Keksiviikko, kai?! Toivottavasti, jotenkin tämä viikko on taas äärimmäisen pitkä ja vastenmielinen. Varastolla salapuuhasteltiin eilen jotakin, joka laukeaa tietysti tänään. Eikä Welhotar jaksaisi yhtään mitään. Koipia särkee joka päivä enemmän ja enemmän, olen taas rampa. Prle, mistä tämä johtuu? En minä olet tehnyt mitään tavanomaisesta poikkeavaa, paitsi ne pari roudausretkeä yksin.... En keksi muuta syytä. Toinen koipi ei kohta enää pidä eli onnuskelen viehkeän epävarmasti käytävillä ja manailen. Voihan villu!
Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista kävi eilen. Onneksi ei viipynyt pitkään, en olisi jaksanutkaan. Hän pääsi samalla kyydillä, jolla tulin kotoon, joten eväkset eivät olleetkaan kummoiset... ;D Heh, no en minä sitä odottanut. Sain jotakin mössöä, menee huomisena eväksenä, hyvä niin. Kuulumisetkaan eivät olleet kummoisia, yhteiset tutut eivät juuri kiinnostaneet. Minä taas en ole tavannut ketään pitkään aikaan. Hän taas kertoi reissuistaan, minä puolestani en ole matkannut mihinkään enää moneen vuoteen. Paitansa hän sai ja oli tyytyväinen, minä taas maksun niistä – hyvä näin. Ei siis mitään uutta sieltäkään päin.
Mietin tässä, että pitäisi viimeistään huomenna postittaa ne pari työhakemusta, jos aion hakea muita hommia. En vieläkään osaa päättää! Luultavasti en hae, jätän asian hautumaan tuonne kesämpään asti. Ei paljoa huvittaisi taas lähteä haastattelurundille. Toisaalta tietysti seuraan tiukasti avoimia paikkoja siinä toivossa, että juuri Se Oikea paikka tulee auki. Minä en vaan tiedä, mikä se olisi? Jotain kotona tehtävää, hyväpalkkaista hommaa – ei missään nimessä puhelinmyyntiä eikä –haastattelua. Ei, ei sellaista työtä taida olla, joka Welhottarelle täsmäsopisi. Minä voisin kyllä keksiä, tai oikeastaaan, tämähän on varastettu muualta. Eli alkaisi etsiä esim. Lokistanian työtä etsiville hyviä työpaikkoja, tekisi niihin erinomaiset hakemukset jne. Eli jonkinlainen head hunter, mutta kääntäen ikäänkuin. Avustaisi tietysti myös haastattelujärjestelyissä jne. Tsekkaisi ao. hakijan ennen haastattelua (vaatteet, mukaan otettavat paperit, tarvittava lääkitys *virn*)... ei paashkempi ajatus, ei. Jos jollakulla olisi jo virma pystyssä, voisi ottaa yhteyttä ja laitettaisiin homma käyntiin ,D Meikäläinenhän ei yrittäjäksi ala, se on selvä!
No niin, nyt tuo katti viimeisen temppunsa teki, prle. Kävi vas. jalkani kimppuun kaikilla tassuillaan ja puretti-raapitti! Tietysti ilman ainokaistakaan syytä – ja nyt pakoon. Auts... sattuu, verta... prle!
------------------------------------
Terve, kavrut! Nyt pitää vähäks olla nopee. Juu, mä tiä mikä tuli, toi koipi, joll mamiska ontuu, mä hyäkin siihe! Just äske, siit tulee viälä verta ja toi huutaa rumei sanoi. Väittää, ett sitä sattuu. Jäks, ei ollu ny ihan tarkotus. Iski vaa paljaan koiven hinku. Älä oo hei vihane, ethä? Ku mun piti viälä kertoo, ett se eukko kävi eile, ku mä sanosinki jo. Nii ni se ei kertakaikkiaa kiinnittäny meikää mitää huamioo. Muut ku kerran katto vaa ja sano, ett mä oon hyväss kuasis. Hei, mitä se tajuu kissoist, ku toisell on kaavanlähtö ja kaikkee. Nih! Ett mä niinku en ollu miteskää ilone. No sitt ne söi jotain leipii, onneks mami anto mull kalkonii, ku kaikki haisu taas nii hyvälle ja mä tulin pöydä viäree pummii. Siit se naine ei tykänny yhtää. En mäkää siitä, mä olin tosi onnessaa, ku se lähti. Kauheen epämukava semmone ihmine niinku taloss. Ei uskaltanu tehdäkkää mitää. Ja mamiki oli iha erilaine ku tavallisest. Sitt ku se lähti, mä sain napikoit ja vähä paijatust ja sillee. Mami sano, ett sen koipiset on kipeet. Joo, ja mä menin nyt ja hyäkin sen toiseen koipiseen, siihe kipeesee. Eiks sitä vois ottaa niinku semmosen kivunsiirton tai jotai. Ja eiks joskus laskettu verta kipeist paikoist? Niinku ennevanhaa, ett mä voisin olla niinku semmone lääkäriskissa... Ai ei vai! No ei sitt, mutt kyll mä silti tartten ruakaa päiväks. Ett mamiska vois kyll nostaa ton ison pyllysä nyt ylös tosta tai mä hyäkin uudestaa. Mä oon vähä vaarallisell tuulell taas! Kattokaa vaiks tätä fotoo:
Siin mä vaa goisin Ansku viäress ihan lungist, ei yhtää pelota, vaiks se on louhiskäärme. Me ollaa frendei, nääs. Mami tunki ottaa foto, vaiks me nukuttii – epist tommonenki. Mutt mun tarttee mennä, toi hepuloi toi orja viäläki. Huamisee..
----------------------------------
Vincent, prle! Olisit jättänyt edes koipeni rauhaan – tämä oli jo hiukka liikaa tälle viikolle!
Päivän slogan: Särkyjen lisääntyminen korreloi epämiellyttäväksi veetutuksen kasvuun!
Päivän biisi: Pahaa verta
Luettua: Åke Edwardson – Etäisiä huutoja, uudelleen luennassa, koska pidän Edwardsonista ja tämä jäi joskus pikalainana nopealukuiseksi. Taas erinomaista pohjoismaista rikoskirjallisuutta, suosittelen kaikille tällaisesta pitäville. Toinen komisario Winteristä kertova opus. Viikon pienoishelmi löytyi eli Jaakko Heinimäki, Kaarlo Kalliala, Vesa Sisättö – Pihlajanorsu, Selkärangattomia selityksiä. Kuin Elimäen tarkoitus ja Elimäen perimmäinen tarkoitus, kirjoittajat ovat toki eri henkilöitä - vai ovatko tästäkään ei kyllä voi olla varma, voiko
olla varma enää mistään ,D Tässä käydään läpi eläimiä, hyönteisiä ym. Hihityttävän hauskaa, osa pitää ehdottomasti yrittää muistaa myöhemminkin. Hämmentäviä blogihavaintojakin selityksistä löytyy, mm. Alppijäärän selitysosiossa mainitaan Kemppisen blogimerkintä 8.1.2007, halukkaat voivat tarkistaa. Muutakin bloggaukseen liittyvää löytyy. Itseäni hykerrytti monikin asia, Welhottarella on aika hauskaa tässä aamulla, kun selailen vielä. Erityisesti Puikkohärö – Neulomisen elämäntavakseen muuntanut bloggaaja. Ai niin ja sitten se Pihlajanorsu – Ilmiö, jonka nähtyään on syytä viettää päihteetön loppuelämä. Suosittelen kaikille kieltä rääkkääville ihmisille, luontofriikeille mm. siksi, että asioita voisi katsella toiseltakin kantilta.
TÄMÄKIN PÄIVÄ VIELÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti