tiedä sitten, onko tuo hyvä vai huono asia! Nyt leikin kuitenkin olevani oikeasti lomalla. Taidan yrittää mennä nukkumaan vielä päikkärit, mutta elimistö vaati herätystä 3.45, kaffetta ja mömelöitä. Kissakin oli sitä mieltä. Nukkui muuten osan yötä eka kertaa ihan kainalossa....mmm... kiltti kissi!
Josta nuolennopeasti hypätään tekemään tuo paha, paha meemi, jonka Viivi heitti tänne. Heitän sen eteenpäin, eli mainitse 8 ihmistä, jotka ovat vaikuttaneet sinuun ja kerro, millä tavalla?
1) Isänisä, vanha punakaartilainen, joka joutui 16-v. Hennalan vankileirille ja taisteli siellä ensimmäisen kerran elämästään tapellen lumen alta löytyvistä ruohotupsuista, perunankuorista jne. jäädäkseen henkiin. Joutui Konnunsuolle lusimaan ja menetti kansalaisluottamuksensa. Fiksu heppu, elikin yli 90-v. vaikka poltti tupakkaa, söi läskisoossia aamupalaksi, joi viinaa ja eleli muutenkin mukavasti!
2) W. kaveri tietävät kuka ja miksi.
3) Jim Morrison (& The Doors) on pakko sisällyttää tähän. Ainutlaatuista verbaaliakrobatiaa sekä musiikkia. Ihan. Pakko. Tykätä.
4) Stephen King, jonka mukaan kirjoissakaan ei välttämättä kaikki pääty hyvin ja kauniisti, elämä ON omituista ja tavallinen ihminen voi päätyä mihin vain ,>
5) Helene Schjerfbeck, elämä naistaiteilijana hyvin vaikeaa, mutta toteutti itseään siitä huolimatta upealla tavalla.
6) Johan Sebastian Bach, klassisista parahin. Erityisesti cembalon käyttö.... iik. Tykkään.
7) M. ja E. jotka opettivat minulle kaiken, mitä tiedän järjestötoiminnasta ;D
8) Setäni M. ja tätini A., jotka molemmat kuolivat turhan nuorena - elämä ei ollut kummallekaan helppoa. Olivat mukavimmat sukulaiseni, oma ns. perhe mukaanlukien!
Nämä eivät siis ole missään tärkeysjärjestyksessä. Listattu vain siiinä järjestyksessä, kun tulivat mieleeni! Jatkan viestiä Satujatarelle, Pahikselle, Hejokolle ja Oravalle, ei ole pakko, jos ei taho ,D
Ja niin, nyt ei siis mitään Herjaamo-kommenttejakaan, jeeeeeeeeeee! Mietin vain, mitä asiallista tänään tekisi. Jotakin, josta voin mainita töpselinenä pystyssä. Siis päätin tehdä jotakin, jotta voin kehuskella edes tehneeni lomalla hyödyllisiä asioita. Ai niin, jos ihan päivänvalossa katselisi noita opintojuttujakin ,D ....no aikomus on ainakin hyvä...
Ja jospa vähän suunnittelisi sitä, että ystävä ainakin aikoi tulla kylään. Toivottavasti tulee. Täällä ei ole käynyt ketään ns. oikeaa vierasta moneen kuukauteen. En laske Kummisetää enkä Belgarionia nyt mukaan. Enkä Hörhöä. He kuuluvat kuvioihin. Olisi niin mukava höpistä pitkästä aikaa, ottaa vähän driksua, syödä jotain hyvää, käydä vähän jossakin jne. Ihan oikeasti, minä en ole edes käynyt W:n haudalla ainakaan pariin vuoteen. Hävettääkin, tavallaan, mutta en ole kyennyt fyysisesti. Nyt pääsisi taksolla, mutta tarvitsen jonkun mukaan.
---------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrmenta kavrut!!! Mami onki himas, se on himas ihan koko päivän! Tai jos se käy jossai, se tulee ihan kohta takasi. Jeee! Must se on kiva, siis vaiks mä nukkusinki, ni mä tiädän, ett se on tääll.... Mä muute nukuin eka kertaa orjan kainaloss yälä. Mä ensin nukuin vähä alempana, sitt mä hivutin ihan sen kainaloon ja pään viakkuu. Sitt ihan paljo myähemmi mä kiivin sen taakse. Oli mukava - mmmmmmmmm. En mä oo tiänny, ett orjatki voi olla tollasii. Oikeestaa tää lähti siit, ett mami huamas, ku mä nukuin se eessä siälä alempana, ett mä näin vissii pahaa unta, ku mä säpsähtelin ja inisin, ni se alko paijattaa ja mä rauhotuin. Ja sanoin vaa pur ja sitt mä siirtysin vähä ylemmäs. Ja se vaa rauhotteli ja höpisi vähä ja siihe me sitt nukuttii. Enkä mä enää säpsähdelly ja sillee. Ja mä sain eilen taas munuaisii, en meinannu jaksaa ees syädä. Njam. Ja sitt kaikkee muutaki, mitä toi söi. Ei se kyll paljoo syäny, mutt kuitenki. On aika hyvä nyt mulla. Mä luulen, ett mä nään niit pahoja unia mun vanhast kotoa tai siit ku mä viälä olin kulkukolli. Ett joku tekee mulle jotai pahaa tai semmost, ett mua uniss sitte pelottaa. Mutt nyt ei kyll pelota! Toi orja on niiiiiiiiiiiin iso, ett mua ei mikää pelota sen kaa. Se pualustaa mua kyllä! Varpisti. Nih!
Taas näit vriijutskii, kun mami ei oo ottanu kauheesti kuveja eikä Poika viäny kameraa mukanaa. Nii ett vissii ens viikolla vasta mun kuvei sitte! Mutt näyttää näilki oleva ihan kliffaa! Se on sitt moi taas huamisee!
-----------------------------------------
Valitettavasti kamera on tuossa vielä, täytyy ottaa kuvia Huutista varten ja muutenkin. Eli ensi viikolla sitten taas kuvia Vincentistä...
Päivän slogan: Mummo kanasensa kaljuksi ajoi, kaljut kanaset ne hyppeli...
Päivän biisi: Poika nimeltä Päivi
Ja luettua: Heikki Niska - Näläkä ja jano, eheheh, ihan hillitön opus, ehdottomasti suositeltavaa. Eikä rasita pituudellakaan. Sai hyvälle tuulelle, minutkin. Myös tragikomiikkaa! Tracy ja Laura Hickman - Mystinen tehtävä (Pronssikronikat 2. osa), no turvallista, tavallista ja taidokasta Hickmania. Ei mitään yllättävää eli näitä nyt ilmestyy ja ne luetaan, mutta ei mitään uutta fantasian alalla - ikävä kyllä. Tuure Vierros - Vaalivuodet, tilitys opiskeluvuosista ja erinomaista ajankuvausta v. 1952 - 1962. Ei paha ollenkanas, ei kyllä mikään kovin viihdyttäväkään. Luen lähinnä taustatietojen vuoksi.
MAINIOTA MAANANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti