Sain eilen sitten niin todella tarpeekseni tästä kohtelusta, että riitti! Ensin itketti, sitten vitutti, sitten otin ahinapin ja aloin järjestellä asioita. Otin yhteyttä Kivakandiin, joka oli saanut vastaukset fysiatrilta. Kandi lähetti paperini Huussiin kuntoutustutkimukseen. Jotain sentään, mutta Huussin tuntien ei ole paljoa odotettavissa, ehkä.... parempaa siis kuitenkin eli ainakin jotain tapahtuu. Lisäksi viestissäni sanoin, etten jaksa, en kertakaikkiaan. Kivakandi sanoi, että jos siltä tuntuu eikä tilanne ole oleellisesti muuttunut, hän kirjoittaa sairaslomaa. Laitoin heti vastausviestin, että kyllä, ke alkaen eli huomisesta, jos 1.5 vkoa edes. Että saisi levätä kunnolla ja vähän hoidella itseään parempaan kuntoon. Vähän myöhemmin tarkistin ja kyllä, hän oli kirjoittanut SVA:n, lähettänyt sen sisäpostissa ja olen sitten huomisesta lähtien 1.5 vkoa kotosalla.
Miksi sitten olen tänään töissä? Äh, se luterilainen työmoraali ja toiseksi se, että yksi etätehtävä on tekemättä *virn*. Teen sen jossakin välissä tänään, koska kotona ei ole vielä kaikkia ohjelmia (älkääkä kertoko kelleen). Esihenkilölle jo eilen kerroin sairiksesta, tänään täytyy varmaan sanoa, vaikka se ei tarpeen olisikaan, mistä se johtuu. Eli olen tehnyt töitä kuin pieni possu (jos possu nyt niin hirveästi töitä tekee) ja työ on taas rasittanut liikaa olkapäitä ja koipia. Vars. oik. olkapäätä särkee jatkuvasti. Mitä tuolla eilen kommentoitiin: Ei, en ole sanomassa itseäni irti, se oli vain raivon pläjäys. Asiat hoidetaan diskreetisti, jollain tavalla niin, etten joudu karenssiin. Ja kuljetuspalvelusta vastaa Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, joka on ostanut palvelun HMPK:lta, käytännön palvelun siis. Helsinki-kortin myöntää paikallinen sosiaalitoimisto, jossa on vammaispalvelun työntekijät sitä varten. Sosiaaliviraston ja käyttäjäkunnan yhteistyöelimen pitäisi myös valvoa toimintaa ja sen toteutumista, mutta se kokoontuu äärimmäisen harvoin. Asiaa voipi taas tarkistaa Jenni-Juulian mainiosta postauksesta asiasta. Hän tietää asiasta enemmän kuin minä, joka olen ollut palvelun piirissä vasta helmikuusta lähtien.
Olin eilen siis kipeä, vihainen ja siten myös hiljainen. Niin eikö yksi pitsiniska kermaperse ala jutella tupakkatauolla keittiön kapoista. EVVK, perkele. Olin epäystävällinen, myönnän. Mutta ilmeisesti joidenkin on todella vaikea tajuta, millaista on, kun jatkuva särky viiltää ihmistä. Se EI ole kivaa, se saa pahantuuliseksi, hiljaiseksi jne. Kun vielä nukkuminen oli eilen jäänyt vajaaseen 4 h:iin, ei hyvä. Olen siis osoittanut jälleen epäsosiaalisuuteni, kuten oikein on!
Eilen Kummisetä kävi rapoamassa häistä. Eli hääpari oli ollut kaunis, juhlat mukavat, ruoka hyvää ja booli makoisaa. Pariskunta on parhaillaan Barcelonassa häämatkalla ;D Samalla setä kertoi mahd. pääsevänsä siihen työhön, mitä aikaisemmin haki eli taas häntä oli lähestytty asian tiimoilta. Kännissähän tuo oli, mutta ymmärsi lähteä kun suoraan sanoin, että painun sänkyyn lepäämään. Evästä piti miehelle laittaa kuitenkin mukaan eli pussukassa jugurttia, juustoa, vähän sitä ja tätä.... Nukuin alkuillasta pari-kolme tuntia ja sitten vielä melkein 5 h yöunet. Nyt Welhotar voi sanoa nukkuneensa melkein riittävästi. Olo on parempi siltä osin. Särky vain jatkuu, kipumömelöt eivät auta.
Black Beautyyn en ole ehtinyt siis paneutua! Mutta odottakaas... kyllä sekin vielä siitä.
---------------------------------------------
Huomenta, kaiffat! No nyt mamiska on sitte goisinu, ja mä kans. Ihan hurjan paljo, joo. Ja sitt vaiks se oliki eile kipee ja vänisi, nii se jakso olla mulle kilti. Se nimittäi anto mulle donarii, ku se taas sai sen näkkäri-donari -hepulin. Näkkärin murut vaa roisku. Ja mä sain melkee pual purkkii donarii. Ja sitt mä sain menee sen viäree goisii. Ekaks mä menin tyynyll, mutt sitt mä siirryin se polvien viäree. Ja yälä mä vähä vaeltelin ja kävin syämäs yäpalaa. Aamull oli ihan puhdas lautane. Mami anto kalkonii ja napikoita, laitto hyvää uutta kissinmuanaa (jotai lihaa ja kastiketta!) ja puhdast vodaa. Mmmm... mä jäin sitt goisiin ku se lähti taas. Se kyll sano, ett jää mun kaa taas vähäks aikaa himaa. Kliffaa, se on parasta mitä mä tiän. Ett me ollaa kaksistaa ja saadaa olla ihan sillee, ku me halutaa. Ett kukaan ei häirii. Me saadaa goisii ja safkaa sillo ku meit huvittaa! Nih! Ja sitt mamiska jaksuu leikkii mun punasill mylpyröill mun kaa ja heitellä hiiruloit ja vaiks mitä. Mun miälest me voitais ihan hyvi olla sillee jatkuvasti. Pitäisköhä mun saada joku pualtoteksti jostai, ett mamin tarvii hoitaa mua jatkuvasti ja mä hoidan mamii kans? Niinku ett se sais olla himas =O
Ku mä näin tän foton, mun tuli yks Lokistanian upein leidi miälee, arvatkaa vaan kuka?! Toivottavasti Hän ei pahastu täst fotost... mutt ku tää oli niin näköne, ni mä pyysin, ett mami laittaa tän tähä >0< No, se on sitt vaa huamisee...
--------------------------------------------
Minä odotan kaffen keittäjää. Haluan saavillisen kunnon kaffetta, ennenkuin alan tehdä jotain muuta kuin päivityksiä ,D
Päivän slogan: Parempi olla haltijoissaan kuin epäluuloinen! *ehheeh*
Päivän biisi: Vittu kun vituttaa
Luettua: No, eilisen unisession ohessa vain Sandra Brown - Kylmän kosketus, sarjamurhaaja pienessä vuoristokylässä. Parempi kuin otaksuin eli ei paha ollenkanas. Jännitettä tuo hyvä pienen kylän "kaikki tietävät kaiken"-mentaliteetti, tarinaan liittyvät muut tapahtumat sekä se pakollinen romanssi. Eli parempi kuin Brownilta odottaisi, en ole mitenkään ollut ihastunut, mutta tätä voi suositella psykopaattisesta jännityksestä pitäville. Loppuratkaisu on... yllätys ;D
TIUKKAA TIISTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti