Pandaleidin kirjoitus Rinsessasta vei yöuneni tällä kertaa. Ei siis kirjoitus sinänsä - toivotan teille molemmille siis kaikkea ihanaa ja hyvää!
En vain jaksa ymmärtää, miksi ihmiset jättävät eläimiä, erityisesti kissoja, heitteille. Jopa lähes vastasyntyneitä pentueita. Voiko olla niin välinpitämätön, ettei jaksa tai viitsi soittaa esim. Hesyyn ja kertoa, että nyt täällä olisi pentue, josta ei pysty huolehtimaan itse. Tai vaikka valehdella, että on löytänyt pentueen. Kunhan kissat saadaan turvaan, se on tärkeintä. Ja Pandaleidi lainaten: Jos näette mitä tahansa eläintä kohdeltavan huonosti, ottakaa yhteyttä eläinsuojeluun. Ilmoittakaa asiasta, vaikka ette olisikaan täysin varma. Asia tullaan kuitenkin tutkimaan. Parempi lievä ylihuolehtivaisuus kuin täysi välinpitämättömyys!
Tosi epämääräistä on minusta tämä pentujen lahjoittelu erilaisissa foorumeissa, esim. meidän Intrassa on usein ollut Annetaan-palstalla ilmoituksia pennuista, samoin ilmaisjakelulehdissä, kauppojen ilmoitustauluilla jne. Miten luovuttaja voi olla varma siitä, että kissa tai koira pääsee kunnon kotiin? Monet ovat tosin nykyisin ottaneet käyttöön nimellisen maksun esim. 10 - 20 euroa tai vähän enemmän. Tämä on vähän, mutta ehkä osoittaa sen, että esim. kissaa etsivä on valmis satsaamaan edes johonkin. Ikävä kyllä, pentujen luovuttaja ei ole tavallisesti käyttänyt näitä lääkärissä, niitä ei tietenkään ole vielä tässä vaiheessa rokotettu eikä leikattu tms. Eläimen hakija puolestaan saattaa olla täysin tietämätön noviisi, joka vain haluaa kissan eikä ymmärrä sitä, että ottaa myös vastuulleen koko tämän elämän, hoitoineen kaikkineen. Pelkkä ruoka ei riitä. Vastuuta - kiitos! Siis luovuttajilta ja varsinkin pennun suoraan joltakulta ottavalta.
Ja kesäkissoista tarinaa riittäisi sivutolkulla, en jaksa edes enää ajatella. Miten helppoa se on maalla käydä naapurissa katsomassa söpöjä pentuja ja vanhempien luvalla tuoda se mökille. Ei tarvitse opettaa edes sisäsiistiksi, nythän ollaan maalla ja mökillä. Syksyn tilannehan sitten tiedetään. Yllättäen ilmenee vaikkapa "allergiaa", asunnossa ei saa pitää kotieläimiä tms. Kissa voidaan kylmästi jättää mökin lähettyville ja heippa! Tai jopa kuskata 100 km kotiinpäin ja heittää jollakin metsätaipaleella tiensivuun. Tai jättää pysähdyspaikan roskikseen - elävänä! Nämä kaikki esimerkit ovat todellisia - eivät keksittyjä.
Kun kävin noutamassa Vincentin Hesystä, oli juuri pentukysyntä parhaimmillaan. Pentuja olisi kuulemma otettu enemmän kuin oli tarjolla. Minä vähän ihmettelen tätäkin. Ovathan pennut toki suloisia ja söpöjä. Itse kuitenkin arvostan jo vähän vanhempaa kissaa, joka on kokenut kovia. Siinä oppii itsekin jotain, kun yrittää mielessään kuvitella, mitä kissa on kokenut lyhyen elämänsä aikana: joutunut hylätyksi, asunut paikassa, jossa ei mistään tarpeista ole huolehdittu, joutunut mahdollisesti jopa rääkkäyksen ja pahoinpitelyn kohteeksi, jäänyt ruokkimatta, leikkaamatta, vaille minkäänlaista hoitoa, huolenpitoa ja hellyyttä. Ei ihme, että Vincentkin on vähän outo...
GRRRR - verenpaine ei kun kohoaa!
No, jätän tämän uhoamisen tähän. En minä pysty maailmaa muuttamaan kuin omalta osaltani. Eli haen kissani Hesystä ja suosittelen sitä kaikille! Tarjolla on myös pupuja, hamstereita, gerbiilejä, kilppareita jne. Käykää katsomassa, kuunnelkaa tarinoita ja ihmetelkää. Jos ette pysty ottamaan eläintä esim. allergian vuoksi, tukekaa toimintaa käymällä kirpparilla.
Vielä on kerrottava tositarina heitteillejätöstä, jossa kuitenkin oli pieni määrä inhimillisyyttäkin mukana: Työkaverini kertoi, että heidän rappuunsa oli jätetty kissapentue muovikassissa. Kassi oli kuitenkin jätetty niin, että se varmasti osuu jonkun silmiin välittömästi. Ja onneksi tämä pentue päätyi sitten Hesyn hoiviin. Inhimillisyyttä tässä oli mielestäni se, että pentueen heitteillejättänyt henkilö oli tuupannut kassin paikkaan selvästi ajatellen, että tästä se ihkavarmasti huomataan ja joku ilmoittaa asiasta.
Vincent kommentoi asiaa seuraavasti:
-----------------------------
Tuo mamma taitaa nyt vähän vouhkata. Eilen se meinasi halia minut ihan plättänäksi ja paijasi ja sillee. Tietysti minä tykkäsin, mutta liika on liikaa. Olen jo tuolla aikaisemmin kertonut, miten pääsin tänne mamman luo. Jos teitä kiinnostaa, voitte lukea sieltä.
En minä ole oikeasti mikään epäsosiaalinen ja kummallinen kissa. Minä olen oikeasti mukava ja kiva, kaipaan hellyyttä ja paijausta. Kun tulin tänne Kotiin, tottakai olin vähän epäluuloinen. En ollut varma, jos joku olisi minulle vaikka ilkeä. Mutta ei ole ollut. Kaikki mamman ystävät ja kaverit ovat olleet minulle ihan hirmuisen kilttejä ja olen saanut lahjoja ja kaikkea. Että kiitos vaan teille kaikille, jos satutte tämän lukemaan.
Mamman yksi ystävä kävi pari päivää sitten meillä kylässä. Niilläkin on kaksi kissaa. Molemmat Hesystä. Tämä urosystävä halusi lainata mammalta kaksi euron rahaa. No, mamma kysyi, että miksi ihmeessä juuri 2 euroa. Kaveri kertoi, että heillä on korvauspäivä parin päivän päästä ja he ihmiset kyllä pärjäävät. Mutta kissoille pitäisi saada kissanruokaa ja sitten purkki maitoa. Mamma melkein alkoi itkeä ja antoi sille hassulle kaverille viitosen ja kaksi semmosta isoa jemmakissaruokapurkkia. Minäkin vähän purrrrrrrrrisin ystävällisesti sille kaverille kun huomasin, että kyllä se on ihan oikea kissaihminen. Ajatteli kissoja enemmän kuin itseään ja naarasystäväänsä. Niin pitääkin, ainakin minun mielestäni.
Ja minunkin on pakko nyt kertoa, että sain yöllä kiinni ihkaison yöperhosen. Mamma oli hereillä ja minä raahasin sen sänkyyn näytille ja sitten syödärouskutin sen siinä. Mamma kehui minua Hirrrrrmuiseksi Metsästäjäksi, Yöperhosten Kauhuksi ja vaikka miksi (vaikka minä kyllä huomasin, että sitä pikkuisen taisi yököttää se ruokailu siinä tyynyliinalla).
On ollut ihan liian kuumaa - huh! Illat ovat olleet niin kuumia, että olen nukuskellut pöydän alla viileällä lattialla, se tuntuu ihanalta. Tai sitten saunassa, jollei mamma ole sitä lämmittänyt. Sielläkin on mukavan viileää, hämyistä ja hiljaista. Minä kun en oikein tykkää metelistä. Mammakin aina lärpättää puhelimessa ja sen puhelimien äänet on ihan hirveitä kissin korville. Tai sitten se nauraa tai murisee koneen vieressä.
Minä päästän taas mamiskan töihin ihan nätisti ja jään itse kuorsaamaan valtaamalleni pikkusoffalle. Kun minä ooooooikein venytän, täytän melkein koko soffan tällä notkealla, pitkällä vartalollani.
Valitettavasti tuo mamma ei nyt taaskaan luvannut mitään kuvaa tähän. Minä EN ymmärrä, miksei se hyödynnä minun valokuvauksellisuuttani *kissamöks*. Puuuurrrrrrr-terrrrrrrrrrveiset kaikille kissabloggaajille!
--------------------------------
No, tällä kertaa tämä taisi mennä vähän turhan vakavaksi ja intomieliseksi. Minä joskus vaan hermostun joistakin asioista ja silloin juuri ne asiat pyörivät mielessä päällimmäisinä. Taidankin seuraavan kerran puuttua ihmisten suojeluun eli nyt taisin joutua taas tosi suohon. On niin monta juttua tässä mielessä eri asioiden tiimoilta, että ei oikein aina tiedä, mistä kirjoittaa - sorry tämäkin vuodattelu. Huomasin, että olen unohtanut kertoa paljon ja asiat ovat vähän sekavassa järjestyksessä, mutta täytyy alkaa sihteeröidä - siitähän se pieni palkkakin maksetaan.
Ja nyt kuitenkin kaikille bloggaajaleideille: Oikea henkilö oikeaan hommaan!!!
Torjantaita - pitäkää huolta kaikesta elollisesta!!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti