Kerrankin voin kertoa edes yhden mukavan uutisen: Kummisedästä tuli eilen, tai siis oikeastaan eilisyönä, ylpeä ISOISÄ. Tyttärensä H. sai vähän ennenaikaisesti esiteltäväksi Pojan, strategiset mitat n. 52 cm, 3.5 kg. Tuore isoisä käytti koko aamun erilaisia viestintävälineitä innokkaasti eikä hänestä sen jälkeen ole mitään kuulunutkaan *virn*. Onneva koko porukalle! Nyt tässä odottelemme Pikku-Kurren ensi-iltaa ;D
Ja sitten itse asiaan eli Welhottareen, ei kai sitä nyt lokissa mistään muusta sovi puhua kuin itsestään, retorinen eihän?
Eilen tein taas töitä apinanraivolla. Loppukuu, tilastonperkeleet, tulospalkkaus jne. hönkivät niskaan. Ai että nyppi. T. oli, viisaasti kyllä, jäänyt sairikselle – vatsatautia liitettynä muuhun öklöttävään. Hätinään ehdin aamulla lähettää työpaikkahakemuksen, eli se on nyt ainakin lähtenyt. Uusia sopivia paikkoja ei eilen löytynyt. Paitsi nämä Tsadin paikat, jotka on pakko julistaa avoimeksi, vaikka ne on periaatteessa täytetty. Milloin tästä hevonhumpasta päästään? Siis että valtio ja kunta joutuvat julistamaan avoimiksi paikat, jotka on täytetty, ovat olleet täytettynä samalla henkilöllä jo useita vuosia. Helvetti, ja joku saattaa jopa ottaa nämä ilmot tosissaan, kun ei ymmärrä soittaa ja kysyä asiasta! Ai että, olisi kirveellä töitä!
Olisi muutenkin. Käytin loppuillan rauhoittamalla hermojani ja vääntämällä kyseenalaisia konsonantteja ja ikäviä toivotuksia sisältävän j-kortin fysioterpalle. En siis oikeasti ole sitä tietenkään lähettämässä tai viemässä, kunhan purkailin ketutusta. Toivottelin ikävää joulua ja vielä huonompaa vuotta todella rumien kuvien (siis oikeasti rumien, ei mitään sexyjuttuja) kanssa. Lisäksi toivoin, että hän itse tai joku tod. läheinen sairastuisi tähän romukoppadiagnoosiin, joka ei hänen mielestään ole mikään sairaus lainkaan vaan vaatii vain liikuntaa ja läskin poistoa. Toivon sitä kyllä oikeastikin, siis että hän itse vaikkapa saisi esimakua puhtaasta kivusta. Ja kipuhan on vain itse aiheutettua! Etten paremmin sano. Mutta löysin rumia j-pukkeja, erittäin lihavia naisia, sikoja, söpöjä pilttejä jne. Kun vielä käytin kykyjäni asetella kaikki viihdyttävästi, tallensin tuotoksen kuitenkin työpöydälle ihaillakseni sitä aina veetutuksen alkaessa =E Kipeällä ja raivoisalla Welhottarella on halvat huvit!
Sitten se huvi loppuikin! Kuuntelin raatiosta vanhoja biisejä ja aloin volista ääneen. Tuli mieleen yhtä ja toista. Byäääääääääh! Selkeää itsesääliä, turhautumista, väninää ja kollotusta. Turhuutta. Lopulta kokosin, suorastaan haalin kasaan ne säälittävät itsekunnioituksen rippeeni ja soitin Belgarionille... Ehheheheh, Belgarion & porukat olivat olleet iltalomalla torjantaina. Ja palanneet hiukka heikossa kunnossa. Vain yksi oli saateltu putkaan 3 romillen siiderissä ,D Nauratti, pääsin vähän kuittailemaan. Olivat pojat päässeet portilta ihan vartiopäällikön autolla tuville asti – heh – kun kaikki eivät olleet pystyneet kunnolla kävelemään. Että kyllä armeija pitää vieläkin huolta pojistaan *lisävirn*! Belgarion lupasi tulla avittamaan roudauksessa aamupäivällä. Kummisedästä kun nyt ei tiedä, enkä viitsi soitella aamulla, epäilen hänen olevan hiukka heikohkossa kunnossa...
Mutta seuraavat kaksi viikkoa tulevat olemaan aikamoista helvettiä, ihan suoraan sanoen. Älkää välittäkö näistä lokiväninöistä. Ehkä minä jotenkin selviän. On vain vähän turhan paljon asioita tässä päällekkäin; nuo neuropuolen tutkimukset, pari tenttiä, suuri haastattelu, mahdolliset työhaastattelut, mahdollinen työsoppari... Tai sitten kaikki menee päin pershelvettiä ja minä teen viimeisen lokimerkinnän.
------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve kattiskat! Nonnih, taas mami huiji mua. Mitää donarii syätykkää, se saasta tekiki siänisoppaa eikä semmost kunnon kissit syä. Ett se kehtas, ekaks lupas mutt sitt ei jaksunu avata puukkii. No sain mä ylimääräsii napikoita ja kalkonii, mutt silti. Mä oisin halunnu syädä mamin kaa donarii *kissamöks*! No, mä annoin tiätty anteeks ja sitt mä kiipesi goisii mamin viakkuu. Eiks orja sitt herätä mut kahen aikaa. Siis mut, hei! Sitä sattu handust nii, ett sen oli pakko nousta ylös, vaiks se ensi yritti pyärii paremman asennon ja mä pyärin tiätty mukana. Ei onnistunu. Sitt me noustii molemmat ylös. Ett näi. Kerranki mä en herättäny sitä – kyll se oikeesti heräs ihan ite! Tänää Poika on tulos, mä varmisti jo eile, ett se ottaa varpist Repun ja Stiflat mukaa. Sitt mä kyll vähä salaa toivon, ett se ei ois vaihtanu sukkii. Sen Sukat ja koipiset tuaksuu paljo paremmalt ku mamin. Mami ku lutraa tuala suihkuss aina, tai siis kuiteski usee. Nii ni se haisee puhtaalt. Mamilt. Mutt Poika haisee aina miälenkiintoselt, viimekski selväst nuatiolt ja ulkoilmalt ja metsält. Mmmmmmm. Ja sitt hikijaloilt, hikijalka on melkee parast =O Ai mite nii outoo, no se vaa on semmone kliffa haisu, ette te orjat kummiskaa tajuu! Ja sitt me syädää jotai heekkuu, Poika saa valkata, mitä me syädää. Valkkais nyt oikee, mä toivon... mamill on vissii vähä rahaaki. Se vois ostaa vaiks fisuu, siis oikeet tai jotai. Mä jään vaa venaa nyt, mitä ne tua kaupoilt, kissinruaka- ja napikkatilaukset mä oon jo tehny!
Mä toivon, ett te leidit huamaatte mun kaihosan ja romandisen katseen! Nyt mä vaan meen goisii lisää, kyll toi mamikii tulee koht viakkuu. Huamisee.
-----------------------------------------
Tulee tulee, kunhan päivitykseltään ehtii!
Päivän slogan: Itsemurhan ajatus on merkittävä keino pysyä hengissä – sen avulla moni on selvinnyt usean ankean yön yli!
Päivän biisi: Niin paljon me teihin luotettiin
Luettua: Garth Nix – Abhorsen, trilogian viimeinen osa, joka jostain syystä on jäänyt lukematta... Oikein viihdyttävää ja kohtuullisen taidokasta kerrontaa. Welhotar pitää tästä sarjasta kovasti ja suosittaa tietysti kaikille fantasiasta pitäville. Tämä ei ole aivan perinteistä miekka & kilpi –kirjallisuutta kuitenkaan. Mutta tärkeintähän on, että maailma pelastuu *virn*.
LAMAANNUTTAVAA LAUANTAITA!
PS. Pikkuj:ta viettäneille - toivottavasti ei ole karmea krapula eikä morkkis! *pahantahtoista käkätystä* Ottakaa rauhallisesti, jos teillä vielä on työpaikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti