Uudet silmäklasit eli pelkoa ja inhoa Malmintorilla!

Jesh - jesh! Nyt minä sain ne - ne uudet lasit, joista lupasin raportoida yksityiskohtaisesti. Ja tässä siis kaikki tapahtumajärjestyksessä aikatauluineen:

Eli ensin vierailin täällä Svärjeläisen firman kotisivuilla, jossa erinomainen palvelu   myös suomeksi - fiksua siis. Valitsin 4 kpl mielestäni sopivia kehyksiä kohdasta Kehykset ja Kehysten valinta kotiin kokeiltavaksi. Nämä kehykset tulivat vajaan viikon sisällä (välissä oli viikonloppu) kotiin. Paketti oli juuri niin pieni (alle 3 cm), että se mahtui postilaatikosta eli ei tarvinnut vaivautua edes Postiin - ihanaa. Vaihtoehdoista kahdet olivat mielestäni kohtuulliset, toiset hyvin traditionaaliset, toiset taas eivät. Valintaani rajoitti kuitenkin huomattavasti nikkeliallergia, eli en uskalla ostaa metallisankoja, vaikka minkälaista allergiatestattua tarjottaisiin. Kun Belgarion ja Kummisetä olivat myös päässeet lausumaan mielipiteensä, päädyimme kaikki samoihin kehyksiin eli malliin Belluno (punaista ja mustaa - räyh!!!).

Kun olin valinnut sopivat kehykset, piti etsiä alle vuoden vanha resepti. En löytänyt optikon tai silmälääkärin reseptiä/näöntarkastuskorttia, mutta minulla oli kopio edellisten lasien ns. tietoliuskasta (jossa siis näkyy vahvuus- yms. tiedot) ja laitoin tämän liitteeksi. Sitten piti vielä merkitä mukana olleella punakynällä pupillien kohta ao. laseihin (jotka siis eivät olleet vahvuuksilla vaan feikkimuovia) linssien kohdistamiseksi oikein.

Homma oli valmis 10 minuutissa. Kaikki kehykset takaisin samaan pakettiin. Mukana oli Postimaksu maksettu -tarra osoitteineen.  Teippaus kiinni ja paketti postilaatikkoon seuraavana päivänä.

Ja sitten odottelemaan. Toimituksen ilmoitettiin kestävän n. 2 - 3 vkoa. No - omat lasini ovat varastovahvuutta, miinusta, mutta eriparia. Odottelin siis rauhassa. Vajaan kahden viikon päästä tuli noutokortti Postista eli Teille on iso kirjelähetys, Ja taas oli viikonloppu välissä. Eli eilen Kummisetä oli noutanut paketin ja toi sen sitten illalla minulle. Vautsi vau! Paketissa oli puolikova, erinomaisen siisti, vinkeän mallinen kotelo, jossa tilaamani lasit, puhdistuspyyhe sekä minimeisseli (jonka voi ripustaa esim. avainrenkaaseen) sekä lasku - yhteensä 42 euroa, siis yhteensä neljäkymmentäkaksi!!! Etten paremmin sano. Kävin nimittäin aikaisemmin Instrussa ja paikallisessa toisessa pokapuodissa katsastamassa tarjontaa. Tätä vastaavat tai heikommat, kehnomman näköiset ja heppoiset kehykset linsseineen olisivat olleet n. 200 - 300 euroa. Joku vetää välistä, sehän on selvä. Tosin tämä nettipuoti kertoo jo kotisivuillaankin, että heillä on mahdollisuus pitää hinta edullisena, koska heillä ei ole upeita liiketiloja, ei ao. tyyppistä henkilökuntaa, ei muita ylimääräisiä kuluja. Olisi tuohon 42 euroonkin saanut tietysti lisähintaa, jos olisi halunnut erilaisia käsittelyjä tai materiaaleja linsseihin. Mutta minä en halunnut.

Olen tyytyväinen. Nyt olen "Heikoin lenkki"-sihteeri "Mulle ei v***lla"-sihteeri, tosi tiukka sihteeri-tätsy, joka hoitaa homman kuin homman ja pomon hommat vielä siinä sivussa. Vielä kuitenkin jotakin puuttuu. Jostakin on pakko saada joko musta, hiilenharmaa tai liituraitainen jakkupuku ja mustat sihteeristiflat. Sitten olen valmis valloittamaan kaiken. Minulle ei v******lla.

Pelkoa ja inhoa Malmintorilla -otsikko johtuu puolestaan siitä, että paikallinen hörhö poikkesi myös illalla. Nähdessään minut ao. lasit päässä, hän totesi vain "Ai, mä en enää uskalla ees jutella sun kaa. Sä näytät tosi häijyltä!" Arvaan muitakin samanlaisia kommentteja tulevan. Kaikki pitävät minua sosiaalisena ja mukavana, yleensä, koska eivät vielä tunne minua. Osaan olla tosi v***mäinen tarvittaessa. Odottelen ensimmäistä terassi-iltaa, jolloin kylmän viileästi littaan henkisesti kaikki typerät miehet ja kälättävät naiset - nauttien siitä...Minusta tulee oikeasti inhokki!

Ei, tämä EN siis ole minä livenä, fyi fan. Mutta klasit ovat samat, en saanut irrotettua erillistä kuvaa niistä tähän! Katsokaa siis laseja ja ihastelkaa...

En malta enää kirjoittaa tänään mitään muuta. Tämä oli nyt tärkeintä tällä erää. Ehkä olen jo huomenna rauhoittunut. Ja löytänyt jakkupuvun jostain kirpparilta tai Huutiksesta.

Suosittelen muuten tätä nettipokapuotia kaikille! Nopea, siisti, oikea toimitus 14 pvän palautusoikeudella. Maksu meni suoraan verkkopankin kautta, ao. firmalla on tili Svenska Handelsbankenissa, joten no problem. Kaikki pelitti paremmin kuin ikinä olisin uskonut.

Mistähän löytyisi nettilääkäri joka tekisi jotain jaloilleni?

Tirstaita - hyvin hauskaa tirstaita kaikille - olkaa kilttejä toisillenne!

Maanantai - tuo musta pilkku viikossa!

Jälleen yöradio toi tähän maanantai-asiaankin pelastavan ehdotuksen. Koska maanantai on virallisesti julistettu viikon 1. päiväksi Helsingin Yliopiston toimesta, järjestetään mielenosoitus ja vaaditaan perjantaita viikon ensimmäiseksi päiväksi. Mikä se olisi ollessa perjantaina töissä, sitten heti viikonloppuvapaa, maanantaina kun tulisi töihin, se olisikin jo loppuviikkoa ja kaikki menisi kuni rullaten. Näin maanantaisin kun kaikki asiat aina tökkivät. Varsinkin näin kesäisin.

On mukavaa, että ihmisiä otetaan kesäksi töihin kesäsijaisiksi, harjoittelijoiksi jne. Mutta, kun yrität asioida jossakin virastossa, asiat hankaloituvat entisestään. Entisen n. tunnin sijasta joudut nyt selittämään asioita 1 - 4 eri henkilölle, koska osa ei tiedä asiasta mitään, osa hoitaa toisen sijaisuutta, yksi on kesäsijainen jne. Parhaimmillaan siis yksinkertainen asian hoito puhelimessa vie tehokasta työaikaa pari tuntia. Omakaan työteho ei nyt ole parhaimmillaan. Kututtaa. Ja pitäisi todella valmistautua soittamaan parista tärkeästä asiasta eri virastoihin. Kerään jo tulta ja tulikiveä sekä yritän jo etukäteen rauhoitella itseäni....Ei se ole kesätyöntekijöiden eikä sijaisten vika, vaan henkilöiden, joiden olisi pitänyt tai pitäisi perehdyttää heidät tehtäviinsä. Tämä on se asia, joka useimmiten unohdetaan. Osoitetaan työpöytä ja kerrotaan ylimalkaisesti mitä pitäisi tehdä ja jätetään raukkapieni hermostuneena odottamaan tuon Ison Pelottavan Puhelimen ensimmäistä pirahdusta.

Tästä onkin kiva lipsahtaa tänne omalle kustannuspaikalle, jossa ei ole tehty mitään. Siivooja, ihana siivoojamme, on siivonnut täällä poissaollessani erinomaisen hyvin. Joku on käväissyt jopa koneellani. En vielä uskaltanut kurkistaa, onko myös jotain tehty. Toivottavasti. Sitten tuossa tullessani päätin, että nämä 1.5 kk tätä määräaikaisuutta en enää hötkyile, en ainakaan turhasta. Teen se mihin pystyn, en ylitöitä (maksutta, tietysti), en ylimääräisiä töitä, vain sen, jonka pystyn kohtuudella tekemään etten joutuisi enää uudelleen sairaslomalle. Kuten sanoin, pidän työstä, vaikka tämä on kiireistä, stressaavaa jne. Kunhan vain pysyisi itse edes jonkinlaisessa kunnossa. Eli alan laskea omalle elämällenikin jonkinlaista lisäarvoa ja sille, että en joka ilta olisi niin hirmuisen kipeä, kuin tässä taannoin...*pitää peukkua - pitäkää tekin*

Nyt tarkistan tulleen postin ja otan tuon Vincentin korpun tuosta esiin:

---------------------------

Niin, mamma sanoi jo illalla, että lähtee töihin taas heti aamusta aikaisin ja lupasi ottaa minun tassutukseni mukaan semmoiselle muoviläpyskälle. Minä siis olen tehnyt tämän kaksitassujärjestelmällä eilen illalla ja ihan vähän tämän aamun aikana.

Eilen oli tosi ihana päivä mamiskan kanssa! Me löhöttiin ensin sängyssä tosi pitkään, herättiin sitten välillä kavereiden soittoihin ja nukuttiin taas. Sitten mamma teki uunikalaa ja minä sain sitä kalaa ensin kissa-annoksen raakana, sitten sain vielä vähän lisää kypsää paistosta. Siinä kypsässä jutskassa oli semmoisia roskia (tilliä, toim.huom.) ja niistä minä en oikein tykännyt, se oli vahvempaa kuin kissaruoho. Oli se muutoin hyvää, mutta kyllä raaka kala on parasta, njammm, purrrrrrrrrr.

Sitten mamma touhuskeli jotain kotihommia. Yhden inhottavan jutun se tekee ainakin kerran viikossa, joskus parikin kertaa. Se ottaa sen surisevan Imujutun esiin, siitä minä en tykkää yhtään. Minä menen silloin mieluummin saunan ylälauteille ihan rauhassa istumaan, sinne se ei ole vielä ikinä tullut. Sitten toinen juttu: se ottaa Karvamopin myös, sitä minä inhoan vielä enemmän. Kerran minä yritin nitistää sen, mutta ei se onnistunut. Se haisi pahalle pesuaineelle ja oli ihan märkä, en minä saanut sitä hengiltä, vaikka kuinka yritin. Onneksi tuo mamman toimintapuuska ei kestä kauaa.

Sitten me mentiin parvekkeelle lötköttämään, kun oli aurinkoista ja hurjan lämmintä. Mamma oli vähän varjossa ja luki jotain. Minä taas valtasin minun Päivystystuolini, joka on semmoinen iso vanha korituoli, ja kierryin siihen. Välillä piti asentoa vaihtaa, että valkoinen masuni saisi aurinkoa ihan joka puolelta. Siinä minä jaksoin olla monta tuntia kerällä, nukuin oikein kunnon kissaunia! Illalla mamiska laittoi vielä jotain eväitä työhön. Minä siinä yritin näyttää oikein kurjalta ja nälkäiseltä kissalta, niin mammalta herui vielä vähän kalaa ja yksi kinkkusiivu, kun nätisti oikein purisin. Kyllä mamiska ymmärtää hyvän ruuan päälle, se on totta!

Tässä minä juuri odotan, että mamma alkaa laittaa sitä kalaruokaa. Minä kuulemma liikahdin, joten olen vähän epäselvä. Ei, en ole epäselvä, mamma on! Mitäs tärisyttää sitä kameraansa, kun minä hieman yritän saada edullisempaan vaikutelmaa esiin.

No, minä jään nyt tänne kotiin kerälle nukkumaan ihan keskelle soffaa. Mamma saa herättää sitten, kun tulee. Tai Kummisetä, jos se sattuu käymään päivällä. Voi olla, että minä vähän jumppaan päivällä...oikeastaan on ihan hyvä, että mamma on töissä, niin voin rauhassa vähän tutkia muutamia paikkoja, purrrrrrrrrrr-hmmmmmmmmmm-purrrrrr. Terkkuja kaikillle kanssakissoilleni blogeissa - hyviä hiirikelejä ja kunnon saaliita!

----------------------------------

Vincent näytti oudon tyytyväiseltä lähtiessäni, ei mitään "Älä mee vielä, älä!". Mitäkähän sillä on mielessä ja miltäkän koti taas näyttää iltapäivällä - pelottaa lievästi...

Päivän tehtävä: Kaikki mitä haluat "tietää" löytyy mm. täältä. Lue tarkasti!!!

Päivän slogan: Ei niin pientä pahaa, ettei vielä pahempaa olisi odotettavissa.

Päivän biisi: Baarikärpänen

MAANANTAINA ON LUPA OLLA MASENTUNUT!!!

Hirrrrrveä hääbuumi

tuntuu olevan menossa. Nuoret menevät oikeasti naimisiin! Ihan kaikki, tai ainakin melkein - hui.

Tämä liippaa läheltä, koska Kummisedän Nuorempi Tytär on myös menossa avioon. Ensi vuonna, siis kesällä -07. Häävalmistelut on kuitenkin jo aloitettu n. kuukausi sitten. Ja tähän osallistuu sitten koko suku molemmin puolin. Missä kirkossa? Missä varsinaiset juhlat? Entäs jos sataa? Lahjoja vai lahjalista? Polttarit? Jatkot?

Eihän siinä mitään, toki mukavampi on juhlia häitä kuin viettää surullisempia tapahtumia. Mutta kun tämäkin pariskunta on ollut yhdessä jo n. 5 v. Asunut yhdessä 4 v, ostivat juuri yhdessä ison asunnon kammottavilla lainaehdoilla jne. Liekö syynä se, että Nuorempi Tytär kieltäytyy olemasta avioton äiti. Hän sanoi, että ei aio tehdä isätöntä lasta, lapsi hankitaan vasta, kun hän on rouva Se-Ja-Tämä. Piste. Hyvä syy, tavallaan.

Mietin kyllä sitäkin, että  häät näkyvät olevan nuorille nyt hyvin tärkeitä. Johtuuko se siitä, että omat vanhemmat, siis meidän ikäisemme, ovat "eroavaa sukupolvea"? Pyrkiikö nuoriso kompensoimaan oikeilla häillä  sen, että he eivät eroaisi? Kannattaisi ehkä tutustua erotilastoihin *kyyninen virn*. Meillä kun oli tapana pitää joko siviilivihkiäiset tai vain reilusti asua avoliitossa, joka ainakin omasta mielestäni on vähintään yhtä sitovaa, henkisesti jopa sitovampaa.

Vai ovatko häät vain yksi tapa järjestää upeat, mahtavat juhlat kaikille! Ja saada paljon lahjoja! Olla kerrankin aivan varmasti huomion keskipisteenä!

Hyi - jälleen kerettiläisiä ajatuksia ja vielä näin sunnuntai-aamuna...

Mutta nyt Ammujan haaste:

Eli säilytä tämä varmassa paikassa (esim. blogissa, *virn*) ja lue sekä päivitä se aina silloin tällöin. Muista, mitä ole siihen kirjoittanut!

Eli viisi pröystäilyn arvoista asiaa itsestäni:

1. Olen rohkea: No, olen tehnyt muiden mielestä erittäin huonoja päätöksiä ja ratkaisuja, jotka mielestäni ovat olleet oikeita enkä kadu niitä vieläkään. Yritän olla jatkossakin rohkea...

2. Olen tosi ystävä: Olen tosi ystävä, mutta erittäin harvoille. Nämä voivatkin sitten luottaa minuun lähes loputtomiin saaden kaiken mahdollisen avun ja tuen, mitä vain voin antaa.

3. Olen huumorintajuinen ja hauska: Toki olen, mutta melko oudolla tavalla. Kaikki eivät sitä ymmärrä. Joka ei ymmärrä, otetaan rautalankaa ja käytetään pari tuntia sen vääntelyyn ,D

4, Kirjoittaminen on vahva alueeni: Kyllä on, valitettavasti. Osaan kirjoittaa paremmin kuin moni muu, mutta itsekritiikkini on myös hemmetinmoista. Ensimmäisen romaanini kirjoitin 9-vuotiaana ja olin katkera, koska sitä ei julkaistu!

5. Olen älykäs ja viisas: Tottakai olen älykäs ja viisas. Aika paljon älykkäämpi ja viisampi kuin moni muu tuntemani ihminen, tämähän oli itsestäänselvyys!

Haastan edelleen Satujatar-tädin ja Blue Nunin tähän samaan. Ideana siis säilyttää nämä 5 ensimmäistä lausetta ja jatkaa omalla pröystäilyllään! Olkaatteen niin hyvät!

------------------------------

Kissa huh-huh-hep-huh-hepulit, purrrrrrrrrh! Vedin juuri armottomat aamukissahepulit. Joikasin hirveästi, en tiedä itsekään miksi. Otin spurtit saunan nurkasta, sieltä näppärästi sohvan yli, esteitä raapien, makkariin, josta esteiden ali partsille, joikaisu Päivystystuolilla ja takaisin saunaan. Hirmukovaa vauhtia, ja kun kääntyy ja pikajarruttaa, matot luistavat tassujen alla upeasti - saa ilmaista kyytiä pitkin lattiaa. Ja sama uudelleen! Jesh! Kissajumppaa heti aamusta!

Katsokaas, minä haluan säilyttää tämän notkean vartaloni ja sulavat liikkeeni vielä pitkään. Kun en pääse ulos toteuttamaan Sisäistä Kissaani, minä spurttailen täällä ja sitten välillä mietiskelen ja meditoin! Minä olen täydellinen, mutta minusta tulee vielä parempi.

Nyt tuo laiska mamma on  saanut minusta tähän lopultakin lähikuvan. Se tuli sen vehkeen kanssa ihan minun söpön nenän eteen, joten minä näytän vähän hölmöltä. Minä en ole hölmö, se mamman toiminta sai minut hölmistymään...

Eli tässä Vincent jälleen esittäytyy - älkää katsoko taustaa, kun sitä kuvankäsittelyä ym. ei ole ,D

---------------------------------------

No, tästä se maanantai-ahdistus alkaa nostaa inhaa, latteaa päätään. Mitä on pakko tehdä, mitä voi vielä siirtää muutamalla tunnilla. Uhh - taidan mennä sänkyyn lueskelemaan vielä muutamaksi tunniksi, siis tarkoitan tietysti mietiskelemään.

Päivän slogan: Mitä lukee stadin duunarin tilinauhassa? No se nyt vain on tyhmää maksaa liikaa!

Päivän tehtävä: Järkytä itseäsi ja lapsiasi, tutustu kesän aluksi Muuminlahtauksen perusteisiin!

Kesken oleva kirja: William Gibson: Hahmontunnistus

Päivän biisi: Eleanor Rigby

NÄTTIÄ SUNNUNTAITA KAIKILLE - PITÄKÄÄ HUOLTA KASVUSTOISTA!!!

Nyt on kai sitten kesä...

Toiset tässä ovat jahkuttaneet jo pitkään, että kesä tulee, nyt on jo kesä jne. Mitä ihmeellistä kesässä on. Kuka on mennyt tilaamaan sen täksikin vuodeksi? Kesässä ei ole oikeastaan muuta hyvää, kuin nämä kauniit erittäin varhaiset aamut. 

Kesällä on yleensä aivan liian kuumaa. Tai liian sateista. Siksi olenkin mieluusti töissä aina kesä- ja heinäkuun. Jos lomaa on, vietän sen elokuun lopussa. Kesäisin on epämukavaa hikoilla joka paikassa, ainoastaan ruokakaupoissa on sopivan viileää. Ja minä käyn siellä vain kerran viikossa. Kotona on onneksi mukava tuuletus, viileää, riittävästi juotavaa. Terassit ovat tupaten täynnä lomailevaa kansaa, joilla on sortsit jalassa, jotka hikoilevat ja kälättävät ympärikännnissä, kun itse ehdit sinne töiden jälkeen. Ja tuolloin on pakkko juoda nopeasti ja paljon päästäkseen samalla tasolle.

Juhannuksena kaikkien on ehdottomasti päästävä mökille, maalle, veneilemään tai ainakin jonnekin kylään. Jossa aika sitten kuluukin joutuisasti viettäen hauskaa yhteiselämää isommalla joukolla riidellen, hyttysten syötävänä homeisessa vuokramökissä Tai omassa mökissä, joka taas tarvitseee "pientä laittamista"....Tämä on lopun alkua. Vieraita tulee ja menee - kiitollinen saa olla, jos joku tuo omat lakanansa ja edes kahvipaketin. Saatikka tarjoutuisi käymään kaupassa ja tuomaan ruokaa ja jopa laittaisi sen! Ah onnea - Juhannus kaupungissa on loistava! Mieletön juhannusaamun ja -yön hiljaisuus. Kaikki ovat paenneeet! Mikä ihana tilanne kävellä vaikka keskellä katuja aivan rauhassa, jopa suurin osa Malmin hörhöistä on hiljentynyt. Tuttavallani on jo vuosikymmeniä ollut aika hyvä ehdotus: Juhannuksena  lasketaan puomit kaupungin ympäri, paluuruuhkan alkaessa sisään pääsee vain valikoidusti, passilla. Ja jos syntymäpaikkasi sattuu olemaan Taka-Hikiä, ei voi mitään, palaa takaisin lähtöruutuun.

Ei, minä en vihaa kesää, minä en vain pidä siitä. En pidä talvestakaan, silloin on liukasta. Kesällä ei ole liukasta, mutta muuten - ei mitään, no ehkä sentään tuo vihreä on mukavaa. Mutta kunnon syksyä ei mikään voita. Elokuun pimeät illat, kynttilälyhdyt parvekkeella. SIENTEN nouseminen (no, tuleehan niitä jo aikaisemminkin, mutta kuitenkin) maasta suorastaan yhdessä päivässä. Upeat, kuulaat syysaamut, puiden värien vaihtelut, siedettävä lämpötila kerrospukeutumiseen. Sadonkorjuuaika, jolloin tännekin ystävät ja tuttavat raijjaavat kassitolkulla kesäkurmitsaa ja muuta mukavaa, jolle eivät itse enää keksi käyttöä. Odotellaanpa siis rauhassa syksyä ja yritetään nyt väkisin jaksaa tämä inhottava, mutta onneksi niin lyhyt kesä!

-----------

Vincent tässä pääsi jatkamaan, kun mamma lähti johonkin. En minäkään nyt niin kauheasti pidä kesästä, kun tulee niin helposti liian kuuma ja pitää siirrellä itseään auringon mukaan. Minä en pidä liikkumisesta, ei pidä mammakaan. Siinä me ollaan kyllä samanlaisia. Meille sopii tämä lötköttely. Sitten minä otan kissaspurtteja ja mamma taas semmoisia siivousta-ja-muuta-toimintaa -spurtteja. Ja sitten me taas lötkötetään. Ja nykyisin me lötkötetään aika usein mamman sängyssä yhdessä, se on mukavan leppoisaa. Mammakin kuorsaa, siis en vain minä! Minä kuulin eilen, kun se nukkui lyhyet 5 tunnin päikkärit. Kyllä se kuorsaa, varmasti!

Eilen mamma kävi kaupoissa Pojan kanssa. Minä sain hurrrrrrrrjasti tuliaisia: uusia kissaherkkupurkkeja, fisua (semmoista kovaa, jääkylmää, joka pantiin sinne kylmempään jääkkäriin odottamaan) ja sitten oikeata jauhelihaa. Olin ihan tyytyväinen taas, kun mamma on ymmärtänyt tuon kissanäkökulman. Eli minä sain kissa-annoksen jauhelihaa ennen kaikkia muita, kuten minulle luonnollisesti kuuluukin. Ja sitten minä voin vielä katsastaa, mitä muut syövät myöhemmin. Sitten Poika söi jotain "keksejä", jotka tuoksuivat aika hyvälle. Minä menin sitten Pojan syliin, tai no oikeastaan kävelin Pojan yli ja vähän nuolaisin semmoista pyöreää jutskaa. Ei se kamalan hyvää ollut, mutta Poika meinasi hypätä ainakin puoli metriä. Se pelästyi minua niin kamalasti! No, kyllähän minä vähän salakavalasti sohvan nurkan takaa hyppäsin, mutta ei teko ollut niin paha kuin tarkoitus *kissavirn*. Jos Pojalla olisi ollut kalaleipä kädessä, olisi käynyt huonommin.

Nyt mamma odottaa jotain postia, josta se sanoi, että minullekin on siinä jotakin! Saankohan minä ihailijakirjeitä...

Taaskaan minä en saa tähän omia kuvia, on kyllä laiska mamma. Pitäisiköhän se sittenkin laittaa johonkin kurssille. Nuo imago-asiat ovat minulle kyllä aika tärkeitä. Jospa Reeti tietäisi jotakin semmoisista kursseista....

Minua taas vähän lötkötyttää, joten lopettelen tähän ja käväisen sitten illemmalla taas kissasivuilla. Siihen asti, oikein touhukasta päivää kaikille, pitäkää mammat ja isit kunnon komennossa ja itsenne siistinä! Purrrrrrrrrrrr...

Ei, minä en siis ole tässä kuvassa, joku lähetti sen minulle - varmaan joku ihailija...

------------------------------------

Päivän lääkärimoka: Lääkäri kirjoittaa yleisessä tutkimustekstissään: Korvat 0. Imusolmukkeet 0. Muutenkin 0. (Tosi tympeä tyyppi, vai? - 0 tässä yhteydessä = statuksessa ei mitään erityistä)

Päivän tehtävä: Tutustu Visvasuon mökkikylään noin lomaa ajatellen, löytyy myös tuosta Pikkupaprikan linkistä, soppapuolelta ,D

Päivän slogan:  Mitään asiaa ei voi olla möhlimättä, jos oikein yrittää!

Latteaa lauantaita - ainakin meille - toivottavasti ei teille!

 

Belgarion ei bloggaa ja Polgara työmoralisoi - vakavaa

Otsikon mukaisesti - Belgarion ei bloggaa. Hänellä ei ole aikaa siihen. Meillä on tänään taas kuormakamelitapaaminen, joka rasittaa häntä. Pitää tulla ulos ja liikkua jonnekin. Kamalaa. Viime kesänä meni viikko, ettei poikani Belgarion, kiven vartija, käynyt ulkona viikkoon. Tuolloinkin vain postilaatikolla. Joten odotettavissa lienee samanlainen kesä. Kesätöitä hän ei saanut, josko lienee oikein tosissaan hakenutkaan. En myöskään mitenkään painostanut häntä sitä etsimään. Työnteko ei voi eikä saa olla vielä tuonikäiselle elämän tarkoitus, toivottavasti siitä ei tulekaan!

Itse olen sitä mieltä, että työnteko ja tämä suomalainen luterilaisen työmoraalin ja työn tärkeyden korostaminen on perheestä! Varsinkin tässä työttömyystilanteessa. Huomatkaa - minä puhun työttömyystilanteesta, virallisestihan aina käytetään termiä työllisyystilanne. Aivan kuin työttömyys olisi jotakin hävettävää, joka pitäisi kätkeä ja josta puhumista ainakin vältettävä, aivan kuin jokainen työtön olisi jotenkin itse syyllinen omaan työttömyyteensä.

Tässä sairaslomalla ollessa tuli taas mieleen se lyhyehkö aika, jonka olin kokonaan työttömänä. Ei minulla ollut ongelmia täyttää päiviäni mielekkäällä tekemisellä. Toimeentulo oli kyllä tiukempaa, mutta toisaalta oli aikaa hakea ruuat eri tarjouksista ja laittaa ne itse alusta loppuun (vaikka niin teen kyllä nytkin). Oli myös enemmän aikaa kodinhoidollisille toimenpiteille, omalle itselle ja muille. Ei tarvinnut stressata itseään jatkuvasti sillä, jatkuuko määräaikaisuus vaiko eikö. Ja työvoimatoimiston yhteydenottoa töiden tarjoamiseksi ei tarvinnut pelätä, vaikka todella aktiivisesti etsinkin tuolloin töitä.

Kun määräaikaisuus n. 1.5 kk:n päästä on taas katkolla, mietin jo, sanonko esimiehelle, että kohdallani ei kannata jatkosopimusta tehdä, jollei se ole vähintään vuodeksi. Varsinainen palkkani on niin pieni, että jäädessäni kassalinjalle saisin mm. asumistukea ja voisin asioida sos.tstossa. Nyt esim. asumistuki jää n. 20 - 30 euron päähän, samoin kaikki muut mahdolliset tukimuodot. Eli stadilla on tarkkaan laskettu, mitä kannattaa maksaa, jotta nainen vielä pysyisi työssä, mutta ei pystyisi käyttämään mitään em. palveluja hyväkseen. Pidetään ihminen tiukoilla ja tarpeeksi nöyränä, kyllä se eukko tekee sitten kipeänäkin taas töitä vonkumatta. Työhän on kaikki, vain työssäkäyvä on jotain. Ravistelenko nyt pahasti jonkun uskomuksia, koska en mitenkään usko työn jalostavaan vaikutukseen. Jos olisi mahdollista, jäisin  sapattivapaalle - mutta eihän se ole, määräaikaiselle. Tekisin jotain, mitä itse olen halunnut tehdä.  Eläisin  sitten vaikka vähän köyhemmin, vai voiko enää paljon köyhemmin elää. Kaverini saa työttömyyskassasta n. 100 euroa vähemmän, kuin minä saan palkkaa. Toisaalta, hän saa asumistukea vähän yli 100 euroa. Laskeskelimme tuossa, että kaikki tukimuodot, kaupungin ja eri järjestöjen jne. palvelut mukaan laskien, ainakin minä tulisin toimeen paremmin kuin ollessani työssä.

Voisin jäädä määräaikaiselle työhaluttomuuseläkkeelle, koska fysiatrin mielestä minä en siis ole mitenkään sairas, muutoin vain en pysty kävelemään. Olisin sitten vaikka sen 500 päivää työhaluttomuuseläkkeellä, joka tulisi työttömyyskassasta. Tilalleni palkattaisiin tuoksi ajaksi nuori, jaksava työtön työnhakija (ja kaupunki käyttäisi tähän tietysti kaikki työllistämistukikanavat, eikä joutuisi itse ammentamaan kassastaan tätä suurensuurta palkkaa kokonaisuudessaan). Ja katso: meillä olisi yksi rauhallista elämää kituuttaen viettävä, mutta elämäänsä ja oloonsa tyytyväisempi vanha  akka ja toisaalla taas nuori nainen, joka lopultakin on saanut työtä, vaikkakin pienellä palkalla. Ja molemmat olisivat tyytyväisiä. Mutta eihän tämä käy, eihän? Sehän muistuttaisi jotenkin järkevää toimintaa...

Voisin jatkokouluttaa itseäni tänä aikana muihin tehtäviin, voisin viettää laatuaikaa itseni kanssa. Voisin jopa lopettaa tämän jatkuvan stressaamisen, jossa määräaikainen on sairaslomalla vain toinen jalka haudassa (kirjaimellisesti tällä kertaa!). Jossa määräaikaisen on aina oltava vähän parempi kuin vakinaisen, jotta työ jatkuisi. Jossa määräaikainen tekee n. 1.5 h päivässä enemmän töitä kuin muut, jälleen taatakseen työn jatkumisen. Jossa määräaikainen ei vastusta töiden uudelleenjakoa, sijaistaa tarvittaessa ketä tahansa ja pitää lomaa, jos pitää, silloin kun muut eivät sitä pidä, että haitta olisi mahdollisimman vähäinen.

Kerettiläisiä ajatuksia - eikö vaan?

Jään vielä miettimään asiaa. Keitän mietintäkaffet ja Vincent saa taas konevuoron:

................................................................

Purrrrrrrrrrrrrmenta, kaikki kanssakissani blogeissa! Teitä on tosiaan hurjan paljon. Eilen mamman kanssa katseltiin paljon kissasivuja, kun kumpaakaan ei unettanut iltayöstä. Minäkin näin hurrrrrrjan söpöjä kissaleidejä ja komeita kolleja. Purisin kovasti, mutta mamma selitti, ettei ihan kaikkiin sentään voi laittaa kommentteja, kun kavereitakin on jo. Ettei me millään ehditä kirjoittaa niin kamalasti jatkuvasti, että jos nyt vaan katseltaisiin, millaisia kissoja täällä bloggaa...

Minusta on kiva mamman kanssa tässä blogata. Oli kyllä eilen muutakin kivaa. Mamma laittoi mulle-mulle-mulle taas erilaista uutta fisua ja se oli tosi namia. Ihan raakaa, ihanaa kalaa. Ja aika paljonkin, ei nyt ihan kissanriittävästi, mutta kuitenkin. Ja sitten me istuttiin iltapäivällä yhdessä partsilla. Minä kiipesin mamman olkapäälle niin, että minä näin ihan hurjan kauas ja kaiken. Minä aloin oikein jolista, kun se oli niin huisin jänskää.

Ja sitten yksi mamman kaveri kävi täällä ja kehui minua tietysti. Se kertoi, että heilläkin on saman värinen punatiikeri, Ramses. Minusta se oli aika hyvä nimi. Ja se kaverikin oli kiva, se tiesi, miten kissalle jutellaan ja rapsutellaan. Ja se kehuikin minua, niinkuin tietysti pitääkin. Ja minusta oli kiva kuulla, kun se kertoi tarinoita siitä omasta kissastaan. Mukava, että mamiskalla on tuommoisia kissaystävällisiä kavereita! Minä oikein purisin sille ja leikin oikein kohteliaasti. Hyvä mamma, valitse sinä ystäväsi vaan vähän paremmin. Tuollainen vieras saa tulla meille uudestaan milloin vaan...

Tässä ihkaoikea tiikeri, melkein kuin minä:

Mami sanoi, että se liikkuu, mutta tässä tekstin välissä se ei saa sitä liikkumaan. Minähän sanoin, että mamma on laiska ja vähän tyhmäkin...

Anteeksi, kun minä tässä haukottelen. Olen menossa nukkumaan, kun vähän yöllä tuossa järjestelin mattoja ja semmoista hurjan väsyttävää muuta hommaakin oli. Niin että kuorsaamisiin!

--------------------

Olipa Vincent vähäsanainen, mutta eilen oli tosiaan vähän meininkiä iltapäivällä ja illalla. Nyt se jo kuorsaa - todellakin kuorsaa - tuossa tyynyn päällä nätisti kerällä.

En aio jatkaa enää sairaskertomusta, koska kututtaa niin pleesti koko asia. Olkoon! (Ja tässä kaikki tuntemani ja vielä ne tuntemattomatkin kirosanat!)

Päivän slogan: Turha itkeä yliläikkynyttä elämää!

Päivän lääkärimoka: Potilaalla jännetupentulehdus ollut sormissa. Tärkeä jumpata sormilla, jotta he eivät jäykistyisivät! (Hmm - persoonalliset sormet...)

Päivän biisi: The End, kuinkas ollakaan taas....

Perstaita kaikille, viettäkää se mukavasti ja rauhallisesti!

 

Torjantaita, hyvää torjantaita!

Ja mitäkähän hyvää tässä päivässä mahtaisi olla? No, toivottavasti jotakin on tulossa, jotain mukavaa. Tähän mennessä: on alkanut sataa, naapurissa on alkoholipitoinen perheriita, edessä on koko pitkä päivä sekä lievä kututus on saanut minut valtoihinsa heti aamusta (tai ehkä jo eilisillasta) lähtien.

Yö ei mennyt oikein nukkuessa; jostain syystä sain hemmetinmoisia suonenvetokohtauksia ja heräsin vähän väliä - oisko syynä tuo koipien pito ylhäällä. Ei tunnu sopivan polvelle eikä koiville muutenkaan. Eli olen nukkunut vain lyhyitä pätkiä ja päätin nousta tuossa klo 3 tienoilla, kun Vincentkin alkoi purrrrista.

Syynä voi olla tietysti myös se, että eilen kaverini oli käymässä. Ja tuli aika myöhään syötyä herkkuja, siis vielä vähän tukevia herkkuja eli juustoja, salamia, paria lajia leipää, oliiveja erilaisia malleja jne. Yleensä meillä kun ei hirveän myöhään enää syödä, korkeintaan tehdään voileipä illan mittaan. Eli varmaan päänikin häiriytyi moisesta ja käski nousemaan ylös sulattelemaan eilisiä jo hyvin, hyvin varhain.

Tapaan tätä kaveriani nykyisin harvoin. Tuntuu, että meillä ei enää ole kovin paljon yhteistä. Nytkin hän ehdotteli, että jospa taas järjestäisin jonkun kivan matkan. Tapanani on aikaisemmin ollut järjestää mukavia reissuja esim. Tallinnaan, siis ei ryyppyreissuja, vaan enemmän kulttuuripuoleen keskittyviä menoja sisältäen tietty erikoisia ostospaikkoja jne. Tämä ao. henkilö ei nyt vain oikein ole sisäistänyt sitä, että tuskin pystyisin kävelemään edes laivaan putkea pitkin, saati sitten tallustelemaan Vanhan kaupungin epätasaisilla kivetyksillä. Tai muuten vain kävelemään kilometritolkulla, kuten aikaisemmin. Kehoittelin häntä  menemään yksikseen reissulle ja  tuomaan tännekin jotain kivaa, esim. kirkasta viinaa!

Tänään on taas vuorossa parikin urheilusuoritusta. Ensiksi pitäisi mennä  Malmin keskustaan hoitamaan pari asiaa. Matkaakin lienee ees-taas yhteensä n. 500 m. Miten minä selviän? Jaksanko perille ja vielä takaisinkin? Tarvitaanko saattajaa? Tukijoukot seuraavat tilannetta ja paikallisradio raportoi! Kestääkö Polgaran kantti? Entäpä fysiikka? Miten on palautumisen laita suorituksen jälkeen? Niin ja toiseksi, roskat pitää viedä, eikä roskis ole matkan varrella, vaan aivan toisella suunnalla. Tämä siis edellyttää kokonaan toista, harkittua, mutta hieman vähäisempää suoritusta. Hui - minusta tuntuu aivan maratoonarilta. Täytyy alkaa tsempata ja doupata itseään kunnolla jo ajoissa.

Tuntuupa taas menevän valitusten puolelle, se olkoon oikeuteni - minun blogini on minun blogini ja siihen eivät muut koske, paitsi Vincent:

-------------------------

Huomenta, kaikki kanssakissat! Mamma on vähän ärtsyllä päällä, oli jo eilen. Tänne tuli illalla ihan minulle outo naisihminen käymään. Huomasin heti, että se ihminen ei pidä kissoista. Sillä oli mukana kaikkia herkkuja ja mamma laittoi ne tuomiset nätisti pöydälle ja kaikki rapisi ja tuoksui hurrrrjan hyvälle. Minä vähän siinä yritin kerjätä, mutta oikein nätisti, niin se nainen oikein komensi, siis minua, ja tylysti. Ja sanoi, että kissalla ei ole mitään tekemistä hänen ruokiensa kanssa eikä hänen kanssaan. Ja se hääti minut pois tiskipöydältäkin, vaikka mamma antaa minun kävellä siellä, jos siellä ei ole ruokaa jossain astiassa. Minä oikein loukkaannuin! Mamma saa vähän minulle huomauttaa joistain asioista. Mutta ihan outo ihminen - ei käy, ei ollenkaan. Sanoi se kyllä, että olen hyvin sopusuhtainen ja ilmeikäs kolli. Sehän on itsestäänselvyys, joten minä en oikein noteerannut tätä leidiä sitten enää. Outo hyyppä! En minä tiennyt, että mammalla on tuollaisia tuttavia. Mutta sitten mamma sanoi, että tämä leidi visiteeraa harvoin ja siitä minä kyllä olen ihan tyytyväinen. Purrrrr. Ei vähät kehumiset auta, jollei hyväksy minua muuten.

Mamma, mamma hei! Nyt sade loppui ja aurinkoa näkyy - mä pääsen mun partsille....siis iltapäiväaurinkoon. Eihän silloin enää sada, eihän?

--------------------------

No, nyt Vincent innostui jostakin ja otti aamukissahepulit...Aurinko tosiaan pilkistää, mutta viileältä näyttää.

Sekin tässä vähän ottaa päähän, että sairaslomalla olisi voinut tehdä jotain hyödyllistä. On lievästi huono omatunto siitä, että olen todellakin vain lötköttänyt. Olisi sitä voinut siivota vaikka kaappeja tai laittaa partsia kuntoon, tai....siis tehdä jotain muuta kuin vain sairastaa koipia ja valittaa!

Päivän slogan: Kaksin aina kallihimpi.

Päivän tehtävä: Jos et koskaan ole nähnyt turhia tavaroita, tsekkaa tämä! Elämä mielenkiintoiseksi keinolla millä hyvänsä ;D

Päivän lääkärimoka: Potilas tulee selkä- yms. vaivojen takia. Nuori mies, joka myös epäilee itsellään olevan mahd. jonkin sukupuolitaudin, mutta lääkäri sanelee:

Käy polvi-rtg:ssä, sukupuolitesteissä. (Eikö sukupuoli ollutkaan ihan selvä....mies vai nainen?)

Ja koska eilen sekä yöradiossa että täällä blogissa oli puhetta kanamunista, tämä kuva kertokoon puolestaan työpaikkaruokalan suhtautumisesta asiaaan:

Että siitä vaan, kasvisruokailijat, olkaatten niin hyvät!

Alan jo kohta valmistautua urheilusuoritukseen! Raporttia asiasta viimeistään huomenna...

Mukavaa tätä päivää kaikille!

 

Eräät asiat askarruttavat pientä päätäni - inhokkeja, juominkeja, jorinaa

Nyt en aloita aamun kehumisella, on niin vietävän kylmää ja harmaan oloista - ulkonakin. Mutta kehun taas Yöradiota, leipä meni väärään kurkkuun kuunnellessani keskustelua, joka alkoi jo viime yönä. Tai kyseessä olivat siis tekstiviestit liittyen kananmunakeskusteluun ja tänä aamuna kyse oli keitettyjen kananmunien säilymisestä, josta oli tullut useita tekstiviestejä. Ensimmäisen osalta todettiin, että ei munan kanssa pidä hätääntyä, asiaa ei ole vielä selvitetty (eli kuinka kauan se säilyy...). Oli tullut myöhemmin toinenkin viesti samasta asiasta, jo  vaativamman sävyinen. Juontaja neuvoi ao. henkilö syömään sen kananmunan, jos asia niiiiiiiiiin hirveästi vaivaa. Selviääpä sitten, jos tulee vatsatauti ja siitäkin selviää. No varmasti *kikattelee*!

Mutta eilen polkkaillessani iltamyöhällä ympäriinsä huomasin yhden ravisuttavan asian: täällä on ihan hemmetisti neuleblogeja. Siis ei jumankekka! Miten voi olla. Siis Tuomaksen kyselyn mukaan blogin pitäjistä suurin osa on naisia, mutta....neule....en jummarra. Tai siis kukin bloggaa tyylillään, mutta kun niitä nimiäkin katseli niin meinasin vaipua jonnekin huuruiseen, myrkylliseen suohon.

Ihailen kovasti kaikkia, jotka osaavat tehdä jotain käsillään ja saavat aikaiseksi jotain konkreettista ja kaunista. Itse en osaa kutoa (minusta neulominen on neulan käyttöä eli ompelemista) ja toki kadehdun upeista tuotoksista. Lähinnä tuo hirmuinen määrä ihmetytti. Toinen oli suuri blogien määrä, joissa oli kiinnostavat nimet, mutta vain pari merkintää ja nekin useamman kuukauden takaa. Hmmph. Siinä taas jäin miettimään mikä oli iskenyt: Kyllästyikö blogin pitäjä heti asiaan? Oliko kyseessä vain kokeilu? Onko ao. blogin pitäjä sairaalahoidossa? Oliko kyseessä Final Solution? Järkähtämätön mielikuvitukseni alkoi jo sorvata useita eri vaihtoehtoja ja myös vaihtoehtoblogeja.

Toinen, ja toivottavasti kukaan ei tästä innostu, on se että ONNEKSI, suureksi onneksi, en törmännyt mihinkään vakavasti otettavaan urheilublogiin! Älkää, kiltit, laittako linkkejäkään niihin. Urheilu on inhokkini nro 1. Kuvitelkaa ensimmäistä pitkää sairaslomaani, joka ajoittui juuri olympialaisten aikaan. Järjestetty juttu, päättelin. Vieraita kävi solkenaan. TV ei ollut koskaan auki. Kaverit kävelivät sisään, totesivat "Ai, sulla ei ookkaan TV auki!" ja tökkäsivät sen välittömästi päälle. Sitä kamaahan tuli vielä lähes ympäri vuorokauden. Hirveää. Minun oli pakko aloittaa hillitty juopottelusessio, jotta voisin välttyä tässä pienessä residenssissä seuraamasta tätä kammottavaa yhteisöllistä tapahtumaa. Kaikkein kauheimmat myöhäisillat olivat ne, jolloin tuli jotain lätkämatseja. Kylässä oli pari miespuolista kaveriani, jotka olivat liittyneet sessioon. Minä yritin nukkua n. 3 m:n päässä TV:stä. Miehet huusivat tuomarille, antoivat hyviä neuvoja pelaajille, kannustivat, kommentoivat jne. Ja kaikki tämä huomattavan juopuneessa tilassa ja kovaäänisesti. Lopulta otin niska-perse-kiinni heitti ovi ulos! Eli kaverini poistuivat naapuritaloon jatkamaan, samalla syvästi paheksuen minun käytöstäni tämän jumalaisen urheilumuodon edessä.

Minusta taas säännöllinen juopottelu olisi varsin kiintoisaa. Siis sellainen hillitty versio, jossa kännäillään lähes taukoamatta, mutta asiat kuitenkin hoidetaan. Valitettavasti tätä harrastusta ovat mm. tämän vuoden puolella häirinneet mm. työ, rahoitusongelmat, sanoinko jo työ, lähes jatkuva lääkitys (Sekakäyttö Kunniaan), mainitsinko jo työn, sekä hyvän juopotteluseuran puute. Kunnolliset juomingit vaativat myös hyvää seuraa. Tähän ei siis kelpaa kuka tahansa. Henkilön pitää omata kohtuullinen yleissivistys, pystyä keskustelemaan ja tuntea edes jonkun verran kissoja, kirjallisuutta ja IT-alaa. Tai edes jotain näistä, edes jokun verran. Ruuanlaittotaitokaan ei ole pahitteeksi. Kaiholla muistelen aikoja, jolloin sisäinen känniautomaattini on ohjannut minut yksin omaan sänkyyni ilman mitään näkyviä vammoja, korkeintaan lievää pääsärkyä potien. Ja tähänhän saa lääkettä heti ensimmäisestä kattauksesta, johon ammattilaiset ehtivät toki jo 8.59 odottamaan ja luikahtavat Oklaan ristikoiden alta niiden hitaasti noustessa. *Tyhjää nieleskellen muistelee.*

No, unohdetaan tämä aihe. Panakooma pelittäköön toistaiseksi. Ja Vincent jatkaa omaa bloggaamistaan:

-----------------------------

Kaikilla kissafrendeillä ei kuulu menevän hyvin. Reeti - toivottavasti sun Isi teki sitten jotain, kun tuli kotiin! Meidän mamma tosiaan itse palelee kahden vällyn alla, mutta pitää minua varten parvekkeen ovea auki, että pääsen tarkistelemaan Malmin yöelämän  ihmeellisyyksiä silloin kun haluan.

Eilen otin kyllä niin hirveät kissahepulit, että mammakin ihmetteli. Oli varmaan ukkosta ilmassa. Tai sitten olin nukkunut liikaa. Kiipeilin jo kirjahyllyillä ja roikuin verhossa (vain yhdessä pienessä verhossa) ja hyppäsin sohvan kautta mamman olkapäälle ja jatkoin siitä hellan kautta tiskipöydälle. Mutta mulla oli hurrrrrrrrrrjan kivaa. Mamma vähän mutisi, kun sen olkapäähän jäi pienet jäljet sapelikynsistäni, no ei se kuitenkaan vielä näyttänyt minulle Malmin Kuuluisaa Lentävää Kissaa, jolla se välillä uhkailee. Ei se ole kertonut mitä se tarkoittaa, mutta minä voin arvata. Me kissat olemme aika hyviä arvailemaan asioita.

Mamma eilen taas kuvasi minua, mutta ei luvannut uusia kuvia vielä tänäänkään tähän. On se laiska. Minä haluan omat kuvani tänne, purrrrrrrr. Minä haluan esiintyä muillekin kuin mammalle. Ainakin Kummitädille, joka rrrrrrrakastaa minua  - minä olen siitä ihan varma! 

Aha - se laittoi tuon palapelikissan kuvan, en minä ole mikään palapeli, minä  olen ihkaoikea elävä kissa *paheksuva purrrrrrr*. Kaikki kanssakissani blogeissa - hyviä hiirikelejä ja mukavia päivänokosia, minä menen jo aamutirsoille! Purrrrrrrrrrrrrrrrrrr!

---------------------------------

Sairaskertomus: Yöllä särki ihan pleesti, mutta nyt aamulla taas Panakoomat alkavat lievästi pelittää. En aio rasittaa lukijoita (?) asialla tämän enempää, mikäli ei mitään uutta ilmene tai jotain uutta, mukavaa mömmöä löydy!

Päivän kulttuuriteko, lähetä myös kaverille: Greetings From Real Helsinki

Päivän slogan: Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei.

Päivän lääkärimoka: Potilas tulee vastaanotolle ylävatsakipujen vuoksi:

Stressaantunut ja työllistynyt tilanteeseen, KELAn kanssa ongelmia (No työllistyy kai siinäkin, mutta eiköhän ole työlästynyt kuitenkin tms.)

Ylävaivavatsoihin määrätään Nexium 40 mg 1 x 1. (Hassuja vatsoja....)

Keksiviikkoa kaikille, voita tästä niitä keksejä!