Sanoisikohan vaihteeksi taas, että vihastuttaa ja v*tuttaa. Runsaasti. Ei ole ihmisiin todellakaan luottaminen, ei. Tämä tiesi taas sitä, että meikäläinen joutuu tekemään itse yhden ei-kivan homman. No, teen kyllä, aivan varmasti. Siitä vaan tulee melkoinen sanominen ja haukut – kenellekäs muulle kuin minulle. Kai sen kestää, ainahan se niin menee. Pirulauta, Hörhö saisi itse hoitaa hommansa eikä teetättää niitä minulla, grrrrrrrauh!
Varastolla meininki tiivistyy, lomat lähenevät ja ihmiset hepuloivat töittensä kanssa. Eli tehty on, siis töitä. Ihan kiitettävästi niitä näkyy riittävän sekä itsellä että muilla. Kas ne tulostavoitteet, kele. Edelleenkin olen vaan sitä mieltä, että ne eivät ole laskennallisesti arvioitavissa saati sitten verrattavissa osastojen kesken. Varsinkin kun hommat, niiden jakautuminen ja työntekijämäärät ovat täysin erilaiset. Mutta olkoon, asiahan ei minulle kuulu – kunhan vain taas ihmettelen Terävimmän Pään järkeä tämän osalta. Tästä seuraa sellainen vekkuli juttu, että erittäin helppoja ja nopeita hommia seisotetaan ja odotetaan sopivaa aikaa. Kun nähdään, että tavoitteesta puuttuu vielä jotakin, tehdään ne ja kas: meillä onkin uusi upea saavutus ,D Huvittaisi, jos ei samalla vähän jopa nolostuttaisi isojen ihmisten tekiessä näin.
Muuten ei mitään kerrottavaa. Samaa vanhaa ja onneksi tapahtumaköyhää elämää. Eilen tuli taas pestyä ns. kissapyykkiä koko koneellinen. Hemmetti, niihin menee enemmän aikaa ja emmeitä kuin omiin kuteisiin ja petivaatteisiin. Vinski tarvitsisi kestovaipat, sellaiset hampaan ja raapimisen kestävät. Tekisiköhän joku sellaisia tilauksesta? Minä en kohta enää jaksa tätä souvia, mikään ei tehoa. Ei hyvä, ei paha. Eivät karkoitteet, eivät mitkään. Selvää svinduilua minulle, jos hänet on jätetty vähäksikään aikaa ylimääräisesti yksin, annettu väärää ruokaa virheelliseen aikaan tahi liian vähän / paljon / kuivaa / märkää ruokaa / puruja / paijausta / kehuja / toruja tms. Tai tehty nyt yleensäkin jotakin, joka ei ole ollut kissihärran mukaan kohdallansa, prletto. Kissapsykkaa tuo tarvitsisi tai kissojen mielipidelääkettä (psstt, voisikohan sitä Kettupimiriä syöttää murusina katille.....)!
Ai niin, sain aikaiseksi sitten laatia kirjelmän vaatiakseni potilasasiakirjojeni kopioita Arvaushuussista. Veinkin sen, Ihan Itte, eilen konttorille *taputtaa itseään päähän*. Josta tulikin heti mieleen, että törmäsin tähän kipujuttuun netissä . Kannattaa varmaan tulostaa mukaansa lekurille, jos on tosi ärtsy hyyppä vastapelurina. Ihan asiaakin löytyy, nimittäin... ei paha, ei. Puhuttaisiin vaan asiasta enemmänkin. Ja hyvä, että tuossa EI ole yleistetty kaikkia kipua koskevia väittämiä, kerrankin.
Kirjastotilanne on muutoin aika huono eli kesäterässä, sano. HelMet ei näy päivittyvän, kaikki ovat vissiin lomalla. Ei kiva. Onneksi pelastus tuli marjantaina hakemastani paketista eli kolme upouutta, suorastaan uutuuden uutuutta, joita nyt vähän jömmailen tässä ,D Edes yksi kiva juttu sentään. Pitää muuten olla varovainen kuitenkin tuon kirjaston kanssa, ettei joudu *köh*, tilanteisiin...
No, jos minä kuitenkin tästä taas Varastolle palelemaan, ensin kuitenkin saavillinen kaffetta ja kärsättyä leipää kera pivollisen mömelöitä ja vitamiinijuomaa.
Purrrrrrrrrrrvinka, kissinkat! Toi ei oo antanu mun ees skrivaa mitää. Joo, mä tiän, mä oon möhliny. Mutt ku se oli vähä liika kauan vegs. Eikä sitt ollu tuaret safkaa, aamull annettuu vaa. Ja mua otti tiätteks tähä piänee kaalii tosi suurest. Nii ni päätin sitt vetää piänet terkut möhköll, ku se tulee himaa. Ei ois pitäny, vähäks on ollu koleet enkä mä nyt tarkota ilmoi. Oon mä saanu safkaa, eilen fisuuki. Mutt toi ihmine on aikastas kolee nyt. Ei anna goisiikkaa ku iha vähä tual jalkopääs vaa. Ja puhelee tosi rumei mun kuulle... Mä oikee tiijä mitä se nyt sitte suunnittelee. Mun tarvii vissii alkaa jo varoo sitä, jos se vaiks heittää mut partsilt alas tai jotai! Ei, ei se oikeest semmost tee, tiäteskää. Mutt jotai haisujudekoi sill on taas miäless. Semmost hirvityst eileskii aamull laitto tänne, ett mä melkee voinu yhtää olla makkariss enkä ees soffall. Pallill ja ulkon vaa. Epist tommone, tai, nii, no. Kyll mä vähä tajuunki. Se meinaa sano, ett mitäs jos se menis mun lodjull kakkii tai jotai, YÄÄÄÄKSMROUUUH. Ois kyll ihan tosi karmeet hei, eiks? Nii ett jos koitettais olla vähä kildempii toistaseks. Mähä osaan kyll, jos mä haluun. Mutt ku must tuntuu, ett mä en haluu. Mä haluun, ett toi on himass mun kaa joka päivä ja koko aika! Eikä se suastu semmosee – en mä sillo tee yhtää mitää typerää, mä oon tosi viahko kissendahli >o< Mun kuvei ei sitt oo, arvaatte kai. Se kyll ehdotti, ett jos niist tuatoksist, mutt ei sentää...
Kliffaa keskiviikkoo kuiteskii kaikill!
------------------------------------------
Päivän slogan on tänään pizzan määritelmä: Märkää höttöleipää, jossa on kesän löysistämiä vaaleanhaaleita tomaatteja limaisentahmaisessa juustossa... Hyvää ruokahalua vaan sinnekin!
Päivän biisi: Jos sä tahdot niin
Luettua: Lauren Oliver – Kuin viimeistä päivää. Uhh ja tuota, tämä lienee tarkoitettu enempi nuortenkirjaksi. Kovin on alleviivattua ja suorastaan tyrkytettyä mielipidettä. Tyttö laitetaan elämään elämänsä viimeinen päivä uudelleen-uudelleen-uudelleen eri variaatioin. Mitäs tulikaan tehtyä toisille jne. Argh, alkoi jo ketuttaa. En taida suositella, ehkä pahimpaan lukupulaan hiinä-ja-hiinä... Marco Kosonen – Rock’n’ Roll Suicide Bar – Lopun aikojen matkakirja. Melkein-dokkari (ilmeisesti) siitä, miten elämäntapamatkaaja ja rokkaritrumpetisti (!) saa päähänsä perustaa em. baarin Kambodzaan, lähes luoksepääsemättömälle saarelle, frendinsä guest housen rinnalle. Rankkaa, mutta antoisaa tarinaa. Hurjaakin, mutta toisaalta elämyksiä ja kokemuksia. Linksusta lisää ja suosittelen kaikille, joita kiinnostaa rock, Aasia, luoksepääsemättömät mukavat paikat sekä vähän vinksahtanut mieli ;D Welhotar tykkäsi!!! Marika Laijärvi – Vaihtoaskelia, taas nuorisokirjaa enempi eli vaihto-oppilaaksi yliopistoon Saksaan. Jotenkin ylinaiivi tarina, jossa kliseitä vilisee. Dharmaa ja rhakkautta, epävarmuutta, itsetunto-ongelmia ja vielä neitsytkin.... ehkä tämä jollekin antaisi jotakin, en kyllä keksi kenelle. Vain akuuttiin kirjapulaan, on tämä parempi kuin tuo ensimmäinen. Jussi ”hermit” Nieminen – Kuntoutujan tie, psyykoosien, pakkohoidon ja skitsofrenia-diagnoosin jälkeisiä blogimerkintöjä alle kolmikymppisen mielenterveyskuntoutujan elämästä. Nettiriippuvuudesta, avohoidosta, lääkityksestä jne. Aika rankkaa ja sensuroimatonta tarinaa. Tosin välillä vähän puuduttavaa toistoa, kuten blogit (no tämä ainakin, siis omani) aina tuppaavat olemaan. Mutta paljon asiaa ja suosittelen ihan jokaiselle. Vaatii ehkä vähän asennetta, mutta karsii varmasti ennakkoluuloja, antaa ehkä vertaistukea jne. Welhotar siis suosittaa ja linksusta rutosti lisää asiasta, kannattaa ehdottomasti vilkaista! Nicholas Sparks – Onnentuoja, yhteensattumia, uskomuksia, rhakkautta ja hönppää tuvan täydeltä. Ei anna aihetta toimenpiteisiin, ei tod! Ei edes lukupulaan, hätinään pakko-odottelukirja.
TÄMÄ LUULISI LÄHTEVÄNSÄ LEIKISTI TÖIHIN, VAIKKA MENEEKIN IHAN OIKEASTI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti