Mielenkiintoinen torstai tulossa! Ai että miten niin – no, tänään on ns. palkkaneuvottelu P-P:n kanssa. Henkilökohtaisesta palkanosasta siis. Mielenkiintoista, varsinkin kun olen ollut täällä niin vähän aikaa ja jäljellä on puolet määräyksestä. Eli ollaan melko täsmälleen puolivälissä. Toki täytyy pyytää lisää liksaa ja perustella se hyvin *virn*. Eri asia sitten, miten siihen suhtaudutaan. P-P oli kyllä eilenkin suht. tyytyväisen oloinen tekemisiini, mutta tolkutti useampaan kertaan, että aina ei olen näin rauhallista. No totta mooses, ei olekaan! Yritin selittää, että kun minä tulen töihin klo 7 ja noteerattava henkilökunta klo 10 jälkeen, ehdin aamulla tehdä aika paljon hommia. Rauhassa ja keskittyen, olen paljon nopeampi aamuisin, kuin esim. iltapäivällä... Ei tainnut mennä jakeluun! No, neuvottelemme kuitenkin siis rahasta ;D Minä aion ottaa esiin tietysti myös jatkot, vaikka tiedänkin jo, että vastaus tulee olemaan ”rahoitusehdolla” eli ei mitään varmaa. Kunhan riittävästi vain pohjustan asiaa, ehkä se sieltä irtoaa. Kun ei tässä näemmä mistään muualtakaan mitään tietoja tule ja paluu Herjaamoon tuntuu aina vain vastenmielisemmältä!
Welhotar ylitti itsensä eilen, kävin oikein komeasti Varaston lähikirjastossa. Aikaakin meni n. 20 min. Jep-jep, hienoa. Nyt minulla on metrinen pino kirjoja, osa jopa uusia. Lähikirjastosta varasin mukaan uudelleen luettavaksi muutaman dekkarin, lunastin jokusen varauksen sekä hamstrasin pari pikalainaa. Tarjonta on erilaista kuin Malmilla, samoin palvelu. Jee, kivat palautusautomaatit siellä, kuin pulloja olisi palautellut ;D En olekaan niihin ennen tutustunut. Käyn tuolla niin harvakseen, että ei ole tullut asioituna ns. normikirjastoasioissa useinkaan. Se mikä kismittää tuolla kirjastossa on liika tyhjä tila! Ihan totta, se on tietysti arkitehtonisesti hienoa ja mukavan valoisaa ja väljyyttä tuovaa. Minun mielestäni se tila olisi tietysti varattava kirjoille, uusille kirjoille, hei! Parasta kuitenkin on, että se on aivan Varaston kulmalla. Jos pystyisin kävelemään rapuissa pääsisin salaa livahtamaan sivuovesta ihan lähelle, mutta kun en pysty =( On pakko kiertää ulkokautta hissien avituksen mukaisesti, ähh. Kaikki varmaan luulevat, että käyn kaupassa kuten jokunen muukin ennen ruokista. Parempi niin, en halua kuulla ihmettelyjä kirjakassistani. Työkaverille sanoin, että käyn kirjastossa – ehheh, hän luuli minun tarkoittavan yhtä Varaston omista kirjastoista ja vähän ihmetteli, miksi olisin kiinnostunut ,D
Muuta? Ei oikeastaan mitään ihmeellistä täkäläiseen residenssiin. Kännikkä ilmeisesti vetelee viimeisiään, korina alkaa olla sitä luokkaa. Putsasin sen eilen, ans kattoo nyt. Selasin jo Huutiksesta valmiiksi pari puhelinhuutoa, jos koko peli jähmettyy. No juu, tietysti, tuota, siinä samalla hairahduin huutamaan pari rättiä itselleni, ehkä ne päätyvät lopulta Lumppuihin ja Lureksiin. Kunhan tässä ehdin. Aikomus olisi tehdä sinnekin postaus kohtapian, viimeistään viikonloppuna. Kaikki on melkein valmiina, voitte vain odottaa kauhulla ja peljäten! *kikattelee*
Eilen tein taas vihanneswokkia, se oli vaihteeksi erinomaisen hyvää! Niin hyvää, että vain osa jäi eväkseksi.Tänään on pakko tehdä jotakin muuta emmettä. Ei siksi, että olisin kyllästynyt, mutta tuolla lepää puolikas fisua, josta olisi pakko saada jotakin aikaiseksi. Pestofisua ja sienikastiketta? No, sen näkee sitten illalla, mihin väsytys ja kivut antavat voimia. Olen aivan jumalattoman väsynyt, kun pääsen kotiin. Vaikka hyviä aikomuksia onkin, ne jäävät aina aikomuksiksi. Päivän työnteko ja säryt saavat tehokkaasti aikaan sen, että eipä paljon huvita revitellä. Enempi menee pakollisten hommien hoitamiseen ja lukemiseen ne jokunen tunti ennen vars. yönunia. Ja kun nukun sen n. 5 h, ei tässä aamullakaan voi kaikkea tehdä. Yleensä vain tämän päivityspostauksen ja jotakin pientä.... hyvin pientä.
Sormet voi ristiä – en ole ollut sairiksella muuten sen jälkeen, kun kävin taistelun sen kaapin kanssa tammikuussa =O Ihmeesti siis olen jaksanut Varastolle rämpiä, vaikka se välillä onkin ollut hiinä-ja-hiinä! Toivottavasti tämä nyt ei ollut mitään pirujen maalaamista seinille, koipia nääs kuitenkin särkee jatkuvasti ja joka päivä.
---------------------------------------
Purrrrrrrrmenta, kavrut! Ei oo mami viäläkää ihan antanu vissii anteeks, vai oisko. En tiijä. Mä nimittäi menin illall basee goisii, ku se meni sänkyy. En uskaltanu viakkuu. Sain mä kyll illalla kissinruakaa ja pari semmost jotai leikett ja sitt napikoit. Mutt en paijatust eikä se puhunu nätist eikä höpissy mitää sillee. Kai se oli taas vähä typerä temppu, joo. Mä yritän taas olla kilti vähän aikaa. Nii, nukuin mä sitt loppuyäst mamin jalkopääss, mä hiipin sinne salaa keskell yätä. Ihan jalkoje pääll. Mä muistanu, ett se herää siihenki. Ku mä makasin niinku ihan siinn, kyll se huamas. Sitt se kyll nousiki jo. Sain mä nyt aamulki napikoit ja kalkonii ja sillee. Ei kai se nii pahana oo, vaiks se eilenki tarkisti kaikki mestat! Vähäks mä olin loukkaantunu, niinku. En kai mä nyt jokapäivä käy lirauttaas tai jotai. Sillo vaa ku harmittaa. Ja joka paikka dunkkas sill karkotteell ja jollekki muullekki aineell. Hyfh! Ois se hyvä, ett pääsis taas normaalist mami viakkuu ja kyll mä vähä paijatuksiiki tarviisin. Hei, sain mä eilen kuiteski leikkii sen stifloje naruill, se on yks mun lempparileikeist kans. Mutt mä toivon, ett tää piäni maailma palautus normaaliks aika pikasee. Ois kaikkiin parempi olla! Täss mä otin relaa soffall ja oon just lähdös pois... ei mikää hyvä foto, mutt mä nyt halusin itteni tähän.
Ett näin niinku, mä meinaan tänää goisii koko päivän ja olla sitt illall tosi kilti kissinka. Nii ett huamisee!
----------------------------------------
Vincent – älä lupaa mitään, mitä pienet kissanaivosi eivät voi pitää!
Päivän slogan: Jos jumala olisi olemassa, hän nauraisi ihmisten päätöksille.
Päivän biisi: Kyykyssä
Luettua: Louise Penny – Naivistin kuolema. Welhotar piti tästä! Esikoiskirjalijan ensimmäinen dekkari, kanadalaista tekoa. Erinomaisen viihdyttävää kerrontaa pienessä yhteisössä tapahtuneesta murhasta, jolle ei löydy motiivia eikä tekijää. Welhotar piti erityisesti hyvästä tyypittelystä, ympäristön kuvauksesta, asiantuntemuksesta sekä Kanadan erityispiirteiden esittelystä. Loppuratkaisukin toimi eli oli yllätys, en olisi pystynyt päättelemään. Luokiteltu ns. perinteiseksi dekkariksi, mutta kyllä tämä todella toimi eli suosittelen kaikille dekkareista pitäville. Oikein mieluisa uusi tuttavuus tämä kirjailija!
TOIVEIKASTA TORSTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti