Rapohkoja eri asioista

Ensiksi ihan lokista: On se hyvä, että Satujatar-tätsy lähes pakotti ottamaan tuon Laskurin tuohon, kiitos, täti, kiitos! Eilen illalla katsastelin vähän tarkemmin tuloksia. Mielenkiintoisia löytöjä. Kuukkeloitukin oli, jopa kaksi kertaa. Toisella kerralla haulla kortisonipiikki (no sehän on tuttua se) ja toisella kerralla haulla Malmin pesula (vähän oudompaa meikäläiselle ,D).  Kuukkeloin muuten ihan uteliaisuudesta tuolla Malmin pesula -haulla ja siellähän Polgara oli ihan etusivulla jo 4. ja 5. kohde - waude mikä tulos!? Kävijöitä oli edellispäivään mennessä ollut 871, en yhtään osaa sanoa, onko paljon vai vähän. Kohtuullisesti, kait. Tietysti näin kultivoituneita hengentuotteita soisi toki lukevan useammankin henkilön. Sitten kävijöistä näytti löytyvän sellaisia, jotka seuraavat kyllä säännöllisesti lokia, mutta eivät ainakaan kommentoi. No, ei ole tarviskaan. Kiva, että luette kuitenkin. On tää pirulauta melkoinen vakoiluväline...Nimiä nyt ei sentään näy, tämä tiedoksi kaikille pelästyneille.

Lokista  vielä sen verran, että tekisi mieli tehdä jotain tälle ulkoasulle, mutta en oikein tiedä mitä haluan. Tämä ei tietenkään ole mitään uutta. Joten toistaiseksi saapi olla tämmöinen perussihteerikön malli, virallinen, siisti, puhto.

Sairaskertomuksesta: No nyt se myrkyn lykkäs eli eilen kotio lähtiessäni tuossa ihan muutaman metrin päässä työpaikan pihalla iski oikein hemmetinmoinen lihaskramppi oikeaan koipeen. Suoraan sanoen - en tiedä, miten pääsin kotiin. Sattui, tuskanhiki ja tavallinen hiki sekoittuivat toisiinsa vuolaasti valuen. Kramppi ei lauennut, ei sitten millään. Vasta kotona, kun sain pakastevihannespussin siihen päälle, alkoi ihan vähän helpottaa. Ja Sirdaludia nassuun. On se vieläkin kipeä, muttei enää kramppaa. Aamulla oli kyllä itku lähellä, kun nousin sängystä enkä taaskaan pystynyt kunnolla kävelemään. Sattui. Särki. No kaffet ja mömmölajitelma sekä pötköttelyä lukien siihen asti, että vaikutus alkoi. Ja sitten äkkiä bussipysäkille, ennenkuin vaikutus lakkaa. Ei p***le, tästä tule yhtään mitään. Pakko soittaa ryöarvaushuoltoon ja yrittää sitä kautta jotakin. Olen kade Elma-tädille, jota Täyden Palvelun Sairaalassa on hoidettu niin mahdottoman hyvin. Kyllä julkisen puolen kanssa on tappelemista. Eli täytyy tosiaan itse tietää, mitä haluaa, pystyä perustelemaan se, olla uskomatta lääkärin väitteisiin (tämä on se paha, lääkäri kun on vieläkin suuri auktoriteetti) ja tehdä itse kaikkensa saadakseen kunnon hoitoa. Eli pitäisi tietää mahdottoman paljon jo etukäteen omasta sairaudestaan ja vaivoistaan, jotta saisi oikeaa ja tehokasta hoitoa. Pirulauta. Muuten tämä arvauskeskussysteemi on kuin istuisi kopiokoneelle ilman pökiä, kopioisi peffansa ja lähettäisi faxina gynekologille kysyen samalla, mikähän tämä vaiva mahtaisi oikein olla....

Parvekeraportti: Ei edisty, ei pysty, ei jaksa. Viimeiset 1.5 vkoa ovat menneet vain työssäkäyntiin ja siitä toipumiseen ja aivan pakollisiin kotitoimiin. No - tietysti lukemiseen ja iltanettailuun. En ole kertakaikkiaan jaksanut roudata multaa enkä edes kylvää tilliä ja uutta kissanruohoa. Nämä on pakko kyllä tehdä varmaan tänään. Ihan pakko.

Työraportti: Jatkuva kiire. Onneksi se on niin tavanomaista, että se ei enää edes ahdista. Ja onneksi työ on sellaista, että oven kiinni lyötyään hommat voi pyyhkiä pois mielestään välittömästi! Uutta työsopimusta ei ole vieläkään näkynyt. Sen sijaan meille on ilmestynyt uusi määräaikainen työntekijä. Kukaan ei  tiedä, onko hän sairaslomasijaisena, kesäsijaisena tms. Ei hän itsekään. Lähiesimies ehkä tietää, mutta ei ole ollut paikalla vähään aikaan. Eli näin taas stadilla...kukaan ei tiedä mistään mitään, mutta työt tehdään, aina.

Ruokaraportti: Vaikea keksiä joka päivä jotain erilaista syötävää töihin evääksi. Näyttää olevan tämä broisku-riisi tai Vanha Kostaja -linja aina. Eilen illalla huomasin pienen varhaiskaalin jo vähän vinkuvan, joten päätin tehdä kerrankin salaattia evääksi. Eli varhaiskaalia, paprikaa, sipulia, porkkanaa tikkuina (EI missään nimessä raasteena), kurkkua, kuivattua minttua, valkosipulia ja maustamatonta jugurttia, vähän mustapippuria. Jösses, kun se oli vähän aikaa kötköttänyt siinä, oli pakko maistaa. Ja maistoin vähän lisää. Nettailin ja kävin välillä vielä syömässä lisää. Jäljelle jäi vain pieni kupillinen, joka ei riitä evääksi. Oli muuten ihan mahdottoman hyvää!  Joten tänään taas thaitai-kanaa ja riisiä.

Kissaraportti: Jonka puran Vincentin korpulta:

-----------------------------------------

Yesh! Mä sain eilen postia, siis ihan minä itse! Siellä oli mulle-mulle-mulle semmoinen hiiri, jota voi viskoa ja purra ja raapia ja kaikkea. Tosi kiva hiiruli! Mamma kertoi, että joku tuttu oli virkannut sen tiukasti puuvillalangasta ja sitten se oli täytetty tiukasti, että siitä saa kunnon otteen. Sillä oli häntä ja korvat semmosesta karvasta, oikeesta karvasta. Se mamman kaveri on kanssa kissaihmisiä. Se oli kertonut, että yks hiiri kestää sen kolmella kissalla ainakin vuoden. Aika magee lelu, kun täällä kerrostalossa ei oo eläviä hiiruja, en vaan ymmärrä miksi. Kummisetä lupas mulle elävän hiirun joululahjaksi. Se kyllä vähän epäili, mitä ne eläinkaupassa sanois. Kuvitelkaa nyt: Kummisetä menee eläinkauppaan. "Ostaisin hiiren." "No, millaista hiirtä olette ajatelleet? Mitä rotua ja väriä? Onko teillä jo häkki valmiina ja muita hiiriä?" Kummisetä katsoo pitkään elukkakaupan myyjää "Ei sen oo niin väliä, se tulee kissalle joululahjaksi!". *Kissakikatusta* Muakin alkoi naurattaa. Vaikka ois se eläväkin kiva. Mutta on toi virkattukin mun mielestä ihan hauska. Mä leikin sillä tosi pitkään illalla. Välillä mamma sai onkia sen jostain klaffisoffan takaa ja viskellä mulle ja mä kurmuutin sitä ihan kunnolla. No, kyllä mä sitten väsähdinkin ihan naatiksi ja menin tosi aikasin parvekkeelle päivystämään.

Tätä kollia, sekin on joku jenkkikolli, mun käy kateeks! Tollee kun pääsis vaaniskelemaan pöpelikössä - voi vinde.

Mutta mamiska lähtee duuniin. Onneksi mä taas herätin sen ajoissa - kinkkuajoitus on aina paikallaan, niin mamma herää. Nyt mä voin jatkaa vaaniskelemista ja nukkumista partsilla, jos joku huono-onninen pörriäinen vaikka eksyis sinne...purrrrrrrrrr!

----------------------------------------

Joo, joo, oli taas kinkkuherätysaamu. Onneksi vasta 3.30 - toisaalta mua särkikin jo aika pahasti, joten Vincent sai raps-kinkkunsa ja minä töps-ravistus-puristus-nipsaus mömmöni.

Aika alkaa taas vääntää kiireellisiä, joten raportointi tältä aamulta päättyy tähän - valitettavasti. Kyllä. kyllä, tiedän  että jaksaisitte lukea tätä vaikka kuinka pitkään, mutta rajansa kaikella. Ei kun huomiseen!

Päivän lekurimoka: Lääkärin tekstistä: Kertoo, että Meilahdessa tutkittu, verisuonikirurgi ei löytänyt patologia. (No voi, missä ihmeessä patologi mahtoi oikein piileskellä....olisiko kuitenkin patologista.)

Päivän slogan: Vastusta inflaatiota, varasta!

Päivän biisi: Likaiset legendat I, kuten olivat varmaan nämä miniraportitkin!

TIRSTAITA - HYYVIN RAUHALLISTA TIRSTAITA - ÄLKÄÄ REHKIKÖ!!!

No jo on ilmoja pidellyt,

eli kuten jo aikaisemminkin kyselin, kuka piru tilasi nämä helteet? Olisi syytä tunnustaa ja pikaisesti. Muuten tulemme tiedustelemaan asiaa ao. henkilöltä malmilaisittain, joka EI tarkoita mitään hyvää, mutta kylläkin tehokasta asian hoitamista. Aamu ja työaika vielä tässä menettelevät. Huone on varjon puolella, ikkuna auki ja valtava vanhanaikainen tuuletin liikuttelevat ilmaa, ei siis hätää. Mutta kun pitää kähmiä kotiin. Aurinko killittää suoraan nassuun koko kotimatkan. Minä olen omituinen, siis monella eri tavalla, mutta mm. siten, että hikoilen enimmäkseen päästä ja nassusta. On siis kivaa päästä lopulta kotiin pää märkänä. Ja kun hivuksia on jostain syystä päässä hirvee nippu tuonne takamukseen asti, ei jokapäiväinen pesu ole aina edes mahdollista eikä tee hiusten kunnolle hyvää. Siinä sitten olet joka toinen päivä jo aamulla vanhan dokun näköinen; hiukset liimautuneena kalloon ja terve punoitus poskilla. En nimittäin myöskään ikinä rusketu, tulen possunpunaiseksi, kirkkaan possunpunaiseksi. Ei kiva, ei nätti, ei!

Onneksi juuri Yöradiosta (hyvä Yöradio!!!) kuulin, että inhokeiksi juhannuspyhiksi luvattiin sadetta, ukkosta, myrskyä. Ah - meikäläisen toiveilma. Kunnon ukkonen olisikin nyt tarpeen. Mikä sen mukavampaa kuin katsella partsilta oikeaa, kunnollista ukonilmaa, salamointia, jyrinää, tuulta - mmmmmmmmmmmmmmmmmmm. Se lievittää myös tuota pyhäahdistusta. Eli kysyn tässä samalla, kuka keksi älyttömät kaksoispyhät? Ne pitäisi lailla kieltää. Ne ovat suorastaan ahdistavia. Ei voi tehdä muuta kuin ehkä häveliäästi juopotella hissukseen ja nukkua. Tai puputtaa jatkuvasti jotakin pientä. Kumpikaan ei liene kansantaloudellisesti kovin kannattavaa eikä terveellistä. Koska Hyssälä on puuttunut jo typerimpiinkin asioihin (vrt. tupakointikielto vähän siellä sun täällä), hän voisi myös kansanterveyden puolesta puuttua kaksoispyhiin ja kieltää ne lailla. Ne saavat ihmiset ahdistumaan, juomaan ja syömään liikaa sekä lepäämään aivan liian paljon. Taidanpa laati adressin asiasta, kun nyt joka asiasta niitäkin kierrätetään. Löytyisikö kannattajia?

Tietysti voisi yrittää hankkiutua keikalle, mutta nyt tuntuvat keikatkin jostain syystä olevan kiven alla. Varmaan teettävät juhlapyhät kesäsijaisilla...

Josta pääsenkin taas ns. työelämään. On se sitten mukavaa, että työpaikalla on ihminen (eikä suinkaan esimies), joka jaksaa kyttäillä toisten sairaspoissaoloja. Työkaverini sai todellisen hepulin, kun kävi viime vkolla sairaslomansa aikana töissä ja tämä kyttääjä sanoi, että "Hyvänen aika, nyt täytyy laittaa rasti seinään, kun sinäkin tulet töihin.". Epäasiallista, inhottavaa, paskamaista käytöstä. Sekä minä että tämä työkaverini olemme jo aikoja sitten ottaneet tavaksemme, että tuomme kaikista, jopa päivän sairaspoissaoloista, sairaanhoitajan tai lääkärintodistuksen, ettei kenelläkään olisi asiaan mitään sanomista. Siis työnjohdolla. Mutta sitten tämä kirottu pitsiniskakermaperse jaksaa villuilla asioista, jotka eivät hänelle mitenkään kuulu. Lisäksi ao. henkilö on sairaalloisen utelias, miksi kukin on poissa, mitä kenenkin kotona tapahtuu jne. Itse hän ei kyllä ole halukas kertomaan kuin Upeasta Miehestään ja omaisuudestaan. Asiasta on nyt puhuttu lähiesimiehelle ja toivomme kovasti, että hän pystyisi huomauttamaan asiasta. Käytöstapojen täydellinen puuttuminen ja muutenkin kyseenalainen käyttäytyminen on niin vastenmielistä, että tässä olisi jo lievän puhuttelun paikka!

Grrr - onneksi kukaan muu ei ole vielä tullut töihin eikä kuule murinaani.

Mutta puran tähän taas Vincentin korpun väliin, että vähän rauhoittuisin:

-----------------------------------------

Huomenta! Että minä olen sitten fiksu, purrrrrrrrrrrrr. Tänäkin aamuna kun aurinko ihan varmasti oli jo noussut, minun alkoi ihan hurjasti tehdä mieli sitä raps-kinkkua, mitä mammalla on jääkaapissa. Lainkaan epäröimättä menin ihan mamman korvan viereen ja aloitin ihan pienen purinan. Mamma alkoi kääntelehtiä vähän unissaan. Siirryin lattialle pään viereen ja purisin vähän lujempaa. Mamma avasi silmänsä ja katsoi kelloa ja minua. Kello oli kolme ja minä ehdottoman varmasti kinkun tarpeessa. Kuului syyyyyvä huokaisu ja mamma, tosin hitaasti ja vaivalloisesti, vääntäytyi ylös. Ja kesti vielä ainakin viisi minuuttia, ennenkuin se pääsi jääkaapille ja minä sain sen oman palani kinkkua. Bonuksena mamma unenpöpperössään tipautti vielä yhden omatekemän lihapullan vahingossa. No, minä söin senkin, eli tuplaherkut heti aamusta. Kiitin purrrrisemalla oikein kovasti ja puffaamalla mamman jalkoja. Ei se oikein osannut olla kiitollinen, se marisi jotain, että on jo hyvin hereillä eikä nyt voi enää nukkua. Kiittämätön palvelija, höh. Minä kauniisti herätin ajoissa, että varmasti ehtii ruokkia minut ja siivota astiat ja sillee. No, se rauhoittui ja laittoi kaffen purluttamaan ja alkoi ihan normaalisti tehdä aamuasioita. Silloin minä katsoin kaikki pakolliset aamutoimeni jo suorittaneeni ja poistuin parvekkeelle aamu-unille. Tosin kuulin sellaista pientä mutinaa kissoista, aamuherätyksistä ja jotain, mutta jätin asiat omaan arvoonsa. Harvoinkos nuo palvelijat valittelevat pikkuasioista. Tärkeintä on, että kissapalvelu pelaa!

Yöllä kun kävin netissä, löysin ihan kaksoisveljeni näköisen katin, taisi olla kyllä vähän  kauempaa, joku jenkkikolli. Mutta näköinen on, ja on yksin ulkona, kateus, purrrrrrrrr.

Minä nyt jatkan siis aamu-unia ja pidän kunnon kissajumpan päivällä. Sitten mammalla on taas jotain tekemistä kun se tulee kotiin, ettei sen tarvitse vaan lepäillä. Pitää järjestää palvelijoille niiden arvoisia tehtäviä, etteivät ne tunne itseään tarpeettomiksi!

Kissapurrrrrrrrrrrrrrveiset kaikille - polkataan taas!

------------------------------------

Huh, kyllä, Vincent on oikeassa eli aamuherätys purinalla oli tilattu klo 3. No, nukuin sekä lauantaina että eilen vaatimattomat 4 h päikkärit, joten 4 - 5 tunnin yöunet riittävät aivan hyvin.

Siirryn tästä taas suorittamaan pakolliset kiireiset, joita on tullut perjantai-iltapäivän jälkeen ja jotka pitää olla valmiina heti aamusta!

Päivän lekurimoka: Potilas valittelee selkä- ja hartiakipuja, lääkäri kirjoittaa: Hartiat normaalit, selkärangat normaalit. (Kuinka monta selkärankaa ihmisellä yleensä on???)

Päivän slogan: Laatta on heitetty!

Päivän tehtävä: Sinulle sopivin lemmikki? Tee testi ja hämmästy!

MAANANTAITA KAIKILLE - HIKOILLAAN YHDESSÄ!!!

Yö vai aamu?

Kirjoittelen tätä alkua sellaiseen kellonaikaan, ettei nyt ole oikein selvää onko vielä yö vaiko jo aamu, menee tulkinnan puolelle. Aurinko on siis laskenut, kyllä, mutta tuo valo vielä kajastaa sieltäkin. Toisaalta auringon nousemiseenkaan ei ole kovin paljon aikaa. Mukava hetki! Naapurissa pidettiin partsipippaloita, kun nukahdin kirjan viereen. Siellä pidetään parsipippaloita vieläkin tai on aloitettu uudelleen. Hauskaa tuntuu olevan. Ei häiritse, mutta kuuluu kyllä. Äänet kantavat yllättävän hyvin kun on muutoin hiljaista ja täällä kaikuu melkoisesti.  Toivottavasti eivät ala riidellä - sitäkin kun tapahtuu aika usein. En pidä riidoista, en omista enkä muidenkaan välisistä

Tämä aamuyöheränneisyys johtunee siitä, että eilen kaikkien hommien jälkeen tein tosi hyvän kalalounaan. Olin ostanut ihan vähän kaikkea pientä - no joo, siis erilaisia fisuja kaikkia pari haukkapalaa, kotona oli vielä silliä ja donaria, josta tein sellaista maustettua donarisössöä. Sitten vielä uudehkoja halpispottuja ja tuosta Malmin putkesta ostettuja halpisvihanneksia ihan sellaisenaan eikä minään sössösalaattina. Oli ihan njamskista, siis juuri sopivaa syötävää kuumana kesäpäivänä. Ja mikä on lounaan jälkeen mukavampaa kuin käydä köllölleen ison masunsa viereen (tämä oli siis retorinen kysymys)? Eli nukuin oikein mukavaa unta 4 h, oli sellainen uni vielä, että välillä kävin muutaman kerran hereillä, mutta oli pakko katsoa tapahtumat loppuun eli ns. leffauni. En enää tarkemmin muista aihetta, mielenkiintoinen ja mukava kuitenkin. Loppuilta meni  sitten netissä ja lukiessa. Janotti myös ihan mielettömästi, joten imuroin saaveittain kylmää vettä. Ehkä sekin sitten tuossa herätti, kun pissitti armottomasti enkä selvin päin kehdannut käyttää tuota posliinipottaa, joka ihka oikeasti on sängyn vieressä!

Haa, joku sammutti valot vastapäisestä ikkunasta, siis tuosta joka on tuolla puiston takana! Raukka meni nukkumaan ;D

Ei voi olla totta - rakastamastani Yöradiosta tulee urheilua  &/%"")!)/&&#%!!!! Alas liikunta ja terveet elämäntavat! No se taitaa kuitenkin olla jotain yösuunnistusta, joten annetaan olla. Itse näin vanhana suunnistajana...(ette taatusti halua lukea urheilullisesta nuoruudestani, joten lupaan olla kirjoittamatta siitä).

Siis sunnuntai. On yhtäkuin: siivous (edes kosmeettinen sellainen), mahdollinen käynti Malmin markkinoilla (epätodennäköistä). pyykkäys Kummisedän luona (ja päivän juorut), roskien lajittelu ja vienti, kukkien pikahuolto, Huutis-myyntien pakkaus ja postitus. Ruokaa ja lepuutusta.  Valmistautumista huomiseen arkeen, argh.

Tänä kesänä tuo parvekeistutuksien tilanne on poikkeuksellisen huono, kun en ole pystynyt hilaamaan edes multaa kaupasta.  Samoin sisäkukat (viidakko) vaatisi huoltotoimenpiteitä. Mutta ehkä se tästä vielä. Ei se nyt ole tärkeintä.

Lueskelin tässä erään leidin blogia, en linkitä sitä tähän ilman hänen lupaansa. Tässä blogissa hän purkaa masennustaan minusta hyvin kuvaavasti sekä analysoi terävästi itseään ja syitä tähän tilanteeseensa. Hän kuvailee myös, miten joskus kovin yksinkertainenkin asia tuntuu aivan ylitsepääsemättömän vaikealta ja jopa pelottavalta tehdä ja toteuttaa. Tuttu tilanne. En myönnä kärsineeni varsinaisesta masennuksesta kuin hetkellisesti, mutta uskon ymmärtäväni, miltä se todella tuntuu. Leidi kuvaa lyhyehkösti, mutta poikkeuksellisen selkeästi omia tuntojaan elämän arjessa. Jos luet tätä, ota tämä kiitoksena ja arvostuksena! Minusta kirjaat rehellisesti ja avoimesti omana itsenäsi näitä asioita. Jo sekin varmasti vaatii uskallusta ja omaan sisimpäänsä katsomista.

--------------------------------------

Huh - mamma on välillä taas vakavalla päällä. Minä tässä olen jatkamassa vielä päivystystä - HEI NYT AURINKO NOUSEE, yesh! Täällä partsilla on ihanan viileää yöllä. Ja kaikkia mukavia tuoksuja tulee tuolta lasien raoista, kivoja peehosia lentelee ja joitain muitakin ötököitä. Mä tiedän, että kohta tulee lintuja - tulee ihan varmasti, mutta kun noi lasit on edessä, pahus.

Mä en taidakaan tykätä tosta lohijutskasta kun on purkeissa. Mutta se riistamössö on hirmuisen namia. Sitä mä voisin syödä enemmänkin. Ja sitä rapinakinkkua.

Muuten olen eilen kunnostautunut vetämällä ihan vahingossa seinältä mamman kangasvirityksen, tuota, kun siis se alareuna tarttui joteskin mun kynteen ja sitten koko kangas tuli mun päälle. Vaikka se oli karhudarralla ja nuppareilla kiinni. Mulla on sitten vissiin aika tehokkaat kynnet. Mamma vähän manaili, mutta sitten se vaan duunas sen uudestaan kiinni toisella systeemillä.

Mun tekis hirveesti mieli päätä ulos, vaikka vaan tonne puistoon. Mutta mamma ei päästä. Ei edes valjaissa, koska mä en halua niitä, en, enenennen. Eikä se laske mua sinne vapaaksi, kun se pelkää, että mä karkaan tai eksyn tai jotain. No, ei voi mitään. Mutta lupas se viedä mut kopassa jonnekin kylään. Mä en nyt muista mihin, se puhuu ihan liikaa mulle. En mä kaikkea jaksa muistaa.

Kattokaas, tämmönen hiiruli kun me Reetin kanssa saadaan kiinni, niin ei ois kyllä mitään valittamista, vai mitä isäntäväki sanoo? TÄH?

No, purrrrrrrrrrristaan kun nettaillaan ja terkut kaikille söpöille kissaleidille ja muuten vaan muillekin komeille kolleille!

------------------------------------------

Aurinko on siis noussut. Hitsi, kamera on Belgarionilla enkä saa taaskaan otettua niitä aamukuvia, juuri auringon noustessa. Tekisi mieli edes kokeilla, saisiko talletettua tuon tunnelman (naapurin kälätyksestä huolimatta). Aivan hipohiljaista, lehtikään ei värähdä. Mmmmmmmmmmmm, kaunista.

Taidan tässä siirtyä arkiaskareisiin, hetken vielä katselen parvekkeelta ja sitten alan tehdä jotakin hyödyllistä ja oikeaa (no, voihan sitä aina kuvitella).

Päivän tehtävä: Katso, mitä on maapallon toisella puolella! Ohjeena, toimii vähän vasenkätisesti eli  miinusta ensin niin, että saat koko maapallon näkyviin, etsi sitten Suomi ja plussaile niin kauan, että asuinpaikkasi löytyy. Voit yllättyä tuloksesta oikealla puolella, eli mitä toisella puolella onkaan, aika vinkeää ;D

Kesken oleva kirja: Pablo Tusset: Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua

Päivän slogan: Minä olen tyhmä, mutta mikä on sinun puolustuksesi?

Päivän biisi: Kolmas nainen: Äiti pojastaan pappia toivoi

Kivaa, lepuuttavaa ja mahdollisimman huoletonta sunnuntaita kaikille!!!

 

 

Lauantai - tuo viikon raskain työpäivä

Upea varhaisaamu jälleen - aurinko on juuri noussut ja Vincent vetäytynyt päivystämään parveketta korituolilleen. Tässä sitä sitten taas mietitään, mitä tänään pitäisi tehdä ja mitä on ainakin ihan pakko tehdä. Eli ei lauantai ole mikään varsinainen lepopäivä. Ainakin minä siirrän koko viikon ajan asioita tehtäväksi viikonloppuna, mielellään juuri lauantaina. Ehtiihän sen sitten. Voihan sen tehdä sitten lauantaina. Voin kyllä käydä hakemassa sen lauantaina. Apuva, mihin liemeen olen taas itseni sohlaillut!

Eilen oli kyllä suorastaan kuningatarmainen olo, Sylikummi-Setä tuli noutamaan minut töistä oikealla autolla ja käytti kirjastossa ja ruokakaupoissa. Tuntuipa todella ylelliseltä - kiitoksia setä, ihan hirveästi! En olisi mitenkään itse selvinnyt kirjoista, viikon ruoka- ja kissatavaraostoksista yksin ja jalkaisin. Ei sitä oikein itsekään usko, miten ihanaa se on, kun joku viitsii lähteä avittamaan, vaikka hänelläkin olisi varmaan ollut muita puuhia...

Tänään siis ei tarvitse käydä kaupoissa.  Alkuviikolla suunittelinkin lepuuttavani, mutta toisin taitaa käydä. On pakko käydä Yrjöllä Itiksessä tai Hakiksessa, tuo Yrjön postimyynti ei oikein ole mieleeni. Yrjöllä siksi, että kun tuota allegriaa pukkaa, ainoa minulle sopiva shampoo ja dödöt sekä nassurasva löytyvät nimenomaan sieltä. Lisäksi tuo kasvispohjaisuus ja edukas hinta ovat minun mieleeni. Jotkut sanovat tuotteita halpiksiksi, no, tuota, olen saanut lahjaksi ja itsekin ostanut esim. laivoilta tunnettuja, ns. laadukkaita merkkejä, joista onkin sitten yllättäen tullut kamalia reaktioita. Mm. yhdellä laatushampoolla pääsin ihan lääkärin vastaanotolle asti - ihottuma oli niin paha. Samoin eräästä nimeltä mainitsemattomasta nassurasvasta sain viikon kestäneen ryhelmän söpölle turvalleni. Että se siitä - ja ei kun  siis Yrjölle.

Lisäksi olen luvannut korjata yhden paidan, leikata nypyt yhdestä takista nyppykoneella, setviä vanhoja papereita etsiäkseni pari vanhaa lehtijuttua. Lupasin myös hakea kaverilta yhden T-paidan käyttööni. Ja kun nyt olen menossa luultavasti Hakikseen on ihan pakko käydä myös Hakiksen hallissa, joka on mahtavan upea ostospaikka, niin, enkä minä ainakaan pysty ohittamaan  Hakiksen divaria. Lupasin myös Kummisedälle laittaa ruokaa...Hmmp - se siis lepuutuksesta. Ja muutakin tulee tietty mieleen päivän mittaan! Olen liian lupaava ;D

Vinceeeeeeeeeeent *huutaa hillitysti*! Haluutko blogata?

Umpiuupunut kissinka venyttelee koneen ääreen:

----------------------------

Huomenta! Höh - purrrrrrrisin mamman hereille tuossa ja kun se asia oli hoidettu kuntoon pääsin itse kunnon aamu-unille. Ne ovat päivän lähes parhaat unet. Mamma on hereillä ja minä nukun kunnon kissaunia, sivusilmällä toki päivystän, etteivät peehoset, kääpäset ja muut ötökät pääse häiritsemään meitä sisälle asti. Minä pyydystän ne heti lennosta!

Sylikummi-Setä kävi eilen. Se toi mamin kanssa kasan ruokaa. Minä olin tietty mukana purkamassa ruokakasseja ja tiesin heti, että siellä on myös tavaroita mulle-mulle-mulle ja paljon. Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr. Oli pehmoruokia erilaisia, heti huomautin noille palvelijoille, että ne on sitten vain ja ainoastaan minulle, ei niille. Sitten oli iso paketti niitä sekaherkkunaksuja, njammmmmmmmm. No sitten se setä alkoi kiusia minua. Mamiska oli kai kertonut siitä herkkukinkusta. Setä halusi nähdä, kuinka pitkälle minä venyn ja se laittoi kinkkuviipaleen tuonne ylös tiskipöydälle. Eihän se näin komealle ja sutjakalle kissalle ollut mikään ongelma, minähän riipaisin sen heti suuhuni. Mutta sitten se setä taas nauroi ja nimitti minua Purkaksi ja Kumikissaksi ja Suki-Sukiksi. Epistä, en minä ole niin naurettava! *kissamöks*

Eilen iltayöstä minä vähän kissahiivin netissä ja löysin tämmöisen melko viehkon kissaleidin kuvan. Olisin valmis tekemään lähempääkin tuttavuutta, mutta nettiosoitetta ei ollut - hmp. Täytyy laittaa mami selvittämään asiaa...

Auuuggheprrrrrrrrrrrr - minä menen nyt takaisin nukkumaan! Tuo yötyö on aika väsyttävää. Purrrrrrrrrrrrrrveiset kaikille kissafrendeille - olkaahan kissoiksi!

--------------------------------------

Täytyy tässä varmaan keitellä toiset kaffet kohtapuoliin ja alkaa selvitellä tätä päiväohjelmaa eli miten kaikkein vähäisimmällä kävelyllä pääsen minnekin ja paljonko pystyn kantamaan, niin, tuota ja tarkistaa rahavarannot.

Päivän lääkärimoka: Lääkäri tutkii nuorta miestä yleistarkastuksessa: Genitaalistatus kunnossa. Kives ja penikset ok. (Haluaisin TODELLA nähdä tuon nuoren miehen!!!)

Päivän biisit: Nyt on ihan pakko kannustaa kaveria eli kuunnelkaa Taijan biisit, Taija sai eilen juuri uuden promo-CD:n valmiiksi, joten tämä on silkkaa tsemppaamista nyt....

Päivän käännös: Alea jacta est - Minen kestä nuita alennusmyyntejä.

Eläkää ihmisiksi ja kissoiksi - pakastakaa toisianne!

 

Lisää lusimista...

Nytpä vaikuttaa  siltä, että stadin työvoimapolitiikka on jälleen näyttänyt järsityt kyntensä. Määräaikaisuuttani kuulema jatketaan vuoden loppuun. En usko, ennen kuin työsopimus on edessäni allekirjoitettavana. Huvittavinta asiassa on, että edes lähiesimieheni ei tiedä, kenen toimivapaan sijaisena olen. Meitä näitä hommia tekeviä on yhteensä eri toimipisteissä n. 60 hlöä. Ja useampikin on toimivapaalla ja näitä toimivapaan sijaisuuksia sitten kierrätetään eri pisteiden välillä. Eli - olen sijainen, en vaan koskaan tiedä kenen. Olen jo 3 v. tehnyt täysin samoja hommia samalla palkalla, milloin sairasloman sijaisena, toimivapaan sijaisena tai muuten vain sijaisena. Tämä todella saa ihmisen sitoutumaan työpaikkaan, sen arvoihin ja toimintaperiaatteisiin, eikö? Tämän 3 v:n aikana ensimmäinen kesälomani oli viime vuonna. Syykin on aivan kaupunkimaisen selvä. Kun sijaisuus tai keikka katkeaa, vaikka vain päiväksi, lomat maksetaan ulos ja sitten taas uuden sopimuksen/keikan alkaessa lomaa alkaa kertyä uudestaan. Muutaman kerran väittäisin suorastaan tahallaan "unohdetun", että sopimus päättyy esim. 13. päivänä ja uusi alkaakin 15. päivänä. Tällöin aloitan taas uuden loman kerryttämisen. Älykästä, suorastaan fiksua, mutta tämä on kovin yleistä stadilla.

Hyvä puoli tässä on se, että koska en ollut aikonut pitää lomaa vaan päätin ottaa ulosmaksun tuolloin elokuussa sijaisuuden loppuessa, minulla on ihan älyttömästi lomapäiviä käyttämättä. Aion sijoittaa lomani siis elokuun puolivälin tienoille, siitä eteenpäin. Ainakin kolme viikkoa. Elokuu on lempparikuukauteni, silloin on yleensä vielä kauniita ilmoja, mutta ei liian kuumaa. SIENET nostavat päänsä, ilma on raikasta eivätkä lomahirmukammot häiritse.

Jos vain jotenkin saisin koipeni siihen kuntoon, että pääsisin  sieneen. Sienet ovat aina olleet suuri intohimoni. Arvatkaas, ovatko viimeiset kaksi syksyä olleet kurjia, en ole selkä- ja jalkavaivojen vuoksi päässyt ollenkaan metsään. Onneksi kaveri, kiitos tätsy, on lahjonut minua silloin tällöin sieniannoksilla, etten ole jäänyt aivan ilman. Kiitos, kiitos, kiitos. Mutta itse se sienestämisen tunnelmakin jo elähdyttää kapista koiranmieltäni.

Tässä tulee "pakko kertoa" sienestystarina eli aina ei tarvitse mennä metsään, ei edes liikkua kovin kauas ;D Olin joskus takavuosina menossa meidän maalle, vanhemmat olivat tulossa vasta seuraavana päivänä töiden takia ja minä menin etukäteen vähän laittamaan paikkoja kuntoon jne. No siinä illan mittaan päätin käväistä katsomassa mansikkamaata, olisiko vielä jäänyt yhtään marjoja, kausi oli jo ohi, mutta ainahan jokunen marja jää. Samalla ajattelin tarkistaa, ovatko viinimarjat jo kypsiä. Haahuilin maksikkamaalla ja söin löytämiäni tosi ihania ylikypsiä marjoja. Sitten kampesin viinimarjapensaiden viereen. Ja aikuisten oikeesti - en ollut uskoa silmiäni. Kaikkien pensaiden alla oli lähes vieri vieressä hirmuiset määrät voitatteja. Kävin hakemassa korin ja aloin poimia näitä, kori tuli täyteen ja vielä jäikin. Samalla kävin tonkaisemassa muutaman perunan maasta. Sitten lähes jo iltapimeällä sisään. Tein upean mahtavan sienimuhennoksen ja keitin niitä vasta noukittuja perunoita - ihanaa, mmmmmmm. Seuraavana aamuna tutkiskelin tonttia vähän tarkemmin, sieniä tuntui olevan aivan joka paikassa: oli niitä voitatteja, rouskuja, haapasieniä. Siis ihan vaan tontilla. Poikkesin sitten vielä metsään: kanttarelleja, lampaankääpiä, lisää erilaisia rouskuja, herkkutatteja. Se oli varsinainen sienisyksy ilmeisesti joka puolella. Tästä on aikaa kymmeniä vuosia jo, mutta vieläkin muistan sen iltayön kun yksikseni mökkeröisessä nautiskelin sienisaaliista!

Minusta on ihan mukava olla tämä keskikesä töissä. En pidä auringosta, koska en rusketu, vaan aina poltan itseni. En pidä kovin kuumista ilmoista enkä suurista ihmisjoukoista. En ole erityinen mökki-ihminen. En käy sukulaisissa. Eli nyt voin tehdä rauhassa töitä ja antaa muiden lomailla. Tämä on töidenkin kannalta edullista, koska meitä on ainakin muutama paikalla, jotka pystyvät tekemään tarvittaessa kaikkia hommia eivätkä valikoi tekemisiään vaan hyppäävät puikkoihin aina tarpeen mukaan.

Uskon, että Vincentkin tulee nauttimaan syksyn lomasta, joten blogatkoon hän itse:

--------------------------

Voi ei, mamiska ei jääkään minun kanssa kotiin. Ja minä ihan luulin, että se jää kokonaan kotiin leikkimään minun kanssa sitten elokuussa. Epistä. Minä taidan laittaa jonkun kirjeen sinne, että ei mamma tarvitse töitä, kun sillä olisi ihan riittävästi puuhaa kissanhoidossa ja leikittämisessä. Nytkin ilta menee niin kamalan nopeasti eikä se ehdi kuunnella aina kaikkea, mitä minulla olisi kerrottavaa. Onneksi mamma herää aamulla aikaisin, niin minä ehdin purrrrrrrrrrrista tärkeimmät yön aikana tapahtuneet asiat sille heti aamusta. Ja mamma ehtii ruokkia minut aamulla myös. Ja katsoa, että minulla on kaikki varmasti kunnossa!

Minusta on kiva kyllä olla ihan  yksinkin. Silloin minä voin tutkia ihan kaikki semmoisetkin paikat, joista mamma voisi vähän huomauttaa. Vaikka on se kyllä huomannut, harmi, kun minusta jostain syystä vähän lähtee noita karvoja niin mamma pahus huomaa, missä minä olen ollut *virn*. Ei se kyllä hirveästi ole huomautellut. Aamulla kyllä mainitsi, että Jukan poikasia ei kannattaisi syödä. En minä meillä ketään Jukkaa ole nähnyt enkä mitään poikasia - mitäkähän se taas sekoilee...ai niin, jollei se tarkota sitä hirmu isoa puuta, jossa on pari pientä alkua siellä purkissa. No, tuota, siis, kun *kiemurtelee* minä ihan vaan vähän haukkasin siitä lehdestä. En edes syönyt, kun siis vain sillee leikkisästi puraisin. Kyllä mamma varmaan ymmärtää, ymmärtäähän, jookosta?

On minulla tuon Karvisen kanssa jotain yhteistä, saatte ihan itse arvata mitä kaikkea...*kissakikatusta*

Minä jään nyt tänne kotiin karvasoffalle nukkumaan. Kyllä mamma saakin käydä töissä, unohdin, että sillä rahalla ostetaan mulle-mulle-mulle kissanruokia, fisua, lihaa, kaikkea ja heti!

Kissamaiset purrrrrrrrrrrrr-terrrrrrrrveiset ja hiiripitoista viikonloppua kaikille kissoille!!!

--------------------------

No, kyllä täytyy itsekin tässä alkaa "työskennellä". Lähdin eilen kolmen tienoilla ja tänne jäi melkolailla kiireellistä tekemistä, jonka pitäisi olla valmiina ennen klo 8.

Päivän lääkärimoka: Ote sairaskertomuksesta: Potilas parhaimmillaan odottaa paksusuolentähystystä. Pukeutunut asiallisesti, loogisesti. (Hmm...parhaimillaan odottaessaan tuota tutkimusta...hauska tyyppi varmasti. Ja tuo looginen pukeutuminen, lääkäri ilmeisesti tarkoitti: Pukeutunut asiallisesti, keskustelee loogisesti... mutta nyt oli jäänyt jotakin välistä pois ,D)

Päivän tehtävä: Esineitä ja asioita, joita et ole itse pystynyt sanallisesti luonnehtimaan. Katso esim. mikä todella on hilavitkutin!

Perstaita ja mukavaa viikonloppua niille, jotka siitä nauttivat!!!

 

Eläimiä, elämää.....

Pandaleidin kirjoitus Rinsessasta vei yöuneni tällä kertaa. Ei siis kirjoitus sinänsä - toivotan teille molemmille siis kaikkea ihanaa ja hyvää!

En vain jaksa ymmärtää, miksi ihmiset jättävät eläimiä, erityisesti kissoja, heitteille. Jopa lähes vastasyntyneitä pentueita. Voiko olla niin välinpitämätön, ettei jaksa tai viitsi soittaa esim. Hesyyn ja kertoa, että nyt täällä olisi pentue, josta ei pysty huolehtimaan itse. Tai vaikka valehdella, että on löytänyt pentueen. Kunhan kissat saadaan turvaan, se on tärkeintä. Ja Pandaleidi lainaten: Jos näette mitä tahansa eläintä kohdeltavan huonosti, ottakaa yhteyttä eläinsuojeluun. Ilmoittakaa asiasta, vaikka ette olisikaan täysin varma. Asia tullaan kuitenkin tutkimaan. Parempi lievä ylihuolehtivaisuus kuin täysi välinpitämättömyys!

Tosi epämääräistä on minusta tämä pentujen lahjoittelu erilaisissa foorumeissa, esim. meidän Intrassa on usein ollut Annetaan-palstalla ilmoituksia pennuista, samoin ilmaisjakelulehdissä, kauppojen ilmoitustauluilla jne. Miten luovuttaja voi olla varma siitä, että kissa tai koira pääsee kunnon kotiin? Monet ovat tosin nykyisin ottaneet käyttöön nimellisen maksun esim. 10 - 20 euroa tai vähän enemmän. Tämä on vähän, mutta ehkä osoittaa sen, että esim. kissaa etsivä on valmis satsaamaan edes johonkin. Ikävä kyllä, pentujen luovuttaja ei ole tavallisesti käyttänyt näitä lääkärissä, niitä ei tietenkään ole vielä tässä vaiheessa rokotettu eikä leikattu tms. Eläimen hakija puolestaan saattaa olla täysin tietämätön noviisi, joka vain haluaa kissan eikä ymmärrä sitä, että ottaa myös vastuulleen koko tämän elämän, hoitoineen kaikkineen. Pelkkä ruoka ei riitä. Vastuuta - kiitos! Siis luovuttajilta ja varsinkin pennun suoraan joltakulta ottavalta.

Ja kesäkissoista tarinaa riittäisi sivutolkulla, en jaksa edes enää ajatella. Miten helppoa se on maalla käydä naapurissa katsomassa söpöjä pentuja ja vanhempien luvalla tuoda se mökille. Ei tarvitse opettaa edes sisäsiistiksi, nythän ollaan maalla ja mökillä. Syksyn tilannehan sitten tiedetään. Yllättäen ilmenee vaikkapa "allergiaa", asunnossa ei saa pitää kotieläimiä tms. Kissa voidaan kylmästi jättää mökin lähettyville ja heippa! Tai jopa kuskata 100 km kotiinpäin ja heittää jollakin metsätaipaleella tiensivuun. Tai jättää pysähdyspaikan roskikseen - elävänä! Nämä kaikki esimerkit ovat todellisia - eivät keksittyjä.

Kun kävin noutamassa Vincentin Hesystä, oli juuri pentukysyntä parhaimmillaan. Pentuja olisi  kuulemma otettu enemmän kuin oli tarjolla. Minä vähän ihmettelen tätäkin. Ovathan pennut toki suloisia ja söpöjä. Itse kuitenkin arvostan jo vähän vanhempaa kissaa, joka on kokenut kovia. Siinä oppii itsekin jotain, kun yrittää mielessään kuvitella, mitä kissa on kokenut lyhyen elämänsä aikana: joutunut hylätyksi, asunut paikassa, jossa ei mistään tarpeista ole huolehdittu, joutunut mahdollisesti jopa rääkkäyksen ja pahoinpitelyn kohteeksi, jäänyt ruokkimatta, leikkaamatta, vaille minkäänlaista hoitoa, huolenpitoa ja hellyyttä. Ei ihme, että Vincentkin on vähän outo...

GRRRR - verenpaine ei kun kohoaa!

No, jätän tämän uhoamisen tähän. En minä pysty maailmaa muuttamaan kuin omalta osaltani. Eli haen kissani Hesystä ja suosittelen sitä kaikille! Tarjolla on myös pupuja, hamstereita, gerbiilejä, kilppareita jne. Käykää katsomassa, kuunnelkaa tarinoita ja ihmetelkää. Jos ette pysty ottamaan eläintä esim. allergian vuoksi, tukekaa toimintaa käymällä kirpparilla.

Vielä on kerrottava tositarina heitteillejätöstä, jossa kuitenkin oli pieni määrä inhimillisyyttäkin mukana: Työkaverini kertoi, että heidän rappuunsa oli jätetty kissapentue muovikassissa. Kassi oli kuitenkin jätetty niin, että se varmasti osuu jonkun silmiin välittömästi. Ja onneksi tämä pentue päätyi sitten Hesyn hoiviin. Inhimillisyyttä tässä oli mielestäni se, että pentueen heitteillejättänyt henkilö oli tuupannut kassin paikkaan selvästi ajatellen, että tästä se ihkavarmasti huomataan ja joku ilmoittaa asiasta.

Vincent kommentoi asiaa seuraavasti:

-----------------------------

Tuo mamma taitaa nyt vähän vouhkata. Eilen se meinasi halia minut ihan plättänäksi ja paijasi ja sillee. Tietysti minä tykkäsin, mutta liika on liikaa. Olen jo tuolla aikaisemmin kertonut, miten pääsin tänne mamman luo. Jos teitä kiinnostaa, voitte lukea sieltä.

En minä ole oikeasti mikään epäsosiaalinen ja kummallinen kissa. Minä olen oikeasti mukava ja kiva, kaipaan hellyyttä ja paijausta. Kun tulin tänne Kotiin, tottakai olin vähän epäluuloinen. En ollut varma, jos joku olisi minulle vaikka ilkeä. Mutta ei ole ollut. Kaikki mamman ystävät ja kaverit ovat olleet minulle ihan hirmuisen kilttejä ja olen saanut lahjoja ja kaikkea. Että kiitos vaan teille kaikille, jos satutte tämän lukemaan.

Mamman yksi ystävä kävi pari päivää sitten meillä kylässä. Niilläkin on kaksi kissaa. Molemmat Hesystä. Tämä urosystävä halusi lainata mammalta kaksi euron rahaa. No, mamma kysyi, että miksi ihmeessä juuri 2 euroa. Kaveri kertoi, että heillä on korvauspäivä parin päivän päästä ja he ihmiset kyllä pärjäävät. Mutta kissoille pitäisi saada kissanruokaa ja sitten purkki maitoa. Mamma melkein alkoi itkeä ja antoi sille hassulle kaverille viitosen ja kaksi semmosta isoa jemmakissaruokapurkkia. Minäkin vähän purrrrrrrrrisin ystävällisesti sille kaverille kun huomasin, että kyllä se on ihan oikea kissaihminen. Ajatteli kissoja enemmän kuin itseään ja naarasystäväänsä. Niin pitääkin, ainakin minun mielestäni.

Ja minunkin on pakko nyt kertoa, että sain yöllä kiinni ihkaison yöperhosen. Mamma oli hereillä ja minä raahasin sen sänkyyn näytille ja sitten syödärouskutin sen siinä. Mamma kehui minua Hirrrrrmuiseksi Metsästäjäksi, Yöperhosten Kauhuksi ja vaikka miksi (vaikka minä kyllä huomasin, että sitä pikkuisen taisi yököttää se ruokailu siinä tyynyliinalla).

On ollut ihan liian kuumaa - huh! Illat ovat olleet niin kuumia, että olen nukuskellut pöydän alla viileällä lattialla, se tuntuu ihanalta. Tai sitten saunassa, jollei mamma ole sitä lämmittänyt. Sielläkin on mukavan viileää, hämyistä ja hiljaista. Minä kun en oikein tykkää metelistä. Mammakin aina lärpättää puhelimessa ja sen puhelimien äänet on ihan hirveitä kissin korville. Tai sitten se nauraa tai murisee koneen vieressä.

Minä päästän taas mamiskan töihin ihan nätisti ja jään itse kuorsaamaan valtaamalleni pikkusoffalle. Kun minä ooooooikein venytän, täytän melkein koko soffan tällä notkealla, pitkällä vartalollani.

Valitettavasti tuo mamma ei nyt taaskaan luvannut mitään kuvaa tähän. Minä EN ymmärrä, miksei se hyödynnä minun valokuvauksellisuuttani *kissamöks*. Puuuurrrrrrr-terrrrrrrrrrveiset kaikille kissabloggaajille!

--------------------------------

No, tällä kertaa tämä taisi mennä vähän turhan vakavaksi ja intomieliseksi. Minä joskus vaan hermostun joistakin asioista ja silloin juuri ne asiat pyörivät mielessä päällimmäisinä. Taidankin seuraavan kerran puuttua ihmisten suojeluun eli nyt taisin joutua taas tosi suohon. On niin monta juttua tässä mielessä eri asioiden tiimoilta, että ei oikein aina tiedä, mistä kirjoittaa - sorry tämäkin vuodattelu. Huomasin, että olen unohtanut kertoa paljon ja asiat ovat vähän sekavassa järjestyksessä, mutta täytyy alkaa sihteeröidä - siitähän se pieni palkkakin maksetaan.

Ja nyt kuitenkin kaikille bloggaajaleideille: Oikea henkilö oikeaan hommaan!!!

Torjantaita - pitäkää huolta kaikesta elollisesta!!!!!!

Mikähän olisi sopiva kulkuväline - pohdintaa

Juuri ja juuri taas sain itseni kammettua tänne kustannuspaikalle, kävellen ja bussilla. Sekin hävettää, että käytän bussia tuon muutaman pysäkinvälin. Työmatkani on niin lyhyt, että jokainen normaali ihminen kävelisi sen tuosta vaan sutaisten, mutta minä en.  Vaikka ehkä jotenkuten pystyisin ja jaksaisin, en uskalla. Osa tuosta oikotiestä on lenkkipolkua tai mitä lie ulkoilureittiä, jossa ei ole säännöllistä kunnossapitoa. Jos sinne aamupimeällä lankean, niin minua ei ehkä ihan heti löydetä. Ja jollei känny ole valmiina kädessä, en pysty soittamaan. Tai jos menee vaikka taju. Tai jotakin. Tunnustan - pelkään lähteä yksin kävelemään tuosta suoraan.

Asian ydin on siis siinä, miten päästä lähellä olevalle työpaikalle jollakin tavalla, jollakin välineellä. Minulla ei ole ajokorttia eikä varaa edes ajaa sitä, sitäpaitsi en kannata yksityisautoilua kuin poikkeustilanteissa. Minulla ei olisi varaa ostaa edes autoa, saati sitten käydä autokoulua (joka kuulema nykyisin on aivan älyttömän hintainen). En pysty selkä- ja jalkaongelmien takia pyöräilemään, pyöräkin on annettu pois jo aikoja sitten. En pysty käyttämään sitä vanhusten potkulautaa tai pyöräkelkkaa, koska jalat ja selkä eivät sitäkään kestä. Helsinki-korttia on täysin mahdoton tällä olemattomalla vamma-asteella saada (edelleenkään minussa ei ole mitään vikaa, en vain pysty kävelemään ,>). Tutun taksarin kanssa voisi yrittää tehdä jonkun oharisopimuksen, koska hän ajaa omaan piikkiinsä, mutta sekin tulisi aika kalliiksi. Kukaan työkavereista ei tule autollaan meiltä päin, että voisi pummia kimppakyytiä (siis tietysti maksamalla oman osuuteni).

Vaihtoehtoja on siis melkoisen vähän. Olisiko kunnollinen vanha invamopo mitään? Tiedän, että niitä on vielä liikkeellä. Skootteri ois upea, mutta sekin lienee liian raskas ja tasapainokin on vähän niin ja näin. Upea mahdollisuus olisi liittää pyöräkelkkaan pienenpieni moottori! Kukahan tämmöisen tekisi ja olisikohan se luvallista. Tai sitten mummopotkulautaan moottori. Jos jollakin on muita hyviä vinkkejä, ei kun kommenteeraamaan. Kas kun työmatkojen lisäksi pitäisi pystyä käymään myös joskus asioilla. Siis ihan totta! Kirjastossa ja kaupoissa, postissa jne. Että minullakin siis on ihan muutakin ongelmaa kuin pelkästään töihinpääsy. Kiva olisi myös käydä joskus hautuumaalla, mutta pysäkiltä on älyttömän pitkä kävely miehen haudalle, joka on vanhalla Åbergin puolella.

Vaude! Olen nyt kuitenkin taas päässyt töihin ja seuraava isompi ongelma on vasta työstä lähtö tuossa iltapäivällä. Siihen valmistautuminen aloitetaan iltapäivänapeilla, jotta kivut edes vähän hellittäisivät siksi aikaa, että pääsisin kotiin asti. Kotona ei ole enää niin väliä. Saa vaikka särkeä, ple. Siellä voi märistä ja vääntää itkua itsesääliin vaipuneena aivan rauhassa. Täällä ei kehtaa. Muuten kyllä kehtaan vaikka mitä ;D

Mutta pakko taas purkaa tähän tuo Vincentin korppu:

----------------------------------

No lopultakin tuo mamma antaa mulle koneaikaa. Eilen se oli vaan lärpättänyt noista silmävempeleistä hirmuiset rotlat. Mitä väliä, me kissat emme tarvitse sellaisia. Minäkin olen huisin tarkkanäköinen, niin ja vielä hyvännäköinen *virn*.

On ollut niin kuumaa, että aamupäivät olen viettänyt lähes kokonaan parvekkeella, välillä itseäni käännellen. Kun partsikin alkaa olla liian kuuma, vetäydyn sisälle ja valtaan pikkusoffan, sen jossa mamma aina makoilee ja katselee telkkaria. Nyt ei makoile, kun minä makoilen siinä. Ei se kyllä katso telkkariakaan. Häärää vain tuon läppärinsä kanssa, kikattelee, murisee ja nakuttaa näppäimiä. Aika hölmö mamma. Tuonkin ajan se voisi kissankepoisesti lötköttää ja nauttia elämästä!

Olen tottunut siihen, että kun mamma tulee kotiin, minä herään ja käyn vähän tsemppaamassa sitä jolisemalla ja purisemalla. Siitä se tykkää ja tulee paremmalle tuulelle, kun se on aika poikki kotiin tullessaan. Sitten minä annan sen vähän aikaa rauhoittua. Kun se on rauhoittunut, alan varovasti ilmoitella, että päivän pehmoruoka olisi paikallaan. Onneksi mamma on jo tajunnut, että minä en syö sitä kamalaa halpispehmistä, joka on isoissa purkeissa. Se haisee pahalle heti parin tunnin päästä. Ja se purkki on aivan liian iso. Minä tykkään niistä pikkupurkeista, kun minä syön aika vähän tuota pehmojuttua. Naksut on enemmän minun lajini. Pehmoja vaan kerran päivässä. Nyt mamma on ostanut mulle-mulle-mulle erilaisia pikkupurkkeja, joista saan joka ilta puolet tai vähän vähemmän. Ja njammmm kun se on hyvää, kun se tulee suoraan jääkaapista eikä ole lojunut yhtään lautasella. Ja saan vielä puhtaan lautasen. Eniten taidan tykätä tuosta riistasta, mammankin mielestä se tuoksuu hyvälle. En anna sen kyllä maistaa, se söisi kaksi purkkia ainakin kerrallaan.

Tässä minä haaveilen hiiristä ja muusta mukavasta. Taas mamma sanoi, että on epäselvä. Enkä ole, mamma on epäselvä (aika usein minun mielestäni)! Tästä varmaan näkyy hyvin tuo nenänpäässäni oleva hurjan söpö laikku, jollaista en ole monellakaan kissalla nähnyt!

Hurrr-purr-terrrveiset kaikille komeille kissaleideille ja etenkin Rinsessalle sekä mahtaville kolleille eli etenkin Jimbolle ja Reetille, blogataan taas!

------------------------------------------

Ei se Vincent saanut taas sanottua mitään eikä vielä edes kaikkea, mitä oli mielessä. Taitaa olla kissallakin pelkkää tajunnanvirtaa, kuten täälläkin. Mitä mieleen tulee -tyyliin.

Mutta kai se on tästäkin keksiviikosta taas jotenkin selvittävä - meidän kaikkien!

Päivän lekurin moka: Lääkäri sanelee: Työterveyslääkäri soittaa, on hajanaisena ja sekavana työpaikallaan (ei ihme, jos potilaillakin on vaikeaa).

Päivän slogan: Joka kuuseen kurkoittaa, saa pomolta henkilökohtaisen palkankorotuksen!

Päivän tehtävä: Pitäisikö sinun sanoa itsesi irti työpaikastasi? Testaa tästä, mikä on suositus SINUN kohdallasi!!!

Oma vastaukseni, ja vielä hiukkasen kaunisteltu sellainen, on karua kertomaa:

 

Your Job Dissatisfaction Level is 61%

Your job is a total bummer, and probably the worst job you've ever had. Your co-workers stink. Your boss is a jerk. And your company is probably in trouble. Think about finding a new job quickly, even if it's just a not-so-great transition job. You've got to get out of there as quickly as you can!

Should You Quit Your Job?