Khihih, ei voi mitään. Selailen päivittäin useampaan otteeseen Blogilistaa, ihan huvikseni töiden välissä... jos jotakin kivaa vaikka löytyisi. Nyt on alkanut hihityttää. Jos minulla olisi se Salainen Pulloystävä -blogi, ilmoittaisin, että nyt huhtikuussa vaihdamme PULLOJA! Ehdottomasti ,D Muutenkin olen joutunut jotenkin itselleni yllätykseksi omituisiin blogeihin, joissa on sisustettu (kotona EI voi), ommeltu ja leivottu! Kamalaa, tuleekohan tästä blogista vielä jotain em. tapaista. Ei kai, voinhan luottaa itseeni, voinhan? Hassua oli kyllä nähdä uutena ideana jossain käden taidoissa se, jota itse tehtiin jo penskoina (-> lue nuorina) eli taiteltiin erilaisia kirjekuoria lehtien kuvista tms. Ei kai se nyt mikään idea ole, minä luulin, että kaikki tekevät niin. Samoin kuin se, että yhtä sun toista (laatikoita, lehtikoteloita, kehyksiä jne.) voi päällystää em. kuvilla, kankailla, tapetinjämillä jne. =O Taidan olla oikeasti jotenkin outo. Jospa päälääkäri tietäisi - kohta voipi olla että tietääkin. Ai jleissön, siitä voisi jo irrota pisteitä...ja eläkepaperit. Welhotar kästyölokkaa *käkätystä*. Sillehän nauravat jo Wanhan kellarin entiset portsaritkin!
Ai niin, prleen Sampopankki lähentyi taas minua. Lähettivät uuden automaattikortin. Miksi? Alle vuosi sitten uusin korttini ja taas... uutta tunnuslukua ei vaan ole tullut! Että näin meillä on taas kivaa, kun opettelemme uusia lumeroita, prletto sentään. Montakohan erilaista tunnusta, PINiä sun muuta meikäkin muistaa, ihan oikeasti, minulla on hirmuisen hyvä numeromuisti! Siis paljon... Nimiä en sitten muistakaan, öh, tai siis huonosti. Nääs se aivokuppa tms. ilmeisesti unhoituttaa nimet, mutta ei lumeroita. Nih kerta!
Josta puhuen kaikki haluavat edelleen vain rahaa, Hörhö esimerkiksi aivan väkisin. Tänään pitäisi saada rahaa, mutta miten minä rahaksi muutun. Työmatkan varrella ei ole automaatteja eikä minulla ole edes kortin tunnuslukua siis. Vanha kortti kelvannee vielä – toivottavasti! Lisäksi leidi töissä ei ole vieläkään maksanut velkaansa! "Unohdus" ei kelpaa, minä en kysele, vielä... mutta sitten ja siitä seuraa ikävä jatko eli en enää lainaa hänellekään mitään. Minä olen liian kilti ihmisille, näköjään. Josta seuraa mm. töissä se, että eilen kotiinlähdön lähetessä vielä lupasin tehdä yhden oikaisun, joka veikin sitten yllättävän paljon aikaa. Senkin olisi ehtinyt tänä aamuna, kuulin. No, samapa tuo, töitä kai Varastollekin on menty tekemään?!
Ai että, minä olen koko viikon odottanut perjantaita. Ihan vaan, että ei tarvitse lähteä huomenna mihinkään, siis töihin tarkoitan. Retkille, toki. Kirjastoon ja kaupoille, mutta se on kokonaan eri asia. Ei tarvitse hepuloida, tuleeko taksi vaiko eikö, sama juttu aamulla ja iltapäivällä. Ei tarvitse miettiä, millä tuulella hra P-P onkaan. Ei tarvitse miettiä kuin itseään (ja vähäsen kissiä ja Belgarionia). Ei huolehtia kuin omista asioistaan, ainakaan toivottavasti. Saa mennä ainakin kahtena aamuna uudelleen nukkumaan, jos nukuttaa! Enkä taatusti tee viikonloppuna mitään, mitä ei ole aivan pakko. Tämä viikko on ollut harvinaisen veemäinen, raskas ja särkypitoinen. Tahtoo levätä ja loikoa tarpeekseen.
--------------------------
Purrrrrrrrve, kavrut! Mä en ala siis hei. Toi palli on omituine, mä en viäläkää saa siältä kaakkei, vaiks mami näytti, kui se toimii. Sitt se kosketti sitä jollai haisukäsill ja nyt mä en tykkää ollenkaa leikkii. Hei karmeet! Mun napikat on siälä sisälä enkä mä saa pois niitä. Enkä ala yrittääkkää, ku mami toss tsiigaa noi niinku tolla tavalla. Se jo sano mua mäntiksi – hö, ite on. Eilen mä sain iiison kasan donarii, ku toi teki eväksii ja apetta itellee illaks. Njamm. Hyvää oli. Ja sitt muka leikittii, en ala, en osaa, en. Tai siis mä kokeilen, ku toi orja lähtee duunii. Mull on sillo hyvää aikaa, en mä nyt ala mihkää näytöskissaks! Mä haluu, ett se vaiks nauraa tai jotai.... mite ihmees se saa ne sinne ja pois =O Sitt mä leikin muill leluill kyll. Ja mamill. Kyll mä vähä loukkaannui sill, mutt menin kuiteski sitt myähemmi goisii sen viakkuu. Ku siäll on kuiteski kliffempi goisii, niinku. Se taas pyäri ja nousiki yälä ylös... outoo, se nukkuu huanosti. Ei siin mitää, mutt mäki sitt aina herään. Ett siis niinku ei kivaa tommone. Voiskoha sitä joteski jelppii, tykkäisköhä se vaiks kissinmintust, ku mä en kerta tykkää? Voiskoha joku koklaa sitä sille? Tai jos mä menisi sen tyynyll, ai nii, mutt ku siin ei voi olla, jos se lukittaa... hmmm... vaikee keksii kissa-apuu näin äkistee taas. Jos vaa illall menis tavallisell paikallee, nyt en ookkaa parii päivää siin goisinu, oon goisinu koipisten pualell. Se on kyll vähä vaarallist, ku se pönkii pitki yätä, voi jäädä vaiks alle tai jotai muuta kamalaa. Aatelkaa nyt, plittana kissi sänkys! Hui.... Täss on muute foto, miss mä sain yhe napika. Siis sillee, ett mami kopisti sen ulos siältä. Nyt mä en haluu enää näkeekkää tota – pitäköö napikkasa! Nih kerta, jos se on nii vaikeet antaa mull niit suaraa. Eiks voi muka heittää vaa? Pitääks tän olla joku sirkus, höh!
Nii, ett täss mä järsin mun napikkaa. Se on moi taas huamisee ja kliffaa viikendin alkuu kaikill!
---------------------------
Voi Vincent, torpso mikä torpso – kaikki pitäisi tuoda suoraan eteen....
Päivän slogan: Minulla on aina hankaluuksia. En tiedä mitä tekisin, jollei niitä olisi!
Päivän biisi: Listen, Learn, Read On
Luettua: Åsne Seierstad - Groznyin enkelit, tuota, tiedä mitäpä tästä sanoisi. Onhan se kamalaa, sota nimittäin. Mutta eiköhän leidi tiedä, mihin päänsä työntää, kun lähtee kirjeenvaihtajaksi. Jotenkin tässä nyt ilmeisesti etsitään sellaista inhimillistä näkökulmaa. Eri osapuolien tarinoita, kohtaloita ja tapahtumia. Minä en nyt hirveästi tästä pitänyt. Sellaista enempi akkainlehtimäistä tarinaa. Sorry vaan. Sota on hikeä, paskaa, verta ja kuolemaa. Ei kauniita tai traagisia tarinoita yksittäisistä tapahtumista, niitä tarinoita on tuhansia ja kymmeniätuhansia! Suosittelen, jos haluat päästä helposti tsetseenien kohtalosta. Jos haluat ajattelemisen aihetta, ota toinen kirja! Ei siis millään pahalla, tämä ei vain oikein iskenyt meikäläisen pirtaan. Ja nyt ovatkin taas kirjaston kirjat loppu, joten lähden tutkimaan omien hyllyjen antimia jälleen kerran.
PELVOTONTA PERJANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti