Sateista aamukuloa taas, heippa vaan! Ropisee, kissa märisee, minä tiuskin. No, sammahdin kyllä jo alkuillasta, joten kai tuo normiuni tuli täytettyä. Kututtaa vain nousta siihen aikaan, kun muut sulkevat kirjansa ja köllähtävät petiin. Mutta minähän olenkin erilainen muori.
Tämä muori soitti eilen heti aamusta sos.tstoon vammaisasioista vastaavalle neiti T:lle, joka oli ylen hämmästynyt siitä, että korttizydeemi ei toiminutkaan. Hän oli muuttanut korttitietoni perjantaina – ja kas, ne olivatkin päivittyneet välittömästi. Lupasi soittaa HMPK:n ja selvittää tilannetta. Soitti sitten heti minulle takaisin ja kuten arvelin, HMPK:n Järjestelmä ei suostu ottamaan kahta päätöstä yhtäaikaa. Eli neiti T. oli kovin huolissaan, voinko maksaa itse eiliset matkani ja laskuttaa sitten heitä, suoraan hänelle paperit niin rahat ovat tilillä tuotapikaa. Ihmetteli vielä, että HMPK:n Järjestelmää ei muka voi ohittaa manuaalisesti. Lupasi vielä soitella uudelleen sinnekin, kun sanoin olevani muistakin palvelun käyttäjistä huolissani. Minulla oli käteistä sen verran, että pääsin töihin ja nostamaan automaatilta rahaa. Taksossa kun ei käy esim. Visa Electron, muistutin vielä, että siellä joku vanhempi tai vammaisempi käyttäjä voipi olla hyvinkin hädissään tilanteesta. Lopputulos oli siis se, että sos.tstosta neiti T. oli hyvin pahoillaan ja huolissaan. HMPK ei kommentoinut minulle tilannetta mitenkään muuten kuin tilaamalla normimatkat tästä päivästä lähtien. Että näin! En siis haukkunut sos.tstoa sen kummemmin. Siellä päässä ei ole vikaa. Se kuuluisa HMPK:n Järjestelmä vain ei toimi asianmukaisesti (tai sitä ei osata käyttää oikein, olen varma, että tuon voi ohittaa manuaalisesti!). Ja jos Järjestelmä ei toimi, eivät HMPK:n työntekijät omaehtoisesti ala selvittämään yhtään mitään. Että siinä sitten makselin taksot eilen itse. Hassua, matkat tulivat halvemmiksi, kuin HMPK:n tilaamana =O
Juu, itse asiaan eli Welhottaren tuhluuttaminen Hakaniemessä. Heti ensiksi, ei, älkää ihmeessä käykö siinä Siltasaarenkatu 14:n sisäpihalla olevassa Basaarissa, jossa on ALE. Ettehän? Siellä on paljon yököttäviä, isoja ja erikoisia rättejä pilkkahintaan. Ei, siellä ei kannata käydä! Minulle siellä myytiin väkisin Polgaran sininen tunika/mekko, sellainen joka koolle sopiva. Oikein kaamea! Ja hirveällä hinnalla, 10 juuroa maksoikin, kaupanpäällisiksi sain semmoisen muotikassin *tsihih*, kuin olisi ostanut iltapuvun. Myyjätkin olivat kammottavan ystävällisiä ja kohteliaita. Eli ei, en suosita, en missään nimessä *usuttaa*. Yrjänältä hain shampoota, käsirasvaa sekä lopultakin löysin kunnon hohkakiven, jolla vedellä koipisia. Sen lisäksi lahjuksina tuli korua, olkaväskyä, vartalovoidetta sekä iso pänikkä suihkugeeliä. Eli lahjuksia oli enemmän kuin ostoksia. Hallista hain hoviroiskehankkijalta kilon roiskeita, lähes pelkkää lehmää ja tipua. Hyvejä (Vincent purisee myöntävästi taustalla)! Vii Voanissa oli hirmuinen tunku asiakkaita. Sain kuitenkin pariksi viikoksi tofut, chilikastikkeet, soijat ja mausteet ym. kasseihini. Mmmm. Tänään teen, kas ja vaihteeksi, tofuwokkia ,D Kerrottakoon kiinnostuneille, että joka paikassa sain menemään rahulia suurinpiirtein saman verran eli noin 10 juuroa tai vähän yli. Hassua. Hallissa meni vain vähän yli 2 juuroa. Welhotar oli kotona jo 13.30 erinomaisen tyytyväisenä. Eikä pelkästään ostosten takia vaan myös siksi, että kun tilaa itse takson, se myös tulee heti! Olipa mukavaa, ettei tarvinnut seisoskella ja odotella. Lisäksi näin paljon ihmisiä! Erilaisia ihmisiä, se tuntui kovin oudolta näin äkkiseltään.... Jos olisin nähnyt jonkun tutun, olisin voinut vielä jäädä torikaffellekin – yltiöpäinen sosiaalisuuspuuska iski. En vaan keksinyt, kenelle soittaa keskellä päivää ja hoputtaa heti liikkeelle. No, ehkä joskus toiste.
Kotona lepuuttelin koipia, eivät ottaneet retkeä aivan kovin pahakseen, vaikka kävelytinkin itseäni yli normien. Crocksit, nääs ,D Ja jälleen taidokas ajoitus mömelöiden, ruuan ja kaffen ajoituksen kanssa – lääkitys on kuulkaas taitolaji. Sitten tein roiskeista, porganoista, sipulista ja hottismausteista pienen läjän apetta, kylkeen keitin hirssiä. Kyllä tattari on parempaa – hirssi sopii silloin tällöin syötäväksi. Eli sitä siis tänään eväksenä. Vincent sai osuutensa ja ahmi... ei kuitenkaan liikaa.
Ja taas tästä keräämään papereita ja valmistautumaan Varastopäivää varten. Yllättäen hra S. olikin töissä, samoin kakkospomo. Meitä onkin 5 - 6 ihmistä siis osastolla pitämässä putiikkia pystyssä. Mitään radikaalia ei kuitenkaan ole tekeillä.
---------------------------------
Purrrrrrrrmenta kaiffat taas! Hei, nyt se mami teki kerranki niinku mä pyysin. Se toi ison pussukan niit roiskeit. Semmosii hyvei, mitä meill koskaa muute ei osteta. Mä sain sitt biittei erilaist lehmää ja tipuu, semmosii piänii biittei. Njammmmmmmm. Mä oisin voinu syädä enempiki, mutt ku mami pelkäs taas, ett mä oksun. No joo, kyll mä pistelinki ne aika vilkkaast nassuu, ku ne maistu nii hurrrjan heekult. Kerranki semmost, mitä ei muute ikinä saa. Vaa sillo, ku mami käy tommosell retkell. Kävis useemmi! Se vaa sano, ett ei se voi. Korkeintaa yks kerta kuukaudess. En tajuu, senku ajelee vaa sinne ja ostelee >o< Miksei se vois? No, sain mä sitt lisäks viäl iha kissimuanaa illaks ja yäks ja napikoit. Ja mamin viäree goisii. En kyll ollu kauaa, ku kelli oli vaiks kui vähä ja mä menin viäl partsill ottaa suulist ja sitt vähä leikkii mun punasill mylpyröill. Mami simahti ja kuarsas vaa. Mä sitt herätin sen kahdelt. Se puhu taas rumei. En kehtaa toistaa. Mutt ei se mulle ollu oikeesti vihane, sano vaa, ett oisin voinu goisii. Mutt ku ei nukuttanu. Mä tahdoin mamin hereill ja nyt se on sitt hereill, just niinku pitääki ja mull on seuraa monta tuntii, ennenku se lähtee sinne töihi. Mä tarviin seuraa, hei, ku mä joudun kerta olee yksi himass koko pitkän päivän – aatelkaa nyt, mä pidän torppaa pystys, vahdin ja oon valpas ja sillee. Se on piänell kissill kovaa puuhaa (toim.huom. ai, että siinä nukkuessa vahditaan taloutta?)! Ja paljo muutaki tekemist on tiätty, sitt pitää valmistautuu siihe, ett mami tulee himaa *virn*. Täss on taas foto must tuall partsill, ku siäll mä enimmäksee nyt oon ollu.
Melkee samanlaisii fotoi näköjää tulee, mutt mitä mä voin sille, ett toss on nii kliffaa makoilla suulikses! Kliffaa päivää, vaiks just nyt siäl sataaki. Huamisee.
------------------------------
Vincent, torpan suurin ahnimus ronttimus ;D
Päivän slogan: Jos on pakko mennä töihin, mennään edes rehvakkaasti taksilla!
Päivän biisi: A Coat Of Many Colours
Luettua: Dean Koontz – Odd Thomas, Hiljaisten kaupunki ja Odd Thomas, kuolleiden kasino. Nämäkin uudelleen luennassa. Kuten jo aikaisemmin sanoin, Koontz parantaa tahtia vanhetessaan ja nämä ovat jo oikein mainiota kauhua ja outoja asioita. Odd kun sattuu näkemään myös kuolleita, enneunia ja yleensä ennakoimaan asioita. Suosittelen kauhusta ja oudoista asioista pitäville. Ei, näistä eivät yöunet mene! Ja myös uudelleen luettavana Karin Alvtegen – Häpeä, psykologisesti tarkka kuvaus pelosta, ankarasta uskonnollisesta kasvatuksesta, häpeästä ja syyllisyydestä. Tämä ei ole dekkari, vaan rankka kertomus kolmesta naisesta, joiden kohtalot sivuavat toisiaan. Lopputulos ei ehkä ole onnellinen – tai mistä sitä tietää... tilanne jää jotenkin auki! Kiinnostava, erilainen, ahdistavakin, mutta suositeltava opus kaikille.
VUODEN PUOLIVÄLIÄ VAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti