jota ei oikeastaan kannata mainita. Sovitaan, että tämä päivä on jo nyt peruutettu. Häivytetty kalenterista. Jätetty vaikka semmoiseksi tyhjäksi aukoksi.
Ihan vaan tiedoksi, että vielä kertanaisen tarkistuksen jälkeen ei tämän koneen tilttailu tod. johdu pelkästään ylikuumenemisesta vaan tuosta skelin ajurista. Jos olisi pöytäkone, vaihdettaisiin näytönohjain. Arvatkaas, vaihdetaanko tässä? Prle, no eipä... eikä tehdä juuri nyt viikkoon mitään muutakaan. Ensi viikonloppuna ajan tähän Linuxin, tod.näk. niin, että saan sen käynnistymään tikulta... Ans kattoo, joko sitten pelittää. Ai, että miksi ei nyt? No siksi, ettei sitä kopieeraamista jaksa nyt kukaan (aikaa, vaivaa, odottamista) ja millään ja mitään. Sitäpaitsi, tarvitsen Belgan henkiseksi tueksi. Palataan siis asiaan tasan viikon päästä. Siihen asti pärjäilen kyllä tällä. Kunhan olen varo-varo-vainen. Hmph.
Varovainen siis, että en pidä kahta välilehteä auki, en kahta selainta auki, en edes asiakirjoja auki – kaikkea vain yksi kerrallansa. *räyh* Opettakoon tämä myös malttamattomalle minulle sitten samalla jotakin. Toivottavasti. Sain minä kuitenkin eilenkin framille kaksi tekstiä kuvinensa kaikkinensa sekä alkuperäistietoinensa. Eikä masiina kaatunut kuin kerran, silloin kun yritin esikatsella liian pikaiseen toista ulosantia. Oma syy – ei saa olla liian hätäinen. Hiljaa mielessäni haikailen kyllä DOS:sia käyttiksenä ;) Yksi vaihtoehto olisi ollut myös ajaa tähän nimittäin XP tai Akkuna seiska, en suostu kumpaankaan. En siis juuri nyt. Ja pöytäkoneen hankinta on kuitenkin mielessä, on ollut jo pidempään muutenkin. Joten se olkoot edelleen suurempi tavoite. Kunhan nyt jotenkin pärjään ja pärjäänhän minä. Varastollakin voi tehdä jotakin, jos tikusta teen asiaa *muahahaah, olipa haaskasti sanottu!*
Josta taas tuli mieleen, että oikeastaan onkin jo pari päivää ahittanut tuo Varastolle palaaminen. Miten siitä on tullutkin niin ahittavaa? Ehkä siksi, että pari päivää minulle jopa puhutaan – sitten kukaan ei enää huomaa, ei näe. No, mitä väliä. Tässä kyllä jo perjantaina tuli olo, että minua ei ole oikein olemassakaan. Huomasin eilenkin kälättäväni Belgalle kaikenmoista. En minä ole puhunut kenenkään kanssa oikeastaan sitten maanantain, hiukan alkaa ehkä olla jo ongelmia tuottaa ns. normaalia puhetta. Saati sitten tulla toimeen normaalin ihmiskunnan kanssa (mikä sitten on normaalia, mutta kuitenkin).
En minä jaksa tässä mitään sen enempää. Normaalit tämmöisen päivän puuhat eli rutosti siivoamista, täällä on sikamaisen pölyistä ja likaista. Lisäksi pyykkäämistä, evästen laadintaa ja pakkoruisku, taksojen tellimistä ja muuta tavanomaista pakkotyötä. Ensin kuitenkin keitän susivaffat kaffet, nautin lisää mömelöitä ja lueskelen. Minulla on kirjoja jo viidessä pinossa. Ei, en kehu sillä – lähinnä ihmettelen, miten pidän kirjoista kirjaa. Mutta se on aika selviö. Kirjaston kirjat siirtyvät luettuina toisesta pinosta toiseen. Muut opukset siirtyvät lukemattomista luettuihin ja sitten tähän koneen viereen 2 – 3 kerrallansa ikäänkuin tyrkylle, milloin iskisi huvi kirjoittaa niistä. Lisäksi kassissa seilaa aina kaksi opusta; yksi luettu tarkistuksia varten, toinen keskenoleva ihan vaan reissulukemisena. Näin minä pidän kirjoista lukua... :P
HÄN, JOKA KUVITTELEE LUKEVANSA JA JOSKUS MYÖS YMMÄRTÄVÄNSÄ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti