ANTAISIVATKOHAN MINUN NUKKUA...

Tämä on väsynyt. Tämä ei taida jaksaa tänäänkään mitään. Eilinen meni aamu-uinuessa, koneen kanssa pelehtiessä sekä pieniä hommia tekelehtiessä. Eikä oikein nyt taaskaan innosta yhtään mikään. Tahtoo levätä!

 

Tarjolla on ilmeisesti ärtsy viikko, kaksi iltakeikkaa on näköjään pakko tehdä tuon prleen amatöörien juhlan takia. Argh, riepoo. Lisäksi ainakin yhdet mömelöt ovat lopuillansa eikä se prleen omisarvis ollutkaan määrännyt niitä x 2, kuten piti. Juu, omaa tyhmyyttäni huomasin sen vasta äsken. Että risoo ja riepoo oikeasti se akka! Tämä menee nyt aivan veemäiseksi kiehnaamiseksi – pitäisikö minun muka mielistellä häntä jotenkin? *raivoaa*

 

Särkee, juilii jne. Ette te kuitenkaan halua kuulla enempää. Siksi minä menenkin takaisin maate ja yritän edes horrostella vielä jonkun aikaa. Joskus toiste jotakin toista, tämä nyt on taas tätä!

 

 

 

SVINDUUNTUNUT WELHOTAR MENEE MAATE!

LAISKA LAUANTAI, TOIVON

Miksiköhän se on ihan aina perjantai (vähintään siis) kun meikäläiselle tapahtuu? Se oli se joku laki, muistatte kai, kun manailin. No, eilen sitten kesken hirrrrrveän häslingin ja työsuman kaatui ohjelma... argh. No, pelastin mitä pelastettavissa oli, onneksi välitallennus pelasi ja bittien taivaaseen häipyi vain jokunen sana. Siinä ähellettyäni totesin, että toinen kirjoitin ei toimi ja yritin nostaa sen käyttöön. Argh, eipäs onnistunut. Se on kirjoitin, jolla rintataan vain tietyt jutut... siksi siis se olisi pakko olla koko ajan myös käytössä, normirintterillä ne eivät mene nääs läpi. Olisi pitänyt varmaan sulkea kone ja sehän on nyt ehdottomasti kiellettyä, kun ajellaan erinäisiä päivityksiä ym. iltaisin ja viikonloppuisin. Tein siis vain jumalattomalla kiireellä sen, mitä voin ja jätin loput odottamaan maanantai-aamua. Pääsivät ainakin ne useammat lomalle, jotka olivat lähdössä ja saivat pöytänsäkin tyhjäksi.

 

Edessä siis maanantaina koko pikkuisen yksikön pystytys Ihan Itte myös töissä...*huokaus*. Piuhat irti, kaiken tarkistus jne. No, kai se siitä, on se tehty aikaisemminkin. Mutta että juuri eilen – siinä on jo jotakin erittäin pahantahtoista.  Olisikohan se niin, että tästä voisi syyttää myös fibroa ja vaikka negatiivisia ajatuksia? ;> Nimittäin ei näin VOI tapahtua kenellekään muulle kuin minulle.

 

Lisäksi kirjoja oli tarjolla etovähän, takso ajoi maailman pisimpää kautta torille ja kaupoissa ei taaskaan ollut kaikkea tarvittavaa. Lohduttelin sitten itseäni perinteiseen tapaan eli laadin oikeaa perunamuussia (no maidon tilalla kylläkin tattilientä) sekä bearnaisekastiketta. Jostakin syystä nuo ovat joskus olleet hirmuista herkkua. Kyllähän se menetteli, söin itseni täpöähkyyn ja melkein sammahdin sänkyyn kirjan viereen. Väkisin sinnittelin noin nukkuma-aikaan asti, että ei tulisi herättyä keskellä yötä.

 

Varaston pitäisi hiljetä merkittävästi ensi viikolla sekä vielä enemmän juhannuksen jälkeen. Olisi kyllä mukava. Tämä viikko on ollut aika helvetillinen. Olen repopuhkipoikki, väsynyt ja kipeä. Kas kun ei riitä se työn tekeminen sinänsä vaan pitää myös ravailla ympäri taloa, kolme kerrosta ja tsilometreittäin käytäviä. Ei tee kuulkaas yhtään höpöä koiville, ne ovat taas kuin keskikokoiset ranskanpullat, joiden toiseen päähän on kiedottu puolikas HK-blöötä :o Aika karmeat siis – näkö on taatusti yhtä karmea kuin särky, vikisee tämä eikä kehtaa enempää jatkaa (selästä, hartioista, kädestä jne). Prletto vaan, sanon minä. Voi kun olisi mahdollista tehdä etätöitä tai lyhyttä viikkoa, parasta tietysti, jos ei tarvitsisi lainkaan laahata väkisin itseään kipeänä töihin...

 

Ne potkupalloon jotenkin liittyvät kilapilut ovat ilmeisesti vieläkin käynnissä :o Tuota, minusta niitä ei kannattaisi katsoa, vaikka kuvalaatikko kotona olisikin. Kun voipi käydä vaikka tällä tavalla, onhan se aika noloa... Että jos on kirjastoissakin vaaransa, urheilu on kaikille vaarallisempaa! Ainakin Welhotar sanoo reippaasti EI liikunnalle ihan kaikkinensa – nih kerta.

 

Ja nyt sanon heippa, koska olen aivan saakelin väsy ja kipeä!

 

 

 

WELHOTAR AIKOO LEPUUTTAA – EHKÄ...

SADETTA TULOSSA - tottakai, kun viikonloppu alkaa =b

Kas, se on taas perjantai :o Vastahan se äsken oli tässä, mutta se meni pois ja tuli takaisin. Samat vinkeet kyllä kuin aina ennenkin. Väsy, odotus viikonlopusta jne. Ei siis mitään uutta eikä tenhoavaa ,D Ja tämä lokikin on yhtä-ja-samaa jaanausta edelleen, älkää edes muuta odottako. Se ei todellakaan kannata!

 

Varastolla kiirusta piisaa, todella moni on jäämässä nyt lomalle ja osa ensi viikolla, joten meikäläisellä riittää tekemistä. Ei paljoa ehdi käväisemään netissä, jokusen blogin tärkeimmät lukaista sekä tietysti uutiset katsastaa. No, ei kai sitä muuta tarvitse, työaikana. Ruokatauotkin ovat melkoisen hätäisiä, appeet lämmitykseen, lapataan ne nassuun samalla lukien lehteä. Muki kaffetta huoneeseen mukaan ja jatkamaan hommia. Sitten taas odottamaan noutotaksoa. Nyt olen kyllä järjestänyt itselleni niin, että saan seistä ulkona (no, istuminen olisi kyllä poikaa....) ja lukea odotellessa. Edes vähän auringon valoa ja raitista *köh* ilmaa. Ja näkee outoja ihmisiä, sekin on jo jotakin. Meikäläinen on nykyisin melkoisen erakoitunut yksilö nimittäin.

 

Belgarion on tulossa syömään huomenna. Olisi ainakin syytä, saisi katsastaa uudelleen tämän masiinan sisuksia. Jotakin on vialla, koska eilenkin Winkku kaatui hetikohta käynnistämisen jälkeen. Ilman mitään ennakkovaroituksia, ilmoituksia tms. Eikä muuten ilmoitellut mitään, kun ajoin sen uudestaan ylös, hmph.

 

Omisarviksesta ei ole kuulunut mitään, ei asiakirjoistakaan. Kele! Mutta näinhän se on, että lekuri selviää AINA äärimmäisen helpolla, ziis, siis hengenlähdön hinta on vajaa tonni – Suomessa, jos siis on lääkäri ja mokailee. Voi hyvää yötä taas, kelelauta!

 

Kauppalistaa tuossa jo illalla vähän vängersin ja tajusin samalla, että ensi viikolla on juhannus. Voihan pee, se tarkoittaa taas jotakin ylimääräistä järjestelyä kauppojen, kirjaston ja taksojen osalta. Apoteekissakin pitäisi käydä. Hitsi, olisiko tuhluutettava kaksi iltaa tuolla? Kyllä varmaan, ei tämä muuten onnistu. Hain eilen nimittäin yhden kirjan ja odottamassa olikin sitten kotona toinen pakettikortti, ilmeisesti sisältäen pari uutta opusta. Eli nekin on haettava. Täytyy tarkistaa matkatilanne vielä, kyllä niitä pitäisi riittää... Eikä se nyt siitäkään ole kiinni. Lähinnä en vain jaksa fyysisesti käydä vaikka tiistaina ja torstaina hoitelemassa asioita. Olen aina tuon retken jälkeen repoväsypoikki ja koivet huutavat lepoa ja huolenpitoa. Argh! Seuraava päivä töissä on aina yhtä kushelvettiä, ei voi mitään. Mutta näin se kai on sitten tehtävä, koska en halua siihen ruuhkaan perjantaina, en tod!

 

Onneksi en ole menossa mihinkään – siis minäkö muka *paskamaista naurua* – juhannuksena. Se olkoon amatöörien ns. juhla, kun muuta eivät keksi. Sitäpaitsi, kesäpäivän seisaus on ennen sitä, litha, 21.6.2010. Muistakaa juhlia siis aikaisemmin, linksusta löytyy muutenkin kaikkea mielenkiintoista =D

 

Eli ei muuta kuin yrittämään Varastolle ja sen jälkeen roudausretkelle. Ehkä ilta olisi sitten parempi, toivoo tämä ja lähtee keittelemään kaffetta sekä kärtsäämään leipää...

 

Tällä kertaa ei enempää, lukulistaa ja Vinskin yhtä olemattomia kuulumisia ehkä mahdollisesti jopa huomenna tahi vielä myöhemmin. Vaivatkaa sillä välin aivojanne, hierokaa älynnystöröitänne ja osallistukaa uusimpaan JukeQuizziin, se on kiva! =D

 

 

 

JAHAS, MONTA KASSIA JA KIPUISA WELHOTAR – PERJANTAI!

 

 

KAIKKIEN TORSTAIDEN ISOÄITI

Hörhön kanssa eivät sitten tahtotilamme kohdanneet ja päätin ulkoistaa hänet elämästäni. Se oli siinä, riitti, kiitti – kushetus sun muut selitykset. Monta viikkoa odotin erään asian toteuttamista, mutta ei. Härralla oli tärkeämpää sekä kiireellisempää juotavaa, joten... Heippati-hei ja terkkuja taloon! Osaan sitä minäkin, jos ilkeäksi heittäydyn (tehän jo tiedätte, eikö?).

 

Muuten olen kilttiäkin kiltimpi, niin kiltti kuin kiltti voi olla. Varastollakin suorastaan kaikille ,D Odotamme työkaverin kanssa, että kaikki jäävät lomalle ja päätimme keksiä jotain omaa kivaa siksi ajaksi. Mitäkähän se mahtaisi olla? Hän ei ota alkoa, en kyllä minäkään – ainakaan työaikana. No, ehkä jotakin voisi harrastaa salaa. Toisaalta, minä ainakin lomitan paria henkilöä, hän vain yhtä. Näkyypähän sitten, viime kesänä oli muutama päivä eli vajaa viikko vähän hiljaisempaa. Ei siinä juuri ehtinyt mitään roilata. Hyllyt ja laatikot siivota sekä oikeasti klemmareita & härpäkkeitä järjestellä. Siinäpä kivaa kesäpuuhaa Varaston rottakaartille, ah iloa, voih!

 

Josta tulikin taas mieleen kertoa, miten vietin eilisaamun kotona. Voihan Visva sentään... Winkku alkoi kaatuilla, kaatuilla uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Täysin varoittamatta. Tein mitä tahansa, ei auttanut. Piuhat irti ja takaisin – ei auttanut. No sitten, uudestaan ja Paas ettien ja korjaten Winkusta -> shit.... Kunnes päätin ajaa ihan kaikki tarjolla olevat päivitykset, jopa IE:n. OK, toimii, mutta oudosti. Eli jotakin vikaavikaavikaa tässä masiinassa on. Enkä enää osaa tarkistaa, mitä se voisi olla. Viruksia ei ole, tarkistettu jo... Levyn eheytyksen voisi ajaa ja jotain muuta pikkukivaa tämän päivityksen jälkeen vielä – jos tämän saa vielä onnistumaan. Että siihen meni eilisaamun rauhalliset tunnit odotellen töihinlähtöä. Ehdin jo manailla mehukkaasti ja melkein riipustaa ”Annetaan verkonpainoja” –ilmoituksen. Ehkä ei sitten vielä kuitenkaan. Toivon ainakin kovasti, epäilen pahasti. Tosin tämä nyt on huomattavasti rauhallisempi eikä ruksuttele omiaan eikä käy niin kuumana, joten ehkä Belgalla olisi taas asiaa *avuton, tyhmä ja kädetön minä*.

 

Illalla taas tehtyäni eräänkin jutun, innostuin vielä pikkusiivoamaan. Siis ihan omituisia paikkoja, mm. kylppärin lavuaaria, hanoja ja niiden ympäristöä – samoin keittiön puolella. Outoa, mutta kummallista. No, meni sekin sitten jonkinlaisen maanisen puuhastelun piikkiin, ettei sentään joka ilta vain maata, syödä ja lueta, nih kerta!

 

Tässä täytynee valmistautua jo henkisesti huomiseen eli tänään on etokiiruisa päivä, huomenna vielä pahempi. Siis töissä, tarkoitan. Tänään pitäisi vielä käydä postissa noutamassa ainakin yksi opus. Huomenna perinteinen roudausretki. Argh, asiaa siis Matkapalveluun eli muutokset kyyteihin *huokaus*. Toivottavasti ne menevät edes oikein.

 

Jonkinlaista kauppalistaakin pitäisi alkaa taas laatia, koska kaikki tuntuu aina olevan loppu. Outoa, vastahan minä viikko sitten hain muonaa ja kirjoja. Pakkasessa on pieni jömma, mutta muuten alkaa olla vähän heikkoa. Jospa käväisisi tänään myös Serkuissa, edes leivät sieltä ja jotakin muuta eli mehua ja juustoa ainakin. Selviäisi vähän vähemmällä kantamisella huomenna ja saisi taas parempaa tavaraa kuin Liiteristä, niin hyvää kuin jotkut asiat sielläkin ovat. En minä halveksu, mutta sekä Liiterissä että Serkuissa pitää aina tietää jo etukäteen, mitä kannattaa ostaa.

 

Vinskillä ei mitään erikoista, kunhan rusketti itseään eilenkin parvekkeella. Tosin otin takamuksen alusen pesuun, samoin pikkumaton. Taas murinakoneelle siis hommia. Muuten outoa, että kalapuikkeli ei kelvannut :o Olisikohan ollut liian kypsä ja sitkeä sekä taikinakuorta liikaa päällä, vaikka yritin sen parhaani mukaan poistaa. Hän ei siis halua kertoa mistään mitään, kunhan köllii sängyssä minun paikallani >o<

 

Kohta minäkin menen soffalle tasoittelemaan, kunhan saan ensin kaffet, leivät sekä mömelöt – ja toki aamutupakat!!! Nimittäin jos ei muuten pääse hoitoon, näin ainakin. Miettiköhän kukaan, että tässä olisi kyseessä pelkästään se hemmetinmoinen stressi ja syyllistäminen, jota tupakoivia kohtaan yritetään aiheuttaa. Passiivisilla tupakoijilla taas samanmoinen stressi siitä, että pitää kyylätä ja svinduilla koko ajan ,D Ihan vaan noin päivän miettimisen aiheeksi *kolkkoa hekotusta*!

 

Päivän slogan: Ei mikään Dolce & Gabbana, mieluummin vaan kolee & reppana!

 

Päivän biisi: Thursday

  

Luettua: Mary E. Pearson – Kuka on Jenna Fox?  Aika vinkeä nuorisokirja tämä, scifi-henkisyyttä ilmassa... Jenna herää eikä muista mitään, tietää olleensa onnettomuudessa sekä sen jälkeen koomassa ja sairaalassa. Asiat alkavat oudosti selvitä merkillisten yhteensattumien johdosta. Rankkaakin tekstiä, ei paha eli tykkäsin ja suosittelen vähän oudommasta geeniteknologiasta ja ihmisyyden rajoista kiinnostuneille, kaikenikäisille kirjafriikeille! Barbara Taylor Bradford – Suvun vihollinen, just. Hönppää, dharmaa, rahnaa, väkivaldaa, rhakkautta ja lopussa, kiitos, seisoo. Ei aihetta mihinkään toimenpiteisiin, odottelukirjana ehkä menettelee. Kimmo Repo – Miljoonaprojekti. Miten yksinäinen konkurssin tehnyt mies kusettaa vakuutusyhtiötä, joka ei korvannut hänelle erinäisiä menetyksiä? Kenen avulla ja onko se mahdollista? Idea kohtuullinen, oikoluku tekemättä ja takaumat eivät toimi, tsorgen vaan. Aloitin mielenkiinnolla, lopahti äkkiä. Ei toimi näin, ei. Raimo Vahtera – Turun rahapaja. On 1980-luvun alku Turussa ja Peetori-suunnitelmaa pykätään pystyyn. Politiikot ovat kaiken A ja O ja heistä varsinkin eräs on johdateltavissa mukaan ketterästi. Mutta kaikki muuttuu.... Kovin on kunnallispolitiikka Turussa kuten ainakin Turussa ;D Tästä tykkäsin ja suositan! Varsinkin kun esikuvat ja tapahtumat(kin) ovat selkeästi näpättävissä melkein todellisuudesta – ja osa oikeasti onkin. Juha Suoranta – Piilottajan päiväkirja. Proffa piilottelee keväällä 2009 nuorta afganistanilaismiestä ja yrittää selvitellä, miten tämä saisi opiskella ja asua maassa, kuinka on oleskeluluvan laita jne. Asiaa – Welhotar piti ja suosittaa! Ei turhia liirumeita, tosin etiikkaa ja filosofisia kysymyksiä sitten kylläkin, lisäksi käytännön toimia ja jopa ohjeistusta. Sopisi luettavaksi kirjassa mainituille tahoille.... *köh*. Pertti Kultalahti – Matkalla jonnekin, lievästi omituinen opus kaikin tavoin. Ei selkeää suuntaa, mihin pyrkiä. Tapahtumissakin vähän sitä-ja-tätä, onko tämä totta vaiko eikö. Toisaalta, tästä voipi valita omat totuutensa. Ei nyt ihan paashempi, mutta ehkä kannattaa vältellä paremman toivossa. Petri Nevalainen – Saiskos pluvan, Vesa-Matti Loiri. Ensimmäinen elämäkerta Veskusta. Ihan kohtuullinen, mutta lievän sekava ajankohtien ja mm. elokuvien, esiintymisten ja levyjen osalta... loppuu töksähtäen. Ja kun aina kaipaan viitteitä ja *grafioita, tässä niitä oli sitten 50 sivua! Toivoisin kovasti parempaa ja kattavampaa opusta, mutta ihan luettavahan tämäkin – minulle kyllä tuttua asiaa. Jos haluaa nopean kokonaiskäsityksen Veskun elämästä eikä tunne taustoja, tämä on kyllä kohdallansa. Silti jokin jäi vähän kaihertamaan, pientä hätäisyyttä tms. ilmassa?

 

 

 

WELHOTTAREN TORSTAI ILMAN USKOA, TOIVOA, MATTIA JA MUITA MIEHIÄ!

KESTÄVÄÄ KESKIVIIKON KÄLÄTYSTÄ

Sanoisikohan vaihteeksi taas, että vihastuttaa ja v*tuttaa. Runsaasti. Ei ole ihmisiin todellakaan luottaminen, ei. Tämä tiesi taas sitä, että meikäläinen joutuu tekemään itse yhden ei-kivan homman. No, teen kyllä, aivan varmasti. Siitä vaan tulee melkoinen sanominen ja haukut – kenellekäs muulle kuin minulle. Kai sen kestää, ainahan se niin menee. Pirulauta, Hörhö saisi itse hoitaa hommansa eikä teetättää niitä minulla, grrrrrrrauh! 

Varastolla meininki tiivistyy, lomat lähenevät ja ihmiset hepuloivat töittensä kanssa. Eli tehty on, siis töitä. Ihan kiitettävästi niitä näkyy riittävän sekä itsellä että muilla. Kas ne tulostavoitteet, kele. Edelleenkin olen vaan sitä mieltä, että ne eivät ole laskennallisesti arvioitavissa saati sitten verrattavissa osastojen kesken. Varsinkin kun hommat, niiden jakautuminen ja työntekijämäärät ovat täysin erilaiset. Mutta olkoon, asiahan ei minulle kuulu – kunhan vain taas ihmettelen Terävimmän Pään järkeä tämän osalta. Tästä seuraa sellainen vekkuli juttu, että erittäin helppoja ja nopeita hommia seisotetaan ja odotetaan sopivaa aikaa. Kun nähdään, että tavoitteesta puuttuu vielä jotakin, tehdään ne ja kas: meillä onkin uusi upea saavutus ,D Huvittaisi, jos ei samalla vähän jopa nolostuttaisi isojen ihmisten tekiessä näin. 

Muuten ei mitään kerrottavaa. Samaa vanhaa ja onneksi tapahtumaköyhää elämää. Eilen tuli taas pestyä ns. kissapyykkiä koko koneellinen. Hemmetti, niihin menee enemmän aikaa ja emmeitä kuin omiin kuteisiin ja petivaatteisiin. Vinski tarvitsisi kestovaipat, sellaiset hampaan ja raapimisen kestävät. Tekisiköhän joku sellaisia tilauksesta? Minä en kohta enää jaksa tätä souvia, mikään ei tehoa. Ei hyvä, ei paha. Eivät karkoitteet, eivät mitkään. Selvää svinduilua minulle, jos hänet on jätetty vähäksikään aikaa ylimääräisesti yksin, annettu väärää ruokaa virheelliseen aikaan tahi liian vähän / paljon / kuivaa / märkää ruokaa / puruja / paijausta / kehuja / toruja tms. Tai tehty nyt yleensäkin jotakin, joka ei ole ollut kissihärran mukaan kohdallansa, prletto. Kissapsykkaa tuo tarvitsisi tai kissojen mielipidelääkettä (psstt, voisikohan sitä Kettupimiriä syöttää murusina katille.....)! 

Ai niin, sain aikaiseksi sitten laatia kirjelmän vaatiakseni potilasasiakirjojeni kopioita Arvaushuussista. Veinkin sen, Ihan Itte, eilen konttorille *taputtaa itseään päähän*. Josta tulikin heti mieleen, että törmäsin tähän kipujuttuun netissä . Kannattaa varmaan tulostaa mukaansa lekurille, jos on tosi ärtsy hyyppä vastapelurina. Ihan asiaakin löytyy, nimittäin... ei paha, ei. Puhuttaisiin vaan asiasta enemmänkin. Ja hyvä, että tuossa EI ole yleistetty kaikkia kipua koskevia väittämiä, kerrankin.

Kirjastotilanne on muutoin aika huono eli kesäterässä, sano. HelMet ei näy päivittyvän, kaikki ovat vissiin lomalla. Ei kiva. Onneksi pelastus tuli marjantaina hakemastani paketista eli kolme upouutta, suorastaan uutuuden uutuutta, joita nyt vähän jömmailen tässä ,D Edes yksi kiva juttu sentään. Pitää muuten olla varovainen kuitenkin tuon kirjaston kanssa, ettei joudu *köh*, tilanteisiin...    

No, jos minä kuitenkin tästä taas Varastolle palelemaan, ensin kuitenkin saavillinen kaffetta ja kärsättyä leipää kera pivollisen mömelöitä ja vitamiinijuomaa. 

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrvinka, kissinkat! Toi ei oo antanu mun ees skrivaa mitää. Joo, mä tiän, mä oon möhliny. Mutt ku se oli vähä liika kauan vegs. Eikä sitt ollu tuaret safkaa, aamull annettuu vaa. Ja mua otti tiätteks tähä piänee kaalii tosi suurest. Nii ni päätin sitt vetää piänet terkut möhköll, ku se tulee himaa. Ei ois pitäny, vähäks on ollu koleet enkä mä nyt tarkota ilmoi. Oon mä saanu safkaa, eilen fisuuki. Mutt toi ihmine on aikastas kolee nyt. Ei anna goisiikkaa ku iha vähä tual jalkopääs vaa. Ja puhelee tosi rumei mun kuulle... Mä oikee tiijä mitä se nyt sitte suunnittelee. Mun tarvii vissii alkaa jo varoo sitä, jos se vaiks heittää mut partsilt alas tai jotai! Ei, ei se oikeest semmost tee, tiäteskää. Mutt jotai haisujudekoi sill on taas miäless. Semmost hirvityst eileskii aamull laitto tänne, ett mä melkee voinu yhtää olla makkariss enkä ees soffall. Pallill ja ulkon vaa. Epist tommone, tai, nii, no. Kyll mä vähä tajuunki. Se meinaa sano, ett mitäs jos se menis mun lodjull kakkii tai jotai, YÄÄÄÄKSMROUUUH. Ois kyll ihan tosi karmeet hei, eiks? Nii ett jos koitettais olla vähä kildempii toistaseks. Mähä osaan kyll, jos mä haluun. Mutt ku must tuntuu, ett mä en haluu. Mä haluun, ett toi on himass mun kaa joka päivä ja koko aika! Eikä se suastu semmosee – en mä sillo tee yhtää mitää typerää, mä oon tosi viahko kissendahli >o<  Mun kuvei ei sitt oo, arvaatte kai. Se kyll ehdotti, ett jos niist tuatoksist, mutt ei sentää...

Kliffaa keskiviikkoo kuiteskii kaikill!

------------------------------------------

Päivän slogan on tänään pizzan määritelmä: Märkää höttöleipää, jossa on kesän löysistämiä vaaleanhaaleita tomaatteja limaisentahmaisessa juustossa... Hyvää ruokahalua vaan sinnekin! 

Päivän biisi: Jos sä tahdot niin  

Luettua: Lauren Oliver – Kuin viimeistä päivää. Uhh ja tuota, tämä lienee tarkoitettu enempi nuortenkirjaksi. Kovin on alleviivattua ja suorastaan tyrkytettyä mielipidettä. Tyttö laitetaan elämään elämänsä viimeinen päivä uudelleen-uudelleen-uudelleen eri variaatioin. Mitäs tulikaan tehtyä toisille jne. Argh, alkoi jo ketuttaa. En taida suositella, ehkä pahimpaan lukupulaan hiinä-ja-hiinä... Marco Kosonen – Rock’n’ Roll Suicide Bar – Lopun aikojen matkakirja. Melkein-dokkari (ilmeisesti) siitä, miten elämäntapamatkaaja ja rokkaritrumpetisti (!) saa päähänsä perustaa em. baarin Kambodzaan, lähes luoksepääsemättömälle saarelle, frendinsä guest housen rinnalle. Rankkaa, mutta antoisaa tarinaa. Hurjaakin, mutta toisaalta elämyksiä ja kokemuksia. Linksusta lisää ja suosittelen kaikille, joita kiinnostaa rock, Aasia, luoksepääsemättömät mukavat paikat sekä vähän vinksahtanut mieli ;D Welhotar tykkäsi!!! Marika Laijärvi – Vaihtoaskelia, taas nuorisokirjaa enempi eli vaihto-oppilaaksi yliopistoon Saksaan. Jotenkin ylinaiivi tarina, jossa kliseitä vilisee. Dharmaa ja rhakkautta, epävarmuutta, itsetunto-ongelmia ja vielä neitsytkin.... ehkä tämä jollekin antaisi jotakin, en kyllä keksi kenelle. Vain akuuttiin kirjapulaan, on tämä parempi kuin tuo ensimmäinen. Jussi ”hermit” Nieminen – Kuntoutujan tie, psyykoosien, pakkohoidon ja skitsofrenia-diagnoosin jälkeisiä blogimerkintöjä alle kolmikymppisen mielenterveyskuntoutujan elämästä. Nettiriippuvuudesta, avohoidosta, lääkityksestä jne. Aika rankkaa ja sensuroimatonta tarinaa. Tosin välillä vähän puuduttavaa toistoa, kuten blogit (no tämä ainakin, siis omani) aina tuppaavat olemaan. Mutta paljon asiaa ja suosittelen ihan jokaiselle. Vaatii ehkä vähän asennetta, mutta karsii varmasti ennakkoluuloja, antaa ehkä vertaistukea jne. Welhotar siis suosittaa ja linksusta rutosti lisää asiasta, kannattaa ehdottomasti vilkaista! Nicholas Sparks – Onnentuoja, yhteensattumia, uskomuksia, rhakkautta ja hönppää tuvan täydeltä. Ei anna aihetta toimenpiteisiin, ei tod! Ei edes lukupulaan, hätinään pakko-odottelukirja.

 

TÄMÄ LUULISI LÄHTEVÄNSÄ LEIKISTI TÖIHIN, VAIKKA MENEEKIN IHAN OIKEASTI!

 

VÄSYTTÄÄ, PALELTAA, KETUTTAA - vali-vali-vali...

Ei hyväinen aika. Ei sitten millään jaksaisi yhtään mitään. Juu, taas minä valitan – en voi mitään. Ei vain ole tapahtunut mitään erityisen mukavaa ja olo on kehnompi kuin aikoihin. Nämä kelit eivät oikein sovi; kotona on kylmä, ulkona on kylmä, Varastolla on vielä kylmempi. Pukeudun melkein kuin talvella, ei auta. Tuntuu, että fibro vain lisää kylmänarkuutta, nivelet ovat kipeät ja paikkoja, joita en aikaisemmin tiennyt olevan olemassakaan, särkee, vihloo ja juilii. Ainut lääke on kömpiä kahden peiton alle pitkä yökkäri päällä. Valitettavasti ei silti nukuta ja säryt ovat samat, mutta on kuitenkin edes lämmintä!

 

Töitä riittää, ihmiset tyhjäävät pöytiään ennen lomien alkua. Minulla olisi vielä kai 10 viikkoa töitä, ihan kiva. Toisaalta, mitäs sitä lomalla. En pääse mihinkään kuitenkaan. Ehkä voisi tempaista pärsheet olalle, jotta saisi nukuttua pari vuorokautta. Tosin sen jälkeen tulee taas valvottua putkeen saman verran, eli eipä siitäkään hyödy yhtään mitään. Voisi myös miettiä, jospa Hakaniemen sijasta tällä kertaa kävisi kesälomareissulla vaikka Itäkeskuksessa :o Työkaverit ehdottivat jopa Korsoa, mutta se on kyllä aivan liian eksoottista ja turhan kaukana. Lisäksi sieltä voi saada ties minkälaisia bakteereja. Ehkäpä siis Itäkeskus tai jokin muu viehättävä ostoshelvetti *käks* tai hei, nyt minä sen keksin, lounas ja ostosretki Iikkeassa *käks-käks*.

 

Illalla ei jaksa mitään. Hätäiseen taas ne pakolliset eli muonaa pariksi päiväksi, jotain pientä ilta-apetta. Kirjoittamista – argh – pitäisi enemmänkin, ei jaksa. Lukemista. Horrostelua, mutta ei kunnon unta. Kohta tässä menee hermot, oikeasti!

 

Hörhökin on niin prleen hörhö, että raivostuttaa. Mies ei suvaitse tehdä sitä, mitä on luvannut jo aikoja sitten. Tänään hänen pitäisi käväistä residenssissä, no, näkyypähän... Eli mitä minä olen aina sanonut – miehiin ei pidä luottaa. Itse asiassa keneenkään ei pidä luottaa. Aina ei edes itseensä, mutta se on kuitenkin parhain olemassa oleva vaihtoehto.

 

Kunhan keksisin jostakin oman kivalääkärin, tietäisikö joku? Nyt alkaa olla sen verran raivoisa tilanne, että jos joudun vielä asioimaan omisarviksen kanssa, sanon tod. pahasti erinäisiä totuuksia. Myös sen, mitä mieltä muut Varastolla hänestä ovat. Tämä taas johtaisi uskoakseni siihen, että hän vihapäissään enää määräisi minulle mitään muuta kuin jotain käsikauppalääkettä, jos sitäkään. Pirulauta, että on vaikeaa... Olen pähkinyt, pitäisikö oikeasti ottaa yhteyttä sinne ylilääkäriin. Kai Arvaustalossakin sellainen hlöstöasioista vastaava ylihemmo on? Haluaisin todellakin täydellisen selvityksen. Mutta ensin haen kopiot kaikista papereistani pois. Sen voisikin ottaa tämän päivän tehtäväksi. Kun kirjaan sen nyt tähän, tulee se ehkä jopa toteutettua.

 

No, en kiusaa teitä tässä sen enempää. En puutu ajankohtaisiin tapahtumiin, en kerro Vinskin kuulumisia. Minua kun ei nyt juuri kiinnosta yhtään mikään. Valitan. Tai kiinnostaa, vaffat kaffet ja ne säälittävät mömelöt, jotka on lupa vetää kitusiinsa. Nekin vain siksi, että pääsee edes töihin. Muuten kökkisin täällä puhumatta ja liikkumatta, hipohiljaa sängyssä lueskellen – voi kun sen voisikin tehdä!!!

 

Luettua: Tahmima Anam – Kulta-aika, perheromaani Bangladeshin itsenäissyyssodan ajoilta 1970-luvun alusta. Melkoisen puoleensavetävää tekstiä, jotenkin. Tykkäsin ja suositan, jos pidät ajankuvasta, tragedianomaisuudesta, pienestä intialaistyyppisestä liioittelusta ym. Tämä on tosi kesälukemista, jotenkin sopii mielialaan. Vikas Swarup – Syyllisten seurue, murhatarina Intiasta, Slummien miljonäärin tekijältä. Ovela kooste, sisältää Bollywoodia ja muuta mielenkiintoista. Ei paha, mutta ei kovin järisyttäväkään. Kulttuurin kuvauksena kohtalainen... Jännää muuten, miten tietyn tyyppisiä kirjoja kerääntyy äkkiä peräkkäin iso liuta, kuten nyt muutaman viikon aikana – teemana Aasia aivan selkeästi ja tämä siis täysin valitsematta. Kunhan olen napsinut uutuudet kaikkinensa. Jacamon & Matz – Tappaja, osat 1 – 3, sarjakuvia, sarjakuvanovelleja? paremminkin. Tässä tappaja esittelee itsensä; kyyninen, itsetietoinen ja tehokas mies, noir-trillerien parhaiden perinteiden mukaisesti. Hän kertoo, miksi tappaa. Analysoi itseään ja ammattiaan sekä tekee sen, mikä on tehtävä. Tässä siis kolme ensimmäistä tarinaa samoissa kansissa. Muutoin vinkeää piirrostekniikkaa, leikkauksia, takautumia, pään sisäistä myllerrystä, unia ja valveunia jne eikä tarinoissakaan ole mitään vikaa. Välillä vähän skitsoa ja rumankaunista. Tykkäsin ja suositan sekä odotan loppuosia pika-pikaa – lisää siellä toisaalla. Enemmänkin on tullut luettua, ei nyt jaksa listata. Jospa huomenna jaksaisi taas ihan pikkuisen edes listata. Lukea kyllä jaksaa, vaikka väsy on mahdoton.

 

 

 

VÄSYISÄ JA KÄRTTYISÄ WELHOTAR TAAS LIIKKEELLÄ – VAROKAA!

EI KIVAA EIKÄ AINAKAAN MUKAVAA

Eipä taas paljoa naurata. Tulin vain kertomaan, että kahden päivän nukkumiset eivät auta siihen, että väsyttää taas koko viikon. Esimakua siihen löytyi jo viime yöstä. Älkääkä sanoko, etten nukkuisi päivällä. Siitähän ei tulisi mitään, vai selviääkö joku teistä 3 – 4 h unilla kovinkin pitkään? Ketuttaa niin, että silmissä hämärtää. Pakko se vaan on, mennä taas, tehdä taas, jaksaa taas, ihan koko hemmetin viikko.

 

Ei, minä en aio vali-vali-valittaa enää enempää. Tsekatkaa joku aikaisemmista postauksista – tämä on taas niitä erittäin pahoja päiviä. Todella pahoja, itse asiassa. Kaikki on päin h*ttiä!

 

Enkä ole saanut edes mitään järkevää aikaiseksi.  Vain aivan pakolliset asiat. Ketuttaa sekin, pitäisi ja pitäisi. Argh. Miksi minä en saisi olla kotona, jos minua särkee, sattuu enkä pysty edes kävelemään ja – no joo, unohtakaa koko juttu! V*ttu!

 

 

 

KRANTUSTI PUHUTELTAVA WELHOTAR LÄHTEE VARASTOLLE!