Voihan pirulainen taas vaihteeksi. Eilen, siis tiistaina, olo oli jo kuin olisi loppuviikko. Ei muuten, mutta yhtä poikki ja raihnainen, ei hemmetissä. Ei tässä tosiaankaan ole laitaa. Samaa valitteli työkaveri, joka sairastelee myös. Kumpikaan ei jaksaisi, molemmat haluaisimme edes osa-aikaiselle jollekin...
Puoliltapäivin alkoi taas hemmetinmoinen hiostus ja materiaalia tuotiin niin, että heikkohermoista olisi jo hirvittänyt. Welhotar vain manaili ääneen ja kuittaili sopivasti. Töitä tuli taas tehtyä yli äyräiden eli liikaa, vaikka jätin semmoisen mukavamman pinon täksi aamuksi evääksi. Sillä voipi aloittaa aamun, kun kaffe tippuu valmiiksi. Loppupäivä olikin sitten taas taukoamatonta ropotusta eri asioiden kanssa, hemmetin hankalienkin, joita ei ollut hoidettu asianmukaiseen kuntoon eli jouduin turhaan etsimään erinäisiä tietoja itse. Ohjeena nimittäin on, että ne tiedot pitäisi olla jo valmiina. No, minähän etsin... siitähän sitä – kai – maksetaan, jos maksetaan!
Oikeasti, en minä valittaisi mitään työstä enkä sen paljoudestakaan, jos olisin kunnossa. Nyt taas särkee koipia ja selkää niin kirotusti heti aamusta, että en tiedä miten selviän. Lisäksi käsi ja olkapää alkavat jo lievästi oireilla nekin. Ähhh! Enkä minä voi muuta kuin valittaa täällä, kun ei ole muuta tehtävissä. Kun käsioireet pahenevat, haen sen piikin... en ihan vielä.
Muutoin olipa taas kiva ylläri kotona. Vastapestyt klaffisoffan vaatteet oli vaihteeksi kustu heti piloille *ärisee ja murisee*. Katti sai kyytiä baseen ja taas peitto ja tyyny sekä poppana pesuun. Aijjumankauta, minen enää jaksa! Palautanko Vinskin vai mitä ihmettä minä oikein teen? Ei tämä ole enää laitaa tämä tämmöinen. Se herneaivo ei viitsi piruuttaankaan mennä enää toiselle laatikolle. Pitääkö molemmat laatikot siirtää vierekkäin? Ehkä sen vielä kokeilen, sitten on pakko etsiä jokin ratkaisu. Tässä ei kestä hermot, hajuaisti, Itte Minä eikä pesukone enää tällaista sekoilua näiden rättimien kanssa. Tekee jo mieli sitoa kissa kiinni ja kusta itse kissan päälle puhuen samalla rumia *pervo!*! Nih kerta!
Ketuttaa, ketuttaa kovasti! Onneksi on sentään kirjoja rutosti *huokaa onnesta* ja lisää kirjastosta tulossa. Lisäksi syksyn kirjaluettelot on jo julki ja niitäkin voipi selailla sillä silmällä, ah onneva! Ainoa pieni ilo tässä enää meikäläiselle.
Päivän slogan: Kylmä kahvi kaunistaa, mutta vatsa ei kestä sitä, minkä naama vaatisi!
Päivän biisi: Olen kaunis
Luettua: Rob Jovanovic – Richey Edwardsin tarina, salamyhkäisen katoamisen jäljillä siis. Tarinaa bändistä ja pähkäilyä Edwardsista, totta ja olettelua. Lukemiseksi faneille tai omituisista tarinoista kiinnostuneille, ei mikään valtava elämys... David Hewson – Mysteerien huvila. Nykyaikaisen pakanrituaalin uhri löydetään kuolleena Tiberin rannalta. Samaan aikaan jenkkituristin tytär kaapataan. Asiaa selvitellään, salaperäinen Dionysos-kultti tuleee esiin jne. Kelpoista kesäluettavaa, mutta ei mitään ihmeellistä tässäkään. Kirsi Merimaa – Musta Kirves. Petra lähtee EU-lähettiläänä Kirgisiaan ja työ muuttuu hengenvaaralliseksi. Kylän asukkaat ovat sairastuneet ja kuolleet, EU-kansalaisia on murhattu. Romantiikkaakin löytyy. Ei paha, mutta nimi on täysin teemaan sopimaton... ihan hyvä kotomaiseksi jännäriksi, kun olisivat keksineet toisen otsikon opukselle. Kesädekkariksi! Spencer Quinn – Karvat pystyssä, nuurskijatutkimuksia. Chet on upea karvakorva, joka reputti poliisikoirakoulun loppukokeissa, mutta osaa toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Aika hauska vaihtoehto, sopiva myös nuoremmille. Tässä etsitään kadonnutta 15-v. tyttöä ja Chet & ”isäntä” Bernie ratkovat ongelmaa ja yrittävät pysyä hengissä. Kelpoisa, juu! Jane Green – Kuviot uusiksi. Kun elämä menee uusiksi monella henkilöllä usealla eri tavalla. Uusi ystävä toiselle, toisen talous romahtaa jne. Vaihtoehtohömppää melko asiallisella(kin) tavalla. Hömpän kavereille. Seppo Jokinen – Ajomies. Toimittaja teloitetaan Tampereella ja jäljet johtavat Norjaan asti. Lopputulos on kuitenkin yllätys kaikille, ei vähiten Koskiselle itselleen. Käypäisä kesädekkari tämäkin! Teemu Kaskinen & Heikki Heiskanen – Norsu tulee. Norsu vauhdissa Itä-Suomessa. Matkustajajuna on suistettu kiskoilta ja ilmeisesti epäillään terroristeja. Tutkinta laajenee ja Norsu sekoilee, mukanansa kaverinsa Mursu. Norsulla menee muutenkin suht lujaa... Parempi kuin ensimmäinen Norsu-opus, tätä voisi kahjouden takia jopa suosittaa. Sen verran provoa ja sekoilua tämä sisältää! Lotte & Sören Hammer – Saastat. Viisi pedofiilia löydetään murhattuina ja silvottuina koulun jumppasalista. Joukkomurha on vastalause oikeuslaitoksen saamattomuudelle. Nyt tässä nouseekin kansanliike vaatimaan oikeutta keinoja kaihtamatta, pedofiileja ajetaan itsemurhiin, vaaditaan ankaria rangaistuksia jne. Tämä kannattaa lukea, ihan asettelun vuoksi. Eli mikä oikeus kenelläkin on vaatia ja mitä? Lopuksi vihjeenä, että manipulointi, kansankiihotus ja lain omiin käsiin ottaminen voi ollakin väärä tapa hoitaa asioita... Suosittelen kaikille, joilla on ajattelukykyä dekkarin verran. Sillä dekkariksi tämä luokitellaan! Ja lisääkin on tullut luettua, niistä taas toisen kerran. Luin nyt nämä enempi dekkaripohjaiset pois alta... erinäisistä syistä!
KYLLÄ SITÄ LUKEA JAKSETAAN, MUTTA TÖISTÄ MUKA EI TULE MITÄÄN?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti