Jälleen yöradio toi tähän maanantai-asiaankin pelastavan ehdotuksen. Koska maanantai on virallisesti julistettu viikon 1. päiväksi Helsingin Yliopiston toimesta, järjestetään mielenosoitus ja vaaditaan perjantaita viikon ensimmäiseksi päiväksi. Mikä se olisi ollessa perjantaina töissä, sitten heti viikonloppuvapaa, maanantaina kun tulisi töihin, se olisikin jo loppuviikkoa ja kaikki menisi kuni rullaten. Näin maanantaisin kun kaikki asiat aina tökkivät. Varsinkin näin kesäisin.
On mukavaa, että ihmisiä otetaan kesäksi töihin kesäsijaisiksi, harjoittelijoiksi jne. Mutta, kun yrität asioida jossakin virastossa, asiat hankaloituvat entisestään. Entisen n. tunnin sijasta joudut nyt selittämään asioita 1 - 4 eri henkilölle, koska osa ei tiedä asiasta mitään, osa hoitaa toisen sijaisuutta, yksi on kesäsijainen jne. Parhaimmillaan siis yksinkertainen asian hoito puhelimessa vie tehokasta työaikaa pari tuntia. Omakaan työteho ei nyt ole parhaimmillaan. Kututtaa. Ja pitäisi todella valmistautua soittamaan parista tärkeästä asiasta eri virastoihin. Kerään jo tulta ja tulikiveä sekä yritän jo etukäteen rauhoitella itseäni....Ei se ole kesätyöntekijöiden eikä sijaisten vika, vaan henkilöiden, joiden olisi pitänyt tai pitäisi perehdyttää heidät tehtäviinsä. Tämä on se asia, joka useimmiten unohdetaan. Osoitetaan työpöytä ja kerrotaan ylimalkaisesti mitä pitäisi tehdä ja jätetään raukkapieni hermostuneena odottamaan tuon Ison Pelottavan Puhelimen ensimmäistä pirahdusta.
Tästä onkin kiva lipsahtaa tänne omalle kustannuspaikalle, jossa ei ole tehty mitään. Siivooja, ihana siivoojamme, on siivonnut täällä poissaollessani erinomaisen hyvin. Joku on käväissyt jopa koneellani. En vielä uskaltanut kurkistaa, onko myös jotain tehty. Toivottavasti. Sitten tuossa tullessani päätin, että nämä 1.5 kk tätä määräaikaisuutta en enää hötkyile, en ainakaan turhasta. Teen se mihin pystyn, en ylitöitä (maksutta, tietysti), en ylimääräisiä töitä, vain sen, jonka pystyn kohtuudella tekemään etten joutuisi enää uudelleen sairaslomalle. Kuten sanoin, pidän työstä, vaikka tämä on kiireistä, stressaavaa jne. Kunhan vain pysyisi itse edes jonkinlaisessa kunnossa. Eli alan laskea omalle elämällenikin jonkinlaista lisäarvoa ja sille, että en joka ilta olisi niin hirmuisen kipeä, kuin tässä taannoin...*pitää peukkua - pitäkää tekin*
Nyt tarkistan tulleen postin ja otan tuon Vincentin korpun tuosta esiin:
---------------------------
Niin, mamma sanoi jo illalla, että lähtee töihin taas heti aamusta aikaisin ja lupasi ottaa minun tassutukseni mukaan semmoiselle muoviläpyskälle. Minä siis olen tehnyt tämän kaksitassujärjestelmällä eilen illalla ja ihan vähän tämän aamun aikana.
Eilen oli tosi ihana päivä mamiskan kanssa! Me löhöttiin ensin sängyssä tosi pitkään, herättiin sitten välillä kavereiden soittoihin ja nukuttiin taas. Sitten mamma teki uunikalaa ja minä sain sitä kalaa ensin kissa-annoksen raakana, sitten sain vielä vähän lisää kypsää paistosta. Siinä kypsässä jutskassa oli semmoisia roskia (tilliä, toim.huom.) ja niistä minä en oikein tykännyt, se oli vahvempaa kuin kissaruoho. Oli se muutoin hyvää, mutta kyllä raaka kala on parasta, njammm, purrrrrrrrrr.
Sitten mamma touhuskeli jotain kotihommia. Yhden inhottavan jutun se tekee ainakin kerran viikossa, joskus parikin kertaa. Se ottaa sen surisevan Imujutun esiin, siitä minä en tykkää yhtään. Minä menen silloin mieluummin saunan ylälauteille ihan rauhassa istumaan, sinne se ei ole vielä ikinä tullut. Sitten toinen juttu: se ottaa Karvamopin myös, sitä minä inhoan vielä enemmän. Kerran minä yritin nitistää sen, mutta ei se onnistunut. Se haisi pahalle pesuaineelle ja oli ihan märkä, en minä saanut sitä hengiltä, vaikka kuinka yritin. Onneksi tuo mamman toimintapuuska ei kestä kauaa.
Sitten me mentiin parvekkeelle lötköttämään, kun oli aurinkoista ja hurjan lämmintä. Mamma oli vähän varjossa ja luki jotain. Minä taas valtasin minun Päivystystuolini, joka on semmoinen iso vanha korituoli, ja kierryin siihen. Välillä piti asentoa vaihtaa, että valkoinen masuni saisi aurinkoa ihan joka puolelta. Siinä minä jaksoin olla monta tuntia kerällä, nukuin oikein kunnon kissaunia! Illalla mamiska laittoi vielä jotain eväitä työhön. Minä siinä yritin näyttää oikein kurjalta ja nälkäiseltä kissalta, niin mammalta herui vielä vähän kalaa ja yksi kinkkusiivu, kun nätisti oikein purisin. Kyllä mamiska ymmärtää hyvän ruuan päälle, se on totta!
Tässä minä juuri odotan, että mamma alkaa laittaa sitä kalaruokaa. Minä kuulemma liikahdin, joten olen vähän epäselvä. Ei, en ole epäselvä, mamma on! Mitäs tärisyttää sitä kameraansa, kun minä hieman yritän saada edullisempaan vaikutelmaa esiin.
No, minä jään nyt tänne kotiin kerälle nukkumaan ihan keskelle soffaa. Mamma saa herättää sitten, kun tulee. Tai Kummisetä, jos se sattuu käymään päivällä. Voi olla, että minä vähän jumppaan päivällä...oikeastaan on ihan hyvä, että mamma on töissä, niin voin rauhassa vähän tutkia muutamia paikkoja, purrrrrrrrrrr-hmmmmmmmmmm-purrrrrr. Terkkuja kaikillle kanssakissoilleni blogeissa - hyviä hiirikelejä ja kunnon saaliita!
----------------------------------
Vincent näytti oudon tyytyväiseltä lähtiessäni, ei mitään "Älä mee vielä, älä!". Mitäkähän sillä on mielessä ja miltäkän koti taas näyttää iltapäivällä - pelottaa lievästi...
Päivän tehtävä: Kaikki mitä haluat "tietää" löytyy mm. täältä. Lue tarkasti!!!
Päivän slogan: Ei niin pientä pahaa, ettei vielä pahempaa olisi odotettavissa.
Päivän biisi: Baarikärpänen
MAANANTAINA ON LUPA OLLA MASENTUNUT!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti