TO WHOM IT MAY CONCERN

Minulla on kyseenalainen ilo ja harvinaislaatuinen kunnia ilmoittaa, että en palaja Herjaamolle. Viestitin juuri asian eteenpäin. Minulle luvattiin täällä 101 %:sti jatkoa. Welhotar pysyy siis Varastolla (onhan täällä edes silmänilona nuo nuoret pojat!) toistaiseksi...

VARASTO-WELHOTAR!

WELHOTTARELTA VAADITAAN PÄÄTÖKSIÄ...

No nyt pitäisi tehdä päätös – ja pikaisesti! Herjaamolta eilen kovasti kyseltiin, josko olen tulossa takaisin kesäksi, tarvista ilmeisesti olisi. Varastolla oli niin pirullinen kiire, etten ehtinyt saada päähenkilöä kiinni. Olisin tarkistanut heti, pitääkö P-P:n lupaama jatko paikkansa. Jos pitää, minähän jään! En minä jaksa mitään muuttoa ja hässäkkää sen akkalauman (tsorry!) kanssa, en millään. Kuvitelkaa nyt, n. 70 naista samoissa, ahtaissa tiloissa. Siitä ei hyvää seuraa; riitaa joka asiasta, mm. töiden jakautumisesta. Alkaisin taas voida vielä huonommin. Joko jään Varastolle tai heittäydyn juomaan, kuten muutkin malmilaiset ,>

Josta taas tuli mieleen, etteivät muut kuin tutut juopot soittele. Ainoastaan Belgarion – no hyvä, että edes hän. On ollut äärihiljaista, mutta suht viihdykästä. Kunhan kirjoja riittää, minä en pahemmin valittele. Ja ruokaa. Viinaakin on kaapissa, jos alkaa kupituttaa oikein rajusti. Kissa ainakin pitää minusta (-> lue, on tyytyväinen ruokintaansa!), jos eivät muut välitä. Suorastaan odottaa kotiintuloani *virn*, että pääsee katselemaan ruuanlaittoa ja printtausta. Ne ovat nykyisin Vincentin suosikkihommia, napikanmetsästyksen lisäksi.

Jahas, päälääkärin prlekin peruutti TAAS aikansa. Minen jaksa. Soitan sinne tänään, että ottakoon meiliyhteyttä, jos tarvis on. Minä en pysty enkä voi jatkuvasti sumplia omia vapaitani hänen mukaansa. Nytkin ehdin juuri infota P-P:tä, että olen lekurissa, niin jo taas sekin pitää perua. Uudesta ajasta ei tietoakaan, menee varmaan taas kuukauden jollei parin päähän. Minulle kun eivät työn takia ihan joka päivä sovi, tiistait ja torstait eivät lainkaan. Ple, ettei se nainen voi ottaa huomioon sitä, että olen ihan oikeassa työssä ihan oikeassa työpaikassa! Näitä vastaanottiaikoja on nyt sähläilty ees-taas useampaan kertaan. Ketuttaa, eikä ihan vähänkään. Taidan heittää koko homman sikseen. Jos tarvista on, hoidan asiaa myöhemmin. Minen jaksa tuollaista sähläämistä, kyse on myös minun uskottavuudestani ja työstäni, kelelauta, nih!

Ai niin, tiedoksi ystävät, ei, en minä saanut edes puupatukkaa ;D Pahempi juttu, ajatelkaa, ei edes patukkaa tarjolla *nyyh*. Vappu ja kaikki....

Kummisetäkin kävi sitten eilen. Omien sanojensakin mukaan hän muistutti pystyyn nostettua sikaa. Avain ja kännikkä ovat edelleen kadoksissa. Tarjouduin sulkemaan sim-kortin väliaikaisesti soittamalla omalla puhelimellani, mutta hän ei suostunut. Maksaa liikaa, kuulemma. Minä nyt yritin selittää, että jos tämä kaveri (vaikka rehdiltä vaikuttikin) soittelisi muutaman ulkomaanpuhelun, olisi laskukin isompi. Ei, ei käynyt. Hän aikoo tänään käydä ihan itse sulkemassa korttinsa. Ja jospa kännikkä salaperäisesti jotenkin löytäisi hänen luokseen takaisin =O No, mitäpä minä siihen. Vähän kyllä jäykistelin, yritin selittää myös tiettyjä totuuksia. Nyt hän nimittäin alkaa myös näyttää siltä, että juo päivittäin. Vaikka ei sitä varmasti outo heti huomaa, varmaan työhaastatteluissa tms. tilanteissa asia voipi olla toinen. No, hän odottelee vielä vastausta siitä yhdestä paikasta, jota haki. Toivottavasti hän saisi nyt jotakin työtä edes vähäksi aikaa, ei tuota kestä kohta kenenkään fysiikka. Erosimme kuitenkin sopuisissa väleissä. Mies kuitenkin erittäin humalaisena, taas...

Varastolla tosiaan pitää äärimmäistä kiirettä. Muutama hyyppä on menossa koulutukseen ja P-P jäämässä lomalle viikoksi. Työkaveri on jo lomalla. Meitä on siis kaksi rottaa vain työssä, toinen on lisäksi lyhennetyllä työajalla eli tekee n. 6 h päivässä, viikkotyöaikana siten, että määrä tasoittuu viikon aikana. Minä nyt sitten joudun tsekkaamaan kaikki ajoitukset niin, että hän ehtii tehdä tietyt hommat pois, ennen kuin häipyy kustannuspaikalta. Millintarkkaa ajoitusta siis – tästä eivät kaikki kyllä pidä. Eli asetan hommat tärkeysjärjestykseen itse, periaatteessa tulojärjestyksen mukaan, mutta kiireiset ajetaan suoraan muiden ohi. Tässä on turha tulla vänisemään, että haluaa nimensä kirjoihin tälle viikolle jostakin muusta syystä.... Welhotar pääsee kerrankin sanomaan NOUP! ,D

-----------------------------------



Purrrrve, kavrut! Hei, tiätteks, nyt mami löys jotai iha omituist.Tai siis me saatii semmone tumppu >o< Mami jotai naureskeli ja sano, ett nyt voidaaki alkaa karvoje tumputtamine. Enkä mä vaa hiffannu. Joohei, just joo. Siis hei, se on semmone kumihanska, joll toi silittää mua ja mun hianot kaavat tarttuu siihe. Ett ei niinku haajateta enää olleskaa. Ku mä en kerta siädä sitä haajaa, ni mami ajatellu, ett jos toi kävis. Vähäks tuntu oudolt, ku se eile treenas vähä sitä. Mutt kaavat se kyll siappoo nopeesti. En kyll hirveest tykänny. Pakko kai se on kummiski kestää, ku joteski noi kaavat pitää saada pois. Muute mä joudu syämää ja oksuu koko satsin täss pikku hiljaa. Eikä must itestkää oo hirmu kivaa oksuu. Nii ett kai me sitt vaa tumputetaa *huoh*. Jesh, eile sain sitt broiskuu, oikee njamskista, mutt liika vähä vaa. Orja teki itellee ison sammion siit semmost haisulisafkaa. Mä sitt vaa muutama biitin sain, epist, niinku. Jos se tänää avais vaiks pussiruakaa, edes.... Vaiks mun kaavojen takii. Mamiihh – hei, kaavatki vois paremmi, ku sais kunno ruakaa. Se on ollu taas vähä hualissaa must, ku mä näytän nii koinsyämält ja tavallist hoikemmalt. Nimittäi ku mult lähtee paljo kaavoi, mä näytänki vähä hassult välill. Niit tuppoi ku on ympäriisä. Enhä mä mitään kipee oo. Ruaka maistuu ja eilenki mä leikitin mamii illall. Ihmeest se jakso hakee mun mylpyröit. Ett tämmöne juttu meill täll kertaa, ihan uus ja outo. Kattokaa ny, hirrrrrmu iso tunpu ja mä, aikas karmee foto, mutt toi saanu parempaa. Mä vähä viäl välttelen sitä.




Mmm, tota, ei se kyll oikeestaa mikää hirvee kapistus ookkaa >o< Huamisee...

----------------------------------

Vincent näyttää paljon siistimmältä tuon karvatumppukäsittelyn jälkeen =D

Päivän slogan: En halua olla hyvä ihminen, mieluummin kiinnostava!

Päivän biisi: Kalteritango

Luettua: Katerina Janouch – Läheinen, juu, tämä on niitä virtaheponen olkkarissa –juttuja. Mies muuttuu holistiksi ja narkkariksi. Nainen kestää ja perhe hankkii lisää lapsia korjatakseen tilannetta *huoh*. Tilanteen korjausyrityksiä myös seksillä, lahjoilla, riidoilla ja muilla tavanomaisilla keinoilla. Ei, minä en pitänyt tästä. Joku voi saada jotakin uskoa siitä, että lopulta läheisriippuvuus tunnistetaan, hoito tehoaa ja perhe elää onnellisena jne. Kuitenkin, asenne on sitä luokkaa, jota itse inhoan. Käsitelkää siis oman järkenne mukaisesti ja muistakaa, että tämä on kuitenkin kirja – ei oikeaa elämää välttämättä! Ja jälleen kerran luennassa Torgrim Eggen – Sisustaja, ai että, Welhotar pitää tästä ja suosittaa kaikille. Sisustussuunnittelija toimii, köh, viime metreillä vähintään erikoisesti. Olen hinkunut kirjaa hyllyyni sen ilmestymisestä lähtien, vielä en ole edukkaasti onnistunut löytämään. Ehdottomasti lukemisen ja hankkimisen arvoinen, sen verran kipeää juttua tästä irtoaa – lukekaa ihmeessä!
 
                                       

                                            PÄHKÄILEVÄÄ PÄIVÄÄ!

TAAS YKSI NIISTÄ AAMUISTA *mumisee*

Ai että väsyttää! Ei pelkästään se, että tämä on taas Se Aamu. Yöllä, täsmälleen klo 00.00 (tarkistettu kelloraatiosta) kännikkäni soi, Kummisetähän se siellä. Umpikumarassa, väittää hukanneensa kotiavaimen ja pyytää minua heittämään vara-avaimen partsilta. Ei se mitään, minä sitten puoliunessa etsimään avainta ja partsille: miestä ei näy missään. Soitin hänelle, hän olikin vasta tulossa, kaveri auttaa. Menin uudelleen ulos, siellä toinen mies toista raahasi. Kummisedälle ei leveä katu rittänyt lainkaan. Eikä kaveri huomannut minua, kovaa en uskaltanut kiljua. Kesti melkein puoli tuntia, ennenkuin sain avaimen heitettyä ja selitettyä, minne mies piti viedä. Ystävällinen kaveri, lähes selvä, virolainen mies tuosta naapuritalosta. Jaksoi vielä naureskellakin – vähäsen. Minua ketutti ja nolotti Kummisedän puolesta... Arghhh, enkä tietenkään saanut enää kunnolla unta. Se vähä, minkä sain nukuttua, oli täynnä painijaisia. Minulla taitaa tänään olla painavaa asiaa naapurille!

On tuo taksojen telliminenkin vaikeeta, ei viitsisi enää! Hitsi, jos minä tilaan joka aamu ja ilta noudon samaan aikaan eli 6.45 kotoa, 15.15 töistä, ei ainoanakaan päivänä tule edes ehdotuksia tähän aikaan. Aina myöhemmin, vähintään 10 min. myöhemmin. Käytännössä se tarkoittaa, että seisomme ruuhkassa 20 min sekä aamuisin että iltaisin – se Hakamäentien ns. uudistus, katsokaas, se tekee tosi pitkän jonon juuri Pasilaan meneville/tuleville. Jos takso tulisi tilaukseni mukaan ja hakisi myös, ehtisimme pois ruuhkan alta. Voi villu – kyllä ois Iisalamessa kirveellä töitä. Tämä tarkoittaa sitä, että on otettava taas luettavaa mukaan ja kuunneltava kuskien kiroilua! Ei ole minun vika. Kas, kuuden (-> 6:n) meiliviestin jälkeen alkoi tuo ruuhkahomma mennä leidille perille ja sain uuden listan, jossa, kas kummaa, nouto on 6.44, vaikka se ensin oli 6.55 ”kun Järjestelmä niin sanoo”. Minä kerroin, mitä Järjestelmälle voi tehdä... köh... Katsokaas, kun leidin mielestä Järjestelmä ei ymmärrä, että haluan tilauksen vaikka 6.44 mieluummin kuin 6.55. *huokaus* Onko se nykyään aasiakaspalvelussa ajatteleminen ihan itse ikäänkuin kiellettyä? Nimittäin toinenkin asia, tässä heti alla.

Hah – lähetin kysymyksen Sampopankkiin noin kiljoona viikkoa sitten siitä uudesta kortista. No, nyt lopulta tuli vastaus eli ei tarvitse uutta tunnuslukua. Villu, olisi sen voinut kertoa kirjeessä ISOLLA, että ei turhaan olisi odotellut. Kokeilin korttia, ei toiminut 1. kerralla. Pidin tauon ja kokeilin vanhaa korttia, ei toimi enää lainkaan! Kokeilin uutta korttia, nyt toimi. Olipa jännittävää – varsinkin kun Hörhö kälätti täysvartalopuudutuksessa vieressä odotellen rahojaan. Oi kiitos, armas pankki, kyllä minä nyt olen ilokas, että saan omia rahojani sieltä ulos. Mietin kyllä kovasti, siirränkö palkkatuloni (tiedättehän, sen mahtavan Varastolta tulevan kuukausiavustuksen, joka juuri ja juuri riittää taviselämään) toiseen pankkiin, sinne missä on satasen jemmatili ,D Mietitään! Odottaisin kovasti nyt tältä pankilta jotakin muutakin, kuin anteeksipyyntökirjettä ja lupausta 4 kk:n palvelumaksujen perimättä jättämisestä. Niissäkin oli katto eli kokonaan ei korvata. Jostain syystä minulta menee yli 3 juuroa (palvelupaketti, muahahaaahaah!) ja nuo korvaavat vain 2.90 juuroa/kk. Tai siis jättävät perimättä.

Onneksi lauantaina kaiken muun touhun lisäksi myös siivosin, ei jäänyt eilisen hommiksi. Paitsi kissaoksut ja normihommat. Niiltä ei voi välttyä. Koko viikonlopun aika perhananmoinen särky ja kipu häiritsi ihan kaikkia toimintoja. Eli makaamista, lukemista ja nukkumista. Nukuin ja näin TAAS unta Varastosta =O Lisäksi väninöin vanhoja. Ankeita juttuja. Nukuin ja söin lisää. Ihminen ei voi olla liian rikas eikä liian laiha. En minäkään voi lukea tai syödä liikaa, MOT.

Tämä lopettaisi nyt tämän valituksensa tähän ja lähtisi etsimään jotakin vaatetta päällensä!

---------------------------------


Purrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Mä jo ihmettelin, eiks toi orja herää tänäänkää olleskaa. Aina joutuu herättää sen. Yälläki se hepuloi hereill. Ja joku huuteli tuala alhaala ja sillee. No, mä pistin kyll äsken paremmaks. Mä vedin oikeen isot hepulit nytte. Ja sitt mä painuin partsill, hyppäsin koritualin selkämyksell ja annoin palaa: Mrouuuuuuuuuhjaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaah! Oikee semmone kollijoikasu, ett mamiki pelästy. Ei tuu kukaa kissi ainaskaa tänne vinkuu, varmana nih. Oli se semmone ääni. Tottapuhuen, mä ittekki vähä pelästyn välill, ku must lähtee kokoon verrattuna aika makeet saundit, meinaa. Heekkui tullu eileskää, ku piäni biitti semmosest jostai kököst, ku toi otti eväkses. Ei sitä ollu paljo sill itelkää, mutt anto mulle kuiteski vähä. Sitt sain tavisruakaa ja kasan maitonapikoit. Mä oon nyt oikee pirtsakall pääll. Mamiih – muanaa mulle, ett mä pääsisin viäl vähä goisii! Nii päiväll mä voin vähä taas järjestellä noit mestoi ja maata partsill. Ne kyll puhu jotai sateest, mutt ei kai sitä koko päivän jaksa sataa. Nii ett loppupäivän mä voin venaa mamii, se lupas broiskuu tänää iltasafkaks, jeee. Eile muute meill ukkosti aikastas hyvi, salamoiki ja kaikkee. Mä istuin tuala ulkona ja tsiigasin päheenä. Yhtää pelottanu! Mamin entine kissi meni aina piiloo sillo, en mä vaa. Mä oon rohkee kissi, melkee aina. Joskus mami vähä pelottaa niinku enempi, jos se on vihaskana. Ukkone oo mitää sen rinnall.



Toss mä kattelen, jos se yks napikka kummiski ois pudonnu tonne soffall – jossai se on kyll... Huamisee!

-----------------------------------

Vincentin jolina tänä aamuna oli kyllä melkoinen äänitehoste *virn*!

Päivän slogan: Älkää häiritkö minua jokapäiväisellä elämällä, minulla on tärkeämpää juopoteltavaa!

Päivän biisi: Me juodaan viinaa

Luettua: Thomas Kanger – Kuolleessa kulmassa, aika perinteisen oloinen ruotsalaisdekkari. Aiheena tämä siellä suht suosittu maahanmuuttajien kohtelu ja siihen johtavat tapahtumat. Nyt on kyse murhasta ja ihmissalakuljetuksesta. Juttu paisuu ja lopulta ulottuu virastoon asti. Ihan kelpoista rikoskirjallisuutta, sellaista inhimillistä. Kirjoittaja lopussa mainitsee, että tarinan pohjana on osittain lähes 40 pakolaisen katoaminen mahdollisesti Liettuasta lähteneen laivan upottua (tai tultua upotetuksi). Suosittelen, tosin tämäkin aihe nyt alkaa olla jo käsiteltyä, uutta näkökulmaa voisi esittää enemmän. Laura Saari – Tyyppiteoria, no joo, tämä voisi olla vaikka jonkun lokista, ei pahalla siis. Mutta tämä on sellaista sinkku-hömppä-rajuaseksiä-äkkiämies –juttua, jota on lukenut jo käännettynäkin ihan tarpeeksi. Muka-hauskaa irrottelua sinkkunaisen ns. arjesta. No olen pahempaakin lukenut, mutta en silti oikein pitänyt. Sopii luettavaksi jossakin välissä, jos parempaa tekemistä ei ole. Ei nyt ihan inhokkilistallekaan asti pääse, mutta siinä välillä killuu. Ei ole Welhottaren makuun. Leila Simonen – Suska, toisen kerran luennassa ja kestää sen hyvinkin. Realistinen kotimainen rikostarina naiskomisarion arjesta ja erään hairahduksen seurauksista, jotka leviävät laajalle. Toki varsinainen rikoskin on olemassa ja sitä ratkaistaan. Hyvin tyypitettyjä henkilöitä, selkeää tarinaa, narsistin kanssa eläneelle voisi olla hyvä lukea tämä. Eli minä pidin tästä, vaikka ei tästä mikään hyvä olo tule, kaikkea muuta. Eli herkät ihmiset, kannattaa välttää tätä, sen verran raivostuttavaa psykologisointia tässä tulee esille, että voipi käydä itselle rankaksi. Welhotar kuitenkin siis suosittaa.

                                          
   
                                                   MAANANTAITA VAAN!                         

KAUNIS AAMU TÄNÄÄNKIN - SUNNUNTAISTA MIINUKSET

Näinä päivinä on tullut kahdeksan vuotta siitä kun:
- erosin exästä lopullisesti
- muutin Mellikseen; asunto oli ihana – sijainti ja naapurit paashaa
- jäin työttömäksi
- asuin tyhjässä, typötyhjässä isossa kaksiossa (oli siellä patja, kirjat ilman hyllyjä ja osa keittiötavaroista sentään sekä omat vaatteet)
- aloin ns. seurustella vakavasti W:n kanssa, kesällä muutimme yhteen
- aloin myöhemmin kesällä tehdä keikkatöitä
- aloin kalustaa asuntoa olemattomalla rahalla

Että sellainen kevät, kahdeksan vuotta sitten. Muistan kaiken erinomaisen hyvin, paskat, minulla mitään muistiongelmia näköjään ole. Ei todellakaan. Mieleen tulee hyvinkin yksityiskohtaisia asioita ja monia itkuisia iltoja ja öitä. Eri syistä. No – nyt on nyt ja asiat toisella mallilla, tavallaan. Monellakin eri tavalla. W. on kuollut, jota en silloin olisi voinut kuvitellakaan. Belgarion on armeijassa ja pyrkii opiskelemaan, joka tuolloin oli myös hyvin kaukana ajatuksissa. Varastolla työskenteleminen ei käynyt edes mielessä.

Mutta itse asiaan! Eli minua ketuttaa ja tällä kertaa vaihteeksi Lokistania. Juu, onhan se todella kivaa, että joku ”osaa” niin valtavasti, että koko sivu on täynnä glitteriä, liikkuvaa kuvaa, kaikkea maan ja taivaan väliltä, erilaista kursoria, mielimusiikkia, linkkejä ja mainoksia sinne sun tänne jne. Lisäksi itse asia, se ASIA, mitä te haluatte sanoa (oli se sitten ihan mitä tahansa) jää hitto soikoon PIILOON!!! Mutta jumalauta, jos joku teistä tästä itsensä tunnistava haluaa minun käyvän toiste sivuillansa, pankoon h...tin äkkiä pois ainakin sen musiikin! Ei ole hirveän kiva seilata netissä yöllä ja osua vahingossa sivuille, joista raikaa silkkaa paashaa (minun mielipiteeni siis) niin, että naapuritkin heräävät. Ei, en automaattisesti muista aina laittaa ääntä pois – ja juu, se on tietysti minun vikani ja makuja on monia. Mutta hei, ihan oikeasti! Se ei osoita mitään kenenkään kyvyistä tai taidoista, jos näitä härpättimiä sinne liian kanssa värkkää. Olen jo karsinut omiakin pois. Kohta palajan silkkaan puhtaaseen pohjaan, kelelauta, nih! Juu, jokaisen loki on jokaisen oma loki, eikä siellä tarvitse visiteerata jos ei halua. Mutta kiltit pienet höpönassukat – ajatelkaa, mitä teette! Tämän kerran, tämä kauniisti pyytää? Jookosta? Eikä oikeinkirjoituksen tarkistaminenkaan aina olisi pahitteeksi, jos nyt veemäiseksi ihmiseksi alan. Juu, en halua korottaa kenenkään kirjoituskynnystä. Minä teen mokia ja kirjoitan omalla tavallani, kuten kaikki. Mutta ihan siis... no joo, unohdetaan koko juttu. Tästä minä saan varmasti kuulla seuraavat kuukaudet jo! En kyllä ole yksin näiden ajatusteni kanssa, että tiedoksi vaan...

Ei, edellä kerrotuista syistä linkkilistaani ei juuri ole tullut muutoksia. Muuten vain toisinaan remontoin noita suosikkeja. Seuraan nimittäin jatkuvasti varmaan n. 80 lokia, joista tässä siis vain tod. pieni osa. Että älkää hermostuko, jos linkkinne häviää tai lisätään, teen vain pieniä tarkistuksia – en hylkää siis omiani ;D

Armas Belgarion tuli eilen avittamaan, kuten puhetta olikin. Kirjasto ei tarjonnut juuri mitään erikoista, hmph! Remontti, no joo. Uusia pöytiä, plittanat näytöt ja epäergonomiset uudet kirjakärrit – siinä kaikki. Risma suostui myymään taas 50 rosentin alella tipusuikulaa ja kalkonin jauhelihaa, kuljin laputtajaleidin perässä ja keräsin tarjoomukset. Liiterissä sorruin taas, siellä kun on nämä itämaiset viikot. Vihreää currytahnaa ja kiinalaista pikkelsiä, njam – pari juuroa yhteensä. Viikoksi taas eväksiä tarjolla siis. Belgarionille tarjosin sitä mitä pitikin; lohta, lohkopottuja, rakuunaporganoita ja kermaviilikastiketta, yesh. Njammm. Hirmuisen hyvää oli, kiittelimme toisiamme. Nuolimme häpeällisesti lautaset (ainakin minä tunnustan). Tandoorisekoitus muuten on hyvä yleismauste! Retkeltä löysin myös jo kolmisen vuotta hinkumani ison pyramidituijan parvekkeelle – katso, oi katso alla. Sitä ei ole vielä laitettu oikealle paikalleen ja oikeaan ruukkuun. Tyttö totutelkoon nyt ensin oloonsa ja ehkä ensi viikonloppuna loppusijoituspaikkaansa ,D Maksoi muuten Rismassa 5 juuroa, hei! Pakkohan se oli kiskaista mukaan, vaikka Belgarion yritti pistää hanttiin. Ei minua kyllä pitäisi päästää noihin kukkaostospaikkoihin, tuollakin oli kaikkea kivaa, grrrr.... Onneksi ei ole enempää tilaa. Tosin jo suunnittelin roudaavani töihin osan pensastosta. Kunhan saan sen jatkomääräyksen, harkitsen asiaa tarkemmin.
                 
                             


Omituista, näin jo toista kertaa unta Varastosta, lyhyen ajan sisällä nimittäin. En tiedä, miten tähän suhtautuisi. Käyttäisikö kulunutta sanontaa: mielenkiintoista. Hirveä trafiikki täällä muuten, tässä kello neljän jälkeen. Ihmiset tulevat kapakoista kotio, monet ihmiset siis. Jatkuva pulina kuuluu ulkoa. Ei siihen heräisi, mutta kun on jo valmiiksi tässä ylhäällä, sen kuulee. Vappu näyttää jatkuvan *virn*. Toivottavasti, hei, kaikilla ei ole työpäivää huomenna tai ette ainakaan kärsi sitten ihan hirveästä kankkusesta. Olen ystävällisellä tuulella siis tänä aamuna!

-----------------------------------


Purrrrmenta kavrut! Hei, tiätteks, taas Poika kävi täälä, mmmm. Ja mä sain olla taas sen viakus, vähäks on kliffaa. Sitt yks juttu ei ookkaa nii kliffaa, tuli käytyy heittää ihan snadi liru soffatyynyill jossai väliss. Tiätty toi yks huamas ja pistettii heti murinakone käyntii, mua sitt muistuteltii vähä siitt, ett mitä oikee sopii tehdä ja mitä ei. Ei oikee kiva, mä töppää näköjää aina! Mutt ku mua sillon taas harmitti joku, en nyt just muista mikä. Nii ni eihä sille sitt voi niinku mitää. En saanu ees fisuu eile. Noi vaa söi, se oli sitä punast fisuu. Hirveest teki miäli, mutt mä sain sitt jotai ankkahärpäkettä, oli juu seki iha hyvää. Söin kaikki. Makasin partsill taas ja illall vast tuli pöydän alle viilentää itteeni. Mutt sen ajan ku Poika oli täälä, nii ni makoilin sitt sen viakus ja kuarsasinki välill. On se kiva, ihan parasta! Nyt tekis miäli safkaa, mä sain jo heekut. Kyll kai toi mamiska antaa kissinmuanaa ees, turha kai täss mitää muuta on yrittääkkää saada. Sen verta se on pettyny taas mun juttuihi. Ollaa me väleiss, mutt sillee, niinku tota varovaisest. Noi toi muute semmose ison puun mein partsill. Kökkö juttu, ei sitä voi syädä! Vitsit, mä ihan luulin, ett tulis semmosii kukkeleit, ku maistuiski hyvält. Ei vaa tullu, mamiska sano kyll, ett tulee viälä lisää vihreetä. Mulle kans jotai, juu, ois ainaski kiva. Mä taidan painuu koht goisii lisää, ku sain kerta jo ton hereill ja sillee. Sitt voiki mennä relaan, jos nyt ensi vaiks sais jotai muanaa, ett jaksuu. Ja päiväll sitt lisää suulist – mun tarttee saada itteni rantakondiksee. Toss ylhääll on kuva siit puust nyt sitte, ei must. Et huamisee vaa...

----------------------------------

Vincent – Malmin vakituinen Pissiskissi, vaikka onkin poika!

Päivän slogan: Olen mestari kaikessa minkä pystyn sietämään.

Päivän biisi: Unelmia ja toimistohommia

Luettua: Carol Shields – Tavallisia ihmeitä, ai että, Welhotar piti tästä. Erinomaisia novelleja, tosin tämä on niin iso kokoelma, että mukana on muutama vähän kehnompikin. Siis niin hyvää tekstiä, ettei malta laskea käsistään. Lueskelin niin kauan, kuin valoa riitti eli pitkään ;D Suosittelen ehdottomasti kaikille. Yleensä välttelen näitä isoja novellikokoelmia hiukkasen, luen kyllä, mutta... Tämä oli siis erittäin positiivinen yllätys kokoelmaksi, vähäsen epätasaisuutta löytyy, mutta se ei haittaa. Toki olen pitänyt Shieldsistä muutenkin, tässä nyt vähän erilaisia näkökulmia. Kannattaa siis lukea!
    
                                             
 
                                     SIIVOAMATONTA SUNNUNTAITA!
                                     

TAAS VAPAATA JA LAUANTAI-AAMU, EI PAHA!

Heh, taas on vapaata! Tämmöisestä tämä tykkää, oikeastaan tämä voisi jatkua ihan viikottaisena, tämä tällainen järjestely. Ai, että ei, no ei sitten. Tarvii ottaa nokkiinsa, jos joku ei pidä nine to five –päivistä eikä täysistä työviikoista. Eilinen olikin sitten lievästi täysi päivä. Varastolla oli yllättäen melkomoinen kiirus. P-P oli itsekin töissä, joten melkein kaikki muutkin olivat sitten paikalla. Rästijuttuja ja pitkään muhineita asioita käsittelyssä, lisäksi tein toisen osaston kiireisiä. Eli minun piti kaikessa rauhassa mapittaa, järjestellä, katsella toimistotarvikevarastoa sillä silmällä jne. Kilin kellin ja kissin korvat! Minä mitään muuta ehtinyt kuin normityötä tekemään, hätäisesti selata pari lokia ja katsastaa meilit. Eli tavallista kiireisempi päivä! Kammoa, jos olisikin ollut vapaana eilen ja koko pino olisi ma-aamuna odottamassa – silloin taatusti olisin kiroillut ääneen tyhmyyttäni. Täytynee ennakoida P-P:n järjenjuoksua, se on juuri sellaista kieronkavalaa kuten tuolla ammattiryhmällä yleensäkin ,>

Tänään täytyy sitten lähteä normaalille kirjasto-kauppa-apteekki –roudaukselle, Belgarion on lupautunut mukaan. Yhtä ja toista pitää taas hankkia varastoonkin ja yrittää muistaa, että tarvitsee koko viikoksi muonaa sekä kissitavarat Vincentille. Multaakin pitäisi tuoda iso pussukka lisää. Kele, tuleepa taas paljon kannettavaa. Siis tässähän lähdetään siitä, että yksi kassillinen on täynnä kirjoja. Pari kassillista ruokaa ja muuta emmettä. Ylimääräisenä tulevat sitten kissinpurut ja multa yms. Olisikohan jo niitä halpiskukkia tarjolla, tuskin vielä. Jossain Karjaustalossa niitä yleensä kevätkesällä on äärihalvalla, täytyy ohi kulkiessa vilkaista.

Lisäksi pitäisi miettiä, mitäs hyvää tänään syötäisiin. Jospa tosiaan antaisi Belgarionin päättää. Taidan kyllä arvata, mitä se olisi: paistettua lohta. Ei väliä minkä kanssa. Paistettua lohta, ihan sellaisenaan, mallia tavis, vain sitruunapippurilla ja ripauksella suolaa maustettuna, hiinä-ja-hiinä kypsänä. Tiedän, että se on hänen mielestään herkuinta. Pitäisikö sitä tuhlata? Kirottua, Rismassa lohi ei ole kovin halpaa koskaan. Kitimarkettiin ei jaksa kävellä, kele. Ehkä sitä sitten pitäisi, kerran vuodessa. Kalan kylkeen kotitekoisia lohkopottuja ja kermaviilikastiketta, rakuunaporganoita. Mmmm, ei paha. Huomisen minä voin elää jollain jätteillä tai tehdä eväsruokaa jo tarpeeksi valmiiksi. Kunhan Belgarionille riittää jotakin herkkua. Ihan vaan siksi, että hän viitsii avittaa minua lomillaankin. Eivätkä nuo herkut kovin herkässä taida intissä tai exän luona olla. Niin että, jospa sitä lohta tai jotakin sitten... päättäköön itse!

Koipiset ottivat eilisestä päivästä vähän pahakseen, juilimista siis. Ei muutoin, mutta on häpeäkseni (tai siis Varaston häpeäksi, tai ei oikeastaan Varastonkaan vaan entisen postin italiaanovastineen suureksi häpeäksi) tunnustettava, että osa postin vaatimista tuotteista on – ylläripylläri – rintattava yksittäin vanhanaikaisella matriisikirjoittimella, joka sijaitsee aika kaukana Welhottaren asemapaikasta. Eli edestakaisin sinne monta monituista kertaa päivän aikana, kiireellä vielä. Koipiset eivät tästä pidä, siis kiireestä ja ees-taas linkuttelusta. Käytäväkävelytyksen ne kyllä kestävät kohtuullisen hyvin. Vasen koipi alkaa taas osoittaa niitä ikävämpiä oireita eli jalkapöytää särkee, jos tämä tästä pahenee, odotettavissa on sellainen pientä ranskanpullaa muistuttava koipi jälleen kerran. Uskokaa pois, minä tiedän ja muistan! Josta tuli mieleen, että olisi aika päälääkärille vähän yli viikon päästä. Ei prle, kyllähän minä siellä käyn, mutta taidan kirjoittaa ylös, mitä pitäisi sanoa. Muuten menen taas kipsiin tai alan syytää suoraa herjaa. Ei näin – vaan rauhallisesti ja asiallisesti (ai – minä vai?)!

Tiedoksi, kelli on täsmälleen viisi. Aurinko on nousemassa, koivun lehdet (kyllä, niissä ON lehdet) ovat hievahtamatta hiljaa. Erittäin kaunis ja hiljainen aamu. Joku mustarastasjengi yrittää kilpakiljuntaa tuolla Saiskun skutsissa, sehän näkyy tuosta ikkunasta ja äänet kuuluvat pitkälle. Näyttää kesältä ,D

----------------------------------


Purrrrrrrrrrrmenta vaa, kavrut! Hei, tiätteks te mitä. Toi orja, arvatkaas mitä se eile tarjos hei mulle. Ei, se viittiny avata ees donaripuukkii. Siis kalapuikkoo, siis mulle =O Duunas ne puikkelit tonne mikrohörpöttimee ja sitt kuari ja anto mulle. No juu, oliha se safkaa, mutt vähäks outoo. Tiätty mä söin, kerta fisuu oli, mutt silti. Ois ees avannu pussimuanaa tai jotai. Meill kyll on ruuat aikas vähis, pakkases on jotai, mutt ku siält ei äkkii saa sitt yhtää mitää. Ja mä ootin kuulemma nii kauheest jotai. No niin joo ootinki, ku koko päivän olin ollu tuala partsill ottaas suulist, kyll siinä jo nälkä tulee! Olin kyll sitt illall ihan repo, nimittäi ku tulin pois partsilt, nii löhähdi toho pöydän alle pitkällee. Tosi väsy tuli. On tää rankkaa, tää ittesä kondikses pitämine ja rusketuttamine. Pitiki sitt herättää orja toss pual neljän aikaa. Millää meinannu nousta, se vaa tahto goisii. Mutt kyll se siitä sitte, mä tiän, ett se pelkää mun duunaava jotai kiällettyy, jos mä märisen ja sitt tuleeki äkkii hiljast *kiaro virn*. Sillo se nousee aina tsiigaa, mitä mä väsään. Nii ett mä sain mun heekut, oikee tuplakalkonit ja kaakit. Ja ollaa me kuiteski kavrui, vaiks mikä ois. Nukuttii eilenki viärekkäi, oikeest niinku. Vaiks tuliki turha lämmint, jossai vaihees mä lähdin ja mamiki kuariutu sen peitoist. Sitt se taas etti niit. Ei se osaa goisii rauhas olleskaa. Mamiska puhu jotai vihreen ostamisest partsill. Laittais ny jotai semmost, mitä mä voin käydä rouskuttaas. En, enkä syä kissinruahoo enkä pelakuit. En kans semmosii muit haisukukkei. Kanervot on heekkuu, mutt ne tulee vast syksyll. Ai ku se keksis jotai, mikä sopis mullekki >o<



Ei toi kans mitää keksi, nytkää must ei kerta oo kerta ku tavisfoto, ku mä goisin samanlaisell kiarukall ku aina. Ei semmost kandeis tähä laittaa. Ett tommone nyt sitt. Huamisee!

---------------------------------------

Vincent, yhtä itsekeskeisenä kuin aina. Enkä osta mitään parvekkeelle vain kissan iloksi, en!

Päivän slogan: Ei pidä harmitella sitä, mitä on elämässään tehnyt vaan sitä, mitä on jättänyt tekemättä!

Päivän biisi: Mutsi mystinen

Luettua: Teuvo Masalin – Kultainen Rolex, uskomattoman mitäänsanomaton kotimainen ns. dekkari. Virolaisyhteyksiä, protituutiota ja huimeita. Aineksia olisi, mutta ei kykyjä, ziis mitä paashkaa eli anteeksi vaan kotimaisen rikoskirjallisuuden puolesta. En suosittele, en pidä. Älkää siis koskeko tähän, jos haluatte välttyä lähes kosmiselta vetutukselta jopa iltalukemisen osalta, tämä ei edes nukuta, koska alkaa ketuttaa! Michael Gruber – Kangastusten kirja, Welhotar pitää ja suosittaa. No juu, hiukka Taviskoodin aineksia löytyy eli tässä metsästetään Sheikspierin tuntematonta käsikirjoitusta – tai sitten ei. Rinnalla kulkee tarina kirjailijaa vakoilleen miehen kirjeistä, salakirjoituksesta jne. Mutta tämä homma toimii, tarina kulkee, tätä voi lukea! Minä pidin ja suosittelen, ei jännärinä vaan kahden miehen tarinana, tekijänoikeusjuristi ja elokuvista unelmoiva divariapulainen joutuvat molemmat tahoillaan asian kanssa tekemisiin. Taidokasta työtä tämä kirja, Welhotar suosittaa. Ja sitten kustantajalle terviisiä, ensimmäinen automaattisen oikoluvun *vidhu* moka ennen sivua 50: ....asuvat moottorien alla.... asiayhteydestä päätellen po.... asuvat moottoritien alla.... Jumankauta, ottakaa Welhotar vaikka kirjapalkalla lukemaan nämä läpi! Kele nih! Automaatinen oikoluku kun ei ymmärrä näitä asiayhteyksiä, ei todellakaan. Eikö edes Johnny Kniga tätä ymmärrä?
 
                                    

                                         LAADUKASTA LAUANTAITA!

OIKEA PERJANTAI - VAPUN JÄLKEISTÄ NORMIELÄMÄÄ

Hyvää Vapun jälkeistä elämää! Ainakin teille, jotka jaksatte raahautua töihin, kuten minäkin tästä. Ai että, on sitten kiva lähteä tällaisena välipäivänä töihin. Ihan totta, kun muut pitävät pidemmän vapaan, meilläpäs onkin kaksi vapaata, jeee. Ei se määrä vaan laatu, tällä kertaa. Nimittäin ei täällä kotonakaan tänään olisi mitään tekemistä. Tulisi vaan syötyä ja luettua, makoiltua jne. Nyt kuitenkin ryhdyn tuottavaksi kansalaiseksi ja lähden Varastolle pitämään maatamme pystyssä ,D

Muutamille näyttää tulevan pitkät pyhät, jotkut näyttävät aloittaneen ajoissa eli jo keskiviikkona, hah, tänään Oklat ovat jälleen auki ja siitähän se hauskasti lähteekin taas. Hörhö soitti eilen, ei ehtinyt edes selittää mitään. Sanoin heti, että rahaa ei ole eikä tule, omat rahansa saa lauantaina, mikäli ne tilille on laitettu. Muuten meille ei ole asiaa! Äsken joukko iloisia ihmisiä horjui ja lauleskeli tiensä parvekkeeni alitse naapuritaloihin. Vappu siis heilläkin jatkui. Toivottavasti jotkut muistavat normimaanantaina (tai mieluummin jo sunnuntaina), että heillä on myös työpaikka! *hyveellinen virn*

Belgarion soitti eilen jo ennen kymmentä aamulla ja tulikin samantien avittamaan, vatsa muristen. Triffidit on nyt hoidettu alik. Belgarionin käskyin kunnon jonoon ja uusiin multiin, suihkuteltu ja komennettu asentoihin. Pari kasvustoa jäi vielä roikkumaan; toinen laitetaan kokonaan poikki kesäksi, toinen vain kylvetetään huomenna. Hyvä juttu, viimeiset keväthommat lopultakin tehty. Seuraava organiseeraus on parvekkeen kasvusto ja sen laatiminen. Se voi hyvinkin vielä odottaa, ei ole kiirettä. Kunhan joku halpistarjous eksyy eteeni, ostan muutaman rehun sinne. Hakiksen torilta saisi kohtapian halvalla myös taimia, siellä on muuten Tsadin halvimmat taimet – tiedoksi, jos itse ei ole onnistunut alkukasvatuksessa. Belgarionista vielä: lopultakin hän on hankkinut kännikän! Ilmeisesti siksi, että on kyllästynyt kaikkiin kavereiden kyselyihin.... (epäilen kottaraisongelmaa). Ihan Nokian taviskänny, 30 juuroa, halvin mahdollinen. Kätevää ja asiallista, nyt voin häiriköidä lastani jatkuvasti *iso virn*! Ei, lupasin, etten viestittele tai soittele todellakaan kuin tarvittaessa.

Sen verran mainintaa ruokapuolesta, että en tiedä mitä söimme. Jonkinlainen sekoitus intialaista ja thaita, ilmeisesti. Belgarion oli tyytyväinen tofuun ja sen marinointiin, hassua, tofu näytti aivan lohikuutioilta paistettuna. Tiedättehän, ne pakkasessa olevat tasakokoiset kuutiot. Marinointi ja paistaminen teki niihin aivan saman sävyn. Marinadissa oli soijaa, tandoorisekoitusta, currya ja vähän sitä sun tätä. Lisäksi sitten wokkivihanneksia ja sieniä kookosmaidolla loppupeleissä maustettuna sopivan kosteaksi. Erinomaisen hyvää, ei kaivannut kuin tipan lisää soijaa lautaselle. Silloin meillä ruoka on kohdallansa, jos ei tarvitse enempiä mausteita pöydässä lisäillä. Edelleen Belgarion ihmetteli ruuan makua ja täyttävyyttä eli oli tyytyväinen ja ahmaisi kaksi isoa annosta. Minulle riitti yksikin... Jälkkäriksi sammiot kaffetta, jätskiä ja tsinuskikastiketta. Juu, kaikki upposi ja hyvää oli. Huomiseksi ehkä laadin jotakin muuta, ehkä! Belgarion lupasi lähteä kaupoille mukaani, hän valitkoon tällä kertaa ruuan ihan oman makunsa mukaan. Pidätän itselleni oikeuden olla ostamatta läskiä tai sisäfilettä!

Welhottarella oli eilen armoton päänsärky, erittäin omituisen kehno olo muutoinkin. Epäilen jo, onko poskionteloissa jotakin, ne vähän oireilevat päätä alaspäin riiputellessa ja kasveja hoidellessa se nyt oli vähän pakko. Semmoinen paashkanmaku suussa... Ei se vielä aiheuta toimia, mutta jos tämä jatkuu, lienee asiaa työarvauslääkärille. Räkätauti on kestänyt jo kuukausia. Ei kiva eikä mukava, yskäkään ei nimittäin ole parantumaan päin. Ehkä olisi ensi viikolla syytä ryhtyä toimenpiteisiin. Tänäkin aamuna heräsin tuossa kahden tienoolla, tukossa ja yskien, kissakin märisi. Oli pakko nousta taas, vähän turhan aikaisin.

----------------------------------



Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Hei, kai te ootte kaikki nyt saaneet heekkui ku kerta ihmisetki on juhlinee? Mä ainaski sain sitä pussiheekkua, en sitt taaskaa muuta. Noi vaa ahmi sitä valkost ja vihanneksii, kaikki taas haisu ihan kummalt ja aivastutti. Jäks, ei sovi kissill tommoset. Poikaki oli täälä eile, mä tungin jo sen syliinki, Poika oli iha hölmön ja mamiskaki nauro. No ku mä halusin tiätää, mitä se oli syäny ennenku se tuli tänne. Menin sen päälle ja haisteleen sen nassuu. En mä muille semmost tee ikinä, siks ne oliki vähä moilasena *kollivirn*. Mutt ku mä nyt tykkään siit, mä sain taas lojuu Pojan viakuss koko päivän, mmmmmm. Mitä nyt välill söin ja sitt se taas teki mulle tilaa, ett mä mahduin siihe soffall. Kilti, nii kilti poika! Ei yhtää niinku mami. No joo, mä myännän, eihä poika oo hoidellu mun kakkiksii eikä semmosii, ett vähä eri asia. Mutt kiva ja kilti se on, ihan paras mun kaveri! On! Ja huamenn ne menee kimpass kaupoill, nii ni ne tua mulle taas mun tavaroit. Kaakitki on melkee lopuss, mamiiih – muista laittaa kauppalistall kissitaravat! Mutt sitt mä ihmetteli, ku ne alko riipoo noit kaikkii mein vihreit tuala kylppäriss ja suihkuttelee ja touhuu. Hei, multaa oli joka paikass ja kasvei ja lehtii ja kaikkee. Enkä mä saanu syädä niit, epist tommonenki. Pistettii hyvät vihreet roskii. Otti mami jotai eriksee sillee elätiks, se sano. Niinku lasii tai jotai, kasvattaa juurii. En tajuu, omituisii noi ihmiset ku ne touhuu noittenki kans. Eihä ne mitää kissei oo? Ei niit tarvii hoitaa, ne tarvii ku vettä vaa. Ei paijatust eikä heekkui tai kissinmuanaa tai mitää semmost. Mä oon paaaaaaaljo tärkeempi ku tommoset kasvit! Eihä niitte kans voi leikkiikkää... toisaalt, tääll oli vähä aikaa oudo näköst, ku kaikk vihree oli pois. Ett kyll mäki niist kuiteski vähä tykkään. Mami anto mulle just heekkui ja ovet on jo monta päivää ollu auki sillee, ett mä pääsen koko päivän ajan partsill. Siäll mä nyt oon sitt aikastas paljo. Raitist ilmaa ja suulist, nääs. Eile mä pelästyin, ku jossai murisi, mä luulin ett ukkosti – ehhh, se oliki Pojan massu ku sill oli karmee nälkä! En mä ukkost pelkää, mutt silti, ihmetteli vaa. Täss mä venyttelen soffall nyt aamust, en oikee tiädä, mitä täss alkais duunaa.



Ei mikää ihmeelline foto, mamiska ei onnaa ottaa must kunno kuvei ku mä oon liikkees – mä oon liian nopee... Ei ku huamisee.

--------------------------------------

Päivän slogan on tällä kertaa runo: Hurraa hurraa, on toukokuu – naiminen ulkona onnistuu!

Päivän biisi: In A White Room

Luettua: Håkan Nesser - Pääsky, kissa, ruusu, kuolema. Van Veeteren pääsee takaisin hommiin divarinsa kätköistä ja ratkaisemaan outoa murhaa, kirjallisuuteen liittyvää vieläpä. Nesser on parhaimmillaan tässä, ei mitään hekumoivaa verta ja psykopaattista, rauhallista johdattelua ilmeiseen ratkaisuun. Minä olen pitänyt tästä kirjailijasta muutenkin; rauhallinen tyyli, psykologista kuvausta ja erilaisia sekä outoja ihmissuhteita. Erikoisia tapahtumia vuosien takaa, jotka vaikuttavat tähän päivään asti. Suosittelen kaikille dekkareista pitäville, tämä kannattaa lukea. Joy Fielding – Pikku nukkeni, on taas melko tavanomaista tälle kirjailijalle. Dharmatiikkaa ja outoja tilanteita, mätiä ihmissuhteita ja outoja kytkentöjä jo vuosikymmenien takaa, sairastakin elämää – loppu on aina kuitenkin onnellinen. Juu, niin, kyllä tämän lukee, mutta en oikeastaan suosittele kuin kirjapulan helpottamiseen. Varmaan myy hyvin, en kyllä tiedä miksi... helppolukuinen ja täynnä kvasipsykologiaa, ehkä se saa ihmiset tarttumaan näihinkin opuksiin.

                                                   

                                        SE OLISI PERJANTAITA TAAS!

RAIKASTA VAPPUPÄIVÄÄ ITSE KULLEKIN =b

Erinomaisen raikasta Vappupäivän aamua! Ai että eikö, muahaahahah, se on sitten ihan oma vika ,D Ei pidä innostua liikaa. Juu, hyvähän se on puhua, kun itse vietin eilisillan kissin kanssa, lueskellen, natustellen ja puhelimen ääressä. Ei, en ottanut yhtään mitään. Ihan silkkaa viinaakin olisi kaapeissa, ei tehnyt vaan mieli yksin alkaa niitä tuhota. Kummisetä ja pari kaveria soittelivat illan mittaan pitkiä nousukännipuheluita, heillä tuntui olevan ihan hauskaa. Kyllä minuakin kutsuttiin mukaan, mutta olin rättipoikkiväsynyt, ei ollut lähtijäksi eikä isosti huvittanutkaan. Sänky oli mukavampi vaihtoehto! Eipä olisi vuosia sitten uskonut, että ihan itse kirjoitan näin. Silloin aatto meni juhliessa siellä sun täällä, mutta Vappupäivän aamuna klo 9 – 10 piti ilmoittautua kantamaan jotakin plakaattia marssille ja mennä organiseeraamaan joukkoja *virn*. Ja marssin sekä puheen jälkeen syömään ja juomaan jonnekin luolaan, mieluusti. Ei millekään Vappulounaalle kuitenkaan vaan asialliseen kapakkiin. Niin ne ajat muuttuvat! *huokaa hyveellisesti* Siksipä tähän pieni muistutus menneiltä ajoilta...



Tänään Belgarion on tulossa auttamaan viimeisten isojen triffidien kanssa. Minulla on hänelle yksi ihan oikea ostettu kirja (no se Pratchett!), lisäksi ihan kohta menen laittamaan tofua marinoitumaan. Kun kysyin, haluaako hän jotakin tipua tai jauhelihaa vaiko intialais-thai –tyyppistä tavaraa, se kallistui tuonne tofun puolelle. Heh, ne mausteet nähkääs! Belgarion on yhtä epatto mausteiden perään kuin meikäläinenkin. Kiva, että maistuu – nyt kun on melkein kaikki oikeat aineksetkin kaapissa. Ei, en minä tiedä, mikä ruuan nimi on. Siihen tulee rutosti sipuleita, porganaa, sieniä ja wokkivihanneksia. Erikseen paistettuna sitä tofua. Lopuksi emmeet varovasti sekoitellaan yhteen, tarjotaan tavisriisin kanssa.

Eilinen oli tehoisa työpäivä Varastolla ja huomennakin meistä jokunen on paikalla, on pakkokin olla. Minä ihan mielelläni teen näitä vajakkipäiviä, on rauhallisempaa ja mitä sitä lomapäiviä tuhluuttamaan tällaisiin välipäiviin, jos niitä on muutoinkin vähän. Työkaveri jäi lomalle 2.5 vkoksi, joten meille jää vähän enemmänkin tuota puuhaa kahdestaan toisen leidin kanssa. Ai niin, munkki oli erinomaisen maukas ja kotitekoisen oloinen, riittävästi kardemummaa ja hyvin kepoisaksi paistettu eli ei liian rasvainen. Sima ei ollut kunnon simaa, liian makeaa ja hiivakasta, puuttui sitruunan pirtsakkuus! Siinäpä tämän vuoden tarjoomukset Varastolta! En muuten ole muistanutkaan kertoa, loppukuusta meillä on jonkinlainen osaston "illanvietto", pientä syötävää ja juotavaa Varaston tiloissa (-> salaattia, patonkia, viiniä). Ei työaikana, vaan sen jälkeen. Ei tietoa, kuinka kauan kestää ja mitä ihmettä meillä on puhuttavana. Tosin minä näköjään saan juttua aikaiseksi mistä vaan, eilen aloin simaa juodessa keskustella hra P:n kanssa Walhallasta, aasoista sekä islantilaisista saagoista, köh... ja Led Zeppelinistä. Meillä on näköjään hyvä maku ,D
                                   

Kuva on 70-luvulta saadusta kortista. Alkuperäinen teos Niilo Hyttisen "Ihmisen juhla 2, 1973", löytyy tiettävästi Ateneumista....
------------------------------------------




Purrrrrrrvikasta Vappuu, kaiffat! Joo, ei se mamiska jaksunu sitt illall olla enää vihane. Vähä se rypisteli ottaasa ja sano sillee vähä tost kakkelishommast... hmph. Sitt me oltii taas kavrui, toi laitto sen murinakonee pyärii ja alko lukee. Sitt mä lojuskeli partsill ottaas suulist, ihana lämmint, tosi kliffaa. Makoilla vaa siälä ja raaviskella tuukkii, viäläki lähtee kaavoi, pahus! Nii ni sitt mamiska teki viälä iltaleivä, se ottiki donarii ja mä sain sen mitä se ei saanu yhell leiväll mahtuu. Aika paljo niinku. Njamm! Se putsas kaikki mun ruakakupitkii ja semmost. Ja sitt mä sain yäpalaks viäl vähä tavismuanaa, ett ei tarvii herää. Herätin mä sen silti tasan kolmelt. Mull oli asiaa ja se meinas, ett mä taas meen jonnekki salakakkii. Heh, ei se tiädä mitää! Mä kävin vaa pissill, enkä kerro mistää kakist vaiks oisin käynykki. Enkä kerro! En! Ettiköö, jos jotai semmost kerta luulee. Poikaki on tuloss tänää, jeeeeee. Mä saan taas lojuskella sen viakus, kivaa. Mutt mamiska sano, ett ne syä taas sitä haisujutskaa, joka vaa haisee eikä se valkone maistu millekkää. Mulle se lupas semmose pussuka oikeet kunnollist määkäruakaa. Kai se sitt käy. En mä kyll tajuu, miks poika ei suastu syämää jauhist. Mamiih – voitasko me syädä se pois vaiks huamenn tai jotai. Mull ainaki maistuis... Tai sitt viikonloppun tai jotai, mä tiädän, ett meill on jääss kaikkee lihaa, oikeet lihaa niinku. Miks sitä ei syätäis? Hei, miks? No, kyll se jossai vaiheess syädää, mä tiän. Mutt nyt mä meen kattelee partsill, siält kuuluu kummei äänii. Ulkoo meinaa, ihmisii on liikkeell. Kauhee lämmintki tääll on. Hei – kavrut – tosi kliffaa päivää kaikill ja toivottavast ihmiset muistaa antaa teilkii heekkui! Huamisee.

-----------------------------------

Vincent, aina vain ruoka mielessä – no juu, on se itselläkin. Elämässä on niin vähän mukavia asioita nykyään; ruoka, kirjat, ..... tuota.... niin no....

Päivän slogan: Jos kommunismi olisi keksitty nyt, sitä olisi ensin kokeiltu rotilla!

Päivän biisi: Löytyypi tästä, Barrikadimarssi, tietysti!



Luettua: Sophie Kinsella – Salaisuuksia ilmassa, tämä leidi on keksinyt konseptin, jolla tekee kaikki opuksensa. Hassunhauska (!) sinkkutyttö etsii elämänsä miestä, erinäisten sattumusten ja möhlimisen kautta tämä sitten onnistuukin (arghhhh....). Muka-hauskoja tapahtumia eikä mitään asiaa, todellista hölöhömppää sellaisen ystäville. Minä luin tämän tuossa pyykkikoneen pyöriessä ja puhelimen soidessa, siinä välissä. Mikään ei tässä aiheuta juonen katkeamista, koska juonta ei ole. Eli tämä sopii luettavaksi sivutoimien ohessa. Ei tule käymään täällä toista kertaa, vain tällaisen hömpän kavereille. Muut – välttäkää tätä, ettei tule ärsytysihottumaa! Katri Manninen – Loma Losissa, kotimainen hömppärikostarina eikä kummoinen tämäkään. Ihmettelin, miksi tämä oli luokiteltu myös nuorisopuolen uutuuksiin, jollakin on käynyt pieni kämmi. Tässä naidaan kaikkia miehiä, jotka eteen tulevat, käytetään huimeita, vaellellaan uhkarohkeasti Jenkkilän kaduilla, luotetaan upposokeasti kaikkiin vieraisiin miehiin jne. Tietysti se komein ja upein paljastuu pahikseksi. Lopulta sitten ollaan kaikki kavereiden kanssa panttivankeina, joista vain ihme pelastaa – ja kaikki lopulta hyvin. Huh – välipala tämäkin, sellainen ällömakea teelmä. Ei tämäkään tule toista kertaa käymään enkä suosittele kuin pahimpaan kirjapulaan, enkä ainakaan nuorisolle!                   
                                
                                    
                
                                       TYÖVÄEN VAPPUA KAIKILLE!