JOS SANOISIN, ETTÄ OLEN ILOINEN...

 

 

valehtelisin kaikille armaille lukijoilleni. Suoraan sanoen ottaa päähän. Ei, flunssa on melkolailla parempi, ei se. Muuten vaan. Tiedän jo, missä kunnossa olen taas tänä iltana ja entäs sitten keskiviikkona sekä loppuviikosta. Voi hyväinen aika! Kun jo perjantain pidempi kauppa-posti-humputtelukeikan jälkeen olin kipeä kuin mikä, olin vielä lauantainakin. Niin että mitään mukavaa ei ole odotettavissa.

 

Keskiviikkona isoplunssapiikitys, samalla voisi raporteerata omisarvikselle lääkityksestä. Jos on oikein kamala tilanne, taidan käydä näytillä. Met katsomma sitäkin. Muuten Varastolla on odotettavissa vain garmiwa pino tekemättömiä töitä sekä kuivat viherkasvit ja lukemattomia lukemattomia viestejä yhdentekevistä asioista. Kukaan tai mikään muu ei minua odotakaan.

 

Sain kuitenkin eilen tehtyä pakkotyöt, hah. Ihan sinnitellessäni ja piruillessani (ja kummasti lääkityksen ajoittaminen oikein avittaa siinäkin) imureerasin kunnollisemmin kuin aikoihin sekä pyyhin muutamia omituisia fläkkejä seinistä, niitä pahimpia. Osa taas oli semmoisia, joita ei saanut pois. En enää muistanutkaan, että niitä on niin paljon. Siis muuttaessanihan pesin suurinpiirtein koko kämpän. Jälkiä siis on, sellaisia lähtemättömiä. Tarvitsisin avustajan lisäksi myös remonttimiehen – ei olisi väliä, vaikka se olisi sama pärsoona! ;D Voisi se tehdä kaikkea muutakin. Lokinperkeleet ovat taas paskoneet yhden parvekeklasin, se pitäisi pestä. Ne fläkit ovat nimittäin isoja ruikulifläkkejä. Pirulauta! Häiritsee tuommoinen, enempi kuin parveketupakointi. Eikö Kuse-Niina voisi puuttua lokkien, pulujen ja muiden lentävien esineiden aiheuttamiin kuspaskatuotoksiin mieluummin kuin röökaamiseen ja bisseprossien alentamiseen? Minä olisin paljon iloisampi semmoisesta politiikasta. Saati sitten siitä, että yleensäkin terveydenhuoltopuoleen voisi satsata vähän enemmän...

 

Ei, minulla ei ole mitään ihmeen ilokasta kerrottavaa. Kaikenlaista pientä tässä tullut väännettyä ja käännettyä sairiksen aikana. Enempi kyllä tosiaan lueskeltua, eilen myös kirjoiteltua. Hyvä edes niin. En minä kunnolla saa nukuttua siltikään, kivut herättävät aina vaan. Ne eivät ymmärrä, että sairaslomalla niiden ei pitäisi häiritä! Kivut, säryt ja juiliminen eivät pidä lomaa, eivät minkäänlaista.

 

Belga sentään kävi lauantaina lounaalla. Saan minä olla iloinen siitä, että edes joku käy. Ja että Belga on mukava ihminen. Oli käynyt ViiVoanista ja muistanut minua; sain osterikastiketta, mustapippurisoossia ja yhden muun jutun toisaalta. Tofua ei tippunut, hän oli ostanut kaikki tarjolla olleet kaksi pakettia ;) Lisäksi sain taas raportin opiskelijan ruokailusta. Paikallisessa kaupassa oli ollut kaalia älyttömän isolla halvennuksella ja Belga oli meikäläisen tapaan ostanut suurimman mahdollisen kaalin. Siis valtavan ison, tiedossa on kuuleman mukaan kaali-soijarouhe-laatikkopatahässäkkää ilmeisesti aika pitkäksi aikaa. Onneksi pojilla on pakastin! Lykkäsin mukaan sitten vähän täysmehuja, marjoja ja suklaakeksejä – jotakin heekkuja terveellisen ruokavalion väliin!

 

Josta tulikin mieleen raportoida melkoinen makuelämys. Yhtenä päivänä tympäännyin normisalaattiorgioihini (donaria, taas), koska aineksia oli vähän knaftisti tarjolla. Muistin, että kanan kanssa oli ennen muinoin tapana syödä mustaviinimarjahyytelöä (tai –hilloa tms.)...*hmmm, harmaat aivosoluni toimivat*. Kaivoin pakkasesta kipollisen mustaviinimarjoja, ripottelin kourallisen donarisalaattiin ja annoin olla jonkun aikaa huoneenlämmössä. En muutenkaan pidä kylmästä salaatista. Oli aivan hemmetin hyvää – teen toistekin. Ja juu, saa nauraa, päivitellä ja ihmetellä. Minusta se vaan toimi erittäin hyvin. Kirpsakat marjat tekivät ihmeitä jo vähän nuutuneelle salaatille, mauttomalle vesidonarille sekä muille vähän kärsähtäneille vihanneksille siinä seassa. Sattumia, ikäänkuin. Tämä tällä kertaa Polkan keittiövinksuista!

 

Eikä tässä mitään kerrottavaa tosiaan olekaan. Normiaamu, normipuuhat; menen keittelemään kaffet, riipomaan mömelöt ja narskuttamaan aamupalaa. Ja sitten odottamaan sitä upeaa limousiinitaksoa koppalakkisine kuljettajineen, jollaisella toki kaikki tietävät minun kulkevan... *muistakaa kumartaa / niiata, kun ajelen ylväästi, kättäni armollisesti heilutellen ohitsenne*

 

 

 

POLKA, JOKA EI OLE MUKA KATKERO, MUTTA KUITENKIN...

 

 

NIIN, SITÄ MINÄ VAAN, ETTÄ TAAS SE ON SE PÄIVÄ...

 

 

jota ei oikeastaan kannata mainita. Sovitaan, että tämä päivä on jo nyt peruutettu. Häivytetty kalenterista. Jätetty vaikka semmoiseksi tyhjäksi aukoksi.

 

Ihan vaan tiedoksi, että vielä kertanaisen tarkistuksen jälkeen ei tämän koneen tilttailu tod. johdu pelkästään ylikuumenemisesta vaan tuosta skelin ajurista. Jos olisi pöytäkone, vaihdettaisiin näytönohjain. Arvatkaas, vaihdetaanko tässä? Prle, no eipä... eikä tehdä juuri nyt viikkoon mitään muutakaan. Ensi viikonloppuna ajan tähän Linuxin, tod.näk. niin, että saan sen käynnistymään tikulta... Ans kattoo, joko sitten pelittää. Ai, että miksi ei nyt? No siksi, ettei sitä kopieeraamista jaksa nyt kukaan (aikaa, vaivaa, odottamista) ja millään ja mitään. Sitäpaitsi, tarvitsen Belgan henkiseksi tueksi. Palataan siis asiaan tasan viikon päästä. Siihen asti pärjäilen kyllä tällä. Kunhan olen varo-varo-vainen. Hmph.

 

Varovainen siis, että en pidä kahta välilehteä auki, en kahta selainta auki, en edes asiakirjoja auki – kaikkea vain yksi kerrallansa. *räyh* Opettakoon tämä myös malttamattomalle minulle sitten samalla jotakin. Toivottavasti. Sain minä kuitenkin eilenkin framille kaksi tekstiä kuvinensa kaikkinensa sekä alkuperäistietoinensa. Eikä masiina kaatunut kuin kerran, silloin kun yritin esikatsella liian pikaiseen toista ulosantia. Oma syy – ei saa olla liian hätäinen. Hiljaa mielessäni haikailen kyllä DOS:sia käyttiksenä ;) Yksi vaihtoehto olisi ollut myös ajaa tähän nimittäin XP tai Akkuna seiska, en suostu kumpaankaan. En siis juuri nyt. Ja pöytäkoneen hankinta on kuitenkin mielessä, on ollut jo pidempään muutenkin. Joten se olkoot edelleen suurempi tavoite. Kunhan nyt jotenkin pärjään ja pärjäänhän minä. Varastollakin voi tehdä jotakin, jos tikusta teen asiaa *muahahaah, olipa haaskasti sanottu!*

 

Josta taas tuli mieleen, että oikeastaan onkin jo pari päivää ahittanut tuo Varastolle palaaminen. Miten siitä on tullutkin niin ahittavaa? Ehkä siksi, että pari päivää minulle jopa puhutaan – sitten kukaan ei enää huomaa, ei näe. No, mitä väliä. Tässä kyllä jo perjantaina tuli olo, että minua ei ole oikein olemassakaan. Huomasin eilenkin kälättäväni Belgalle kaikenmoista. En minä ole puhunut kenenkään kanssa oikeastaan sitten maanantain, hiukan alkaa ehkä olla jo ongelmia tuottaa ns. normaalia puhetta. Saati sitten tulla toimeen normaalin ihmiskunnan kanssa (mikä sitten on normaalia, mutta kuitenkin).

 

En minä jaksa tässä mitään sen enempää. Normaalit tämmöisen päivän puuhat eli rutosti siivoamista, täällä on sikamaisen pölyistä ja likaista. Lisäksi pyykkäämistä, evästen laadintaa ja pakkoruisku, taksojen tellimistä ja muuta tavanomaista pakkotyötä. Ensin kuitenkin keitän susivaffat kaffet, nautin lisää mömelöitä ja lueskelen. Minulla on kirjoja jo viidessä pinossa. Ei, en kehu sillä – lähinnä ihmettelen, miten pidän kirjoista kirjaa. Mutta se on aika selviö. Kirjaston kirjat siirtyvät luettuina toisesta pinosta toiseen. Muut opukset siirtyvät lukemattomista luettuihin ja sitten tähän koneen viereen 2 – 3 kerrallansa ikäänkuin tyrkylle, milloin iskisi huvi kirjoittaa niistä. Lisäksi kassissa seilaa aina kaksi opusta; yksi luettu tarkistuksia varten, toinen keskenoleva ihan vaan reissulukemisena. Näin minä pidän kirjoista lukua... :P

 

 

 

HÄN, JOKA KUVITTELEE LUKEVANSA JA JOSKUS MYÖS YMMÄRTÄVÄNSÄ...

 

EI HYVÄ, PELKKÄ EILINEN RETKI HYYDYTTI

 

meikäläisen aivan repoksi jälleen. Hemmetinmoisia selkäkipuja, erittäin rajuja siis. No, oli sitä kantamistakin, kun postissa piti käydä. Ja eräälle taholle tiedoksi, että 8.4 kg:n pakettia on täysin mahdoton noutaa postista muiden kanssa. Se on hoidettava jotenkin muuten kotio – en tiedä vielä, millä tavalla. Tod.näk. kiroillen. Eli se paketti jäi postiin, en millään pystynyt kantamaan sitä eilen ja hankalaksi se tulee kyllä maanantakinakin! *mrhmphmrh*

 

Kun vielä kävin hakemassa tuoreet vihannekset sun muut härpäkkeet, olin valmis odottamaan taksoa. Kylmässä ja viimassa, tottakai. Ja lunssa tykkää tosi hyvää tästäkin. Kotiin päästyä toki troppasin valkosipulilla, chilillä ja muulla mukavalla noin apemuodossa sekä myöhemmin muullakin. Ei tästä kyllä mitään tule! Siis jos on tuommoisen kolmen tunnin reissun jälkeen aivan poikki eikä yöllä saa unta kunnolla särkyjen vuoksi ja pitäisi taas ensi viikolla Varastolle?!

 

Täytyy ottaa heti ma puheeksi se osa-aikaisuus. Ei siitäkään mitään iloa ja autuutta kyllä tule, mutta jos se edes vähän helpottaisi. Tässä sairiksen aikana ehtikin olla jo melkein 1.5 lähes kivutonta päivää (troppasin toki reilusti). Sain jopa parina yönä nukuttua kohtuullisesti sekä lisäksi uusiounia ja päikkäreitä. Nyt en. Argh.

 

No, minä tästä lukemaan ja miettimään ruokalistaa. Kaikkea puuhasteltavaakin olisi. Kämppä on pölyinen ja silleensä, ei huvittaisi taas yhtään mikään. Eikö joku voisi lahjoittaa minulle siivoojan?

 

 

 

POLKA – HUUSHOLLI RIIPIN-RAAPIN KUTEN MYÖS WELHOTAR ITSE!

 

TÄMMÖINEN VIIKKO ON MUUTEN IHAN HYVÄ

 

Maanantai ja puolet tiistaista töissä, loput vapaana. Kunhan ei vaan olisi kipeä, tämä sopisi minulle enemmän kuin mainiosti. Tosin tässä on tullut enempi lötköteltyä ja ihmeteltyä. Kun ei oikein irtoa, nuo hommat meinaan. Unta vaan niin paljon kuin olen saanut kiinni. Äskenkin horrostin – en siis nukkunut - pari tuntia puoliunessa ja lämmittelin peiton alla odotellen lääkityksen vaikutusta.

 

Sen verran siinä ajatukset kulkivat, että muistin yhden kaverin, joka on osa-aikaisella. Pitääkin ottaa viikonloppuna yhteyttä, miten hän asian järjesti. Jep. Jotakin hyötyä tästä sentään. Jos tosiaan pääsisi mahd. pian aloittamaan senkin.

 

Sain minä eilen jotakin sentään tehtyä eli kirjoitettua alustavasti vähän tekstiä, joka on editeerausta vailla. Lisäksi sain pestyä kylppärin ja löysin Vinskin uusimman kusyllätyksen! Fyi fan – kissi oli kussut niin jännästi laatikkoon, että osa oli valunut lattialle ja sitä myötä kopan alle. Josta tulikin sitten jämäkät haisut ja sinne oli jopa jäänyt mielenkiintoinen jälki, sininen, koska koppa on sininen. Eli kissankusi on tymäkkää ainetta muutoinkin kuin hajultaan. Tosin eilen tuntui, että koko kämppä taas haisi. Eikä voinut edes tuulettaa kun on niin kylmä! Argh, raivotti. Tästä lähtien kopat pitää tarkistaa päivittäin, ainakin kerran, siis myös altapäin. Kökkäreethän siivoan useamman kerran päivässä pois. Että se kusjutuista taas tällä kertaa.

 

Muutoin tänään vuorossa normityyppinen kirjasto-kaupparoudaus. Kirjoja on tulossa yli kädellinen ja tuoreet vihannekset on joka tapauksessa haettava. Ehkä fisua myös. Belga elää vähän jonkun wokkimuonan odotuksessa, joten fisu- tai sieniwokki voisi olla ihan hyvää. Ja jälkkäriksi omatekemää jädelöä ja jotakin muuta. Juu, eiköhän sillä taas. Ja ensi viikoksi evästä on myös muistettava hankkia. Sitäkin. Taas. Ähh.

 

 

 

Päivän slogan: Illalla laiska virkoaa, tosi laiska lauantaina

 

Päivän biisi: Kriisistä kriisiin  

 

Luettua: Taavi Soininvaara – Punainen jättiläinen, mahtipöntistä soopaa vanhoilla aineksilla. Ei tykännyt. Barbara Demick – Suljettu maa, Elämää Pohjois-Koreassa, just jenkkitoimittaja haastattelee maasta paenneita, että varmasti tulee objektiivista tietoa *muahahah*. Tosin parissa kohdassa on pakko heidänkin myöntää myös, että on ja oli siellä hyvääkin, joku jopa kaipaa takaisin ;) Kate Jacobs – Lohturuokaa, hömppää talon täydeltä, kokkiohjelma pannaan uusiksi ja siitähän riittää käkätystä. Hömpän kavereille. Pirjo Hassinen – Rouva, mitäs rouva on elämänsä aikana puuhannut ja nyt vanhana sitten toteuttaa ilman kenenkään kätinöitä – hän käyttää valtaansa ja juuri nyt! Carin Gerhardsen – Pepparkakshuset, niitä svedukrimejä, jotka voisi kääntää, kun muitakin käännetään, nih kerta. Ihan kelpo sarja (Hammarbyserien), ehkä enempi kääntyy sellaiseen sosiaalisiin ongelmiin ja toimiin, omiin asioihinkin, mutta toki myös rötöstelyyn. Tuija Lehtinen – Miss Seinäruusu. Täydellinen pari eroaa ja hankaluuksia tulee mm. lasten tapaamisasioissa, miehen uudessa suhteessa jne. Mutta... hömppää, mitä kotimaisinta sellaista rautaisella ammattitaidolla ja tämmöisen kavereille. Hjort & Rosenfeldt – Mies, joka ei ollut murhaaja. Aikamoisen kinkkinen jännäri; myös ja etenkin poliisin kannalta. Poliisipsykologi, jolla on rutosti omia ongelmia sekä tutkittavana merkillinen juttu, johon hän haluaa mukaan menneisyytensä takia. Kaikilla on jotakin salattavaa, tutkittavilla ja tutkijoilla. Taas ruotsalaisdekkari, joka kannattaa lukea! Unohtumattomimmat Palinismit – Sarat Palinin kauniita lauseita. Läpyskä, josta riittää hupia (ja ehkä myös lieviä pelkotiloja!) ainakin yhdeksi ehtooksi. Jössus, mitä se nainen on päästänytkään suustaan. Osa jostain jo aikaisemmin luettuja ja kuultuja, mutta tässä toimitettuna ja sidottuna oikeisiin asiayhteyksiin... suositan *kikattelee*, maailmassa on paljon tietämättömyyttä! :( Ja lisää sitten siellä toisaalla, menen tänäänkin hakemaan yhden paketin lisää opuksia. Ziitosta vaan sinne, juu nou, minne!

 

 

 

POLKA, JOKA ON TAAS MENOSSA – MUTTA VASTA ILTAPÄIVÄLLÄ!

 

MAKAILUA JA SITÄ SUN TÄTÄ, KAIKENLAISTA SIIS

 

Ai että sairastaminen muka kivaa ja leppoisaa? No ei tasan varmaan niin. Ei ainakaan, jos on pakko kuitenkin tehdä jotakin. Eilen oli pakko käydä atteekissa, no samalla sitä kävi postissa ja hoiti pari muuta hommaa eli käytti pari tuntia tuossa kylän keskustassa häsläillen ja palellen, tietysti. No, sain minä hommani hoidettua.

 

Mömelöitä on nyt kaappi täynnä, riittävät melkein loppuvuoden. Osa vain jää uusittavaksi, hyvä näin. Lisäksi sain pyykkipoikia – niitä, mitä pitikin :I Hyvä, että edes semmoisia vielä löytyy! Ei mitään uusmuotisia vaan ihan vanhanaikaisia vieläpä. Ja jotakin kuivamuonaa jömmakaappiin. Sitten taas odottelua kylmässä ja viimassa, kurkkukin on taas kipeä. Argh.

 

Ja kun piti alkaa hoitaa muita hommia, kone alkoi taas tilttailla. No, ajoin kaikki mahdolliset päivitykset ajurista lähtien ja lopulta soitin Belgalta hieman tukea; hänellä oli se ainoa ratkaisu – pöytäkoneen osto ja / tai rakentaminen. Osto tulisi tod.näk. halvemmaksi, koska minä en mitään ihmeellisiä ratkaisuja tarvitse. Ans kattoo nyt kuitenkin vielä vähän aikaa. Kyllä se vaan ketuttaa, kun kone alkaa kuumeta ja illalla sain ajaa tämän paashan ylös yli 10 kertaa. Hmph, kun olisi ollut ihan asiallisia asioita hoidettavana, tämä hyytyy juuri silloin.

 

Tänään ei vuorossa ihmeempää. Jos saisi edes yhden jutun kirjoitettua, parikin kuvaa otettua ja muutaman viestin jätettyä sekä vastattua olisin ihan tyytyväinen ja voisin taas nukkua vähän lisää. On tässä kyllä nukuttukin, on minulla ilmeisesti aika karmea univaje päällänsä. Milloin vaan vähänkin tilanne semmoiselta tuntuu, vedän peitonnurkan silmille ja ei kun unta kaaliin. Vinski lämmittää takaa hartioita ja hurisee – siihen on hyvä uinahtaa >o<

 

Olen nyt ottanut yhdet uusiounet, josko kaffetta lisää ja mahd. toiset unet, jos onnistuisi. Hmph, huomasin, että kylppärikin pitäisi pestä. Sairiksellahan sitä olisi taas siihenkin aikaa?

 

 

 

UUNI PARAS LÄÄKE ON, HÄNTÄÄ HELLII KÄÄRME!

 

SE ON POLKA VAAN VIELÄKIN KIPEÄNÄ...

 

 

Menin eilen omisarvikselle uusimaan repsuja. Niitä tulikin vähän enemmän kuin oli tarkoitus. Hän kun tahtoi välttis kuunnella keuhkoja ja aivan, siellähän se muhi vielä vaan, bronkiitti siis. Niin että uusi kuuri mömelöitä ja loppuviikko sairista. Olenhan minä ollut yli 3 vkoa kipeänä duunissa. Minkä kyllä kerroinkin. Kun hän ihmetteli, miksen tullut uudelleen, sanoin suoraan senkin; ei kolmella sairaspäivällä tee noissa(kaan) hommissa yhtään mitään. Yöt yskii ja särkee niin prleesti, että päivät on ihan pihalla. Mutta paikalle olen raahautunut...

 

Arvatkaas, mikä muuten ketutti aivan raivoon asti? Upon sijainen ihmetteli, miksi minä taas sairikselle. Häntä kun niiiiiiiiiiiin särkee kädestä ja lekuri vaan määräsi fysioterapiaan. En jaksanut selittää enempää, sanoin vaan keuhko-ongelmien jatkuvan. En ole muille puhunut vielä edes tästä osa-aikaisuudesta tai muusta mitään. Ei ole tarvis tietää, ainakaan kaikkien. Tiedän, että siitäkin tulee taatusti taas jotakin sanomista tyyliin ”...milläkähän keinoilla se semmoista, sehän on ihan kunnossa ja suorastaan freesin pläski...” Juu, kyllä minä muutaman askelen jopa kävelen melkein normaalisti, jos on oikein hyvä päivä! Että riepoo. Kuitenkin.

 

No, nyt siis makoilen kotona. Eilen tulin puoliltapäivin suoraan tänne ja sänkyyn, nukuin ensin 3 h ja söin vähän saladoa ja join kaffet. Sen jälkeen uinuin melkein 2 h lisää. Ei paha. Ehkä se tästä. Yölläkin heräsin vain x 3, pääsin uudelleen uneen. Väsy on, on.

 

 

 

Tänään olen tuossa klo 10 kieppeillä lähdössä apteekkiin hakemaan lisää antilooppeja, vähän vaffempaa plaatua sekä erinäisiä lisämömelöitä. Samalla saan hoidettua lähtevää postia sekä vietyä ja noudettua jokusen opuksen. Lisäksi käyn Karjaustalossa hakemassa mm. paketin pyykkipoikia – onko kukaan huomannut, että nekin ovat nykymaailmassa olemattoman kestäviä! Vastahan minä joskus 10 v. sitten ostin paketin ja nyt ne jo ovat kaikki räjähtäneet käsiin :O Höh, sanon minä... juu, oli sieltä jotakin muutakin noudettavaa. Näihin menee aikaa ja sitä olisi siis käytettävissä, jos vaan jaksaa. Pakkohan se on taas yrittää. Samalla täydentää vähän kuivamuonavarastoja, koska perstaina on kuitenkin vielä käytävä uudestaan kaupoilla.

 

Mutta parasta se, että sain edes vähän nukuttua. Nyt tahtoisi vielä lisää *zzzzzzz, hän nukkuu*. Ei minulla ole mitään ongelmia ottaa päikkäreitä, jos ei seuraavana päivänä ole tarvis töihin. Josta tuli muuten mieleen, että omisarvis kyllä oikein kiirehti sitä osa-aikaistamista noin niinkuin kunnon kannalta. Hänen mielestään olisi parasta aloittaa mahd. pian. Sanoin asian selviävän ilmeisen hitaasti Varaston byrokratian tuntien...

 

Että tällaista tänään, nyt lisäkaffet ja mömelöt kehiin sekä kauppalistaa tekemään, Polka baanalle ja torille framille tienaamaan ;)

 

 

 

POLKA, JOKA VISSIIN ON TAAAAAAAAAAS SAIRAS!

 

SYKSY ON SIIS IHAN OIKEI,

 

 

mitä siitä, että myrskyää ja sataa vaakasuoraan. Ei haita, ei yhtään. Mutta tämä helvetin kylmyys! Eilen jouduin hakemaan ehtoolla talvitakin (siis sen eltaantuneen, reikäisen loimen, jolla ei käydä edes roskiksella) päälleni ja menin kahden täkin alle lämmittelemään. Ei helvattu, ei ole laitaa. Tärisen aivan kylmähorkassa, mikään ei auta. Hetken pidin jo uuniakin päällä. Argh. Miten minä muka talvella taas pärjään? Toisaalta, tuo hemmetinmoinen tuuli oli heittänyt toisen keittiön alaikkunoista auki jossain vaiheessa päivää eli aika vilakkaa oli, kun rantauduin kotoon. Ne kun tuuletusikkunat ovat tod. kehnossa kunnossa ja jo alunperin asennettu lievästi fiduralleen. Ja kun niitä on näemmä väännelty holtittomasti, ne joutuu tod. voimaa käyttäen vääntämään kiinni. Arvatkaas kenen käsillä sitä ei sitten tehdä?

 

Todettakoon, että olen muutenkin palellut täpöllä viimeiset kolmisen vuotta, öbauttia. Sitä ennen en, lähinnä hikoilin. (Onkohan minulla pakkivaihtarit :O) Nyt palelen aina, no en niillä hemmetin helteillä sentään, mutta muuten. Nukun aina täkin alla, nyt jo kahden täkin ja keskitalvella kolmen! Repikääs siitä... ja kyllä, minulla on riittävästi vaatekerroksia. Siitä ei ole kyse. Ja kyllä, kilppariarvotkin on riittävästi ruikutettuani kertaalleen tarkistettu. Hmph.

 

Huomenna onkin omisarviksen vastaanotti. Kaikki mömelöt ovat lopussa ja ne pitää uusia. Lisäksi olisi pakko saada yöksi jotakin kipulääkitystä, nyt ei ole. Ja minä heräsin taas viime yönä klo 23 ja jotakin ja katsoin unipäissäni kellon olevan yli 3. Nousin jo ja ihmettelin, miksi on niin väsy olo. Kas, olin uinunut vain vajaat pari tuntia. Että semmoista. Kissalle vähän puhuttelua ja takaisin väkisin goisimaan. Heräsin siihen nimittäin, että käsi oli aivan tunnoton ja samalla särki niin maan prleesti. Auts. Niin, samalla aion kyllä valittaa tästä helvetin kylmyydestä. Tähän ei auta lisäpukeutuminen, minä aina vaan palelen. Ei auta liikkuminenkaan. Söndaagina siivosin täpöraivoissani eikä edes tullut lämmin. Että jospa jotakin vekkulia olisi tai sitten minä vaan käyn hitaalla.

 

 

 

Täytyypä taas kiitellä salamyhkäistä lukijakuntaani, sain oikein miellyttävän postilähetyksen (muiden kivojen lähetysten mukana) – kiitoksia, hyvää on!!! Tämä kiittelee ja häpeää oman lähetyksensä noloutta =(

 

Samoin toveritar kävi kylässä pikaisesti kaffella sekä kertomassa ilokkaita uutisia – onnea sinne! Toivottavasti kaikki menee suunnitellusti ja uusi elo aukeaa mukavana :) Kiva, että jollekin kuuluu hyvää...

 

Nyt en osaa oikein iloita, vaikka mukavaa postia tulikin. Tuo osa-aikaishomma on vaan selvittämättä, kun työaikana ei ehdi. Töitä on niin rutosti kuin vain jaksaa painaa eikä mihinkään ehdi soittaa, ropottaa vain menemään. No, onhan tässä aikaa. Mutta haluaisin saada äkkiä selville asiat sekä myös aloittaa sen osa-aikaisuuden. Toki muistaen ja muistuttaen, että sen on myös näkyiltävä työmäärässä! Ehkä minä sitten joskus jopa jaksaisin jotakin muutakin kuin märistä ja valittaa. Ehkä voisin joskus jopa nukkua kunnolla ja ottaa enempi lääkitystä päivällä – olo voisi kummasti kohentua. No, sen näkee, jos näkee. Met katsomma ja minä raporteeraan.

 

Sen verran vielä, että The Paimenkirjeen jälkeen kaikki huoneessani käyneet ovat aina tarkkaan vilkuilleet, millä sivustolla satun olemaan. Jos nimittäin roilaan netissä ;D Ikävä, ikävä teille, en edelleenkään ole Naamatussa enkä B. L. Oggerin kaveri *muahahahah*. Seinänaapuri Varastolla taas alkoi heti selittää, kun kävin viemässä materiaalia, että ”minä vaan tässä uutisia olen lukemassa”. Jössus miten pienellä ihmiset saa pelkäämään jopa alhaisista alhaisinta toimistorottaa. Hyväinen aika sentään. Pitäisiköhän kirjautua Naamattuun ja alkaa solvata Varastoa omalla nimellään – voisi saada jopa fudut *idea syttyy!*. Täytyykin selvittää, tuleeko 3 kk:n karenssi vaiko eikö...

 

Minäpäs mietin sitä tuossa kaffetta litkiessäni ja mömelöitä rouskutellessa. Kaikesta varoittelusta huolimatta aion riipoa myös deevitamiinot sekä monivitamiinot ja magnesiumit... Hah, heidän heiluvillensa. Minä en pysty syömään kaikkea ja sehän jo tiedetään, perkele sillekin! Se on kyllä asia, josta en mieluusti edes jaksa valittaa, hommathan ovat hoidossa ja joka päivä on jotakin apetta kitusiinsa saanut.

 

 

 

... LÄHTEE MIETTIMÄÄN LISÄÄ KÄLMEJÄ AJATUKSIA ....