Juuri ja juuri taas sain itseni kammettua tänne kustannuspaikalle, kävellen ja bussilla. Sekin hävettää, että käytän bussia tuon muutaman pysäkinvälin. Työmatkani on niin lyhyt, että jokainen normaali ihminen kävelisi sen tuosta vaan sutaisten, mutta minä en. Vaikka ehkä jotenkuten pystyisin ja jaksaisin, en uskalla. Osa tuosta oikotiestä on lenkkipolkua tai mitä lie ulkoilureittiä, jossa ei ole säännöllistä kunnossapitoa. Jos sinne aamupimeällä lankean, niin minua ei ehkä ihan heti löydetä. Ja jollei känny ole valmiina kädessä, en pysty soittamaan. Tai jos menee vaikka taju. Tai jotakin. Tunnustan - pelkään lähteä yksin kävelemään tuosta suoraan.
Asian ydin on siis siinä, miten päästä lähellä olevalle työpaikalle jollakin tavalla, jollakin välineellä. Minulla ei ole ajokorttia eikä varaa edes ajaa sitä, sitäpaitsi en kannata yksityisautoilua kuin poikkeustilanteissa. Minulla ei olisi varaa ostaa edes autoa, saati sitten käydä autokoulua (joka kuulema nykyisin on aivan älyttömän hintainen). En pysty selkä- ja jalkaongelmien takia pyöräilemään, pyöräkin on annettu pois jo aikoja sitten. En pysty käyttämään sitä vanhusten potkulautaa tai pyöräkelkkaa, koska jalat ja selkä eivät sitäkään kestä. Helsinki-korttia on täysin mahdoton tällä olemattomalla vamma-asteella saada (edelleenkään minussa ei ole mitään vikaa, en vain pysty kävelemään ,>). Tutun taksarin kanssa voisi yrittää tehdä jonkun oharisopimuksen, koska hän ajaa omaan piikkiinsä, mutta sekin tulisi aika kalliiksi. Kukaan työkavereista ei tule autollaan meiltä päin, että voisi pummia kimppakyytiä (siis tietysti maksamalla oman osuuteni).
Vaihtoehtoja on siis melkoisen vähän. Olisiko kunnollinen vanha invamopo mitään? Tiedän, että niitä on vielä liikkeellä. Skootteri ois upea, mutta sekin lienee liian raskas ja tasapainokin on vähän niin ja näin. Upea mahdollisuus olisi liittää pyöräkelkkaan pienenpieni moottori! Kukahan tämmöisen tekisi ja olisikohan se luvallista. Tai sitten mummopotkulautaan moottori. Jos jollakin on muita hyviä vinkkejä, ei kun kommenteeraamaan. Kas kun työmatkojen lisäksi pitäisi pystyä käymään myös joskus asioilla. Siis ihan totta! Kirjastossa ja kaupoissa, postissa jne. Että minullakin siis on ihan muutakin ongelmaa kuin pelkästään töihinpääsy. Kiva olisi myös käydä joskus hautuumaalla, mutta pysäkiltä on älyttömän pitkä kävely miehen haudalle, joka on vanhalla Åbergin puolella.
Vaude! Olen nyt kuitenkin taas päässyt töihin ja seuraava isompi ongelma on vasta työstä lähtö tuossa iltapäivällä. Siihen valmistautuminen aloitetaan iltapäivänapeilla, jotta kivut edes vähän hellittäisivät siksi aikaa, että pääsisin kotiin asti. Kotona ei ole enää niin väliä. Saa vaikka särkeä, ple. Siellä voi märistä ja vääntää itkua itsesääliin vaipuneena aivan rauhassa. Täällä ei kehtaa. Muuten kyllä kehtaan vaikka mitä ;D
Mutta pakko taas purkaa tähän tuo Vincentin korppu:
----------------------------------
No lopultakin tuo mamma antaa mulle koneaikaa. Eilen se oli vaan lärpättänyt noista silmävempeleistä hirmuiset rotlat. Mitä väliä, me kissat emme tarvitse sellaisia. Minäkin olen huisin tarkkanäköinen, niin ja vielä hyvännäköinen *virn*.
On ollut niin kuumaa, että aamupäivät olen viettänyt lähes kokonaan parvekkeella, välillä itseäni käännellen. Kun partsikin alkaa olla liian kuuma, vetäydyn sisälle ja valtaan pikkusoffan, sen jossa mamma aina makoilee ja katselee telkkaria. Nyt ei makoile, kun minä makoilen siinä. Ei se kyllä katso telkkariakaan. Häärää vain tuon läppärinsä kanssa, kikattelee, murisee ja nakuttaa näppäimiä. Aika hölmö mamma. Tuonkin ajan se voisi kissankepoisesti lötköttää ja nauttia elämästä!
Olen tottunut siihen, että kun mamma tulee kotiin, minä herään ja käyn vähän tsemppaamassa sitä jolisemalla ja purisemalla. Siitä se tykkää ja tulee paremmalle tuulelle, kun se on aika poikki kotiin tullessaan. Sitten minä annan sen vähän aikaa rauhoittua. Kun se on rauhoittunut, alan varovasti ilmoitella, että päivän pehmoruoka olisi paikallaan. Onneksi mamma on jo tajunnut, että minä en syö sitä kamalaa halpispehmistä, joka on isoissa purkeissa. Se haisee pahalle heti parin tunnin päästä. Ja se purkki on aivan liian iso. Minä tykkään niistä pikkupurkeista, kun minä syön aika vähän tuota pehmojuttua. Naksut on enemmän minun lajini. Pehmoja vaan kerran päivässä. Nyt mamma on ostanut mulle-mulle-mulle erilaisia pikkupurkkeja, joista saan joka ilta puolet tai vähän vähemmän. Ja njammmm kun se on hyvää, kun se tulee suoraan jääkaapista eikä ole lojunut yhtään lautasella. Ja saan vielä puhtaan lautasen. Eniten taidan tykätä tuosta riistasta, mammankin mielestä se tuoksuu hyvälle. En anna sen kyllä maistaa, se söisi kaksi purkkia ainakin kerrallaan.
Tässä minä haaveilen hiiristä ja muusta mukavasta. Taas mamma sanoi, että on epäselvä. Enkä ole, mamma on epäselvä (aika usein minun mielestäni)! Tästä varmaan näkyy hyvin tuo nenänpäässäni oleva hurjan söpö laikku, jollaista en ole monellakaan kissalla nähnyt!
Hurrr-purr-terrrveiset kaikille komeille kissaleideille ja etenkin Rinsessalle sekä mahtaville kolleille eli etenkin Jimbolle ja Reetille, blogataan taas!
------------------------------------------
Ei se Vincent saanut taas sanottua mitään eikä vielä edes kaikkea, mitä oli mielessä. Taitaa olla kissallakin pelkkää tajunnanvirtaa, kuten täälläkin. Mitä mieleen tulee -tyyliin.
Mutta kai se on tästäkin keksiviikosta taas jotenkin selvittävä - meidän kaikkien!
Päivän lekurin moka: Lääkäri sanelee: Työterveyslääkäri soittaa, on hajanaisena ja sekavana työpaikallaan (ei ihme, jos potilaillakin on vaikeaa).
Päivän slogan: Joka kuuseen kurkoittaa, saa pomolta henkilökohtaisen palkankorotuksen!
Päivän tehtävä: Pitäisikö sinun sanoa itsesi irti työpaikastasi? Testaa tästä, mikä on suositus SINUN kohdallasi!!!
Oma vastaukseni, ja vielä hiukkasen kaunisteltu sellainen, on karua kertomaa:
| Your Job Dissatisfaction Level is 61% |
 Your co-workers stink. Your boss is a jerk. And your company is probably in trouble. Think about finding a new job quickly, even if it's just a not-so-great transition job. You've got to get out of there as quickly as you can! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti