Kuten huomaatte, ette menettäneet mitään eilen! Mikä tahansa n. sadasta tiistaipostauksesta varmasti osui kohdalleen, silkkaa väninää ja valitusta. Ja vielä melko varmasti samoista asioista, en itse viitsinyt käydä tarkistamassa kuin yhden ,> Kaikki on turhaa, paitsi puutarhanhoito ja itseasiassa – sekin on turhaa (kun ei ole sitä puutarhaa).
Tänään siis leikitään keskiviikko-leikkiä, jahas. Edessä on tavanomainen työpäivä Varastolla, pino paperia on odottamassa. Mr P. kävi tunkemassa niitä minulle eilen juuri kun olin sulkemassa konetta ja lähdössä kotiin. Katseli sitten vähän ihmetellen, kun häivyin samantien. Hah – hän saa rojut pöydälleen ennen klo 7.30 tänään – itse hän saapunee klo 11 mennessä, jos saapuu. Että niin kiireellistä. Huomenna on perehdytykseen liittyvä luento iltapäivällä, ihan mielenkiintoista asiaa, ei siinä mitään. Meikäläisen aikataulu vain kusee, mutta mitä siitä. Eli joudun olemaan kustannuspaikalla klo 16 asti. On se sitten kumma noiden taksotilausten kanssa! Koskaan ei saa taksoa juuri tilattuun aikaan. Minä pyydän takson klo 15.20, sen ilmoitetaan tulevan säännöllisesti tai epäsellaisesti klo 15.26 jälkeen. Kun minä siirrän sen klo 15.45, sen ilmoitetaan tulevan klo 15.53 ja tuskin tulee silloinkaan. Argh, mistä hemmetistä HMPK tempaisee nämä ihmeelliset ajat? Koneelta, joo, jonka ohjelma laskee optimaalisen ajoajan paikasta toiseen! Mutta ei taatusti osaa laskea liikennevalojen määrää ja ruuhka-aikaa Tsadissa. Voi ziis, minä niin odotan, että palvelu siirtyy edes Tsadiin. Silloin on edes pientä toivoa, että ymmärtävät olosuhteet ja sen, että jostakin johonkin näyttää olevan lyhyt matka, mutta välillä on 20:t liikennevalot ja ruuhka....
Täällä myös kipuillaan täpöllä ja ollaan kaaduttu sänkyyn suoraan töistä tultua. Noustu väkisin suihkuun ja laittamaan jotakin evästä. Eilen jopa vaihdoin kahteen triffidiin mullat, hyvä minä, kilti! En vaan millään jaksa mitään, kun en saa nukkua riittävästi ja niin edelleen... Turha yrittää selittää, sitä on mahdoton ymmärtää tai kertoa.
Tänään luikahdan jossakin välissä Varaston lähikirjastoon täydentämään varastoja ja hakemaan pari varausta. Juu, lähikirjasto toimii ihan kiitettävästi – onhan se ns. iso, kuitenkin. Pidän kyllä enemmän Malmin kotokirjastosta! On tässä pärjätty nyt kirjojen puolesta, kun olen uusiolukenut lähinnä dekkareita, jotka muistan kohtuuhyviksi. En pääse lauantainakaan omaan kirjastoon, sen pitäisi olla auki, mutta minä aion lepäillä ennen ns. juhlimista. Eli teen pakolliset hommat perstaina, kaupparoudauksen nimittäin ja kosmeettisen siivouksen. En minä muuten jaksa mitään lauantai-iltana. Nyt alkaa jo harmittaa, että yleensä lupasin lähteä juhliin. Ei muuten, mutta pelkään pilaavani muiden fiilikset. Toisaalta, siellä on sen verran väkeä, että voin luimia tieheni missä välissä huvittaa. Kotonakin on vinaa, jos haluaa pitää kotikivaa eli vetäistä kalsarikännit (tai siis yöpaitakännit enempi)!
Kummisetäkin ilmosi eilen itsestään – hän on pääsemässä ilmeisesti taas työllistettynä entiseen paikkaansa. Siis siihen pitkäaikaisempaan, jossa oli lähes pari vuotta sitten. Tänään asia ratkeaa. Olisi aika onnellista, jos tämä menisi läpi! Tsemppaan kovasti, paikka on mukava ja työ sitä, mihin Kummisetä on koulutettukin. Palkka on kehno, mutta kuitenkin parempi kuin ansiosidonnainen (tai peruspäiväraha, jolla Kummisetä itseasiassa juuri nyt on)!
Muistutetaan nyt tässäkin kaikille, että käykääs täällä äänestämässä Lumppuja ja Lureksia parhaaksi muotiblogiksi! Klikkaa linkistä Trendiin ja anna lomakkeeseen pyydetyt tiedot – olisihan se kiva, että Lumput näkyisivät VIELÄ paremmin!
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrvinski, kaiffat! Öh, mami eile antanukkaa mun skrivaa, tai siis skrivannu mitää mun saneluist. Ei mull mitää ihmeellist, mä vaa sitä, ett oon ollu ihan kilti, joo! Varpisti, niinku. Välill vetäny vähä hepulei ja järjestelly mattoi ja semmost. Mutt sitt kyll oisin valittanu, tääll huushollis on toooosi vaikeet saada nykysi kunnon muanaa. Palvelu ei siis kertakaikkiaa pelaa, orja tarttis taas laittaa uudelleekoulutuksee! Kissimuanaa vaa tarjoll melkee. Orja tekee jotai vihannessotkui ja semmosii. Jäks, haisuu kammoll, ei voi syädä. Tänää se lupas duunaa jotai tipuu, toivottavast, mä en enää tykkää tämmösest. Ku vaa tunketaa aivastusmaustetust ja sipuleit kaikkee eikä mitää mulle mulle mulle! On se välill aukassu donaripuukin, mutt ei nyt taas monee päivää. Epist niinku. Oon mä kyll saanu joka aamu kalkonii ja napikoit, mutt ei se oo sama. Tarttis illalki saada jotai semmost kunno heekkuu niinku tipuu tai jauhist. Mamiiiiiiiiiiiiih – ota se pirskatin tipu sulaan jo, nii ni sä muistat kans sen! (toim. huom. kissa on kerrankin oikeassa, yritetään muistaa) Joo ja sitt mä oon paljo ollu partsill, ku mami pitää nyt jo ovei auki iltasi, ku on lämmint. Siäll on kliffa makuuttaa itteesä lämpimäss, mmmm. Mull on kaks lempparipaikkaa: semmone pöytä, mist näkee hyvin ulos (siin ei muute oo mitää pehmusteit!) ja sitt mun korituali, jos on sitt jo semmone istumistyynyki. Se tuali jää viäl vähä varjoo, ett se ei oo kauhee hyvä. Kesäll se on sitt parempi. Muute mä oon saanu goisii mamin viakus, eilenki, sen polvimutkas. Paitsi ett siin ei sitt ollukkaa ihan hirvee kliffaa yhest syyst: tiätteks te mitä noi vihannekset tekee ihmisill? Ne alkaa päästellä äänii joka pääst *kissikikatusta*!!! En kerro enempää, voitte vaa kuvitella.... Täss mä yritän pummii just kunno safkaa – joo, kissimuanaa tuli. Ota ny se tipu sulaa, hei.
Ei oo hyvä foto, mutt ei orjalt voi nyt enempää vaatii, se on vissii aikastas kipee. Huamisee...
------------------------------------
Voi Vincent, minä menen heti ottamaan pakkasesta tipua sulamaan, jos yhteiselämämme on siitä kiinni! *tallustelee pakastimelle*
Päivän slogan: Ei tämä blogi yhtä päivitystä kaipaa!
Päivän biisi: Täältä *virn*!!!
Luettua: No on tullut luettua aika paljon, kun ei vaan saa unta. Alan Spence – Puhdas maa, aivan täysveristä hömppää. Väittävät, että osittain taustalla oleva tositarina olisi ollut Madame Butterflynkin innoituksena. No jaa, ihan luettavaa tarinaa englantilaisen virkamiehen kähminnästä ja toimista Japanissa 1800-luvun lopussa. Sotaa, kähmintää eri tahojen kanssa sekä naisia. Että se siitä, kauniisti kirjoitettujakin osioita. Hömpän kavereille, ei meikäläinen jaksaisi lukea toista kertaa. Uudelleen luennassa sitten Mary Higgins Clark – Kodin suojassa, erinomaisen hyvää rikoskirjallisuutta, kuten Clarkilta aina. Taas sellaista psykologista piinaa, että oikein ahdistaa. Viihtyy meillä selkeästi, suosittelen kaikille rikoskirjojen kavereille! Åke Edwardson – Enkelitanssi, Winterin aikaisempia tapauksia siis. Tämä on se opus, jossa Winter tapaa kaverinsa Macdonaldin... Tarina on aika karmea tämäkin, kerronta kuitenkin taas niin ankeaa ja masentavaa, että Welhotar kovasti pitää ja suosittaa! Pohjoismaista dekkaria parhaimmillaan. Kuten myös seuraava eli Unni Lindell – Unenvartija, jossa komisario Cato Isaksen tutkii murhia samalla kun selvittelee elämänsä nais-, perhe- ym. ongelmia. Welhotar pitää tästäkin ja samoin suosittaa...
KELVOKASTA KESKIVIIKKOA!
PS: Vinskiltä kissakavruille: Orja otti sen tipun, hei se otti sen sulaa >o<
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti