Huomenta toverit, kohta jaetaan kiväärit! Ai miksi – no ei miksikään, tämä on vain sellainen sopiva lauantai-aamuinen tervehdys malmilaisittain. Kunnioittakaamme täten myös v. 1918 sotineiden ja mahdollisesti taistelukentälle jääneiden tai leireille joutuneiden tovereittemme muistoa. Welhottaren isoisä joutui 16-vuotiaana Hennalan punavankileirille, mutta jäi kuitenkin henkiin. Hänet tuomittiin kuokkimaan Konnunsuolle sekä menettämään kansalaisluottamuksensa. Hengissä Hennalan keväässä hän selvisi sillä, että oli isokokoinen ja pystyi tappelemaan jokaisesta kentältä nousevasta ruohonkorresta, kastemadoista, perunankuorista ym. Kepeät mullat, Isoisä!
Mistä tuo aloitus tulikaan mieleeni? Varmaan siitä, että laitoin äsken (eli tuossa klo 3.30) tofua marinoitumaan ja mietiskelin noin yleensä ruokaa, sen ostamista, kotimaisia vihanneksia ja kaiken tarpeellisuutta/tarpeettomuutta. Nuukuusviikko, siis. Mitä minä olen muka tehnyt asian hyväksi? No en juurikaan ihmeellistä. Kuluttanut yhtä vähän tai paljon kuin yleensä. Myönnettäköön, että eteen osui Huutiksesta pari vermettä, jotka oli pakko ostaa pois. Viikon päästä on ystäväni hääjuhlat ja olen kovasti menossa sinne eli jotakin uutta (siis meikäläiselle uutta) olisi kiva olla päällä ;D Todettakoon myös näin vaatteista puhuttaessa, että laadin eilen myös ensimmäisen *kröhöm* postaukseni Lumppuja ja Lureksia –blogiin, aiheena Virkanaisen kevätpukeutuminen. Kannattaa käydä vilkaisemassa, varmoja vinkkejä siis tarjolla ja paljon muutakin ilahduttavaa blogista löytyy – myös miehille!
Varastolla on pitänyt pientä kiirettä koko loppuviikon, sellaista sopivaa, ettei ole tullut ainakaan aika pitkäksi. Tuon torstaisen arviointikeskustelun jälkeen olen yrittänyt selvittää, nouseeko palkkani todella vaiko eikö. Kukaan ei tunnu tietävän... on tämä ihmeellistä! Kun valtiollakin siirryttiin tällaiseen arviointiin, siirryttiin samalla myös yksityispuolen pärstäkerroinpalkkaukseen. Eihän siinä sinänsä mitään, jokainen nuolkoon oman pomonsa pärshettä niin paljon kuin sielu sietää. Mutta se, että täällä ei vielä kukaan osaa sanoa, mitä tietty pistemäärä tarkoittaisi juuroissa, on outoa! Lienee pakko soittaa koko hallinnon palkanlaskentaan, en minä muuta keksi! Kaikki tämän palkkausjärjestelmän piirissä olevat ovat yllättäen konttorirottia, eivät noteerattavaa henkilökuntaa *kiero virn*. Lisäksi jokainen vaalii mustasukkaisesti omaa salaisuuttaan eikä suostu kertomaan, paljonko pisteytetty arviointi on tuonut ns. kokonaispistemääräksi ja mitä se käytännössä on tarkoittanut. Voi juma, pitääkö tämän olla niin vaikeaa. Ennen oli lista viroista, kuka virassa oli ja viran palkkausluokka. Siitä pystyi suoraan katsomaan, mikä palkka oli – ikälisät saattoi arvioida ja katsoa samasta taulukosta koko summan. Nyt asia on tarkoituksella tietysti tehty niin monimutkaiseksi, että jokainen epäilee toisen saavan enemmän ja nuolaisee aina ohimennen varmuuden vuoksi pomoa ja muutakin henkilökuntaa... Ei hlvetti, on tämä mielenkiintoista! No, joka tapauksessa nykypalkkanakin jo Welhotar ansaitsee n. 200 juuroa enemmän käteen Varastolla kuin Herjaamolla, vaikka nostin veroprosenttia itse vuoden alussa. Ei siis paha, sillä rahalla käy ruokakaupassa jokusen kerran ;D
Josta tietysti taas ruokaan! Belgarion on lomalla, taas. Ensi viikonloppuna hän onkin poikkeuksellisesti varattuna ,> No, minä juhlin toivottavasti tuolloin, joten nou hätä. Kysyin eilen, haluaako Belgarion syödä tänään jotain thai-tai-intilaista, jossa olisi myös tofua. Järkähtämätön vastaus oli myönteinen, vaikka kysyikin tofusta – hän ei näet muista sitä ennen syöneensä. Äiteenä yritin muistuttaa mieleen, että on sitä kyllä syöty. Poika ei varmaan muista tai on luullut sitä joksikin muuksi... ,D No, nyt hän tulee saamaan omituisen sekoituksen erilaisia vihanneksia ja tofua riisin kera. Yleensä makumme ovat melkoisen yhteneväiset, joten toivon hänen pitävän tästäkin emmeestä. Tapovarmaa on, että sitä ei intissä ainakaan ole tarjolla! Lisäksi Belgarion lupasi laittaa parvekkeen kevätkuntoon, kiva. Minun on myös pyydettävä siivousapua, oikea olkapää on heittäytynyt nyt todella kipeäksi. En saanut viime yönä juurikaan nukuttua, vaikka hain ylimääräisen rauhoikkeen keskellä yötä. Näin kammottavia painajaisia ja kipuilin koko yön heräillen jatkuvasti. Ei kiva eikä varsinkaan mukava, tämä haittaa kaikkea pientäkin puuhastelua. Yhtä ja toista pitäisi saada nimittäin aikaiseksi. Taitaa olla niin, että tänä viikonloppuna en taaskaan tee mitään, vaan sälytän kaiken lapsen kontolle. Ikävä kyllä! Tällä kertaa on tärkeämpää, että pystyn ensi viikollakin töihin ja tarvittaessa sitten vaikka työarvaushuoltoon, jos tilanne tästä vielä pahenee.
Koska Malmin kirjasto on nyt kiinni, aiomme Belgarionin kanssa ahnehtia vain ruokaa kaupoista sekä jotakin muuta tarpeellista (Virkanaiselle uusi eväspurtilo olisi tarpeen!). Hyvä – saan siis vähän varastoja taas täydennettyä, kaffettakin pitäisi viedä Varastolle, kissinpuruja ja –karkkeja ostaa ym. Pitkä lista odottaa jo keitttiön pöydällä. Samoin Vincent näyttää odottavan... kissa ei muuten syönyt tofua, kokeiltu on!
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Joo, nyt ollaa mami kaa melkee ainaskii taas kavrui. Mä oon saanu kaikkee, eilenki tuhottii donaripuukki fifti-siksti, njamm. Ja sitt mä sain napikoita, osan siihe palliin taas sisäll. Sitt mä menin mamin viakkuu paijattavaks, mmm, oli mukavaa. Mutt sitt, en taas tiä mikä muhun meni, mami silitti mua nii mä ihan vähä puretin sitä käsivartee >o< Ei mami sanonu mitää, mutt mua hävetti nii, ett mä juaksin basee. Tulin sitt yälä takas goisii sen viakkuu, ku luulin, ett se ei hiffaa. No hiffasha se, se oli hereill vähä välii koko yän. En saanu kunnoll nukuttuu sitt mäkää, epist kyll. Mutt ett sillee kuiteski hyvi on menny. Ja ku mami on mun kaa, äskenki kävi tekee ne molemmat tärkeet justkat eriksee laatikoll, orja putsaski kaikki heti! Nii sitä pitää, orjan pitäs aina olla himas. Sillo ei tapahtuskaa mitää kummii jutskei. Sitt mä vedin kunnon aamuhepulit ja vähä leikinki, nyt mä otan sileesti relaa täss soffan selkänojall. Tää on hyvä mesta tsiigaa, mitä on tekeill. Mä kuulin jo, ett Poika on taas tulos, mmmm. Mutt sitt, toi aikoo tehdä jotai ihan outoo safkaa, taas vihanneksii ja jotai ihme sössöö. Mäki sain maistaa, joo, kumii, siis ihan mautont kumii! En tajuu, ihmiset ON tosi outoi. Miks ne ei voi syädä kunnoll jauhist tai suikist, fisuu tai semmost. Tipuki kävis, mä tiän ett sitä ainaski on tuala jäässä! Nii ni nää menee ja syä tommosii ja sitt lykkää niit haisupurveleit viälä sekaa, nii et mua alkaa iha aivastuttaa. Mamiiiiiiiih – tuat sä mulle sitt jotai kivaa, jooko?! Jos kerta meette kauppoihi...
Täss mä vahdin mein torppaa ja sitä, mitä tapahtuu – huamisee!
------------------------------------------
Vincent, sinulle tuodaan taatusti jotakin...
Päivän slogan: Tarjolla on aina kaikille jotakin, jos vain osaa pyytää!
Päivän biisi: Särkynytsydämiset (ja kajarit kaakkoon!)
Luettua: Robet Harris – Haamukirjoittaja, tunnettu elämänkertojen kirjoittaja ostetaan kirjoittamaan kuuluisan poliitikon elämänkertaa edellisen kirjailijan oudon kuoleman jälkeen. Kirjoitussession aikana asiakkaasta ja hänen läheisistään alkaakin muodostua oudon erilainen kuva, mitä aikaisemmin on tuotu julkisuuteen. Tapahtumat alkavat kehittyä nopeasti ja mukana häsläävät niin CIA kuin eri maiden silmäätekevätkin. Loppu on yllätys kaikille... Ei paha, mutta ei nyt mikään merkittäväkään trilleri. Eli luin, mutta en ihmeemmin innostunut. Sujuvasti kirjoitettu, mutta ei kiinnostavasti. Edes erilaiset salaliitot jne. eivät olleet mitään erityistä. Lopusta pidin, se oli erilainen ,D En sen kummemmin suosittele, lukemisen puutokseen käypäinen opus, ei viihdy meillä pitkään...
HAUSKAA EUROOPAN SIRKUSPÄIVÄÄ =b
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti