SUNNUNTAI-PLÄÄÄÄÄH...

Sitä samaa vanhaa ketutusta taas tarjolla näin sunnuntaina. Huomenna alkaa taas äärettömän pitkä ja vaivalloinen viikko. Ei millään jaksaisi - ahittaa!

Eilen sentään saatiin Belgan kanssa vaihdettua mullat kaikkiin yrttilöihin - isompiin tietty vain pintamulta. Oli siinäkin hommaa, yli pari tuntia meni ihan kepoisasti. Sitten äärihyvää wokkia, jossa kaikenmoisia sekalaisia vihanneksia, vähän fisua ja jättiherkkareita,  kookosmaitoa ja paaaaljon hyviä sekä tömäköitä mausteita. Jälkkäriksi keksikakkua ja kaffetta, oli hyvää - btw.

Tämä päivä taas menee kotihommissa. Herneaivo oli kaivautunut papereiden ALLE jättämään kusimerkkinsä soffalle. Aijjumankauta että riipoo. Basessa arestissa pari tuntia aamusta ja jumalaton mekastus koko ajan. Minä olen tulossa (!) hulluksi tämänkin asian kanssa...

Nyt laitan ruokaa tulemaan, alkaa olla kohta nälkä. Pyykit pyörivät, on imureerattava, käytävä pakkoruiskussa ja vaikka mitä. Sentään sain kolme kirjoitusta editeerattua ja framille äsken, jonka lasken edes plussaksi itselleni.

Että meikäläinen inhoaa tällaisia päiviä. Lokinperkelekin on paskannut ikkunaan =(

POLKA, JOKA INHOAA LÄHES KAIKKIA PÄIVIÄ!

OLEN HUIJARI!

 

Tuli huijattua Uni-Jukkaa ja Nukku-Mattia ihan olan takaa. Nukuin melkein 10 h. Välillä tosin olin hereillä yli tunnin eli kaffittelin ja otin kipulääkkeet. Heräilin myös yöllä pari kertaa pidempään ja useamman kerran lyhyemmin, kipuun ja kissan aamumärinään. Mutta silti, hyvin on huijattu eli nukuttu vähän univelkoja lyhyemmiksi.

 

Belga on taas tulossa lounaalle, josko tänään jo saisi jotakin tehtyäkin. No, met katsomma. Olin eilen kuitenkin Varastolla jopa sen verran pirteä, että sain varattua ajan selän kuvantamiseen, se on 31.5. puoliltapäivin – loppupäivän pidän vapaata. Ja samalla ilmoittauduin sosiaaliseen tapahtumaan 1.6. eli jälleen pippaloihin. Tätä menoa minusta voi tulla vielä varsinainen seurapiirihai! Vai ovatko hait miehiä? Minä kun en tiedä, en ole koskaan ollut mitenkään ihmeellisen sosiaalinen... enempi epäsosiaalinen *wirn*.

 

Juuei, tämä on vain tällainen normipäivitys, että täällä ollaan. Ei minulla ole mitään kerrottavaa tänäänkään. Erityistä siis. Menen keittelemään ne toiset aamukaffet ja editeeraamaan muutamaa kirjoitusta. Kuten tavallista! Eivät nämä päivät juuri toisistaan eroa.

 

 

 

POLKA, JOKA KERRANKIN ON NUKKUNUT YLI AIKOJENSA!

 

AGGRESSIIVIT RAIKAAVAT

 

Että jaksaa taas ottaa päähän; Vinski, Varasto -> vetutus. Hyvin veemäistä on siis kaikki tämä tänään. Vielä siihen päälle taas iltapäivän roudaus kaikkinensa. Olen ollut repopoikki jo monta päivää, ei millään jaksaisi enää yhtään mitään ja nyt menee vielä hermo!

 

Tullessani eilen kotoon oli armas herneaivoinen karvakasa juuri ehtinyt kusaista tismalleen laatikon viereen! Siis aivan tahallinen teko, ei tuo ole mikään tauti, perkele! Ei kun vaihteeksi taas pyykkikone pyörimään. Minä en jaksa, en oikeasti. Pitääkö muovittaa koko huusholli (tai paperoida, kuten välillä olikin...)? Ei kiva sekään, kenellekään. Ja kaiken huippu on tietysti se, että tällaista ei tapahdu, kun olen kotona. No, yhden vieraan käsveskaan oli kerran kustu... *anteeks*, samoin toisen kaverin hanskoille. Toisaalta, ne oli jätetty juuri klaffisoffan viereen tai sen päälle. Onkohan Vinski allerginen klaffisoffalle ja tyynyille? Kyllä eilen aggressiivit raikasivat torpassa, sano...

 

Lisäksi Varastolla tehdään aivan jumalattomasti töitä. En ole ainoa, joka valittelee asiaa. Samaa kertoi kaveri toiselta osastolta eli hänellä on sama tilanne. Ei kunnolla ehdi edes kuusella käydä tahi apehtia, kaffet on otettava mukaan ja istuakaan rauhassa ei siis ehdi... Eikä kukaan ilmeisesti edes yritä tajuta tätä. No, lomien aikana ehkä ihan hiukkasen helpottaa *ristii terhakasti taas sormiaan*. Muuten on heittäydyttävä lisähulluksi ja haettava sairaslomaa!

 

Päivän slogan: Elämä on epäreilua ja hyvä niin – jos ei olisi, emme voisi marista jatkuvasti jostakin!

 

Päivän biisi: Nyt meni hermot  

 

 

 

 

Luettua: Alex Rovira & Francesc Miralles – Lopullinen vastaus. Einsteinin salaisuus oli kaava E = ac² ja tätähän lähdetään selvittämään kuni Tavinskikootia eli ei oikein nyt mallaa. Salaperäisiä ohjeita, karmeita murhia jne. Ei vaan toimi, on tämä silti fiksumpi kuin Tavinski ;> Véronique Ovald – Mitä tiedän Vera Candidasta. Kolmen sukupolven naisten ja aviottomien lasten tarina. Oudon kihelmöivä tunnelma, prostituutiota, elämää jossain salamyhkäisessä paikassa Etelä-Amerikassa. Sotilaita, vangitsemisia sekä tavallista elämää. Vinkeä ja vaikuttava – suositan, mutta ei sovi ehkä kaikille. Mirjam Kälkäjä – Pilvenpitelijät. Petsamon evakoiden tarinaa pohjoisen asutustiloilla, varsinkin naisten ja tyttärien elämää, kokemuksia ja arkea. Sitä pahinta ja parhainta, mitä nainen voi vain kokea. Rankkaa työtä, paljon lapsia sekä pieniä onnen hippusia. Kälkäjän tyylin tunnistaa, tämä on ihan parhaasta päästä! Todenoloista, realistista kuvausta, vaikka toistoakin löytyy. Suositan, ihan vaikka historian nimissä katsastamaan kylmän tilan ”emännän” elämää. Olen Steinhauer – Turisti. Vähän erilainen vakoilutarina ja trilleri. Milo on ammattitappaja, jota epäilläänkin nyt murhasta – turhaan eli hän joutuu itse metsästetyksi sekä selvittämään omaa tarinaansa ja menneisyyttään. Mukaan sotkeutuu paljon muutakin. Ei paha, ollenkanas, vaikka yleensä en näistä vakoilujutuista hirveästi perusta. Tämä on sopivasti vähän erilainen. Claudie Gallay – Rakkaus on saari. Teatterifestivaalien aika kaupungissa. On näytelmä, sen ohjaaja. Kirjoittaja, joka on kuollut ja hänen sisarensa. On näyttelijä. Vähän taas omalaatuisempi esitys, joka ei oikein purrut meikäläiseen... liian fiksua, ehkä?! Pirjo Rissanen – Äitienpäivä. Jatkoa Muistot-romaaniin eli Ulpun eloa iäkkäämpänä ja suhteita läheisiin. Rissasen taidolla kirjoittamaa puolihömppää, viihdekirjojen kavereille ja ihmissuhteista sekä suvusta kiinnostuneille (mielessä käväisi muuten HHH:n VV *käks*). Markku Ropponen – Kuhala ja vanginvartijan mandoliini. Kuhala haluaisi lopettaa etsivän hommat, mutta joku yrittää räjäyttää torpan... lisäksi tulee toimeksianto tutkia erään pariskunnan murhaa. Kuhalalla on myös uusi koira, Hippu. Ja tästähän takaa-ajo ja tutkinta sitten alkavat. Kelpoisa Kuhala, 10. lajiaan – kesädekkariksi oikeinkin kelpoisa. Dave Thompson – Ozzy Osbourne omin sanoin. Pimeyden prinssi vai rakastava ja hellä perheenisä. Ozzyn sanomisia vuosien varrelta käsittäen kaikkea mahdollista huumeista kotieläimiin, bändistä perhesuhteisiin ja itse asiassa ihan mistä tahansa vaan mielipidettä löytyy ,D Nämä on kerätty eri haastatteluista, lehdistä ym. Välissä lyhyesti bändin ja Ozzyn historiaa. Ei hirmuisen ihmeellinen, mutta faneille must ja kyllä tässä meikäläinenkin hekotteli hetkittäin :D Suositan siis Ozzyn kavereille. Arne Dahl – Pimeyden kutsu. A-ryhmä selvittelee 14-v. tytön katoamista luokkaretkellä, törmää pedofiileihin sekä omalaatuiseen seksisalaseuraan ja nettipornoon. Tapahtumia riittä siellä ja täällä, lisäksi joku vielä listii homoja urakalla Tukholmassa... Dahlilta taas erinomaisen kelpoisa dekkari, joka vie taas sisälle A-ryhmään ja sen työhön sekä ihmissuhteisiinkin. Ja jos näistä viimoisista olen jo jotakin sanonut, se on vahinko – en jaksa tarkistaa juuri nyt. Muuten näistä myös toisaalla myöhemmin... Ja lisää on tuolla pinoissa :D *eheheeeeh, maanista hekotusta*

 

 

 

 

POLKAN ON TEHTÄVÄ, MITÄ POLKAN ON TEHTÄVÄ!

 

TAVANOMAINEN JORINAPOSTAUS, mukana myös ruoka...

 

Sentään jotakin tässä – on JO torstai. Ei kyllä edelleenkään näy Toivoa, ei Uskoa eikä ketään muutakaan kaveria. Tavan mukaan myös Jukka ja Matti Uni ovat kadoksissa. Pahempi juttu, ainut vainoaja on Hörhö! Käks. Muille voitte ilmoittaa, että ottaisivat yhteyttä tavattaessa, tilanne on vakava ja jopa kriittinen.

Heräsin yöllä omaan voihkintaani ja kirottuun kipuun 1.5 h unien jälkeen; lonkkaa viilsi niin, että silmissä näkyi tähtiä, punaista ja ties vaikka mitä. Sattui, kovasti. Siitä ei kovin helpolla uutta unta saanut enää aikaiseksi. Ei kiva. Ei mukava.

Eilisiltana ei myöskään jaksaahuvituttanut tehdä yhtään mitään. Luin, apehdin ja luin vielä vähän lisää. Selasin nettiä ja huvitutin itseäni lisää omilla kieroilla hauilla ja muutamalla lokilla. Ei tarvinnut edes laitella eväksiä, ei pyykätä vaatetta eikä itseään enemmälti. Vapaa ilta siis.

Onneksi tein tiistaina muonaa kolmeksi päiväksi, eväkseksi siis. Vihannes-tofupataa. Sen verran täyttävää tavaraa, että ei paljoa tarvitse edes syödä :D Mukaan tungin puolikkaan pakettia tofua pakkasesta – ylläri muuten, miten hyvin pakastettu tofu imaisee maut itseensä. Pakastin normitofun sokeripalan kokoisina kuutioina rasiassa, kun huomasin ostaneeni sitä vähän turhan paljon. Osa olisi ehtinyt jo vanhentua, jos en olisi laittanut sitä pakkaseen. Näin teen toistekin , njam. Lisäksi pataan heitettiin kourallinen papuja ja tosiaan kaikenlaisia sekovia vihanneksia, erilaisia, mitä nyt sattui olemaan. Ja paljon mausteita. Josta tulikin mieleen, että ilmankos meikäläinen vetelee paprikaa sojona sekä chiliä joka paikassa :O

Josta päästäänkin pariin ruoka-aiheeseen. Mutta näitä en syö - en muuten ole ikinä syönyt... 

Toisaalta, tämä taas on melkoisen epäilyttävästi kasvatettua ruokaa - mielenkiintoista, sano.

Ja vielä sen verran lisää ruoka-asiaa, että kävin vaihteeksi Serkuissa täyttämässä pieniä puutteita ja kulutin kokonaista 15 juuroa, jolla sainkin ison kassillisen tavaraa! Leipää, kaalipiirakoita, kaalipiffeleitä (ei lisäaineita!), suikulapunajuurta, keksikakkua, kuivattuja hetelmiä, sukulaatia, adjikaa... olikohan tuossa jo kaikki, kantarellisulatejuustoa oli myös ja valkosipulisavujuuustoa. Jep, aika kohtuullinen hinta kaikesta tuosta, ainakin meikäläisen mielestä.

Varastolla edelleen sama tilanne, töitä riittää. Ihan jatkuvasti, täpövarmana virtana. Virtana, joka ei solju vaan kuohuu! Lisäksi taas eräs kone tilttailee, joten aamuksi jäi taas mukava pino tekemistä. On se hyvä aloittaa aamu työllä! Tulee niin hyvä ja hyödykäs olo *muahahhaaah*. Ainakin joillekin.

Muuten olen sitä mieltä, että minä tarvitsisin piiiiitkän loman ihan kotona. Lisäksi tarvitsisin kodinhoitajan, kissapiian ja miespalvelijan. Autonkuljettajakaan (autoineen tietysti) ei olisi pahitteeksi. Kyllä minä ihan itse sitten kävisin ostoksilla ja kokkailisin. Mutta mistä valuuttaa moiseen? Minä vaan kysyn? Voisin odottaa lottovoittoa, mutta kun en lottoa ikinä. Ähh. Ratkaisematon yhtälö.

Ehkä on parasta unohtaa koko juttu, riipiä runsas annos kipulääkettä kaffen kera  ja lähteä taas ropottamaan Varastolle. Ei tässä mikään muukaan auta.

 

KISSIKENKÄT LIIKKUVAT, MYÖS TORSTAINA!

 

 

KUSISIA PÄIVIÄ, KIPEITÄ ÖITÄ

 

Voihan pirulainen taas vaihteeksi. Eilen, siis tiistaina, olo oli jo kuin olisi loppuviikko. Ei muuten, mutta yhtä poikki ja raihnainen, ei hemmetissä. Ei tässä tosiaankaan ole laitaa. Samaa valitteli työkaveri, joka sairastelee myös. Kumpikaan ei jaksaisi, molemmat haluaisimme edes osa-aikaiselle jollekin...

 

Puoliltapäivin alkoi taas hemmetinmoinen hiostus ja materiaalia tuotiin niin, että heikkohermoista olisi jo hirvittänyt. Welhotar vain manaili ääneen ja kuittaili sopivasti. Töitä tuli taas tehtyä yli äyräiden eli liikaa, vaikka jätin semmoisen mukavamman pinon täksi aamuksi evääksi. Sillä voipi aloittaa aamun, kun kaffe tippuu valmiiksi. Loppupäivä olikin sitten taas taukoamatonta ropotusta eri asioiden kanssa, hemmetin hankalienkin, joita ei ollut hoidettu asianmukaiseen kuntoon eli jouduin turhaan etsimään erinäisiä tietoja itse. Ohjeena nimittäin on, että ne tiedot pitäisi olla jo valmiina. No, minähän etsin... siitähän sitä – kai – maksetaan, jos maksetaan!

 

Oikeasti, en minä valittaisi mitään työstä enkä sen paljoudestakaan, jos olisin kunnossa. Nyt taas särkee koipia ja selkää niin kirotusti heti aamusta, että en tiedä miten selviän. Lisäksi käsi ja olkapää alkavat jo lievästi oireilla nekin. Ähhh! Enkä minä voi muuta kuin valittaa täällä, kun ei ole muuta tehtävissä. Kun käsioireet pahenevat, haen sen piikin... en ihan vielä.

 

Muutoin olipa taas kiva ylläri kotona. Vastapestyt klaffisoffan vaatteet oli vaihteeksi kustu heti piloille *ärisee ja murisee*. Katti sai kyytiä baseen ja taas peitto ja tyyny sekä poppana pesuun. Aijjumankauta, minen enää jaksa! Palautanko Vinskin vai mitä ihmettä minä oikein teen? Ei tämä ole enää laitaa tämä tämmöinen. Se herneaivo ei viitsi piruuttaankaan mennä enää toiselle laatikolle. Pitääkö molemmat laatikot siirtää vierekkäin? Ehkä sen vielä kokeilen, sitten on pakko etsiä jokin ratkaisu. Tässä ei kestä hermot, hajuaisti, Itte Minä  eikä pesukone enää tällaista sekoilua näiden rättimien kanssa. Tekee jo mieli sitoa kissa kiinni ja kusta itse kissan päälle puhuen samalla rumia *pervo!*! Nih kerta!

 

 

 

 

 

Ketuttaa, ketuttaa kovasti! Onneksi on sentään kirjoja rutosti *huokaa onnesta* ja lisää kirjastosta tulossa. Lisäksi syksyn kirjaluettelot on jo julki ja niitäkin voipi selailla sillä silmällä, ah onneva! Ainoa pieni ilo tässä enää meikäläiselle.

 

Päivän slogan: Kylmä kahvi kaunistaa, mutta vatsa ei kestä sitä, minkä naama vaatisi!

 

Päivän biisi: Olen kaunis

  

Luettua: Rob Jovanovic – Richey Edwardsin tarina, salamyhkäisen katoamisen jäljillä siis. Tarinaa bändistä ja pähkäilyä Edwardsista, totta ja olettelua. Lukemiseksi faneille tai omituisista tarinoista kiinnostuneille, ei mikään valtava elämys... David Hewson – Mysteerien huvila. Nykyaikaisen pakanrituaalin uhri löydetään kuolleena Tiberin rannalta. Samaan aikaan jenkkituristin tytär kaapataan. Asiaa selvitellään, salaperäinen Dionysos-kultti tuleee esiin jne. Kelpoista kesäluettavaa, mutta ei mitään ihmeellistä tässäkään. Kirsi Merimaa – Musta Kirves. Petra lähtee EU-lähettiläänä Kirgisiaan ja työ muuttuu hengenvaaralliseksi. Kylän asukkaat ovat sairastuneet ja kuolleet, EU-kansalaisia on murhattu. Romantiikkaakin löytyy. Ei paha, mutta nimi on täysin teemaan sopimaton... ihan hyvä kotomaiseksi jännäriksi, kun olisivat keksineet toisen otsikon opukselle. Kesädekkariksi! Spencer Quinn – Karvat pystyssä, nuurskijatutkimuksia. Chet on upea karvakorva, joka reputti poliisikoirakoulun loppukokeissa, mutta osaa toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Aika hauska vaihtoehto, sopiva myös nuoremmille. Tässä etsitään kadonnutta 15-v. tyttöä ja Chet & ”isäntä” Bernie ratkovat ongelmaa ja yrittävät pysyä hengissä. Kelpoisa, juu! Jane Green – Kuviot uusiksi. Kun elämä menee uusiksi monella henkilöllä usealla eri tavalla. Uusi ystävä toiselle, toisen talous romahtaa jne. Vaihtoehtohömppää melko asiallisella(kin) tavalla. Hömpän kavereille. Seppo Jokinen – Ajomies. Toimittaja teloitetaan Tampereella ja jäljet johtavat Norjaan asti. Lopputulos on kuitenkin yllätys kaikille, ei vähiten Koskiselle itselleen. Käypäisä kesädekkari tämäkin! Teemu Kaskinen &  Heikki Heiskanen – Norsu tulee. Norsu vauhdissa Itä-Suomessa. Matkustajajuna on suistettu kiskoilta ja ilmeisesti epäillään terroristeja. Tutkinta laajenee ja Norsu sekoilee, mukanansa kaverinsa Mursu. Norsulla menee muutenkin suht lujaa... Parempi kuin ensimmäinen Norsu-opus, tätä voisi kahjouden takia jopa suosittaa. Sen verran provoa ja sekoilua tämä sisältää! Lotte & Sören Hammer – Saastat. Viisi pedofiilia löydetään murhattuina ja silvottuina koulun jumppasalista. Joukkomurha on vastalause oikeuslaitoksen saamattomuudelle. Nyt tässä nouseekin kansanliike vaatimaan oikeutta keinoja kaihtamatta, pedofiileja ajetaan itsemurhiin, vaaditaan ankaria rangaistuksia jne. Tämä kannattaa lukea, ihan asettelun vuoksi. Eli mikä oikeus kenelläkin on vaatia ja mitä? Lopuksi vihjeenä, että manipulointi, kansankiihotus ja lain omiin käsiin ottaminen voi ollakin väärä tapa hoitaa asioita... Suosittelen kaikille, joilla on ajattelukykyä dekkarin verran. Sillä dekkariksi tämä luokitellaan! Ja lisääkin on tullut luettua, niistä taas toisen kerran. Luin nyt nämä enempi dekkaripohjaiset pois alta... erinäisistä syistä!

 

 

 

 

 

KYLLÄ SITÄ LUKEA JAKSETAAN, MUTTA TÖISTÄ MUKA EI TULE MITÄÄN?!

 

 

VATSARANNAN KIIKSI

 

Arvaatte tietysti, mistä jokainen eilen puhui. Minä en. Enkä muuten puhu vieläkään *ehheheeeh*. Ihan vaan siksi, että ei juuri huvita. Eikä tahdo. Jonka tietysti useimmat jo arvasivatkin.

 

Omituista kyllä, kiirus Varastolla alkoikin sitten vasta puoliltapäivin :O Siihen asti sai olla suht rauhassa. Ilmeisesti The Tapahtuma oli hyydyttänyt väen kotosalle ja kaikki tulivat myöhässä töihin ;D Ei paha ollenkanas, sain tehtyä ainakin yhden homman, joka olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Ziitosta vaan, väki!

 

Muuten ei erityisempää... Herneaivoisen karvakasan kuseksima klaffisoffan patja oli pakko viedä roskiin. Ei siitä haju haihtunut millään ilveellä ei pesemällä, kuivaamalla eikä lisätuuletuksella - nyt haisee vielä parvekekin. Ristituuletus on päällä joka paikassa ja täällä on melkoisen vilpoista, hrrr. Hittolainen, minä sanon! Siinäpä kärsii nyt sitten minä ilman pehmustuksia sekä kissa ilman loistavaa imukykyistä kusalustaa, kun ei kerran laatikko kelpaa svinduuntuneena. Eikä omalle lokoilusoffalle tietenkään voi kusta. Jumankekka, jos se sen tekee, minä tiedän mitä kissi tekee ensi kesänä!

 

No, uhkailua tämä vaan. Harmittaa niin kirotusti koko juttu. Ei löydy tuon kokoista normipehmuketta ihan noin vaan... Argh. No, met katsomma ja ehkä met myös löydämme jostakin sopivan tai teemme sellaisen itse. Väliaikaisratkaisuna on taiteltu päiväpeitto ja sen päällä poppana – ainakin ne voi pestä vaikka kerran viikossa, jos hupituttaa.

 

Vieläkin haisi nokassa kissinkusi, oli pakko tehdä torppakierros nuuskutellen nurkkia. Just, vielä löytyi yksi kusnurkka – ja matto pesuun! Arrrrrrrggggggh! Tämän huomattuaan ja kuultuaan kiroiluni Vinski painui oma-aloitteisesti baseen tunniksi-pariksi, josta tultuaan kussihisi nätisti astiaan. Nih! Prle!

 

Ei, minulla ei ole mitään järkevää kerrottavaa tänäänkään eikä noin yleensä ottaen muutoinkaan. Samaa vanhaa rataa kaikki. Tänään odotettavissa kiiruinen päivä Varastolla, tiistait ovat aina sellaisia. Lisäksi eilen jäi jumiin yksi juttu, joka on taatusti heti aamusta odottamassa.

 

Eli minäpä poistun tässä normiaamupalalle mömelöiden kera. Nuuskuttelen vielä mennessäni, onko haisut jo haihtuneet! Kohta olen todellinen kissamummo, haisen kissinkuselle ja kuljen ruokapussien, purnukoiden, munuaisten, keitettyjen sydänten jne. kanssa ympäriinsä. Kuorrutettuna kissankarvoilla. Tähän asti olen ehkä hieman yrittänyt pitää pientä rajaa – se ei liene sitten onnistunut? :O

 

 

 

 

POLKA, JOLLE TOIVOTTAVASTI EI TAPAHDU MITÄÄN...

 

 

PITKÄ VIIKKO TAAS EDESSÄ

 

Hmph! Se on sitten taas maanantai ja pitkänpitkä viikko alkamassa, samoin vanhoin narinoin, väninöin ja valituksin. Eli eipä Welhottarelassa mitään uutta.

 

Lauantain käytin tällä kertaa täysin levon merkeissä, olin niin hemmetin kipeä viikon riennoista ja töistä, että en päässyt edes kunnolla kävelemään. Tosin pyykkäsin puolet soffasta eli kaikki tyynyt sekä patjan – kyseessä siis klaffisoffa. Tuo herneaivoinen karvakasa on jossain välissä salakussut koko soffan. Suoraan sanoen se haisi niin, että vielä on pestävä patja uudelleen ja tietysti soffan puuosatkin. Ai että riipoo tämäkin! Herneaivolla on kaksi purulaatikkoa, mutta toiselle ei nyt vaan jostakin syystä viitsi mennä. Ilmeisesti kyse on silkasta svinduilun halusta minua kohtaan. Eli jos minä en tee jotakin oikein, käydään tahallaan kusella klaffisoffan tyynyillä ja patjalla. Argh. Kaikkeni olen tehnyt; feromonit sun muut valmisteet, haisulit ja muut eivät auta. Ei rankaisu- tai palkkiomenetelmä. Ei mikään. Minun pitäisi olla kotona ja vahtia joka ikinen hetki, mitä torpassa tapahtuu. Eikä se nyt vaan ole mahdollista. Olen muuten suhteellisen raivoissani asian osalta. Tarvitaan kissakuiskaajaa...

 

Eli siihen meni lauantai. Belga kävi lounastamassa. Tarjolla kalapiirasta vähäsen alkupaloiksi. Sitten turistipottuja ja savusiikaa sekä rahka-vihannessalaattia... ikäänkuin kastikkeenomaisena vaihtoehtona. Jälkkärinä kaneliässiä ja kaffetta. Juu, olihan se hyvää. Jätteitä söin sitten eilisen päivän, joten säästyi taas ruokaa.

 

Eilen taas jatkoin pyykkäämistä, kyytiä sai soffan toinen päällinen sekä pari mattoa ja lisäksi normipyykki erikseen. Kursorinen imurointi, myös tämä kone sai osansa. Aikamoinen kasa rojua löytyi, vaikka kaikkea en saanutkaan pois. Näkyy, että tuolla vielä jotakin on, eikä se vaan lähde. Lienee pingertynyt niin kiinni, ettei lähde kuin irrottamalla näppäimet – siihen en sentään ala... en! Lisäksi laadin pariksi päiväksi kesäkurmitsakeittoa evääksi. Hyvää oli, maistoin kyllä. Näyttää oudolta, maistuu hyvältä – Welhottaren keittiöstä siis!

 

Aamulla sain vielä laadittua neljä kirjoitusta valmiiksi ja laitettua ne framille. Hyvä minä. Vaikka oli siinä helkkarinmoinen homma taas vaihteeksi... miksi minä en muka saa niitä heti lukemisen jälkeen kirjattua? No, en vaan jaksa enkä tahdo. Joskus ei vaan ole heti mitään sanottavaa tai on kiire tarttua toiseen opukseen. Toisaalta, joskus kirjoittaminen vaan tekee fyysisesti kipeää, jos on jo koko päivän takonut töissä konetta ja oikea käsi on sökönä. Nyt se on hetken ollutkin parempi, mutta osoittaa taas lieviä oireita. Täältä tullaan, piikitys!

 

Ja ei, minä en ole varannut aikaa siihen UÄ:n ja piikitykseen, en myöskään selän kuvantamiseen. Ihan siksi, että kaikki on taas kiinni siitä, miten Matkis toimii eli riittävätkö kyydit ja miten. Lisäksi selkäjuttuun tarvinnee varata koko päivä eli ottaa se lomapäiväksi! Prletto kaikkea tätäkin pashaa. Minen enää jaksaisi millään... Lääkkeetkin ovat melkein loppu enkä pääse apteekkiin kuin vasta perstaina, prle sitäkin. Olisi taas pitänyt tarkistaa ajoissa, mutta kun tuntuu, että vasta siellä tuli käytyä. Argh. Se on sitten vähän supistettava parina iltapäivänä codeista ja käytettävä tilalla vähän tujumpaa tavaraa. Ei sen kummempaa. Ja jos joku Varastolla alkaa känättää jostakin asiaan liittyvästä, omapahan on murheensa. Lääkkeet on määrätty ja niitä käytetään, kyllä varma on nih!

 

Kovasti ei nyt mikään ilahduta mieltä, valitan. Enempi ketutuspuolella on kaikki. Mikään ei tunnu menevän koskaan siten kuin itse olisin suunnitellut, ei sitten millään. Kyllä kirouksella ilmeisesti on omat voimansa...

 

Piruuttaan lähden kuitenkin riipimään tymäkät aamukaffet vaffojen mömelöiden kera, lisukkeena ehtaa 100 % ruisleipää ja juustoa, tomangia ja sinsappia, basiliskoa ja tandoor masalaa... sillä sitä taas jaksaakin odotella taksoa tulevaksi.

 

Tosi kliffaa maanantaita kaikille muille – itse toivon vain pääseväni nopeasti takaisin kotoon pitkälleen ja lukemaan. Koivet eivät ole  ehtineet palautua viikonloppuna ja minua särkee jatkuvasti. Lisäksi vasen koipi näyttää edelleen varsin hupaisalta *muhahahhaah*. Itse asiassa, tämä ei ole lainkaan hupaisaa. Väniseehän tässä väkisinkin!

 

 

 

 

 

POLKA HUPAISINE KOIPINEEN LÄHDÖSSÄ VARASTOLLE!