Ensin ajattelin vain kertoa tässä, että ketuttaa ja särkee. Piste. Sitten ajattelin myös kiusata teitä kaikkia sillä asialla oikein perusteellisesti, ettei se nyt vain jäisi mitenkään käsittelemättä. Eikä myöskään lääkärien suunnaton typeryys (siis useimmiten) ja kaikki muu kiva, vaikkapa nyt unen puute, taksot ja muut perusasiat!
Jep, eli – huomenna on työarvaushoitajan vastaanotti. Ajattelin, josko tänään jo pitäisi soittaa ja varata myös lekuriaika samaan hässäkkään. Tämä käsi on nimittäin äärikipeä, suorastaan sietämättömän kipeä. On se ollut ennenkin, vaatii mahd. piikitystä, mutta ainakin kuuria ja lomaa. Jos sen nyt taas saa ilmaistua näille elukkalääkäreille. Ei minusta ole tuijottamaan suurilla silmillä ja ihmettelemään, että ihanko totta, vai oikein jännetupentulehdus tms. Kun tapana on ollut yleensä suoraan kertoa, mikä vaivaa, jos on tauti ennenkin ollut. Prle, että lääkärit ovat herkkänahkaisia. Työkaveri oli lähellä kuolla siksi, että työarvauslääkäri ei uskonut hänen omaa diagnoosiaan. Eikö prle nyt ihminen itse tiedä, mihin sattuu ja mikä se tod.näk. on, jos vaivoja on ollut vuosia? Ei siis – vaan lekurin mielestä ottaa vaan aspiriinia ja rauhoittuu! Korvien välissähän se, vaihdevuodet tulossa/menossa ja vähän ylikierroksia, liekö peräti masennustakin – ja tuo läskikin tuossa. Ei, ei se voi olla ihan oikeasti sairas, ei sitten mitenkään! Annetaan pari päivää sairaslomaa ja jotain hyvin mietoa särkylääkettä. Kas kun sitä voi ihminen vielä tottua ja jopa addiktoitua särkylääkkeisiin. Eikä se ole sopivaa, vaikka särkeekin joka päivä. Ei kun ulkoilemaan vaan siitä, reippaasti, reippaasti - nyt prle minä hermostun oikeasti!
Prle, ajattelin myös soittaa taholle, jotka mainostavat kurssina jotakin "Tule ystäväksi kivun kanssa" ja "Hillitse kipusi"! Ei saatana näitä hillitä enää meditaatiolla, kokeiltu on. Pitäisi prle mainoksensa jossakin muualla. Welhotar on nyt hyvin krantusti puhuteltavalla tuulella. Se oli hyvin lähellä, että en eilen illalla alkanut päivittää testamenttia ja inventoida ylimääräistä mömelövarastoa sekä etsiskellä Oulun junan aikataulua tässä Malmin korkeudella, prkele, nih! Sen lisäksi, että kipu sattuu, se tekee jatkuvuudellaan hulluksi!Tee siinä sitten Varastolla töitä. Onneksi ei ole hirveää hässäkkää. Pakko oli jättää osa aamuksi odottamaan. Kas kun – minä vielä unohdin särkylääkkeet eilen kotio! Olin aivan kusessa, en pystynyt iltapäivällä tekemään oikein mitään. Yksinkertaisesti sattui niin kovasti. Täksi päiväksi pakkasin vähän ylimääräistäkin lääkelaatikkoon, varmuuden vuoksi. Kun vielä eiliset muutkin eväät olivat perin köyhät, olin täysin rojuna kotiin päästyäni. Suoraan sänkyyn, mutta pakko se oli ruokakin vääntää siinä tuskissaan. Ja syödä paria ällömakeaa höttömättöä. Alle heitin heti pari kipumömelöä. Olo alkoi parantua, kun sain syötyä ja lääkkeet vähän vaikuttivat. Siis vähän parantua. Ei, minähän en siis parane tästä (mikä ikinä tämä sitten onkaan kokonaisuudessaan) koskaan, että sillekin voipi naureskella ja olla vaikka läpeensä tyytyväinen. Olkaa!
No, Belgarion käy tänään postissa ja tämä saa uusia leikkitavaroita. On illaksi vähän puuhaa (jos pystyy)! Rapoa huomenna, jos onnistuu.
Tämä oli siis harvinaisen tyhjä ja mitäänsanomaton väninäpostaus! Minua edelleenkin vain särkee, sattuu ja juilii enkä pysty ajattelemaan juuri mitään muuta. Paitsi että, työpaikkoja lienee vuoden vaihteessa tarjolla useampia, repikää siitä, muahahh. V*ttu, työkyvyttömälle paskalle, prle.
---------------------------------------
Purrrrrrviska, kissit! Joo, mami kaatu sänkyy ku tuli himaa. Mä jo olin huali, kun mä itte nukuin toss soffan peiton alla enkä heti tullu pois. Ett miks se sinne meni ja mitä se teki. No nous se siitä ja alko väsää safkaa. Ja tiätty, jotai vihannesmättöö, mitää taaskaa kissill. Sain mä sitt uutta puukkimuanaa ja se oli heekkuu. Ja sitt mä istuin vähä aikaa illall partsill, ku suuliski vähä skriinas. Ett ei ollu paha ilta. Mutt toi mami, se on sillee kipee, ett ei sen viakuskaa voinu olla, ku se vaa luki ja puhu rumei ja sano, miss ei voi olla makoomass. Ei sitt voinu, ku mennä sen koipiste taane iha väärää paikkaa. Jäis nyt jo himaa, ei tommone oo enää orjalkaa normaalii. (Oletko itse normaali? toim.huom.) Nii ett ei se must mitää fotoikaa eikä semmost. Otin sitt aika iisist enkä kauheest kiusinu, iha snadist vaa hyäkin ja semmost tavisjutskaa. Ku se on kuiteski mami, niinku. Jäis ny kotii, mä löysi vaa tämmöse foton...
Kliffaa päivää hei kaikill ja huamisee.
---------------------------------
Vincent, ihan sama, taidan testamentata sinut taloyhtiön väestövastuuvelvoite-kissaksi!Päivän slogan: Kipu ei kuulema tapa, mutta voisin ilmoittaa, että se kyllä ajaa sen partaalle!
Päivän biisi: Kipua ja tuskaa
Luettua: Minette Walters – Kuvanveistäjä, ai että, minä taas tykkäsin tästä. Tämähän on myös uudelleen luennassa. Niin kavalan kieroa! Onko totuus se miltä vaikuttaa vai se, mitä tutkijat saavat selville. Onko Olive vankilassa tosiaankin syyttömästi vai äärettömän ovelan juonen itse keksineenä. Suosittelen kaikille, hiukka puistattavan hyytävää luettavaa! Sopisi meidänkin hyllyyn, että kertoo jotakin Welhottaren arvostuksesta. Lisäksi minulla on kesken kaksi kirjaa, joista ei tässä vaiheessa mitään. Huomenna sitten molemmat samalla kertaa. Ovat niin eri tyylisiä, että on pakko lukeakin erikseen – toinen on matkakirjana nimittäin ,>
VAIN VIINA HELPOTTAA KIPUJA!
...mutta kun viina ei maistu eikä huvita juoda =O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti