Erinomaisen raikasta Vappupäivän aamua! Ai että eikö, muahaahahah, se on sitten ihan oma vika ,D Ei pidä innostua liikaa. Juu, hyvähän se on puhua, kun itse vietin eilisillan kissin kanssa, lueskellen, natustellen ja puhelimen ääressä. Ei, en ottanut yhtään mitään. Ihan silkkaa viinaakin olisi kaapeissa, ei tehnyt vaan mieli yksin alkaa niitä tuhota. Kummisetä ja pari kaveria soittelivat illan mittaan pitkiä nousukännipuheluita, heillä tuntui olevan ihan hauskaa. Kyllä minuakin kutsuttiin mukaan, mutta olin rättipoikkiväsynyt, ei ollut lähtijäksi eikä isosti huvittanutkaan. Sänky oli mukavampi vaihtoehto! Eipä olisi vuosia sitten uskonut, että ihan itse kirjoitan näin. Silloin aatto meni juhliessa siellä sun täällä, mutta Vappupäivän aamuna klo 9 – 10 piti ilmoittautua kantamaan jotakin plakaattia marssille ja mennä organiseeraamaan joukkoja *virn*. Ja marssin sekä puheen jälkeen syömään ja juomaan jonnekin luolaan, mieluusti. Ei millekään Vappulounaalle kuitenkaan vaan asialliseen kapakkiin. Niin ne ajat muuttuvat! *huokaa hyveellisesti* Siksipä tähän pieni muistutus menneiltä ajoilta...
Tänään Belgarion on tulossa auttamaan viimeisten isojen triffidien kanssa. Minulla on hänelle yksi ihan oikea ostettu kirja (no se Pratchett!), lisäksi ihan kohta menen laittamaan tofua marinoitumaan. Kun kysyin, haluaako hän jotakin tipua tai jauhelihaa vaiko intialais-thai –tyyppistä tavaraa, se kallistui tuonne tofun puolelle. Heh, ne mausteet nähkääs! Belgarion on yhtä epatto mausteiden perään kuin meikäläinenkin. Kiva, että maistuu – nyt kun on melkein kaikki oikeat aineksetkin kaapissa. Ei, en minä tiedä, mikä ruuan nimi on. Siihen tulee rutosti sipuleita, porganaa, sieniä ja wokkivihanneksia. Erikseen paistettuna sitä tofua. Lopuksi emmeet varovasti sekoitellaan yhteen, tarjotaan tavisriisin kanssa.
Eilinen oli tehoisa työpäivä Varastolla ja huomennakin meistä jokunen on paikalla, on pakkokin olla. Minä ihan mielelläni teen näitä vajakkipäiviä, on rauhallisempaa ja mitä sitä lomapäiviä tuhluuttamaan tällaisiin välipäiviin, jos niitä on muutoinkin vähän. Työkaveri jäi lomalle 2.5 vkoksi, joten meille jää vähän enemmänkin tuota puuhaa kahdestaan toisen leidin kanssa. Ai niin, munkki oli erinomaisen maukas ja kotitekoisen oloinen, riittävästi kardemummaa ja hyvin kepoisaksi paistettu eli ei liian rasvainen. Sima ei ollut kunnon simaa, liian makeaa ja hiivakasta, puuttui sitruunan pirtsakkuus! Siinäpä tämän vuoden tarjoomukset Varastolta! En muuten ole muistanutkaan kertoa, loppukuusta meillä on jonkinlainen osaston "illanvietto", pientä syötävää ja juotavaa Varaston tiloissa (-> salaattia, patonkia, viiniä). Ei työaikana, vaan sen jälkeen. Ei tietoa, kuinka kauan kestää ja mitä ihmettä meillä on puhuttavana. Tosin minä näköjään saan juttua aikaiseksi mistä vaan, eilen aloin simaa juodessa keskustella hra P:n kanssa Walhallasta, aasoista sekä islantilaisista saagoista, köh... ja Led Zeppelinistä. Meillä on näköjään hyvä maku ,D
Kuva on 70-luvulta saadusta kortista. Alkuperäinen teos Niilo Hyttisen "Ihmisen juhla 2, 1973", löytyy tiettävästi Ateneumista....
------------------------------------------
Purrrrrrrvikasta Vappuu, kaiffat! Joo, ei se mamiska jaksunu sitt illall olla enää vihane. Vähä se rypisteli ottaasa ja sano sillee vähä tost kakkelishommast... hmph. Sitt me oltii taas kavrui, toi laitto sen murinakonee pyärii ja alko lukee. Sitt mä lojuskeli partsill ottaas suulist, ihana lämmint, tosi kliffaa. Makoilla vaa siälä ja raaviskella tuukkii, viäläki lähtee kaavoi, pahus! Nii ni sitt mamiska teki viälä iltaleivä, se ottiki donarii ja mä sain sen mitä se ei saanu yhell leiväll mahtuu. Aika paljo niinku. Njamm! Se putsas kaikki mun ruakakupitkii ja semmost. Ja sitt mä sain yäpalaks viäl vähä tavismuanaa, ett ei tarvii herää. Herätin mä sen silti tasan kolmelt. Mull oli asiaa ja se meinas, ett mä taas meen jonnekki salakakkii. Heh, ei se tiädä mitää! Mä kävin vaa pissill, enkä kerro mistää kakist vaiks oisin käynykki. Enkä kerro! En! Ettiköö, jos jotai semmost kerta luulee. Poikaki on tuloss tänää, jeeeeee. Mä saan taas lojuskella sen viakus, kivaa. Mutt mamiska sano, ett ne syä taas sitä haisujutskaa, joka vaa haisee eikä se valkone maistu millekkää. Mulle se lupas semmose pussuka oikeet kunnollist määkäruakaa. Kai se sitt käy. En mä kyll tajuu, miks poika ei suastu syämää jauhist. Mamiih – voitasko me syädä se pois vaiks huamenn tai jotai. Mull ainaki maistuis... Tai sitt viikonloppun tai jotai, mä tiädän, ett meill on jääss kaikkee lihaa, oikeet lihaa niinku. Miks sitä ei syätäis? Hei, miks? No, kyll se jossai vaiheess syädää, mä tiän. Mutt nyt mä meen kattelee partsill, siält kuuluu kummei äänii. Ulkoo meinaa, ihmisii on liikkeell. Kauhee lämmintki tääll on. Hei – kavrut – tosi kliffaa päivää kaikill ja toivottavast ihmiset muistaa antaa teilkii heekkui! Huamisee.
-----------------------------------
Vincent, aina vain ruoka mielessä – no juu, on se itselläkin. Elämässä on niin vähän mukavia asioita nykyään; ruoka, kirjat, ..... tuota.... niin no....
Päivän slogan: Jos kommunismi olisi keksitty nyt, sitä olisi ensin kokeiltu rotilla!
Päivän biisi: Löytyypi tästä, Barrikadimarssi, tietysti!
Luettua: Sophie Kinsella – Salaisuuksia ilmassa, tämä leidi on keksinyt konseptin, jolla tekee kaikki opuksensa. Hassunhauska (!) sinkkutyttö etsii elämänsä miestä, erinäisten sattumusten ja möhlimisen kautta tämä sitten onnistuukin (arghhhh....). Muka-hauskoja tapahtumia eikä mitään asiaa, todellista hölöhömppää sellaisen ystäville. Minä luin tämän tuossa pyykkikoneen pyöriessä ja puhelimen soidessa, siinä välissä. Mikään ei tässä aiheuta juonen katkeamista, koska juonta ei ole. Eli tämä sopii luettavaksi sivutoimien ohessa. Ei tule käymään täällä toista kertaa, vain tällaisen hömpän kavereille. Muut – välttäkää tätä, ettei tule ärsytysihottumaa! Katri Manninen – Loma Losissa, kotimainen hömppärikostarina eikä kummoinen tämäkään. Ihmettelin, miksi tämä oli luokiteltu myös nuorisopuolen uutuuksiin, jollakin on käynyt pieni kämmi. Tässä naidaan kaikkia miehiä, jotka eteen tulevat, käytetään huimeita, vaellellaan uhkarohkeasti Jenkkilän kaduilla, luotetaan upposokeasti kaikkiin vieraisiin miehiin jne. Tietysti se komein ja upein paljastuu pahikseksi. Lopulta sitten ollaan kaikki kavereiden kanssa panttivankeina, joista vain ihme pelastaa – ja kaikki lopulta hyvin. Huh – välipala tämäkin, sellainen ällömakea teelmä. Ei tämäkään tule toista kertaa käymään enkä suosittele kuin pahimpaan kirjapulaan, enkä ainakaan nuorisolle!
TYÖVÄEN VAPPUA KAIKILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti