VUOSI ON TÄSMÄLLEEN PUOLIVÄLISSÄ!

Sateista aamukuloa taas, heippa vaan! Ropisee, kissa märisee, minä tiuskin. No, sammahdin kyllä jo alkuillasta, joten kai tuo normiuni tuli täytettyä. Kututtaa vain nousta siihen aikaan, kun muut sulkevat kirjansa ja köllähtävät petiin. Mutta minähän olenkin erilainen muori.

Tämä muori soitti eilen heti aamusta sos.tstoon vammaisasioista vastaavalle neiti T:lle, joka oli ylen hämmästynyt siitä, että korttizydeemi ei toiminutkaan. Hän oli muuttanut korttitietoni perjantaina – ja kas, ne olivatkin päivittyneet välittömästi. Lupasi soittaa HMPK:n ja selvittää tilannetta. Soitti sitten heti minulle takaisin ja kuten arvelin, HMPK:n Järjestelmä ei suostu ottamaan kahta päätöstä yhtäaikaa. Eli neiti T. oli kovin huolissaan, voinko maksaa itse eiliset matkani ja laskuttaa sitten heitä, suoraan hänelle paperit niin rahat ovat tilillä tuotapikaa. Ihmetteli vielä, että HMPK:n Järjestelmää ei muka voi ohittaa manuaalisesti. Lupasi vielä soitella uudelleen sinnekin, kun sanoin olevani muistakin palvelun käyttäjistä huolissani. Minulla oli käteistä sen verran, että pääsin töihin ja nostamaan automaatilta rahaa. Taksossa kun ei käy esim. Visa Electron, muistutin vielä, että siellä joku vanhempi tai vammaisempi käyttäjä voipi olla hyvinkin hädissään tilanteesta. Lopputulos oli siis se, että sos.tstosta neiti T. oli hyvin pahoillaan ja huolissaan. HMPK ei kommentoinut minulle tilannetta mitenkään muuten kuin tilaamalla normimatkat tästä päivästä lähtien. Että näin! En siis haukkunut sos.tstoa sen kummemmin. Siellä päässä ei ole vikaa. Se kuuluisa HMPK:n Järjestelmä vain ei toimi asianmukaisesti (tai sitä ei osata käyttää oikein, olen varma, että tuon voi ohittaa manuaalisesti!). Ja jos Järjestelmä ei toimi, eivät HMPK:n työntekijät omaehtoisesti ala selvittämään yhtään mitään. Että siinä sitten makselin taksot eilen itse. Hassua, matkat tulivat halvemmiksi, kuin HMPK:n tilaamana =O

Juu, itse asiaan eli Welhottaren tuhluuttaminen Hakaniemessä. Heti ensiksi, ei, älkää ihmeessä käykö siinä Siltasaarenkatu 14:n sisäpihalla olevassa Basaarissa, jossa on ALE. Ettehän? Siellä on paljon yököttäviä, isoja ja erikoisia rättejä pilkkahintaan. Ei, siellä ei kannata käydä! Minulle siellä myytiin väkisin Polgaran sininen tunika/mekko, sellainen joka koolle sopiva. Oikein kaamea! Ja hirveällä hinnalla, 10 juuroa maksoikin, kaupanpäällisiksi sain semmoisen muotikassin *tsihih*, kuin olisi ostanut iltapuvun. Myyjätkin olivat kammottavan ystävällisiä ja kohteliaita. Eli ei, en suosita, en missään nimessä *usuttaa*. Yrjänältä hain shampoota, käsirasvaa sekä lopultakin löysin kunnon hohkakiven, jolla vedellä koipisia. Sen lisäksi lahjuksina tuli korua, olkaväskyä, vartalovoidetta sekä iso pänikkä suihkugeeliä. Eli lahjuksia oli enemmän kuin ostoksia. Hallista hain hoviroiskehankkijalta kilon roiskeita, lähes pelkkää lehmää ja tipua. Hyvejä (Vincent purisee myöntävästi taustalla)! Vii Voanissa oli hirmuinen tunku asiakkaita. Sain kuitenkin pariksi viikoksi tofut, chilikastikkeet, soijat ja mausteet ym. kasseihini. Mmmm. Tänään teen, kas ja vaihteeksi, tofuwokkia ,D Kerrottakoon kiinnostuneille, että joka paikassa sain menemään rahulia suurinpiirtein saman verran eli noin 10 juuroa tai vähän yli. Hassua. Hallissa meni vain vähän yli 2 juuroa. Welhotar oli kotona jo 13.30 erinomaisen tyytyväisenä. Eikä pelkästään ostosten takia vaan myös siksi, että kun tilaa itse takson, se myös tulee heti! Olipa mukavaa, ettei tarvinnut seisoskella ja odotella. Lisäksi näin paljon ihmisiä! Erilaisia ihmisiä, se tuntui kovin oudolta näin äkkiseltään.... Jos olisin nähnyt jonkun tutun, olisin voinut vielä jäädä torikaffellekin – yltiöpäinen sosiaalisuuspuuska iski. En vaan keksinyt, kenelle soittaa keskellä päivää ja hoputtaa heti liikkeelle. No, ehkä joskus toiste.

Kotona lepuuttelin koipia, eivät ottaneet retkeä aivan kovin pahakseen, vaikka kävelytinkin itseäni yli normien. Crocksit, nääs ,D Ja jälleen taidokas ajoitus mömelöiden, ruuan ja kaffen ajoituksen kanssa – lääkitys on kuulkaas taitolaji. Sitten tein roiskeista, porganoista, sipulista ja hottismausteista pienen läjän apetta, kylkeen keitin hirssiä. Kyllä tattari on parempaa – hirssi sopii silloin tällöin syötäväksi. Eli sitä siis tänään eväksenä. Vincent sai osuutensa ja ahmi... ei kuitenkaan liikaa.

Ja taas tästä keräämään papereita ja valmistautumaan Varastopäivää varten. Yllättäen hra S. olikin töissä, samoin kakkospomo. Meitä onkin 5 - 6 ihmistä siis osastolla pitämässä putiikkia pystyssä. Mitään radikaalia ei kuitenkaan ole tekeillä.

---------------------------------



Purrrrrrrrmenta kaiffat taas! Hei, nyt se mami teki kerranki niinku mä pyysin. Se toi ison pussukan niit roiskeit. Semmosii hyvei, mitä meill koskaa muute ei osteta. Mä sain sitt biittei erilaist lehmää ja tipuu, semmosii piänii biittei. Njammmmmmmm. Mä oisin voinu syädä enempiki, mutt ku mami pelkäs taas, ett mä oksun. No joo, kyll mä pistelinki ne aika vilkkaast nassuu, ku ne maistu nii hurrrjan heekult. Kerranki semmost, mitä ei muute ikinä saa. Vaa sillo, ku mami käy tommosell retkell. Kävis useemmi! Se vaa sano, ett ei se voi. Korkeintaa yks kerta kuukaudess. En tajuu, senku ajelee vaa sinne ja ostelee >o< Miksei se vois? No, sain mä sitt lisäks viäl iha kissimuanaa illaks ja yäks ja napikoit. Ja mamin viäree goisii. En kyll ollu kauaa, ku kelli oli vaiks kui vähä ja mä menin viäl partsill ottaa suulist ja sitt vähä leikkii mun punasill mylpyröill. Mami simahti ja kuarsas vaa. Mä sitt herätin sen kahdelt. Se puhu taas rumei. En kehtaa toistaa. Mutt ei se mulle ollu oikeesti vihane, sano vaa, ett oisin voinu goisii. Mutt ku ei nukuttanu. Mä tahdoin mamin hereill ja nyt se on sitt hereill, just niinku pitääki ja mull on seuraa monta tuntii, ennenku se lähtee sinne töihi. Mä tarviin seuraa, hei, ku mä joudun kerta olee yksi himass koko pitkän päivän – aatelkaa nyt, mä pidän torppaa pystys, vahdin ja oon valpas ja sillee. Se on piänell kissill kovaa puuhaa (toim.huom. ai, että siinä nukkuessa vahditaan taloutta?)! Ja paljo muutaki tekemist on tiätty, sitt pitää valmistautuu siihe, ett mami tulee himaa *virn*. Täss on taas foto must tuall partsill, ku siäll mä enimmäksee nyt oon ollu.

Melkee samanlaisii fotoi näköjää tulee, mutt mitä mä voin sille, ett toss on nii kliffaa makoilla suulikses! Kliffaa päivää, vaiks just nyt siäl sataaki. Huamisee.

------------------------------

Vincent, torpan suurin ahnimus ronttimus ;D

Päivän slogan: Jos on pakko mennä töihin, mennään edes rehvakkaasti taksilla!

Päivän biisi: A Coat Of Many Colours





Luettua: Dean Koontz – Odd Thomas, Hiljaisten kaupunki ja Odd Thomas, kuolleiden kasino. Nämäkin uudelleen luennassa. Kuten jo aikaisemmin sanoin, Koontz parantaa tahtia vanhetessaan ja nämä ovat jo oikein mainiota kauhua ja outoja asioita. Odd kun sattuu näkemään myös kuolleita, enneunia ja yleensä ennakoimaan asioita. Suosittelen kauhusta ja oudoista asioista pitäville. Ei, näistä eivät yöunet mene! Ja myös uudelleen luettavana Karin Alvtegen – Häpeä, psykologisesti tarkka kuvaus pelosta, ankarasta uskonnollisesta kasvatuksesta, häpeästä ja syyllisyydestä. Tämä ei ole dekkari, vaan rankka kertomus kolmesta naisesta, joiden kohtalot sivuavat toisiaan. Lopputulos ei ehkä ole onnellinen – tai mistä sitä tietää... tilanne jää jotenkin auki! Kiinnostava, erilainen, ahdistavakin, mutta suositeltava opus kaikille.

                                                     

                                             VUODEN PUOLIVÄLIÄ VAAN!

KESÄ LOPPUU

Se on sitten melkein syksy taas *muahahahaa*. Aika aloittaa Itsenäisyyspäivän järjestelyt ja *pthyh* kiillottaa mitalit sekä tilata puku. Kyllä sitä ihmisellä kiirettä riittää, näköjään, kun on niin fantastisen suosittu kuin minä. Kaikin tavoin suosikki; eläinten, ihmisten, työnantajan, HMPK:n, sos.tston – ja prle!

Josta pääsenkin siihen, mikä on ketuttanut eilisaamusta lähtien. Tilasin normaalisti viikon matkat HMPK:sta – kiitettävän selkeä vastaus tuli parin tunnin päästä. Mutta siinä ilmoitettiin, että ikävä kyllä kesäkuun matkoja on 0/0, eli ei yhtään työmatkaa, ei yhtään vapaa-ajanmatkaa. Juu, he tietävät, että se on virhe. Senkun maksat itse, tilaat itse taksot ja laskutat sos.toimistoa. Hmph, ei siinä muuta. Onneksi on käteistä sen verran, että aamulla pääsen matkaan. Mutta mitä jos ei olisi? Soittaisin Varastolle ja kertoisin, että pakko pitää vapaata, anoa päivä palkatonta virkavapaata, koska sos.toimisto on tössinyt? Argh! Minä soitan sinne heti klo 8.00, ja ihan heti. Nimittäin tarkoitus oli ja on edelleen tänään käydä asioilla Hakiksessa. Minulla on käyttämättä ainakin 10 työmatkaa ja vähintään 4 vapaa-ajan matkaa! Mutta kun uusi päätös tulee voimaan 1.7.08, se kuuluista Järjestelmä ei ilmeisesti salli samaan aikaan käytettävän vanhan päätöksen jämiä? Voi kutun hämähäkkihätäpierut sentään! Arvatkaas onko vihainen olo – ei pelkästään omasta puolestani. Jos tämä toistuu kaikkien kohdalla, voin vain kuvitella, mikä hätäännys esim. jollekin mammalle tulee. Ai matkoja 0, vaikka pitäisi olla jäljellä? Tulen sanomaan muutaman painavan sanan ja mikäli puhelimen päässä on eräs leidi, tulen myös kertomaan, että tiedän hänestä jotakin... jotakin mitä muut eivät tiedä. Ja jollei homma hoidu, minä vuodatan sen ensin blogissani ja sitten jonnekin lehdykkään, joka maksaa ällöuutisista! Heinäkuun matkat Järjestelmä hyväksyi... Ei, minä menen tänään Hakikseen, koska olen sen suunnitellut ja asian valmistellut. Prle, nih kerta. Näin helppoa on katsokaas liikuntaesteisen elämä! Voi kun voisi kävellä kuten ennen, mitään en niin kadehdi ja kaipaa.

En tänään ala sisustella Varastolla, en ole siinä mielentilassa. Taidan vain avittaa kaveria hänen koneongelmassaan ja nettailla. Lukea ne lokit, jotka viikonloppuna ovat jääneet lukematta. En nimittäin jaksanut istua juurikaan koneella. Eilen iski kova väsy päivällä, nukuin kahdetkin päikkärit. Tein raskasta ruokaa, kesäkurmitsa-tomaatti –kastiketta ,D Ei vaiskaan, se oli niin kepoisaa ja hyvää, että vedin pari kissinkupillista... loput jäivät evääksi. Siivosin, kävin ruiskussa, pyykkäsin – ja sitten iski unetus. Heräsinkin välillä, mutta päätinkin nukkua lisää. Ihan vain siksi, että päivänukkuminen on aina jotenkin epäilyttävää ja kuritonta toimintaa. Välillä lueskelin ja seurustelin Vincentin kanssa. Kukaan ei viitsinyt häiritä meidän rauhaisaa eloamme esim. puhelinsoitoilla tai käymällä torpassa, eihän nyt sentään. Rauha siis vallitsi residenssissä – tähän aamuun asti. Kissimärinä alkoi täsmälleen klo 2. Vincent oli vailla seuraa ja aamuherkkuja, joten ei mitään muuta kuin ylös vaan. Kissi rauhoittui vasta, kun särpin kaffet ja riivin leipäni ja sateenkaarikeon mömelöitä. Nyt Vincent makoilee tyytyväisenä katsellen nakutustani: Mami on hereillä! Täysin hereillä ja vain hänen ansiostaan.

Työkaveri valitteli viime viikolla, miten mielellään hän tulisi töihin jo klo 7, mutta kun on niin hankala herätä. Tarjosin heti kätevää ratkaisua, ekologista herätyskelloa. Hän ei ymmärtänyt. Ehdotin lainaavani hänelle ensin oman kissani, jotta hän tottuisi siihen ja sitten hän voisi hankkia ihan ikioman lempeän aamuherätyskellon... Jostakin syystä hän ei sitten enää ollutkaan niin kiinnostunut asiasta. Väitti olevansa koiraihminen. Ehdotin sitten, että hankkisi koiran, jonka kanssa pääsisi ihan joka aamu ja ilta myös ulkoilutettavaksi ,D Tämän muistaessaan hän ei enää ollut kiinnostunut siitäkään.... Omituinen ihminen. Minä tarjoan mitä mukavimpia ratkaisuja ja hän tyytyy johonkin elektroniseen ratkaisuun, joka piipittää sitten pitkin aamua!

Täytyypä lähteä valmistautumaan ja hankkia jonkinlainen sopivan raivokas mielentila tuohon klo 8 mennessä, jotta voin painottaa oikeita asioita sos.tstoon soittaessani.

------------------------------------



Purrrrrrrrrrmenta, kavrut! Hei, ei oo reiluu taas. Mami teki eile hei vaa vihannesruakaa. Mun miälest pitäis olla kiällettyy, ett kissihuushollis syädää vaa vihanneksii. Siis sainha mä niinku kissinmuanaa, mutt en mitää maistiaisii ihmisruuast, niinku pitäs. Ei toll oo enää pakkaseskaa ku leipää ja jotai vihannest. Ei ku, nyt mä muistan, onha sill jääkkäris donarii. Siis ei voinu ees donarii laittaa. Vaa niit kammon isoi vihrei pitkuloit, porganoit ja haisusipulaa. Jäks, en tykänny. Ja haisupurveleit. Mä kuitenki vahdin sen ruuanlaittoo, ett jos ihan viimeks se kuiteski laittais jotai hyvää sinne sekaa. Ei muute laittanu. Sitt mä tsiigasi viälä, ku se söi. Ei mitää, hei, karmeeta. Mun oli pakko mennä omall lautasell vetää tota härkää soossissa sitte. Aatelkaa nyt, söndaagi eikä mitää lounasheekkuu. Mami tarttis taas jotai uudelleekoulutust. Toisaalt, se lupas tänää käydä halliss. Siält se yleesä tua mulleki jotai heekkupaloi, ett jos oottais tonne iltapäivää asti. Kyll se sitt muute oli kilti, me goisattii kimpas ja mä sain paijatust ja kaikkee. Mutt sitt mä tarttin seuraa toss aamull, nii ni mä heräti se. Se kyll sano aikastas paljo rumei sanoi, niinku, ett en täss viitti toistaa, ett pennut ei opei semmosii. Nousi se sitt ja mä sain kalkonii ja napikat. Tartti mun kuiteski viäl vahtii, ett se tosissaa nousi kans varpist ihan kunnoll hereill ylös asti. No hyvä, ku se nyt nakuttelee taas konetta. Sillo se on ainasti täpöhereill – tai mist sen tiätää. Sen jutut on kans välill nii levottomii...*kollivirn*. Täss fotos mä otan suulist eile partsill, oliki aika kliffa ja lämmin iltapäivä partsill lojumisee.

No nih, tarttee mennä selittää mamill, mitä se vois tuada mulle tänää. Kliffaa päivää hei kaikill. Huamisee!

---------------------------------------

Vincent, piintynyt ruokapummi. Jaksoi eilenkin katsella ruuan valmistusta ja syömistä, ennenkuin uskoi, että lihaa tai kalaa ei valitettavasti ole tulossa =D

Päivän slogan: Minä en omista kissaa, kissa omistaa minut!

Päivän biisi: Poliisikouluun

Luettua: Nora Roberts – Hiljaisuuden laakso, trilogian viimeinen osa. Lopullinen taistelu vampyyrien kanssa on edessä ja tullaan käymään. Tämä trilogia on kyllä ihan kohtuullisen hyvä, verrattuna Robertsin normiteksteihin. Jos nimittäin pitää vampyyreistä, magiikasta, aikahypyistä sekä väliin sijoitetusta rhomantiikasta ja seksistä. Että sillensä. Suosittelen alkuosienkin lukijalle, muuten tästä ei oikein saa kiinni. Ei paha ollenkanas, sellaista tusinatavaraa kuitenkin. Muutama hyvä vampyyri- ja taistelukuvaus kyllä löytyy eli verta ja hampaita sekä magiikkaa! Markus Zusak – Kirjavaras, Kuolema kertoo tarinaa Natsi-Saksasta. Pääosassa 9-vuotias Liesel, joka oppii hitaasti lukemaan sekä varastaa kirjoja ja lukee niitä pommisuojassa muille. Suurimman vaikutuksen minuun teki perheen piilottaman juutalaisen, Maxin, kirjoittamat ja piirtämät kirjat Lieselle. Kirjat oli tehty Taisteluni-kirjan lehtien päälle, kunhan ne ensin oli maalattu talkoilla valkoiseksi. Koskaan ei Kuolemalla ole ollut näin kiirettä ja moni menehtyy. Liesel kuitenkin selviää. Ehkäpä kirjatkin. Mainio ja erilainen kuvaus sodan ajalta ja viimeisistä pommituksista eri taholta kuin tavallisesti. Suosittelen ehdottomasti – itse olin alussa vähän skeptinen aiheen suhteen (taasko tätä..), mutta tämä tarina toimii!

                                 

                             MELKOMOISTA MAANANTAITA!

TEE MAHDOLLISIMMAN VÄHÄN TÄNÄÄN -PÄIVÄ

Sataa, vaihteeksi. Heräsin siihen, että oli vähän rajumpi sadekuuro. Nyt tipahtelee vain tasaisen harmaasti. Ei haita, en aikonut lähteä ulos ;D En ainakaan tähän aikaan. Eikä kissakaan. Joten päivityksen jälkeen kömmimme takaisin sänkyyn lämpöisen peiton alle aamun uusiounille.

Belgarion oli eilen käymässä ja sai mukaansa yhden oman kirjani ja pari kirjaston kirjaa. Vielä on viikko jäljellä. Sitten mies on vapaa, ainakin hetken aikaa ennen opiskelujen alkua. Yritän palkata hänet tekemään täällä pari isompaa hommaa tuona aikana. Keikkatöitä Seuren kautta en viitsi edes tyrkyttää. Vuosi ilman kunnon lomaa on aika pitkä aika – ja intissä vielä. Hän on vapaansa ansainnut, mutta residenssi kaipaa mattojen ja parin patjan pesua sekä kunnon lattiasiivousta ym. Lupasin maksaa työstä ja tarjota ruuat päälle. Ei kannattaisi kieltäytyä. En kai minä nyt häntäkään kehtaa ilmaiseksi pyytää tekemään ainakin paria täyttä työpäivää. Kellarikomerokin on aika räyhäkässä kunnossa. Eli kaikkea sellaista olisi tehtävä, mihin itse en kykene pystymään.

Kummisetäkin ilmestyi tuomaan mömelöni ja kappas vaan – osui paikalle juuri ruoka-aikaan (mitenkäs taas sattuikaan). Sain siis tarjota herroille lounaan. Kumpikin piti ruokaa hyvänä, oikein kiva ,D Eli tein kalapaistosta, johon kalan päälle tuli pinaattia ja purjoa sekä koko komeuden peittävä kerros kevytkermaviilistä, 2 kanan-
hävyttömästä sekä juustoraasteesta tehty mähnä mausteineen. Oli muuten oikein hyvää minustakin. Lisukkeena oli vielä raikusta, 2 keitetystä kananhävyttömästä ja muutamasta sillipurkin jämäpalasta ja purjosta sekä tillistä pilpottu sotku. Sitten uusia hyvejä kotolantialaisia perunoita ja salaattia. Kiitokset satelivat, kiitin myös itse itseäni, koska nämä oli kehitelty aivan omassa päässä. Jälkkäriksi kaffetta sekä kirsikka-suklaa –muffinsseja. Näiden ohjeen laitan tähän perään, Belgarion ihastui täpöllä tuotokseen eli 16 muffarista minulle jäi 3. Loput hän otti luvan kanssa mukaansa...

Kirsikka-suklaa –muffinsit
(annoksesta tulee n. 16 kpl)

2 munaa
1 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,75 dl öljyä (minä käytin rypsiöljyä)
1 dl kuivattuja kirsikoita
1 dl tummaa suklaata

Vatkaa munat ja sokeri pysyväksi vaahdoksi. Lisää kuivat aineet varovasti sekoittaen. Lisää öljy. Pilpo kuivatut kokonaiset kirsikat puoliksi ja suklaa aika isoiksi paloiksi, älä raasta, se ei kannata. Lisää nämä viimeiseksi ja sekoita mukaan. Jaa normikokoisiin muffarivuokiin. Paista 225 asteessa n. 10 – 15 minuuttia. Ole tarkkana paistamisen kanssa, palavat helposti! 10 min. yleensä riittää. Jos käytät tuoreita kirsikoita, poista kivet ja pilpo kirsikoita vähän pienemmäksi. Jos käytät tuoreita marjoja tai hedelmiä, lisää tällöin mukaan taikinaan myös 1 rkl perunajauhoja. Samalla ohjeella voi tehdä kaikenlaisia muffareita...

Jahas, se on sitten normisunnuntai eli normipuuhastelut taas edessä. Hmph, ei kyllä kiinnosta taas pätkääkään. Taidan lähteä lueskelemaan ja yrittämään lisää unta. Muuten iskee ahi.

----------------------------------



Terrrrrrrrrrrve ja huamenta kaikki! Vähäks oli eile tosi kliffaa. Poika tuli ja mä sain taas olla sen viakus koko aika, mmm. Ja sitt mami teki fisuruakaa ja mäki sain sitä kunno biiti siit, ett se oli hyvää. Ja sitt mä vaa nukkusi Pojan viakus ja sillee. Siin oli nii hyvä paikka. En mä ees jaksunu mennä sen Reppuu, heräsin kyll välill, ku seki kävi täss nakutteleess täll koneell. Ihmettelin, ett mihkä se häipy, mutt sitt mä hiffasi, ett kyll se oli täälä kerta Reppu oli mun viakuss. Tsihih, sen paita oli taas iha kissankaavois ku se lähti. Vaiks mami oli eile aamull just putsinu mun soffan. Aatelkaa, se putsi sen jollai laattiahaajall, se on kuulemma ainuu kontsi, mill ne kaavat lähtee =O No, mä ehdin kyll kaavastaa Pojan iha kunnoll ku mä kiahnasi siin ja sitt yhe kerra onnistuin säikyttää sen oikee kunnoll. Se melkee hyppäs ilmaa. Mä nimittäi otin kunno hepulit soffan kautta ja loikkasi Pojan yli ja hepuli-hepuli-hepuli, ziis, ett se pelästy! >o< Mua oikee nauratti. Ja sitt päiväll me otettii snadit päikkärit mamin kaa ja mä sain paijatuksii monta kertaa eile, illalki sitt viälä. Toi kyll nukku taas karmeen huanosti, mä siirrynki sitt jossai vaihees soffall, ku se vaa pönki hereill ja kääntyili ja semmost. Ei siin kissi pystyny goisii iha viakuss. Ehheh, tommose foto mä löysi – pinkkukissi =O Mami tykkää molemmist, toss semmone nyt sitt on...

Mä lähden nyt kans goisii. Kliffaa sadepäivää kaikill, nyt saaki goisii vaa sisäll, mmm. Huamisee!

----------------------------------

Vincent, yleensäkin täällä näytetään päivisin vain nukkuvan, satoi tai paistoi.

Päivän slogan: Ruokaa ja unta – en minä kaipaa muuta sen enempää kuin kissakaan!

Päivän biisi: The Riddle

Luettua: Anne Holt – Kahdesti kuollut, uusintaluennassa tämäkin. Minä pidän näet Holtista... Kuuluisa kokki on tapettu, mutta rikostutkinta takkuaa pahasti. Hanne palaa takaisin Italiasta työpaikalleen, Billy T:lläkään ei mene hyvin. Erinomaisen sotkuisa juttu selviää lopulta oudohkolla tavalla. Erilaisia ja erikoisia tyyppejä, paljon ihmissuhde- ja suhdeasiaa, omituisia käänteitä ja outoja asioita. Eli Welhotar pitää ja suosittaa norjalaisten poliisikirjojen kavereille!

PS. Otinkin Vuodatuksen päivittymistä odottaessa jo snadit unoset *virn*....

                                           

TYPÖTYLSÄÄ SÖNDAAGIA!

JOTAKIN VÄHÄN-KIVAA SEKÄ KIITTELYÄ JA RUOKA-ASIAA

Komeaa huomenta täältä Malmilta taas! On upea, hiljainen aamu – tirpatkin ovat vielä hiljaa ja aurinko on nousemassa. Tämä on kivaa aikaa. Siinä, että on hereillä näin aikaisin, on hyvätkin puolensa. Olen lopettanut stressaamisen tästä heräämisajasta ja nettailen sekä päivitän tässä aamuisin. Vincent vaatii välillä itselleen huomiota ja tietysti saa, mitä haluaa. Nytkin kissa kökkii tuossa sängyn nurkalla ja vahtii nakutteluani. Eli ei aikaisissa aamuissa ole mitään pahaa, voi jatkaa nukkumista sitten myöhemmin, kun taas nukuttaa!

Varasto hiljeni eilen osastollamme lähes kokonaan. Kolme meistä jää pitämään putiikkia pystyssä 2 – 3 viikoksi. Heti ensi viikolla alan siivoilla ja sisustaa, työkaveri lupasi avittaa ja minä lupasin puolestani avittaa häntä joissakin koneongelmissa (hei, siis minä...). P-P kävi vielä ohjeistamassa painavilla sanoillaan meitä kaikkia: muita osastoja on autettava kykyjen mukaan, kiireiden iskiessä on lupa ilmota henkilöstöpäälllikölle ulkopuolisen hätäavun saamiseksi, vapaata voi pitää saldon puitteissa ja omaa järkeään saa käyttää! =D Minä toivottelin vain traditionaaliset hyvät ja stressittömät lomat ja totesin hänen ehkä olevan sen tarpeessa. Taisi olla väärin... toisaalta, hän on yksi niistä esimiehistä, jotka todella itsekin tekevät töitä, oikeita töitä, eivätkä vain delegoi. Tästä kyllä plussat hänelle, hän vaatii myös itseltään paljon (ja on todella kunnianhimoinen) – ei vain muilta.

Pakko kertoa ja tätä te ette tule uskomaan! Minulla oli eilen parin minuutin KIVUTON KÄVELYTUOKIO. Tätä ei ole sattunut pitkään aikaan, todella pitkään. Asiaan vaikutti hyvin ajoitettu päivälääkitys, kepeä lounas ja iso muki kaffetta sekä pieni nettailun jälkeinen venyttely. Kun lähdin tupakalle, huomasin käveleväni käytävää normaalisti, hei ihan normaalisti. Tuntuipa uskomattomalta, mielessä kävi, että tällaista siis käveleminen voisi olla, ihan oikeasti. Kilometrejä, jopa kymmeniä (no ainakin 20 km) kuten joskus vuosia sitten! Ai että se tuntui hyvältä, kunnes koipi taas repäisi ja asia painui unhoon. Mutta oli se niin ihana tunne, että tästä on kerrottava kaikille!

Siitä jäikin aika kiva olo koko loppupäiväksi. Taksokin tuli ajoissa ja käväisin kirjastossa, josta ei paljon irronnut. Taidan siirtyä kesän ajaksi osittain käyttämään Varaston lähikirjastoa. Kaupoissa ei myöskään halvennuksia ollut – no ei tietenkään, perjantai-iltapäivänä. Mutta kun roudausretki oli pakko siirtää perjantaiksi kirjaston aukioloaikojen mukaan. Minulla ei ole varaa käydä lauantaisin uudestaan ruokaostoksilla, siihen menisivät loput vapaa-ajan matkat. Eli vain normitavarat ja putken kioskista kesäkurpitsaa sekä erilaisia yrttejä. Ziis, yrttejä löytyi 1 euro/pussi, montaa plaatua. Myös mm. villiä rucolaa, lehtipersiljaa, tuoretta minttua ja vaikka mitä. Koskaan ei tiedä, mitä kioskissa on tarjolla, koska se ostaa II luokan tavaraa ja tietysti silloin sitä, mitä on eniten ja edukkaasti tarjolla. Mutta aina sieltä löytyy jotakin kivaa. Suosittelen, jos liikutte siellä päin!

Belgarion on viimeisellä lomallaan ja viime viikolla heillä oli viimeinen maastoleiri ,D Tarjolla tänään uusia perunoita, kalaa pinaatin ja juuston kanssa (inspiroin jotain, reseptiä ei ole), kananhävyttömiä ja silliä sekä vihanneksia eri muodoissa. Toivottavasti pojalle maistuu! Lisäksi päätimme tehdä muffinsseja, joista minulla on ollut idea jo viikon ajan. Postausta asiasta mahdollisesti huomenna, mikäli kokeilu onnistuu.

Tässä vaiheessa minun on kiitettävä erinäisiä tahoja Blogistaniassa. Esipuheena se, että minä laitan ruokaa kuitenkin lähes joka päivä enkä käytä eineksiä. En myöskään mitään reseptejä, ainakaan useimmiten. Lähinnä ruokani ovat wokkeja ja mättöjä, joiden ainesosat muuntuvat tilanteiden ja jääkaapin sisällön mukaan. Mutta on muutama blogi ja ruokablogi, joita seuraan säännöllisesti ja joista poimin ideoita ja muunneltavia reseptejä. Eli haluan antaa erityiskiitokset aivan ensiksi Satujatarelle, joka sai minut ja Belgarionin syvästi kiintymään tofuun. Tempeä en ole vielä ostanut, koska viimeksi, kun sitä oli tarjolla, viimeinen myyntipäivä oli tuotapikaa ja ao. tuote vaikutti hiukka elähtäneeltä. Seuraavat kiittelyt menevät Ylimuulikalle MonkeyFoodiin, jaamme yhteisen ihastuksen raikkuun ja Härraan, postaukset ovat mainioita! Muuli, käypäs joskus ostamassa Eestin Herkkusien rahkaa... Myöskään Kulinaarimuruja ei jää ilman kiitoksia, postaukset ovat myös suussasulavia. Pastanjauhantaa ei voi myöskään olla mainitsematta; sieltä olen poiminut erilaisia kikkakakkosia, eli tattista vaan. Limepippuri puolestaan on tarjonnut minulle parhaan suolaisen piirakkapohjan ohjeen ikinä – kiitos, käytän sitä jatkuvasti eri täyttein ;D Polkkapossuakaan ei sovi unohtaa, postauksia lukee mieli haikeana ja kuola valuen. Kurpitsamoska taas on antanut runsaasti ideoita, joista suuri osa on kokeilematta, ehkä jo ensi viikolla kuitenkin! Lisäksi Chilipaprikalle kiitokset selkeistä ja kivoista postauksista ja myös muunneltavista ideoista. Tässä eivät varmasti ole kaikki blogit, joita lueskelen, mutta ne tärkeimmät. Itse en juuri laittele reseptejä esille, ne jotka ovat, löytyvät tuolta Ruoka-osastolta. Suosittelen kokeilemaan Polgaran parhaita kesäkurpitsaviipaleita, näitä ovat ainakin työkaverit kehuneet. Itselläni ei siis valitettavasti ole paljon annettavaa...

Taidankin käydä tekemässä pari valmistelujuttua lounasta ajatellen tässä välissä.

------------------------------------



Purrrrrrrve taas, kaikki upeet gimmat ja komeet kollit! Hah, mami kävi sitt eile kaupass. Vaiks se toss väittää, ett se ei mitää muanaa ostanu, mä näin sen ostanee fisuu. Meill on tänää fisuu ja mä saan kans! Ja sitt mä sain riistaa ja lehmää puukeis ja sitt semmose pussipaketi, miss oli neljä määkäruakapussukkaa! Kaakitki se muisti, kilti mami, mun mami, mmmm. Muistaa se aina kissin ruuat ja heekut. Kalkoniiki se anto nyt aamull, oli vaa kaks viipsalet, mä sain toise. Itte se jako toise kahell kärtsätyll leiväll. Ja sitt se söi taas sitä haisujuustoo, jäks. Poikaki on tänää tulos – ai että, mull on tiätteks tulos hiano päivä. Fisuu ja maailma paras viaras ja kaikkee. Mamiki on koton mun kaa kaks päivää, ihan parast. Mä oikee odotan, tämmöset on tiätteks kissanpäivät, ainaski mun miälest! Mami toss huamannu sanoo, mutt tosi outo juttu. Huamasitteks te, ett ukkone tuli eile iha samaa aikaa ku sillo toissapäivänki! Ja ihan samanlaine keli. Mamiiki nauratti, se ehti just himaa ku alko rytisee ja leiskuu. Toss me sitt sitattii ja tsiigattii ulos. Ja taas tuli vodaa vähä aikaa iha hanast niinku. Illall mami jakso taas olla mun kaa, paijateltii ja mä tassutteli sen pääll ja nauratin sitä. Sitt mä lipasin sitä ja sillee. Sitt se otti mutt melkee sylii, niinku toho olalle, mutt en mä siin pitkää ollu – vähä alko pelottaa, vaiks vähä sitt hurisinki. Emmä semmost. Mutt toi paijatus on kyll kliffaa! Mami toss heti aamull rinttas yhe jutu, toss fotos mä tarkistan, ett rintteri on kunnos ja se papru tulee kunnoll siält ulos niinku pitääki. Mä oon tarkka kissa ton tulostukse suhtee niinku. Ett kunno jälkee pitää hei tulla.

Kliffoi päivii hei kaikill ja taas huamisee!

----------------------------------------

Vincent rakastaa jostain syystä printteriä yli kaiken – tulostukset ovat aina tarkastettava huolekkaasti kissavoimin!

Päivän slogan: Ruoka ei ole mikään tekosyy, syöminen on vain niin mukavaa!

Päivän biisi: Syyään eka

Luettua: Eilinen oli hiukka kiireinen... tartuin sitten pikalainaan eli A S Byatt – Riivaus, romanttinen kertomus. No ei tämä minusta mitään hömppää kyllä ole, ei missään nimessä, vaikka nimestä ja takakannen tekstistä voisi näinkin luulla. Luokittelisin vielä talvilukemiseksi, jostakin syystä ;D Monikerroksinen ja eri aikakausiin sijoittuva romaani, jossa kaksi kirjallisuuden tutkijaa löytävät merkittävää kirjeenvaihtoa. En kerro enempää, jokainen lukekoon itse. Suosittelen, mielenkiintoinen ja erilainen tarina. Ja sitten pitää taas manailla, että eilen roilasin taas netissä kustantajien ja nettikirjakauppojen sivuilla. Argh, mitä kaikkea onkaan tulossa. Otin rutkasti rinttejä, että muistaisin edes osan. Mitäpä sanotte vaikka tästä, joka ei ehkä minulle ole aivan tärkeimmästä päästä – mutta katsokaa tuota kantta! =D

                                            

                                          JA TÄNÄÄNKIN SYÖDÄÄN!

      
                                       

MIKSI AINA PITÄISI OLLA PERJANTAI?

No, nyt kuitenkin on. En pane sitä pahakseni, en ollenkaan! Eivät varmasti muutkaan, ettehän? Edessä on tapahtumaton, lokoisa viikonloppu. Kävin eilen hamstraamassa Varaston lähikirjastosta muutaman vanhemman opuksen ja iltapäivällä käväisen vielä Malmin kirjastossa hakemassa jokusen varauksen ja täydentämässä valikoimaa. Kävin eilen, vaihteeksi, Eestin Herkkusissa hakemassa Kummisedälle apetta. Ostin hänelle omasta toivomuksestaan salaattia ja marinoituja sieniä, valkosipulisavujuustoa sekä ylläriksi pari ehtaa kaalipiirakkaa. Piirakat olivat muuten nameja, mmm. Itselleni ostin vain hirssiä ja sinihomejuustolla täytettyjä oviileja, kun hinta oli kohdallansa. Tähän miniroudaukseen sain kulutettua puolisen tuntia eli ruokiksen – ihmeekseni koivetkaan eivät ottaneet pahakseen. Tosin kävelin varo-varo-vasti, kun jouduin käyttämään piiitkiä portaitakin. Mainostin kauppaa myös työkavereille, kasvissyöjäkollega innostui. Löysin muuten erinomaisen mielenkiintoista munakoisomössöä, jota haen seuraavaksi. Nyt kassi oli liian painava ja tupaten täynnä.

Tänään Varasto hiljenee lähes tyystin. P-P lähtee lomalle, samoin pari muuta. Taidamme jäädä kolmistaan (tai kaksistaan) pitämään osastoa pystyssä. Ei paha. Rauhallista, toivottavasti muukaan talon väki ei kaipaile apujamme. Kun lomaa ei ole, on mukavaa, jos on hiljaista ja rauhaisaa vaikka nettailla, käydä päivällä kirjastossa ja esim. lueskella. *ristii sormiaan*

Iltapäivällä on myös normiroudausretki eli kirjaston lisäksi ruokakaupat, Kummisetä lupasi avittaa. Hän on samoihin aikoihin palaamassa töistä, joten ei tarvitse tehdä sen kummempia treffejä. Hitsi, kaapit ovat taas tyhjillään enkä keksi kohta mitään syötävää, jos Rismasta ei löydy jotain keltaisella laputettua. Ainakin viikonlopuksi siis. Maanantaina ajattelin käydä Hakiksessa eli Yrjöllä, hallissa ja Vii Voanilla, joten tuolloin taataan taas tofun ym. saatavuus pariksi viikoksi. Täytyy nyt kahmaista jotain vihanneksia tuosta Malmin putkesta mukaan, siellä on välillä edukasta syötävää pilkkahintaan. Uusia perunoitakin voisi jo ostaa... mmm... Belgarionille on järjestettävä jotakin kivaa syötävää myös, on hänen viimeinen lomansa. 4.7.08 Belgarion vapautuu intin kahleista, tuolloinkin kiva ja juhlaisa lounas lienee paikallaan. Mikäli siis hän ei ole vielä tuolloin kavereidensa kanssa "siellä jossakin" eli siideriretkellä, jonne epäilen heidän suunnittelevan lähtöä ,D

Pletto, olen unohtanut lähettää mömelöreseptit fyssalle uusittavaksi. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, hän on lomalla koko heinäkuun ja puolet elokuuta. Auts, minun täytynee kääntyä työarvaushuollon puoleen. Siinä on taas vain helkkarinmoinen selittäminen tuosta lääkityksestä. Onneksi minulla on kopiot sairauskertomuksista...

Ei, minulla ei ole mitään jännittävää tai poikkeavaa kerrottavaa! Elämä vain on taas tapahtumaköyhää. Kummisetä eilen kävi hakemassa tuomiseni ja jorisi parisen tuntia ihan järkeviä. Minä kuuntelin sujuvasti, samalla tilasimme hänelle uudet silmäklasit – oikein tyylikkäät, hinta 44 juuroa yhteensä, sekä linssit että kehykset. Ei paha! Sitten katselimme ja kuuntelimme oikein kunnon ukonilmaa – salamat leiskuivat lähes kohdalla, viihtyisää, kissaakaan ei pelottanut yhtään, oli vain utelias. Nukuttuakin sain ihan kohtuullisesti, heräsin vain pari-kolme kertaa yön aikana, melkomoinen saavutus siis. Särkee kyllä, kiitos, samoin kuin ennenkin. Mutta – mukavaa perjantaita vaan kaikille =D

-----------------------------------



Purrrrrrrrrrrrrve, kissinkat! Hei, mami eile tuanu mulle mitää, vaiks mä haistoin, ett se oli käyny jossai kaupass. Se sanoki, ett tänää vast käy sitt oikeis kaupois. Hmph, mutt mä sain sitt semmost kalkonist tehtyy määkäruakaa, paloi kastikkeess. Ei paha, oikeestaa aika hyvää! Ja sitt Kummisetä vähä sai silittää muaki. Höh, se luuli, ett toi ukkone pelotti mua. Ei kyll sitt yhtää. Mä kävin partsilki tsiigaas, ku tuli niit niinku kaameravälähdyksii ja karmeeta jyrinää koko aika. Ei pelottanu. Mä en tajuu, mä pelkään kyll muit semmosii kovei äänei, ku tehää remppaa tai jos ne äänet tulee äkkii. Mutt en mä tommost pelkää. Sitt tuli semmosii jääklöntteiki, ku löyty partsiltki muutama, ne tuli ikkuna raoist sisää. Mä semmost kävi haistelees, mutt se suli ku jätski, heh. Mami sano, ett ne on rakeit. Mä luulin niit joksi ihme raksuiks. Silt ne nimittäi näytti =O Mä päiväll kävi vähä partsill goisiis, mutt ei siäl ollu kauhee kiva, nii ni sitt mä goisin vaa sisäll ja olin ihan kilti. Juu, ett ei ollu mamill mitää valittamist. Mutt arvatkaas, sainks mä oottaa, ett mä sain rapsutuksii, puhaltelui ja pusuttelui, höh. Ku Kummisetä oli kyläss, ni mami ei sitt mennykkää lepuuttaa ku vast aika myähää. Mä sitt kiahnasi siin vaiks kuin kauan ja sitt pistin pötköllee ihan mamin nassu vaste, käänsi pyllyn kyll sen nenää päi! Ja sitt iha loppuyän mä goisin toisell pualell, ku se liikku yälä paljo, kääntyli ja sillee, sitä särki, se sano. Nyt mä ootan , ett mä tänää saan jotai kunno heekkuu ja mamill ois illall aikaa leikkii mun kaa, nih. Kerta on kissin ottanu kotoo, vois kans leikittää. No yks ilta nyt niinku jäi vähä välist pois, ei oo mamin vika. Täss on tämmöne lähikuva, en mä nyt muut keksiny.

Hei, kaikill kissinkoill kliffaa viikendii ja huamisee taas!

--------------------------------------

Vincent, olen pahoillani, että minulla on omaakin elämää enkä voi keskittyä vain sinun paijattamiseesi – niin mukavaa kuin se olisikin.

Päivän slogan: Miksi aina pitää olla jokin viikonpäivä? Eikö voisi olla sellainen nimetön päivä, jonka voisi viettää ihan miten haluaisi...

Päivän biisi: Me & Bobby Mc Gee

Luettua: Nyt saa vaikka nauraa. Muori kävi tutustumassa Varaston lähikirjaston nuoriso-osastoon (joka oli muuten äärettömän sekava!). Ja lainaksikin piti jotakin ottaa, tietysti. Eli muori lainasi ja luki Tuija Lehtinen – Traktori. Lehtinen on erinomaisen tuottelias sekä aikuisten että nuorten puolella. Erinomaisen luettavaa ja helppoa tekstiä, vetää varmasti nuoren leidin ja härrankin mukaansa täpöllä, etenkin lukuhinkuiset. Kaikissa opuksissa on ainakin jotakin pientä ideaa, vaikka vähänkin. Ei ihme, että hän on niinkin suosittu. Kun on kerran keksinyt hyvät kehykset, ei tuotteliaisuus ole pahasta. Kyllä minä tätä suosittelisin kaikille lukutoukille, sopii ihan hyvin tällaisen ikinuorelle muorille myös ;D

Minä tiedän, että te rakastatte tilastoja, joten tässä silkkoja totuuksia kirjoista Welhottaren elämässä. 19.5.2007 jälkeen olen lainannut 726 kirjaa. Näistä viisi on Kummisedälle lainattuja elokuvia, hänellä ei kerran ollut kirjastokorttia mukanaan. N. 10 – 20 kpl on Belgarionille varattuja miekka & kilpi –opuksia, mutta olen lukenut ne myös itse. Lisäksi minulla on nyt lainassa 17 kirjaa ja varauksissa 28 opusta. Suurinpiirtein kaikki on arvosteltu muutamalla sanalla myös näillä sivuilla. Osasta on tehty myös kunnon arvostelut muulle taholle. Vuoden aikana olen ostanut n. 15 upouutta kirjaa, hyvin valikoidusti kylläkin (se tilanpuute!). Jokusen vanhan kirjan olen pelastanut Intran myynnistä tai Huutiksesta tahi onkinut roskiksesta – minä en kestä, jos joku heittää kirjoja paperiroskiin. Pelastan ne aina! Että näin täällä kirjapuolella. Lueskelin eilen kustantajien sivuja – ja voi kauhistus, taas on tulossa paljon sekä ostettavaa että luettavaa! Kiva kiva, syksy tulkoon mahdollisimman nopeasti! Tämä odottaa kovasti syksyä – sieniä, kirjoja, kuulaita vilpoisia kelejä ;D

                                           

                                    PERUSTEELLISTA PERJANTAITA!

HEI - NYT ON J O TORSTAI

Uaah – taas väsyttää! Unohdin ns. tahallani ottaa eilisen iltapäivän kipumömelöt ja sehän kostaantui sitten illalla, tai oikeastaan yöllä. Särki, jomotti ja juili, en jaksanut kuitenkaan nousta. Kissakin märisi monta tuntia, kun parvekkeen ovi oli kiinni. Eilisiltana oli julmetun kylmää, tuuli ja melkein myrskysi. Näkyy nyt tasoittuneen, on hipohiljainen aamu. Täytyy tästä taas kohtapuoliin pungertaa itsensä Varastolle.

Varastolla on edelleen hiljaista, sen verran töitä on, ettei kuitenkaan ehdi nukahtaa. Nettiroilaamiseksihan se menee. Mitään järkevää ei töissä pysty tekemään, koska siellä ei ole tarpeellisia ohjelmia, argh! Eli roikuskelen netissä, kopieeraan ja siivoilen. Teen pienet normityöt pois kiusaamasta. Tänään käväisen Varaston lähikirjastossa, ikävä kyllä Malmi ei tarjoa kovin paljon nyt lomien aikana. Varauksiakin oli vain neljä, Kummisetä ystävällisesti kiikutti ne eilen minulle. Kummisetä oli myös niin ihastunut Eestin Herkkusien salaattiin ja sieniin sekä tuohon juustoon, että voisin tänään hakea hänelle taas oman satsin. Minusta on tullut kanta-asiakas ,D

Kelvottomien Kirjailijoiden Seuran jäsenmäärä näyttää vain kasvavan, huuh! Tunnen todella olevani kaltaisteni seurassa, niin kelvoton minä taas olen. Tiploomin voi noutaa Susulta!

Josta asiasta aivan toiseen eli heittäydytään vakavaksi ja testien pariin. Täältä voit testata etiikkasi!

Oma tulokseni alla – no joo, eh tuota. No comments! Mutta aika kiinnostavaa silti.

VERTAILUN TULOS

Mielipiteitäsi lähimpänä oleva filosofi on Väinö Linna (1920-1992).

Alla 3 lähintä filosofia ja osumisprosentit:
1. Väinö Linna 80.0%
2. Jean-Paul Sartre 79.0%
3. Wolfgang Fritz Haug 74.0%

Ajatuksiasi eniten vieroksuu Carl Schmitt 36.0%

Myös seuraavat 3 mielipidevaikuttajaa olivat lähinnä omaa vastaustasi:
1. Ylilääkäri Jorma Palo 74.0%
2. Säveltäjä Einojuhani Rautavaara 72.0%
3. Toimittaja Salla Tuomivaara 70.0%

Ruokarapoa tietysti sen verran, että eilen tein kookoscurrytipua ja tattaria, kahden päivän eväksiksi. Sen verran maistoin, että kaikki oli kohdallansa. Pakastin on melkein tyhjä, siellä makoilee enää yksi iso lihakimpale, jolla en oikein osaa tehdä mitään!

Ai niin, tuolla kyseltiin miksi aloitin blogin pitämisen? No ihan siksi, että vietin päiväni kommentoiden muiden blogeja niin paljon, että kävin varmasti jo hermoille. Joten paras tapa kuluttaa aikaa ja sanoa omat pienet ja typerät mielipiteensä on perustaa oma blogi ;D Siitä se lähti, ensimmäiset tekstit ovat aika kaameita, myönnetään. Mutta kai tälläkin oma pieni lukijakuntansa on, vaikka en järin suuria ajattele enkä rapotakaan, en ole kansalaistsuurnalisti enkä –vaikuttaja!

-----------------------------------

Purrrrrrrrrmenta vaa, kavrut! No nih, nyt alko safkaki parantuu täss torpass. Eile mami anto mull broiskuu, iha kunno biiti. Mun miälest se tiätty oli iha liika vähä, mä oisin voinu syädä sen kokonaaki. Mutt se väitti, ett sitt sill itellee ois jääny mitää. No ei kai, se oli piän paketti, ois sen voinu mulle antaa! Mä olin kyll sitt tyytyväine, mmm. Mutt mami aivasteli ja aivastelee nytki, nii ni se laitto partsin ove kiinni. Arvatkaas oliks tylsää, mä päässy yälläkää käymää siälä. Karmeet kissan kidutust tommone. Se on vissi hankkinu jonkinmoise kesälunssan, toivottavast ei tartu munhu. En tykkää. En menny sen nassu viäree sitt goisiinkaa, lojuin sen koipiste viäress vaa. Sain aika rauhas goisii, toi vaa pöpelsi jotai, ku mä yriti herättää sitä yälä. Hirmu kauan meni, ennenku se suastu nousee ylös. Hei, huamenn mamill on kauppapäivä, jee. Mä saan taas heekkui ja jotai kivaa, ihan varpisti. Aina se tua jotai, tois nyt mullekkii muuta ku tavallist kissimuanaa! Kummisetäki kävi ja mä näytin sille mun leikkijuttui ja se vähä yritti taas leikkii – ei se osaa, ei. Mami osaa paremmi! Hmph, mä vaa odotan taas, ett Poika tulee käymää, nii ja Pojan Reppu. Mull on ollu vähä tylsää tää viikko, ku mami oon vaan siäl tyä-nimisess paikass ja sitt se on ihan väsy, ku tulee himaa. Ei se jaksu melkee mitää. Tarttis kyll keksii jotai, ett se vois olla enempi mun kans! Voiskoha se ottaa mut mukaa sen duunii? Hei, toss oli hyvä idis. Mun tartteeki kysyy. Täss fotoss mä vedän aamu-unkkoi mun pikkusoffall...

Aika sidee, eiks? Kliffaa melkeen viikon loppuu, toivottavast tänää suulis skriinaa jo – ees vähä. Huamisee.

---------------------------------

Vincent, en oikein tiedä tuosta kissan työhön ottamisesta – voisi olla erikoisempi yllätys!

Päivän slogan: Kun luen, olen!

Päivän biisi: Take Me Home Country Roads

Luettua: Günter Grass – Sipulia kuoriessa, tämähän oli se opus, josta nousi mekkala Grassin natsimenneisyydestä. Suosittelen lukemaan! Tämä on elämänkertaa aivan lapsesta lähtien, lapsesta, joka halusi mukaan sinne, minne muutkin eli ns. Hitler-nuoriin. Lukemalla selviää aika paljon. Grass tuntuu kantavan koko Saksan syyllisyyttä vieläkin siitä, että hän ei kiinnittänyt huomiota tiettyihin tapahtumiin eikä toiminut toisin. Mutta – hän oli armeijassa, jossa oman pään mukaan toimisesta oli seurauksena ollut välitön teloitus. Eli, minä pidin tästä kovasti ja suosittelen muillekin! Ei, tämä ei ole ahdistavaa eikä painostavaa luettavaa, tosin sisältää paljon viittauksia aikaisempaan tuotantoon, joka olisi ihan suotavaa tuntea, mutta ei ole mikään ehdoton edellytys. Harri Karu – Platoland.com, kirja tietokonepelistä, jolla on ilmeinen tarkoitus. Tosin se ei oikein tunnu selviävän kirjoittajalle itsellekään ja minäkin tässä mietin motiiveja tämän julkaisemiseen. Ei kehno, mutta mikä on kirjan ns. sanoma? Pelien turmiollisuus, joidenkin pelien erinomaisen kasvattava ja kohottava vaikutus, suuri filosofinen totuus vai mikä? Tämä jää jotenkin auki. Kokonaisuus on hajanainen ja olisi vaatinut mielestäni uutta koostamista. Ilmeisesti itse kirjoittaja on kovin nuori, toivottavasti hän seuraavaksi jaksaa kirjoittaa tekstiänsä uudestaan. Nyt tuntuu, että se jää siihen, millaiseksi se on ensimmäistä kertaa kirjoitettu. Lisäksi kirjaan sekaantuu myös joukko larppaajia, pahiksia ja hyviksiä jne. – kaiken kukkuraksi. Eli liikaa tavaraa tässäkin. Muuten ihan kelvokasta luettavaa, hiukka tuntuu, että uskontoa ja filosofiaa riipoisi tuolla takana, mutta ei se minua haita. Kuitenkin peleistä on niin vähän tämän tyyppisiä kirjoja, että tämä häviää edelliselle eli Devoted Souls – peliromaanille kevyesti, ikävä kyllä. Silti kannattaa lukaista, jos nyt ihan silmien eteen sattuu...
 
                                            

                                 TOIVO, USKO JA MUUT - TÄNÄÄN ON TORSTAI!
                           

KESKIVIIKON KEHITTÄVÄÄ BLOGGAUSTA =b

Olisi luomulähiruokaakin tuossa tarjolla, kun sitä nyt pitäisi kovasti suosia ,D Helkkarin iso rusakko viihtyy joka ikinen aamu meidän pihallamme ja puputtaa jotakin, hmmm. Lisäksi näin eilen sieniä pensaiden alla, tosin lajin varmistus on hiukka epävarmaa. Mutta jospa juoksisin (eipäs naureskella siellä!) kiinni sen pupun, vääntäisin niskat nurin, nylkisin ja laittaisin riippumaan ja sitten poimisin sienet. Ajatelkaas, uunipupupaistia sienimuhennoksen kanssa, aito itse tehdyn maku (ja varmasti myös tuntu). Kissakin pitäisi... Sen jälkeen voisi olla myös kivaa, sienistä riippuen. Ajatelkaas, mitä kaikkia mahdollisuuksia meillekin tarjotaan. Ja sitten käydään Rismassa, SS-marketissa tai Liiterissä, nih! Omatekemä kunniaan, metsästys, kalastus ja sienestys – kun vain pääsisi liikkeelle. Olisi se tietty kivaa sanoa taksolle, että ajaa sinne-ja-sinne, noutaa voi sitten tämän-ja-tuon polun päästä 3 h kuluttua. Mitenkähän pastat Iisalamessa menisivät sekaisin? Että nyt se hullu pilkun seksuaalinen hyväksikäyttäjä ja ainainen valittaja käy jo noukkimassa sieniäkin taksolla =O Kohta voisi olla toisenlainen "takso" ovella ja kivoja kavereita kans.

No, tässä alkaa kaipailla sienestystä ja semmoista kivaa, sosiaalisen elämän lisäksi. Näin unta, että hyvin entinen poikaystäväni otti yhteyttä ja teimme treffit sellaiseen kivaan kapakkiin. Minulla oli joku ystäväpariskunta mukana. Ravintelin idea oli se, että siellä oli mahtava sauna, jossa sitten saunottiin valtavan isot pyyhelakanat päällä (koska minäkin pystyin kietoutumaan siihen) ja sen jälkeen siirryttiin varsinaisen ravintelin puolelle ottamaan drinksua. Tämä ex-poikaystäväni oli tuolloinkin jo raittiihkoa lajia, hän ei ottanut mitään ja oli autolla liikkeellä, joten minäkin solidaarisesti pysyttelin ilman siideriä. Sitten lähdimme autolle, jonne piti kiivetä oudon rankakasan yli – se oli pysäköity jonnekin metsän siimekseen. Minä hyppelehdin siitä ketterästi autolle ja uni ikävä kyllä loppui siihen, kun istuin lämpöisessä autossa ja lähdimme jonnekin mukavampaan paikkaan... Höh, olisi nyt näytetty edes enemmän tämmöistä kotivideota. Ei ollut hullumpi! Aloin heti miettiä, missä tämä kaveri nykyään mahtaa vaikuttaa *tsihih*.

Varastolla oli eilenkin hiljaista. Taustalla muhivat vielä ne pari juttua, jotka varmasti tulevat ulos tällä viikolla, joten odottelemme rauhallisesti. Yhdellä kollegalla toiselta osastolta oli jo kirja mukana töissä ,D Minä puolestani kopieerasin ja vähän mapitin – hyyyvin rauhallisesti ja huolekkaasti sekä tein pikkuisen normitöitä. P-P kävi jossakin vaiheessa ilmoamassa, että jos hänen lomansa aikana ei muilta osastolta tule avunhuutoja ja päivällä ei ole tekemistä, on lupa häipyä tiehensä – kohtuuden rajoissa tietysti. Sanoinkin heti, että aion ensi maanantaina lähteä aikaisemmin, ehkä parina muunakin päivänä. Muuten kerroin siivoavani työhuonetta ja lueskelevani erinäisiä asioita, noin tutustumismielessä vielä. P-P oli tyytyväisen oloinen ja siunasi aikomukseni. Lupasi, että saan käyttää ihan omaa järkeäni =O

Taksorapoa sen verran, että sama tuttu kaveri aamutaksona taas – nyt myöhästyi vain 5 min ja kehui petraavansa päivä päivältä tulosta. Ymmärrän, hän tuli lomalta vasta maanantaina ,D Iltapäivän noutotakso oli 1 min myöhässä, tuttu kuski, joka ei tarvinnut neuvonta-apua vaan kurvasi pihaan turhia jorisematta. Nopeaa, helppoa ja kätevää. Tämä kuski on taas sellainen hiljainen ja kohtelias kaveri eli jos asiakas ei ole puhetuulella, ei hänkään aloita jotakin tyhjää keskustelua. Sopii minulle erinomaisesti.

Welhottaren residenssistä ei uutta, nukahdin aikaisin, mutta heräsin taas pariksi tunniksi siinä välissä. Normiunta 4.5 h. Sitten olkapää- ja koipikivut herättivät – ja tuo karvatakamus! Kummisetä lupasi viedä Huutis-myyntini postiin ja samalla hakea kirjastosta varatut kirjat, niitä ei nyt montaa ole. Taidan huomenna ruokiksella käväistä Varaston lähikirjastossa ihan vaihtelun vuoksi, jospa siellä olisi jotain kesälukemista tarjolla. Varaukset eivät nyt oikein kierrä nopeasti. Minä en ymmärrä, kuinka joku voi pitää varausta jopa kuukauden. Ei kannattaisi silloin varata, voisi odottaa normikiertoa – ilkeä minä!

-------------------------------------



Purrrve, kaiffat! Mä oon nyt kyll vähä möksönä, ei siis tullukkaa jauhist eile. Ziis, hei, toi mami duunas samaa safkaa täks päiväks omaks evääks, siis niinku vanhoi jämii. Siin mä sitt vaa tsiigasi – ei jauhist, ei mitää. Sain mä sitt semmost riistaa hydelössä, oli seki ihan njamskista. Nii ja mamiska siivos mun kaikki ruokapaikan tavarat ja sillee. Uusii raksui tuli ja raikast vettä, puhdas lautane ja sitt se luuttus viäl sitä lattiaaki. Ett mun ois kivempi syädä. No joo, olkoo ny tän kerran sitte. Mutt tänää mä haluun jotai muuta, mamiiih! Hei se sano, ett sill on pakkasess viäl roipentelii, se vois tekee siit jotai vissii. Sitt mäki saisin taas oikeet muanaa. Juu, muista hei mamiska kilti ottaa se sulaa, enneku lähret, jooko? Joo hei, se lupas. Lällislää, mä saanki broiskuu illalla, semmost naturellii viälä! Mun melkee parast heekkuu >o<. En mä kyll ala sitäkää, ett eilenki melkee koko päivä tuli vodaa, ihan snadist ehti olla partsill, ei kliffaa. Mä sitt goisin bases mialuummi. Siält mä tulin sillonki, ku mami tuli himaa. Sitt me mentii taas älden aikasi goisii. Onneks mami kuiteski taas jakso ees vähä rapsuu ja kaikkee kivaa, mutt oli se taas levotoine. Heräili ja pungers ylös. Mä siirryin sitt tonne sen koipiste viakkuu goisii, ku se vaa oli ylhääll ja duunas jotai, hei siis keskell yätä. En tajuu aina noit ihmisii! Ett meill ei tosiaa mitää erikoist. Paitti ett mami on kyll pettäny mut! Se oo kertonu mistää puputtimest, ku on tual pihall. Mä tahon tsiigaa sitä, mä oon suuri metsästäjä, mä tapan sen. Mä syän sen. Mrrrr! Ai nii, mutt ku mua ei päästetä ulos, no tota nii, jos yrittäis taas karkaa... Mami taaskaa ottanu fotoi, tommose mä löysin sitt.

Kliffoi sadepäivii, jos ei kerta aurinkost tuu – höh! Huamisee.

------------------------------------

Vincent, valitettavasti minulla ei ole valtuutuksia sateiden ja auringon suhteen!

Päivän slogan: Miksi lukea, opiskella ja kehittää itseään kun valehtelemalla pärjää paremmin?

Päivän biisi: Hunningolla

Luettua: Sirpa Kähkönen – Lakanasiivet. Tuota, minä en ihmeemmin pitänyt. Tarkoituksena on ilmeisesti ollut kuvailla tavallista siviilielämää eräänä päivänä, kun Kuopiota pommitetaan. Toki, kuvaus käsittelee sitten kaikkea; lastenhoitoa, vanhuksia, hankaluuksia asioiden järjestämiseksi jne. Sekä tietysti tuntoja pommituksen aikana, sen hetken tapahtumia ja jälkitoimia. Mutta eikö näitä kirjoja ole jo kirjoitettu aivan liiankin kanssa, tässä ei ole mitään uutta tai raikasta, jota tuoda esiin. Eli suosittelen vain niille, jotka pitävät evakkotarinoista ja sotaromantiikasta. Muut voivat lukea arvostelut ja toimia niiden pohjalta. Toimii vain, jos muuta lukemista ei ole! Vesa Heikkinen & Tuure Hurme – Hölynpölynimuri, siivoa ja tunnista kielellinen humpuuki! Aika hauskoja (ja todellisia) esimerkkejä. Suosittelen kaikille työssään ja työkseen puhuville ja kirjoittaville (ja näitä tuotoksia lukeville), erityisesti *köh* eri firmojen ja virastojen työntekijöille, jotka ovat sellaisessa asemassa, että tuottavat tekstiä. Kielestä kiinnostuneille myös sopiva välipala! Johan Sarlinn – Kolja, ei, älkää lukeko tätä... suosittelen, että ette edes koske ilman tunppuja. Tarina käsittelee Venäjänkauppaa, ainakin pohjimmiltaan. Välillä hypitään taaksepäin DDR:än ja Stasiin asti, samoin KGB:n. Jutun hyvikset lähtevät korjaamaan firman tilannetta Pietariin, jossa sitten seuraa takaa-ajoja, kauniita naisia, vaarallisia tilanteita, vakoojia jne. Venäläiset ovat tietty pahiksia, lahjottavia roistoja, tappajia ja pettureita. Nyky-Venäjää ja Neuvostoliittoa mollataan täpöllä, tietty. Argh! Kömpelösti kirjoitettu, täynnä kirotusvihreitä – ja taas oikoluku tekemättä, pilkut ja pisteet seilaavat omaa rataansa! Prkle, uskoisitte nyt jo. Eli en mitenkään voi suositella mihinkään tarkoitukseen (jollei nyt tueksi horjuvan kirjoituspöydän jalan alle).

                                          

                                  KYLLÄSTYTTÄVÄÄ KESKIVIIKKOA!