tapahtuu joka päivä, älkää unohtako sitä.

                              

                          LUANNIKAST LAUVANTAIT!

PS. Koko teksti piti kirjoittaa uudelleen, veipä vähän aikaa. Olin nyt varovainen, suorastaan hidas ;>

YÖTÄ TAAS, SÄRKYÄ, KOLOTUSTA JA SEMMOISTA

Taisi tulla nukuttua sentään vajaat kolme tuntia. No, otin vaihteeksi Lyricaa, tarkistetaan taas senkin teho. Syynä se, että Panacodit ovat loppumassa, repsu on fyssalla uusittavana ja meikä sairaslomalla. Enkä taatusti lähde reseptin hakuun Herjaamolle. Olkapää ja käsisäryt ovat aivan hiukka parempina, eivät paljon. Eilinen roudausretki sai taas jalat heittäytymään ikäviksi, tosi juilimista, myös levossa.

Ai niin, sain vastauksen siihen valitukseeni, jossa meidät jätettiin tunniksi odottamaan taksia. Siis taksi kuittasi jullikan ja tässä sensuroimaton vastaus HMPK:lta:

Matkanne 24.8.2007 epäonnistui, koska auto ei kohdannut Teitä ja paikalle
jouduttiin lähettämään uusi auto, minkä seurauksena kuljetuksenne myöhästyi. Olemme pyytäneet selvitystä liikennöitsijältä, jonka auto saapui ensimmäisenä paikalle.

Kuljettajalle tulleessa tilauksessa ei ollut merkintää Teräkujan numerosta,
minkä vuoksi hän soitti Teille/avustajallenne osoitteen tarkentamista varten (kuljettaja ei kuitenkaan ollut sillä hetkellä Teräkujalla autotalliin
menevällä luiskalla).Tarkempi osoite ei tässäkään vaiheessa selvinnyt ja
kuljettaja poistui paikalta, koska hänen näkemyksensä mukaan häntä neuvottiin epäasiallisesti eikä oikea osoite siis selvinnyt. Tilanteesta johtuen kuljettaja katsoi parhaaksi pyytää keskusta lähettämään paikalle uuden auton.

Toivomme Teille jatkossa parempia kokemuksia kuljetuspalveluista.
 
(Jahas, en saakaan näköjään kunnolla rivitettyä, kun kopioin suoraan meilistä..no, anti olla!) Laitoin tietysti vastineen. Kuljettaja nimenomaan puhui ajorampissa, jossa oli. Toiseksi; pyysin ajamaan edes Teräkujan päähän, perskeles, jossa voisin odottaa. Ei näkynyt, oli jo häipynyt. Juu, jos yksi perskeles on epäasiallista, on kovin herkkänenäinen takso. Varsinkin, jos seisoo siinä, missä itse väitti - siinä on talon seinässä kartta sisäpihasta. Teräkujalla meille ei ole numeroa, siksi pyysin vain ajamaan perälle. Eih - kaikki pitää kestää, ei voi mitään. Eilen käytiin tässä ympäristössä keräämässä auto täyteen, meitä oli siis 5 mammaa ja Kummisetä, muut 4 mammaa olivat "vähäsen" minua vanhempia. Eli oikein mummokimppa. Eipä tuo häirinnyt, takso tuli hyvissä ajoin (tuttu nuori kaveri, kiva, ystävällinen) ja tuo keräilykin kulki tutut reitit (Milja, Syystie). Päästiin ensimmäiseksi poiskin, joten aivan sopivasti ehdittiin kirjaston aukeamiseksi!

Kirjasto tarjosikin lähes parastaan eli pari Best Selleriä ja pikalainaa, sitten vielä tilaukset. Ehkä niillä pärjäilee vähän aikaa. Kiva *taputtaa pieniä karvaisia käsiään*. Herkkuja tuntuisi olevan mukana. Ruokakauppaan mennessä ostin vihanneskojulta Putkesta tomaatteja 1 juurolla kilo, niitä hollantilaisia munan mallisia, jotka ovat tosi hyvejä. Lisäksi Risma tarjoili oranssia sikasuikulaa ja Liiteri halpisjauhelihaa. Eli perustavaraa taas jömmaan. Lisäksi normiruuat. Näillä sitä taas mennään eteenpäin. Takso piti soittaa hakemaan jo tuntia aikaisemmin kuin olin arvioinut - Kummisetä kävi kovin nopsasti apteekissa ja Kittarissa hakemassa pari juttua. Takson odotus kesti siis vain 30 min., kun sen tilaa erikseen - ehh - todella pikaista, eikö? Varsinkin kun Malmin tolppa on kulman takana ja siinä letka vapaita autoja. Omituista ja kummallista tämä elo!

Kummisetä on nyt rahaton, joten tarjosin myöhäislounaan. Lisäksi pähkimme fattapäätöksiä, jotka olivat niin omituisia, etten minäkään enää ymmärtänyt. Heinäkuun tuloja oli merkitty syyskuulle, samoin elokuun, ja nämä eivät siis olleet mitään ylimääräisiä tuloja. Emme löytäneet asiaan logiikkaa, joten setä poikkeaa tänään fattaan pyytämään selvitystä ja tarkistuslaskentaa. Vaikutti aivan sekopäiseltä touhulta, lisäksi yksi maksu oli kirjattu kahdelle kuukaudelle, eri maksupäiville, vaikka se on tullut vain kertaalleen =O

-----------------------------------------------

Joo, yäpurinat vaa taas! Orja taas vänisee ja vinkuu, kehtas taas herättää mutki. Mutt anto se sitt heekkujaki, ett noin... Hei, mä sainki eile ihan tuaretta jauhist, ku noi tuli kaupoilt, mmmmmm. Melkee parast heekkuu seki. Sitt mä meninki päiväpeiton alle goisii, ett saa olla rauhas. Tääll ku noi melskas ja puhelin soi ja kaikkee. Ett niinku piäni kissi ei vaa saa olla rauhas. Vaiks mamiska on muka sairas lomalla. Mikää sairas oo sillee, ku jaksaa kuiteski kälättää. Nukkuis kerranki mun kaa, ku on kerta lupa. Ja leikkis ja paijattais. No juu, tekee se sitäki. En mä sitä meinaa, mutt enempi mulle-mulle-mulle. Ja nyt mä kyll tahdon, ett se tulee just eikä heti mun kaa jatkaa aamu-unkkoi. Ei täst tuu mitää, ett ku muut painuu goisii nii tää yks täss alkaa nakuttaa. Mäkää saa unta, mä tsiigaan täst, mitä orja skrivaa. Tänää orja tekee taas jotai pataa, lihaa siis... toivottavast siitt tulee mulle heti oma osa! Tarttee sen. Pakko. Grrrr, mä oon villipeto, mä tarviin lihaa. Tai kyll mull fisuki kelpaa...

Ett niinku rahakas katti - no joo. Mä tarvii rahaa, mamiska tua mulle kaikki mitä mä vaan tarviin. Nih! Pitäköö typerät rahasa, höh! Huamisee, hei!

------------------------------------------------

Mutta meikäläiselle kelpaisi aina pieni ylimääräinen avustus, kyllä *virn*!

Päivän slogan: Köyhä ja sairas - yhdistelmässä ei ole mitään kehuttavaa...

Päivän biisi: Pohjoisen taivaan alla

Luettua: Umayya Abu Hannah - Sinut, omaelämänkerrallista tilitystä "ulkkarina Suomessa". Hauskaa, katkeraa ja koskettavaa tekstiä. Welhotar suosittelee! Matti Remes - Vain muutama neliön tähden, ihan lukukelpoista kotimaista perusdekkaria. Ei mitään kikkailua eikä suuria sankareita. Sopii luettavaksi vaikka ruuanlaiton sivussa. Yrsa Sigurdardottir - Kolmas merkki,  uusi islantilaisdekkaristi, tästä Welhotar ilahtui kovasti. Tunnen suurta lukkarinrakkautta muutenkin islantilaiseen kirjallisuuteen. Omituinen murha, jota perhe pyytää lakinaista selvittämään. Noituutta, kidutusta, historiaa, synkkiä salaisuuksia. Melko piinaavaa tarinaa. Welhotar suosittaa kaikille tämäntyyppisestä kirjallisuudesta ja dekkareista pitäville - syksyn parhaita varauksia!

                                 

                            BELGARIONMAISTA PERJANTAITA!

PS. Tämä toivotus siksi, että odotan lopultakin jotakin tilannerapoa Riksun lohkolta!

 

WELHOTAR TAAS VALVOO

Sitä se teetti, eilinen lotkotus. Ainakin päikkärit x 4, välillä ylös ja taas uudestaan. Ei sitten ns. yönunta riitä enää kuin pari tuntia. Särkykin herätti, joten mömelöitä ja kaffetta. Tämän jälkeen uudestaan nukkumaan, jos vielä pari tuntia onnistuisi. En muuten tehnyt eilen mitään. En yhtään mitään. Ruokakin oli valmiina jääkaapissa. Höh - saastaista saamattomuutta! Ei tämä näin etene.

Täksi päiväksi sovittiin kuitenkin roudauspäivä. Haen kirjat, käyn apteekissa ja ruokakaupoissa täydentämässä varastoja riittävästi. Nyt kun Kummisetäkin pääsee vielä kätevästi mukaan. Hänelle luvattiin mahd. työpaikasta, että aloitus olisi sitten tod. pikaisesti. Nyt mies eilisen krapuloi ja lepäsi. Ei ole hyvä aloitella uutta työtä vähänkään vanhalle viinalle haisten *virn*. Ei, työ ei siis ole vielä varmistunut, mutta paperit ovat hyväksymiskierroksella - elättelemme suuria toiveita, molemmat! Minäkin lähinnä siksi, että tuo tipahtaminen työmarkkinatuelle taisi rassata sedän hermoja enemmän kuin luulinkaan. Viiniä on mennyt, sammioittain. Ja hakemuksia väännetty eri tahoille sekä kiroiltu KELAa, fattaa ja kaikkia mahdollisia tahoja. Että jospa tilanne rauhoittuisi, kun olisi taas jonkin aikaa normityötä, normityöaika sekä ennenkaikkea normipalkka.

Josta tulikin mieleeni, että tahtoisi ostaa pesukoneen! Suorastaan karmeaa, koska olen rakastunut meidän pesutupaan ja erityisesti matonpesukoneeseen (kuten varmasti jokainen kissataloudessa elävä!). Mutta, nyt alkaa olla hankaavaa kanniskella pyykkejä sinne. Pesutupa ei näet ole edes samassa taloyhtiössä vaan tuossa parin talon päässä, vielä vähän kiertäen. Sinne mennessä on vielä kahdet raput, joissa ei ole kaiteita.... Pyykkipäivänä en enää pysty tekemään mitään muuta. Särky äityy niin pahaksi em. toimista ja mm. ripustuksesta, että loppupäivä pitää lääkitä ja lepäillä. Eli eilen kulutin osan hereilläoloajasta Huutiksessa katsastaen sopivaa konetta. Isot pyykit voisi edelleen pestä tuolla pesutuvassa, mutta pitovaatteet jne. kotona. Olisi helpottavaa, noin niinkuin särkyjä ajatellen. Eli harkinta on vielä toistaiseksi päällä. Pitää myös tiedustaa asiantuntijoilta, mitä pitäisi ottaa huomioon. Kylpyhalliin mahtuu kyllä isokin kone, siitä se ei ole kiinni.

Enpä ole kertonutkaan; viime viikolla Herjaamon pihassa pyörähti yhtenä päivänä hyvin erikoisen näköinen oranssi kissa. On niitä karanneita kissejä meille ennenkin eksynyt, mutta tässä oli todella poikkeuksellinen yksilö! Upea oranssi, erilainen väritys, mahdoton kuvailla. En ole ennen nähnyt. Teki mieli tuupata kassiin ja tuoda kotiin. No, kissiä ei enää näkynyt iltapäivällä eli uskon hänen löytäneen kotoon tai omistajan löytäneen kissin. Maanantaina taas kun tulin töistä tosi kankeana ja sairaana, juoksi rapun edestä pieni ihkuelävä hiiruli. Jos olisin ollut entiselläni, olisin ottanut sen kiinni ja tuonut Vincentille leikkikaveriksi! Ikävä kyllä, nykyinen huono liikkumiseni säästi sekä hiirun hengen että Vincentin lahjonnan. Hiiruli nimittäin ei olisi päässyt tästä kovin helposti pakoon - miten liekin pieni tänne eksynyt. Tällaista kaupunkielämää! Herjaamon pihalla on myös kaksi erittäin kesyä oravaa, tulevat jopa sisälle, jos ovi unohtuu auki. No juu, niitä on ruokittu koko kesän ajan pähkinöillä ,D Ne ovat uppokesyjä, syövät kädestä. Pyörivät jaloissa, kun menee käymään ulkona ja säksättävät vihaisina, jos ei ole makupaloja. Uhkasin tehdä toisesta avaimenperän karvahatun kaveriksi, jos eivät ala käyttäytyä kunnolla.

--------------------------------------------

No just, joo - orjall taas kello sekasi! Herätti mut ja anto heekut, hei siis, mä olin goisiis, torpso!!! No kyll ne heekut maistu ja oli mull vähä asiaa laatikollekki, ett samall se hoitu. Mutt hulluu tää tämmöne. Eile goisittii molemmat, mä jo luulin, ett mamiska alkaa kissamaiseks niinku sillo kesälki. Mutt ei, ku ylös taas. Kaffetta ja tota nakuttamist. Nyt se kerranki skrivas kyll ihan asiaaki, kissiasiaa. Ja jumankekka, mulle mistää hiiruloist ja kurreist puhunu mitää. Siit mä oon vähä loukkaantunu. Vaiks yritti se selittää, ett se ei vaa halunnu pahottaa mun miältä. Joo, joo. No, tän kerran sitt, mutt ei ollu kiva kuulla. Vaiks jos se oli niin kankee ku eilen, nii ni ei se kyll ois saanukkaa mitää kii. Vähäks se loju ja joutu oikee pungertaa ja vikisee. Nyt se on vissii vähä parempi jo. Ei oo kliffaa, jos mami on oikee klesa, sillo ei munkaa palvelut pelaa kunnolla. Ett terveempi orja on aina kissatalouden iso ilo. Jahas, ja sitt se puhu semmosest isost koneest. Mä nimittäin tiän semmose. Se semmone pitää hurjan pitkää kamalaa ääntä, murisee ja pyärii ja loikkiiki! En kyll tykkäis. Tarttee sanoo siit mamill. Jos mä vaiks voisin joteski jeesaa sitä. Öhh, tai en kai. Mutt jos mä yrittäisi olla viälä kiltimpi?!

 

Ehh, löytyny nyt muutakaa kliffaa kuvaa. Mä jaksa oikee valkkaa, mä painun goisiin - mä oon jo täss kippuras venaas mamii. Huamisee - ai nii, mami pyys sanoo, jos näkymä (mä tiädä mitä se oikee tarkottaa) on joteski outo?! Nii, ett jos niinku viittitte kertoo, jos on jotai outoo jossai, siis jotai muutaki ku me!

----------------------------------------------

Epäilen, että näkymä on outo vain tällä koneella, mutta kertokaa, jos kuvat ovat levinneet yli äyräidensä pahasti tms.

Päivän slogan: Jos lapset käyttäytyvät huonosti, harkitse hirvenmetsästysaikaan sellaisten pipojen hankkimista, joissa on sarvet!

Päivän biisi: Walk This Way

Luettua: Jari Järvelä - Romeo ja Julia, melkoisen hurja ja verinen nuorten rakkaustarina. Kalsea ja samalla hellä. Kielikin muuntuu välillä viehättäväksi, vaikka tapahtumat vyöryvät vastustamattomasti tiettyyn suuntaan. Welhotar piti ja suosittaa. Robert Åsbacka - Torin laita, pienimuotoista, arkisen tehoavaa kerrontaa. Jostain syystä minä en vain hirveästi pidä monista takautumista, tämä minulta miinuksena. Muuten suositeltavaa uutta ruotsalaista, suomalaisperäistä proosaa, josta aina plussaa.

Ja ettei asia jäisi kirjaamatta, kunnioittakaamme kaikki Robert Jordanin muistoa. Jordan menehtyi sunnuntaina 16.9.2007. Jäämme kaipaamaan!

The Wheel of Time turns, and Ages come and pass, leaving memories that become myth, and even myth is long forgotten when the Age that it birth comes again. In one Age, called the third age by some, an age yet to come, an age long past, a wind rose in the Mountains Of Mist. The wind was not the beginning. There are neither beginnings or endings to the turning of The Wheel Of Time. But it was a beginning.

Eipä siis mitään uutta kansalaistsuurnalismia tässäkään postauksessa. Suosittelen menemään muualle! Hajaantukaa välittömästi - täällä ei ole enää mitään nähtävää!

                                 

                         TOIMIVAMPAA TORJANTAITA!

 

LEHDET LUPAAVAT KERTOA KAIKENLAISTA...

 

 

 

Tee ise omasi, Susun vinkin mukaisesti täältä! Onnistui näköjään tyhmältä Welhottarelta, siksi ei ole otsikotkaan oikein onnistuneita, ehhh!

 

SAIRASLOMALTA - HUOMENTAPÄIVÄÄ,

tai siis oikeastaan taas aamuyötä! Perkeleenmoinen olka- ja käsivarsisärky herätti tai sitten nukuin kehnossa asennossa. Ei toivoakaan jatkounista, vaikka olisi kyllä ollut väsy. Ylös, kaffetta ja leipä, mömmöjä puoli kourallista - eiköhän se siitä. Toivoo tämä ja jatkaa... Eniten heräämisessä harmitti, että näin mukavahkoa unta Tommy Tabermannista, krhm *virn*. Selibaatti alkaa tehdä tehtävänsä! Ei, ei se ollut sellainen uni, muuten vaan mukava ,D

Työkaveri on myös ollut sairiksella ja palaa tänään kokeilemaan työssäoloa. Perhana, viimeksi sitä kesti kai puoli päivää, ennenkuin hänen särkynsä alkoivat. Samanlainen tapaus kuin minä, siis että töihin vaan, vaikka pää kainalossa. Kertoi kyllästyneensä olemaan vain kotona. No juu, tiedän, se iskee hetkittäin. Sitä varten voi vaikka pitää sitä yhtä kaappia edelleen siivoamatta. On siis aina jotakin tekemistä. Nyt ei kyllä haluta tehdä mitään muuta kuin lepoilla, siis ainakin lepuuttaa kättään. Sitäpaitsi, nyt hiplaushiiri on arvossa arvaamattomassa. Erittäin olkaystävällinen vaihtoehto, kun ehtii tottua. Niin herkkä... niiiiiiiiiin herkkä!

Vähän tässä on tällä viikolla jo huolestuttanut Belgarionin kohtalo. Missä mies on? Mutta kai ne soittavat ja kertovat, jos jotakin on tapahtunut. Belgarion ei pidä puhelimista, kokee ne turhina vermeinä. Eikä varmasti muista osoitetta, tämä on niin omituinen yhdistelmä. Eikä myöskään usko etanapostiin. Eniten ihmetyttää, eikö hän ole saanutkaan tuolla käyttöönsä läppäriä ja WLANia =O Odotan jatkuvasti jotakin merkkiä Riksusta. Viimeistään pe-iltana soitan taas exälle, jonne Belgarion ensiksi hankkiutuu nukkumaan ja omalle koneelleen! Pakko saada hänen palvelunsa käyttöön - ja ihan totta puhuen (ja tästä EI sitten puhuta) on vähän ikäväkin.

Kummisetä odottaa myös kiihkeästi soittoa työtarjouksesta. On vain yhtä varmistusta vaille. Setä kävi eilen jorisemassa  ja syömässä, ei ole rahaa eikä juuri kunnon ruokaa kotona. Welhottaren muussi ja soossi maistui kuulemma erittäin hyvältä. Soossi oli sekava yhdistelmä vihanneksia, sipuleita, chiliä, currya yms. ja mausteena metwurstisuikuloita (Snellmannin) pussista, oranssina, ale 50 %. Oli kyllä oikeasti ihan hyvää. Olen tainnut vetääkin taas melkein viikon vain kalaa ja ne kananrinnat sekä vihanneksia aina välissä. Soossia tuli tehtyä niin reilusti, että riittää vielä täksikin päiväksi, vaikka Kummisedällekin asti. Täytyy soittaa jossakin välissä, kelpaisiko myöhäinen lounas.

Roudauspäiväksi suunnittelin tässä jo huomista. Jostain syystä jömmaruoka alkaa taas olla vähissä. Torjantai on yleensä ollut hyvä päivä täydentää varastoja, myös oranssien osalta. Ja vilkaista Liiterin tarjoomukset. Eli jos tänään ei sedälle kuulu vielä työsoittoa, hommaan asiointitakson itselleni huomiseksi. Helmetissä on noudettavaa - ja prle menivät tuuppaamaan uutuusluetteloon niin paljon uutta, että minun on hetikohta päästävä täydentämään omia varauksia. Juu-juu, se 20 varausta on, tottakai, täynnä! Eli ei kun hakea tulleet pois, on varaa taas täydentää... Vähemmällä ruualla kyllä selviää, mutta jos kirjoja ei ole, on tilanne viittä vaille katastrofi!

Uhh, oli pidettävä jo taukoa säryn takia. Argh!

-------------------------------------------

Yöpurrrrrrrrrrrrrrrrr vaan, kavrut! Nonnih, nyt se sitt alko taas. Juu, mamiska on himass. Mutt pitääks sen sitt herättää mut kans, ku se alkaa vinkuu sänkyss? Ihmettelen vaa. Mä olin ihan täysill goisiis nii ni tää änkee vaa pystyy ja manailee. Ku tääll ei oo noit kaikkii valoikaa nytte. Ei se mua häirii, mutt orjill on vähä vissii hankalampaa. Mutt kyll mulle tiätty kelpas kalkonibiitti ja napikat. Mulle ne kelpaa ihan millo vaa. Melkee kaikki kelpaa. Varmuuden vuaks aina ku kuuluu rapinaa, mä käyn tsiigaas, ett jos löytyis jotai kissill kelpaavaa safkaa. Ja jos mamiska duunaa safkaa, mä oon toss vahtiis sen kattiloit, ett mitä niihi oikee tungetaa. Mä oon tän kokkisopan pääjehu, ilman mua ei kyll safkaa duunata, nih! Ai mite nii ahne, en mä ahne oo, mä haluun vaa tietää. Voi olla, ett se johtuu mun rta... eiku... traagisest menneisyydest. Ett jos on pual vuatta ainaski eläny mettäss ja kerjuulla, nii kai siin vähä tulee hätä, ett onks himas jotai syätävää! Enkä mä oo kronkeli, mä miälellää maistan kaikkee. En kyll semmosii, miss on haisupurveleit - ne mä hiffaan heti Ai ett mä puhun vaa ruuast? No, se on tärkee asia. Nyt on just semmosii aikoja, ku mä oon ollut tuala heitteillä, hei, mä tiädän mist mä puhun. Ja kuvitelkaa, tualla satees ja kylmäs on nytki taatusti kissejä, joill ei oo lämpöst himaa eikä safkaa! Ett vähä sopii miättii. Meill on sentää hima, lämpöst ja mukavaa, omat ihmiset ja kaikkee. Ja ihan tärkeint - meist varpisti tykätää, ku meit on kerta haettu aika isoll vaivall just vaiks Hesyst tai muualt. Orjat pitää hualta, käyttää elukkalääkäris ja leikkii mein kaa. Ne hakee ruakii ja heekkui, ostaa lelui ja semmost... Just tänä aamun tuli miälee ne kodittomat kaikki kissit! Ett mä toivon, ett jos joku on hankkimas uutta kissii, ottais kodittoman mialuusti.

Tällane vanha foto, miss mä oon kuukahtanu basee *virn*. Ei pitäis tulla sanomist >O< No, se on vaihteeks taas huamisee.

------------------------------------------------

Päivän slogan: Niin kauniilta se näyttää, mitä ei ole koskaan ollutkaan.

Päivän biisi: Hush

Luettua: Luigi Pirandello - Sitruunoita Sisiliasta ja muita novelleja, viiltävän tarkkoja, osittain huvittavia tai surkuhupaisia tarinoita. Valitettavasti olin sillä tuulella, että en taatusti osannut juuri nyt antaa niille parasta mahdollista arvoa. Suosittelen kuitenkin kaikille, Pirandello kun on tunnetumpi muista ansioistaan, ei niinkään novellistina. Lue ja ylläty! Aerosmith & Stephen Davis - Walk this way: Aerosmithin tarina, hörhösekoilua parhaimmillaan ja pahimmillaan. Aerosmithin tarina aivan alusta lähtien. Sopivaa luettavaa kaikille vähänkään bändistä ja musiikista sekä elämänkerroista kiinnostuneille. Welhotar ainakin suosittaa, kirja on vielä kesken, mutta on oikein sopivaa iltalukemista *irv*!

                             

                       KIINNOSTAVAA KESKIVIIKKOA!

WELHOTAR STRATEGISOI - JA LÄHTEE SAIRASLOMALLE!

Sain eilen sitten niin todella tarpeekseni tästä kohtelusta, että riitti! Ensin itketti, sitten vitutti, sitten otin ahinapin ja aloin järjestellä asioita. Otin yhteyttä Kivakandiin, joka oli saanut vastaukset fysiatrilta. Kandi lähetti paperini Huussiin kuntoutustutkimukseen. Jotain sentään, mutta Huussin tuntien ei ole paljoa odotettavissa, ehkä.... parempaa siis kuitenkin eli ainakin jotain tapahtuu. Lisäksi viestissäni sanoin, etten jaksa, en kertakaikkiaan. Kivakandi sanoi, että jos siltä tuntuu eikä tilanne ole oleellisesti muuttunut, hän kirjoittaa sairaslomaa. Laitoin heti vastausviestin, että kyllä, ke alkaen eli huomisesta, jos 1.5 vkoa edes. Että saisi levätä kunnolla ja vähän hoidella itseään parempaan kuntoon. Vähän myöhemmin tarkistin ja kyllä, hän oli kirjoittanut SVA:n, lähettänyt sen sisäpostissa ja olen sitten huomisesta lähtien 1.5 vkoa kotosalla.

Miksi sitten olen tänään töissä? Äh, se luterilainen työmoraali ja toiseksi se, että yksi etätehtävä on tekemättä *virn*. Teen sen jossakin välissä tänään, koska kotona ei ole vielä kaikkia ohjelmia (älkääkä kertoko kelleen). Esihenkilölle jo eilen kerroin sairiksesta, tänään täytyy varmaan sanoa, vaikka se ei tarpeen olisikaan, mistä se johtuu. Eli olen tehnyt töitä kuin pieni possu (jos possu nyt niin hirveästi töitä tekee) ja työ on taas rasittanut liikaa olkapäitä ja koipia. Vars. oik. olkapäätä särkee jatkuvasti. Mitä tuolla eilen kommentoitiin: Ei, en ole sanomassa itseäni irti, se oli vain raivon pläjäys. Asiat hoidetaan diskreetisti, jollain tavalla niin, etten joudu karenssiin. Ja kuljetuspalvelusta vastaa Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, joka on ostanut palvelun HMPK:lta, käytännön palvelun siis. Helsinki-kortin myöntää paikallinen sosiaalitoimisto, jossa on vammaispalvelun työntekijät sitä varten. Sosiaaliviraston ja käyttäjäkunnan yhteistyöelimen pitäisi myös valvoa toimintaa ja sen toteutumista, mutta se kokoontuu äärimmäisen harvoin. Asiaa voipi taas tarkistaa Jenni-Juulian mainiosta postauksesta asiasta. Hän tietää asiasta enemmän kuin minä, joka olen ollut palvelun piirissä vasta helmikuusta lähtien.

Olin eilen siis kipeä, vihainen ja siten myös hiljainen. Niin eikö yksi pitsiniska kermaperse ala jutella tupakkatauolla keittiön kapoista. EVVK, perkele. Olin epäystävällinen, myönnän. Mutta ilmeisesti joidenkin on todella vaikea tajuta, millaista on, kun jatkuva särky viiltää ihmistä. Se EI ole kivaa, se saa pahantuuliseksi, hiljaiseksi jne. Kun vielä nukkuminen oli eilen jäänyt vajaaseen 4 h:iin, ei hyvä. Olen siis osoittanut jälleen epäsosiaalisuuteni, kuten oikein on!

Eilen Kummisetä kävi rapoamassa häistä. Eli hääpari oli ollut kaunis, juhlat mukavat, ruoka hyvää ja booli makoisaa. Pariskunta on parhaillaan Barcelonassa häämatkalla ;D Samalla setä kertoi mahd. pääsevänsä siihen työhön, mitä aikaisemmin haki eli taas häntä oli lähestytty asian tiimoilta. Kännissähän tuo oli, mutta ymmärsi lähteä kun suoraan sanoin, että painun sänkyyn lepäämään. Evästä piti miehelle laittaa kuitenkin mukaan eli pussukassa jugurttia, juustoa, vähän sitä ja tätä.... Nukuin alkuillasta pari-kolme tuntia ja sitten vielä melkein 5 h yöunet. Nyt Welhotar voi sanoa nukkuneensa melkein riittävästi. Olo on parempi siltä osin. Särky vain jatkuu, kipumömelöt eivät auta.

Black Beautyyn en ole ehtinyt siis paneutua! Mutta odottakaas... kyllä sekin vielä siitä.

---------------------------------------------

Huomenta, kaiffat! No nyt mamiska on sitte goisinu, ja mä kans. Ihan hurjan paljo, joo. Ja sitt vaiks se oliki eile kipee ja vänisi, nii se jakso olla mulle kilti. Se nimittäi anto mulle donarii, ku se taas sai sen näkkäri-donari -hepulin. Näkkärin murut vaa roisku. Ja mä sain melkee pual purkkii donarii. Ja sitt mä sain menee sen viäree goisii. Ekaks mä menin tyynyll, mutt sitt mä siirryin se polvien viäree. Ja yälä mä vähä vaeltelin ja kävin syämäs yäpalaa. Aamull oli ihan puhdas lautane. Mami anto kalkonii ja napikoita, laitto hyvää uutta kissinmuanaa (jotai lihaa ja kastiketta!) ja puhdast vodaa. Mmmm... mä jäin sitt goisiin ku se lähti taas. Se kyll sano, ett jää mun kaa taas vähäks aikaa himaa. Kliffaa, se on parasta mitä mä tiän. Ett me ollaa kaksistaa ja saadaa olla ihan sillee, ku me halutaa. Ett kukaan ei häirii. Me saadaa goisii ja safkaa sillo ku meit huvittaa! Nih! Ja sitt mamiska jaksuu leikkii mun punasill mylpyröill mun kaa ja heitellä hiiruloit ja vaiks mitä. Mun miälest me voitais ihan hyvi olla sillee jatkuvasti. Pitäisköhä mun saada joku pualtoteksti jostai, ett mamin tarvii hoitaa mua jatkuvasti ja mä hoidan mamii kans? Niinku ett se sais olla himas =O

Ku mä näin tän foton, mun tuli yks Lokistanian upein leidi miälee, arvatkaa vaan kuka?! Toivottavasti Hän ei pahastu täst fotost... mutt ku tää oli niin näköne, ni mä pyysin, ett mami laittaa tän tähä >0< No, se on sitt vaa huamisee...

--------------------------------------------

Minä odotan kaffen keittäjää. Haluan saavillisen kunnon kaffetta, ennenkuin alan tehdä jotain muuta kuin päivityksiä ,D

Päivän slogan: Parempi olla haltijoissaan kuin epäluuloinen! *ehheeh*

Päivän biisi: Vittu kun vituttaa

Luettua: No, eilisen unisession ohessa vain Sandra Brown - Kylmän kosketus, sarjamurhaaja pienessä vuoristokylässä. Parempi kuin otaksuin eli ei paha ollenkanas. Jännitettä tuo hyvä pienen kylän "kaikki tietävät kaiken"-mentaliteetti, tarinaan liittyvät muut tapahtumat sekä se pakollinen romanssi. Eli parempi kuin Brownilta odottaisi, en ole mitenkään ollut ihastunut, mutta tätä voi suositella psykopaattisesta jännityksestä pitäville. Loppuratkaisu on... yllätys ;D

                                    

                                 TIUKKAA TIISTAITA!

WELHOTAR ON KYLMISSÄÄN JA VIDHUUNTUNUT

Aivan, arvaatkapas huviksenne miksi. No, takso ei pelannut. Odotin sateessa ja kylmässä vain 40 min. Vain! Ensimmäinen takso ei tullut lainkaan. Seuraava odotti, taas, naapuritalon etupuolelle eikä minulla vieläkään ole röntgenkatsetta. Eli siinä seisoin, sateessa, muutenkin jo kylmissäni. Eikä mitä, itkuhan siinä tuli. Ei tätä jaksa enää. Minä heittäydyn sosiaaliturvan elätettäväksi, perkele, jos tämä on niin vaikeaa. Siis töissä(kin) käyminen. Eivätkä valitukset tuota tulosta. Iisalmi saa töppöillä mitä tahansa, selityksiä riittää. Nytkin kotiosoite oli sotkettu työpaikan osoitteen kanssa, joten ei siittä ottanut selvää Elmerikään. Minä sanon itseni irti. Ok, 12 vkon karenssi. Kyllä minä sen kestän. Sen jälkeen 500 pvää ansiosidonnaista, saisin asumistukeakin. Eikä kukaan minua taatusti töihin ota. Helvetti. Saisi ainakin olla sisällä lämpimässä ja asioida vaikka kerran viikossa. Ei tämä kuulkaas ole ihmisen elämää, ei todellakaan! Ensimmäinen "työtehtävä" tänään on taas valitus HMPK:lle, saavat sinne muutkin nimettömänä jättää kommenttinsa *yllyttää*.

Olen niin raivoissani, että en pysty edes ajattelemaan mitään järkevää. Päivitys on tässä. Loppu, slut, stig upp och gå ut!

----------------------------------------

Ähh, mami taas valittaa. Jäis himaa mun kaa, meill ois kliffaa. Mä jäin goisiin sen sänkyn keskell, ku se lähti. Ihan keräll. Mä herätin sen varmuuden vuaks jo kahden aikaa, ett se ehtii duunii. Hups, mä tiän, se on närkki nyt. Mä en kans sitt ala.

Juu, nyt vaan unta lisää ja sitt vois tehä jotai ylläreitt mamiskall. Huamisee!

------------------------------------------------

Päivän slogan: Parempi olla välinpitämätön kuin haltioissaan!

Päivän biisi: Antaa vituttaa

Luettua: Nicolas Fargues: Olin takanasi, tyypillistä, mies kusessa suhteittensa kanssa ja vielä tilittää. Ei tykkää! Mikko Niskasaari - Johnny Liebkind: erään oikeusmurhan tarina, juu, selittele nyt siinä sitten, prle. Rahat ovat jossain, mutta missä ja mitkä. En suosittele! Mary Higgins Clark - Kaksoset, kidnappaus, murhia ja telepatiaa. Ei kylläkään Clarkia parhaimmillaan, mutta lukukelpoista. Michael Moore - Tyhmät valkoiset miehet... ja muita huonoja tekosyitä Yhdysvaltain tilaan. Yesh, rautaa, tämä on pakko lukea! Welhotar suosittelee ja hekottelee sekä kauhistelee itsekseen. Kaikkein hurjinta on tietysti se, että tämä on totta! Eli kirjoittaja pystyy todistamaan kaikki esittämänsä asiat. Lue ja pelkää, irvistä ja hekota! Ja muista, Euroopassa tämä on myös totta.... lue edes linkki!

                             

                        PASKAMAISTA MAANANTAITA!