Welhottaren Aprillipäivän käytännön piloja siis... eli eilisestä!
Hah – arvasinhan minä. Päälääkäri oli nuori, nätti, hoikka leidi. Ja yritti käydä Beckiä läpi sanallisesti, haa, ettäkö Welhotar ei muka sitä tunnistasi *kiero virn*. Ja tulihan sieltä se esitys SSRI-lääkityksestä, että kolme kertaa vastaanotille ja ensi kerralla lääkitystä kehiin. Ja eka ehdotuksena tietysti Mirtazapin, eipä käy. Seuraavat ehdotukset Cymbalta ja Efexor, ovat muuten perkeleen kalliita enkä usko niiden kiputuntemuksiin tehoavan. Jos halvalla saisi, tottakai. Mutta esitin myös sen, että minä haluan sitten lääkekokeilun ja/tai sisäänajon ajaksi sairaslomaa. Jumaliste, kertaalleen töissä ollut ihan simona, kun erästä mielipidelääkettä kokeiltiin. Se vei tasapainon, hikoilin kuni pieni sika (tai ei nyt niin pienikään!), syvyysnäkö häippäisi ja kaikkea kivaa. Siis vaarallista suorastaan! Eli jos jotakin lääkitystä väkisin tarjotaan ja sen otan, tahdon myös lomaa, nih! Aikataulu leidillä petti, kumma kyllä, taksot olivat tismalleen ajoissa!
Hän kyllä varovasti esitti tämän eläkemahdollisuuden, tosin ilmeisesti hyvin pienenä. Osa-aikaeläkehän ei kertakaikkiaan toimisi – ei Varastolla eikä Herjaamolla. Siinä joutuisi vain puolella työajalla tekemään kokopäiväisen työt! Eli toivoa on, vaikkakin äärimmäisen pientä ja herkkää. Eiköhän kimpassa kasvatella sitä, koska oikeasti minen pitkää tätä touhustelua Varastollakaan tule jaksamaan. Nyt se vielä menee, mutta kun en tiedä mitä on tulossa vai onko mitään?! On uhattu mm. erään tietyn asiaryhmän siirtymisellä kokonaan meidän hoteisiimme, joka tietäisi huomattavaa työmäärän kasvua. Eli ans kattoo taas. Seuraava aika päälääkärille on parin vkon päästä.
Tänään tulee taas Varastolla kiire päivä. Jotakin on varmaan myös jätetty jo eilen muhimaan pöydälleni. Lisäksi saattaa olla, että Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista on tulossa käymään. Se olisi tietty mukavaa, hän tuo aina tullessaan ylen mielenkiintoiset ja priimat eväät. Juu, on hänellä asiaakin, tulee hakemaan jokusen paidan ja luovuttamaan minkkiturkin Huutikseen myytäväksi – nythän se turkki toki kannattaa myydä *virn*. Ei ole aikaisemmin saanut toimeksi. Voihan se mennäkin kaupaksi, ei mikään ihme olisi. Minäkin joskus ostelen talvivaatteita keskellä kesää tai päinvastoin. No, mukavahan se olisi häntäkin tavata, vaikka eipä meilläkään ole kovin paljon yhteistä enää.
Vali-valina mainittakoon, että eilinen reissu sai taas koivet särkemään yöllä täpöllä, särkee nytkin. Koipiset ovat kehnommassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Pelottavaa, joutuukohan tässä oikeasti sairaslomalle. En tiedä, missä olen kävellyt niin kehnosti tai seisoskellut liikaa. Toinen koipi antaa jo aavistusta sellaisesta inhasta jalan päällä olevasta kivusta, josta kehkeytyy myöhemmin kammoturvotusta ja joka edellyttää taas erinäisiä toimenpiteitä. Argh, ketuttaa! Tehän toki haluatte kuulla kaiken söpöistä jaloistani, eikö? Tänään ei siis asiasta enempää, ei myöskään kuvallista materiaalia, koska tuolloin loki varmasti suljettaisiin... sen verran irstasta se olisi!
Varokaa siis tämänpäiväisiä huijauksia kaikin puolin – varsinkin työpaikoilla!
-------------------------------------
Purrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Hah, orja tuliki eile himaa aikaisemmi ku piti, mä vast goisin päiväpeiton alla. Tulin sitt siältä pois, ku mua huudeltii. Anneta ees nukkuu, höh. No juu, oli se kuiteski kivaa, ett se tuli siis ajoiss. Mä sain pummittuu kaikenlaist. Määkäpussiruakaa ihan ekaks vähä. No sitt jossai vaiheess se alko duunaa jotai broiskust, mä sain viälä broiskuuki, njam. Nii ja iltanapikat tiätty. Ett palveluss ei kyll nyt ookkaa mitää valittamist. Onneks se joko unohti tai ei jaksunu haajattaa mua, uhkas kyll, ett tänää taas. Hui, ai se kerto jo teilleki, ett se yks naine on tuloss ehkä tänää. En tykkää! Mun tarttee valmistautuu taas, jos se on kerta tuloss. Sen viäress pitää kiähnätä ja tonkii sen kassii ja pussukoit. Mä tiädän, ett se tosissaa inhoo mua. Se sanooki oikee jäisell äänell aina, ett mun sopis häipyy ja muuta. Onneks mami on mun pualell. Se on aina sanonu, ett kyll kissi saa olla ja antanu mulle jotai mun heekkui ja sillee. Ku tää on semmone ihmine, ett mitää heekkui silt ei kyll tipu. Se on kuulkaas kylmä ku kurkku! Tosi outo noinniinku mein mamin kavruks. Ku kaikki muut nimittäin tykkää kerta musta – ihan niinku kisseist pitääki tykätä. Toi on vaa ainut semmone erilaine, ihan outo ihmine. Ei se nyt ihan pelottava oo, mutt mä tiän, ett se ei haluais kyll yhtää kissii. Eikä sille kukaa kissii kyll antaiskaa, nih! On se semmone vaa. Ei se mua nyt suarastaa pelota, ku kert mami pualustaa mua kuiteski. Mutt vähä sen ääniki jo kylmää, hrrrrr. Ett jäädää nyt odottaa tuleeks se vai ei, mami lupas sitt jotai heekkui, jos mä joudun kestää sitä toss illalla. Kilti mami, kissin pualell aina! Ai nii, ku eile niit mami hölmöi tossukoit ei näkyny kunnoll, nii ni ne on nyt täsä. Must ei nyt just oteta fotoi, ku mä en oo oikee kuvaukselline. Katotaa sitt myähemmi – ett täss mamiskan lokitustossukat >o< Hihih, aika hirveet! Mutt huamisee, sitt mä kerron lisää!
----------------------------------
Aivan, tossut ovat kamalan näköiset, mutta järjettömän mukavat jalassa – iltaisin ja öisin. Tankeaa, paksua puuvillalankaa. Wau, eilen muotilokitusta, tänään käsitöitä, mitä ihmettä löydämmekään Welhottaren peruslokista huomenna? Tämä todellakin oli retorinen kysymys, ei, eihh, älkää ehdottako. En kestä kirjoittaa edes tiettyjä asioita näkyville...
Päivän slogan: Kevään valossa maailma näyttää melko rumalta paikalta!
Päivän biisi: 500 Miles
Luettua: Jaana Seppänen – Lublinin taika, hah, minä pidin tästä! Solidaarisuusliikkeen jälkeinen Puola sellaisena kuin minäkin sen muistan – nostalgiaa siis. Nuori mies on kielikurssilla Lublinissa ja tutustuu puolalaiseen elämänmenoon, vodkaan ja naisiin ,D Rinnalla kulkee lyhyt tarina edellisestä suhteesta, joka päättyi melko traagisesti. Kuten tämänkin kirjan loppu. Tuntuu siltä, kuin loppu olisi kokonaan eri tarinasta vai onko se tarkoituskin? Kirja toimii hyvin aivan loppuun asti ja sitten – ihan kuin joko kirjoittaja olisi kyllästynyt ja ratkaissut asian kliseenomaisesti tai kustannustoimittaja olisi lyhentänyt romaania rankalla kädellä. Eli Welhotar piti tästä, mutta ihmetteli vähän loppuratkaisua. Suosittelen silti eli minä pidin, voisin jopa ottaa divarista kotiasukiksi. Hanna Krall – Herttakuninkaan matkat, erilainen tarina juutalaisparin selviytymisestä vainojen aikaan, myös seurauksista myöhemmin. Katkonainen, merkillisen raikas rakkaustarina, jos nyt niin voi sanoa ja minusta voi. Hyvin epätyypillinen juutalaisvainoista ja keskitysleireistä kertova lyhyt romaani. Minä pidin tästä – juuri tästä lyhytmuotoisuudesta, erilaisuudesta, kliseiden välttämisestä. Tässäkin kuitenkin sivulauseista ja asiayhteydestä käy ilmi kaikki tapahtunut, mutta ei mitenkään tavanomaisesti. Welhotar suosittaa. Niina Hakalahti – Uimataito, tämä on kai olevinaan hauska tarina, minusta ei. Tuntuu kuin lukisi jotain nuorisokirjaa, vaikka aihetta olisi vakavampaankin keskusteluun. Pääosassa "täydellinen äiti", joka elää vain lapselleen, erilainen ja erikoinen ystävätär, sivujuonena pari ulkomaalaista ja rasistinen aviomies. Hiukka sotkuinen, muka-hauska romaani. Kyllähän tämän lukee, tämä on sellaista kotimaista puolihömppää, josta ei minulla ole oikein hyvää sanottavaa. Toimisi ihan yhtä hyvin jossakin – anteeksi nyt vaan – akkainlehdessä lyhyempänä kertomuksena. Eli ihmettelen, miksi tämä jopa Tammen kustantama =O Olisiko siihen riittänyt tämä maahanmuuttajista kertova puoli, joka oli asiallinen ja jopa tunteisiin vetoavan suopea? Suosittelen hömpän kavereille välipalaksi, täysveristä hömppääkään tämä ei siis ole. Joskus Welhotar kovasti ihmettelee kotomaista kustannuspolitiikkaa muutoinkin.... mutta eihän se tietenkään ole minun asiani. Minä vain luen, muut saa kustantaa! Vaikka olisi se kiva päästä esilukijaksi ;D
SE ON HUHTIKUU - HEI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti