NORMIPÄIVITYSTÄ, VALITUSTA, KÄLÄTYSTÄ, URPUTUSTA, JUPINAA

Kuten huomaatte, ette menettäneet mitään eilen! Mikä tahansa n. sadasta tiistaipostauksesta varmasti osui kohdalleen, silkkaa väninää ja valitusta. Ja vielä melko varmasti samoista asioista, en itse viitsinyt käydä tarkistamassa kuin yhden ,> Kaikki on turhaa, paitsi puutarhanhoito ja itseasiassa – sekin on turhaa (kun ei ole sitä puutarhaa).

Tänään siis leikitään keskiviikko-leikkiä, jahas. Edessä on tavanomainen työpäivä Varastolla, pino paperia on odottamassa. Mr P. kävi tunkemassa niitä minulle eilen juuri kun olin sulkemassa konetta ja lähdössä kotiin. Katseli sitten vähän ihmetellen, kun häivyin samantien. Hah – hän saa rojut pöydälleen ennen klo 7.30 tänään – itse hän saapunee klo 11 mennessä, jos saapuu. Että niin kiireellistä. Huomenna on perehdytykseen liittyvä luento iltapäivällä, ihan mielenkiintoista asiaa, ei siinä mitään. Meikäläisen aikataulu vain kusee, mutta mitä siitä. Eli joudun olemaan kustannuspaikalla klo 16 asti. On se sitten kumma noiden taksotilausten kanssa! Koskaan ei saa taksoa juuri tilattuun aikaan. Minä pyydän takson klo 15.20, sen ilmoitetaan tulevan säännöllisesti tai epäsellaisesti klo 15.26 jälkeen. Kun minä siirrän sen klo 15.45, sen ilmoitetaan tulevan klo 15.53 ja tuskin tulee silloinkaan. Argh, mistä hemmetistä HMPK tempaisee nämä ihmeelliset ajat? Koneelta, joo, jonka ohjelma laskee optimaalisen ajoajan paikasta toiseen! Mutta ei taatusti osaa laskea liikennevalojen määrää ja ruuhka-aikaa Tsadissa. Voi ziis, minä niin odotan, että palvelu siirtyy edes Tsadiin. Silloin on edes pientä toivoa, että ymmärtävät olosuhteet ja sen, että jostakin johonkin näyttää olevan lyhyt matka, mutta välillä on 20:t liikennevalot ja ruuhka....

Täällä myös kipuillaan täpöllä ja ollaan kaaduttu sänkyyn suoraan töistä tultua. Noustu väkisin suihkuun ja laittamaan jotakin evästä. Eilen jopa vaihdoin kahteen triffidiin mullat, hyvä minä, kilti! En vaan millään jaksa mitään, kun en saa nukkua riittävästi ja niin edelleen... Turha yrittää selittää, sitä on mahdoton ymmärtää tai kertoa.

Tänään luikahdan jossakin välissä Varaston lähikirjastoon täydentämään varastoja ja hakemaan pari varausta. Juu, lähikirjasto toimii ihan kiitettävästi – onhan se ns. iso, kuitenkin. Pidän kyllä enemmän Malmin kotokirjastosta! On tässä pärjätty nyt kirjojen puolesta, kun olen uusiolukenut lähinnä dekkareita, jotka muistan kohtuuhyviksi. En pääse lauantainakaan omaan kirjastoon, sen pitäisi olla auki, mutta minä aion lepäillä ennen ns. juhlimista. Eli teen pakolliset hommat perstaina, kaupparoudauksen nimittäin ja kosmeettisen siivouksen. En minä muuten jaksa mitään lauantai-iltana. Nyt alkaa jo harmittaa, että yleensä lupasin lähteä juhliin. Ei muuten, mutta pelkään pilaavani muiden fiilikset. Toisaalta, siellä on sen verran väkeä, että voin luimia tieheni missä välissä huvittaa. Kotonakin on vinaa, jos haluaa pitää kotikivaa eli vetäistä kalsarikännit (tai siis yöpaitakännit enempi)!

Kummisetäkin ilmosi eilen itsestään – hän on pääsemässä ilmeisesti taas työllistettynä entiseen paikkaansa. Siis siihen pitkäaikaisempaan, jossa oli lähes pari vuotta sitten. Tänään asia ratkeaa. Olisi aika onnellista, jos tämä menisi läpi! Tsemppaan kovasti, paikka on mukava ja työ sitä, mihin Kummisetä on koulutettukin. Palkka on kehno, mutta kuitenkin parempi kuin ansiosidonnainen (tai peruspäiväraha, jolla Kummisetä itseasiassa juuri nyt on)!

Muistutetaan nyt tässäkin kaikille, että käykääs täällä äänestämässä Lumppuja ja Lureksia parhaaksi muotiblogiksi! Klikkaa linkistä Trendiin ja anna lomakkeeseen pyydetyt tiedot – olisihan se kiva, että Lumput näkyisivät VIELÄ paremmin!

-----------------------------------------



Purrrrrrrrrrrrvinski, kaiffat! Öh, mami eile antanukkaa mun skrivaa, tai siis skrivannu mitää mun saneluist. Ei mull mitää ihmeellist, mä vaa sitä, ett oon ollu ihan kilti, joo! Varpisti, niinku. Välill vetäny vähä hepulei ja järjestelly mattoi ja semmost. Mutt sitt kyll oisin valittanu, tääll huushollis on toooosi vaikeet saada nykysi kunnon muanaa. Palvelu ei siis kertakaikkiaa pelaa, orja tarttis taas laittaa uudelleekoulutuksee! Kissimuanaa vaa tarjoll melkee. Orja tekee jotai vihannessotkui ja semmosii. Jäks, haisuu kammoll, ei voi syädä. Tänää se lupas duunaa jotai tipuu, toivottavast, mä en enää tykkää tämmösest. Ku vaa tunketaa aivastusmaustetust ja sipuleit kaikkee eikä mitää mulle mulle mulle! On se välill aukassu donaripuukin, mutt ei nyt taas monee päivää. Epist niinku. Oon mä kyll saanu joka aamu kalkonii ja napikoit, mutt ei se oo sama. Tarttis illalki saada jotai semmost kunno heekkuu niinku tipuu tai jauhist. Mamiiiiiiiiiiiiih – ota se pirskatin tipu sulaan jo, nii ni sä muistat kans sen! (toim. huom. kissa on kerrankin oikeassa, yritetään muistaa) Joo ja sitt mä oon paljo ollu partsill, ku mami pitää nyt jo ovei auki iltasi, ku on lämmint. Siäll on kliffa makuuttaa itteesä lämpimäss, mmmm. Mull on kaks lempparipaikkaa: semmone pöytä, mist näkee hyvin ulos (siin ei muute oo mitää pehmusteit!) ja sitt mun korituali, jos on sitt jo semmone istumistyynyki. Se tuali jää viäl vähä varjoo, ett se ei oo kauhee hyvä. Kesäll se on sitt parempi. Muute mä oon saanu goisii mamin viakus, eilenki, sen polvimutkas. Paitsi ett siin ei sitt ollukkaa ihan hirvee kliffaa yhest syyst: tiätteks te mitä noi vihannekset tekee ihmisill? Ne alkaa päästellä äänii joka pääst *kissikikatusta*!!! En kerro enempää, voitte vaa kuvitella.... Täss mä yritän pummii just kunno safkaa – joo, kissimuanaa tuli. Ota ny se tipu sulaa, hei.



Ei oo hyvä foto, mutt ei orjalt voi nyt enempää vaatii, se on vissii aikastas kipee. Huamisee...

------------------------------------

Voi Vincent, minä menen heti ottamaan pakkasesta tipua sulamaan, jos yhteiselämämme on siitä kiinni! *tallustelee pakastimelle*

Päivän slogan: Ei tämä blogi yhtä päivitystä kaipaa!

Päivän biisi: Täältä *virn*!!!

Luettua: No on tullut luettua aika paljon, kun ei vaan saa unta. Alan Spence – Puhdas maa, aivan täysveristä hömppää. Väittävät, että osittain taustalla oleva tositarina olisi ollut Madame Butterflynkin innoituksena. No jaa, ihan luettavaa tarinaa englantilaisen virkamiehen kähminnästä ja toimista Japanissa 1800-luvun lopussa. Sotaa, kähmintää eri tahojen kanssa sekä naisia. Että se siitä, kauniisti kirjoitettujakin osioita. Hömpän kavereille, ei meikäläinen jaksaisi lukea toista kertaa. Uudelleen luennassa sitten Mary Higgins Clark – Kodin suojassa, erinomaisen hyvää rikoskirjallisuutta, kuten Clarkilta aina. Taas sellaista psykologista piinaa, että oikein ahdistaa. Viihtyy meillä selkeästi, suosittelen kaikille rikoskirjojen kavereille! Åke Edwardson – Enkelitanssi, Winterin aikaisempia tapauksia siis. Tämä on se opus, jossa Winter tapaa kaverinsa Macdonaldin... Tarina on aika karmea tämäkin, kerronta kuitenkin taas niin ankeaa ja masentavaa, että Welhotar kovasti pitää ja suosittaa! Pohjoismaista dekkaria parhaimmillaan. Kuten myös seuraava eli Unni Lindell – Unenvartija, jossa komisario Cato Isaksen tutkii murhia samalla kun selvittelee elämänsä nais-, perhe- ym. ongelmia. Welhotar pitää tästäkin ja samoin suosittaa...

                                      

                                      KELVOKASTA KESKIVIIKKOA!

PS: Vinskiltä kissakavruille: Orja otti sen tipun, hei se otti sen sulaa >o<

EKSTRALYHYT PÄIVITYS, pitäkää hyvänänne...

Nyt on asiat nähkääs niin, että Welhotar ei jaksa.

Welhotar ei jaksa
- toistaa itseään
- lähteä töihin joka päivä
- odotella aina ja joka paikassa taksoja
- kuunnella jatkuvaa särkyä, vihlontaa ja kipuja
- jatkaa juuri nyt mitään, yhtään mitään.

Olkaa hyvä ja valitkaa blogista haluamanne tiistai – kaikki päivät ovat kuitenkin samanlaisia – ja lukekaa jonkun tiistain päivitys. Kommentoikaa, jos haluatte tai ette, mitä välii! Minä menen lukemaan.

Menkää pois, eipäs kokoonnuta tänne, täällä ei ole mitään nähtävää!

                                       
                                         
                                                       TIISTAI!

MAANANTAIN URPUTUSTA JA KITINÄÄ

Miksi maanantai-aamut tulevat aina niin nopeasti? Juu, retorinen kysymys, ne vaan tulevat joka viikon alussa, ei voi mitään. Silti väsyttää, särkee ja kututtaa lähteä Varastolle – tai kututtaa lähteä siis yhtään mihinkään. Olisi niin mukava mennä kohtapuoliin parin tunnin lisäunille, sitten kun vähän nukuttaisi. Mutta ei, kohti taistoja ja töitä käy Welhottataren tie eli Varaston uumeniin taas koko viikoksi. Ei ole oikein mitään odotettavaakaan.

Paitsi, joo, odotan ensi lauantaita ja ystävän häitä – se on sentään mukavaa. Kunnon hääjuhlat pitkästä aikaa, lisäksi siellä on tuttuja entisestä elämästä. Siitä en voi sanoa, onko se yhtä mukavaa, toivottavasti. Kysyin myös hääkapineelta, onko paljon vapaita miehiä paikalla. Valitettavasti ei, enimmäkseen naisia... hmph, olisi ottanut yhteyttä vaikka seuralaispalveluun hyvissä ajoin *virn*. No, lauantaina siis pippalot ja aloitus melko aikaisin, joten käyn kaupassa perstaina ja lähikirjastossa keskiviikkona. Huomaattehan jälleen, miten elämäni on suunniteltu päivittäin (ja taksot tilattu tämän mukaan!).

Kevättoimet on muuten hoidettu, mutta triffidit odottavat edelleen mullanvaihtoa. En vain pysty jaksamaan sitä yksin. Belgarion on lomalla seuraavan kerran parin vkon päästä, josko edes sitten. Pakko nuille on jotakin tehdä, osa on syönyt multansa ja osa vain voi liian pienessä purkissa muutoin huonosti. Prletto, en pysty tekemään tuota yksin, koska osa niistä pitäisi roudata kylppäriin asti kylpyyn ja mullanvaihtoon. Anti olla siis, hittolainen! Parveke näyttää nyt oikein mukavalta, pesin istuintyynytkin. Kelpaisi siellä istuskella, kunhan saisi hankittua jotakin vihreää kasvatettavaksi ja olisi hiukkasen lämpimämpää!

Kaverikin kävi eilen vielä uudestaan. Tarkistettiin lauantaina tehdyt paperit ja tehtiin vielä yksi lisävaatimus. Lisäksi kopioitiin iso pino liitteitä. Toivottavasti hänen hankkeensa nyt onnistuisivat, leidi kun myös on tätä kaulusköyhälistöä. Valitukset lähtivät KELAn päätöksistä, erään yrityksen karhulaskusta, jota varten piti hankkia pankista tiliote. Tiliote maksoi lähes yhtä paljon kuin karhulasku! Eli näihin liittyen sitten puuhasteltiin ja viriteltiin niitä papereita ja perusteluja, selvityksiä ja liitteiden liitteitä. Sain myös kasan vaatteita, joista voipi olla kesemmällä jotakin iloa ;D

Ruokarapoa vain sen verran, että eilinen meni jämiä natustellessa, evääksikin jäi vielä. Illalla iski hillitöksen suklaahimo – outoa! Onneksi sitä oli, joten vetelin puolet pienestä levystä, öhh ja jäks, sekin himo lähti siis pikaisesti. Tänään pitäisi ehkä tehdä jotain linssipitoista... katsotaan, mitä jaksan illalla. Linssimuhennosta/keittoa, jossa on sipulia, porganaa ja jotakin.... tod.näk. jotain tuon tapaista on tulossa.

Varasto kutsuu, suorastaan huhuilee. Voi ei – no kyllä se päivä siitä, kun jaksan vain ensin vaatehtia itseni ja kömpiä taksoon.

--------------------------------------


Purrrrrrrrrviska, kavrut! Mami taas eile söi sitä haisuliruakaa, en tykkää. Mutt hei, sitt mä sain donarii, ku se teki iltaleivän nii ni mä sain sitt donarii ihan kunnoll. Sinne jäi sitt viälä kissinruakaa aamuks. Nyt vaa nukuttaa, ku toi orja pyäri taas sänkys ja vahinkoss potkitti muaki sitte. Mä sain kalkonii ja napikoit. Mutt tiätteks, jostai syystä nyt ei napikat maistukkaa. Mä vaan goisin tässä soffall, mä oon ihan väsypoikki. En tiijä miks, oon vissii itte goisinu yälä huanosti. Mami laittaa kohta niit nappei päiväks mulle sen pallin sisää, ett mä voin leikkii iteksee. Nyt ei vaa oikee huvita muakaa mikää. Eilen kyll! Tiätteks te, mä vedin ihan hurrrrrrrrrrrrjiii hepulei, ku se mamin kaveri oli täälä. Se yritti koskeekki mua, en antanu. Vedin vaa hepuleit ja laitoin mattoi järjestyksee ja sitt pidin kunno jolinat partsill. Seki kehu, ett mull on upee ääni >o< Kumma tätsy, se pyrki koko aika silittää mua selkäst, en tykkää semmosest ja mami yritti varottaa. Vähä piti sitt käpätä, ei, ei tullu ees veeta eikä mitää meekki sen handuu. Osaa ny kumminki varoo hurjaa kissii *kiero virn*. Sitt se puhuki sillee lässy-lässy –kiältä, niinku jotku meill puhuu. En oikee tykkää siitäkää. Mä oon ihan täyspäine kissi, jolle pitää puhuukki kunnoll. Mamiska ainaski puhuu, joskus raivooki, välilll se puhuu sitt semmosii lepertelyi, mutt sill onki lupa ku se on kerta mami. Eilenki me nukuttii monta kertaa päikkärit ja joka kerta mä sain paijatust ja päärapsutust ja semmost, ett mä aloin kunnoll oikee hurisee. Juu, tykkäsin semmosest ja mä sain tökkii mamii kun kuanoll ja pääll, vaiks se vähä sanoki auts ja sillee. Ei haita! Tykätää molemmat semmosest. Juu, ei oo must ny esittelykelposii kuvei, ett tämmöne tähä välii.



Ei tääkää nyt ihan pahinta oo, ett näin. Mutt hei, huamisee...

-------------------------------------

Vincent onkin ollut taas melkoisen fiksulla tuulella, ihan kokonaista pari päivää!

Päivän slogan: Kaikki etsivät jotakin – toivottavasti eivät löydä!

Päivän biisi: Tänä yönä pullo petti mut

Luettua: Jenna Jameson – Seksitähden päiväkirja, ei ollenkaan kehno opus *virn*. "Taidekuvia" paljon, osa jopa hyviä! Kertomus siitä, miten seksityöläiseksi ryhdytään, ohjeita työn alkuun ja tarvittaviin avuihin, sopimuksiin jne. Oikein asiallinen ja luettava opus, tarinoita omasta elämästä lapsuudesta lähtien. Tätä on turha siis lainata sanan "seksi" takia. Minä jotenkin pidin tästä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja työtä kuvataan työnä muiden joukossa. Suosittelen kaikille, joilla on ennakkoluuloja. Ja huomatkaa, tässä ei siis kerrota mistään prostituutiosta vaan ns. tanssista, elokuvista ym. seksityöstä. Tim Winton – Maantiemusiikkia, ihmettelinkin, miksi en tähän ole aikaisemmin törmännyt. Voi hyväinen aika, tämä kulkee näköjään englannin kielisellä nimellä eli Dirt Music ja sitten vasta alaotsikkona suomalaisella nimellään eli ei ihme, jos ei ole luetteloissa silmiin heti osunut! Mikä järkeä, kysyn vaan. Kirja itsessään oli siis ihan hyvä tarina onnettomista ja kaipaavista ihmisistä, ihmissuhteista ja muutoksista Australian rannikolla sekä yhden henkilön matkasta lähes läpi maan päästäkseen irralleen kaikesta. Dirt Music voisi olla peräisin vaikka tämän matkaajan lapsuuden bändiviritelmästä sekä saarelaiselämän aikaisesta yksikielisestä soittimesta (linkki selittää asian toisin, jokaisella on oma tapansa tulkita asioita). Äh, tässä en juonta ala referoimaan, linkistä löytyy. Upeaa Australian luonnon kuvausta, muuten, oikein pätevää ,D  Pääasiassa suosittelen kaikille, tämä voisi jopa muuttaa meille...

                                       

                                         PELKKÄÄ MAANANTAITA!

PITKÄ SUNNUNTAI EDESSÄ

Sunnuntakin aamuyötä vaan – eli hyvää yötä ja huomenta! Naapurit menevät nukkumaan, Welhotar ei enää saa unta. Piti sitten nousta seurustelemaan karvakasan, kirjojen ja kaffen kanssa sekä päivittämään samalla. Ehkä sitten maistuisi pienet uusiounetkin. Viime aikoina nukkuminen on taas jäänyt äärimmäisen vähälle; särkee ja juilii. Lisäksi käyn välillä vähän ylikierroksilla – varsinkin jos tapahtuu jotakin äärimmäisen poikkeavaa, esim. kaveri käy kylässä. Se on niin harvinaista, että siinä menevät jo yöunetkin.

Eilen siis entinen hyvin pitkäaikainen työkaveri, reissukaveri ja kaveri siis muutoinkin kävi kylässä. Juu, olihan hänellä asiaakin. Autoin yhden valituksen tekemisessä. Samalla sain päähäni, että tehdään anomuskin eräälle taholle samaan syssyyn sekä perustelut ym. Eli menihän siinä kolmisen tuntia paperihommissa ,D Minähän tunnetusti pidän tällaisesta, joten hän sai nipun hyvin perusteltuja ja siistejä dokumänttejä mukaansa. Hän tulee poikkeamaan uudestaan tänään, että saa myös kopiot joistakin papereista sitten liitteeksi. Muutenkin oli oikein viihdykästä juoruilla yhteisistä tutuista. Päätimme myös mennä yhtä matkaa ensi viikonlopun hääkemuihin, hän saattajan roolissa, joten voimme käyttää samaa taksoa. Hyvä näin... Ns. palkkioksi sain Malmilla hyvin arvostettua tavaraa eli silkkaa alkomahoolia, jota yriti jemmata sopiviin kaappeihin =D

Josta armotonta aasinsiltaa Hörhön kuulumisiin - Hörhö on edelleen suljetulla katkolla ja soitti sieltä perjantaina. Pyysi lähettämään vähän omia rahojaan tupakkaa varten. Kertoi myös lähtevänsä suoraan katkolta Tervalammille ainakin kuukaudeksi, jotta pääsisi rantakuntoon *köh*. Toivottelin jatkoja ja pyysin todella myös menemään Tervikselle, koska kunto ei vieläkään ollut mikään hirveän hyvä! Lähetin sitten eilen jokusen juuron menemään... Toivottavasti Hörhö nyt vähän kuntoutuu ja saa pahimman putken poikki. Sen jälkeen hän voisi ehkä jopa saada hoidettua hiukan omia asioitaan (jos meikä potkii välillä vähän pärsheelle). Toivoisin kovasti, että hän saisi vähän niitä asunto- ym. juttujaan järjestykseen!

Belgarion oli eilen kanssani kaupoilla, hmph, ei mitään erityistä tarjontaa. Koska tarjontaa ei ollut, ostimme läjän suklaata ja müslipatukoita (semmoisia hyvejä!) ;D Ruuaksi tein jonkinlaista thai-intialaisen oloista kasvishässäkkää – ei oikeaa wokkia, koska wokkipannua ei ole, emme piti valmistaa kattilassa! Tungin läjäpäin kasviksia ja herkkusieniä sekaan, samoin mausteita. Lopuksi lisäsin vielä tofusuikaleet rapeaksi paistettuina. Hyvää oli, vähän enemmänkin mausteita olisi voinut käyttää, olin vähän varovainen Belgarionin makunystyjen takia – satsista tuli lopulta valtavan iso ja täyttävä! Iso kattilallinen siis, riisiä vielä lisukkeiksi. Ähky tuli, onneksi se myös meni nopeasti. Belgarion piti ruuasta, ihan oikeasti kuulemma ja saan tehdä sitä siis toistekin. Lisäksi parin tunnin päästä nautitsimme kaffetta, limekakkua ja suklaata.... Saimme myös parvekkeen kuntoon, minä kunnostauduin siinä osiossa pyyhkimällä vasemalla kädellä eri pintoja! Belgarion myös imureerasi kissankarvat pois; tuo oikea käsi vaan särkee, ei voi mitään. Kurjaa pyytää toista hommiin, toisaalta siihen menee vain 15 min. Molemmat olimme tyytyväisiä, lueskelimme ja puhuimme. Teimme Black Beautylle virustarkistuksen, jotain häikkää tämä heitti. Mitään ihmeellistä ei löytynyt, eli virustorjunta on vain ilmineerannut jonkun yrityksen ja torjunut sen. Kaiken pitäisi siis olla kunnossa. Belgarion on kiinni ensi viikonlopun, mutta taas Vapun aikaan pidemmällä lomalla. Itse olen tuolloin töissä. Minulla on aina ollut outo tapa tunkea itseni välipäiviksi töihin. Silloin on yleensä melko rauhallista *virn*!

Tässä kaikille myös nähtäväksi Lumppuja ja Lureksia –blogin upea mainos!





--------------------------------------


Purrrrrrrrrrrrrrrve, kaikki kaiffat! Nonnih, nyt alkaa elämä maistuu, Poikaki oli eile täälä ja mä sain taas olla sen kaas paljo. Tota, mä kyll vähä puretin sitäki *nolo virn*. Mitäs meni mun paikall niide paperikasoje kaas. Mutt anto se olla, vaiks mami sanoki mulle vähä rumasti. En muute sitt syä sitä valkost, mitä noi tunkee vihanneksiinki. Mä en ala, tää elämä on muuttunu ihan kummaks. Heekkui kyll tuli, määkäruakaa siis pussist. Mutt ei fisuu, ei jauhist, ei mitää =O Alkaaks noi mättää pelkkii kasviksii? Pitääks mun karkaa mun kotoonta? Ei kai, kyll toi mamiska ostaa mull aina jotai, on sill nytki jäässä ja jömmas safkaa ihan vaa mua varte. Mutt kummallisii ihmisii. Ja outo haisu siin ruuas, jäks. Ja semmone ku inkivääri – alko aivastuttaa ja se valkone sipuliki viälä, kilii ja kurrii ja kaikkee. Ei oo kissin muanaa semmone, ei. Mutt muute oli kliffaa eile. Yks viaras tätsyki kävi ja seki kehu mua! Tiätty, mä oon hiano kissi ja komee, hei nää on sen sanat, ei mun... Ja mami duunas sänkyy jotai karmeit haisui ja jonku pussuka. Nyt mä voin goisii sen jalkoje viäress, mutt tyynyt ei oikee hirveest huvita. Ainakaa just nyt. Ei sitt tiädä, ku toi lähtee huamena taas duunii. Mutt mä lupaan taas yrittää olla kilti. Partsiki on siivottu mua varte ja mami on pessy ne tualien päälliset. Se lupas laittaa ne viälä paikallee, ett mä voin sitt ottaa suulist siälä ja vähä ruskettuu, ainaki masupualelt. Eilenki olin hirmu pitkää partsill, ku oli niin lämmint ja mukavaa. Ja sitt otettii mamin kaa kimppapäikkärit ja kaikkee. Ett ei mitää semmost kummempaa. Mami lupas laittaa tähä foton noist elukoist, ku majailee mein pöydäll. Mä en tiädä mitä ne on. Toine on fisu, toine ei =O Mutt ett Anskun lisäks meill majailee tollasiiki.



Mä painun nyt vähäks aikaa goisii – mamiiiih, saanks mä tulla viakkuu? Muille kliffaa päivää ja huamisee!

-----------------------------------------

Vincent – rakastettavan epäluotettava kolli (samaa voisi sanoa monista muista kolleista...)!

Päivän slogan: Ensin on minun vuoroni, sitten on minun vuoroni, sitten on ehkä sinun vuorosi!

Päivän biisi: Takaisin tielle taas

Luettua: Diana Gabaldon – Sudenkorento, uudelleen luennassa tämäkin. Sitä aikamatkailua ja historiaa, dharmatiikaa ja rhomantiikkaa. Minä vain jotenkin pidän tästä, hömppää, mutta myös asiaa. Sekä todella luettavaa sellaista ja vielä mallia tiiliskivi. Oikein mukavaa sänkylukemista kaikin puolin eli Welhotar suosittaa. Linkistä löytyy lisää kirjailijasta ja tästä sarjasta.

                                      

                                       SELLAISTA.... SUNNUNTAITA!

LAUANTAI-AAMUN SEKALAISIA KÄLÄTYKSIÄ

Huomenta toverit, kohta jaetaan kiväärit! Ai miksi – no ei miksikään, tämä on vain sellainen sopiva lauantai-aamuinen tervehdys malmilaisittain. Kunnioittakaamme täten myös v. 1918 sotineiden ja mahdollisesti taistelukentälle jääneiden tai leireille joutuneiden tovereittemme muistoa. Welhottaren isoisä joutui 16-vuotiaana Hennalan punavankileirille, mutta jäi kuitenkin henkiin. Hänet tuomittiin kuokkimaan Konnunsuolle sekä menettämään kansalaisluottamuksensa. Hengissä Hennalan keväässä hän selvisi sillä, että oli isokokoinen ja pystyi tappelemaan jokaisesta kentältä nousevasta ruohonkorresta, kastemadoista, perunankuorista ym. Kepeät mullat, Isoisä!

Mistä tuo aloitus tulikaan mieleeni? Varmaan siitä, että laitoin äsken (eli tuossa klo 3.30) tofua marinoitumaan ja mietiskelin noin yleensä ruokaa, sen ostamista, kotimaisia vihanneksia ja kaiken tarpeellisuutta/tarpeettomuutta. Nuukuusviikko, siis. Mitä minä olen muka tehnyt asian hyväksi? No en juurikaan ihmeellistä. Kuluttanut yhtä vähän tai paljon kuin yleensä. Myönnettäköön, että eteen osui Huutiksesta pari vermettä, jotka oli pakko ostaa pois. Viikon päästä on ystäväni hääjuhlat ja olen kovasti menossa sinne eli jotakin uutta (siis meikäläiselle uutta) olisi kiva olla päällä ;D Todettakoon myös näin vaatteista puhuttaessa, että laadin eilen myös ensimmäisen *kröhöm* postaukseni Lumppuja ja Lureksia –blogiin, aiheena Virkanaisen kevätpukeutuminen. Kannattaa käydä vilkaisemassa, varmoja vinkkejä siis tarjolla ja paljon muutakin ilahduttavaa blogista löytyy – myös miehille!

Varastolla on pitänyt pientä kiirettä koko loppuviikon, sellaista sopivaa, ettei ole tullut ainakaan aika pitkäksi. Tuon torstaisen arviointikeskustelun jälkeen olen yrittänyt selvittää, nouseeko palkkani todella vaiko eikö. Kukaan ei tunnu tietävän... on tämä ihmeellistä! Kun valtiollakin siirryttiin tällaiseen arviointiin, siirryttiin samalla myös yksityispuolen pärstäkerroinpalkkaukseen. Eihän siinä sinänsä mitään, jokainen nuolkoon oman pomonsa pärshettä niin paljon kuin sielu sietää. Mutta se, että täällä ei vielä kukaan osaa sanoa, mitä tietty pistemäärä tarkoittaisi juuroissa, on outoa! Lienee pakko soittaa koko hallinnon palkanlaskentaan, en minä muuta keksi! Kaikki tämän palkkausjärjestelmän piirissä olevat ovat yllättäen konttorirottia, eivät noteerattavaa henkilökuntaa *kiero virn*. Lisäksi jokainen vaalii mustasukkaisesti omaa salaisuuttaan eikä suostu kertomaan, paljonko pisteytetty arviointi on tuonut ns. kokonaispistemääräksi ja mitä se käytännössä on tarkoittanut. Voi juma, pitääkö tämän olla niin vaikeaa. Ennen oli lista viroista, kuka virassa oli ja viran palkkausluokka. Siitä pystyi suoraan katsomaan, mikä palkka oli – ikälisät saattoi arvioida ja katsoa samasta taulukosta koko summan. Nyt asia on tarkoituksella tietysti tehty niin monimutkaiseksi, että jokainen epäilee toisen saavan enemmän ja nuolaisee aina ohimennen varmuuden vuoksi pomoa ja muutakin henkilökuntaa... Ei hlvetti, on tämä mielenkiintoista! No, joka tapauksessa nykypalkkanakin jo Welhotar ansaitsee n. 200 juuroa enemmän käteen Varastolla kuin Herjaamolla, vaikka nostin veroprosenttia itse vuoden alussa. Ei siis paha, sillä rahalla käy ruokakaupassa jokusen kerran ;D

Josta tietysti taas ruokaan! Belgarion on lomalla, taas. Ensi viikonloppuna hän onkin poikkeuksellisesti varattuna ,> No, minä juhlin toivottavasti tuolloin, joten nou hätä. Kysyin eilen, haluaako Belgarion syödä tänään jotain thai-tai-intilaista, jossa olisi myös tofua. Järkähtämätön vastaus oli myönteinen, vaikka kysyikin tofusta – hän ei näet muista sitä ennen syöneensä. Äiteenä yritin muistuttaa mieleen, että on sitä kyllä syöty. Poika ei varmaan muista tai on luullut sitä joksikin muuksi... ,D No, nyt hän tulee saamaan omituisen sekoituksen erilaisia vihanneksia ja tofua riisin kera. Yleensä makumme ovat melkoisen yhteneväiset, joten toivon hänen pitävän tästäkin emmeestä. Tapovarmaa on, että sitä ei intissä ainakaan ole tarjolla! Lisäksi Belgarion lupasi laittaa parvekkeen kevätkuntoon, kiva. Minun on myös pyydettävä siivousapua, oikea olkapää on heittäytynyt nyt todella kipeäksi. En saanut viime yönä juurikaan nukuttua, vaikka hain ylimääräisen rauhoikkeen keskellä yötä. Näin kammottavia painajaisia ja kipuilin koko yön heräillen jatkuvasti. Ei kiva eikä varsinkaan mukava, tämä haittaa kaikkea pientäkin puuhastelua. Yhtä ja toista pitäisi saada nimittäin aikaiseksi. Taitaa olla niin, että tänä viikonloppuna en taaskaan tee mitään, vaan sälytän kaiken lapsen kontolle. Ikävä kyllä! Tällä kertaa on tärkeämpää, että pystyn ensi viikollakin töihin ja tarvittaessa sitten vaikka työarvaushuoltoon, jos tilanne tästä vielä pahenee.

Koska Malmin kirjasto on nyt kiinni, aiomme Belgarionin kanssa ahnehtia vain ruokaa kaupoista sekä jotakin muuta tarpeellista (Virkanaiselle uusi eväspurtilo olisi tarpeen!). Hyvä – saan siis vähän varastoja taas täydennettyä, kaffettakin pitäisi viedä Varastolle, kissinpuruja ja –karkkeja ostaa ym. Pitkä lista odottaa jo keitttiön pöydällä. Samoin Vincent näyttää odottavan... kissa ei muuten syönyt tofua, kokeiltu on!

-----------------------------------------



Purrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Joo, nyt ollaa mami kaa melkee ainaskii taas kavrui. Mä oon saanu kaikkee, eilenki tuhottii donaripuukki fifti-siksti, njamm. Ja sitt mä sain napikoita, osan siihe palliin taas sisäll. Sitt mä menin mamin viakkuu paijattavaks, mmm, oli mukavaa. Mutt sitt, en taas tiä mikä muhun meni, mami silitti mua nii mä ihan vähä puretin sitä käsivartee >o< Ei mami sanonu mitää, mutt mua hävetti nii, ett mä juaksin basee. Tulin sitt yälä takas goisii sen viakkuu, ku luulin, ett se ei hiffaa. No hiffasha se, se oli hereill vähä välii koko yän. En saanu kunnoll nukuttuu sitt mäkää, epist kyll. Mutt ett sillee kuiteski hyvi on menny. Ja ku mami on mun kaa, äskenki kävi tekee ne molemmat tärkeet justkat eriksee laatikoll, orja putsaski kaikki heti! Nii sitä pitää, orjan pitäs aina olla himas. Sillo ei tapahtuskaa mitää kummii jutskei. Sitt mä vedin kunnon aamuhepulit ja vähä leikinki, nyt mä otan sileesti relaa täss soffan selkänojall. Tää on hyvä mesta tsiigaa, mitä on tekeill. Mä kuulin jo, ett Poika on taas tulos, mmmm. Mutt sitt, toi aikoo tehdä jotai ihan outoo safkaa, taas vihanneksii ja jotai ihme sössöö. Mäki sain maistaa, joo, kumii, siis ihan mautont kumii! En tajuu, ihmiset ON tosi outoi. Miks ne ei voi syädä kunnoll jauhist tai suikist, fisuu tai semmost. Tipuki kävis, mä tiän ett sitä ainaski on tuala jäässä! Nii ni nää menee ja syä tommosii ja sitt lykkää niit haisupurveleit viälä sekaa, nii et mua alkaa iha aivastuttaa. Mamiiiiiiiih – tuat sä mulle sitt jotai kivaa, jooko?! Jos kerta meette kauppoihi...



Täss mä vahdin mein torppaa ja sitä, mitä tapahtuu – huamisee!

------------------------------------------

Vincent, sinulle tuodaan taatusti jotakin...

Päivän slogan: Tarjolla on aina kaikille jotakin, jos vain osaa pyytää!

Päivän biisi: Särkynytsydämiset (ja kajarit kaakkoon!)

Luettua: Robet Harris – Haamukirjoittaja, tunnettu elämänkertojen kirjoittaja ostetaan kirjoittamaan kuuluisan poliitikon elämänkertaa edellisen kirjailijan oudon kuoleman jälkeen. Kirjoitussession aikana asiakkaasta ja hänen läheisistään alkaakin muodostua oudon erilainen kuva, mitä aikaisemmin on tuotu julkisuuteen. Tapahtumat alkavat kehittyä nopeasti ja mukana häsläävät niin CIA kuin eri maiden silmäätekevätkin. Loppu on yllätys kaikille... Ei paha, mutta ei nyt mikään merkittäväkään trilleri. Eli luin, mutta en ihmeemmin innostunut. Sujuvasti kirjoitettu, mutta ei kiinnostavasti. Edes erilaiset salaliitot jne. eivät olleet mitään erityistä. Lopusta pidin, se oli erilainen ,D En sen kummemmin suosittele, lukemisen puutokseen käypäinen opus, ei viihdy meillä pitkään...

                                     

                                       HAUSKAA EUROOPAN SIRKUSPÄIVÄÄ =b

KARVAHATTUAJATUKSIA JA NEUVOTTELUJA

Se on kuulkaas asiat nyt sillä tavalla, että Welhottaresta oli vähällä tulla kästyölokkaaja! Aioin tehdä Vincentistä karvahatun. Sillä tavalla, että käpälät solmitaan sirosti leukojen alle ja häntä pörröttää niskassa. Kyllä oli senteistä, ehken jopa milleistä kiinni. Armas Nelijalkainen (ent.) ystäväni nimittäin teki taas prleen tepposet eli oli kussut sille keskimmäiselle tyynylle. Niin viehkon ovelasti, että neljä tyynyä, tyynyliinat ja iso lakana ovat TAAS pyykissä. Ei auta karkoite, eivät haisuöljyt, eivät hajukkeet. Nyt tuli tyynytäsmäisku perään, tökkäisin jopa isovarpaalla, kurmuutin niskasta parvekkeelle ja sen jälkeen kylppäriin arestiin. Tiedän, ei näin... mutta meni hermot lopulta minultakin, piruvie! Kirjoittelen hetken ja päästän pojan ulos. Sitä ennen olin tietysti armaalle syöttänyt ison biitin fisua ja ollut maailman kiltein, argh. Ei pitäisi luottaa yhteenkään puoli-kissan kissan puolikkaaseenkaan! Kyllä kuulkaas näin on. Olen pettynyt myös itseeni, sain alkukantaisen raivoreaktion...

Eilen palaverissa sitten puitiin tätä Welhottaren luokittelua, työn arviointia jne. Sinne keskivaiheille sitten sijoituin, kaikinpuolin suht. kohtuullisesti, jos mietitään työssäoloaikaa Varastolla. Sain vähän kiitostakin *lievästi punastelee*. Lisäksi sain lupauksen sekä P-P:ltä että ylemmältä taholta jatkosta vuoden loppuun ja sen jälkeen vuosi kerrallansa, mikäli vakituista pestiä ei tule auki tai niitä saada lisää. Tämä siis suullisena. Sanoin, että odotan kirjallista määräystä. Luvattiin toimittaa sitten, kun asia on aktuelli. Taidan siis olla jäämässä Varaston omituiseksi oudokiksi, ei paha. Koska Herjaamon tilanne on mikä on, en mielelläni sinnekään nyt palaisi. Tässä voi kuitenkin olla ja odotella, josko sellainen ihan oikea työpaikka joskus tulisi jossakin tarjolle. Se mitä on odotellut jo pitkään ja mihin on koulutusta ja työkokemusta. Harvassa ovat, kovin harvassa!

Lisäksi eilisen palaverin jälkeen tein hommia urakalla eli avittelin taas toista osastoa. Kun ei ole kamala kiire, ei siinä mitään. Ja kerään lisää niitä lussapisteitä, hyvän naisen mainetta, muahhahahahah! Töitä riittää juuri sopivasti, silleensä, että päivittäin ehtii vilkaista eri meilejään ja lukaista jokusen lokinkin. Joskus jopa useamman. En minä muuten tänne olisikaan jäämässä. Herjaamolla kun työt eivät tekemällä koskaan lopu, äidyn tekemään aina siellä yli 9 h työpäiviä ja vaan nakuttamaan konetta, vaikka ei olisi pakko. Siellä jotenkin saan hepulin, jos on työt kesken... neitsytluonteeni, näet. (Eipäs naureskella siellä ääneen!)

Kuitenkin, kappas vaan, on perjantai! Perjantai! On tätä odotettukin, pitkä viikko takana. Yhtä pitkiä edessä. Lomaa muutama päivä vasta heinäkuussa. Onneksi taksot on tilattu hyvissä ajoin, joten velvollisuudentuntoni – hah – ajaa minut taas tänäänkin Varastolle odottavien paperinippujen ääreen ,D

Vincent on ollut koko yön ja aamun kiltti ja hiljainen kaveri, mitä nyt leikkii tuossa napikkapallolla. Olemme nyt siis sovussa. Hyvä näin, mutta ennen lähtöä täytyy taas suihkutella koko sänky erilaisilla suihkeilla, haisuleilla jne.


--------------------------------------


Purrr vaa, kavrut! Hei, vähäks mami raivostu eile ja kurmuutti munta. Ei ois siitäkää uskonu, ei se ikinä oo noin suuttunu. No, kyll mäkin tiätty tein typerästi, se pissilammikko oli kiältämättä aika iso. Ehän mä tajunnu, ett toi heti sen hiffaa taas. Miten se osaski tyäntää kätesä sinne tyynyje välii =O No sitt se vähä retuutti mua ja olin vähän aikaa lukkoinki takana. Päästi se mut heti pois ja sain sitt heekkumuanaa ja sillee. Olin mäki vähä pelästyny, nii oli mamiki. Kyll me nyt ollaa frendei. Se anto heekkui aamull ja laitto lisäks viälä toho pallii niit napikoit, ett jos mull ois päiväll vaiks siin tekemist sitte. En mä tiädä mikä muhun taas meni, sillee nyt liruttaa ja viäl mamin tyynyll >o< Sellast se vaa nyt sitt on. Nyt se alko jo puhuu, ett tekee must karvahatu, hui. Arvatkaas alkoks kutittaa tuukkii, toi viälä haajatti sitt illall. Lähti kunno karvakasoi oikee. Ett semmone flaidis meill illall. Mun pitäis muistaa, ett sänkyy ei pissitä ei kakita, mutt ku en muista! Minkä mä sille voin, ett piänii kissinaivoihi ei kaikki aina muistu miälee. Sentää kakin kuiteski lodjuu, hei. Ettei ihan kaikkee sänkyy kuiteskaa. Ett meni vaa pualet sänkyst pesuu.... ööhh, ei taida olla hyvä selitys. Täss on kuva jostai taulust, ku mami osti joltai Unikissalt. Se sano, ett käykää muutki tsiigaas niit taului, ett ne on hianoi. Mä en oikee ymmärrä muuta, mutt noi öögat on aika vinkeit.



Nii ett käykää vaa tsiigaas, se leidi kai myy niit kuvei viälä.... Huamisee!

-----------------------------------

Kuva taulusta ei ole maailman parhain, sorry. Nyt se väliaikaisesti lepäilee tuossa lipaston päällä, takana on tuki. Minusta se sopii siihen, pitää vaan siivoilla ympäristöä *huoh*!

Päivän slogan: Kun kissa pissii sänkyyn, tilanne on sama, kuin Welhotar pissisi Varastolla työpapereidensa päälle!

Päivän biisi: Sata vuotta

Luettua: Harlan Coben – Lupaus, mmm. Welhotar pitää tästä kirjoittajasta. Tämä oli taas paremmanpuoleista rikoskirjallisuutta, vaikka ehkä mitään varsinaista rikosta ei tapahtunutkaan – vai mitenkähän on, tapahtuiko kuitenkin?! Nuoret ovat nuoria ja pääsy yliopistoon tärkeää, vaikka sitten toisten hengen uhalla. Monisyinen tarina, johon tuntuvat sekaantuneen aivan liian monet tahot. Coben kirjoittaa Myronista ja hänen kavereistaan sen verran hyvin, että tämän lukisi mielellään yhteen syssyyn kokonaan. Erittäin sujuvaa, hihityttävää ja osin koskettavaakin tarinaa. Cobenia lukeneet (englanniksi siis) muistavat Myronin varmasti eli hänen oma tarinansakin jatkuu. Suosittelen kaikille psykologisen jännärin kavereille ja muillekin – koukuttavaa luettavaa, sano!

                                                  
 
                                          HEI, HEI - SE ON PERJANTAI!

HMPH, NS. MIELENKIINTOINEN PÄIVÄ TULOSSA

Mielenkiintoinen torstai tulossa! Ai että miten niin – no, tänään on ns. palkkaneuvottelu P-P:n kanssa. Henkilökohtaisesta palkanosasta siis. Mielenkiintoista, varsinkin kun olen ollut täällä niin vähän aikaa ja jäljellä on puolet määräyksestä. Eli ollaan melko täsmälleen puolivälissä. Toki täytyy pyytää lisää liksaa ja perustella se hyvin *virn*. Eri asia sitten, miten siihen suhtaudutaan. P-P oli kyllä eilenkin suht. tyytyväisen oloinen tekemisiini, mutta tolkutti useampaan kertaan, että aina ei olen näin rauhallista. No totta mooses, ei olekaan! Yritin selittää, että kun minä tulen töihin klo 7 ja noteerattava henkilökunta klo 10 jälkeen, ehdin aamulla tehdä aika paljon hommia. Rauhassa ja keskittyen, olen paljon nopeampi aamuisin, kuin esim. iltapäivällä... Ei tainnut mennä jakeluun! No, neuvottelemme kuitenkin siis rahasta ;D Minä aion ottaa esiin tietysti myös jatkot, vaikka tiedänkin jo, että vastaus tulee olemaan ”rahoitusehdolla” eli ei mitään varmaa. Kunhan riittävästi vain pohjustan asiaa, ehkä se sieltä irtoaa. Kun ei tässä näemmä mistään muualtakaan mitään tietoja tule ja paluu Herjaamoon tuntuu aina vain vastenmielisemmältä!

Welhotar ylitti itsensä eilen, kävin oikein komeasti Varaston lähikirjastossa. Aikaakin meni n. 20 min. Jep-jep, hienoa. Nyt minulla on metrinen pino kirjoja, osa jopa uusia. Lähikirjastosta varasin mukaan uudelleen luettavaksi muutaman dekkarin, lunastin jokusen varauksen sekä hamstrasin pari pikalainaa. Tarjonta on erilaista kuin Malmilla, samoin palvelu. Jee, kivat palautusautomaatit siellä, kuin pulloja olisi palautellut ;D En olekaan niihin ennen tutustunut. Käyn tuolla niin harvakseen, että ei ole tullut asioituna ns. normikirjastoasioissa useinkaan. Se mikä kismittää tuolla kirjastossa on liika tyhjä tila! Ihan totta, se on tietysti arkitehtonisesti hienoa ja mukavan valoisaa ja väljyyttä tuovaa. Minun mielestäni se tila olisi tietysti varattava kirjoille, uusille kirjoille, hei! Parasta kuitenkin on, että se on aivan Varaston kulmalla. Jos pystyisin kävelemään rapuissa pääsisin salaa livahtamaan sivuovesta ihan lähelle, mutta kun en pysty =( On pakko kiertää ulkokautta hissien avituksen mukaisesti, ähh. Kaikki varmaan luulevat, että käyn kaupassa kuten jokunen muukin ennen ruokista. Parempi niin, en halua kuulla ihmettelyjä kirjakassistani. Työkaverille sanoin, että käyn kirjastossa – ehheh, hän luuli minun tarkoittavan yhtä Varaston omista kirjastoista ja vähän ihmetteli, miksi olisin kiinnostunut ,D

Muuta? Ei oikeastaan mitään ihmeellistä täkäläiseen residenssiin. Kännikkä ilmeisesti vetelee viimeisiään, korina alkaa olla sitä luokkaa. Putsasin sen eilen, ans kattoo nyt. Selasin jo Huutiksesta valmiiksi pari puhelinhuutoa, jos koko peli jähmettyy. No juu, tietysti, tuota, siinä samalla hairahduin huutamaan pari rättiä itselleni, ehkä ne päätyvät lopulta Lumppuihin ja Lureksiin. Kunhan tässä ehdin. Aikomus olisi tehdä sinnekin postaus kohtapian, viimeistään viikonloppuna. Kaikki on melkein valmiina, voitte vain odottaa kauhulla ja peljäten! *kikattelee*

Eilen tein taas vihanneswokkia, se oli vaihteeksi erinomaisen hyvää! Niin hyvää, että vain osa jäi eväkseksi.Tänään on pakko tehdä jotakin muuta emmettä. Ei siksi, että olisin kyllästynyt, mutta tuolla lepää puolikas fisua, josta olisi pakko saada jotakin aikaiseksi. Pestofisua ja sienikastiketta? No, sen näkee sitten illalla, mihin väsytys ja kivut antavat voimia. Olen aivan jumalattoman väsynyt, kun pääsen kotiin. Vaikka hyviä aikomuksia onkin, ne jäävät aina aikomuksiksi. Päivän työnteko ja säryt saavat tehokkaasti aikaan sen, että eipä paljon huvita revitellä. Enempi menee pakollisten hommien hoitamiseen ja lukemiseen ne jokunen tunti ennen vars. yönunia. Ja kun nukun sen n. 5 h, ei tässä aamullakaan voi kaikkea tehdä. Yleensä vain tämän päivityspostauksen ja jotakin pientä.... hyvin pientä.

Sormet voi ristiä – en ole ollut sairiksella muuten sen jälkeen, kun kävin taistelun sen kaapin kanssa tammikuussa =O Ihmeesti siis olen jaksanut Varastolle rämpiä, vaikka se välillä onkin ollut hiinä-ja-hiinä! Toivottavasti tämä nyt ei ollut mitään pirujen maalaamista seinille, koipia nääs kuitenkin särkee jatkuvasti ja joka päivä.

---------------------------------------



Purrrrrrrrmenta, kavrut! Ei oo mami viäläkää ihan antanu vissii anteeks, vai oisko. En tiijä. Mä nimittäi menin illall basee goisii, ku se meni sänkyy. En uskaltanu viakkuu. Sain mä kyll illalla kissinruakaa ja pari semmost jotai leikett ja sitt napikoit. Mutt en paijatust eikä se puhunu nätist eikä höpissy mitää sillee. Kai se oli taas vähä typerä temppu, joo. Mä yritän taas olla kilti vähän aikaa. Nii, nukuin mä sitt loppuyäst mamin jalkopääss, mä hiipin sinne salaa keskell yätä. Ihan jalkoje pääll. Mä muistanu, ett se herää siihenki. Ku mä makasin niinku ihan siinn, kyll se huamas. Sitt se kyll nousiki jo. Sain mä nyt aamulki napikoit ja kalkonii ja sillee. Ei kai se nii pahana oo, vaiks se eilenki tarkisti kaikki mestat! Vähäks mä olin loukkaantunu, niinku. En kai mä nyt jokapäivä käy lirauttaas tai jotai. Sillo vaa ku harmittaa. Ja joka paikka dunkkas sill karkotteell ja jollekki muullekki aineell. Hyfh! Ois se hyvä, ett pääsis taas normaalist mami viakkuu ja kyll mä vähä paijatuksiiki tarviisin. Hei, sain mä eilen kuiteski leikkii sen stifloje naruill, se on yks mun lempparileikeist kans. Mutt mä toivon, ett tää piäni maailma palautus normaaliks aika pikasee. Ois kaikkiin parempi olla! Täss mä otin relaa soffall ja oon just lähdös pois... ei mikää hyvä foto, mutt mä nyt halusin itteni tähän.



Ett näin niinku, mä meinaan tänää goisii koko päivän ja olla sitt illall tosi kilti kissinka. Nii ett huamisee!

----------------------------------------

Vincent – älä lupaa mitään, mitä pienet kissanaivosi eivät voi pitää!

Päivän slogan: Jos jumala olisi olemassa, hän nauraisi ihmisten päätöksille.

Päivän biisi: Kyykyssä

Luettua: Louise Penny – Naivistin kuolema. Welhotar piti tästä! Esikoiskirjalijan ensimmäinen dekkari, kanadalaista tekoa. Erinomaisen viihdyttävää kerrontaa pienessä yhteisössä tapahtuneesta murhasta, jolle ei löydy motiivia eikä tekijää. Welhotar piti erityisesti hyvästä tyypittelystä, ympäristön kuvauksesta, asiantuntemuksesta sekä Kanadan erityispiirteiden esittelystä. Loppuratkaisukin toimi eli oli yllätys, en olisi pystynyt päättelemään. Luokiteltu ns. perinteiseksi dekkariksi, mutta kyllä tämä todella toimi eli suosittelen kaikille dekkareista pitäville. Oikein mieluisa uusi tuttavuus tämä kirjailija!

                                         

                                            TOIVEIKASTA TORSTAITA!