Ja mitäkähän hyvää tässä päivässä mahtaisi olla? No, toivottavasti jotakin on tulossa, jotain mukavaa. Tähän mennessä: on alkanut sataa, naapurissa on alkoholipitoinen perheriita, edessä on koko pitkä päivä sekä lievä kututus on saanut minut valtoihinsa heti aamusta (tai ehkä jo eilisillasta) lähtien.
Yö ei mennyt oikein nukkuessa; jostain syystä sain hemmetinmoisia suonenvetokohtauksia ja heräsin vähän väliä - oisko syynä tuo koipien pito ylhäällä. Ei tunnu sopivan polvelle eikä koiville muutenkaan. Eli olen nukkunut vain lyhyitä pätkiä ja päätin nousta tuossa klo 3 tienoilla, kun Vincentkin alkoi purrrrista.
Syynä voi olla tietysti myös se, että eilen kaverini oli käymässä. Ja tuli aika myöhään syötyä herkkuja, siis vielä vähän tukevia herkkuja eli juustoja, salamia, paria lajia leipää, oliiveja erilaisia malleja jne. Yleensä meillä kun ei hirveän myöhään enää syödä, korkeintaan tehdään voileipä illan mittaan. Eli varmaan päänikin häiriytyi moisesta ja käski nousemaan ylös sulattelemaan eilisiä jo hyvin, hyvin varhain.
Tapaan tätä kaveriani nykyisin harvoin. Tuntuu, että meillä ei enää ole kovin paljon yhteistä. Nytkin hän ehdotteli, että jospa taas järjestäisin jonkun kivan matkan. Tapanani on aikaisemmin ollut järjestää mukavia reissuja esim. Tallinnaan, siis ei ryyppyreissuja, vaan enemmän kulttuuripuoleen keskittyviä menoja sisältäen tietty erikoisia ostospaikkoja jne. Tämä ao. henkilö ei nyt vain oikein ole sisäistänyt sitä, että tuskin pystyisin kävelemään edes laivaan putkea pitkin, saati sitten tallustelemaan Vanhan kaupungin epätasaisilla kivetyksillä. Tai muuten vain kävelemään kilometritolkulla, kuten aikaisemmin. Kehoittelin häntä menemään yksikseen reissulle ja tuomaan tännekin jotain kivaa, esim. kirkasta viinaa!
Tänään on taas vuorossa parikin urheilusuoritusta. Ensiksi pitäisi mennä Malmin keskustaan hoitamaan pari asiaa. Matkaakin lienee ees-taas yhteensä n. 500 m. Miten minä selviän? Jaksanko perille ja vielä takaisinkin? Tarvitaanko saattajaa? Tukijoukot seuraavat tilannetta ja paikallisradio raportoi! Kestääkö Polgaran kantti? Entäpä fysiikka? Miten on palautumisen laita suorituksen jälkeen? Niin ja toiseksi, roskat pitää viedä, eikä roskis ole matkan varrella, vaan aivan toisella suunnalla. Tämä siis edellyttää kokonaan toista, harkittua, mutta hieman vähäisempää suoritusta. Hui - minusta tuntuu aivan maratoonarilta. Täytyy alkaa tsempata ja doupata itseään kunnolla jo ajoissa.
Tuntuupa taas menevän valitusten puolelle, se olkoon oikeuteni - minun blogini on minun blogini ja siihen eivät muut koske, paitsi Vincent:
-------------------------
Huomenta, kaikki kanssakissat! Mamma on vähän ärtsyllä päällä, oli jo eilen. Tänne tuli illalla ihan minulle outo naisihminen käymään. Huomasin heti, että se ihminen ei pidä kissoista. Sillä oli mukana kaikkia herkkuja ja mamma laittoi ne tuomiset nätisti pöydälle ja kaikki rapisi ja tuoksui hurrrrjan hyvälle. Minä vähän siinä yritin kerjätä, mutta oikein nätisti, niin se nainen oikein komensi, siis minua, ja tylysti. Ja sanoi, että kissalla ei ole mitään tekemistä hänen ruokiensa kanssa eikä hänen kanssaan. Ja se hääti minut pois tiskipöydältäkin, vaikka mamma antaa minun kävellä siellä, jos siellä ei ole ruokaa jossain astiassa. Minä oikein loukkaannuin! Mamma saa vähän minulle huomauttaa joistain asioista. Mutta ihan outo ihminen - ei käy, ei ollenkaan. Sanoi se kyllä, että olen hyvin sopusuhtainen ja ilmeikäs kolli. Sehän on itsestäänselvyys, joten minä en oikein noteerannut tätä leidiä sitten enää. Outo hyyppä! En minä tiennyt, että mammalla on tuollaisia tuttavia. Mutta sitten mamma sanoi, että tämä leidi visiteeraa harvoin ja siitä minä kyllä olen ihan tyytyväinen. Purrrrr. Ei vähät kehumiset auta, jollei hyväksy minua muuten.
Mamma, mamma hei! Nyt sade loppui ja aurinkoa näkyy - mä pääsen mun partsille....siis iltapäiväaurinkoon. Eihän silloin enää sada, eihän?
--------------------------
No, nyt Vincent innostui jostakin ja otti aamukissahepulit...Aurinko tosiaan pilkistää, mutta viileältä näyttää.
Sekin tässä vähän ottaa päähän, että sairaslomalla olisi voinut tehdä jotain hyödyllistä. On lievästi huono omatunto siitä, että olen todellakin vain lötköttänyt. Olisi sitä voinut siivota vaikka kaappeja tai laittaa partsia kuntoon, tai....siis tehdä jotain muuta kuin vain sairastaa koipia ja valittaa!
Päivän slogan: Kaksin aina kallihimpi.
Päivän tehtävä: Jos et koskaan ole nähnyt turhia tavaroita, tsekkaa tämä! Elämä mielenkiintoiseksi keinolla millä hyvänsä ;D
Päivän lääkärimoka: Potilas tulee selkä- yms. vaivojen takia. Nuori mies, joka myös epäilee itsellään olevan mahd. jonkin sukupuolitaudin, mutta lääkäri sanelee:
Käy polvi-rtg:ssä, sukupuolitesteissä. (Eikö sukupuoli ollutkaan ihan selvä....mies vai nainen?)
Ja koska eilen sekä yöradiossa että täällä blogissa oli puhetta kanamunista, tämä kuva kertokoon puolestaan työpaikkaruokalan suhtautumisesta asiaaan:
Että siitä vaan, kasvisruokailijat, olkaatten niin hyvät!
Alan jo kohta valmistautua urheilusuoritukseen! Raporttia asiasta viimeistään huomenna...
Mukavaa tätä päivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti