Arvaatte tietysti, mistä jokainen eilen puhui. Minä en. Enkä muuten puhu vieläkään *ehheheeeh*. Ihan vaan siksi, että ei juuri huvita. Eikä tahdo. Jonka tietysti useimmat jo arvasivatkin.
Omituista kyllä, kiirus Varastolla alkoikin sitten vasta puoliltapäivin :O Siihen asti sai olla suht rauhassa. Ilmeisesti The Tapahtuma oli hyydyttänyt väen kotosalle ja kaikki tulivat myöhässä töihin ;D Ei paha ollenkanas, sain tehtyä ainakin yhden homman, joka olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Ziitosta vaan, väki!
Muuten ei erityisempää... Herneaivoisen karvakasan kuseksima klaffisoffan patja oli pakko viedä roskiin. Ei siitä haju haihtunut millään ilveellä ei pesemällä, kuivaamalla eikä lisätuuletuksella - nyt haisee vielä parvekekin. Ristituuletus on päällä joka paikassa ja täällä on melkoisen vilpoista, hrrr. Hittolainen, minä sanon! Siinäpä kärsii nyt sitten minä ilman pehmustuksia sekä kissa ilman loistavaa imukykyistä kusalustaa, kun ei kerran laatikko kelpaa svinduuntuneena. Eikä omalle lokoilusoffalle tietenkään voi kusta. Jumankekka, jos se sen tekee, minä tiedän mitä kissi tekee ensi kesänä!
No, uhkailua tämä vaan. Harmittaa niin kirotusti koko juttu. Ei löydy tuon kokoista normipehmuketta ihan noin vaan... Argh. No, met katsomma ja ehkä met myös löydämme jostakin sopivan tai teemme sellaisen itse. Väliaikaisratkaisuna on taiteltu päiväpeitto ja sen päällä poppana – ainakin ne voi pestä vaikka kerran viikossa, jos hupituttaa.
Vieläkin haisi nokassa kissinkusi, oli pakko tehdä torppakierros nuuskutellen nurkkia. Just, vielä löytyi yksi kusnurkka – ja matto pesuun! Arrrrrrrggggggh! Tämän huomattuaan ja kuultuaan kiroiluni Vinski painui oma-aloitteisesti baseen tunniksi-pariksi, josta tultuaan kussihisi nätisti astiaan. Nih! Prle!
Ei, minulla ei ole mitään järkevää kerrottavaa tänäänkään eikä noin yleensä ottaen muutoinkaan. Samaa vanhaa rataa kaikki. Tänään odotettavissa kiiruinen päivä Varastolla, tiistait ovat aina sellaisia. Lisäksi eilen jäi jumiin yksi juttu, joka on taatusti heti aamusta odottamassa.
Eli minäpä poistun tässä normiaamupalalle mömelöiden kera. Nuuskuttelen vielä mennessäni, onko haisut jo haihtuneet! Kohta olen todellinen kissamummo, haisen kissinkuselle ja kuljen ruokapussien, purnukoiden, munuaisten, keitettyjen sydänten jne. kanssa ympäriinsä. Kuorrutettuna kissankarvoilla. Tähän asti olen ehkä hieman yrittänyt pitää pientä rajaa – se ei liene sitten onnistunut? :O
POLKA, JOLLE TOIVOTTAVASTI EI TAPAHDU MITÄÄN...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti