OI IHANA PERJANTAI

Khihih, ei voi mitään. Selailen päivittäin useampaan otteeseen Blogilistaa, ihan huvikseni töiden välissä... jos jotakin kivaa vaikka löytyisi. Nyt on alkanut hihityttää. Jos minulla olisi se Salainen Pulloystävä -blogi, ilmoittaisin, että nyt huhtikuussa vaihdamme PULLOJA! Ehdottomasti ,D Muutenkin olen joutunut jotenkin itselleni yllätykseksi omituisiin blogeihin, joissa on sisustettu (kotona EI voi), ommeltu ja leivottu! Kamalaa, tuleekohan tästä blogista vielä jotain em. tapaista. Ei kai, voinhan luottaa itseeni, voinhan? Hassua oli kyllä nähdä uutena ideana jossain käden taidoissa se, jota itse tehtiin jo penskoina (-> lue nuorina) eli taiteltiin erilaisia kirjekuoria lehtien kuvista tms. Ei kai se nyt mikään idea ole, minä luulin, että kaikki tekevät niin. Samoin kuin se, että yhtä sun toista (laatikoita, lehtikoteloita, kehyksiä jne.) voi päällystää em. kuvilla, kankailla, tapetinjämillä jne. =O Taidan olla oikeasti jotenkin outo. Jospa päälääkäri tietäisi - kohta voipi olla että tietääkin. Ai jleissön, siitä voisi jo irrota pisteitä...ja eläkepaperit. Welhotar kästyölokkaa *käkätystä*. Sillehän nauravat jo Wanhan kellarin entiset portsaritkin!

Ai niin, prleen Sampopankki lähentyi taas minua. Lähettivät uuden automaattikortin. Miksi? Alle vuosi sitten uusin korttini ja taas... uutta tunnuslukua ei vaan ole tullut! Että näin meillä on taas kivaa, kun opettelemme uusia lumeroita, prletto sentään. Montakohan erilaista tunnusta, PINiä sun muuta meikäkin muistaa, ihan oikeasti, minulla on hirmuisen hyvä numeromuisti! Siis paljon... Nimiä en sitten muistakaan, öh, tai siis huonosti. Nääs se aivokuppa tms. ilmeisesti unhoituttaa nimet, mutta ei lumeroita. Nih kerta!

Josta puhuen kaikki haluavat edelleen vain rahaa, Hörhö esimerkiksi aivan väkisin. Tänään pitäisi saada rahaa, mutta miten minä rahaksi muutun. Työmatkan varrella ei ole automaatteja eikä minulla ole edes kortin tunnuslukua siis. Vanha kortti kelvannee vielä – toivottavasti! Lisäksi leidi töissä ei ole vieläkään maksanut velkaansa! "Unohdus" ei kelpaa, minä en kysele, vielä... mutta sitten ja siitä seuraa ikävä jatko eli en enää lainaa hänellekään mitään. Minä olen liian kilti ihmisille, näköjään. Josta seuraa mm. töissä se, että eilen kotiinlähdön lähetessä vielä lupasin tehdä yhden oikaisun, joka veikin sitten yllättävän paljon aikaa. Senkin olisi ehtinyt tänä aamuna, kuulin. No, samapa tuo, töitä kai Varastollekin on menty tekemään?!

Ai että, minä olen koko viikon odottanut perjantaita. Ihan vaan, että ei tarvitse lähteä huomenna mihinkään, siis töihin tarkoitan. Retkille, toki. Kirjastoon ja kaupoille, mutta se on kokonaan eri asia. Ei tarvitse hepuloida, tuleeko taksi vaiko eikö, sama juttu aamulla ja iltapäivällä. Ei tarvitse miettiä, millä tuulella hra P-P onkaan. Ei tarvitse miettiä kuin itseään (ja vähäsen kissiä ja Belgarionia). Ei huolehtia kuin omista asioistaan, ainakaan toivottavasti. Saa mennä ainakin kahtena aamuna uudelleen nukkumaan, jos nukuttaa! Enkä taatusti tee viikonloppuna mitään, mitä ei ole aivan pakko. Tämä viikko on ollut harvinaisen veemäinen, raskas ja särkypitoinen. Tahtoo levätä ja loikoa tarpeekseen.
--------------------------


Purrrrrrrrve, kavrut! Mä en ala siis hei. Toi palli on omituine, mä en viäläkää saa siältä kaakkei, vaiks mami näytti, kui se toimii. Sitt se kosketti sitä jollai haisukäsill ja nyt mä en tykkää ollenkaa leikkii. Hei karmeet! Mun napikat on siälä sisälä enkä mä saa pois niitä. Enkä ala yrittääkkää, ku mami toss tsiigaa noi niinku tolla tavalla. Se jo sano mua mäntiksi – hö, ite on. Eilen mä sain iiison kasan donarii, ku toi teki eväksii ja apetta itellee illaks. Njamm. Hyvää oli. Ja sitt muka leikittii, en ala, en osaa, en. Tai siis mä kokeilen, ku toi orja lähtee duunii. Mull on sillo hyvää aikaa, en mä nyt ala mihkää näytöskissaks! Mä haluu, ett se vaiks nauraa tai jotai.... mite ihmees se saa ne sinne ja pois =O Sitt mä leikin muill leluill kyll. Ja mamill. Kyll mä vähä loukkaannui sill, mutt menin kuiteski sitt myähemmi goisii sen viakkuu. Ku siäll on kuiteski kliffempi goisii, niinku. Se taas pyäri ja nousiki yälä ylös... outoo, se nukkuu huanosti. Ei siin mitää, mutt mäki sitt aina herään. Ett siis niinku ei kivaa tommone. Voiskoha sitä joteski jelppii, tykkäisköhä se vaiks kissinmintust, ku mä en kerta tykkää? Voiskoha joku koklaa sitä sille? Tai jos mä menisi sen tyynyll, ai nii, mutt ku siin ei voi olla, jos se lukittaa... hmmm... vaikee keksii kissa-apuu näin äkistee taas. Jos vaa illall menis tavallisell paikallee, nyt en ookkaa parii päivää siin goisinu, oon goisinu koipisten pualell. Se on kyll vähä vaarallist, ku se pönkii pitki yätä, voi jäädä vaiks alle tai jotai muuta kamalaa. Aatelkaa nyt, plittana kissi sänkys! Hui.... Täss on muute foto, miss mä sain yhe napika. Siis sillee, ett mami kopisti sen ulos siältä. Nyt mä en haluu enää näkeekkää tota – pitäköö napikkasa! Nih kerta, jos se on nii vaikeet antaa mull niit suaraa. Eiks voi muka heittää vaa? Pitääks tän olla joku sirkus, höh!



Nii, ett täss mä järsin mun napikkaa. Se on moi taas huamisee ja kliffaa viikendin alkuu kaikill!

---------------------------

Voi Vincent, torpso mikä torpso – kaikki pitäisi tuoda suoraan eteen....

Päivän slogan: Minulla on aina hankaluuksia. En tiedä mitä tekisin, jollei niitä olisi!

Päivän biisi: Listen, Learn, Read On

Luettua: Åsne Seierstad - Groznyin enkelit, tuota, tiedä mitäpä tästä sanoisi. Onhan se kamalaa, sota nimittäin. Mutta eiköhän leidi tiedä, mihin päänsä työntää, kun lähtee kirjeenvaihtajaksi. Jotenkin tässä nyt ilmeisesti etsitään sellaista inhimillistä näkökulmaa. Eri osapuolien tarinoita, kohtaloita ja tapahtumia. Minä en nyt hirveästi tästä pitänyt. Sellaista enempi akkainlehtimäistä tarinaa. Sorry vaan. Sota on hikeä, paskaa, verta ja kuolemaa. Ei kauniita tai traagisia tarinoita yksittäisistä tapahtumista, niitä tarinoita on tuhansia ja kymmeniätuhansia! Suosittelen, jos haluat päästä helposti tsetseenien kohtalosta. Jos haluat ajattelemisen aihetta, ota toinen kirja! Ei siis millään pahalla, tämä ei vain oikein iskenyt meikäläisen pirtaan. Ja nyt ovatkin taas kirjaston kirjat loppu, joten lähden tutkimaan omien hyllyjen antimia jälleen kerran.

                                  

                                  PELVOTONTA PERJANTAITA!

CV - WELHOTTAREN TYÖPAIKAT A - Ö, Ö

Ö = örjätyö? No, ei - ei löydy Ö:lläkään alkavaa virmaa, en ole ollut edes öljynporauslautoilla, kuten mukavin setäni aikoinaan! Mutta jospa tehtäisiin sellainen juttu, kun tuo W jäi välistä. Että otetaankin tähän tilalle W = Wärtsilä, wanha kunnon Wärtsilä 70-luvulla, Turussa siis. Olin siellä tsupparina, muistattehan aikaisemmin kertomani! Tuolloinhan Wärtsilässä oli väkeä kuni pipoa ja meikäläiselläkin riitti töitä, talohan (tai siis telakka) oli mielestäni valtava. Olin sisätsupparina ja avustavissa toimistohommissa. Minusta oli kivaa, varsinkin päästä liikkumaan alueella. Työkaverit olivat oikein mukavia, samoin kaikki muut. Yksi nuoruuden mukavimmista työpaikoista.

Suosittelen muuten kaikille nuorille kesätöiden hankkimista, mikäli vaan löytyy! Ihan mitä vaan, vaikka vähäksikin aikaa. Se oudosti avartaa käsityksiä koulunkäynnistä ja sen tarkoituksesta *virn*.... Tiedän, ei ole helppoa, mutta jo muutama viikkokin tai osa-aikahomma voi tehdä eetua. Kannattaa siis yrittää, ainakin jos on jo yli 15-v. tai vanhempi.

Belgarion oli viime kesänä Herjaamoa lähellä olevalla taholla kesätöissä ja piti siitä. Tosin hän saikin sitten jatkoja mukavasti eli työsuhde kesti kaikkinensa yli 3 kk. Palkka oli sama kuin Welhottaren peruspalkka, käteensä hän sai tietysti paljon enemmän, koska veroja ei mennyt! Kateus. Belgarion itse vaikutti tyytyväiseltä työhön ja hommaan, sai hyvät arvostelutkin. Ja nyt on nimensä myös kirjoissa ja kansissa, eli Seuren kautta voi jatkossa yrittää lisähommia. Katsokaas, kesätyöpaikkaa hakevat, myös Seuren vapaana olevat paikat, sieltä voi löytyä jotain kiinnostavaa!

Huomenna vielä pikainen silmäys CV:n ja työelämään yleensä, sen jälkeen tämä sarja saa luvan loppua. Ehkäpä alamme head huntereiksi, kavereitakin hommiin tuntuisi löytyvän ,D

                                   

                                           TÖITÄ JO PITKÄÄN!

VÄSYNYT, ONEA WELHOTAR PUOLIVÄKISIN PÄIVITTÄÄ....

Welhotar on väsynyt, hyvin hyvin väsynyt ja nukkunut, jo hyvin varhaisesta illasta lähtien. Ei voi mitään, en jaksanut edes avata konetta. Painuin melkein suoraan sänkyyn, vaikka uni ei tullutkaan. Kertakaikkinen umpiväsy vain. No, tulihan se uni, aloin heräillä puolen yön jälkeen tunnin välein. Sitten alettiin näyttää kivoja kotivideoita. Juu, vissiin tullut eilen päivällä (jep, Varaston työjalla) seilattua Lokistaniassa vähän liikaa. Voin kertoa, että olimme Iisin ja hänen ystäviensä kanssa (unessa siis, tietysti) jossakin veneilemässä. Minulle ehdotettiin kovasti kihlautumista jonkun hemmon kanssa, jota en muista ollenkaan. Syystä että rauhoittuisin lopulta =O Öhh, siis ihan mielenkiintoista, juu! Olisin halunnut nähdä sen kaverin ensin sekä kuulla, miksi minun pitäisi jotenkin rauhoittua. Minähän olen rauhallisuuden perikuva ,D Tämä oli jo unessa mielestäni kovin omituista! Lisäksi veneilimme ilmeisesti Venäjän puolella, koska unessa puhuin venäjää kovasti ,D Onneksi heräsin... kaikesta huolimatta!

Nyt on vähän onea olo, vielä kaksi työpäivää. Koivet ovat entistä kipeämmät. Prletto! Ai niin, ziitosta vaan eräälle henkilölle kenkuloista. Toiset ovat koekäytössä ja vaikuttavat erinomaisen hyviltä. Kuten vähän jo arvelinkin aikaisemmin.... Toiset vielä odottavat, en jaksanut eilen edes testata niitä. Niin, siis työpäivät, juu. Tänään on taas yksi niistä kiireisimmistä päivistä, jatkuu huomenna. Ei kiva eikä mukava. Eilen jo tein iltapäivän täpöllä töitä, sitten hommien teettäjä häippäisi kuntosalille. Ei niillä siis olisi kiire ollutkaan – olisi prle edes sanonut sitten. Turhaa vouhkasin taas. Siis olenko maininnut, että Varastolla on tietysti käytössä ilmainen kuntosali, ei sentään työaikana.

Nyt vaan odottelen huomista iltaa. Että ei tarvisisi pariin päivään ajatellakaan lähtöä Varastolle. Saisi nukkua, jos nukuttaisi. Ja kaikkea, tiedättehän. Turha selittää. Täältä ei tällä kertaa irtoa sen kummempaa innostusta eikä valitusta mistään aiheesta. Olen edelleen väsy ja kipeä, murrrr!

--------------------------------------


Purrrrrrrvinka kavrut! Hei, hei, mä oon saanu uusi lelui, ison kasan! Mami sano, ett yks Täti ja sen kisut lähetti. Ziitosta vaa, mä tiän keitä te ootte, mutt mami sano, ett ei saa skrivaa välttis nimei aina esill! No, mutt kiitti kauheest kuiteski. Mä onnistui jo eilen hukkaa osan niist ja mami nukku, nii ett se ei voinu hakee niitä. Sitt se äsken haki osan. Osa on tuala viälä jömmas, en oo ees nähny, tai siis orja näytti vaa mutt ei antanu kaikill leikkii. Tost yhest justkast mä en tajuu. Siälä on heekkuu sisäll, mut ei tuu ulos =O Kuin se on saatu sinne? Tahtois tiätää (toim.huom. siinä päivän ajaksi pohdittavaa!). Ett kauheest on ollu puuhaa koko illa ja yän aja. Ja sitt sain pussiheekkuu eile ja tavisruakaa ja napikoit ja kaikkee. En kuiteskaa mitää oikeet heekkuu. Mamiska vaa oli nii poikki, ett kaatu suaraa sänkyy, vaiks mun miälest oli viäl päivä. Mä sitt vaa leikin ja kävin välill kattoos, mutt kyll toi oikeest goisi. Ei voinu mitää! Sitt toss aamust mä aloinki herätellä, ett nälkäki ois. Kyll se heräs sitte, sain kalkonii ja napikoit. Koht se laitta mulle päivämuanaa viäl vähä. Täss on vähä kehno foto, mä just ihmettelen, mite ne heekut sais tualt pois, hassuu, toi näyttää silt, ku hiirulo ois kiini toss palliss – ei se oo, ne vaa on siin, ku mä heitteli molempii. Yritän välill saada niit napikoit, mutt ei tuu, haisuu vaa hyvält >o< Ja sitt noill muill mä leikin kyll. Nyt vaa ois asiaa mamill, ett kunno leikkikuvaa saatte odottaa sitt myähemmi.



Ett tämmöne justka, huamisee.

-----------------------------------

Minä ja Vincent kiitämme leluloista – minä tyhmä unohdin oman tuliaiseni sitten kotiin =( Olin pakannut sen kassiin, mutta viikonloppuna siivoilin kassia ja tuossa sitten nököttää pussukka nätisti toimistolaatikoston päällä. Ähh – ehkä se joskus kulkeutuu oikeaan paikkaansa =D

Päivän slogan: Uni, tuo tuntemattomista korpimaista viimeisin!

Päivän biisi: Money

Luettua: Tapani Kiminkinen – Maalaislääkärin viimeisimmät kiusaukset, hmph, no joo. Olisiko nämä nyt olevinansa pakinoita tai kolumneja – osa aivan luettavaa tavaraa. Osa taas jotenkin väkisin vedetyn tuntuista. Ja tietysti vähän lääkäriperäistä saarnaa siinä, että tottakai, prle. Tulepas juttelemaan vähän Welhottaren kanssa, kele! No asiaan, eli suosittelen työpaikkakiusaamista käsittelevän osion lukemista, siinä on asiaa kaikille ja hyvin muotoiltuna vielä. Muun voi jättää väliinkin. Eli siltä osin suositan, muuten en. Mies lienee parhaimmillaan ääniaalloilla, jonne linkkikin vie. Arvostelkaa siis itse. Welhotarta ei nyt suoraan sanoen jaksa kiinnostaa yhtään hevon humppaa!

                                         

                                        AH - JO TORJANTAI!

CV - WELHOTTAREN TYÖPAIKAT A - Ö, Ä

Ä = Älä lopeta työpaikan etsimistä, vaikka se vaikuttaa toivottomalta! Paikka saattaa löytyä sattumalta, kuten Welhotar on löytänyt tämän (ja erään pitkäaikaisimman työpaikkansa). Työpaikka voi luurata toisen takana eli löytyä pikkuilmoituksesta tai piiloutua toisen ilmoituksen taakse. Ole viitseliäs ja ota selvää. Kerro ottavasi vastaan vaikka sijaisuus tai muu epämääräinen työsuhde, jos talo on muuten kiinnostava. Yleensä sieltä sitten irtoaa jatkojakin, jos olet riittävän pätevä ja sopiva...

Aina näin ei ole, tietenkään. Enkä minäkään jaksa koko ajan etsiä uutta, vakituista paikkaa. Onko muuten enää edes todella vakituisia paikkoja edes olemassa? Minusta tuntuu, että ei...

Älä kuitenkaan sano itseäsi irti - karenssi on tod.näk. 12 viikkoa eikä se ole mukavaa! Odota pomon pimahtamista, saat nopeammin korvaukset käteesi! Jos paikka on ankea ja määräaika kuluu loppuun, älä edes kysy jatkoja. Jos määräaika loppuu, se loppuu eikä työvoimatoimistolla voi olla siihen mitään sanottavaa. Ja muista, 500 päivää on n. 2 vuotta, sinä aikana ehtii tehdä aika paljon erilaisia asioita, vaikka opiskella salaa ,D Käytännössä en yllytä ketään, mutta kaikki on mahdollista - esim. muuttaa Tallinnaan tai muuten tehdä jotakin yllättävää itsensä hyväksi!

Älä kuitenkaan jättäydy peruspäivärahalle eli pidä huoli siitä, että olet maksanut jäsenmaksusi ammattiliittoon (työttömyyskassaan)!

                                         

                                     MÄ KUULUN LIITTOON....

OLLAANKO JO KESKELLÄ VIIKKOA?

Keksiviikko, kai?! Toivottavasti, jotenkin tämä viikko on taas äärimmäisen pitkä ja vastenmielinen. Varastolla salapuuhasteltiin eilen jotakin, joka laukeaa tietysti tänään. Eikä Welhotar jaksaisi yhtään mitään. Koipia särkee joka päivä enemmän ja enemmän, olen taas rampa. Prle, mistä tämä johtuu? En minä olet tehnyt mitään tavanomaisesta poikkeavaa, paitsi ne pari roudausretkeä yksin.... En keksi muuta syytä. Toinen koipi ei kohta enää pidä eli onnuskelen viehkeän epävarmasti käytävillä ja manailen. Voihan villu!

Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista kävi eilen. Onneksi ei viipynyt pitkään, en olisi jaksanutkaan. Hän pääsi samalla kyydillä, jolla tulin kotoon, joten eväkset eivät olleetkaan kummoiset... ;D Heh, no en minä sitä odottanut. Sain jotakin mössöä, menee huomisena eväksenä, hyvä niin. Kuulumisetkaan eivät olleet kummoisia, yhteiset tutut eivät juuri kiinnostaneet. Minä taas en ole tavannut ketään pitkään aikaan. Hän taas kertoi reissuistaan, minä puolestani en ole matkannut mihinkään enää moneen vuoteen. Paitansa hän sai ja oli tyytyväinen, minä taas maksun niistä – hyvä näin. Ei siis mitään uutta sieltäkään päin.

Mietin tässä, että pitäisi viimeistään huomenna postittaa ne pari työhakemusta, jos aion hakea muita hommia. En vieläkään osaa päättää! Luultavasti en hae, jätän asian hautumaan tuonne kesämpään asti. Ei paljoa huvittaisi taas lähteä haastattelurundille. Toisaalta tietysti seuraan tiukasti avoimia paikkoja siinä toivossa, että juuri Se Oikea paikka tulee auki. Minä en vaan tiedä, mikä se olisi? Jotain kotona tehtävää, hyväpalkkaista hommaa – ei missään nimessä puhelinmyyntiä eikä –haastattelua. Ei, ei sellaista työtä taida olla, joka Welhottarelle täsmäsopisi. Minä voisin kyllä keksiä, tai oikeastaaan, tämähän on varastettu muualta. Eli alkaisi etsiä esim. Lokistanian työtä etsiville hyviä työpaikkoja, tekisi niihin erinomaiset hakemukset jne. Eli jonkinlainen head hunter, mutta kääntäen ikäänkuin. Avustaisi tietysti myös haastattelujärjestelyissä jne. Tsekkaisi ao. hakijan ennen haastattelua (vaatteet, mukaan otettavat paperit, tarvittava lääkitys *virn*)... ei paashkempi ajatus, ei. Jos jollakulla olisi jo virma pystyssä, voisi ottaa yhteyttä ja laitettaisiin homma käyntiin ,D Meikäläinenhän ei yrittäjäksi ala, se on selvä!

No niin, nyt tuo katti viimeisen temppunsa teki, prle. Kävi vas. jalkani kimppuun kaikilla tassuillaan ja puretti-raapitti! Tietysti ilman ainokaistakaan syytä – ja nyt pakoon. Auts... sattuu, verta... prle!

------------------------------------



Terve, kavrut! Nyt pitää vähäks olla nopee. Juu, mä tiä mikä tuli, toi koipi, joll mamiska ontuu, mä hyäkin siihe! Just äske, siit tulee viälä verta ja toi huutaa rumei sanoi. Väittää, ett sitä sattuu. Jäks, ei ollu ny ihan tarkotus. Iski vaa paljaan koiven hinku. Älä oo hei vihane, ethä? Ku mun piti viälä kertoo, ett se eukko kävi eile, ku mä sanosinki jo. Nii ni se ei kertakaikkiaa kiinnittäny meikää mitää huamioo. Muut ku kerran katto vaa ja sano, ett mä oon hyväss kuasis. Hei, mitä se tajuu kissoist, ku toisell on kaavanlähtö ja kaikkee. Nih! Ett mä niinku en ollu miteskää ilone. No sitt ne söi jotain leipii, onneks mami anto mull kalkonii, ku kaikki haisu taas nii hyvälle ja mä tulin pöydä viäree pummii. Siit se naine ei tykänny yhtää. En mäkää siitä, mä olin tosi onnessaa, ku se lähti. Kauheen epämukava semmone ihmine niinku taloss. Ei uskaltanu tehdäkkää mitää. Ja mamiki oli iha erilaine ku tavallisest. Sitt ku se lähti, mä sain napikoit ja vähä paijatust ja sillee. Mami sano, ett sen koipiset on kipeet. Joo, ja mä menin nyt ja hyäkin sen toiseen koipiseen, siihe kipeesee. Eiks sitä vois ottaa niinku semmosen kivunsiirton tai jotai. Ja eiks joskus laskettu verta kipeist paikoist? Niinku ennevanhaa, ett mä voisin olla niinku semmone lääkäriskissa... Ai ei vai! No ei sitt, mutt kyll mä silti tartten ruakaa päiväks. Ett mamiska vois kyll nostaa ton ison pyllysä nyt ylös tosta tai mä hyäkin uudestaa. Mä oon vähä vaarallisell tuulell taas! Kattokaa vaiks tätä fotoo:




Siin mä vaa goisin Ansku viäress ihan lungist, ei yhtää pelota, vaiks se on louhiskäärme. Me ollaa frendei, nääs. Mami tunki ottaa foto, vaiks me nukuttii – epist tommonenki. Mutt mun tarttee mennä, toi hepuloi toi orja viäläki. Huamisee..

----------------------------------

Vincent, prle! Olisit jättänyt edes koipeni rauhaan – tämä oli jo hiukka liikaa tälle viikolle!

Päivän slogan: Särkyjen lisääntyminen korreloi epämiellyttäväksi veetutuksen kasvuun!

Päivän biisi: Pahaa verta

Luettua: Åke Edwardson – Etäisiä huutoja, uudelleen luennassa, koska pidän Edwardsonista ja tämä jäi joskus pikalainana nopealukuiseksi. Taas erinomaista pohjoismaista rikoskirjallisuutta, suosittelen kaikille tällaisesta pitäville. Toinen komisario Winteristä kertova opus. Viikon pienoishelmi löytyi eli Jaakko Heinimäki, Kaarlo Kalliala, Vesa Sisättö – Pihlajanorsu, Selkärangattomia selityksiä. Kuin Elimäen tarkoitus ja Elimäen perimmäinen tarkoitus, kirjoittajat ovat toki eri henkilöitä - vai ovatko tästäkään ei kyllä voi olla varma, voiko
olla varma enää mistään ,D Tässä käydään läpi eläimiä, hyönteisiä ym. Hihityttävän hauskaa, osa pitää ehdottomasti yrittää muistaa myöhemminkin. Hämmentäviä blogihavaintojakin selityksistä löytyy, mm. Alppijäärän selitysosiossa mainitaan Kemppisen blogimerkintä 8.1.2007, halukkaat voivat tarkistaa. Muutakin bloggaukseen liittyvää löytyy. Itseäni hykerrytti monikin asia, Welhottarella on aika hauskaa tässä aamulla, kun selailen vielä. Erityisesti Puikkohärö – Neulomisen elämäntavakseen muuntanut bloggaaja. Ai niin ja sitten se Pihlajanorsu – Ilmiö, jonka nähtyään on syytä viettää päihteetön loppuelämä. Suosittelen kaikille kieltä rääkkääville ihmisille, luontofriikeille mm. siksi, että asioita voisi katsella toiseltakin kantilta.
      
                                         

                                              TÄMÄKIN PÄIVÄ VIELÄ!

CV - WELHOTTAREN TYÖPAIKAT A - Ö, Å

Å = tietysti Åland! Aikoinaan meillä oli erittäin mukava yhteistyökumppani paikallisessa, onko se nykyään maakuntahallinto vai mikä lie. No, joka tapauksessa olin yhteydessä sinne vähintään kerran viikossa. Vastapelurina eli yhteyshenkilönä oli vanhempi leidi, joka ehdottomasti halusi parantaa suomenkielen taitoaan ;D Hämmästyttävää siis! Hän halusi, että minä puhun hänelle ruotsia, hän puolestaan puhui suomea. Ja kumpikin sai sitten korjata pahimpia toisen mokia. Meillä oli erinomaisen hauskoja puhelinkeskusteluja ja kirjeenvaihtoa, ilman pomojen väliintuloa tietty. Virallisesti asioimme på svenska. Hän mm. kutsui minut käymään tutustumassa heidän virastoonsa jne. Kohtelu oli erinomaista, vieraanvaraista eikä lainkaan sellaista, kuin voisi luulla. Oikein kiva kesäpiipahdus siellä Oolannin virallisissa ympyröissä, joista en tiennyt yhtään mitään. Asiat ovat varmaan muuttuneet paljonkin vuosien aikana, edelleen toivon, että heillä on mukavia sekretaareja siellä hallinnossa, jotka myös osaavat suomea eivätkä suhtaudu kaikkeen suomalaisperäiseen kovin negatiivisesti...

Mitäpä tästä opiksi - se, että Oolannissa asustaa mukavia ihmisiä, myös siellä hallinnon puolella, vaikka muuta saa usein kuulla. 

Ja työnantajille - Welhotar taas neuvotteli itselleen ja tuolloiselle virastolle oikein hyviä yhteistyömahdollisuuksia jatkossakin!

                                     

                                   JA SE OOLANNIN SOTA OLI KAUHIA...

PS: Laskuri lähenee huolestuttavasti 50 000. kävijää. Hui - tuon luvun korkannut oikeustoimikelpoinen luonnollinen henkilö tulee saamaan jonkun palkkion (EI rahaa vaan materiaa...), jos kehtaa ilmoittautua meiliini =D

UUSI KUUKAUSI - UUDET VÄNINÄT (VAI ONKO?)

Welhottaren Aprillipäivän käytännön piloja siis... eli eilisestä!

Hah – arvasinhan minä. Päälääkäri oli nuori, nätti, hoikka leidi. Ja yritti käydä Beckiä läpi sanallisesti, haa, ettäkö Welhotar ei muka sitä tunnistasi *kiero virn*. Ja tulihan sieltä se esitys SSRI-lääkityksestä, että kolme kertaa vastaanotille ja ensi kerralla lääkitystä kehiin. Ja eka ehdotuksena tietysti Mirtazapin, eipä käy. Seuraavat ehdotukset Cymbalta ja Efexor, ovat muuten perkeleen kalliita enkä usko niiden kiputuntemuksiin tehoavan. Jos halvalla saisi, tottakai. Mutta esitin myös sen, että minä haluan sitten lääkekokeilun ja/tai sisäänajon ajaksi sairaslomaa. Jumaliste, kertaalleen töissä ollut ihan simona, kun erästä mielipidelääkettä kokeiltiin. Se vei tasapainon, hikoilin kuni pieni sika (tai ei nyt niin pienikään!), syvyysnäkö häippäisi ja kaikkea kivaa. Siis vaarallista suorastaan! Eli jos jotakin lääkitystä väkisin tarjotaan ja sen otan, tahdon myös lomaa, nih! Aikataulu leidillä petti, kumma kyllä, taksot olivat tismalleen ajoissa!

Hän kyllä varovasti esitti tämän eläkemahdollisuuden, tosin ilmeisesti hyvin pienenä. Osa-aikaeläkehän ei kertakaikkiaan toimisi – ei Varastolla eikä Herjaamolla. Siinä joutuisi vain puolella työajalla tekemään kokopäiväisen työt! Eli toivoa on, vaikkakin äärimmäisen pientä ja herkkää. Eiköhän kimpassa kasvatella sitä, koska oikeasti minen pitkää tätä touhustelua Varastollakaan tule jaksamaan. Nyt se vielä menee, mutta kun en tiedä mitä on tulossa vai onko mitään?! On uhattu mm. erään tietyn asiaryhmän siirtymisellä kokonaan meidän hoteisiimme, joka tietäisi huomattavaa työmäärän kasvua. Eli ans kattoo taas. Seuraava aika päälääkärille on parin vkon päästä.

Tänään tulee taas Varastolla kiire päivä. Jotakin on varmaan myös jätetty jo eilen muhimaan pöydälleni. Lisäksi saattaa olla, että Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista on tulossa käymään. Se olisi tietty mukavaa, hän tuo aina tullessaan ylen mielenkiintoiset ja priimat eväät. Juu, on hänellä asiaakin, tulee hakemaan jokusen paidan ja luovuttamaan minkkiturkin Huutikseen myytäväksi – nythän se turkki toki kannattaa myydä *virn*. Ei ole aikaisemmin saanut toimeksi. Voihan se mennäkin kaupaksi, ei mikään ihme olisi. Minäkin joskus ostelen talvivaatteita keskellä kesää tai päinvastoin. No, mukavahan se olisi häntäkin tavata, vaikka eipä meilläkään ole kovin paljon yhteistä enää.

Vali-valina mainittakoon, että eilinen reissu sai taas koivet särkemään yöllä täpöllä, särkee nytkin. Koipiset ovat kehnommassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Pelottavaa, joutuukohan tässä oikeasti sairaslomalle. En tiedä, missä olen kävellyt niin kehnosti tai seisoskellut liikaa. Toinen koipi antaa jo aavistusta sellaisesta inhasta jalan päällä olevasta kivusta, josta kehkeytyy myöhemmin kammoturvotusta ja joka edellyttää taas erinäisiä toimenpiteitä. Argh, ketuttaa! Tehän toki haluatte kuulla kaiken söpöistä jaloistani, eikö? Tänään ei siis asiasta enempää, ei myöskään kuvallista materiaalia, koska tuolloin loki varmasti suljettaisiin... sen verran irstasta se olisi!

Varokaa siis tämänpäiväisiä huijauksia kaikin puolin – varsinkin työpaikoilla!

-------------------------------------



Purrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Hah, orja tuliki eile himaa aikaisemmi ku piti, mä vast goisin päiväpeiton alla. Tulin sitt siältä pois, ku mua huudeltii. Anneta ees nukkuu, höh. No juu, oli se kuiteski kivaa, ett se tuli siis ajoiss. Mä sain pummittuu kaikenlaist. Määkäpussiruakaa ihan ekaks vähä. No sitt jossai vaiheess se alko duunaa jotai broiskust, mä sain viälä broiskuuki, njam. Nii ja iltanapikat tiätty. Ett palveluss ei kyll nyt ookkaa mitää valittamist. Onneks se joko unohti tai ei jaksunu haajattaa mua, uhkas kyll, ett tänää taas. Hui, ai se kerto jo teilleki, ett se yks naine on tuloss ehkä tänää. En tykkää! Mun tarttee valmistautuu taas, jos se on kerta tuloss. Sen viäress pitää kiähnätä ja tonkii sen kassii ja pussukoit. Mä tiädän, ett se tosissaa inhoo mua. Se sanooki oikee jäisell äänell aina, ett mun sopis häipyy ja muuta. Onneks mami on mun pualell. Se on aina sanonu, ett kyll kissi saa olla ja antanu mulle jotai mun heekkui ja sillee. Ku tää on semmone ihmine, ett mitää heekkui silt ei kyll tipu. Se on kuulkaas kylmä ku kurkku! Tosi outo noinniinku mein mamin kavruks. Ku kaikki muut nimittäin tykkää kerta musta – ihan niinku kisseist pitääki tykätä. Toi on vaa ainut semmone erilaine, ihan outo ihmine. Ei se nyt ihan pelottava oo, mutt mä tiän, ett se ei haluais kyll yhtää kissii. Eikä sille kukaa kissii kyll antaiskaa, nih! On se semmone vaa. Ei se mua nyt suarastaa pelota, ku kert mami pualustaa mua kuiteski. Mutt vähä sen ääniki jo kylmää, hrrrrr. Ett jäädää nyt odottaa tuleeks se vai ei, mami lupas sitt jotai heekkui, jos mä joudun kestää sitä toss illalla. Kilti mami, kissin pualell aina! Ai nii, ku eile niit mami hölmöi tossukoit ei näkyny kunnoll, nii ni ne on nyt täsä. Must ei nyt just oteta fotoi, ku mä en oo oikee kuvaukselline. Katotaa sitt myähemmi – ett täss mamiskan lokitustossukat >o< Hihih, aika hirveet! Mutt huamisee, sitt mä kerron lisää!



----------------------------------

Aivan, tossut ovat kamalan näköiset, mutta järjettömän mukavat jalassa – iltaisin ja öisin. Tankeaa, paksua puuvillalankaa. Wau, eilen muotilokitusta, tänään käsitöitä, mitä ihmettä löydämmekään Welhottaren peruslokista huomenna? Tämä todellakin oli retorinen kysymys, ei, eihh, älkää ehdottako. En kestä kirjoittaa edes tiettyjä asioita näkyville...

Päivän slogan: Kevään valossa maailma näyttää melko rumalta paikalta!

Päivän biisi: 500 Miles

Luettua: Jaana Seppänen – Lublinin taika, hah, minä pidin tästä! Solidaarisuusliikkeen jälkeinen Puola sellaisena kuin minäkin sen muistan – nostalgiaa siis. Nuori mies on kielikurssilla Lublinissa ja tutustuu puolalaiseen elämänmenoon, vodkaan ja naisiin ,D Rinnalla kulkee lyhyt tarina edellisestä suhteesta, joka päättyi melko traagisesti. Kuten tämänkin kirjan loppu. Tuntuu siltä, kuin loppu olisi kokonaan eri tarinasta vai onko se tarkoituskin? Kirja toimii hyvin aivan loppuun asti ja sitten – ihan kuin joko kirjoittaja olisi kyllästynyt ja ratkaissut asian kliseenomaisesti tai kustannustoimittaja olisi lyhentänyt romaania rankalla kädellä. Eli Welhotar piti tästä, mutta ihmetteli vähän loppuratkaisua. Suosittelen silti eli minä pidin, voisin jopa ottaa divarista kotiasukiksi. Hanna Krall – Herttakuninkaan matkat, erilainen tarina juutalaisparin selviytymisestä vainojen aikaan, myös seurauksista myöhemmin. Katkonainen, merkillisen raikas rakkaustarina, jos nyt niin voi sanoa ja minusta voi. Hyvin epätyypillinen juutalaisvainoista ja keskitysleireistä kertova lyhyt romaani. Minä pidin tästä – juuri tästä lyhytmuotoisuudesta, erilaisuudesta, kliseiden välttämisestä. Tässäkin kuitenkin sivulauseista ja asiayhteydestä käy ilmi kaikki tapahtunut, mutta ei mitenkään tavanomaisesti. Welhotar suosittaa. Niina Hakalahti – Uimataito, tämä on kai olevinaan hauska tarina, minusta ei. Tuntuu kuin lukisi jotain nuorisokirjaa, vaikka aihetta olisi vakavampaankin keskusteluun. Pääosassa "täydellinen äiti", joka elää vain lapselleen, erilainen ja erikoinen ystävätär, sivujuonena pari ulkomaalaista ja rasistinen aviomies. Hiukka sotkuinen, muka-hauska romaani. Kyllähän tämän lukee, tämä on sellaista kotimaista puolihömppää, josta ei minulla ole oikein hyvää sanottavaa. Toimisi ihan yhtä hyvin jossakin – anteeksi nyt vaan – akkainlehdessä lyhyempänä kertomuksena. Eli ihmettelen, miksi tämä jopa Tammen kustantama =O Olisiko siihen riittänyt tämä maahanmuuttajista kertova puoli, joka oli asiallinen ja jopa tunteisiin vetoavan suopea? Suosittelen hömpän kavereille välipalaksi, täysveristä hömppääkään tämä ei siis ole. Joskus Welhotar kovasti ihmettelee kotomaista kustannuspolitiikkaa muutoinkin.... mutta eihän se tietenkään ole minun asiani. Minä vain luen, muut saa kustantaa! Vaikka olisi se kiva päästä esilukijaksi ;D

                                 

                                     SE ON HUHTIKUU - HEI!