MORBIDIA POSTAUSTA...

No niin, Itsepäisyyspäivä on sitten vietetty. Ystävä kyyti haudoille, vaikka vettä tuli ja pluikastakin oli paikoittain. Welhottarella on nykyään myös lieviä tasapainovaikeuksia koipien nivelten väljyyden takia sekä siksi, että oikealla puolella on vaikea tehdä ns. korjausliikkeitä. Joten minä horjuin ja heiluin, ystävä hoiti raa’an toimintapuolen eli kaivoi kyntteleitä ja asetteli niitä. Pari sytytettiin W:n haudalle, ei otettu edes muistohuikkaa. Ilmoitin W:lle myös syyn: siksi, että Mamma on kohtapuoliin tulossa, että ei sovi silloin olla turhan rapulassa. Että odottelisi rauhassa, ehkä sitten toiste. Yksi kyntteli vietiin E:lle, joka kuoli pienenä ikävissä olosuhteissa, surullisen omituisessa tapaturmassa. No, suurella hautuumaalla eli Malmilla olisi ollut toki paljonkin tuttuja. Olisi voinut käydä katsomassa muitakin, mutta ei ole tullut aivan tarkkaan selvitettyä paikkoja. Se vaatii soiton hautuumaan konttoriin, koko nimen ja mieluusti syntymäajankin tietämistä. Ei sitä voi kaikkea muistaa, joten samoilla muistamisilla kulkekoot sitten muut kaverit, tuttavat, entinen naapuri. Hirmuinen trafiikki oli juuri puolilta päivin. Toki, silloinhan kokoontuvat myös veteraanit sankarihaudoille ja moni varmasti oli liikkeellä ihan päivänvalon takia. Oli vaan niin pimeä päivä, että kuvistakaan ei tahtonut tulla selvää... kohta todella ON vuoden pimein päivä. Uskotaan, eilisestä päätellen!

 

Niin, lupasin postata tuosta Pimp My Grave –efektistä. Se ei varmasti ole vielä pahimmoillaan ja kyllähän hautuumaan hallinnolla on sanottavansa siitä, mitä härpäkettä sinne voi virittää. Tarkoitin nyt lähinnä sitä, että ihan fiksujakin ideoita on saatu. Siinä vieressä olevalla perhehaudalla oli viritelty sivukivet tuleville asiakkaille ja nimet oli kaiverrettukin soikeisiin hopea(?)laattoihin oikein tyylikkään näköisesti. Ei paha. Toisaalta, erinäköistä lyhtyviritelmää ja kyntteliä paljon. Kesällä taas näytetään kilpailevan erikoisilla ja uusilla kukkaviritelmillä. Kerrottakoon, että tässä suvun haudalla on kulmassa todella wanha ruusun juurakko entiseltä kotipihalta. Ruusu on hyvin vaatimaton muuten, mutta kasvaa korkeaksi ja vihreäksi ja kukkii paljon pieniä kukkia ja taipuu kiven ylle, sellainen koiranruusu-tyyppinen kasvusto. Mutta sanokaa mitä sanotte, kyllä hautausmaakin voi olla kaunis. Jos se ei ole siis semmoinen laatta-laatan-perään –tyyppinen ratkaisu. Malmin upeista muureista mietittiin, onko tarkoitus pitää väki sisällä vai toisentyyppinen, vielä elävä väki, ulkopuolella *virn*.

 

Kotona sitten kuivailtuani ja vaihdettuani vaatteet katselin Tuntemattoman loppuun ja aloin väkertää juhlalounassa *tsihihihh*. Kyllä, tein juures-nakkikastiketta perinteiseen tyyliin ja tuota kotimaista riisiä siihen kylkeen. Hyvää oli. Soitin myös Kummisedän paikalle, ei, hän ei ollut pariin päivään juuri syönytkään mitään. Valvoskellut ja muistellut, ottanut vähän viiniä, ajatellut. Olin ihan hyvilläni, kun hän kuitenkin tuli – ihmisten ilmoille sitä on pakko kuitenkin lähteä, tänäänkin jo töihin ja asioita hoitelemaan. Istuskeltiin ja juteltiin siinä, muisteltiin Mammaa, W.täkin ja E:tä siinä sivussa, ikäänkuin. Samaa mieltä olimme siitä, että olisi ollut aivan turhaa enää elvytellä vanhusta, koska vanha DNR-päätöskin oli jo olemassa. Parempi tuo rauhallinen ja kivuton lähtö, kuin se, että väkisin olisi pidetty hengissä. Kummisetä sai Itsepäisyyspäivälahjaksi Suomi 90 v. –juhlaolutta ja Juhlamukin, josta sitä juoda. Hänestä se oli kiva ajatus (no Welhotar on tarvittaessa kekseliäs). Hänen pojanpoikansa saa samanlaisen Juhlamukin myös. Minusta siinä oli myös ajatusta.... mukeista on myös tulossa, yllättäen ja todella tietämättäni, keräilytavaraa. Näin jo samaa purtiloa myytävän tuplahinnalla viime vkolla =O

 

Ai että, vai liian morbidia postausta? No, illalla sitten tappelin vielä erään ohjelman kanssa,  joka ei edelleenkään suostu toimimaan, kuten Welhotar haluaa. Häpeä tunnustaa, oli tartuttava manuaaliin *nolo virn*. No alkoihan se toimia, melkein ainakin. Tänään siis jatkoa. Ja tenttikirjaankin tartuin, hyvin on ohkoonen opus, mutta ikävän täynnä asiaa. Selailin jo hieman pidempään, mutta jätin sen kuitenkin toistaiseksi vielä viereen yöksi lepäämään. Ehkä sekin saa vuoronsa vielä tänään. Päivästä on tulossa kovin pitkä.

 

Illalla vielä Kummisetä soitti, vihaisena. Siskonsa, joka oli kovin murtunut Mamman kuolemasta jne. soitti perintöasioista, rahan jaosta, erityisesti Kummisedän osuudesta jne. Ai että, otti päähän molempia. Kroppa tuskin ehtinyt jäykistyä, sisko jo puhumassa rahasta ja niiden jakamisesta sekä Kummisedän osuuden käyttämisestä! Siinä ei voinut kuin miettiä, millainen ihminen sisimmältään on. Heilläkin kun on jo aivan kaikkea; omistusasunto, upouusi auto, toisella hyvä työpaikka, josta jäämässä eläkkeelle, toinen jo kohtuullisella eläkkeellä, aikaa matkailla – ja hehän ovat jatkuvasti reissussa. Mihin ihmeeseen sitä perintöä vielä kaivataan? Kummisetä aikoo jättää oman osuutensa tytöille, joilla on molemmilla isot asuntovelat. Hän ei itse katso tarvitsevansa sen ihmeempää. Asunto on ja tarpeelliset tavarat, kuten minullakin. Sitä tulee toimeen kuitenkin yllättävän vähällä, varsinkin jos ei ole vakitöissä, joka saattaa olla molemmilla edessä. Silloin nimittäin on aikaa myös järjestää asioita niin, että rahaa ei mene kuin välttämättömimpiin tarpeisiin. Puistattaa vieläkin tuo siskonsa toimintatapa!

 

No tämä postaus näemmä jämähti tällä kertaa näihin asioihin, valitettavasti! Huomenna ehkä palataan perusteltuun päiväjärjestykseen  eli ruikutukseen, valitukseen ja väninään...

 

-------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrmenta, kattiskat! En tajuu, mami on taas mulle vähä vihaskana, sihisi semmosii rumei sanoiki ja kaikkee. Enkä mä tehny muuta, ku heräti sen tasan klo 2! Mull teki hurrrrrrrrrrrrrjast miäli kalkonii eikä ollu ees määkäruakaa, nii mitä sitä voi muut tehrä, meinaan vaa, nih!? Ett orja ylös ja heekut kehii. Sitt toi alkaa melkee kiroilee ja uhkailee. Höh, sehä voi mennä taas goisii, ku kerta  on himass. Toisaalt, sitä vissii nyt ois sitt kerranki nukuttanu. No, mutt ku mä kerra aloti sen joikaamise, raapimise ja hepuloinni, samall vaivall toi sitt punkess ylös. Mutt aika epäkohteliaast se kyll viskas mulle mun kalkonin ja napikat! Käyttäytymises olis nyt selkeest toivomise varaa, orja tarttis taas semmose piäne jatkokoulutussessio, niinku. No, kyll se tost leppyy, mä tiädän. Kun mä nyt jo meen nätisti keräll goisii sänkyy, punkee se koht viakkuu. Varpisti, joo. Hei, Kulkurill teekkui! Vaiks sun fotoi ei viäläkää (Kulkurin Iskä, nyt hei rupeet kyll toimii!!!) oo näkyny, sä oon kunno kolli parast Lokistanialaist plaatuu. Ett tervetuloo vaa mukaa mein kollijengii. Ja jos sä haluut, mä voin postata täält sulle sen Mimmikalenterin, ku toi Reetin mami on tänä vuan tehny. Meinaa, ett jos sä et oo sitä saanu ja et viälä tsennaa Reetii, ni mä voin sen pualest varmaa sen laittaa. Siin on tosi mageit fotoi kaikist upeist Leideist tänä vuana. Ett jätä toho mami sähköpöstii vaiks viästii, nii se meilaa sen vaiks sun Iskäll.  Tänää on taas luvattu fisuu! Näkis vaa, höh. Tiätty se tekee jotain kilii siihenki mukaa. Enkä syäny eile nakkei, ne ei sovi mun masull sitt olleskaa. Sain mä sitt kinkun jämii ja semmost viälä. Ett ruakapuali kyll toimii. Mut mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih – se fisu tänää, jookosta, hei!! Jookosta???

 

 

Huaaaaaaaaaah, mami just otti tään foto, mä kuarsin, se sano.... ennnnn........ zzz.. piu.... krrrrrrrrrroooooooooooooooooh ....piu.....zzzzzzz! Et voiki nyt nukuttaa... Huamisee!

 

------------------------------------------

 

No, nyt ei meikäläistä taas nukuta eli kirjan kanssa peiton alle lämpöiseen!

 

Päivän slogan: Ei kuolleita tarvitse eikä pidä pelätä, vaan eläviä!

 

Päivän biisi: World Of Pain

 

Luettua: Nancy Huston - Syntymämerkki, aikakausien ahdistusta ja maailman järkkymistä lasten silmin. Samaa sukua, mutta mitä on tapahtunut ennen? Salaisuuksia ja suuria paljastuksia. Suosittelen, en täysillä, liikaa jotakin-mitä-en-osaa-nimetä, patetiaa, ehkä. Kuitenkin, täysipainoista tekstiä. Nicholas Schaffner - Pink Floydin odysseia, perusopus kaikille Pink Floydista, ajankuvasta sekä musiikista kiinnostuneille. Asiallinen, perinpohjainen bändielämänkerta. Ei hötkyile kohujutuilla tai suurilla paljastuksilla. Welhotar suosittaa ja pitää itsekin bändistä...

 

                                  

 

                            VÄLIINPUTOAVAA VÄLIPÄIVÄÄ!

 

WELHOTTARELLA ON HUONO OMATUNTO, MUTTA VASTAAVASTI MYÖS ITSETUNTO =b

Voi ei, minulla on huono omatunto, koska olen sairiksella. Ei pitäisi, ei todellakaan. Ai että, kyllä tuntui hyvältä lähteä eilen kotio kesken päivän, tulla kotiin ja lojua vähän (tai oikeastaan aika pitkän) aikaa pimeässä. Kohtapuoliin olikin jo hirveä tekemisen tarve, oikeasti. Ja melkein hyvä olo *virn*.  Melkein kivutonkin – mömelöiden riipomisen jälkeen siis. Eli mitä tästä voisi päätellä. Ensiksikin töistä tulee paha olo. Kotona on parempi, jopa melkein hyvä olo. Siispä työnteko aiheuttaa sairautta, stressiä ja kehnoa vointia. Pitää siis lopettaa työnteko (ainakin Herjaamolla). Tuntuu kuin päälleni olisi jo eilen kerätty tulisi hiiliä, kun  kehtasin aamulla käydä töissä selvittämässä sairasloma-asiat ja hakemassa pinkan papereita. Hyvä, ettei kassia tarkastettu – enhän vain vie töitä mukanani. En sentään, otin opiskelupaperit mukaan, samoin rinttailin muutaman mahd. haettavan työpaikan ja vähän muuta tarpeellista. Joku tuntematon sijaistaa... hyvä. Väliäkö sillä kuka, kunhan jotakin tehdään. En viitsi ajatella asiaa. Ruhtinaalliset 1.5 vkoa aikaa olla rauhassa. Öhh, juu, tentit ja haastattelut. Mutta ne ovatkin sitten jo kokonaan toinen asia.

 

Tosin aloitin jo eilen tenttiin valmistautumisen. Luitte ihan oikein. Otin kirjan viereeni sänkyyn, en sentään vielä tyynyn alle. Jopa selailin em. kirjaa. Mahtava aloitus. Tarkistin yhden asian, se oli juuri kuten ajattelinkin. Laitoin kirjan takaisin sängylle viereeni ja nukahdin suht. tyytyväisenä ,D Seuraavassa vaiheessa voin jopa kuvitella lukevani sitä ja sitten sijoittavani sen tyynyn alle. Kaikkihan tietävät, että se on tapovarma keino imeyttää tiedot pieneen päähän yön aikana!

 

Se on sitten Itsepäisyyspäivä, kynttilälyhty on palanut eilisillasta lähtien, samoin kaamosvalot. Tänään ystävä lupasi käyttää minua hautuumaalla – viedään kyntteleitä, ainakin W:n haudalle, ehkä muuallekin, katsotaan nyt. Jos siis kaikki menee, kuten suunniteltua on. Yleensä ei, mutta me liikuntaesteiset emme ole kovin kranttuja, vaikka suunnitelmat menisivätkin pieleen. Ei ole paljon varaa valitella. Hirveä laskenta jo tässä vaiheessa kuukautta, mihin taksomatkat riittävät. Kukaan ei ota huomioon, että olisi ylimääräisiä menoja. Esim. työhaastattelut ja tentit. Ja jos harrastaisin näitä j-juttuja, pitäisi tässä kuussa ehdottomasti olla ylimääräisiä j-matkoja! Prletto. No, täytynee maksaa kauppamatkat itse ja laittaa ne erikseen tositteiksi sos.tstoon uutta anomusta tehtäessä. Että aina ei voi ennakoita kuukauden tarpeita. No, ei todellakaan! Tai voisi, jos olisi vain kotona. Silloin voisi jopa käydä joskus kylässä! Tai ns. huvittelemassa (prle, minä huvittelen tässä parhaillaan koneella ja kohta huvittelen lukemalla vähän lisää kirjoja).

 

Työkaveri T. haki edellispäivänä sitten kissin – lupasin joskus parin kk:n sisällä käydä katsomassa eli heti kun taksotilanne sallii. Aivan ihana ragdoll, 4 kk. Sulokas ;D T. lupasi jossain vaiheessa postata minulle kuvia, laitan sitten tännekin. On mukava, että jonkun näkee niin nauttivan kissaa noutaessaan, tehdessään hankintoja ja etsiessään oikeita ruokia. Hänellä onkin ollut pahinta laatua oleva kissikuume jo monta kuukautta. Onnea vaan perheenlisäykselle =D

 

Tänään siis ohjelmassa toivottavasti käynti hautuumaalla, Tuntemattoman katsominen tod.näk. Kummisedän kanssa, mahdollisesti myös naureskelua Linnan pippaloille sekä perisuomalainen arkiruoka. Olisikohan nakkikastike mitään? Suolapaloiksi on kyllä tarjolla savulohipasteijoita yms. Mutta jotenkin ajatus nakkikastikkeesta viehättää hieman kieroutuneisuuteen taipuvaista mieltäni. Kun muut vetelevät ns. pikkujouluemmeitä ja snadeja kinkkuja tms. herkkuja... Taitaapa jäljellä olla vielä mausteeksi roiskeitakin... Ja jos erittäin epäsovinnaisesti laittaisi sen tarjolle pestoriisin kanssa. Tiedän, kuulostaa pahalta. Welhottaren tekemänä maistuu hyvältä. Tai sitten jotakin kalkonijuttua ja riisiä. Nakit voisi säästää myös suolapaloiksi. Katsotaan nyt, tuleeko tänne kukaan vai syönkö kaurapuuroni yksin?! Ai anteeksi, siis Vincentin kanssa, tietysti!

 

----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrve, kaikki Lokistanian kissinkat ja kliffaa Itsepäisyyspäivää jokaselle! Toivottavast teki saatte jotain heekkui, mulle ainaski on luvattu. Joo, siis luvattu – mami vaa välill vähä unohtaa. Mutt eilenki taas sain kinkkuu ja sitt semmost kunno tummaa lihaa, jotai lehmää, sano mamiska. Hyväääää, njamm. Ja sitt napikoita. Ja pääsin mamin viakkuu jo aikaste ja sitt uudestaa myähemmi. En kyll tykkää, ku se kuuntelee tota sen uutta raatioo sänkyss. Se käy vähä mun koovii, sen pitää laittaa se ihan hiljasell, muute mä joudun menee pois. Mä oon herkkä äänill. Välill mä pelästyn, ku mami lukee mun koovan viäress ja sitt kääntää sivuu, kuuluu semmone pelottava ääni. Tai siis mä mitää pelkää, mähä oon ihan hurrrrrja taistelukissi, mutt silti! Nii niinku ett eile oli taas oikee kissin päivät! Enkä mä oo tehnykkää mitää ihan hirvee typerää vähään aikaa (täytyypä tarkistella tilanteita, toim.huom.). Mä oon ollu kunnon kissi ja kilti kun mikä. Ihan varpisti! Ja mami jää mun kaa himaa melkee kaheks viikoks, mmmm. Se on sairas, vaiks ei se oo. Omituist. On se kyll oikeestikki kipee, mutt niihä se on aina ollu, siis sen ajan ku sen on ollu mun mami! Hehheeh, sen kaveri on ottanu kans kissin, jonku hassun merkkise, mutt kunnon kollin kuiteski. Sill ei oo viälä nimeekää vissii.... Mä vähä kyll ootan, ett mä näkisin sen foton edes. Tai vaiks näkisinki sen. Mutt siin vois käydä huanost, ku mä en oikee tuu toimee muitte kans. Ett unohdetaa se juttu. Mutt vähäks mä oon ude kuiteski! Ja hianoo, ett joku on iloskana ku kissi saa uude kodi – se on aina hianoo. Vaiks se ei ookkaa löytökissa, mutt jostai huitsin kaukaa se käytii hakemas. Eikä se ollu kelvannu muille =O Ihan hölmö juttu, siis mami sano, ett sen värin takii ei ollu kelvannu? En nyt kyll tajuu tai mami on tajunnu ihan vääri. Ei kai nyt kissii värin takii valita! Mutt se on kuulemma kotiutunu jo ihan hyvin ja päässy tiätyst sänkyy goisii niinku pitääki ja sill on ostettu ruakii ja tyhjätty hyllyi, ett se pääsee tsiigailee fönarist. Ihan oikee asenne toll sen frendill *leveä kollivirn*. Hyvä, mä oon onnelline sen kollin pualest, jos se on päässy kunnon himaa. Täytyy viäl tarkistaa toi värijutska, tollane jää kyll meikää vähä vaivaa...

 

 

Vaihteeks taas paras loikoiluasento - huamatkaa, mull on silmät auki! Hhrrrrrrrrrrrrrrr........zzzzzzzzzzzzzzzzzzzz........... Huamisee!

 

-----------------------------------------

 

Kohta menen peittojen alle lukemaan ja lämmittelemään, ehkä ottamaan snadit aamutirsat!

 

Päivän slogan: Sinulla on väärät harrastukset, jos kaikki rahat eivät mene!

 

Päivän biisi: Kulkurin iltakalja

 

Luettua: Craig Ferguson - Putoamistemppu, melkoisen sekopäinen, sekava ja räävitön opus ,D Welhotar suosittaa, kohtuudella kuitenkin. Tässä saa itsekin päänsä sekaisin ihan ilmaiseksi, erittäin nautittavaa ja epätodellisen absurdia sekoilua! Ritva Sarkola - Kuolonkukka, no joo, en menisi kehumaan. Ainoastaan akuuttiin dekkaripulaan sairastuneille sopivaa luettavaa. Juoni kömpelöhkö, syyllinen arvattavissa jo puolivälissä. Epäuskottavaa kaikin puolin, ei oikein mitään, mitä kiittelisi, valitettavasti. En voi suositella, en kuitenkaan täysin littaakaan. Eli täysin yhdentekevä mitättömyys. Mutta uusi opus on jo aloitettu, siitä sitten huomenna...

 

                                  

 

                   ITSENÄISTÄ PÄIVÄÄ KOKO LOKISTANIALLE!

 

EDIT klo 12.15: Malmin hautuumaalla käyty ystävän kanssa - hirmuinen trafiikki - jotkut kiihdytyskisat, ehh? Kynttelit viety W:n ja E:n haudoille, samalla katsastettu pari muistomerkkiä. Todettiin myös Pimp My Grave -efekti 0=o Lisää huomenna!

WANHA NIITTAAJA ISKI JÄLLEEN, WELHOTAR SAIRASLOMAILEE JA MUUTA

Niin, Wanha Niittaaja, tuo salamyhkäinen ja arvaamaton kaveri iski sitten juuri sukupolvien vaihtuessa. Klaaniin tuli uusi jäsen, toinen poistui! Kummisedän ja tietysti myös W:n äiti kuoli eilen klo 13.10, rauhallisesti, kauniisti, ilman kipuja - mistä olen tosi iloinen. 86-v. on pitkä ikä, mutta itku silti tuli. Hän oli koko klaanin johtajatar, ylläpitäjä, hengetär vielä sairaalassa ollessaankin. Vielä su hän ehti nähdä vauvan kuvat ja oli kovasti iloinen. Sitten eilen iski massiivinen infarkti, onneksi morkkua tuli sen verran, että ei kipuja ollut. Kummisetä & sisarensa ehtivät vielä pariksi tunniksi jopa viereen. Sie mamma, sie lähit vähä turha noppeest sinn yläkerttaa pittää muit kuris! Kerroha sie terviiset pojalles, ja piä seki siellä järjestykses, ettei se kaikkii tyttölöi siell pelmuuta! 

Eli tuli sitten valvottua eilisyö melkein kokonaan. Josta toiseen asiaan. Welhotar jää sairaslomalle neuropsykon(kin) suosituksesta, ainakin täksi ja ensi viikoksi. Asia järjestyi melko kivuttomasti. En minä enempää kyllä nyt olisi jaksanutkaan. Olen melko väsy, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Lyhyesti sen verran, että huomasin testeissä itsekin selkeästi väsymyksen vaikuttavan toimintoihin, osittain myös tietyn tyyppisiin keskittymistehtäviin. Näistä rapoa myöhemmin. Psykkalle järjestynee myös aika jossain vaiheessa ja neurolle uusi aika. Joten turvallisissa käsissä ollaan. Itse asiassa, tämä neuropsyko ja toimintaterppa ovat ainoat, jotka ottavat Welhottaren vaivat edes jotenkin tosissaan =O

Tämä sairis helpottaa kyllä nyt kaikkia tilanteita, suorastaan hurjan paljon! Pääsen edes yrittämään keskittymistä tenttiin. Lisäksi, ylläri-ylläri, Suuren Haastattelun päivälle tulikin yllättäen myös työhaastattelu, ne ovat sopivasti peräkkäin. Stressiä ja jännitystä siis riittää ihan jaettavaksi asti, ziitosta vaan! Mutta jos tässä jotakin saisi nyt tehtyä ja edes leposteltua ja nukuttua viikon aikana, hyvä olisi. Kummisedän kanssa täytyy nyt ainakin viettää enemmän aikaa, se on ihan selvää...

Ja ettei aivan väninäksi menisi, humputusasioita lopuksi. Hakis on Hakis, juu. Welhotar tuhlasi! Belgarionille tuli täysi setti haisutuotteita, joita isänsä ei pääse kokeilemaan, samaa sarjaa ja jopa minun nenääni sopivia. Lisäksi vähän oheistuotteita, joilla lahjotaan pari työkaveria. Siis semmoisia pieniä juttuja, ei mitään oikeita j-lahjoja. Hallissa sorruin tietysti roiskeisiin (juu, Kummisedälle ja Vinskille, itselle ihan vähän vaan) ja vähän muuhunkin. Kun vielä jalat olivat kohtuukunnossa tein pienen kierroksen ympäristössä - ja mitä minä löysinkään!? Jotain, jota olen etsinyt jo pidemmän aikaa, paikka jossa on myytävänä KUMIANKKOJA!!! Welhotar tietyistä syistä sortui tähän:

Suorastaan herkkä ja siisti, mutta myös huolehtiva olemus viettää nyt aikaansa tuijotellen minua kylppärissäni! Onnitteluja vastaanotetaan... ,D Ja kavereita hänelle hankitaan taas tilaisuuden tullen.

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Ei kuulkaas oo ihmeitte aika ohi - mamiska toi mulle tuliaisii, iha omii. Tai siis niinku hirveen kekosen lihaa, semmose oikee pussuka kaikkee heekkuu. Sitt se kaiveli siältä mulle kalkonii ja semmost ihan oikeet lihaa (paahtopaistia, toim.huom) ja vaiks mitä. Ja mä sain hei syädä nii paljo ku mä melkee jaksuin. Sitt mami sano, ett ei ihan hirveesti enää, ett voi mennä masu sekasi. Ja mä muistan, milt se tuntu, nii ett mä lopetin ihan suasioll. Ja menin masun viäree goisii, mmmmm. Oli kiltiä, kilti mun mami >o< Mitäkähä se ostais mulle sitt pyhiks, ku se puhu eri fisuist ja jostai Pojan kans jo, ja siänist ja kaikest. No siihe on aikaa! Hei Kulkuri, kliffaa ku sä kävit jättääs juttuu mulle. Hei mä tiädän noi ihmispennut, niide ääni ON tosi erilaine kuin kissipentuje. Ja vähä isompana ne voi käydä repittää. Mutt hei, ton ihmispennu vanhemmill on jo kaks omaa kissii, ett voi olla, ett siit ihmispennust tuleeki iha ok. Ei kyll voi olla varma. Oon mä kuiteski vähä ude.... Kulkuri hei, oleks sä muute kans tämmöne tyylikäs oranssi vai minkä värine sä oot? Mä joteski kuvittelen sut oranssiksi? Voisit vähä kertoo, sen mä kyll uskon, ett sä oot komee ja ainaski tehokas katti! Pidä säki kuule ne orjat, ainaski se sun iskä siäl järjestykses. Katos muute näist himahommist ei tuu mitää! Eiks?

Mamin kävi kateeks, ku mä otin relaa matoll *kollivirn*. Hei, kliffaa Itsenäisyyspäivää kaikill Lokistanian itsepäisill leideill ja kolleill kans! Palataa asioihi huamenna.

-------------------------------------------

Vincent oli onnesta kankeana saadessaan kerrankin todellisen lihavalikoiman. Onneksi pidin pääni, enkä antanut syödä ihan kaikkea... seuraumuksen muistaen, nenässäni ja pyykkikoneessa tuntien.

Päivän slogan: Elämä kulkee kuin raiteilla ja silti jäät lopulta junan alle!

Päivän biisi: Jo Karjalan kunnailla lehtii puu (muistovärssynä!)

Luettua: Benjamin Kunkel - Jumissa, ehheeh, Welhotar suosittaa kaikille. Varsinkin, jos olet joskus pähkäillyt päätöksissäsi! Tätä voisi luonnehtia vaikka romaaniksi aikuistumisesta, mutta ei nyt sentään... ;D Tragikoominen, hyvin kirjoitettu romaani nuorista aikuisista, päähenkilönä Dwight, joka ei ole täysin tavallinen (normaali?) hänkään. Tarinaan sisältyy mm. mielenkiintoinen lääkekokeilu, erikoinen matka, ihokarvojen poistoa ja muuta mielenkiintoista ja uteliaisuutta herättävää. Kannattaa ehdottomasti lukea, jos eteen sattuu.

                               

                        KELIRIKKOISTA KESKIVIIKKOA!

MASIS, FRYSIS, KALIS JA PÄIVÄN TAUTI!

On, on frysis ja kalis – paleltaa! On paleltanut jo pitkän aikaa. Outoa. Masentaa. Vetuttaa. Sitäkin on tehnyt jo pitkän aikaa eikä se ole mitenkään outoa. Pienemmät (siis lähes kaikki) Herjaamolaiset jo väistelevät minua, kun kuljeskelen hiljakseen ontuen ja kiroillen käytävällä. Nyt on 4. siis neljäs päivä joulukuuta eikä työsoppareista tietoakaan! Tämä on laillistettua kidutusta. Mieluummin ottaisi tiedon ei-jatkosta kuin odottaisi sitä stnan paperia. Siis jos pystyisi ajattelemaan niin positiivisesti.

 

Pystyisikin aktiivisesti ajattelemaan työttömän päivää. Se olisi minulle – ikävä kyllä, helpotus. Eilen vedin taas töitä täpöllä. Hätinään kävin syömässä ja siinäkin kuulin jotakin vidhuilunomaista. Kun pari naista riipi jotain lämmintä kuppia, mitä meikäläinen ei mieluusti syö. Syön kunnolla kerran päivässä: n. klo 11 tienoilla, Herjaamolla ja omaa, lämmintä ruokaa. Mitä se kellekään kuuluu, mutta ilmeet olivat selkeät: siinä se mässyttää kaukalosta taas tuollaista määrää ruokaa, ei ihme, että on leveä kuin ladonovi. Perkele! Anorektikot! Minä syön aamupalan klo 2 – 3 aamulla, minun omepäärynäni nautin klo 7 – 8 ja klo 11 sen stnan ruuan. Illalla syön pari leipää tai kaurapuuroa tai teen seuraaville päiville evästä! En minä syö kolmen ruokalajin illallista, kun minä en jaksa. En minä eilenkään illalla jaksanut yhtään mitään. Kun tulin kotiin, ryömin suoraan sänkyyn pimeään aukkoon tunniksi. Ei, en nukkunut, vajosin vain sinne pimeään.

 

Melkein tasan puoliltaöin iski Päivän Tauti eli pesukonefiilis, tuli kiire kylppäriin. Sen jälkeen ei olekaan juuri ehtinyt nukkua. Lisäksi puoli tuntia tuon jälkeen Vincent oksui (varmaan silkasta myötätunnosta) karvaoksun ja tietysti keskelle sänkyä eli ei kun siivoamaan. Kivaa yön viettoa – mutta enhän minä muutenkaan toki nuku! Mihin sitä meikäläinen nyt unta tarvitsisi... ihmettelen.

 

Tänään on se neuropsyko. Toivottavasti en menetä malttiani. Olen tässä toivomassa melkein kaikille ihmisille kovia, kestämättömiä kipuja mielellään vaikka alkuun vain vuodeksi, vuoden jokaiselle päivälle. Ja päälle arvosteluja siitä, että eihän sinulla voi olla kipuja ja jos onkin, ne ovat itse aiheutettuja! Olisi mukava tietää, miten siihen muut reagoisivat. Nimittäin läski ja fibromyalgia eivät esiintymisensä osalta mitenkään kovasti paljon korreloi!

 

Helpotuksena – no jaa – taksoennusteista huolimatta käyn kuitenkin Hakiksessa. En ehdi enkä pääse sinne enää tässä kuussa missään vaiheessa. Olen siististi muiden ohjelmoima tahdoton otus. Iisalami vahtii kyytejäni ja Herjaamo tekemisiäni, sos.tsto taksokortin käyttöäni. Kissa syömisiäni ai niin ja toki myös Herjaamon leidit. Minä haluan pois. Minä haluan jäädä kotiin peiton alle ja viettää rauhassa siellä ihan aluksi muutaman kuukauden!

 

---------------------------------------

 

 

Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kissinkat! No juu, ei siis ei eileskää illalla donarii. Tää on ihan mahotonta ku orja ei enää kuuntele mitää. Söi se jonku leivän ja heitti mulle piitin metsuu. Täll kertaa en syäny. Enkä kissinruakaa. Osotin vähän miältä, niinku. Oksuin sitt yälä ku kerta orjaki teki jotai semmost, se kyll meni kylppärii ku sen masus kuulemma kierteli joku. En tajuu, miten silläki voi siälä joku kiärrellä. Vaiks on siälä varmaa tilaa, mutt silti =O Nii sen oksun jälkee mä toss vähä rupesin jolisee, ettei mamin tarvii sen enempää nukkuu, ett se niinku pysyy hereill ja paikat siistein. Mä hualehdin niinku kämpän ylesest siisteydestki. Oikee tosi hyvin viälä. Äskenki vedin kunnon hepuleit. Melkee iskin mamin koipee, mutt se huamas ja sano ruman sana nii mä jähmetyin heti. Hitsi, ei oo kliffa jos noi orjat on liika tarkkoi! Nii mamiiiiiiiiiiiiiiiiih, jos tänää kerta oot menos johki, nii ni kissituliaisii sitt kaa.  Tää tahtois vaihteeks omii heekkui. Tai sitt lopultaski avataa se donari, joka on ainaski sata kertaa mulle jo luvattu. Nih!

 

 

Täss fotoss mä otan ihan vaa taporelaa soffan kaiteell. Mami yritti ottaa fotoi ku mä leikin hiiruloill, mutt heti ku mä kuulen sen äänen, sen kaameran nääs, mä rupeen liikkuu muualle. En tykkää kuveist. Vaiks mä oonki viksu ja vilmaattine – mutt silti! Huamisee....

 

--------------------------------------------

 

Olisimpa minäkin viksu ja vilmaattinen – minulla olisi jo toinen työpaikka. Valitettavasti en ole...

 

Päivän slogan: Ei terve ruumis (?) työtä kaipaa ja kipeänä ei saisi tehdä!

 

Päivän biisi: Am I Going Insane (Radio)

 

Luettua: Valeri Panjuskin - Mihail Hodorkovski, hiljaisuuden vanki, toimittaja vakuuttaa, että ei ole kirjoittanut tätä itse oligarkin eikä kenenkään muun pyynnöstä. No joo, unohdetaan tämä. Mielenkiintoinen esitys kuitenkin mm. Venäjällä tapahtuneesta yksityistämisestä ja sen toteuttamisesta oudoin(kin) keinoin. Lainsäädännön puutteista, lahjonnasta, sekä uudesta politiikasta ja syyllisten etsinnästä. Putin ei pitäisi tästä *virn*. Ei sillä, en puolustaisin Hodorkovskiakaan. Mutta suosittelen jokaiselle, joka on vähänkään kiinnostunut uuden Venäjän politiikasta ja taloudesta! Mielenkiintoisen pelottavaa luettavaa..,

 

                          

 

                       TIKKUILEVAA TIISTAITA!

 

JOKA TOINEN PÄIVÄ TÖITÄ - MMMMM...

Welhottarelle oikein sopivaa, joka toinen päivä töissä, joka toinen päivä jossain muualla *virn*. Huomenna, ikävä kyllä, siis neuropsykolla. Samalla aion kyllä käydä taas Hakiksessa ja tarkistaa Yrjön tarkonnan, noin niinkuin lahjomusmielessä. Belgarionille ja parille kaverille, muut saavat kissikalenterin tai lämmintä/kylmää kättä ihan ansioidensa mukaan. Ehh, hallissakin on pakko käydä. Juu, en minä mitään muuta, mutta pari hakasta pitäisi sieltä nappipuodista hakea. Ei, ei mitään heekkuja, ei toki, tai jos, niin ainakin ihan vähäsen vaan, varmasti. Niin, sitten keksiviikko normitöitä, Itsepäisyyspäivä, normitöitä, viikonloppu. Hah, tällaiset viikot ainakin vaikuttavat mukavilta!

Ensi viikko onkin pelottava, suorastaan ahdistava, tentit ja haastattelu. Minä en osaa suhtautua niihin oikein, jännitän aivan tolkuttomasti, juu, turhaan, tiedetään. Toivottavasti myös jotakin muuta mielenkiintoista ja mukavampaakin olisi jo tarjolla. Ensi vkollakin ti olen siis muualla, samoin osan to. Ai että, takso kulkee ja ihmiset ovat kateita. Tietäisivätpä vaan. Olen taas riidellyt kuskien kanssa, no en nyt tänä aamuna. Oli oikein mukava kuski, haukuttiin yhdessä Iisalamen töppäilyjä ,D

Eilen kävi ystävä kylässä. Olipa mukava, koska olin jo la tehnyt pakolliset puuhat eli ei ollut sunnuntaiangstia niin pahasti. Lisäksi hän fiksuna naisena toi omat eväät mukanaan - olivat hyvejä, ziitosta vaan! Ilmeisesti hän kyllä tuntee Welhottaren jääkaapin tarjonnan: kalkonia, donaria, hikijuustoa, rahkalevitettä... ja ruispuikeloita tai näkkäriä. Hieman kolkkoa, ehkä. Kaffetta sentään on aina. Eli siinä tuli puitua taas asiaa ja ei. Kiva, että ihmiset vaivautuvat, kun itse ei pääse eivätkä matkat riitä. Aina ei haluttaisi käyttää omiakaan rahojaan taksoilemiseen. Tässä kuussa taitaa olla pakko...

Muuta - no ei todellakaan muuta! Ai niin, pakko kertoa, että sen verran kuitenkin sihteeröin vielä Kummisedälle, että tilasin uudelle tulokkaalle joko ristiäis- tai j-lahjaksi Suomen pienimmät aidot Reinot *kikattaa*. Kummisetä on Reinojen ylin ystävä, kuten oli W:kin ja nämähän sopivat kuni nenä päähän!

-------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kavrut! Mull oli kans juu aikastas hyvä viikonloppu. Oli heekkui ja oli ihmisii, muitki siis ku mami. Mutt joteski se mamin kaveri, mä tiä, se haisu oudolle... kissille? Jollekki, meinasi raapittaa, mutt noup, ei ihan sentää. Mä kyll tykkään siitt, ku se kerta oli mukana ku mut haettiinki. Jos se muute johtuuki siit, ett mä muistan sen ihmise ja yhistän sen joteski niihi kammo vankilakoppeihi? Voisko olla, hei? Jos vaiks oiski? Ett mull on jääny jonkunlaine tsykopologine rauma.... juu, se se onki, pitää sanoo mamiskall, ett kertoo Titille sen, ett Titi ei ois mulle vihaskana. En mä tykkää, ett kukaa ois vihane, en ollenkaa. No sitt ku Titi oli lähteny, me mentii lukittaa, siis mami vähä luki ja mä aloin goisii. Sitt mamiki goisi. Mä heräsi siihe, ku se sano äänee jotai - hei se heräs itekki siihe ja alko nauraa. Se oli nähny jotai ihan omituist unta! Eikä me muute sitt syäty taaskaa donarii, aina vaa sen kans pihistellää. Höh. Me syätii knakei. Ja sitt aamull mä heräsi vähä turhan aikaste, enne kahta, ni mami suuttu ja nakkas mulle ruuat ja painu takasi goisii. Ku se duunas sitt omii smörgareitaa, mä sain viälä metsuu vaiks mä en sitä yleensä syä. Hähhäh, söimpäs. Titin tuamaa hyvää metsuu! Mami meni ihan puihi, ku en oo sitä enne syäny. Ois aihett laittaa jotai fisuu tänää, hei, jooko! Mamiiihhhh...

Mami on aina sanonu, ett näit asioit ei pidä hävetä! Ett täss mä oon tärkeell asiall, ja ku on sanottu, ett jos ei masu kerta toimi, voi vaiks tulla oikeenki kipeeks. Nii et mä oon laatikol... *kollivirn*, mamin ylläri! Moi taas huamisee!

--------------------------------------

Näin todella hupaisaa päiväunta: Olin jossain ns. normikotitalousluokassa ja piti laittaa jauhelihakastiketta. Opettajana oli tstotekniikan ja asiakirjastandardien maikka, joka ei erityisemmin minusta pitänyt, lähinnä hymähteli vinosti. Minä pistin muut keittelijät järjestykseen ja aloin selvittää, miten oikeasti tehdään kunnollista jauhelihakastiketta spagetin kanssa syötäväksi. Naapurina oli työkaveri, lahkouskis, joka meinasi suurustaa kastikkeen vedellä ja jauhoilla sellaisenaan. Sain hirveän hepulin ja aloin selittää, että ei vältt. tarvitse mitään suurustaa, jos käyttää vaikka tomaattipyrettä, siis PYRETTÄ (ja tässä vaiheessa heräsin siihen, että suustani pääsi melkein huutaen tuo PYRETTÄ!!!). Olisiko Freudilla jotakin sanottavaa?

Päivän slogan: Parempi skitsofrenia, kuin jatkuva yksinäisyys...

Päivän biisi: Tällä tiellä, terviisiä vaan eräälle, joka ei taatusti lue tätä lokia...

Luettua: Clive Cussler - Kaanin aarre, joopa joo, huaah. Minä olen niin kyllästynyt näihin ihmetarinoihin ja Kuslierin Kliiviin. En suosittele, äärimmäisen akuuttiin kirjapulaan, muistakaa laittaa tumput käteen! Argh. Mutta parempaa ja suorastaan nautinnollista eli Terry Pratchett - Pojat urhokkaat,  Vartiosto kasvaa edelleen ja toimii ,D Merestä nousee uusi kaupunki ja jopa Uteliaat Kalmarit ovat uteliaita... Suosittelen ehdottomasti kaikille Pratchettin ystäville. Mahdottoman hyvä vaikka joulukirjaksi. Nautittavaan sanailua iltojen iloksi muutenkin. Ankh-Morporkh on niiiin miellyttävä ja mukava ympäristö =D

                            

                              MAANANTAITA!

SUNNUNTAI, YÖ, NO JAA....

Olipas eilen ns. touhukas päivä. Sain kirjastosta kassillisen materiaalia, ziitosta vaan. Kävin parissa kaupassa – järjestelen Kummisedälle tällaista joulukuun Survival Kitiä. Kummisedästähän kun tuli juuri Ukki (hän itse haluaa niin), hänellä on kohta syntymäpäivä ja sitten on se j-juhlimus. Hän halusi kaikki lahjuksensa (!)  samalla kertaa. Minä tiedän jo, mitä hän tulee saamaan. Osa hankintoja on valmiina, vain loppusilaus puuttuu. Sen saan vasta tiistaina. Tapasin sitten Belgarionin sopivasti Risman kehässä ja jatkoimme tehokasta yhteistyötä ruokakaupoissa. Viikon ruokien ja muiden emmeiden haku kahdesta kaupasta äärimmäisellä tehotiimityöllä ilman turhia aapailuja ja askelia vie n. 30 min. Me olemme tehokas kaksikko! Risma tarjosi kiitettävästi oranssia lihaa yms. Samoin Liiteri kalkonia, leipää jne. Hah – Itsepäisyyspäivän takia kauppojen tilauksia on ilmeisesti ollut muutettava ja osa härpäkkeistä vanhenee juuri 6.12. tai 7.12. Eipä haittaa, pakkanen sai täytettä. Olimme oikein tyytyväisiä, mukaan tarttui vähän herkkujakin ,D

 

Belgarion raportoi tehokkaasti poikain iltalomasta – ja minä sain naureskellen kuittailla sattumuksia. On se hyvä, että Belgarion tietää, että minulle voi kertoa kaikenlaiset jutut. Minä näet olen kaikkein viimeinen paheksumaan moista. Olin vain tyytyväinen, että olivat pitäneet huolta toisistaan eli kavereita ei jätetty, joten kaikki palasivat oikeaan paikkaan suht. oikeaan aikaan. Hah – pojasta on tulossa kohtapuoliin korpraali. Ensi viikon ovat kuitenkin leirillä, siis ihan koko viikon. Piti ostaa suklaalevy (niitä Liiterin pieniä) joka päiväksi eli 5 kpl, ihan vain lohdukkeeksi. Vaikka viestimiskeskus tullee olemaan jonkinlaisissa sisätiloissa, Lapsi joutuu nukkumaan teltassa, kylmässä, kylmässä ja pimeässä metsässä! Ja mahdollisesti vielä kelaamaan (tämä on salakieltä, kaverit tietävät!). Sieltä hän pääsee kuitenkin suoraan perstai-iltana lomalle. Toivottavasti suihkun kautta, tämä oli hänen oma ajatuksensa. Viikossa rähjääntyy kuulemma oudosti, alkaa dunkata mielenkiintoiselta ja vaatteetkin, erityisesti hikisukat, alkavat olla jo hyvinkin tiiviissä pusseissa kuljetettavaa dangerous-jätettä. Josta asiasta kameliin; Belgarion oli kuin olikin testannut Yrjön haisunäytteet ja valinnut parhaan – toivottavasti se on sellainen, mitä minäkin kestän. Hän tulee saamaan koko arsenaalin em. haisua käyttöönsä siis, hankinta myös ensi vkon reissulla.

 

Pakko on vielä rapota ruuasta; tein ns. perinteistä juures-sikapataa. Ei siitä kai oikein perinteistä tullut. Pakkasessa olevat lantut saivat kyytiä eli iso köntti sieltä, pari isoa porkkanaa, sipulia, selleriä, ai niin ja ne sikasuikulat, joista osa ensin koesyötettiin Vincentille. Tässä vaiheessa kannattaa vilkaista Armi Painin lokia, jossa on mainio postaus näistä marinoiduista suikaleista!!! Kun Vincent jäi henkiin, pantiin loppu omaan pataan muhimaan. Mausteiksi perinteisten lisäksi tietysti kurria, valkosipulia sekä yksi pitkänpitkä vihreä kili ilman erityiskäsittelyä - vain viipsaleina. Muhitettiin kypsäksi – mmmm. Naurakaa vaan meikäläisen lantunpakastusoperaatioille, mutta kyllä se kannatti. Vihannekset olivat tod. hyviä  ja niitä oli reilusti, taisi olla enemmän kuin lihaa. Kylkeensä pata sai riisiä, johon loppuvaiheessa hulautettiin huuhdellun pestopurkin jämät – riisi kun on muuten niin aneemisen oloista. Oli njasmkista, kaikki olivat tyytyväisiä. Myös Vincent!

 

Jälkkäriksi saatiin kaffetta pullakräämihöttön kanssa. Hyvää! Ja sitten jäi yksi pienenpieni valkosuklaalevy jostain syystä minulle vielä jömmaan. Ehh, en ole koskenutkaan siihen – vielä. Lisäksi Belgarionin kanssa siivottiin parveke ja hän viritteli kaamosvalot oikein nätisti parvekkeen kaiteelle. Siinä on meikäläisellä vähän ongelmia. Parvekkeen lasitus kun on kaiteiden sisäpuolella! Eli seinät pitää aukaista vuorotellen ja vetää valot kiepillä sieltä välistä. Mutta on tuosta intistä siis ollut hyötyäkin, toimi sujui nopeasti ja nätisti. Sitä vartenhan Belgarion on koulutettavana. Mitä? Ei vai... ompas! No juu, kaiken huipuksi eli kipulääkkeiden oton jälkeen pölkkäröin residenssin ja pesin ison koneellisen pyykkiä. Siksi olenkin taas hereillä klo 2. Oikea olkapää ei pitänyt eilisestä touhuilusta, ei myöskään vasen. Vasenta puukotetaan vähän väliä, oikea on tunnoton ja jäykkä sekä särkee täpöllä! Koivet ovat lähes toimimattomat. Piti taas raahata itsensä kylppäriinkin, pletto. Terve minä tässä terve, terkkuja  vaan HYYSsiin, prle!

 

Seuraava osuus käsittelee sitten uutta vauvaa eli kääpiötä – jättäkää siis väliin, jos ei kiinnosta. Tämä nyt vain on postattava aikakirjoihin sekä tietysti tiedoksi eräille loppumetreillä oleville *virn*. Eli H. oli alkanut tuntea olonsa oudoksi to puoliltaöin, sitten vedet olivat hulahtaneet. Soitto sairaalaan, josta ilmoitettiin, että menkää vaikka nyt rauhassa vielä nukkumaan, ei tässä mitään tapahdu. Klo 1 – 2 välillä oli kuitenkin jo alkanut tapahtua sen verran, että H. pakotti miehensä viemään hänet sairaalaan. Yllättäen, suoraan siellä sitten saliin. Nyytti näki päivänvalon jo tuossa klo 6 tienoilla! Eli ekakertalaiseksi harvinaisen nopsasti ja kohtuukivuttomastikin kuulemma. Ja ne mitat olivatkin 56 cm ja 3.5 kg, about. Pitkä mies, tulee vanhempiinsa. Isän mielestä touhu oli ollut vähän veristä *heh*. Äiti, Vauva, Isä, Täti, Mummu voivat hyvin, Ukilla lienee krapula. Nimittäin saimme eilen ensimmäiset kuvat meilillä ja minä sekretaarina rinttailin ne Kummisedälle tuosta mukaan, hän oli aika sihneessä. Unohti sitten kuvat ja pullonsa meille, uskomatonta. Mutta ylpeä Ukkihan nyt saa tehdä mitä tahansa. Työpaikalta hänet oli häädetty pois perstaina, koska oikein mikään ei ollut luontunut siinä söheltäessä ;D

 

Eli Polgara proudly presents – viimeisin klaanin tulokas:

 

 

----------------------------------------------------

 

 

Purrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Mä annan nyt tän kerran tilaa tolle pentukuvalle. Joo mä tiän, se on ihmisenpentu toi tommone. Mä tiän kans, et jos mull ois kais-tiätte-mitä jäljellä ja mull ois leidi, joll ois kans kais-tiiijäte-mitä tallella, nii ni meill ois takuulla upee pentulauma. En vaan tajuu, miks ihmiset tekee yleesä vaa yhten pennu, joskus kaks. Tai enemmänki, kai. Outoo. Mutt selkee pentu toi on, nii ett mun miälest se saa nyt sitt mun foton tilan. Mä oon reilu ja mä tykkäisin kovasti pennuist! Oottakaas, ku toi tulee käymää. Nill on himass kans jo kaks kissii. Vähä mua kyll pelottaa, mä noin piäntä vissii oo nähnykkää. Mutt mä osaan kyll suhtautuu. Ihan varmasti! No, se pennuist. Tärkeempää on, ett eile orjaki oli paremmas kondikses ja me saatii ihan älden hyvää sikasafkaa. Ja Poika tuli mun seuraks. Mmmm. Mä sain loikoo taas Pojan viakus ja kaikkee. Poika on mamin jälkee melkee parasta. Se on siis nii kilti, tai pelkää mua. Mä saan olla melkee miten vaan, eikä se sano mulle pahasti. Mami joskus nääs sanooki. Mutt Poika ei kyll ikinä. Ja mä saan nuuskuttaa sitä ja sen taravoita täpöllä ja hyppii ja vaiks kävellä sen päältä, nii se vaa naureskelee! Kiva Poika, mä tykkään! Ja sitt se anto muruse semmost jotai pullaa (tai se kai tipahti siltä, se vissii huamannu), mä maiston sitäki. No, ei se kissin ruakaa oo. Mutt sain kans jälkkärii, niinku muuki porukka. Kyll oliki tyytyväinen olo. Ja sitt ku mä menin partsill, jummi. Poika ja mami oli laittanu sinne semmoset kylmät valot, ett ei niinku kyntteleit. Niit on nasta tsiigaa pimeell. Ja sitt ku mami viäl laitto piänen kynttilä siihe lyhtyy. Tarttee sanoo, ett mun miälest oli nättii *vähän kolliherkistelyä*! Mull oli eilen oikee hyvä päivä. Sitt ku kaikki oli lähteny, mami meni vähä pitkäksee. Mä menin sen  viakkuu ja me otettii snadit iltatirsat, ihan lähekkäi. Mmmm. Lämmint ja mukavaa. Ett ei sen ihmosempii taas eiliselt. Tänää miätitää, mitä uutta syätäis ja tehtäis. Mutt ekaks mennää ottaa snadit aamutirsat – menkää teki, se kannattaa aina. Ja mamiskan viakkuu, ku se tuattaa lämpöö ihan selkeesti. Se on sitt taas huamisee...

 

--------------------------------------

 

Aivan, kohta lukemaan sänkyyn lämpöisen peiton alle. Mmmm.....

 

Päivän slogan:  Voisin tehdä mitä tahansa, mutta en kuitenkaan tee mitään!

 

Päivän biisi: Kuningas Mammona

 

Luettua: Outi Pakkanen – Talvimies, taattua Pakkasta, rhomantiikkaa ja ruumeita, ei siinä mitään. Ei juuri yllätyksiään, toki kiva juonen kehittely, mahtava paikallistuntemus ja pieni dropping names –syndrooma ovat aivan paikallaan tämän leidin kohdalla. Sellaista kohtuullisen luettavaa kotimaista rikosdraamaa, joka aina keskittyy myös ruuan ympärille. Tällä kertaa kirjan lopussa ovat myös tärkeimmät reseptit, hyvä idea niille, jotka reseptien mukaan ruokia tekevät! Näissä Pakkasen viimoisissa kirjoissa on nimittäin syöty äärimmäisen hyvin! Eli voin melkein lähes suositella, lähinnä em. perustein ;D

 

                                 

 

                           SUPIRAUHALLISTA SÖNDAAGIA!

MUKAVA UUTINEN - VAIN YKSI - LOPPU ON VÄNINÄÄ JA VALITUSTA!

Kerrankin voin kertoa edes yhden mukavan uutisen: Kummisedästä tuli eilen, tai siis oikeastaan eilisyönä, ylpeä ISOISÄ. Tyttärensä H. sai vähän ennenaikaisesti esiteltäväksi Pojan, strategiset mitat n. 52 cm, 3.5 kg.  Tuore isoisä käytti koko aamun erilaisia viestintävälineitä innokkaasti eikä hänestä sen jälkeen ole mitään kuulunutkaan *virn*. Onneva koko porukalle! Nyt tässä odottelemme Pikku-Kurren ensi-iltaa ;D

 

Ja sitten itse asiaan eli Welhottareen, ei kai sitä nyt lokissa mistään muusta sovi puhua kuin itsestään, retorinen eihän?

 

Eilen tein taas töitä apinanraivolla. Loppukuu, tilastonperkeleet, tulospalkkaus jne. hönkivät niskaan. Ai että nyppi. T. oli, viisaasti kyllä, jäänyt sairikselle – vatsatautia liitettynä muuhun öklöttävään. Hätinään ehdin aamulla lähettää työpaikkahakemuksen, eli se on nyt ainakin lähtenyt. Uusia sopivia paikkoja ei eilen löytynyt. Paitsi nämä Tsadin paikat, jotka on pakko julistaa avoimeksi, vaikka ne on periaatteessa täytetty. Milloin tästä hevonhumpasta päästään? Siis että valtio ja kunta joutuvat julistamaan avoimiksi paikat, jotka on täytetty, ovat olleet täytettynä samalla henkilöllä jo useita vuosia. Helvetti, ja joku saattaa jopa ottaa nämä ilmot tosissaan, kun ei ymmärrä soittaa ja kysyä asiasta! Ai että, olisi kirveellä töitä!

 

Olisi muutenkin. Käytin loppuillan rauhoittamalla hermojani ja vääntämällä kyseenalaisia konsonantteja ja ikäviä toivotuksia sisältävän j-kortin fysioterpalle. En siis oikeasti ole sitä tietenkään lähettämässä tai viemässä, kunhan purkailin ketutusta. Toivottelin ikävää joulua ja vielä huonompaa vuotta todella rumien kuvien (siis oikeasti rumien, ei mitään sexyjuttuja) kanssa. Lisäksi toivoin, että hän itse tai joku tod. läheinen sairastuisi tähän romukoppadiagnoosiin, joka ei hänen mielestään ole mikään sairaus lainkaan vaan vaatii vain liikuntaa ja läskin poistoa. Toivon sitä kyllä oikeastikin, siis että hän itse vaikkapa saisi esimakua puhtaasta kivusta. Ja kipuhan on vain itse aiheutettua! Etten paremmin sano. Mutta löysin rumia j-pukkeja, erittäin lihavia naisia, sikoja, söpöjä pilttejä jne. Kun vielä käytin kykyjäni asetella kaikki viihdyttävästi, tallensin tuotoksen kuitenkin työpöydälle ihaillakseni sitä aina veetutuksen alkaessa =E Kipeällä ja raivoisalla Welhottarella on halvat huvit!

 

Sitten se huvi loppuikin! Kuuntelin raatiosta vanhoja biisejä ja aloin volista ääneen. Tuli mieleen yhtä ja toista. Byäääääääääh! Selkeää itsesääliä, turhautumista, väninää ja kollotusta. Turhuutta. Lopulta kokosin, suorastaan haalin kasaan ne säälittävät itsekunnioituksen rippeeni ja soitin Belgarionille... Ehheheheh, Belgarion & porukat olivat olleet iltalomalla torjantaina. Ja palanneet hiukka heikossa kunnossa. Vain yksi oli saateltu putkaan 3 romillen siiderissä ,D Nauratti, pääsin vähän kuittailemaan. Olivat pojat päässeet portilta ihan vartiopäällikön autolla tuville asti – heh – kun kaikki eivät olleet pystyneet kunnolla kävelemään. Että kyllä armeija pitää vieläkin huolta pojistaan *lisävirn*! Belgarion lupasi tulla avittamaan roudauksessa aamupäivällä. Kummisedästä kun nyt ei tiedä, enkä viitsi soitella aamulla, epäilen hänen olevan hiukka heikohkossa kunnossa...

 

Mutta seuraavat kaksi viikkoa tulevat olemaan aikamoista helvettiä, ihan suoraan sanoen. Älkää välittäkö näistä lokiväninöistä. Ehkä minä jotenkin selviän. On vain vähän turhan paljon asioita tässä päällekkäin; nuo neuropuolen tutkimukset, pari tenttiä, suuri haastattelu, mahdolliset työhaastattelut, mahdollinen työsoppari... Tai sitten kaikki menee päin pershelvettiä ja minä teen viimeisen lokimerkinnän.

 

------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrve kattiskat! Nonnih, taas mami huiji mua. Mitää donarii syätykkää, se saasta tekiki siänisoppaa eikä semmost kunnon kissit syä. Ett se kehtas, ekaks lupas mutt sitt ei jaksunu avata puukkii. No sain mä ylimääräsii napikoita ja kalkonii, mutt silti. Mä oisin halunnu syädä mamin kaa donarii *kissamöks*! No, mä annoin tiätty anteeks ja sitt mä kiipesi goisii mamin viakkuu. Eiks orja sitt herätä mut kahen aikaa. Siis mut, hei! Sitä sattu handust nii, ett sen oli pakko nousta ylös, vaiks se ensi yritti pyärii paremman asennon ja mä pyärin tiätty mukana. Ei onnistunu. Sitt me noustii molemmat ylös. Ett näi. Kerranki mä en herättäny sitä – kyll se oikeesti heräs ihan ite! Tänää Poika on tulos, mä varmisti jo eile, ett se ottaa varpist Repun ja Stiflat mukaa. Sitt mä kyll vähä salaa toivon, ett se ei ois vaihtanu sukkii. Sen Sukat ja koipiset tuaksuu paljo paremmalt ku mamin. Mami ku lutraa tuala suihkuss aina, tai siis kuiteski usee. Nii ni se haisee puhtaalt. Mamilt. Mutt Poika haisee aina miälenkiintoselt, viimekski selväst nuatiolt ja ulkoilmalt ja metsält. Mmmmmmm. Ja sitt hikijaloilt, hikijalka on melkee parast =O Ai mite nii outoo, no se vaa on semmone kliffa haisu, ette te orjat kummiskaa tajuu! Ja sitt me syädää jotai heekkuu, Poika saa valkata, mitä me syädää. Valkkais nyt oikee, mä toivon... mamill on vissii vähä rahaaki. Se vois ostaa vaiks fisuu, siis oikeet tai jotai. Mä jään vaa venaa nyt, mitä ne tua kaupoilt, kissinruaka- ja napikkatilaukset mä oon jo tehny!

 

 

Mä toivon, ett te leidit huamaatte mun kaihosan ja romandisen katseen! Nyt mä vaan meen goisii lisää, kyll toi mamikii tulee koht viakkuu. Huamisee.

 

-----------------------------------------

 

Tulee tulee, kunhan päivitykseltään ehtii!

 

Päivän slogan: Itsemurhan ajatus on merkittävä keino pysyä hengissä  – sen avulla moni on selvinnyt usean ankean yön yli!

 

Päivän biisi: Niin paljon me teihin luotettiin

 

Luettua: Garth Nix – Abhorsen, trilogian viimeinen osa, joka jostain syystä on jäänyt lukematta... Oikein viihdyttävää ja kohtuullisen taidokasta kerrontaa. Welhotar pitää tästä sarjasta kovasti ja suosittaa tietysti kaikille fantasiasta pitäville. Tämä ei ole aivan perinteistä miekka & kilpi –kirjallisuutta kuitenkaan. Mutta tärkeintähän on, että maailma pelastuu *virn*.

 

                              

 

                     LAMAANNUTTAVAA LAUANTAITA!

 

PS. Pikkuj:ta viettäneille - toivottavasti ei ole karmea krapula eikä morkkis! *pahantahtoista käkätystä* Ottakaa rauhallisesti, jos teillä vielä on työpaikka!