Sitä se teetti, eilinen lotkotus. Ainakin päikkärit x 4, välillä ylös ja taas uudestaan. Ei sitten ns. yönunta riitä enää kuin pari tuntia. Särkykin herätti, joten mömelöitä ja kaffetta. Tämän jälkeen uudestaan nukkumaan, jos vielä pari tuntia onnistuisi. En muuten tehnyt eilen mitään. En yhtään mitään. Ruokakin oli valmiina jääkaapissa. Höh - saastaista saamattomuutta! Ei tämä näin etene.
Täksi päiväksi sovittiin kuitenkin roudauspäivä. Haen kirjat, käyn apteekissa ja ruokakaupoissa täydentämässä varastoja riittävästi. Nyt kun Kummisetäkin pääsee vielä kätevästi mukaan. Hänelle luvattiin mahd. työpaikasta, että aloitus olisi sitten tod. pikaisesti. Nyt mies eilisen krapuloi ja lepäsi. Ei ole hyvä aloitella uutta työtä vähänkään vanhalle viinalle haisten *virn*. Ei, työ ei siis ole vielä varmistunut, mutta paperit ovat hyväksymiskierroksella - elättelemme suuria toiveita, molemmat! Minäkin lähinnä siksi, että tuo tipahtaminen työmarkkinatuelle taisi rassata sedän hermoja enemmän kuin luulinkaan. Viiniä on mennyt, sammioittain. Ja hakemuksia väännetty eri tahoille sekä kiroiltu KELAa, fattaa ja kaikkia mahdollisia tahoja. Että jospa tilanne rauhoittuisi, kun olisi taas jonkin aikaa normityötä, normityöaika sekä ennenkaikkea normipalkka.
Josta tulikin mieleeni, että tahtoisi ostaa pesukoneen! Suorastaan karmeaa, koska olen rakastunut meidän pesutupaan ja erityisesti matonpesukoneeseen (kuten varmasti jokainen kissataloudessa elävä!). Mutta, nyt alkaa olla hankaavaa kanniskella pyykkejä sinne. Pesutupa ei näet ole edes samassa taloyhtiössä vaan tuossa parin talon päässä, vielä vähän kiertäen. Sinne mennessä on vielä kahdet raput, joissa ei ole kaiteita.... Pyykkipäivänä en enää pysty tekemään mitään muuta. Särky äityy niin pahaksi em. toimista ja mm. ripustuksesta, että loppupäivä pitää lääkitä ja lepäillä. Eli eilen kulutin osan hereilläoloajasta Huutiksessa katsastaen sopivaa konetta. Isot pyykit voisi edelleen pestä tuolla pesutuvassa, mutta pitovaatteet jne. kotona. Olisi helpottavaa, noin niinkuin särkyjä ajatellen. Eli harkinta on vielä toistaiseksi päällä. Pitää myös tiedustaa asiantuntijoilta, mitä pitäisi ottaa huomioon. Kylpyhalliin mahtuu kyllä isokin kone, siitä se ei ole kiinni.
Enpä ole kertonutkaan; viime viikolla Herjaamon pihassa pyörähti yhtenä päivänä hyvin erikoisen näköinen oranssi kissa. On niitä karanneita kissejä meille ennenkin eksynyt, mutta tässä oli todella poikkeuksellinen yksilö! Upea oranssi, erilainen väritys, mahdoton kuvailla. En ole ennen nähnyt. Teki mieli tuupata kassiin ja tuoda kotiin. No, kissiä ei enää näkynyt iltapäivällä eli uskon hänen löytäneen kotoon tai omistajan löytäneen kissin. Maanantaina taas kun tulin töistä tosi kankeana ja sairaana, juoksi rapun edestä pieni ihkuelävä hiiruli. Jos olisin ollut entiselläni, olisin ottanut sen kiinni ja tuonut Vincentille leikkikaveriksi! Ikävä kyllä, nykyinen huono liikkumiseni säästi sekä hiirun hengen että Vincentin lahjonnan. Hiiruli nimittäin ei olisi päässyt tästä kovin helposti pakoon - miten liekin pieni tänne eksynyt. Tällaista kaupunkielämää! Herjaamon pihalla on myös kaksi erittäin kesyä oravaa, tulevat jopa sisälle, jos ovi unohtuu auki. No juu, niitä on ruokittu koko kesän ajan pähkinöillä ,D Ne ovat uppokesyjä, syövät kädestä. Pyörivät jaloissa, kun menee käymään ulkona ja säksättävät vihaisina, jos ei ole makupaloja. Uhkasin tehdä toisesta avaimenperän karvahatun kaveriksi, jos eivät ala käyttäytyä kunnolla.
--------------------------------------------
No just, joo - orjall taas kello sekasi! Herätti mut ja anto heekut, hei siis, mä olin goisiis, torpso!!! No kyll ne heekut maistu ja oli mull vähä asiaa laatikollekki, ett samall se hoitu. Mutt hulluu tää tämmöne. Eile goisittii molemmat, mä jo luulin, ett mamiska alkaa kissamaiseks niinku sillo kesälki. Mutt ei, ku ylös taas. Kaffetta ja tota nakuttamist. Nyt se kerranki skrivas kyll ihan asiaaki, kissiasiaa. Ja jumankekka, mulle mistää hiiruloist ja kurreist puhunu mitää. Siit mä oon vähä loukkaantunu. Vaiks yritti se selittää, ett se ei vaa halunnu pahottaa mun miältä. Joo, joo. No, tän kerran sitt, mutt ei ollu kiva kuulla. Vaiks jos se oli niin kankee ku eilen, nii ni ei se kyll ois saanukkaa mitää kii. Vähäks se loju ja joutu oikee pungertaa ja vikisee. Nyt se on vissii vähä parempi jo. Ei oo kliffaa, jos mami on oikee klesa, sillo ei munkaa palvelut pelaa kunnolla. Ett terveempi orja on aina kissatalouden iso ilo. Jahas, ja sitt se puhu semmosest isost koneest. Mä nimittäin tiän semmose. Se semmone pitää hurjan pitkää kamalaa ääntä, murisee ja pyärii ja loikkiiki! En kyll tykkäis. Tarttee sanoo siit mamill. Jos mä vaiks voisin joteski jeesaa sitä. Öhh, tai en kai. Mutt jos mä yrittäisi olla viälä kiltimpi?!
Ehh, löytyny nyt muutakaa kliffaa kuvaa. Mä jaksa oikee valkkaa, mä painun goisiin - mä oon jo täss kippuras venaas mamii. Huamisee - ai nii, mami pyys sanoo, jos näkymä (mä tiädä mitä se oikee tarkottaa) on joteski outo?! Nii, ett jos niinku viittitte kertoo, jos on jotai outoo jossai, siis jotai muutaki ku me!
----------------------------------------------
Epäilen, että näkymä on outo vain tällä koneella, mutta kertokaa, jos kuvat ovat levinneet yli äyräidensä pahasti tms.
Päivän slogan: Jos lapset käyttäytyvät huonosti, harkitse hirvenmetsästysaikaan sellaisten pipojen hankkimista, joissa on sarvet!
Päivän biisi: Walk This Way
Luettua: Jari Järvelä - Romeo ja Julia, melkoisen hurja ja verinen nuorten rakkaustarina. Kalsea ja samalla hellä. Kielikin muuntuu välillä viehättäväksi, vaikka tapahtumat vyöryvät vastustamattomasti tiettyyn suuntaan. Welhotar piti ja suosittaa. Robert Åsbacka - Torin laita, pienimuotoista, arkisen tehoavaa kerrontaa. Jostain syystä minä en vain hirveästi pidä monista takautumista, tämä minulta miinuksena. Muuten suositeltavaa uutta ruotsalaista, suomalaisperäistä proosaa, josta aina plussaa.
Ja ettei asia jäisi kirjaamatta, kunnioittakaamme kaikki Robert Jordanin muistoa. Jordan menehtyi sunnuntaina 16.9.2007. Jäämme kaipaamaan!
The Wheel of Time turns, and Ages come and pass, leaving memories that become myth, and even myth is long forgotten when the Age that it birth comes again. In one Age, called the third age by some, an age yet to come, an age long past, a wind rose in the Mountains Of Mist. The wind was not the beginning. There are neither beginnings or endings to the turning of The Wheel Of Time. But it was a beginning.
Eipä siis mitään uutta kansalaistsuurnalismia tässäkään postauksessa. Suosittelen menemään muualle! Hajaantukaa välittömästi - täällä ei ole enää mitään nähtävää!
TOIMIVAMPAA TORJANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti