Ai että väsyttää! Ei pelkästään se, että tämä on taas Se Aamu. Yöllä, täsmälleen klo 00.00 (tarkistettu kelloraatiosta) kännikkäni soi, Kummisetähän se siellä. Umpikumarassa, väittää hukanneensa kotiavaimen ja pyytää minua heittämään vara-avaimen partsilta. Ei se mitään, minä sitten puoliunessa etsimään avainta ja partsille: miestä ei näy missään. Soitin hänelle, hän olikin vasta tulossa, kaveri auttaa. Menin uudelleen ulos, siellä toinen mies toista raahasi. Kummisedälle ei leveä katu rittänyt lainkaan. Eikä kaveri huomannut minua, kovaa en uskaltanut kiljua. Kesti melkein puoli tuntia, ennenkuin sain avaimen heitettyä ja selitettyä, minne mies piti viedä. Ystävällinen kaveri, lähes selvä, virolainen mies tuosta naapuritalosta. Jaksoi vielä naureskellakin – vähäsen. Minua ketutti ja nolotti Kummisedän puolesta... Arghhh, enkä tietenkään saanut enää kunnolla unta. Se vähä, minkä sain nukuttua, oli täynnä painijaisia. Minulla taitaa tänään olla painavaa asiaa naapurille!
On tuo taksojen telliminenkin vaikeeta, ei viitsisi enää! Hitsi, jos minä tilaan joka aamu ja ilta noudon samaan aikaan eli 6.45 kotoa, 15.15 töistä, ei ainoanakaan päivänä tule edes ehdotuksia tähän aikaan. Aina myöhemmin, vähintään 10 min. myöhemmin. Käytännössä se tarkoittaa, että seisomme ruuhkassa 20 min sekä aamuisin että iltaisin – se Hakamäentien ns. uudistus, katsokaas, se tekee tosi pitkän jonon juuri Pasilaan meneville/tuleville. Jos takso tulisi tilaukseni mukaan ja hakisi myös, ehtisimme pois ruuhkan alta. Voi villu – kyllä ois Iisalamessa kirveellä töitä. Tämä tarkoittaa sitä, että on otettava taas luettavaa mukaan ja kuunneltava kuskien kiroilua! Ei ole minun vika. Kas, kuuden (-> 6:n) meiliviestin jälkeen alkoi tuo ruuhkahomma mennä leidille perille ja sain uuden listan, jossa, kas kummaa, nouto on 6.44, vaikka se ensin oli 6.55 ”kun Järjestelmä niin sanoo”. Minä kerroin, mitä Järjestelmälle voi tehdä... köh... Katsokaas, kun leidin mielestä Järjestelmä ei ymmärrä, että haluan tilauksen vaikka 6.44 mieluummin kuin 6.55. *huokaus* Onko se nykyään aasiakaspalvelussa ajatteleminen ihan itse ikäänkuin kiellettyä? Nimittäin toinenkin asia, tässä heti alla.
Hah – lähetin kysymyksen Sampopankkiin noin kiljoona viikkoa sitten siitä uudesta kortista. No, nyt lopulta tuli vastaus eli ei tarvitse uutta tunnuslukua. Villu, olisi sen voinut kertoa kirjeessä ISOLLA, että ei turhaan olisi odotellut. Kokeilin korttia, ei toiminut 1. kerralla. Pidin tauon ja kokeilin vanhaa korttia, ei toimi enää lainkaan! Kokeilin uutta korttia, nyt toimi. Olipa jännittävää – varsinkin kun Hörhö kälätti täysvartalopuudutuksessa vieressä odotellen rahojaan. Oi kiitos, armas pankki, kyllä minä nyt olen ilokas, että saan omia rahojani sieltä ulos. Mietin kyllä kovasti, siirränkö palkkatuloni (tiedättehän, sen mahtavan Varastolta tulevan kuukausiavustuksen, joka juuri ja juuri riittää taviselämään) toiseen pankkiin, sinne missä on satasen jemmatili ,D Mietitään! Odottaisin kovasti nyt tältä pankilta jotakin muutakin, kuin anteeksipyyntökirjettä ja lupausta 4 kk:n palvelumaksujen perimättä jättämisestä. Niissäkin oli katto eli kokonaan ei korvata. Jostain syystä minulta menee yli 3 juuroa (palvelupaketti, muahahaaahaah!) ja nuo korvaavat vain 2.90 juuroa/kk. Tai siis jättävät perimättä.
Onneksi lauantaina kaiken muun touhun lisäksi myös siivosin, ei jäänyt eilisen hommiksi. Paitsi kissaoksut ja normihommat. Niiltä ei voi välttyä. Koko viikonlopun aika perhananmoinen särky ja kipu häiritsi ihan kaikkia toimintoja. Eli makaamista, lukemista ja nukkumista. Nukuin ja näin TAAS unta Varastosta =O Lisäksi väninöin vanhoja. Ankeita juttuja. Nukuin ja söin lisää. Ihminen ei voi olla liian rikas eikä liian laiha. En minäkään voi lukea tai syödä liikaa, MOT.
Tämä lopettaisi nyt tämän valituksensa tähän ja lähtisi etsimään jotakin vaatetta päällensä!
---------------------------------
Purrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Mä jo ihmettelin, eiks toi orja herää tänäänkää olleskaa. Aina joutuu herättää sen. Yälläki se hepuloi hereill. Ja joku huuteli tuala alhaala ja sillee. No, mä pistin kyll äsken paremmaks. Mä vedin oikeen isot hepulit nytte. Ja sitt mä painuin partsill, hyppäsin koritualin selkämyksell ja annoin palaa: Mrouuuuuuuuuhjaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaah! Oikee semmone kollijoikasu, ett mamiki pelästy. Ei tuu kukaa kissi ainaskaa tänne vinkuu, varmana nih. Oli se semmone ääni. Tottapuhuen, mä ittekki vähä pelästyn välill, ku must lähtee kokoon verrattuna aika makeet saundit, meinaa. Heekkui tullu eileskää, ku piäni biitti semmosest jostai kököst, ku toi otti eväkses. Ei sitä ollu paljo sill itelkää, mutt anto mulle kuiteski vähä. Sitt sain tavisruakaa ja kasan maitonapikoit. Mä oon nyt oikee pirtsakall pääll. Mamiih – muanaa mulle, ett mä pääsisin viäl vähä goisii! Nii päiväll mä voin vähä taas järjestellä noit mestoi ja maata partsill. Ne kyll puhu jotai sateest, mutt ei kai sitä koko päivän jaksa sataa. Nii ett loppupäivän mä voin venaa mamii, se lupas broiskuu tänää iltasafkaks, jeee. Eile muute meill ukkosti aikastas hyvi, salamoiki ja kaikkee. Mä istuin tuala ulkona ja tsiigasin päheenä. Yhtää pelottanu! Mamin entine kissi meni aina piiloo sillo, en mä vaa. Mä oon rohkee kissi, melkee aina. Joskus mami vähä pelottaa niinku enempi, jos se on vihaskana. Ukkone oo mitää sen rinnall.
Toss mä kattelen, jos se yks napikka kummiski ois pudonnu tonne soffall – jossai se on kyll... Huamisee!
-----------------------------------
Vincentin jolina tänä aamuna oli kyllä melkoinen äänitehoste *virn*!
Päivän slogan: Älkää häiritkö minua jokapäiväisellä elämällä, minulla on tärkeämpää juopoteltavaa!
Päivän biisi: Me juodaan viinaa
Luettua: Thomas Kanger – Kuolleessa kulmassa, aika perinteisen oloinen ruotsalaisdekkari. Aiheena tämä siellä suht suosittu maahanmuuttajien kohtelu ja siihen johtavat tapahtumat. Nyt on kyse murhasta ja ihmissalakuljetuksesta. Juttu paisuu ja lopulta ulottuu virastoon asti. Ihan kelpoista rikoskirjallisuutta, sellaista inhimillistä. Kirjoittaja lopussa mainitsee, että tarinan pohjana on osittain lähes 40 pakolaisen katoaminen mahdollisesti Liettuasta lähteneen laivan upottua (tai tultua upotetuksi). Suosittelen, tosin tämäkin aihe nyt alkaa olla jo käsiteltyä, uutta näkökulmaa voisi esittää enemmän. Laura Saari – Tyyppiteoria, no joo, tämä voisi olla vaikka jonkun lokista, ei pahalla siis. Mutta tämä on sellaista sinkku-hömppä-rajuaseksiä-äkkiämies –juttua, jota on lukenut jo käännettynäkin ihan tarpeeksi. Muka-hauskaa irrottelua sinkkunaisen ns. arjesta. No olen pahempaakin lukenut, mutta en silti oikein pitänyt. Sopii luettavaksi jossakin välissä, jos parempaa tekemistä ei ole. Ei nyt ihan inhokkilistallekaan asti pääse, mutta siinä välillä killuu. Ei ole Welhottaren makuun. Leila Simonen – Suska, toisen kerran luennassa ja kestää sen hyvinkin. Realistinen kotimainen rikostarina naiskomisarion arjesta ja erään hairahduksen seurauksista, jotka leviävät laajalle. Toki varsinainen rikoskin on olemassa ja sitä ratkaistaan. Hyvin tyypitettyjä henkilöitä, selkeää tarinaa, narsistin kanssa eläneelle voisi olla hyvä lukea tämä. Eli minä pidin tästä, vaikka ei tästä mikään hyvä olo tule, kaikkea muuta. Eli herkät ihmiset, kannattaa välttää tätä, sen verran raivostuttavaa psykologisointia tässä tulee esille, että voipi käydä itselle rankaksi. Welhotar kuitenkin siis suosittaa.
MAANANTAITA VAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti