TÄMÄ EI NYT OIKEIN JAKSAISI TÄLLÄKÄÄN HIEKKALAATIKOLLA!

Apua, minut tunnistettiin taas eilen. Livenä. Tämä bloggaaminen on vaarallista, ai miten niin anonyymiä – kysyn vaan. *etsii epätoivoisesti irtokorviaan* Ei tarvitse kuin olla riittävän omituisen näköisenä Serkkujen lähettyvillä, lukea kirjaa Crocsit jalassa ja odotella taksoa, jo tullaan kyselemään ,D Matala, salaperäinen ääni kuiskaa korvaani: ”Oletko Polgara?”. Käääääääääääääääk! No, joka tapauksessa, oli mitä suurin kunnia tavata! Ehehheeheeh! Ei kun joskus uudestaan, ehkä...

Ja sitten itse väninäosuuteen. Kuten arvasin, työarvaushoitaja oli just sellainen. Tehän tiedätte! Olin vastannut alustaviin kysymyksiin aivan todenmukaisesti. Jo se on huolestuttavaa, kuten varmasti arvaatte. Hän on huolissaan ja ei kun tilaamaan aikaa lääkärille. No, maanantaina lekuriin. Ei paha, oikea olkapää on edelleen stanallisen kipeä, tänä aamuna varsinkin. Mutta sitten. Labratulokset, ne olivat kaikki normaalien rajoissa, hiukka ylärajoilla, mutta normaaleja kuitenkin. Siitä riemua sitten irtosikin, että miten ne voivat olla tällaiset, jos syön kasviksia ”muka” niin paljon. No joo, ohjeena vedellä rasvaa nassuun =O Mutta kun minä en tykkää mistään semmoisesta leivän päällä.... enkä oikein ruuassakaan. Maksa-arvot olivat suorastaan alhaiset, kas kun ei kehottanut juomaan. Verenpainearvot olivat myös normaalien ylärajoilla, hänen mielestään korkeat. No, tarkistin vielä asian – kyllä ne normiluokkaan menevät. Ei ehkä tullut leidille mieleen, että minua ketutti siinä vaiheessa jo rankasti. Enkä minä jaksanut enää selitellä muutamaa muutakaan asiaa tälle hyypälle. Ei, hyyppä ei sinänsä ollut pahin hyyppä, mutta hyyppä kuitenkin. Eli kaikkihan tässä menee taas paashaksi. Toivottavasti lekuri keksii maanantaina jotakin olkapäähäni! Heräsin yöllä nimittäin taas sietämättömiin kipuihin.

Enkä minä muuten jaksa tänään päivittää tämän enempää, minä taidan mennä yrittämään lisäunta. Olen aivan repopoikkiväsy, univäsy siis myös. Että ehkä myöhemmin lisärapoa tai jotakin, jos jaksan. Jos en, ehkä huomenna. Tämä johtuu vain ja ainoastaan kehnosta nukkumisesta... sorry folks!

Ei, ei sitä lisäunta tullut. Ei tule nyt muutakaan, en jaksa irrottaa itsestäni tänään edes päivitystä.

Todennäköisesti olette siitä iloisia ja onnellisia – kerrankin se akka ymmärtää, että ei jatkuvasti valita ja jaanaa niitä typeriä juttujaan omasta tapahtumaköyhästä elämästään. Ja Vincentiinkin kaikki ovat jo kyllästyneet, saati sitten kirja-arvioihini ja muuhun asiaan liittyvään.

Mutta huomenna on – suuri ehkä – uusi päivä!

                                                  

                                                                EI JAKSA, EI PYSTY!

MINÄ VAIN VALITAN JA KÄNISEN - MUUT SAA SILITTÄÄ

Just joo, pikkujenkkilässä tapahtuu taas. Kyllä minäkin vihaan ihmisiä, mutta en minä sen takia asetta hanki. Niin helppoa kuin se olisikin. Kyllä sanan ja netin säilä on aivan riittävä, paljon tehokkaampi myös! Ei, en halua olla ilkeä kenellekään enkä pilkata ketään tai kenenkään oikeaa surua. Uskokaa pois. Mutta minua sitten nyppii tämä kriisiapujuttu – kuka tahansa Möhkä Kättönen täältä Malmilta on niiiiiiiiiiiin järkyttynyt, että tarvitsee justhetikohta kriisipuhelinapua. Ja pääkaupunkiseudun koululaiset – miksi ihmeessä? Tämä ei ymmärrä. Kuka tarjoaa kriisiapua, kun täällä kaverit hyppivät junan alle, vetävät itsensä kaulakiikkuun tai muuten vain lopettavat tupakanpolton kerralla? Kysyn vaan? Ei kukaan, ei niin yhtään kukaan. Jos menet arvauskeskukseen, sinulle nauretaan. MTT:ssa jonotusaika on 3 - 6 kk, eikä kaverin kuolema ole mikään ongelma. Ei edes läheisen kuolema, ei todellakaan. Nimimerkki: Kokemusta on! Päivän saapi olla pois töistä, 30 kpl:n mömelöreseptin saa – siinäpähän hoidat itsesi kuntoon. Veikeää tämä elämä, perkele! Tämä asia on tämän lokin osalta hoidettu nyt pois päiväjärjestyksestä...

Ennemmin tietysti valitan itsestäni. Sehän on paljon läheisempää ja tärkeämpää. Tänään pitäisi olla työarvaushoitaja, ketuttaa jo etukäteen. Minulla on peukalonhangallinen dokumänttejä mukana, varmuuden vuoksi. Tiedän tasan, mitä tekstiä sieltäkin tulee, argh. Eilinen päivä oli itse prleestä, kiirus kuin mikä ja koipia sekä kättä särki täpöllä. Jep, olinhan minä tehokas. Tosin poistuin välillä manailemaan muualle (-> eriöön...) ja kiroilin ääneen huoneessani. Jotkut kun edelleen kuvittelevat olevansa tasa-arvoisempia kuin muut. P-P itsekin ns. rehkii, tyytyväisenä varmasti, tottakai. Ja ruoskii alaisiaan täyttämään tilasto-odotukset. Kas, kuukausi lähenee loppuaan, voihan mähnän änkeröiset! Tässä viikon vielä pitää siis tosi hytinää. On se kiva, että saa puuhastella niin prleesti hvtin pienen palkkansa eteen. Kyllä – minä olen erittäin katkero, minä myönnän sen.

Ketuttaa sekin, että jotkut pyyhältävät töiden jälkeen sieneen ja esittelevät sitten saaliitaan. Minä kuolaan, mutta katsastan ylen eväitä ja kehun omaa kesäkurmitsamättöä – ihan itse pyydetty kesäkurmitsa. Pitäkää sienenne, prle. Voi että, kun pääsisi kävelemään - te ette voi ymmärtää! Mutta ei, eilenkin jo Varaston käytävät alkoivat tehdä tenää (ei tenaa!). Horjahtelin kuni Bambi sillä liukkaalla jäällä ja onnuin vauhdikkaasti eteenpäin. Enkä mene ostamaan sieniä torilta, se on mautonta ja kaikkien periaatteitteni vastaista... en, varmasti en osta! Tuota, paitsi, jos eteläisestä naapurista oikein edukas vaihtoehto eteeni väkisin tungetaan, suostun ehkä mahdollisesti harkitsemaan asiaa =I

Hah, Belgarion oli käynyt päivällä ja hakenut pakettini. Jep, jep. Tekstiilipakettihan oli aivan mainio! Lähtisiköhän tuosta näytettä kuvaksi asti, täytyy tarkistaa. Kenkulit olivat numeroa liian isot, taidan vaihtaa ne eli palauttaa, täytyy kokeilla vielä kertaalleen. Kututtaa, tilasin samaa numeroa kuin sandaalitkin. Olisivat maininneet, että malli on isompi! Tämä ei ole siitä mitenkään ilokas. Mutta asiat on siis hoidettu ja myös lähtevät paketit menneet. Vähän rahaakin on tulossa tilille (se, minkä siis iloisesti kulutin jo noudettuihin tarpeisiin). Toki usutin Belgarionia maistamaan kotona piirakkaa jne. En arvannut, miten siinä kävisi. Iltaruokaa oli äärivähän, vain pieni nokare ja tein sitten pari leipää. Olisin ottanut jatkoksi jonkun pienen makean. Tuota – kaapeissa oli vain näkkileipää, kaikki makeaan häivähtäväkin oli napsittu parempiin opiskelijasuihin. No, ei haita, söin kirsikat pois kuleksimasta ja tänään pääsenkin käymään taas Serkuissa ja täydentämään varastoja.

Minä en jaksa enempää – olen raatopoikki ja kello on 3.02. Ei näissä päivityksissäkään ole mitään järkeä, paitsi että tiedän, monesko ja mikä päivä on menossa. Ei kun vähän lepäämään... eipäs, keitänkin toiset kaffet. Ei minulla ole mitään sanottavaakaan. Minä olen vain tyhmä toimistorotta, joka ei tiedä mistään mitään!

----------------------------------

Purve, kissit! Mä oon siis hei iha järkyttyny. Poika kävi eile, ku mä olin yksi himass. Mä luuli, ett se tuli mun takii. Ei muute tullu. Se raahas tänne oikeen järkkyison paketi. No, onneks se vähä aikaa kuiteski seurusteli munki kans. Mutt sitt tuli mami. Ja avas ne paketit. Kammo, hei, vähäks mä sain hepulit. Mä pelästyi nii, ett oon viäläki iha öööööööönä! Se vaihto lakanat ja nyt mä en löydä ees itteeni niitte seast. On ku yhen maan lipun sisäll makoilis. Ja päiväpeittokaa ei sovi mun väreihi, mä taidan merkkaa sen tänää ku toi yks lähtee. Suihkuttelee sitt mitä suihkuttelee, mutt järkylt siis näyttää. Tiädä taas mikä toho on menny. Mäkää saanu mitää heekkui, tavismuanii vaa. Ja taas toi pyykkäs ja kävi ruiskus. Ihme hykieniaaki harrastetaa joka väliss. Mamill ei oo kaikki himass ny. Siis toi sänky! Mä en osaa kissikiälell ees sanoo, mitä mä siit funtsin hei. No, voi siäl yälä goisii, ku sitä ei kerta näke, mutt muute – mä en suastu laittaa siit fotoo. Orja voi laittaa, mutt mä toivon, ett ei. Antais olla ees vähä aikaa, ett ehtii tottuu! Järkyttää nyt kissii tolla tavalla... mä yriti esittää, ett jos vaiks toi eile iltane aurinko viimene silaus tualt taloi välist fotoks, mutt se sano, ett se ei näy oikee. Ei välii, mutt ei mein sänkyy, mami, eihä, pliiiiiiiiis....

Kliffaa keskimmäist viiko päivää ja huamisee!

------------------------------------------

Vincent, kerrankin sain sinut järkyttymään – kissan ilmeet olivat kieltämättä vinkeät, ovat muuten vielä nyt aamullakin. Perusturvallisuus lienee järkkynyt pahemman kerran ,D

Päivän slogan: Kaikki on vaarallista, mutta kaikkein vaarallisinta on elämä!

Päivän biisi: All The Young Dudes

Luettua: György Dragomán – Valkoinen kuningas, tuota, enpä oikein pitänyt. Tätäkin on jossakin hehkutettu, mutta ei ole minun makuuni. Tarina pojasta, jonka isä on vankileirillä, eletään ”jossain kommunistisessa Itä-Euroopan maassa”. Pojan elämän täyttävät koulu ja leikit sekä tietysti harrastukset, ohjatut sellaiset. Valtio kuitenkin tarkkailee kaikkea, kansalaisten jokaista liikettä ja väkivalta sekä lahjonta ovat arkielämää. Tuota – siis jotenkin tämä ei nyt toimi. Tyyli on nihkeää, tekotaiteellisen lapsekasta. Kieli ja tarina eivät mielessäni kohtaa millään tasolla. Eli, en suosittele. Kyse ei ole niinkään aiheesta kuin kirjoittajan tavasta kirjoittaa, joka ei mielestäni vain sovi tähän. Alexandra Marinina – Kuoleman käsikirjoitus, lienee 7. Kamenskajan tutkimus... Aluksi en pitänyt näistäkään ihmeemmin. Mutta, nämä ovat omalla tavallaan hauskoja, rikoskirjoiksi näistä ei ole. Pikemminkin minä luen näitä kertomuksena nyky-Venäjän tilanteesta ja sen eri ilmiöistä, ne tulevat esille mukavasti tarinan ohella. Eli tarinasta ei taaskaan ole oikein miksikään ja siitä ei sen ihmeempää. Kirjoja suosittelen kaikille nykyisestä Venäjästä ja sen lieveilmiöistä kiinnostuneille. Joskus näistä löytää käsittämättömän outoja yksityiskohtia. Pitää oikein miettiä mistä on kyse. Silloin pitää kuvitella makaavansa Moskovan liepeillä keskihintaisessa hotellissa (huonossa siis) ja lukevansa näitä valmistautuen huomiseen kokoukseen paikallisen yhteistyökumppanin kanssa ,D 

                                           

                                              KETTUMAISTA KESKIVIIKKOA!

KIPU-, SÄRKY- JA KAIKKI MUUKIN KETUTTAA -POSTAUS!

Ensin ajattelin vain kertoa tässä, että ketuttaa ja särkee. Piste. Sitten ajattelin myös kiusata teitä kaikkia sillä asialla oikein perusteellisesti, ettei se nyt vain jäisi mitenkään käsittelemättä. Eikä myöskään lääkärien suunnaton typeryys (siis useimmiten) ja kaikki muu kiva, vaikkapa nyt unen puute, taksot ja muut perusasiat!

Jep, eli – huomenna on työarvaushoitajan vastaanotti. Ajattelin, josko tänään jo pitäisi soittaa ja varata myös lekuriaika samaan hässäkkään. Tämä käsi on nimittäin äärikipeä, suorastaan sietämättömän kipeä. On se ollut ennenkin, vaatii mahd. piikitystä, mutta ainakin kuuria ja lomaa. Jos sen nyt taas saa ilmaistua näille elukkalääkäreille. Ei minusta ole tuijottamaan suurilla silmillä ja ihmettelemään, että ihanko totta, vai oikein jännetupentulehdus tms. Kun tapana on ollut yleensä suoraan kertoa, mikä vaivaa, jos on tauti ennenkin ollut. Prle, että lääkärit ovat herkkänahkaisia. Työkaveri oli lähellä kuolla siksi, että työarvauslääkäri ei uskonut hänen omaa diagnoosiaan. Eikö prle nyt ihminen itse tiedä, mihin sattuu ja mikä se tod.näk. on, jos vaivoja on ollut vuosia? Ei siis – vaan lekurin mielestä ottaa vaan aspiriinia ja rauhoittuu! Korvien välissähän se, vaihdevuodet tulossa/menossa ja vähän ylikierroksia, liekö peräti masennustakin – ja tuo läskikin tuossa. Ei, ei se voi olla ihan oikeasti sairas, ei sitten mitenkään! Annetaan pari päivää sairaslomaa ja jotain hyvin mietoa särkylääkettä. Kas kun sitä voi ihminen vielä tottua ja jopa addiktoitua särkylääkkeisiin. Eikä se ole sopivaa, vaikka särkeekin joka päivä. Ei kun ulkoilemaan vaan siitä, reippaasti, reippaasti - nyt prle minä hermostun oikeasti!

Prle, ajattelin myös soittaa taholle, jotka mainostavat kurssina jotakin "Tule ystäväksi kivun kanssa" ja "Hillitse kipusi"! Ei saatana näitä hillitä enää meditaatiolla, kokeiltu on. Pitäisi prle mainoksensa jossakin muualla. Welhotar on nyt hyvin krantusti puhuteltavalla tuulella. Se oli hyvin lähellä, että en eilen illalla alkanut päivittää testamenttia ja inventoida ylimääräistä mömelövarastoa sekä etsiskellä Oulun junan aikataulua tässä Malmin korkeudella, prkele, nih! Sen lisäksi, että kipu sattuu, se tekee jatkuvuudellaan hulluksi!

Tee siinä sitten Varastolla töitä. Onneksi ei ole hirveää hässäkkää. Pakko oli jättää osa aamuksi odottamaan. Kas kun – minä vielä unohdin särkylääkkeet eilen kotio! Olin aivan kusessa, en pystynyt iltapäivällä tekemään oikein mitään. Yksinkertaisesti sattui niin kovasti. Täksi päiväksi pakkasin vähän ylimääräistäkin lääkelaatikkoon, varmuuden vuoksi. Kun vielä eiliset muutkin eväät olivat perin köyhät, olin täysin rojuna kotiin päästyäni. Suoraan sänkyyn, mutta pakko se oli ruokakin vääntää siinä tuskissaan. Ja syödä paria ällömakeaa höttömättöä. Alle heitin heti pari kipumömelöä. Olo alkoi parantua, kun sain syötyä ja lääkkeet vähän vaikuttivat. Siis vähän parantua. Ei, minähän en siis parane tästä (mikä ikinä tämä sitten onkaan kokonaisuudessaan) koskaan, että sillekin voipi naureskella ja olla vaikka läpeensä tyytyväinen. Olkaa!

No, Belgarion käy tänään postissa ja tämä saa uusia leikkitavaroita. On illaksi vähän puuhaa (jos pystyy)! Rapoa huomenna, jos onnistuu.

Tämä oli siis harvinaisen tyhjä ja mitäänsanomaton väninäpostaus! Minua edelleenkin vain särkee, sattuu ja juilii enkä pysty ajattelemaan juuri mitään muuta. Paitsi että, työpaikkoja lienee vuoden vaihteessa tarjolla useampia, repikää siitä, muahahh. V*ttu, työkyvyttömälle paskalle, prle.

---------------------------------------

Purrrrrrviska, kissit! Joo, mami kaatu sänkyy ku tuli himaa. Mä jo olin huali, kun mä itte nukuin toss soffan peiton alla enkä heti tullu pois. Ett miks se sinne meni ja mitä se teki. No nous se siitä ja alko väsää safkaa. Ja tiätty, jotai vihannesmättöö, mitää taaskaa kissill. Sain mä sitt uutta puukkimuanaa ja se oli heekkuu. Ja sitt mä istuin vähä aikaa illall partsill, ku suuliski vähä skriinas. Ett ei ollu paha ilta. Mutt toi mami, se on sillee kipee, ett ei sen viakuskaa voinu olla, ku se vaa luki ja puhu rumei ja sano, miss ei voi olla makoomass. Ei sitt voinu, ku mennä sen koipiste taane iha väärää paikkaa. Jäis nyt jo himaa, ei tommone oo enää orjalkaa normaalii. (Oletko itse normaali? toim.huom.) Nii ett ei se must mitää fotoikaa eikä semmost. Otin sitt aika iisist enkä kauheest kiusinu, iha snadist vaa hyäkin ja semmost tavisjutskaa. Ku se on kuiteski mami, niinku. Jäis ny kotii, mä löysi vaa tämmöse foton...

Kliffaa päivää hei kaikill ja huamisee.

---------------------------------

Vincent, ihan sama, taidan testamentata sinut taloyhtiön väestövastuuvelvoite-kissaksi!

Päivän slogan: Kipu ei kuulema tapa, mutta voisin ilmoittaa, että se kyllä ajaa sen partaalle!

Päivän biisi: Kipua ja tuskaa

Luettua: Minette Walters – Kuvanveistäjä, ai että, minä taas tykkäsin tästä. Tämähän on myös uudelleen luennassa. Niin kavalan kieroa! Onko totuus se miltä vaikuttaa vai se, mitä tutkijat saavat selville. Onko Olive vankilassa tosiaankin syyttömästi vai äärettömän ovelan juonen itse keksineenä. Suosittelen kaikille, hiukka puistattavan hyytävää luettavaa! Sopisi meidänkin hyllyyn, että kertoo jotakin Welhottaren arvostuksesta. Lisäksi minulla on kesken kaksi kirjaa, joista ei tässä vaiheessa mitään. Huomenna sitten molemmat samalla kertaa. Ovat niin eri tyylisiä, että on pakko lukeakin erikseen – toinen on matkakirjana nimittäin ,>

                                        

                                          VAIN VIINA HELPOTTAA KIPUJA!    

                                   ...mutta kun viina ei maistu eikä huvita juoda =O

MASENTAVA MAANANTAI - TAAS!

Arrgggh! Heräsin aivan /#%”!#¤!/)moiseen olkapääsärkyyn keskellä yötä. Johan eilen olikin hetken aikaa hyvä olo, sitä se tiesi... eli illalla oli kohtuuhyvä olla, mukava, tyytyväinen ja lämmin. Niin eikö tuo kipu iske, ilmeisesti nukuin tyytyväisenä jotenkin väärässä asennossa. Yritin sitten venytellä ja hieroa, ei se paljoa auttanut. En juuri saanut enää nukutuksikaan. Työarvaushoitaja on siis parin päivän päästä. Työkaverit kehuvat yhtä lääkäriä. Josko sitten pitäisi vastaanotille. Pitäisi kyllä muutenkin...

Kaikesta huomaa siis, että on maanantai. Olen edelleen sitä mieltä, että maanantait pitäisi peruuttaa. Edessä pitkä viikko täynnä töitä eikä mitään mukavaa odotettavaa. Ai niin – paitsi ne paketit. Uudet kengät, ne onkin pakko saada ennen kylmien aamujen tuloa. Lisäksi vaihdan makkarin värimaailmaa, joten toinenkin paketti on tervetullut. Joo, Welhotar sisustaa. Siirryn talveksi musta-valkoiseen, kun muut siirtyvät ns. lämpimiin väreihin. Tahtoo olla erilainen, eipäs kun – kaikki yökkärini ovat punaisia ja vihreitä, minut siis löytää helpommin sängystä *muahhahahh*.

Muutoin eilinen meni juuri niin ankeasti kuin sunnuntait aina. Otin päikkärit aina kun mahdollista eli ainakin kolme kertaa. Söin kertaalleen, mutta kaffittelin kyllä aina päikkäreiden jälkeen – tai ennenkin, en minä enää muista. Onneksi ei ollut mitään tärkeää tekemistä, kunhan makoilin ja lueskelin. Lepuutin koipia kävelykuntoon. Viitakko on vähän piristynyt. Tuossa kosteiden kelien aikaan kastelin sitä liikaa ja nyt se oli pienellä kuivatuskuurilla, vieläkin kasvit saivat vain tipan vettä ja senkin todelliseen tarpeeseen. Huutis-paketit on pakattu äärihyvin ja laputettu. Pakettikortit hoidettu ja rahat laskettu. Belgarion tulee joko tänään tai huomenna viemään ja hakemaan postiasioita. Hyvä! Täytyy muistaa jättää lappu, että kaapissa on piirakkaa ja keksejä... lapsiraukalle, joka joutuu hoitelemaan äiteensä asioita.

Eli tästä se on taas vain lähdettävä viikon alkuun. Onneksi on luettavaa ja ruokaa kotona. Aamupuuhana jälleen pyykkien keräily, korjaus ja viikkaus. Pesin eilen taas yhden pienen maton, kylppärimaton. Jostain syystä ne käyvät pyykissä usein, paljon useammin kuin mikään normimatto. Outoa, mutta käsittämätöntä. Iltapuuhasteluna ruokana tulossa – ylläri, ylläri – kesäkurmitsa-tomangi –hässäkkää ja tagliatellea ,D Niin ja tietysti luettavaa. HelMet on yllättänyt, nyt tehdään kuun puoliväliuutuusluettelo, johon lisätään tiedot loppukuusta, jolloin on julki koko kuukauden uutuudet. Hmm, no joo. Ei siitä hirveästi iloa ole, kun osan kirjoista olen jo selvitellyt muuta kautta. Hyvä idea nyt kuitenkin, palvelee se jonkin verran meikäläistäkin. Tulossa on iso pino kirjoja, pitäisiköhän pyytää Belgarionia noutamaan ne jo nyt vai jättäisikö lauantaiksi... taidan jättää lauantaihin. Minulla on nyt tarpeeksi luettavaa – turha ottaa niitä tänne seisomaan.

Welhotar katsasti jo viikon vaatteet, nyt siirrytään talviseen Polgaran siniseen ainakin hetkeksi ,D Kun on tuota valinnanvaraa, ehheheheh!

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Uaah, mäki goisi eile mamin kaa sitt melkee koko päivä. Enkä tehny typeryyksii, en ainaskaa muista. Juu et olin kilti. Ja hei, sain donarii. Toi söi jotai donarijutskaa ja mä sain melkee pual puukkii, siihe viäl normiruaka ja heekut. Hei, ei pahemmi olleskaa. Joo, joku tuala ehdotti mulle kavrui. Kyll se on nii, ku mami sano, ett mä en oikee tuu muide kissoi kaa toimee. En aina ees ihmiste. Must on semmone varotuslappu tuala HeSyskii, ett mä oon epäsosiskaaline ja vaiks mitä. Silti toi mami otti mut, mä olin lusinu siäl jo pual vuatta. Eikä kukaa halunnu kerta mua, ku mä olen tämmöne. Hmph. Ett en mä tiädä, voi olla, ett mä tulisi toimee ihan nuare kissaleidin kaa tai jotai. Mami ei kyll usko, en mäkää oikeestaa. Ku muutenki on aika vaikeet välill. En mä tarkota mamii, ku iha omii jutskei. Ois se tiätty hianoo, ett ois kissikavru. Hianoint ois, jos mami ois mun kaa jatkuvasti himass. Sillo me oltais kumpiki tyytyväisii! Siihe mun miälest niinku pitäs pyrkii. Ett multa pitäs kans pyytää joku lausunto. Ett mä tarviin mamii ja ett se on kipee. Mähä mamii enite nään! Mä tiädän kans enite, nih kerta! Nyt mami lähtee taas sinne töihi, ei voi mitää. Mä goisin sitt senki aikaa ja venaa sitä. Nou hätä, kyll mä saan mun aikan kuluu. Kyll mä leikin tääll itekseenki ja semmost. Ja kyll toi dörtsiki on sillee, ett jos mä välttis haluisin partsill, mä voin mennä. Mutt en mä taida, alkaa olla semmone sisäkissafiilis, tiätteks? Hei, mä tiän, ett te diggaatte mun nukkumiskuvii *tsihih*, ku mä oon sillo nii söde >o< Täss vaihteeks taas yks, mä goisin mein sekases punkas.

Ei ku viiko alkuu kaikill! Huamisee.

----------------------------------

Vincent, olisi ihana olla kanssasi kaiket päivät – jospa miettisit sen lausunnon kirjoittamista tässä viikon aikana!

Päivän slogan: Kissalla on tiettävästi yhdeksän henkeä – Welhottarella ehkä vain yksi...

Päivän biisi: Eilinen on mennyt

Luettua: Leena Lehtolainen – Harmin paikka, leidin toinen julkaistu opus. Kyllä, tämä on huomattavasti selkeämpi ja ansiokkaampi kuin viimeisin, sorry vaan. Tarina sinänsä ei ole kummoinen, eli kuristettu nainen, jonka murhaa Kallio selvittää ollessaan lakiaisaintoimistossa töissä. Koko Tapiola tuntuu jotenkin sotkeentuneen asiaan ja kaikki tuntevat toisensa. Klassinen päättely ja irralliset tapahtumat tuovat lopulta selkeän ratkaisun. Eli tämä ei ole ollenkas paha ja kesti jopa toisen lukemisen. Minä siis todistettavasti olin oikeassa – kirjailija on alkanut (ja saanut luvan) rönsyillä pahemmin, kurinalaisuus puuttuu, tosin uudemmat opukset ovat hiukkasen mielenkiintoisempia muutoin, mutta sotkuisempia ja hiukka haahuilevia. Sunnuntain pelasti uusin suomennettu Terry Pratchett – Carpe jugulum (tartu kurkkuun), vampyyrisuvun raikas motto jo vuosisatoja. Vampyyrit, uudenaikaiset sellaiset, saapuvat Lancreen ottaaakseen vallan kuningaskunnassa. Tämä ei kuitenkaan innosta noitia, jotka päättävät karkottaa vampyyrit omin avuin. Noidilla riittää pollalogiaa – onneksi. Lisäksi kirjassa tavataan vanhoja tuttuja lajeja, omituisia uusiakin. Welhotar piti tästä kovasti ja käkätti jo ensimmäisen sivun lopussa. Hulvatonta kielellistä iloittelua, aivan uusia kikkoja vampyyrien karkotukseen ja muuta mukavaa. Suosittelen kaikille, tosin ehkä edellyttää hiukkasen Kiekkomaailman tuntemusta, mutta sopineee aivan noviiseillekin. Ehdoton must syksyn kirjasadosta – korjatkaa äkkiä luettavaksenne! Uudelleen luettavana Minette Walters – Umpikuja. Acid Row, slummi tai lähiö, pahamaineinen sellainen, jossa eletään rajua elämää. Terveys- ja sosiaalipalvelut kuitenkin toimivat, mutta joku erehtyy pahasti ja paljastaa, että alueelle sijoitetaan asumaan eräs vapautunut pedofiili. Samalla katoaa pieni Amy. Lähiön sekavaiset joukot tiivistyvät ja päättävät iskeä erääseen asuntoon isommalla joukolla, asunnossa sattuu olemaan sairaskäynnillä lääkäri, joka jää pinteeseen. Joukkovoima huumaa, porukka on valmis vaikka tappamaan – tosin kohde ei ehkä olekaan oikea. Onko väkivalta oikeutettua ja missä on kadonnut Amy? Kierohko opus, suosittelen! Kestää uudelleen lukemisen mainiosti, voisi asustaa meilläkin, jos tilaa riittäisi.

                                            

                                                  KUMOTAAN TÄMÄKIN PÄIVÄ!

TAVANOMAISTA SÖNDAAGIN PAASHANJAUHANTAA

Voi että, mitä minä tekisin ilman Belgarionia? Tämähän siis toki on retorinen kysymys, mutta kyllä taas eilen oli onnekas olo (ja alkoi itkettää). Että sain kantoapua, kaupassa noutoapua hyllyistä, Belgarion vielä imuroi, kyseli olisiko muuta tehtävää ja lupasi vielä hoitaa postiasiat viikolla. Vei vielä mennessään valtavan kassin lasipurkkeja kierrätykseen sekä pari kassia roskia. Ziis, ei voi kuin kiitellä. Kummisetää ei ole taaskaan näkynyt pitkään aikaan, lienee ottanut jostakin nenuunsa tahi viettää muuten vain kosteampaa eloa. No, hiukka ottaa päähän, koska aikanaan Kummisetä lupasi, että hän auttaa-tekee-toimii, jos en pysty. Ja on tavoitettavissa. Eli, keneenkään ei pidä luottaa. Ei edes itseensä!

Kirjastosta hain vain jokusen varauksen, luettavaa on muutenkin tuossa ihan riittävästi – kerrankin ,D Ja kyllä sitä taas kuluukin, ei silti. Kaupat tarjosivat mukavasti oranssia, ei kun siis keltaista, eli ostin vähän broiskua jömmaan ja paria laatua leipää pakkaseen. Joskus kai sitä on syötävä jotakin muutakin, kuin tavanomaisia mättöjä. Muuten vain täydensin normivarastoja itselle ja kissille viikoksi, selvisimme aika pienillä kantamuksilla siis tällä kertaa. Asia kostautuu kyllä ensi viikoksi, se on varma. Lounaaksi suunnitelmien mukaan alkupalaksi Serkkujen kaalipiirakkaa, pääruuaksi lohiseljankaa (sen viime viikkoisen lohen perkeistä). Himskatin hyvää! Tosin asiantuntija ei olisi tunnistanut seljankaa, käytin jauhoisia perunoita, kun en viitsinyt ostaa erikseen kahta laatua. Eli seljanka näytti enemmän muhennokselta, vaikka siihen tulee vain pari perunaa. Päätimme Pojan kanssa pitää silmät kiinni, itse asiassa luimme molemmat, maku oli kuitenkin äärihyvä. Ja Vincent sai oliivisirunsa sekä seljankamaistiaiset. Tehdessäni apetta alkoi nimittäin hirvittävä huuto, kalan tuoksu ja oliivien ottaminen esiin sai kissasta esiin todella outoja, jopa ennen kuuulemattomia ääniä. Belgarion nauroi kippurassa, kun kissan käpälä kävi aina pilppoessani oliiveja. Mutta nyt se on todistettu, ei siis mikään satunnainen mielenhäiriö. Vincent pitää oliiveista, ystävät hyvät! Ruokajuomana itse tekemäni puolukkatuoremehu. En saanut mitenkään syötyä puolukoita loppuun, en pidä niistä oikein missään muodossa. Ei kun vähän keittämään, vain hetki, ja survomaan sihdin läpi. Aika herkkua ”tuore”mehua, kun lisäsin vielä vettä mukaan.

Josta tuli mieleen, että minun on aivan pakko hakea Iikkeasta ne kattilat! Ja vähän muutakin. Kirjoitin jo ilmon Iikkea-miitistä, mutta poistin sen. Ehkä palaan asiaan.... itse olen kuitenkin pakkomenossa sinne ehkä ensi kuun alkupuolella.

Belgarion sai mukaansa pari pakettia tofua, josta olikin kovin tyytyväinen. Lisäksi kauraryynejä ja pastaa. Kaura menee siis leipomuksiin, hän oli ehtinyt laatia jo kertomansa mukaan valtavan leivän eri seoksista kasaan. Ja hyvääkin oli ilmeisesti ollut. Laitoin meilinä teeleipäreseptin viikolla, odotin maistiaisia - päh. Lupasi hän joskus tuoda sämpylän tai pari, jos sattuu jäämään. Lisäksi tungin mukaan vähän valkosipulisavujuustoa ja rahkaa. Kyllä se avittanee vähän opiskelijan ruokaostoksia... hyvin se poika muuten pärjää tuon ruokapuolen kanssa, on jotakin oppinut. Yliopistolla tuntuu menevän ok, ei mitään erityistä. Tähän astihan asiat ovat olleet vielä kovin tuttuja. Ei muuta, mutta toivon hänen jaksavan ja olevan edelleen kiinnostunut. Väläyttelin vaihteeksi karmeaa kohtaloa Herjaamolla tahi Varastolla. Se saa ihmiset oudosti kiintymään opiskeluun tai omaan työpaikkaansa!

Tänään ei siis onneksi tarvitse siivota. Ei muuta, mutta jalat ovat äärikipeät, samoin oikeaa kättä särkee. Jalkoja sentään lämmittää ihanasti Ainot , se hiukka avittaa ketutustakin. Ei ole hyvin asiat siltä osin, ei. En saa nukuttuakaan kunnolla, aina särkee, jopa unen läpi. Kipulääke vaikuttaa vain vähäsen eli ei poista kipua, hiukka turruttaa vain. Kylppäriin piti taas raahautua aamulla seinistä kiinni pidellen erinomaisen hitaasti, hyvä ettei lattialle lirahtanut. No, omahan on lattiani ja tuskin siitä kosteusvaurioita olisi syntynyt. Ketuttaa. Päivityksen jälkeen on pakko yrittää lisäunta. 

Päivän toimiin kuuluu tänään viitakon hoitoa (vihreitä onkin vähän kuivateltu tuon kostean kauden jälkeen eli en olen niitä pahemmin kastellut), Huutis-tavaroiden loppupakkausta, vaatteiden etsimistä viikon ajaksi, jotakin ruokaa täksi päiväksi ja huomisen evääksi. Taitaa mennä donari-raikku –linjalle. Ei huvita sunnuntaisin paneutua mihinkään. Minä oikeasti inhoan tällaisia päiviä! Inhoan! Jäks!

---------------------------------------

Purrrrrrviska, kattiskat! Joo, ja taas toi ehti kertoo kaikki. Mä oisin kyll ite halunnu sanoo, ett ne vihreet oviilimylpyrät on hyvei, mutt niitäkää ei saa tarpeeks. Vaa semmosii tosi minibiittei. Mutt eile sain lohikalaa ja niit oviileit, iha vähä. Oli niiiiiiii hurrrrrjan hyvää, että. Ja sitt Poika tuli ja me oltii toss soffall ku broidikset ainaskii ja ootettii mami safkoi. Mä sain melkee maistaa Pojan piirakkaaki, mutt en sitt halunnukkaa. Se haisu melkee hyväll, mutt ei siin ollukkaa lihaa. Höh, taas mua huijittii. Muute ollaa sovuss mami kaa, mutt partsill ei enää voi olla. Vaan käväsen siälä. Mami meinaa, ett mä oon saanu raumoja siit Tuija-jutskast. En tiijä, ei huvita, ku siälä on kosteet ja semmost. Kuka siäll nyt viittii oleskella. Mutt hei, meill onkii lämpö päällä – nyt mä voin lämmitellä mun masuu toss patterin päälä. On seki sentää jotai. Ja saan välill ainaskii heekkui. Eilenki tuatii jotai uutta kaakkii, ei mami näyttäny, mutt se pussi putoss vahinkoss sen jömmast. Iha outo, enne nähnykkää semmost! Toivottavast ne on hyvei kans. No tota, nii, yks piän vahinko, näykkäsin tuala sänkys mamii handust. En tiijä miks. Ja sitt yriti hyäkkii sen koipisii, ku se meni goisii. Pahus, ku se jostai syyst osaa ennakoida sen, ett mä meinaa hyäkkii, törmäsi melkee seinää ku se ehtiki nostaa koipesa sänkyy. Mä laski siihe, ett sen koipiset on kipeet eikä se ehdi. hmph! Ai nii, me ollaa esitelty kaikki mein asukit, mutt mä en muista onks tätä kaiffaa esitelty. Ett esitellää sitt nytte. Tää on ollu taloss jo enne mua. Sen nimi on Henry. Mami sano, ett jos joku hiffaa miks, se taputtaa (mä en tajuu täst mitää, toivottavast jonku orja tajuu!). Tää on semmone hiljane kaveri, jonka mäki jätä rauhaa iha suasioll. Se on vaa olemass, iha ku Anselmus. Mutt toi Henry on tommone hiljane ja jäyhä, mutt kova kavru. Nii ett on mull frendei tääll himaskii. Täss sitt niinku Henry livenä...

Mä tahon nyt muanaa, mamiiiiiih! Hei, kliffaa söndaagii kaikill ja huamisii!

-------------------------------------

Vincent, jatkuvaa märinää taas jostakin. Lautasella on ruokaa, raksuja kupissa, toisessa kupissa vettä. Kalkonit ja kahta lajia kissikarkkia on tarjottu. Mitä ihmettä vielä puuttuu?

Päivän slogan: Todellinen yksinäisyys on sitä, että huomaa pölykoirienkin jo karttelevan taloutta!

Päivän biisi: What Good Can Drinkin’ Do

Luettua: Harrastin hiukka nopeaa uudelleen luentaa eli Eppu Nuotio – Musta sekä Kosto. Ei olisi tarvinnut. Sen verran simppeliä tekstiä, että ei kaipaa uusintakierrosta. Muistaessani yritin selvittää sitä pizzojen kohtaloa, ei selvinnyt vieläkään. Joten se siitä. Sopivaa luettavaa simppelin rikoskirjallisuuden kavereille, helppolukuista esim. kipeänä tai väsyneenä. Eivät muuta meille, eivätkä tule muuten käymäänkään enää! Leena Lehtolainen – Väärän jäljillä eli uusin opus. Pidin leidin ensimmäisistä kirjoista, mutta, mutta... Mitenkäs sen nyt kauniisti muotoilisi. Tämä ainakin olisi ollut reippaan karsimisen tarpeessa, kustannustoimittajaaah, hohoi! Liikaa monimutkaisia ja asiaan liittymättömiä tapahtumia, mausteena vielä ne tyypilliset omat aatteet ja ajatukset. Tarina sinänsä kohtuullinen, urheilua, duupparia, rahaa - mutta auttamattoman epäuskottava. En kovasti pitänyt, palautukseen heti eikä taida käydä toista kertaa täällä. Aion muuten lukea seuraavaksi yhden Lehtolaisen vanhemman opuksen, ihan vertailun vuoksi. Että olenko minä oikeassa vai oikeassa? Rapoa seuraa. Eli tätä uutuutta en nyt suosittele kuin Lehtolaisen vannoutuneille faneille ja yleisestä kirjapuutoksesta kärsiville.

                                            

                                       JONKUNLAISTA PÄIVÄÄ VAAN KAIKILLE!

ARVATKAAS, KUKA KÄVI KYLÄSSÄ JA MIKÄ ON VINCENTIN UUSIN HERKKU?

Terveisiä unista (joo, vain yksi u-kirjain eli lukekaakin oikein) – oli kivaa! Kuten lupasin, menin eilen illalla pizzan jälkeen iltapäikkäreille ,D Semmoinen pieni pakastepizza tuunattuna antoi hyvät 2 h sikeät unet. Haahuilin vielä vähän aikaa herättyäni teeskennellen jotakin, lueskellen ja seurustellen karvatakamuksen kanssa, keitin kaffet ja söin ällömakean keksin. Sitten vedin 4 mg:n Sirdaludin ja sainkin taas lisäunta. Tosin tuo oranssi olio ei pitänyt siitä ja herätti pariinkin otteeseen. Silti – nyt on nukuttu vähän enemmän. On vähän parempi olokin. Kun tässä vielä tämän päivän ja huomisen päikkäröi, olenkin iskussa *ehehheeh* ensi viikolla.

Ei silti, olin minä eilenkin Varastolla oikein iskussa. Ainakin silloin, kun oli töitä. Pahempi olisi, jos ei ole mitään tekemistä. Silloin vasta väsy alkaa painaakin. Taksokyyti on välillä kovin unettavaa myös, onneksi siellä voi nukkua ,D Työkaverikin palasi plunssalomalta pirteänä. Lupasi jäädä nyt töihin jo pidemmäksi aikaa. Hyvä, ettei tule kesken töihin ja sairastuta muitakin... Ei mitään normaalista poikkeavaa siis Varastolla. P-P ruoskii edelleen joukkojaan, kannusteita ei näy eikä kuulu. Ei edes kiitoksia. Tosin turhaahan nekin olisivat, mutta silti. P-P käy hiukka kuumana, kun osasto ei täytä suunniteltuja tavoitteita... syynä tuo työntekijöiden vähyys (siis silkka puuttuminen) ja se, että asiat vievät aikaa ja ovat hankalampia kuin on oletettu. Eihän se työntekijöiden vika ole, mutta keidenkähän selkänahasta tuokin revitään – kysyn vaan!

Täällä residenssissä ei ole tekeillä kummempaa. Postista olisi haettavaa ja vietävää, mutta Belgarion lupasi hoitaa sen ensi viikolla. Tulossa kengät ja maattavaa, menossa Huutis-osastotavaraa. Pitäähän sitä jotakin ostaa, jos kerta saa jotakin myytyä, eikö? Ai ei vai, minä kun luulin. Tänään normaali roudausretki Belgarionin kanssa, tod.näk. ei mitään erikoista. Tai olisi, paljonkin, mutta ei huvita eikä jaksuta. Eli vain pakolliset viikon eväät itselle ja kissalle. Ei muuta. Kirjat tietysti, mutta ne ovatkin oletusarvo eikä niitä siis tarvitse erikseen mainita. Mietin taas, mitä tarjota Pojalle lounaaksi. Täytyy jättää hänelle itselleen vain valittavaksi, en minä nyt tofusta ala mitään vääntämään, koska aion luovuttaa sitä hänelle pari pakettia. Kokeilkoon itse! Taidan luovuttaa muutakin elintarviketta, saisikohan sillä varjolla pummattua siivouksen? Joten fisua tms. on varmaan tarjolla tai tekaisen lohiseljankan... hmmm, ei pahempi ideo. Welhottaren lohiseljanka on muuten äärimmäisen hyvää *vinks*, jos tulette käymään, voitte tehdä tilauksen etukäteen. Sen kanssa sopii tarjottavaksi esim. Serkkujen kaalipiirakat, mmmm. Tulipa nälkä. Ai niin - pakko kertoa -juttu: Vincent on rakastunut oliiveihin, tavallisiin halpisoliiveihin. Ainahan karvapylly on kieli pitkällä tsekkaamassa keittiötekemisiäni. Eilen tuunasin pizzaan vähän oliiveja mukaan. Kun nyt vonkuna oli sitä luokkaa, annoin pienen sirun oviilia ja naureskelin itsekseni. Naureskelu loppui siihen, kun Vincent halusi lisää, lisää ja lisää. No, annoin pari pienen pientä palaa, mutta eihän tuota suolaa mahdottomasti voi. Eli - minulla on kissa, joka pitää mm. oliiveista =O Enkö ole jo aikaisemminkin maininnut oranssien kissojen omituisuudesta? Vielä nukkumaan mennessä käteni nuoltiin, vaikka ne oli pesty jo useampaan kertaa. Oliivien haisu lienee ollut tallella...

Taidan mennä kohta taas ja vaihteeksi pitkälleni. Tämä päivitys on nyt kyllä taas niin tajunnanvirtaa kuin olla ja voi. Ei mitään järkeä – mutta onko tässä yleensäkään; lokittamisessa, olemisessa, maailmassa?!

----------------------------------

Purrrrrrviska, katit! Toi orja, siis mä en tajuu, orja vaa goisii tai sitt lukee. No, seurustelee se joo, mutt ei se jaksu tarpeeks ja mull ois tarvis. Siis johonki tarvis, en tiijä mihi! Mull on seuran puute, jos se nyt tulis sänkyy mun kaa ees jutskaa. Eikä siis ku kyllähä se aina jutskaa ku ollaa sänkyss, mutt silti. Mä tarviin hurrrrrjan paljo paijatust ja sillee. Ku en oo viälä oikee toipunu mein siit isost riidast niinku. Ja ilmatki on muuttunu. Mutt hei yks tosi hiano juttu – meill on hei lämpö pääll! Voi maata toss tsögen patteri pääll ja siält tulee lämmint niinku. Hianoo, se on nyt mun ykkösmesta. Masuu lämmittää tosi ihanast, tulee hyvä olo! Safkaks on jotai riistajutskaa, se on jo kuivunu. Jäks, en syä, kuivaa en syä. Mamiiiiih, laita uutta semmost! Ja mä näin ett se tsiigas jotai raksukuvei tai semmosii, mulle niit sitt siält kaupoilt. Kliffaa ku Poika ja Reppu on ainaskii tänää tuloss. Mä saan taas olla siin, mmmm. Kliffa päivä vissii tuloss, ku nyt ensi sais sen oikeen muana! Ei mullakaa oo tääll mitää ihmeellist. Tylsää olla päivisi yksi himass, hei! Ja odottaa, ett orja tulee, vaiks se aina yllättääki mut goisimast. Ihme jutska. Mull on tylsää, vaiks mä goisin, mutt oikeesti on, siis mä luulisin >o< Juu ei oo otettu fotoikaa, ett tämmöse löysi. Tuli iha vähä yhet kavrut miälee, tsihih... ei paljo, mutt kuiteskii.

Kliffaa viikendii kaikill, olkaas kunno kissoiks sitte!

----------------------------------

Vincent, onko sinulla varaa pyytää muita olemaan kunnon kissoiksi?

Päivän slogan: Noin neljäsosa kivuista häviää jo nukkumisen avulla, MOT.

Päivän biisi: Pain

Luettua: No, sitä eilistä Scarlettia tässä on lueskeltu. Täytyy myöntää, että siinä on kuitenkin pienehkö ripaus Tuulen viemää –kirjan henkeä. Eli ei ihan pahinta mahdollista, mutta aika kamalaa kuitenkin. Luen sen loppuun tässä aamun mittaan. Lisää kirjoja odottaa, monta mainiota opusta – ihanaa!!!

                                        

                                           LAISKAA LAUVANTAITA VAAN!

SE ON PERJANTAI, LOPULTAKIN *VÄÄNTELEHTII YMPÄRIINSÄ*

Kiitos, kiitos ihan kuka tahansa – sekä kaloista, että viikonlopun alkamisesta! Tämä viikko on ollut niitä ääripitkiä, kyllästyttäviä, särkeviä ja hankaavia kaikinpuolin. Että viikonloppu onkin tarpeen. Saisi edes vähän nukkua, päikkäröidä taas tarpeekseen. Ihan pitäisi pari asiallista asiaakin saada aikaiseksi. Saa nähdä, onnistuuko vai jätänkö kylmästi tekemättä.

Koivet ovat sanomassa sopimusta irti, kohta lienee sairiksen paikka. Nyt viiltelee jo reippaasti, ihan normikävelyssä Varaston käytävillä. Koivet myös pettäilevät vinkeästi alta, jos astuu vähänkin sivuun. Ja tottakai – ovat sikahemmetinkipeät. Ensi vkolla on työarvaushoitaja, jotenkin on jo etukäteen vähän negatiivinen olo. No, jäkättäköön taas, kyllä minä tiedän, mitä asiaa hänellä on. Eivät ple antaneet labratuloksiani puhelimitse, kun kysyin. Höh, minä olisin vain halunnut tietää. "Emme voi, lääkärin on ne tulkittava ensin!" Pirulauta, minä yhtä kandin planttua vastaan milloin tahansa. Labroissa ei pitäisi olla erikoista. Mutta Minä Itse olen hoitajille ongelma – aina! No, se on vasta ensi viikolla...

Varastolla normityö jatkuu, P-P ruoskii väkeään tehokkaampaan toimintaan (meillä on jatkuvasti yhden työntekijän vajaus ja nytkin pari pitkällä sairaslomalla) saadakseen tilastot kauniiksi. On sekin, että tällaisia asioita tilastoidaan. Käytännössä se on mahdotonta, erilaiset asiat vievät eripituisen ajan selvitäkseen ja saadakseen päätöksen. Mutta kyllä P-P yrittää. Jos se olisi vain hänestä kiinni, mutta kun muut luulevat, että kaikilla meillä on omakin elämä ,D Syysplunssa kaataa kovasti väkeä myös Varastolla. Ja lähellä taas esimerkki miten käy, kun ei pysy kotona vaan tulee sairaana töihin. Työkaveri oli 3 pvää pois ja tuli sitten viikonlopun jälkeen töihin. Kröh, krääh, punaiset läiskät poskilla. Patistin lekurille ja keuhkoputkissahan se muhi, lääkekuuri, sairasloma jne. Että pysykää kotona plunssaisena se kolme päivää, hakekaa todistus, jos on pakko. Jos olo on paha, menkää oikeasti lääkäriin hakemaan antilooppikuuri tms. jos tarpeen. Älkää, kiitosta vaan, tulko tartuttamaan sitä meihin muihin! Ainakaan minuun, minulla on jo riittävästi vaivoja ilmankin.

HelMet on nyt kiva, saa usein sähköpostia, muahahah. Saapuneet varaukset tulevat nyt tiedoksi meiliin eikä enää tule lainkaan sitä paperisaastetta. Hyvä! Odottamassa on jokunen kiva opus, lisää myöhemmin. Ja vinksuna, että uutuusluettelot eivät ole luotettavia. Kuukauden aikana ehtii tulla paljon uutta kivaa, joten vietän paljon aikaa etsimällä haulla vasta äsken tulleita kirjoja ,D Kiusa se on pienikin kiusa.... ei vaiskaan, en minä kiusata halua. Minä luen hyvin nopeasti uutuudet alta pois – aina. En jömmaile niitä kuin ehkä korkeintaan viikon tai vähän yli. Että älkää minua syyttäkö, jos joudutte jonottamaan haluamaanne kirjaa.

Huomenna on jälleen tiedossa roudausretki Belgarionin kanssa, kirjastoon ja kaupoille. Hah, yksi uutuus on tulossa myös Belgarionille. Ja vinksuna, Liiterissä on lemmikkipäivät! Tarkistakaa tarjonta, hyvältä näyttää. Kaikki muut Liiterin kissanmuonat ovat olleet Vincentin mielestä hyviä, mutta normipurkkiruoka ei ole kelvannut, siinä on ollut joku outo maku (hänen mielestään siis). Minä käyn vain hakemassa viikon normiruuat, en sen enempää. Siitäkin tulee jo liikaa tavaraa, mutta viikko on pitkä aika. Ja pitäähän tuota opiskelijanplanttuakin jotenkin avittaa... ostin Serkuista jo juustoa ja kohukkeita ym. Käykääpäs nyt siellä puodissa, eikö?! Vai teenkö tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä =b

Tänään, kun tulen kotiin, menen joko heti nukkumaan tai käväytän uunin kautta pienen pizzan! Sitten joka tapauksessa yritän antaa unen tulla! Minä olen reporättipoikki joka tavalla. Ehkä pizzan päälle nautin sellaisen mömmösekoituksen, että uni tulee joka tapauksessa!

--------------------------------------------

Purrrrrrve, kaiffat! Joo, ollaa mami kaa aika hyviss väleiskii jo. Mä eilenki goisin sänkyss, niiden paprui ja muavi väliss. Enkä tehny mitää tyhmii jutskei. Tääll kävi joku hyyppä tsiigaas mun basee ja semmost. Mun piti vähä pomottaa, ett katoin, mitä se duunas niinku. Putsi niit ilmavaihtojutskii. Hyvä, ilmaa siäll tartteeki. Ja sitt mä goisin siihe asti, ett mami tuli. Sain joo muanaa ja heekkui. En mitää ihmeellist, ku sill on vaa sitä omituist valkost mähnää ja tatttarii. Ei kissit semmost syä. Onneks tuli kalkonii sitt. Sitt se söi jotai makeet höttöö. Ei käy sekää. Tuli onneks napikoit. Niinku nyt aamulkii. On meill melkee kaikki taas ok, mä goisin yät mamin koipisien viäress ja häiriköin sitä täss nytkii. Meinaan tonne sänkyy vetää aaamutirsoi. Mami kyll kattoo vähä siihe mallii, ett pitäis ensi käydä laatikoll. Höh! Se on sitt epäileväine – mutt se onki ihmine. Eikä oo otettu taaskaa fotoi, tämmöne piti iha käydä hakees. Ihan ku mä, iha tosi - siis mä tsiigaas tätä konet noi suulisjutskat pääss - eiks?

Hei, se on viikonloppuu vaa kaikill, huamisee!

----------------------------------------

Vincent, kun pyörit siinä peittokasassa, en ole ollenkaan varma, mille asialle teet paikkaa; alatko nukkua vai teetkö kakkiskierrosta!

Päivän slogan: Piru teidänkin hauskanpitonne periköön – mikäli minä en ole siinä osallisena!

Päivän biisi: Skitsofrenia

Luettua: No juu, olihan tähän tartuttava, kun eteen käveli. Luen sen tänään loppuun jossakin vaiheessa. Hömpämpää hömppää ei juuri voi olla eli Alexandra Ripley – Scarlett, jatkoa Tuulen viemään. No joo, tässä on vähän enemmän otetta kuin siinä Rhettissä. Mutta silti, ei, ei ole meikäläisen suosikkitavaraa. Viehättävää tässä on vain kirjan paksuus ja se, että sitä silti voi lukea sängyssä. Vain mahdottoman hömpän kavereille. Kunnon linkkiä ei löydy, halukkaat etsikööt itse, jookosta, jooo... Meillä tämä käy ehd. viimeistä kertaa. Nih kerta!

                                          

                                              PERJANTAIN PAHEITA VAAN!