Näinä päivinä on tullut kahdeksan vuotta siitä kun:
- erosin exästä lopullisesti
- muutin Mellikseen; asunto oli ihana – sijainti ja naapurit paashaa
- jäin työttömäksi
- asuin tyhjässä, typötyhjässä isossa kaksiossa (oli siellä patja, kirjat ilman hyllyjä ja osa keittiötavaroista sentään sekä omat vaatteet)
- aloin ns. seurustella vakavasti W:n kanssa, kesällä muutimme yhteen
- aloin myöhemmin kesällä tehdä keikkatöitä
- aloin kalustaa asuntoa olemattomalla rahalla
Että sellainen kevät, kahdeksan vuotta sitten. Muistan kaiken erinomaisen hyvin, paskat, minulla mitään muistiongelmia näköjään ole. Ei todellakaan. Mieleen tulee hyvinkin yksityiskohtaisia asioita ja monia itkuisia iltoja ja öitä. Eri syistä. No – nyt on nyt ja asiat toisella mallilla, tavallaan. Monellakin eri tavalla. W. on kuollut, jota en silloin olisi voinut kuvitellakaan. Belgarion on armeijassa ja pyrkii opiskelemaan, joka tuolloin oli myös hyvin kaukana ajatuksissa. Varastolla työskenteleminen ei käynyt edes mielessä.
Mutta itse asiaan! Eli minua ketuttaa ja tällä kertaa vaihteeksi Lokistania. Juu, onhan se todella kivaa, että joku ”osaa” niin valtavasti, että koko sivu on täynnä glitteriä, liikkuvaa kuvaa, kaikkea maan ja taivaan väliltä, erilaista kursoria, mielimusiikkia, linkkejä ja mainoksia sinne sun tänne jne. Lisäksi itse asia, se ASIA, mitä te haluatte sanoa (oli se sitten ihan mitä tahansa) jää hitto soikoon PIILOON!!! Mutta jumalauta, jos joku teistä tästä itsensä tunnistava haluaa minun käyvän toiste sivuillansa, pankoon h...tin äkkiä pois ainakin sen musiikin! Ei ole hirveän kiva seilata netissä yöllä ja osua vahingossa sivuille, joista raikaa silkkaa paashaa (minun mielipiteeni siis) niin, että naapuritkin heräävät. Ei, en automaattisesti muista aina laittaa ääntä pois – ja juu, se on tietysti minun vikani ja makuja on monia. Mutta hei, ihan oikeasti! Se ei osoita mitään kenenkään kyvyistä tai taidoista, jos näitä härpättimiä sinne liian kanssa värkkää. Olen jo karsinut omiakin pois. Kohta palajan silkkaan puhtaaseen pohjaan, kelelauta, nih! Juu, jokaisen loki on jokaisen oma loki, eikä siellä tarvitse visiteerata jos ei halua. Mutta kiltit pienet höpönassukat – ajatelkaa, mitä teette! Tämän kerran, tämä kauniisti pyytää? Jookosta? Eikä oikeinkirjoituksen tarkistaminenkaan aina olisi pahitteeksi, jos nyt veemäiseksi ihmiseksi alan. Juu, en halua korottaa kenenkään kirjoituskynnystä. Minä teen mokia ja kirjoitan omalla tavallani, kuten kaikki. Mutta ihan siis... no joo, unohdetaan koko juttu. Tästä minä saan varmasti kuulla seuraavat kuukaudet jo! En kyllä ole yksin näiden ajatusteni kanssa, että tiedoksi vaan...
Ei, edellä kerrotuista syistä linkkilistaani ei juuri ole tullut muutoksia. Muuten vain toisinaan remontoin noita suosikkeja. Seuraan nimittäin jatkuvasti varmaan n. 80 lokia, joista tässä siis vain tod. pieni osa. Että älkää hermostuko, jos linkkinne häviää tai lisätään, teen vain pieniä tarkistuksia – en hylkää siis omiani ;D
Armas Belgarion tuli eilen avittamaan, kuten puhetta olikin. Kirjasto ei tarjonnut juuri mitään erikoista, hmph! Remontti, no joo. Uusia pöytiä, plittanat näytöt ja epäergonomiset uudet kirjakärrit – siinä kaikki. Risma suostui myymään taas 50 rosentin alella tipusuikulaa ja kalkonin jauhelihaa, kuljin laputtajaleidin perässä ja keräsin tarjoomukset. Liiterissä sorruin taas, siellä kun on nämä itämaiset viikot. Vihreää currytahnaa ja kiinalaista pikkelsiä, njam – pari juuroa yhteensä. Viikoksi taas eväksiä tarjolla siis. Belgarionille tarjosin sitä mitä pitikin; lohta, lohkopottuja, rakuunaporganoita ja kermaviilikastiketta, yesh. Njammm. Hirmuisen hyvää oli, kiittelimme toisiamme. Nuolimme häpeällisesti lautaset (ainakin minä tunnustan). Tandoorisekoitus muuten on hyvä yleismauste! Retkeltä löysin myös jo kolmisen vuotta hinkumani ison pyramidituijan parvekkeelle – katso, oi katso alla. Sitä ei ole vielä laitettu oikealle paikalleen ja oikeaan ruukkuun. Tyttö totutelkoon nyt ensin oloonsa ja ehkä ensi viikonloppuna loppusijoituspaikkaansa ,D Maksoi muuten Rismassa 5 juuroa, hei! Pakkohan se oli kiskaista mukaan, vaikka Belgarion yritti pistää hanttiin. Ei minua kyllä pitäisi päästää noihin kukkaostospaikkoihin, tuollakin oli kaikkea kivaa, grrrr.... Onneksi ei ole enempää tilaa. Tosin jo suunnittelin roudaavani töihin osan pensastosta. Kunhan saan sen jatkomääräyksen, harkitsen asiaa tarkemmin.
Omituista, näin jo toista kertaa unta Varastosta, lyhyen ajan sisällä nimittäin. En tiedä, miten tähän suhtautuisi. Käyttäisikö kulunutta sanontaa: mielenkiintoista. Hirveä trafiikki täällä muuten, tässä kello neljän jälkeen. Ihmiset tulevat kapakoista kotio, monet ihmiset siis. Jatkuva pulina kuuluu ulkoa. Ei siihen heräisi, mutta kun on jo valmiiksi tässä ylhäällä, sen kuulee. Vappu näyttää jatkuvan *virn*. Toivottavasti, hei, kaikilla ei ole työpäivää huomenna tai ette ainakaan kärsi sitten ihan hirveästä kankkusesta. Olen ystävällisellä tuulella siis tänä aamuna!
-----------------------------------
Purrrrmenta kavrut! Hei, tiätteks, taas Poika kävi täälä, mmmm. Ja mä sain olla taas sen viakus, vähäks on kliffaa. Sitt yks juttu ei ookkaa nii kliffaa, tuli käytyy heittää ihan snadi liru soffatyynyill jossai väliss. Tiätty toi yks huamas ja pistettii heti murinakone käyntii, mua sitt muistuteltii vähä siitt, ett mitä oikee sopii tehdä ja mitä ei. Ei oikee kiva, mä töppää näköjää aina! Mutt ku mua sillon taas harmitti joku, en nyt just muista mikä. Nii ni eihä sille sitt voi niinku mitää. En saanu ees fisuu eile. Noi vaa söi, se oli sitä punast fisuu. Hirveest teki miäli, mutt mä sain sitt jotai ankkahärpäkettä, oli juu seki iha hyvää. Söin kaikki. Makasin partsill taas ja illall vast tuli pöydän alle viilentää itteeni. Mutt sen ajan ku Poika oli täälä, nii ni makoilin sitt sen viakus ja kuarsasinki välill. On se kiva, ihan parasta! Nyt tekis miäli safkaa, mä sain jo heekut. Kyll kai toi mamiska antaa kissinmuanaa ees, turha kai täss mitää muuta on yrittääkkää saada. Sen verta se on pettyny taas mun juttuihi. Ollaa me väleiss, mutt sillee, niinku tota varovaisest. Noi toi muute semmose ison puun mein partsill. Kökkö juttu, ei sitä voi syädä! Vitsit, mä ihan luulin, ett tulis semmosii kukkeleit, ku maistuiski hyvält. Ei vaa tullu, mamiska sano kyll, ett tulee viälä lisää vihreetä. Mulle kans jotai, juu, ois ainaski kiva. Mä taidan painuu koht goisii lisää, ku sain kerta jo ton hereill ja sillee. Sitt voiki mennä relaan, jos nyt ensi vaiks sais jotai muanaa, ett jaksuu. Ja päiväll sitt lisää suulist – mun tarttee saada itteni rantakondiksee. Toss ylhääll on kuva siit puust nyt sitte, ei must. Et huamisee vaa...
----------------------------------
Vincent – Malmin vakituinen Pissiskissi, vaikka onkin poika!
Päivän slogan: Olen mestari kaikessa minkä pystyn sietämään.
Päivän biisi: Unelmia ja toimistohommia
Luettua: Carol Shields – Tavallisia ihmeitä, ai että, Welhotar piti tästä. Erinomaisia novelleja, tosin tämä on niin iso kokoelma, että mukana on muutama vähän kehnompikin. Siis niin hyvää tekstiä, ettei malta laskea käsistään. Lueskelin niin kauan, kuin valoa riitti eli pitkään ;D Suosittelen ehdottomasti kaikille. Yleensä välttelen näitä isoja novellikokoelmia hiukkasen, luen kyllä, mutta... Tämä oli siis erittäin positiivinen yllätys kokoelmaksi, vähäsen epätasaisuutta löytyy, mutta se ei haittaa. Toki olen pitänyt Shieldsistä muutenkin, tässä nyt vähän erilaisia näkökulmia. Kannattaa siis lukea!
SIIVOAMATONTA SUNNUNTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti