On, on frysis ja kalis – paleltaa! On paleltanut jo pitkän aikaa. Outoa. Masentaa. Vetuttaa. Sitäkin on tehnyt jo pitkän aikaa eikä se ole mitenkään outoa. Pienemmät (siis lähes kaikki) Herjaamolaiset jo väistelevät minua, kun kuljeskelen hiljakseen ontuen ja kiroillen käytävällä. Nyt on 4. siis neljäs päivä joulukuuta eikä työsoppareista tietoakaan! Tämä on laillistettua kidutusta. Mieluummin ottaisi tiedon ei-jatkosta kuin odottaisi sitä stnan paperia. Siis jos pystyisi ajattelemaan niin positiivisesti.
Pystyisikin aktiivisesti ajattelemaan työttömän päivää. Se olisi minulle – ikävä kyllä, helpotus. Eilen vedin taas töitä täpöllä. Hätinään kävin syömässä ja siinäkin kuulin jotakin vidhuilunomaista. Kun pari naista riipi jotain lämmintä kuppia, mitä meikäläinen ei mieluusti syö. Syön kunnolla kerran päivässä: n. klo 11 tienoilla, Herjaamolla ja omaa, lämmintä ruokaa. Mitä se kellekään kuuluu, mutta ilmeet olivat selkeät: siinä se mässyttää kaukalosta taas tuollaista määrää ruokaa, ei ihme, että on leveä kuin ladonovi. Perkele! Anorektikot! Minä syön aamupalan klo 2 – 3 aamulla, minun omepäärynäni nautin klo 7 – 8 ja klo 11 sen stnan ruuan. Illalla syön pari leipää tai kaurapuuroa tai teen seuraaville päiville evästä! En minä syö kolmen ruokalajin illallista, kun minä en jaksa. En minä eilenkään illalla jaksanut yhtään mitään. Kun tulin kotiin, ryömin suoraan sänkyyn pimeään aukkoon tunniksi. Ei, en nukkunut, vajosin vain sinne pimeään.
Melkein tasan puoliltaöin iski Päivän Tauti eli pesukonefiilis, tuli kiire kylppäriin. Sen jälkeen ei olekaan juuri ehtinyt nukkua. Lisäksi puoli tuntia tuon jälkeen Vincent oksui (varmaan silkasta myötätunnosta) karvaoksun ja tietysti keskelle sänkyä eli ei kun siivoamaan. Kivaa yön viettoa – mutta enhän minä muutenkaan toki nuku! Mihin sitä meikäläinen nyt unta tarvitsisi... ihmettelen.
Tänään on se neuropsyko. Toivottavasti en menetä malttiani. Olen tässä toivomassa melkein kaikille ihmisille kovia, kestämättömiä kipuja mielellään vaikka alkuun vain vuodeksi, vuoden jokaiselle päivälle. Ja päälle arvosteluja siitä, että eihän sinulla voi olla kipuja ja jos onkin, ne ovat itse aiheutettuja! Olisi mukava tietää, miten siihen muut reagoisivat. Nimittäin läski ja fibromyalgia eivät esiintymisensä osalta mitenkään kovasti paljon korreloi!
Helpotuksena – no jaa – taksoennusteista huolimatta käyn kuitenkin Hakiksessa. En ehdi enkä pääse sinne enää tässä kuussa missään vaiheessa. Olen siististi muiden ohjelmoima tahdoton otus. Iisalami vahtii kyytejäni ja Herjaamo tekemisiäni, sos.tsto taksokortin käyttöäni. Kissa syömisiäni ai niin ja toki myös Herjaamon leidit. Minä haluan pois. Minä haluan jäädä kotiin peiton alle ja viettää rauhassa siellä ihan aluksi muutaman kuukauden!
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kissinkat! No juu, ei siis ei eileskää illalla donarii. Tää on ihan mahotonta ku orja ei enää kuuntele mitää. Söi se jonku leivän ja heitti mulle piitin metsuu. Täll kertaa en syäny. Enkä kissinruakaa. Osotin vähän miältä, niinku. Oksuin sitt yälä ku kerta orjaki teki jotai semmost, se kyll meni kylppärii ku sen masus kuulemma kierteli joku. En tajuu, miten silläki voi siälä joku kiärrellä. Vaiks on siälä varmaa tilaa, mutt silti =O Nii sen oksun jälkee mä toss vähä rupesin jolisee, ettei mamin tarvii sen enempää nukkuu, ett se niinku pysyy hereill ja paikat siistein. Mä hualehdin niinku kämpän ylesest siisteydestki. Oikee tosi hyvin viälä. Äskenki vedin kunnon hepuleit. Melkee iskin mamin koipee, mutt se huamas ja sano ruman sana nii mä jähmetyin heti. Hitsi, ei oo kliffa jos noi orjat on liika tarkkoi! Nii mamiiiiiiiiiiiiiiiiih, jos tänää kerta oot menos johki, nii ni kissituliaisii sitt kaa. Tää tahtois vaihteeks omii heekkui. Tai sitt lopultaski avataa se donari, joka on ainaski sata kertaa mulle jo luvattu. Nih!
Täss fotoss mä otan ihan vaa taporelaa soffan kaiteell. Mami yritti ottaa fotoi ku mä leikin hiiruloill, mutt heti ku mä kuulen sen äänen, sen kaameran nääs, mä rupeen liikkuu muualle. En tykkää kuveist. Vaiks mä oonki viksu ja vilmaattine – mutt silti! Huamisee....
--------------------------------------------
Olisimpa minäkin viksu ja vilmaattinen – minulla olisi jo toinen työpaikka. Valitettavasti en ole...
Päivän slogan: Ei terve ruumis (?) työtä kaipaa ja kipeänä ei saisi tehdä!
Päivän biisi: Am I Going Insane (Radio)
Luettua: Valeri Panjuskin - Mihail Hodorkovski, hiljaisuuden vanki, toimittaja vakuuttaa, että ei ole kirjoittanut tätä itse oligarkin eikä kenenkään muun pyynnöstä. No joo, unohdetaan tämä. Mielenkiintoinen esitys kuitenkin mm. Venäjällä tapahtuneesta yksityistämisestä ja sen toteuttamisesta oudoin(kin) keinoin. Lainsäädännön puutteista, lahjonnasta, sekä uudesta politiikasta ja syyllisten etsinnästä. Putin ei pitäisi tästä *virn*. Ei sillä, en puolustaisin Hodorkovskiakaan. Mutta suosittelen jokaiselle, joka on vähänkään kiinnostunut uuden Venäjän politiikasta ja taloudesta! Mielenkiintoisen pelottavaa luettavaa..,
TIKKUILEVAA TIISTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti