Maanantai ja puolet tiistaista töissä, loput vapaana. Kunhan ei vaan olisi kipeä, tämä sopisi minulle enemmän kuin mainiosti. Tosin tässä on tullut enempi lötköteltyä ja ihmeteltyä. Kun ei oikein irtoa, nuo hommat meinaan. Unta vaan niin paljon kuin olen saanut kiinni. Äskenkin horrostin – en siis nukkunut - pari tuntia puoliunessa ja lämmittelin peiton alla odotellen lääkityksen vaikutusta.
Sen verran siinä ajatukset kulkivat, että muistin yhden kaverin, joka on osa-aikaisella. Pitääkin ottaa viikonloppuna yhteyttä, miten hän asian järjesti. Jep. Jotakin hyötyä tästä sentään. Jos tosiaan pääsisi mahd. pian aloittamaan senkin.
Sain minä eilen jotakin sentään tehtyä eli kirjoitettua alustavasti vähän tekstiä, joka on editeerausta vailla. Lisäksi sain pestyä kylppärin ja löysin Vinskin uusimman kusyllätyksen! Fyi fan – kissi oli kussut niin jännästi laatikkoon, että osa oli valunut lattialle ja sitä myötä kopan alle. Josta tulikin sitten jämäkät haisut ja sinne oli jopa jäänyt mielenkiintoinen jälki, sininen, koska koppa on sininen. Eli kissankusi on tymäkkää ainetta muutoinkin kuin hajultaan. Tosin eilen tuntui, että koko kämppä taas haisi. Eikä voinut edes tuulettaa kun on niin kylmä! Argh, raivotti. Tästä lähtien kopat pitää tarkistaa päivittäin, ainakin kerran, siis myös altapäin. Kökkäreethän siivoan useamman kerran päivässä pois. Että se kusjutuista taas tällä kertaa.
Muutoin tänään vuorossa normityyppinen kirjasto-kaupparoudaus. Kirjoja on tulossa yli kädellinen ja tuoreet vihannekset on joka tapauksessa haettava. Ehkä fisua myös. Belga elää vähän jonkun wokkimuonan odotuksessa, joten fisu- tai sieniwokki voisi olla ihan hyvää. Ja jälkkäriksi omatekemää jädelöä ja jotakin muuta. Juu, eiköhän sillä taas. Ja ensi viikoksi evästä on myös muistettava hankkia. Sitäkin. Taas. Ähh.
Päivän slogan: Illalla laiska virkoaa, tosi laiska lauantaina
Päivän biisi: Kriisistä kriisiin
Luettua: Taavi Soininvaara – Punainen jättiläinen, mahtipöntistä soopaa vanhoilla aineksilla. Ei tykännyt. Barbara Demick – Suljettu maa, Elämää Pohjois-Koreassa, just jenkkitoimittaja haastattelee maasta paenneita, että varmasti tulee objektiivista tietoa *muahahah*. Tosin parissa kohdassa on pakko heidänkin myöntää myös, että on ja oli siellä hyvääkin, joku jopa kaipaa takaisin ;) Kate Jacobs – Lohturuokaa, hömppää talon täydeltä, kokkiohjelma pannaan uusiksi ja siitähän riittää käkätystä. Hömpän kavereille. Pirjo Hassinen – Rouva, mitäs rouva on elämänsä aikana puuhannut ja nyt vanhana sitten toteuttaa ilman kenenkään kätinöitä – hän käyttää valtaansa ja juuri nyt! Carin Gerhardsen – Pepparkakshuset, niitä svedukrimejä, jotka voisi kääntää, kun muitakin käännetään, nih kerta. Ihan kelpo sarja (Hammarbyserien), ehkä enempi kääntyy sellaiseen sosiaalisiin ongelmiin ja toimiin, omiin asioihinkin, mutta toki myös rötöstelyyn. Tuija Lehtinen – Miss Seinäruusu. Täydellinen pari eroaa ja hankaluuksia tulee mm. lasten tapaamisasioissa, miehen uudessa suhteessa jne. Mutta... hömppää, mitä kotimaisinta sellaista rautaisella ammattitaidolla ja tämmöisen kavereille. Hjort & Rosenfeldt – Mies, joka ei ollut murhaaja. Aikamoisen kinkkinen jännäri; myös ja etenkin poliisin kannalta. Poliisipsykologi, jolla on rutosti omia ongelmia sekä tutkittavana merkillinen juttu, johon hän haluaa mukaan menneisyytensä takia. Kaikilla on jotakin salattavaa, tutkittavilla ja tutkijoilla. Taas ruotsalaisdekkari, joka kannattaa lukea! Unohtumattomimmat Palinismit – Sarat Palinin kauniita lauseita. Läpyskä, josta riittää hupia (ja ehkä myös lieviä pelkotiloja!) ainakin yhdeksi ehtooksi. Jössus, mitä se nainen on päästänytkään suustaan. Osa jostain jo aikaisemmin luettuja ja kuultuja, mutta tässä toimitettuna ja sidottuna oikeisiin asiayhteyksiin... suositan *kikattelee*, maailmassa on paljon tietämättömyyttä! :( Ja lisää sitten siellä toisaalla, menen tänäänkin hakemaan yhden paketin lisää opuksia. Ziitosta vaan sinne, juu nou, minne!
POLKA, JOKA ON TAAS MENOSSA – MUTTA VASTA ILTAPÄIVÄLLÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti