Ensiksi ihan lokista: On se hyvä, että Satujatar-tätsy lähes pakotti ottamaan tuon Laskurin tuohon, kiitos, täti, kiitos! Eilen illalla katsastelin vähän tarkemmin tuloksia. Mielenkiintoisia löytöjä. Kuukkeloitukin oli, jopa kaksi kertaa. Toisella kerralla haulla kortisonipiikki (no sehän on tuttua se) ja toisella kerralla haulla Malmin pesula (vähän oudompaa meikäläiselle ,D). Kuukkeloin muuten ihan uteliaisuudesta tuolla Malmin pesula -haulla ja siellähän Polgara oli ihan etusivulla jo 4. ja 5. kohde - waude mikä tulos!? Kävijöitä oli edellispäivään mennessä ollut 871, en yhtään osaa sanoa, onko paljon vai vähän. Kohtuullisesti, kait. Tietysti näin kultivoituneita hengentuotteita soisi toki lukevan useammankin henkilön. Sitten kävijöistä näytti löytyvän sellaisia, jotka seuraavat kyllä säännöllisesti lokia, mutta eivät ainakaan kommentoi. No, ei ole tarviskaan. Kiva, että luette kuitenkin. On tää pirulauta melkoinen vakoiluväline...Nimiä nyt ei sentään näy, tämä tiedoksi kaikille pelästyneille.
Lokista vielä sen verran, että tekisi mieli tehdä jotain tälle ulkoasulle, mutta en oikein tiedä mitä haluan. Tämä ei tietenkään ole mitään uutta. Joten toistaiseksi saapi olla tämmöinen perussihteerikön malli, virallinen, siisti, puhto.
Sairaskertomuksesta: No nyt se myrkyn lykkäs eli eilen kotio lähtiessäni tuossa ihan muutaman metrin päässä työpaikan pihalla iski oikein hemmetinmoinen lihaskramppi oikeaan koipeen. Suoraan sanoen - en tiedä, miten pääsin kotiin. Sattui, tuskanhiki ja tavallinen hiki sekoittuivat toisiinsa vuolaasti valuen. Kramppi ei lauennut, ei sitten millään. Vasta kotona, kun sain pakastevihannespussin siihen päälle, alkoi ihan vähän helpottaa. Ja Sirdaludia nassuun. On se vieläkin kipeä, muttei enää kramppaa. Aamulla oli kyllä itku lähellä, kun nousin sängystä enkä taaskaan pystynyt kunnolla kävelemään. Sattui. Särki. No kaffet ja mömmölajitelma sekä pötköttelyä lukien siihen asti, että vaikutus alkoi. Ja sitten äkkiä bussipysäkille, ennenkuin vaikutus lakkaa. Ei p***le, tästä tule yhtään mitään. Pakko soittaa ryöarvaushuoltoon ja yrittää sitä kautta jotakin. Olen kade Elma-tädille, jota Täyden Palvelun Sairaalassa on hoidettu niin mahdottoman hyvin. Kyllä julkisen puolen kanssa on tappelemista. Eli täytyy tosiaan itse tietää, mitä haluaa, pystyä perustelemaan se, olla uskomatta lääkärin väitteisiin (tämä on se paha, lääkäri kun on vieläkin suuri auktoriteetti) ja tehdä itse kaikkensa saadakseen kunnon hoitoa. Eli pitäisi tietää mahdottoman paljon jo etukäteen omasta sairaudestaan ja vaivoistaan, jotta saisi oikeaa ja tehokasta hoitoa. Pirulauta. Muuten tämä arvauskeskussysteemi on kuin istuisi kopiokoneelle ilman pökiä, kopioisi peffansa ja lähettäisi faxina gynekologille kysyen samalla, mikähän tämä vaiva mahtaisi oikein olla....
Parvekeraportti: Ei edisty, ei pysty, ei jaksa. Viimeiset 1.5 vkoa ovat menneet vain työssäkäyntiin ja siitä toipumiseen ja aivan pakollisiin kotitoimiin. No - tietysti lukemiseen ja iltanettailuun. En ole kertakaikkiaan jaksanut roudata multaa enkä edes kylvää tilliä ja uutta kissanruohoa. Nämä on pakko kyllä tehdä varmaan tänään. Ihan pakko.
Työraportti: Jatkuva kiire. Onneksi se on niin tavanomaista, että se ei enää edes ahdista. Ja onneksi työ on sellaista, että oven kiinni lyötyään hommat voi pyyhkiä pois mielestään välittömästi! Uutta työsopimusta ei ole vieläkään näkynyt. Sen sijaan meille on ilmestynyt uusi määräaikainen työntekijä. Kukaan ei tiedä, onko hän sairaslomasijaisena, kesäsijaisena tms. Ei hän itsekään. Lähiesimies ehkä tietää, mutta ei ole ollut paikalla vähään aikaan. Eli näin taas stadilla...kukaan ei tiedä mistään mitään, mutta työt tehdään, aina.
Ruokaraportti: Vaikea keksiä joka päivä jotain erilaista syötävää töihin evääksi. Näyttää olevan tämä broisku-riisi tai Vanha Kostaja -linja aina. Eilen illalla huomasin pienen varhaiskaalin jo vähän vinkuvan, joten päätin tehdä kerrankin salaattia evääksi. Eli varhaiskaalia, paprikaa, sipulia, porkkanaa tikkuina (EI missään nimessä raasteena), kurkkua, kuivattua minttua, valkosipulia ja maustamatonta jugurttia, vähän mustapippuria. Jösses, kun se oli vähän aikaa kötköttänyt siinä, oli pakko maistaa. Ja maistoin vähän lisää. Nettailin ja kävin välillä vielä syömässä lisää. Jäljelle jäi vain pieni kupillinen, joka ei riitä evääksi. Oli muuten ihan mahdottoman hyvää! Joten tänään taas thaitai-kanaa ja riisiä.
Kissaraportti: Jonka puran Vincentin korpulta:
-----------------------------------------
Yesh! Mä sain eilen postia, siis ihan minä itse! Siellä oli mulle-mulle-mulle semmoinen hiiri, jota voi viskoa ja purra ja raapia ja kaikkea. Tosi kiva hiiruli! Mamma kertoi, että joku tuttu oli virkannut sen tiukasti puuvillalangasta ja sitten se oli täytetty tiukasti, että siitä saa kunnon otteen. Sillä oli häntä ja korvat semmosesta karvasta, oikeesta karvasta. Se mamman kaveri on kanssa kissaihmisiä. Se oli kertonut, että yks hiiri kestää sen kolmella kissalla ainakin vuoden. Aika magee lelu, kun täällä kerrostalossa ei oo eläviä hiiruja, en vaan ymmärrä miksi. Kummisetä lupas mulle elävän hiirun joululahjaksi. Se kyllä vähän epäili, mitä ne eläinkaupassa sanois. Kuvitelkaa nyt: Kummisetä menee eläinkauppaan. "Ostaisin hiiren." "No, millaista hiirtä olette ajatelleet? Mitä rotua ja väriä? Onko teillä jo häkki valmiina ja muita hiiriä?" Kummisetä katsoo pitkään elukkakaupan myyjää "Ei sen oo niin väliä, se tulee kissalle joululahjaksi!". *Kissakikatusta* Muakin alkoi naurattaa. Vaikka ois se eläväkin kiva. Mutta on toi virkattukin mun mielestä ihan hauska. Mä leikin sillä tosi pitkään illalla. Välillä mamma sai onkia sen jostain klaffisoffan takaa ja viskellä mulle ja mä kurmuutin sitä ihan kunnolla. No, kyllä mä sitten väsähdinkin ihan naatiksi ja menin tosi aikasin parvekkeelle päivystämään.
Tätä kollia, sekin on joku jenkkikolli, mun käy kateeks! Tollee kun pääsis vaaniskelemaan pöpelikössä - voi vinde.
Mutta mamiska lähtee duuniin. Onneksi mä taas herätin sen ajoissa - kinkkuajoitus on aina paikallaan, niin mamma herää. Nyt mä voin jatkaa vaaniskelemista ja nukkumista partsilla, jos joku huono-onninen pörriäinen vaikka eksyis sinne...purrrrrrrrrr!
----------------------------------------
Joo, joo, oli taas kinkkuherätysaamu. Onneksi vasta 3.30 - toisaalta mua särkikin jo aika pahasti, joten Vincent sai raps-kinkkunsa ja minä töps-ravistus-puristus-nipsaus mömmöni.
Aika alkaa taas vääntää kiireellisiä, joten raportointi tältä aamulta päättyy tähän - valitettavasti. Kyllä. kyllä, tiedän että jaksaisitte lukea tätä vaikka kuinka pitkään, mutta rajansa kaikella. Ei kun huomiseen!
Päivän lekurimoka: Lääkärin tekstistä: Kertoo, että Meilahdessa tutkittu, verisuonikirurgi ei löytänyt patologia. (No voi, missä ihmeessä patologi mahtoi oikein piileskellä....olisiko kuitenkin patologista.)
Päivän slogan: Vastusta inflaatiota, varasta!
Päivän biisi: Likaiset legendat I, kuten olivat varmaan nämä miniraportitkin!
TIRSTAITA - HYYVIN RAUHALLISTA TIRSTAITA - ÄLKÄÄ REHKIKÖ!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti